Niittykasvien estetiikka onkin ollut tänä kesänä tähän mennessä normaalia rehevämpää ja runsaampaa, koska heinäkuun alun kolmen päivän hellettä lukuun ottamatta toukokuusta saakka jatkunut melko runsassateinen sekä normaalia viileämpi sää on yhtäältä edesauttanut voimakasta kasvua ja toisaalta kuivuus ei ole päässyt missään vaiheessa kituuttamaan kasvustoja.
Samasta syystä monien niittylajienkin kukintaa on lisäksi saanut ihastella normaalia pidempiä aikoja viileyden pidettyä kasvukauden etenemistahtia hitaahkona. Normaalista etenemisaikataulusta ei kuitenkaan olla jääty tällä hetkellä mainittavasti jälkeen, kun tavallaan ennakkona kasvu toisaalta alkoi huhtikuussa normaalia paljon aikaisemmin ja tuo heinäkuun alun lyhyt helle ehti sopivasti kirittää kasvua silloin nopeammaksi.
Valitsin tämän kevyenliikenteen väylien varsilta havaitun kasviestetiikan aloitukseksi teemasarjaani tarkoituksella alustavaksi esinäytökseksi tulevaa kritiikkiä varten, koska tänäkin kesänä olen kohdannut liiallisuuksiin ja paikoin suorastaan typerän törkeäksikin mennyttä niittykasvien niittoa erilaisten väylien varsilta, mihin ei ole mitään hyvää tai hyväksyttävää syytä ns. esteettömyystarpeiden ulkopuolella.
Moinen on monessakin mielessä rumuutta ympäristöön lisäävää sekä ilmentää suomalaisen puisto- ja puutarhakulttuurin sivistymättömyyttä ja erittäin ideaköyhää hoitomentaliteettia - Se hukkaa ja tuhoaa luonnon valmiiksi tarjoamaa kauneutta, se kuutioittaa luontokokemusta yksipuoliseksi, tylsäksi ja vaillinaiseksi, se aiheuttaa myös ihan konkreettista rumuutta mm. runsaan niittojätteen visuaalisen ja hajullisen kuvottavuuden kautta jne.
Palaan näihin kritiikkeihin tarkemmin omissa osissaan, missä tulen valitsemaan kritiikkikohteista ottamiani valokuvia havainnollistamaan tilanteita "ennen" ja "jälkeen" ko. niittotoimien.
Tämä "ennen ja jälkeen" -tarkastelu onkin mahdollistunut tänä kasvukautena hyvin osuvasti kohdilleen, koska minulla on ollut käynnissä ns. time lapse -kuvasarjojen ottamiseen perehtynyt valokuvausprojekti, missä useista samoista kohteista olen ottanut viikoittain saman kuvakulman otoksia vuodenaikaseurannaksi. Kohteet ovat olleet sekä Hämeenlinnassa että Espoossa ja niiden parissa olen siis joutunut kohtaamaan tuota rumuutta tuottavaa yliniittoasennetta.
Palaan ehkä vasta elokuun lopulla näihin kritiikkitarkasteluihin, koska olen päättänyt seurailla ko. niittoalueilla kasvutilanteiden jatkokehityksiä vielä muutamia viikkoja lisätietojen kartoittamiseksi ja jopa mahdollisten lisäniittotapahtumien havaitsemiseksi... Hyvistä / esimerkillisistä niitty- ja niittyhoitokohteistakin tulee sitten ajallaan asiaa...
Tässä osassa alla on siis niittykasvillisuutta Espoossa Karakallion ja Leppävaaran välimaastossa sellaisilta kohteilta, joille niittoa ei ole ollut ulottumassa. Esiteltävä kasviestetiikka sisältää etenkin tyypillisten niittylajien kukintaa tänä keskikesän ajankohtana, mutta osaksi myös joidenkin lajien kukinnan jälkeisiä tilanteita.
Osoitan täten taas myös sitä, kuinka kukinnan ohella muunkinlaiset kasvuvaiheet eri lajeilla voivat olla osa oleellista estetiikkakokemusta ympäristössä eikä kyse ole siksi ollenkaan "kuihtumishaitasta", vaan kauneutta lisäävästä monimuotoisuudesta.
