Maamme eduskuntavaalit 2019 pidettiin reilu viikko sitten, ja nyt pääsen ja "kykenen" viimein kommentoimaan niitä täällä blogissani - Tässä pitkässä analyysissä poimin ensin tarkasteluun Facebookissa ennen vaaleja tekemiäni ennakkopohdintojani ja sitten otan analyysiin yksityiskohtaisempia vaaleissa toteutuneita ilmiöitä, ja tutkin myös mahdollisuuksia parantaa vaalikäyttäytymistä maassamme edelleen havaituista vakavista vaalikäyttäytymisen ongelmista huolimatta.
Ennakkopohdintani näistä vaaleista olivat aivan oikeaan osuneita mm. siinä, että väestö pystyy edelleen äänestämään valtaosaltaan vain vanhoja tuttuja ja suurimpia eduskuntapuolueita - tosin taaskin on tullut ilmi myös todennäköisiä havaintoja vaalivilpistäkin...
Valtaosalla näistä valtapuolueiden äänestäjistä on ollut myös tuttuun tapaan väite, että muka vain valtapuoluetta äänestämällä ääni ei mene hukkaan; kun muka pienillä puolueilla "ei ole mitään mahdollisuuksia" - Siinäpä on yksi hyvin tyypillinen esimerkki suggestiosta alistumiseen.
Analyysini tulee osoittamaan senkin, miten tuossa väitteessä piilee käänteisesti ilmenevä väärinkäsitys! - nimittäin puolueparlamentarismimme on niin korruptoitunut ja ajatuksiltaan lukittu globalismin ikeessä ja hyväveliverkostojen paineessa, että etenkin hallitukseen pääsevien puolueiden parissa ns. puoluekuri tulee pitämään huolen siitä, että valtaeliitin lobbaama hallitusohjelma määrää aina yli muun, ja jokainen siihen nähden vastakkainen / "väärä" äänestäjän oman tahdon ääni vaaliehdokkaansa mukana menee varmasti hukkaan.
Niinpä paradoksaalisesti populaariin ajatteluun nähden käänteisesti vaaleissa äänen antaminen eduskunnan ja ko. saastuneen puolueparlamentarismin parissa jo olevalle ehdokkaalle (vaikka olisi yksilönä miten hyvä tyyppi tahansa) menee hukkaan! >> Siten valtapuolueen äänestämisen kohdalla se vääränlainen äänestyskäyttäytyminen pikemminkin tapahtuu.
Siksi näissä vaaleissa kunnollisella tavalla aitoa muutosta pois globalismi-ideologiaan aivopestystä virallisesta politiikasta ei nytkään tapahtunut eikä pisimmälle valveutunut ja kehittynyt poliittisyhteiskunnallinen ymmärrys päässyt valtaan - todennäköistähän on, ettei edes vajaasti oppositiollinen Perussuomalaiset pääse hallitukseen, vaan nyt seuraa globalisti-SDP:n hallinnoima toisinto kaikista edellisistä 20 viime vuoden hallitusohjelmista korostettuna entistä enemmän ilmastoalarmismipetoksella.
Vaaleissa olikin lähinnä näennäisen "vallankumouksen" harhaa, kun ainoa selvempi valtasuhdemuutos tapahtui totunnaisen valtapolitiikan sisällä siinä, miten edellisvaaleihin nähden Perussuomalaiset nostattivat kannatustaan hyvin paljon, ja vastaavasti edellisen hallituksen pääministeripuolue Keskusta romahti kannatukseltaan yhtä roimasti. Samalla SDP pääsi loistamaan "oppositiostaan" takaisin valokeilaan.
Tässä siis nähdään se, miten väestön keskuudessa oli toki paljon pettymystä edellisen hallituksen politiikkaan ja toimintatapoihinsa yleensäkin, mutta se kanavoitui lähes yksinomaan tähän valtasuhdemuutokseen puolin ja toisin - tämä oli hyvin selvästi odotettavissa, joten mitään yllätyksiä ei vaaleissa sattunut.
Tuossa valtasuhdemuutoksessa ei siis toteutunut valveutuneimman poliittisen ymmärryksen esiinmarssia, vaan kyseessä oli lähinnä ns. puolivalveutuneen ja pettymyksien pohjalta noussut "valekansanliike" - analyysini edetessä selviää se, miksi se ei ollut kunnollista ja riittävää "vallankumousta", vaan saattaa osaltaan jopa johtaa globalismi-ideologian kiristymiseen maassamme edelleen tulevalla eduskuntakaudella 2019-23. ...