Lisäksi tämä kuvasarjani näyttää, kuinka luontaisesta niittylajistosta voidaan löytää inspiraatiota myös puutarhojen ja puistojen istutettaviin perennasommitelmiin >> Siksikin on tärkeää säilyttää taajamissa mahdollisimman paljon ja monipuolisesti niittykasvillisuutta läpi kasvukauden!
Alla on 17 kpl. ottamiani valokuvia tämän heinäkuun reilulta kolmelta ensimmäiseltä viikolta, missä havaitaan myös vallinneiden Etelä-Suomen säiden luonnetta aika hyvin - Aurinkoiset säät keskittyivät lyhyesti alkuun, mutta sittemmin runsaspilvisyys on ollut taas vallitsevaa edeltäneen kesäkuun tapaan.
Niittykasviestetiikkaa Espoossa heinäkuussa 2015 >>
Niittykasveja kuvattuna perjantaina 17.7.2015 Espoossa Karakallion ja Leppävaaran välisellä peltoalueella: Karhunputken (Angelica sylvestris) kukintaa myöhäisillan usvassa. Kuvauskohta on peltoalueen kuntoradalla - Keskikesän profiilikkaimpia ruohovartisia kasveja on tämä laji sen kasvutavan ollessa muusta kasvillisuudesta korkeammalle kurottuvaa veistoksellisuutta > Kuin lentoon lähdössä olevia Enkeleitä, viitaten tieteelliseen nimeen.
Niittykasveja kuvattuna maanantaina 20.7.2015 Espoossa Karakallion ja Leppävaaran välisellä peltoalueella: Maitohorsman (Chamerion angustifolium) kukintaa ja taustalla on ohrapeltoa. Kuvauskohta on vanhan Turuntien pohjoispuolinen kevyenliikenteen väylä - Keskikesällä pikantimpaa kukkaväriä ei taida luonnossa juuri olla, kun tämä laji tuottaa sitä myös erittäin runsaina massoina.
Niittykasveja kuvattuna maanantaina 20.7.2015 Espoon Leppävaarassa vanhan Turuntien varrella: Maitohorsman (Chamerion angustifolium) ja mesiangervon (Filipendula ulmaria) kukintaa sekä edessä viitakastikkaa (Calamagrostis canescens) siirtymässä hedelmävaiheeseen. Kuvauskohta on vanhan Turuntien eteläpuolinen kevyenliikenteen väylä - Tässä on erityisen hieno esimerkki kolmen eri lajin tuottamasta kolmiväriharmoniasta, jossa kirkkaat kukkavärit kontrastoivat pastellisen tumman ja hapsukkaan heinän kanssa > Tästä tuleekin maisema-arkkitehtonisessa katsannossa mieleen Piet Oudolfin perennoja ja heiniä sekoittava kasvisuunnittelutyyli.
Niittykasveja kuvattuna maanantaina 20.7.2015 Espoon Leppävaarassa vanhan Turuntien varrella: Edessä on rohtovirmajuuren (Valeriana officinalis) ja taustalla maitohorsman (Chamerion angustifolium) kukintaa. Kuvauskohta on vanhan Turuntien eteläpuolinen kevyenliikenteen väylä - Kaksivärisommitelmana tässä havaitaan hauska lähiväriharmonia, missä ensin mainitulla lajilla valkoisessa sävyssä on myös tilkka pinkkiä. Se on myös voimakastuoksuinen, joka niittylajistoakin tarkastellessa on oleellinen ominaisuus ihasteltavaksi.
Niittykasveja kuvattuna maanantaina 20.7.2015 Espoossa Karakallion ja Leppävaaran välisellä peltoalueella: Etualalla kukkivana on mm. kannusruohoa (Linaria vulgaris) ja siankärsämöä (Achillea millefolium). Taaempana kukassa on rohtovirmajuurta (Valeriana officinalis) ja karhunputki (Angelica sylvestris). Taustalla on ohrapeltoa. Kuvauskohta on vanhan Turuntien pohjoispuolinen kevyenliikenteen väylä - Keltaisen ja valkoisen väriyhdistelmä on keskikesällä aika harvinainen tilanne luonnossamme, mutta paikoin sekin voi olla näin näyttävää.