Itse kuitenkin päätin vaalipäivään mennessä pitkällisen edestakaisen venkoamisen jälkeen em. vaalitulosodotuksestani huolimatta, että en ole vaaliboikotissa ja äänestän jotakin ehdokasta eduskunnan ulkopuolisten uusien puolueiden piiristä, ja tähdensin olevani koskematta pitkällä tikullakaan vanhojen eduskuntapuolueiden suuntaan.
Vaikka nykyinen virallinen puolueparlamentarismi on globalismissa, korruptiossaan ja valtamedian aivopesussa saastunut kelvottomaksi sisäisesti, niin ajattelin sitten kuitenkin, että tulevaisuutta parempaan voidaan katsoa ja etsiä parhaiten vain sellaisen sairauden ulkopuolelta, vaikkei sielläkään siemenet ole vielä asettuneet optimaaliseen itämisasentoon...
On varauduttava siihen, että Suomen kaltaisessa takapajuisen perässähiihtäjän eli globalistieliitin intressejä hyysäävän ja siinä vasallivaltion rooliin alistetussa yhteisössä kunnolla uudistuvan prosessin hyviä hedelmiä saadaan korjata vasta hyvin kaukana tulevaisuudessa, koska myös kulttiajattelu ilmastoalarmismeineen, monikultturismeineen kaikkineen on täällä niin syvää sairautta virallisessa ja "oppineessa" maailmankuvassa...
Edellisen hallituksen tihutöiden ja pahuuksien olisi myös tullut painaa äänestäjien mielissä eräinä kaikkein eniten varoittavina merkkeinä olla äänestämättä kyseisiä puolueita - silti näissäkin vaaleissa myös mm. Juha Sipilää äänesti taas valtava määrä ihmisiä, ja niinpä tämäkin on selvä merkki siitä, miten väestömme on hyvin vajaasti valveutunutta edelleen.
Eduskuntavaaliemmekin yksi totaalinen perusongelma on edelleen etenkin varttuneemman väestön piirissä se, että heillä on liian tunnustuksellisia ja pinttyneitä tarpeita olla juuri tietyn puolueen kannattajia huolimatta jatkuvasta siihen liittyvästä ajatusvirhevyyhdistä - vaikuttaa siltä, että pinttyneimmin puolueuskollisia ovat mm. kokoomuslaiset, vasemmistolaiset sekä suhteellisen uutena ilmiönä niihin nähden vihreät ns. "oppineen" kaupunkilaisväestön keskuudessa.
Eduskuntavaalien totaalinen perusongelma oli myös se, miten jokaisella eduskuntapuolueella oli taaskin tarjota vaaliteemoinaan yksi tai kaksi erilaista hyvää juttua (usein näennäinen...), ja toisaalta jokaisella oli taaskin mukana myös vähintään yksi aivan väärä idea ja hullukin globalismissa uitettu ajatusvirhe, ja monilla jopa useampi sellainen.
Esimerkiksi monet valtapuolueet korostivat vaaliohjelmissaan ihan hyvällä tavalla, miten "eriarvoisuutta ja köyhyyttä tulisi ehkäistä ja työmarkkinoiden toimintaa tulisi parantaa", mutta samalla he antavat eriarvoistavalle, köyhyyttä lisäävälle ja työmarkkinoita huonontavalle eu-federalismille ja taloususkonnolle jopa kritiikittä vapaat toimintamahdollisuudet. Lännen imperialistista aggressiota promotoiva ns. natottaminen on myös monien agendalla, vaikka samaan aikaan he paradoksaalisesti puhuivat vaaliteemoissaan "turvallisuudesta".
Ennen näkemättömän yleisenä ja pahana ajatusvirheenä on myös tämä viime syksystä saakka entistäkin enemmän vellonut ilmastoalarmismi IPCC:n "raportin" eli propagandaiskun tuloksena - jopa jokainen eduskuntapuolue on sen ottanut ohjelmaansa, mutta korostuneimmin tietenkin Vihreät sekä jopa koko vasemmistokenttä eduskunnan ulkopuolisiin äärivasemmistopuolueisiin saakka.
Tarkempana esimerkkinä ja liitettynä ilmastoalarmismiin eduskunnan Vasemmiston vaalisloganina ollut "vähäosaisten ja yhteishyvän puolustaminen" asettuu tragikoomisesti ja petoksellisesti totaaliseen ristiriitaan ilmastoalarmismin promotoimisensa kanssa, koska ilmastoalarmismin ohjelmat ja manifestit vaativat teollisen hyvinvoinnin ja infran alasajoa, ja kuitenkin oikeasti vähäosaisten ja yhteishyvän puolustaminen nimen omaan pohjaa käytännössä vahvan ja tiheää energiaa käyttävän teollisen hyvinvoinnin ja infran ylläpitämiseen ja edelleen rakentamiseen!
On todella sääli ja hukkaan heitettyjen mahdollisuuksien kauhua se, että monien eduskuntapuolueiden listoilla näytti nytkin kyllä oikeasti olevan myös aivan kelpoja ja ihan kohtuullisesti valveutuneitakin ehdokkaita, joita sinällään olisin voinut minäkin aivan hyvin äänestää "yksilöinä" - mutten siis ollenkaan heidän edustamiaan puolueita.
Mutta heidän globalismin intresseistä poikkeavat vaikutusmahdollisuutensa siis näyttävät erittäin valitettavalla tavalla heikoilta tässä mainitussa puoluekurin, korruption ja hyväveliverkostojen puristuksissa osana laajempaa globalismin ajatusvirhevyyhtiä.
Viime eduskuntavaaleissakin oli aivan sama ilmiö todettavissa: hyviä tyyppejäkin oli tarjolla, mutta miten sitten kävikään, kun Sipilän hallitus muodostettiin ja sen mukainen ohjelma sementoitiin isäntinä taustalla vaikuttaneiden globalistien haluamaan suuntaan? - Aivan!
Siis: äänestitpä mitä tahansa valtapuoluetta edelleen tai uudestaan valtaan, niin mukana tuli tälläkin kertaa aina jokin kaamea kauheus vailla järkeä ja hyvää tahtoa.
Eli vaalituloksessa on nytkin epäselvää lähinnä vain se, minkälainen kombinaatio niistä kauheuksista ja ajatusvirheistä saadaan kasaan seuraavan hallituksen pohjaksi, ja sekin ohjelma saattaa hyvin todennäköisesti taas olla jonkin globalistien palveluksessa olevan ulkomaisen "konsultin" tekemä määräys jatkaa lännen valtaliiton mukaista imperialismin syventämistä kansallisvaltioiden, demokratian, teollisen hyvinvoinnin ja yhteishyvän tuhoksi - nuo neljä näet ovat elimellisesti toinen toistaan mahdollistavia, kuten olemme oppineet mm. LaRouche-liikkeeltä ja Seppo Oikkoselta...
Siksi olisi nytkin kannattanut rohkeasti ja laajemmin äänestää eduskunnan ulkopuolisia uusia puolueita, koska niillä on tuoretta ja terveempää näkemystä haastamaan tätä virallisen vallan hyvin pahasti sairastunutta "status quo" -jumia >> lisää tästä uusien puolueiden tarjoamasta muutosmahdollisuudesta jäljempänä...
Suomalaiset keskimäärin taitavat vain olla sellaisia, että he kuvittelevat totunnaisen ja virallisen vallan aina muka johdattavan "parhaaseen lopputulokseen", vaikka se olisi minkälainen tahansa susi lampaiden vaatteissa johdattamassa väestöä teuraalle sumun ja massapsykoosin turvin...
Tässä "Funtsittavaa..." -bloggauksessa (Miksi äänestämällä ei voi vaikuttaa) onkin aivan samat arviot vaalitilanteista kuin mitä itsekin olen valveutumisprosessini aikana joutunut havaitsemaan - systeemin korruption aste on sekä niin totaalista että niin ovelasti piilevääkin, ettei maamme valveutuneimman vähemmistön ole mahdollista kunnolla vaikuttaa mm. juuri globalismia kyseenalaistavin ja parempaa tilalle tarjoavin ideoin.
Eliitin hegemoniaa ja intressejä vastustavien vaaliteemojen konkretisoiminen toiminnaksi on estetty niin hyvin, että "vain äänestämällä voit vaikuttaa" -tyyppiset mantrat ovat tosiaan lähinnä harhaa ja kettuilua - ainakin toistaiseksi!...