Niittykasveja kuvattuna maanantaina 20.7.2015 Espoossa Karakallion ja Leppävaaran välisellä peltoalueella: Vasemmalla on kukkivaa hiirenvirnaa (Vicia cracca), keskemmällä hedelmävaiheista koiranputkea (Anthriscus sylvestris), edustallaan kukkivaa siankärsämöä (Achillea millefolium) sekä oikealla karhunputki (Angelica sylvestris). Taustalla on ohrapeltoa. Kuvauskohta on vanhan Turuntien pohjoispuolinen kevyenliikenteen väylä - Välillä niittykasvitkin voivat olla näin minimalistisen tyylikkäästi ryhmittyneitä luonnostaan kuin taiteellisessa kukkakimpussa.
Niittykasveja kuvattuna maanantaina 20.7.2015 Espoon Leppävaarassa vanhan Turuntien varrella: Sekasommitelmana kukkivaa karhunputkea (Angelica sylvestris) ja matalampaa siankärsämöä (Achillea millefolium). Kuvauskohta on vanhan Turuntien eteläpuolinen kevyenliikenteen väylä - Lähes sama kukintaväri kahdella eri lajilla ei estä runsaan dynaamista keskinäistä kasvustoluonnetta, kun kukkarakenne ja -koko ovat niillä sopivan erilaisia.
Niittykasveja kuvattuna maanantaina 20.7.2015 Espoon Leppävaarassa vanhan Turuntien varrella: Edustalla vasemmalla on isorölliä (Agrostis gigantea), alareunassa nokkosta (Urtica dioica) ja oikealla kukkivaa mesiangervoa (Filipendula ulmaria). Seassa vähän kukkivina on maitohorsmaa (Chamerion angustifolium) ja ranta-alpia (Lysimachia vulgaris). Taustalla keskellä on kukkivaa jättibalsamia (Impatiens glandulifera). Kuvauskohta on vanhan Turuntien eteläpuolinen kevyenliikenteen väylä - Useita lajeja samassa kasvustossa on myös tyypillinen tilanne Suomen luonnossa, mutta kuvan tapaan lajien määrien osuudet osuvat silti usein yhteen harmoniseksi massaksi.
Niittykasveja kuvattuna maanantaina 20.7.2015 Espoon Leppävaarassa vanhan Turuntien varrella: Kukkivaa rohtovirmajuurta (Valeriana officinalis) ja kukintansa lopettanutta vuohenputkea (Aegopodium podagraria) vyöhykkeellisesti. Kuvauskohta on vanhan Turuntien eteläpuolinen kevyenliikenteen väylä - Kahden eri lajin eriaikaiset kukintatilanteet luovat myös keskenään dynaamisen herkullista kontrastia, kuten tässä tavallaan valöörieroina.
Niittykasveja kuvattuna sunnuntaina 12.7.2015 Espoossa Karakallion ja Leppävaaran välisellä peltoalueella: Ojassa kukkivaa mesiangervoa (Filipendula ulmaria) aidannemaisesti ja taustalla on ohrapeltoa. Kuvauskohta on vanhan Turuntien varrelta pohjoiseen mormonitemppelin itäpuolelle johtavalta polulta - Monien valkokukintaisina miellettyjen lajien kukkavärit eivät aina olekaan puhtaan valkoisia; esim. tietyt pilvitilanteet illalla korostavat sitä poikkeamaa kuvan tapaan.
Niittykasveja kuvattuna sunnuntaina 12.7.2015 Espoossa Karakallion ja Leppävaaran välisellä peltoalueella: Kukinnan lopulla olevaa vuohenputkea (Aegopodium podagraria) ja seastaan korkeammalle nousseita pelto-ohdakkeita (Cirsium arvense) kukintansa alussa. Taustalla on ohrapeltoa. Kuvauskohta on vanhan Turuntien pohjoispuolinen kevyenliikenteen väylä - Kasvutapaerot kahden eri lajin kesken ovat tyypillistä sommittelumateriaalia puutarhojen perennaistutuksissa, mutta osaapa luonto itsekin tuottaa näinkin hienosti sellaista parikauneutta.