Toisaalta sitähän globalistien totalitarismia hamuavissa intresseissä halutaankin, että "hyvässä järjestyksessä" väestö turhautuisi vaikutusmahdollisuuksiinsa tai siis niiden puutteeseen ja kieroutuneisuuteen, jolloin jossain vaiheessa "voitaisiin todeta", ettei demokratia toimi ja siitä "voitaisiin luopua" ns. "järkevänä toimenpiteenä".
Lopulta tullaan siihen johtopäätökseen myös, miten virallisen maailmankuvan mainitut ja monet muut ongelmat siirtyvät jopa suoraankin puolue- ja hallitustoimintaan - Koska virallisessa maailmankuvassa on paljon kulttityyppisiä ja imperialistisen aggression mustaamia ajattelumalleja vellomassa (rahataloususkonto, ilmastoalarmismi, monikultturismi, russofobia, rasismifobia ym...), niin miten sellaistakaan voisi muka valtapuolueita äänestämällä vastustaa ja muuttaa?!... Ei voi tässä tilanteessa mitenkään!
Yksityiskohtaisempaa vaalianalyysiä:
Yksi huomiota herättäneimmistä ilmiöistä näissä vaaleissa oli se, miten edellisen hallituksen puitteissa juoniteltu ja junailtu Perussuomalaisten kahtia hajottaminen ja hallituksesta pois potkiminen sekä siihen liittynyt "Sininen tulevaisuus" -puolueen luominen jatkamaan Sipilän hallituksessa Perussuomalaisten sijaan jopa usean ministerin voimin koki kansalaisilta nyt selvän ja totaalisen pudotustuomion.
Näissä vaaleissa yksikään "sininen" ei päässyt läpi, vaan väestö koki heihin liitetyn politiikan vakavana petturuutena ja jätti heidät kaikki rannalle. Näin siitäkin huolimatta, vaikka valtamedia pyrki koko ajan promotoimaan "sinisiä" kuin muka isoa valtapuoluetta vaaliväittelyohjelmissaan ja "uutisissaan".
Toisaalta tässä yhteydessä kuulin myös sellaisia väitteitä, että koko "persut vs. siniset" -show oli kokonaan vain teatteria, jolla saatiin "sinisten" syntipukkiroolin avulla "persut" näyttämään kaltoinkohdelluilta ja siten uskottavammalta "oppositiolta" valeopposition rooliin harhautuksena...
Saattaa olla mahdollista, ja toki peli voi olla noinkin äärimmäisen kieroa valtapolitiikan kulisseissa laidasta laitaan! - Valveutunut ei ole sellaisesta yllättynyt, jos tuollainenkin vielä konkreettisesti tuodaan joskus julki...
Mutta siis "sinisten" poisjyvittämiseen liittyen kuitenkin vastaavalla tavalla kansan tuomiota saivat maistaa myös muutamat muutkin vanhat kansanedustajat, jotka olivat viime vaalikaudella kiistanalaisia puheissaan ja teoissaan, eli siis liian ilmiselvästi kyseenalaisilla agendoilla ja huonoilla kommelluksillaan liikkeellä: eduskunnasta sellaisista henkilöistä putosivat näissä vaaleissa mm.: vihreiden Touko "diskoläpsyttely" Aalto ja kokoomuksen Susanna "risusavotta" Koski.
Toisaalta myös eduskunnan ulkopuolisten uusien puolueiden parissa kahtakin eri puoluetta (Kansalaispuolue ja Seitsemän tähden liike eli "tähtiliike") luomaan pyrkinyt vanha konkari Paavo Väyrynen koki pudotustuomion, koska ilmeisesti väestö ei vakuuttunut hänen kohdallaan olleiden viime aikaisten uusien puolueiden perustamisongelmien ja venkoilujen takia, ja huolimatta hänen ihan kunnollisistakin globalismin haittoja ymmärtävistä ideoista vaalipuheissaan.
Vaikka tämänlainen pettureiden ja huonojen tyyppien ns. poisjyvittäminen on osaksi edistystä valveutumisessa, niin näissä pettymysten kautta tapahtuneissa vaali-ilmiöissä on kuitenkin se vajaan ymmärryksen piirre, etteivät ne ota riittävästi huomioon mitä parantavaa ja kunnollista voitaisiin tehdä jatkossa - eli asioita ajatellaan liikaa vain sen kautta, mikä on huonoa ja vastustettavaa.
Tämänlainen kaunainen ja torjuva ajattelu yleensäkin on suomalaisille keskimäärin varsin tyypillistä, mikä johtuu aikaisempien pohdintojeni mukaan (esim. tässä analysoitu >> Suomalaisten traumahistoria Ruotsin imperiumin pääaiheuttamana - Analyysiä sisällissotamme, sosiologisten ominaisuuksiemme ja geopolitiikan aspekteista käsin) mm. historiaamme liittyvistä ääritraumaisista vaiheista alistettuna ja kontrolloituna alusmaana vieraan vallan diktatuurien ikeessä jo kauan ennen itsenäistymistämme.
Tämän perusteella olemme liikaa kollektiivisesti omaksuneet käyttäytymiseemme usean sadan vuoden aikana mm. juuri jyrkän kahtiajakavia ajattelumalleja, jotka aiheuttavat ryhmäkäyttäytymiseen tyypillisesti "oman leirin" ja "vastustettavan leirin" mielikuvia harhaisen tunnustuksellisesti ja ns. paremman väen (vallassa oleva eliitti) silmien edessä skitsofreenisesti sekä voimakasta pätemisen ja pärjäämisen eetosta että samaa tahoa kohtaan vihaa muotoutuneena epäsuoriin ja vääristyneisiin uomiin sekä sijaiskohteisiin projektioina.
Näissäkin vaaleissa tämänlainen traumahistorian vaikutus tuotti em. lisäksi hyvin tyypillisesti vastakkainasetteluleirejä ja projisoituja viholliskuvakohteita, joiden perusteella varmasti tehtiin paljon äänestyspäätöksiä asioiden ja agendojen ymmärtämisen sijaan, ja sellainen johti taaskin liikakorostuneesti eduskunnassa jo pitkään olleiden valtapuolueiden keskinäisiin voimasuhdemittelöihin ilman uusien kunnollisten tuulien tuloa mukaan peliin - keskityttiin siis totunnaisten viholliskuvien ja rintamalinjojen vääntelyyn ja kääntelyyn tarpeettomasti.
Esim. Vihreitä ja vasemmistoa (sekä Vasemmisto että vaalien ykköseksi tullut SDP) päädyttiin äänestämään paljon myös siksi, että pelättiin Perussuomalaisten eli "äärioikeiston" nousua. Vastaavasti Perussuomalaisia haluttiin äänestää paljon myös siksi, jotteivät "suvakit" pääsisi määräämään liikaa tulevasta politiikasta.
Niinpä näiden vaalien kahden suurimman puolueen mittelöksi muodostuikin juuri Perussuomalaiset vastaan SDP, jotka ilmensivät tätä liiallista kahtiajakoa, ja minkä mukaan mielikuvat äänestettävistä ehdokkaista lukkiutuivat ihmisten vaalikäyttäytymiseen myös liikaa identiteettisamaistumisina ja viholliskuvamielteinä.
Samalla tuo em. Keskustan romahdus Perussuomalaisten vastaavan suuren nousun kera kertoi näissä vaaleissa siitä, miten äänestyskäyttäytymisen perusteeksi otettiin liikaa pettymyksen kautta tapahtunut toimintavalinta ilman kunnollista ymmärrystä eduskuntaparlamentarismimme ja valtapolitiikkamme kokonaisvaltaisesta rappiosta globalismin ikeessä.
Näin ollen mitä ilmeisimmin monet edellisissä eduskuntavaaleissa Keskustaa äänestäneet ja sitten Sipilän hallitukseen pettyneet ihmiset päättivätkin näissä vaaleissa vaihtaa leiriä erittäin laajamittaisesti Keskustasta Perussuomalaisiin.
Monien mielissä Perussuomalaiset siis edustivat "aitoa oppositiota" eli "omia", kun Keskusta osoittautui "viholliseksi" - Keskustalaisillehan Perussuomalaiset olivat toki muutenkin ns. hyvä leirinvaihtovalinta, koska olihan toki persuilla myös sellaisia aivan hyviäkin vaaliteemoja ohjelmassaan Suomen maaseudun hyväksi, joita nyt globalistiseksi petokseksi osoittautuneella Keskustalla oli ollut joskus aikaisemmin.