Niittykasveja kuvattuna sunnuntaina 12.7.2015 Espoossa Karakallion ja Leppävaaran välisellä peltoalueella: Viitakastikkaa (Calamagrostis canescens) ja vasemmalta lukien kukkivina rohtovirmajuurta (Valeriana officinalis), maitohorsmaa (Chamerion angustifolium) ja huopaohdaketta (Cirsium helenioides). Alareunassa on kukinnan lopulla olevaa vuohenputkea (Aegopodium podagraria) ja taustalla on ohrapeltoa. Kuvauskohta on vanhan Turuntien pohjoispuolinen kevyenliikenteen väylä - Vähäisinä määrinä esiintyessään montakin eri lajia samassa kasvustossa tuottaa keskinäistä muotojen ja värien harmoniaa tyylikkäästi kuin hyvin suunniteltu mosaiikki.
Niittykasveja kuvattuna keskiviikkona 8.7.2015 Espoossa Karakallion ja Leppävaaran välisellä peltoalueella: Edustalla on kukinnan lopettanutta koiranputkea (Anthriscus sylvestris) ja seastaan nousevia pelto-ohdakkeita (Cirsium arvense). Kuvauskohta on peltoalueen kuntoradalla - Kukintavaiheiden ja kasvutapojen erot kahden eri lajin välillä ovat aina inspiraatio dynaamisiin eri lajien välisiin sommitelmiin, kuten kaksi kuvaa ylemmässäkin otoksessa on esillä hieman eri tavalla. Kuva tähdentää myös ruskeiden sävyjen oleellista kauneuspotentiaalia.
Niittykasveja kuvattuna keskiviikkona 8.7.2015 Espoossa Karakallion ja Leppävaaran välisellä peltoalueella: Edustalla on kukinnan lopulla olevaa vuohenputkea (Aegopodium podagraria) ja kukinnan jo lopettanutta koiranputkea (Antriscus sylvestris). Taaempana on kukinnan melkein lopettanutta lupiinia (Lupinus polyphyllus) ja taustalla aidannemaisesti kukkivaa mesiangervoa (Filipendula ulmaria). Taaimmaisena on ohrapeltoa. Kuvauskohta on peltoalueen kuntoradalla - Monilajisuudesta huolimatta kohteessa on esillä hieno kolmiväriharmonia sinisten ja ruskeiden taustoittaessa pikantimpaa valkoista.
Niittykasveja kuvattuna keskiviikkona 8.7.2015 Espoossa Karakallion ja Leppävaaran välisellä peltoalueella: Edustalla on kukkivaa hiirenvirnaa (Vicia cracca) ja takanaan kukinnan lopettanutta koiranputkea (Antriscus sylvestris). Taustalla on runsaasti nurmilauhaa (Deschampsia cespitosa). Taaimmaisena on ohrapeltoa. Kuvauskohta on peltoalueen kuntoradalla - Kukka- ja kuihtumisvärikontrastin joukkoon sopii erinomaisesti hento- ja ruskeasävyinen heinikko, joka on inspiraatio myös puistojen ja puutarhojen istutuksiin em. Piet Oudolfin kasvisuunnittelun tapaan.
Niittykasveja kuvattuna torstaina 2.7.2015 Espoossa Karakallion ja Leppävaaran välisellä peltoalueella: Kukkivaa viitakastikkaa (Calamagrostis canescens) ojan varrella. Taustalla on ohrapeltoa. Kuvauskohta on peltoalueen kuntoradalla - Heinilläkin voi olla tyypillisemmistä vihreistä ja ruskeista poikkeavia sävyjä, kuten tässä näinkin hieno violettiin vivahtava tummuus kukkimisvaiheisissa röyhyissään.
Niittykasveja kuvattuna torstaina 2.7.2015 Espoon Leppäsillassa: Kukinnan loppuvaiheessa olevaa lupiinia (Lupinus polyphyllus). Heinälajina on pääasiassa timotei (Phleum pratense). Kuvauskohta on vanhan Turuntien varrelta pohjoiseen mormonitemppelin itäpuolelle johtavalta polulta - Etelä-Suomen kesäkuuta ja etenkin Juhannuksen tienoota ovat koristaneet tyypillisesti jo vuosikymmenien ajan lupiinien kukat; tässä edellisvuosien etuaikaisista kasvukausista poiketen ko. lajin kukinta pitkittyi vielä selvästi heinäkuullekin. Kuvaan sattui muuten hauskasti tuo hyönteinenkin.
No comments:
Post a Comment