Perussuomalaisten politiikassa on siis ollut monia kannatettavia asioita myös maahanmuuton parempaan kontrolliin saamisesta ilmastoalarmismin kyseenalaistamiseen saakka ainakin jossain määrin - on ollut silti myös merkkejä siitä, miten perussuomalaistenkin piirissä on ollut vieläkin kyse vajaasta eli ns. puolivalveutuneesta poliittis-yhteiskunnallisesta ymmärryksestä, koska heillä on ilmennyt mm. globalistien geopolitiikkaa tukevaa russofobista miellettä ja heidän puheenjohtajansa Jussi Halla-aho on toiminnallaan osoittanut olevansa enemmänkin EU- ja Nato-fiilinen globalisti kuin niitä riittävästi kyseenalaistava.
Eli tämä "persut vs. demarit" -vastakkainasettelu oli siis oikeastaan kahden erilaisen valeopposition taisteluteatteria, koska molemmilla näilläkin em. tapaan on olemassa globalismia (talous- ja valtaeliitin imperialismia) tukevia ohjelmia yhteiskunnallispoliittisissa sisällöissään - Niinpä vajaana vaaliymmärryksenä äänestäjien mielissä kumpikin osapuoli omassa leirissään koki olevansa "ainoa oikealla asialla oleva" ja muka vain se toinen kilpakumppani oli "valeoppositiota".
Näissä vaaleissa se kunnolla aito oppositio oli taaskin oman ymmärrykseni mukaan löydettävissä vain eduskunnan ulkopuolisten uusien puolueiden parista! - Vain siellä on olemassa kunnolla ns. neitseellistä hyväveliverkostoista ja korruptiosta eli siis myös globalismista vapaata ajattelua, muttei toki optimaalisesti sielläkään, vaan myös tämä taho on osaksi saastunut globalismia promotoivista ideologioista: kuten ilmastoalarmismi ja vastakkainasettelullinen feminismi.
Esim.: Feministinen puolue vaikuttaa ohjelmaltaan lähinnä radikalisoituneelta ja risteytetyltä versiolta vihreistä ja vasemmistosta, Hjallis Harkimon "Liike nyt" on kuin "alt-kokoomus" hyvistä korruption vastaisista ulostuloistaan huolimatta, Kansalaispuolue on kuin "alt-keskusta", Itsenäisyyspuolue on kuin "alt-vasemmisto" ja em. Siniset ovat kuin akateeminen / kaupunkilainen versio Perussuomalaisista...
Näissä vaaleissa uusista puolueista / eduskunnan ulkopuolisista puolueista meni läpi uuteen eduskuntaan yhtenä henkilönä ainoastaan Hjallis Harkimo, ja kaikki muut jäivät ilman edustajaa.
Tässä onkin mielestäni havaittavissa mielenkiintoinen ja siis osittain valeoppositiollista vaaraa sisältävä prosessi rakentumassa tulevaisuudenkin vaalien haasteeksi! - Seppo Oikkosen analyyseissähän (Blogit: Alkon kassalla ja Kuinka Karl Marx tavataan) on ollut paljon esillä se, miten länsimaisessa ajattelussa on ollut muhimassa sekä liika yksilöllistyminen että sitä vastaava objektivoituvan todellisuuden pirstoutuminen ala-asioiden ala-asioiksi ja ismillisen käsiterealismin korostuminen koherenttisen ymmärryksen tuhoksi.
Näin ollen onkin selvästi nähtävissä tuossa uusien puolueiden "alt-versioiden" muodostumisessa tämän länsiajattelun prosessin ensimmäiset konkreettiset tuotokset Suomessa: emopuolueen ajattelun pirstoutuessa mm. protestin ja pettymyksen edesauttamana tapahtuu puolueseparatismia, ja siinä em. ajattelun pirstoutumisen prosessissa politiikkaa vastaamaan uusia yli-yksilöllistymisen "tarpeita" ja yhä käsiterealistisempia "havaintoja" olevaisesta.
Toki ei voida suoralta kädeltä sanoa sellaiseen puolueseparatismiin liittyvän vain pelkästään huonoja sisältöprosesseja, koska mm. sekä Itsenäisyys- että Kansalaispuolueella on ohjelmissaan myös hyviä kansallisvaltioperiaatteita ja Feministinen puolue korostaa myös ihan oikein huono-osaisten puolustamista.
Tässä piilee kuitenkin mielestäni vaaran paikka juuri siksikin, että noiden "alt-versioiden" sisältöön saattaa jäädä liikaa em. emopuolueidensa huonoakin agendaa piileviksi ja myöhemmin jotakin valtarakenteiden hyväksikäyttöä palveleviksi ansoiksi tulevaisuuden totalitarismiprosesseissa...
On siis syytä olla tulevaisuudessa tarkkana valeopposition rakentumisvaaran kannalta myös näiden uusien puolueiden kanssa varsinkin, jos ja kun niistä joku tai monikin kasvattaa huomattavasti suosiotaan, ja varsinkin jos / kun em. emopuolueisiin aletaan toden teolla ja yleisesti joskus pettymään ja tarvittaisiin sopivasti voimistuva "vaihtoehto" kunkin tilalle!...
Hyvällä tavalla neitseellistä ja uudistavaa ajattelua näiden uusien puolueiden piirissä ilmeni havaintoni mukaan kaikissa niissä asioissa, mitkä olivat syvällisesti perusteltuja argumentteja ja ideoita globalismin haittojen ymmärtämisessä ja uusien poliittisten ohjelmien luomisessa parannusmalleiksi globalismista pois terveempään yhteiskuntaan.
Yksi parhaimmista uusista puolueista oman katsantoni mukaan oli tässä mielessä ns. hörhöisehköstä nimestään huolimatta "Kristallipuolue", jolla oli joitakin eduskuntavaaliehdokkaita Itsenäisyyspuolueen listoilla - heillä on parasta näkemystä globalismin haitoista sekä tuoreita ehdotuksia ja ajattelumalleja sellaisten vaarojen tilalle.
Heillä on myös oikeastaan ainoana puolueena todella selvä ja erinomaisesti perusteltu kanta ilmastoalarmismin valheellisuutta ja petosta vastaan ja samalla kuitenkin tahto olla myös luonnonsuojelun puolella oikeiden ympäristöongelmien ratkaisemiseksi!
Toinen suunnilleen yhtä potentiaalinen hyvä puolue olisi jo nyt ollut Paavo Väyrysen "tähtiliike", mutta sen potentiaali hukattiin toistaiseksi Paavon, Kansalaispuolueen ja "tähtiliikkeen" eriskummallisessa kolmiodraamassa (en nyt selitä sitä tässä läpi, ja voitte itse ottaa sen selville) - Tähtiliikkeen sisällöissä on kuitenkin lupaavasti yhtenevyyttä Italian nyt vallassa olevan Viiden tähden liikkeen kanssa ja itse asiassa Italian koko nykyhallinnonkin kanssa.
Samalla sen kautta tulee yhtenevyyttä myös omassa katsannossani hyvänä pitämäni LaRouche-liikkeen kanssa, koska Italian Viiden tähden liike on perustanut ohjelmaansa varsin merkittävästi myös LaRouche-liikkeen ideoille: In Italy, a Great Historical Moment - LaRouchePAC Fireside Chat.
Lisäksi Italian nykyisessä hallituksessa Viiden tähden liikkeen ja Legan muodostama koalitio on käytännössä oikeiston ja vasemmiston kahtiajakoa poissulattavaa yhteistyötä.
Näin ollen Paavon luomassa tähtiliikkeessä näyttää olevan yhtenä mallina yhdistää Italian noiden esimerkkien mukaan oikeiston ja vasemmiston sisältöjä hedelmällisen yhteistyön suuntaan - tämä on oikein hyvä asia sekä globalismin haittojen ymmärtämisessä että terveiden kansallisvaltioperiaatteiden vaalimisessa ja toteuttamisessa niiden haittojen tilalle!
Sellaisessa yhteistyössä näet piirtyy esille mm. se oleellinen seikka, että ajattelun ja toiminnan pirstaloitumisen ja vastakkainasetelmallistamisen sijaan tarvitaan suorastaan kipeästi kokonaiskuvallista ja koherenttia ymmärrystä aikamme ongelmista ja parantamistarpeista, mitä voidaan hoitaa kuntoon ilman "oikeisto vs. vasemmisto" -kahtiajakoa.
Tuon Kristallipuolueen ohjelmissa on samaa hyvää kokonaisvaltaista prosessia, koska heidän ajattelunsa perustuu nimen omaan globalismissa ilmenneiden ongelmien ja haittojen kokonaiskuvalliseen ja koherenttiin ymmärtämiseen - siis siihen parhaimpaan valveutumiseen länsirappion luonteesta.
Valitettavasti tämänlainen valveutuminen on toistaiseksi edelleenkin pieni vähemmistö ja ilman kunnollista poliittista vaikutusmahdollisuutta virallisella pelikentällä.
Näissä katsannoissa voin hyvänä esimerkkinä poimia taas esille myös ns. henkisenä opettajana tunnetun Teal Swanin, kuka myös tähdentää jatkuvasti mm. juuri sitä, miten maailmamme isot ja pienemmätkin ongelmat johtuvat paljon ajattelumme ja mieliemme haitallisesta pirstaloitumisesta ("fragmentation") ja tilalle tarvitaan hyvää sosiaalisesta ja psyykkisestä kasvusta lähtevää yhteenkoostamista ("integration"): ja sehän on oma erittäin laaja analyysinsä itsessäänkin...
Tämän mukaan voidaan hyvin nähdä se, että länsiajattelussa potentiaalisesti huonoa ja taantuvaa suuntaa edustaa mm. sellainen pirstaloituminen, joka ilmenee osittain noissa emopuolueista erkaantuneissa "alt-versioissa" ja radikalisoituneissa valtapuolueiden risteytysversioissa.
Samalla parempaa ja kehittyvää tulevaisuutta edustavat juurikin sellaiset "yhteenkostavat" tendenssit, joissa esim. kokonaisvaltainen ja koherentti ymmärrys globalismin haitoista ja petoksista tulee käsittelyyn ja parantamisprosessien pohjiksi.
Ja selväähän on juuri sekin, miten globalismin haittoja ja petoksia ovat usein sellaiset prosessit, jotka perustuvat ajattelun ja toiminnan pirstaloimiseen ja vastakkainasetelmallistamiseen tai ainakin sellaisen hajoamisen häikäilemättömään hyväksikäyttöön.
Tämä siksikin, koska kyseessä on siihen liittyvässä valtaeliitin kontrollitarpeessa ns. "hajota ja hallitse" -strategiat >> eli mm. ismillisillä tunnustuksellisuuksilla massojen kontrolloiminen, valtaeliitin (globalistien) vastaisen yhtenäisen rintaman eliminoiminen tietoisuuden yliyksilöllistymistä ja identiteettikaaosta lisäämällä, valheellisten pelkotilojen (mm. juuri ilmastoalarmismi sekä rasismi- ja russofobiat) käyttämistä hajottavina apumekanismeina jne.
Loppuyhteenvetona voidaan siis hyvin nähdä se, miten väestömme ei vielä ole läheskään kunnolla valveutunutta virallisen ajattelun älymystöllisimmässäkään päässä, vaan mm. vaalikäyttäytymisessä vaikuttavat edelleen liikaa ajattelua ja toimintaa pirstaloivat ja vastakkainasetelmallistavat ismi- ja leiriytymisharhat, yliyksilöllinen kokemistapa olevaisesta, petoksiin ja harhauttamisiin perustuvat globalismia edesauttavat agendat sekä totunnaiseen (alistumista suggestoiva) ajatteluun liikaa lukkiutuminen mm. väestön vakavan traumahistorian takia.
Eduskuntavaalit 2019 menivät siis edelleen Suomessa hyvin paljon "harakoille" paremman tulevaisuuden katsannossa, mutta jatkossa on silti erittäin paljon syytä kiinnittää huomiota näihin mainitsemiini seikkoihin yhä yleisemmin ja paremmin tulevien vaalien hetkillä, jottei Suomelle todella käy erittäin kalpaten! - mikäli ei silloin ole jo liian myöhäistä...??
Nyt tulossa olevaltakaan hallitukselta en siis odota mitään oleellista parantavaa toimintaa, mutta itse itseäni edelleen kehittämällä olen yhä enemmän se muutos ja esimerkki, joka on tässä kirjoituksessani mainittu parantuva tulevaisuus hedelmällisen "yhteenkoostamisen" kehityksessä!...
Globalismin "hajota ja hallitse" -pelit sulavat pois mahdottomina sitä paremmin, mitä enemmän väestö ymmärtää kehittyä kollektiivisestikin tuossa katsannossa: emme vain vielä ollenkaan tiedä sitä, kuinka kauan etenevästi ja miten paljon parempaan tämän parantumisprosessin kohdalla käy...
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment