Yhteiskunnallisten ja poliittisten kirjoitusteni pitkään taukoon tulee nyt loppu, koska päätin tehdä Vapulle sopivasti vaihteeksi sellaisen blogipostauksen eli tärkeän "Vappupuheen"!
Tällä kertaa poimin sen kera esittelyyn Suomen yhteiskunnallis-poliittiseen nykytilanteeseen ja sen historiallisen ymmärtämisen aspektiin sopivasti yhden hyvin tärkeän kirjoituksen, joka on kirjailija ja elokuvaohjaaja Janne Kuusen "Historiaa silmästä silmään".
Samalla sen inspiroimana teen omaa pitkää analyysiäni alle >>
Janne Kuusen kirjoitus paneutuu erinomaisella tarkkuudella ja asenteella maamme historiaan suuresti vaikuttaneeseen sisällissotamme aikaan, mihin liittyen hän on tehnyt ja julkaissut uuden romaaninkin "Silmästä silmään" - Sisällissotammehan on ollut muutenkin ajankohtainen, koska sen tapahtumista on kulunut tänä vuonna tasan sata vuotta aikaa.
Tuo "Historiaa silmästä silmään" on kirjoitus, joka pystyy avaamaan hyvin onnistuneesti sen aikakauden kollektiivista traumavaikutusta väestössämme - Historialliset traumat on itse asiassa aihepiiri, mikä on alkanut minuakin paljon kiinnostamaan omassa aktivismissani viime vuosina, joten tämänlaiset muidenkin analyysit siitä aihepiiristä ovat tervetulleita ja oleellisia.
Sisällissotamme siis aiheutti väestöömme valtavan ja monivivahteisen kollektiivisen trauman (tosin vain yhden monista ja kokonaisuudessa melko pienen, kuten tulen alempana lisää osoittamaan), jonka vaikutukset näkyvät osaltaan myös tänäkin päivänä edelleen.
Yksi osa kokonaistraumaa on Janne Kuusen esille tuomat seikat virallisen historiamme vääristämisestä ja piilottamisesta sekä sen mukainen kollektiivisen tajunnan kieroutuminen, ristiriitaistuminen ja hämmentyminen erittäin vakavasti, sekä siinä huomattavista tiedon puutteista ja virheistä johtuvat tietoisuuden muljahdukset harhaan johtaviin johtopäätöksiin ja haitallisten ismi-tunnustuksellisuuksien edelleen jatkumisiin.
Oleellinen lainaus Kuusen tekstistä tässä katsannossa: "Suomen kansallinen historia on kirjoitettu ehyeksi sankaritarinaksi valikoiden ja totuutta väkivaltaisestikin muovaillen, jättämällä olennaisia asioita kertomatta ja nostamalla kertomukseen epäolennaisuuksia – myös suoranaisia valheita. Tutkimusmatka maamme historian varjoihin on ollut valaiseva, mutta raskas ja masentava, monet sankareiksi nostetut ovat osoittautuneet todellisuudessa tekopyhiksi barbaareiksi. Nuo sankarit ovat poikkeuksetta edustaneet sisällissodan voittajia, sillä punaisen puolen barbaarit on huolellisesti demonisoitu – ja useimmat heistä teloitettu.".
Lisäksi sisällisodan tapahtumat jättivät jäljelle käytännön tragedioiden takia valtavan paljon käsittelemättömiä ja unhoon painettuja traumoja, haavoja sekä syyllisyyden hämärää ja virheellistä kohdistumista.
Tämäkin on myös puolestaan edelleen vahvasti väestömme käyttäytymiseen vaikuttava aspekti, koska käsittelemättömät yhteisötraumat jatkavat vaikuttamistaan piilotajunnasta ja ryhmäpsykologiasta käsin monella tavalla, ja niiden vaikutus vaimenee vain erittäin hitaasti ajan saatossa.
Lisäksi ne saattavat jopa etsiä uusia ja vahvistuvia toteutumiskanavia esim. yhteiskunnan uudelleen kriisiytyessä, koska silloin alkeellisten joukkovoimien ottaessa valtaa sivistyneen yksilötietoisuuden kriittinen ja siten hillitsevä aspekti vähenee. Näinhän on jo ollutkin huolestuttavasti tilanne viime vuosina globalismin tuhoavassa ikeessä myös ja etenkin Suomessa!...
Koska nykyisetkin valtaapitävät ovat kontrolloineet historiaa tämänkin sodan kohdalla kyseenalaisesti ja tarkoitushakuisesti mm. "eliitin" promotoimien väestönhallinta- ja imperialismi-intressien tarpeisiin, niin sekin hidastaa / vääristää niistä traumoista parantumista eikä niistä trauma-alkuperistä siksikään edes päästä yleisesti kunnolla perille parantumisen ensimmäisenä edellytyksenä.
Se kertoo siitä, että historian vääristynyt ja piilotettu luonne elää edelleen maamme julkisessa "keskustelussa" ja kollektiivisen mielen virallisessa versiossa aivan liikaa.
Kuusen tekstistä osuva lainaus myös tässä katsannossa: "Jopa keittiösosiaalipsykologi pystyy vaivatta päättelemään, että nyky-Suomen kärkisija maailman koulu- ja työpaikkakiusaamisen arveluttavassa kilvassa juontuu ajalta, kun kansallemme kädestä pitäen opetettiin, että voittajan sopii kohdella häviäjää kuinka kaltoin hyvänsä ilman pelkoa kantelusta ja ilmiannosta, rangaistuksesta puhumattakaan.".
Kuusen kirjoituksen kanssa oivallinen tarkastelupari on tämä hiljattainen kansainvälinen tutkimus >> Tutkimus: Suomalaiset ovat lähes maailman huonoimpia asettumaan toisen ihmisen asemaan:
Siinä on hyvää tutkimustietoa väestöjen sosiologisista aspekteista mm. empatiakykyyn liittyen, mikä soveltuu hyvin osoittamaan sen, miten Suomen väestön traumahistoria ilmenee mm. epäempaattisuutena.
Tuo tutkimus on toki saanut myös kritiikkiä mm. poliittisesta johdattelevuudesta: esim. Agenor Kunttu on sanonut siihen liittyen hyviä pointteja oman FB-postaukseni kommenteissa.
Tämäkin tutkimus onkin toki metodeiltaan toiselta osaltaan juuri samanlaista tutkimusta kuin esim. ilmastonmuutoksen tutkimus - eli se sekoittaa faktoja ja uskomuksiin perustuvia poliittisia mielihaluja keskenään...
Näin laajat tutkimukset taitavat myös olla sellaisia, ettei niissä kait koskaan voida tavoittaa optimaalista objektiivisuutta. Ja siihen liittyen kyselyihin perustuvat aineistot ovat aina vajaita, koska vastaajilla on aina omanlaisiaan puutteita asioiden hahmottamisessa ja tietomäärissä sekä yksilöllisesti että kunkin yhteisönsä puitteissa - suomalaisten kohdalla esim. juuri sisällissotamme ja siihen liittyvän traumahistorian osalta!...
Tässä tutkimuksessa on tietenkin myös kaksi poliittisten mielihalujen ja tavoitteiden pääaspektia - yhtäältä globalismin agendaan aivopestyt saavat tällaisesta oivallisen lisäalistamisen aseen suomalaisia ja sitä kautta kansallisvaltioita kohtaan; suomalaiset ovat epäempaattisina siis muka "halveksittavaa pohjasakkaa" ja siksi muka "haitallista nationalismia haluavia".
Toisaalta suomalaisten itsensä olisi oikeasti herättävä tilanteeseensa hedelmällisessä ylevöitymis- ja tervehtymistarkoituksessa niin monella tavalla, mistä esimerkki on myös se, miten on osattava alkaa tiedostamaan koko traumahistoriamme ja opittava paranemaan siitäkin.
Katsotaanpa nyt tarkemmin tätä traumahistoriamme aspektia osana mm. sisällissotaamme:
Tuota empatiakyvykkyyden tietoa suomalaisten puutteena voidaan laajentaa koskemaan Janne Kuusen tarjoaman tiedon puitteisiin, ja alkaa ymmärtämään miksi se suomalaisten kohdalla on oleellista. Siinä havaitaan analyysin kautta se, miten moinen empatiakyvyttömyys juontaa juuriaan hyvin paljon historiallisten traumojen vaikutuksista kollektiiviseen mieleen, ja minkä taustalla ovat olleet hyvin rujot "ylimystön" mielihalut.
Lisäksi tuossa empatiatutkimuksessa sellainen sama ilmiö itse asiassa toistuu myös vastaavia kokeneiden maiden kohdalla, joista tutkimuksessa mm. Liettua ja Puola ovat samaan tapaan havaittu epäempaattisina väestöiltään - niiden väestöthän ovat myös joutuneet vieraiden valtojen yliajamiksi vaikka miten monta kertaa historiassa, josta on mitä ilmeisimmin koitunut myös heille mm. epäempaattisuutta aiheuttaneita traumataakkoja kollektiivisesti ja historiallisesti.
Niinpä myös suomalaisen väestön traumahistoriassa sisällissotamme vaikutukset ovatkin vain yksi osa koko traumataakkaa. Kokonaisuutena on otettava huomioon myös se, miten suomalaiset kansana ovat kokeneet historiallisia vääryyksiä ja pahuuksia jopa tuhatvuotisessa mittakaavassa!
Siinä merkittäviä aikajaksoja ovat olleet tietenkin monta vuosisataa kestänyt Ruotsin vallan aika sekä osaltaan sitä seurannut n. satavuotinen Venäjän vallan aika. Ne olivat keskenään hyvin erilaisia vieraan vallan diktatuureja suomalaisia kohtaan, ja mistä virallinen historiankirjoitus nykyäänkin on tehnyt myös paljon vääristämistä ja piilottamista suomalaisten tietoisuuden kierouttamiseksi ja kontrolloimiseksi.
On syytä oleellisesti havaita heti tärkeimpänä seikkana se, että Ruotsin vallan tavoitteena oli lopulta pyyhkiä suomalaisuus kokonaan pois maailmasta 1800-luvun alussa! Siitä kohtalosta tavallaan Venäjän vallan puuttuminen tilanteeseen Suomen sodan lopputuloksena pelasti suomalaiset viime hetkellä kuin ihmeellisenä onnenkauppana - Juuri ennen sitä Ruotsin imperiumihan oli jo aikeissa mm. kieltää suomenkielen puhumisenkin kaikissa virallisissa yhteyksissä myös nykyisen Suomen maankamaralla!
Vaikka seurannut Venäjän vallan aika oli myös eräänlaista imperialistista totalitarismia, niin se oli kuitenkin suomalaisia kohtaan ruotsalaista valtaa selvästi lempeämpää ja edistyksellisempää mm. siksi, koska sen aikainen tsaarihallinto halusi säilyttää suomalaisille ruotsalaisten intressejä paljon enemmän itsehallintoa, omaa kulttuuria ja lisäksi se pyrki luomaan Suomen maaperälle ruotsalaista hallintotapaa paremmin myös sivistäviä instituutioita, kuten koululaitoksia.
Niinpä etenkin Ruotsin vallan aika vaikutti kohtalokkaan haitallisesti suomalaisiin kollektiivisen psyyken ja sosiaalisten konstruktioiden suhteen! >> syntyi suomalaisia kaikkein pahimmin vaivaava traumahistoria.
Suomi onkin siis tässä katsannossa maailman "parhaita" esimerkkejä siitä, minkälaiseksi väestö tulee, kun se on joutunut läpikäymään useiden vuosisatojen ajan raakaa ja kiristyvää vieraan vallan junttaamaa diktatuuria ja alistamista sekä sen vallan orkestroimia sotia, mihin tapettaviksi pakotettiin etenkin suomalaisia.
Lopputulos on osaltaan nähtävissä nykyäänkin em. tutkimuksen havainnoissa epäempaattisuudesta.
Epäempaattisuuden kollektiivinen muodostuminen historiallisen traumataakan oireena tässä katsannossa on melko vaikea ja monivaiheinen prosessi, jonka perustelemiseksi on analysoitava historiaa sosiologisesti, eli katsotaanpa sitä seuraavaksi >>
Sisällissotammekin oli tässä koko vyyhdissä itse asiassa yllättävän pitkälti "vain" sosiologinen reaktio edeltäneen vuosisataisen traumahistorian takia sen eräänlaisena megaoireena - Seppo Oikkonen (Alkon kassalla ja Kuinka Karl Marx tavataan) on itse asiassa pystynyt tosi hyvin analysoimaan niitä syitä ja prosesseja, miten tämä melkein tuhatvuotisesta traumahistoriasta sisällissotaamme johtanut vyyhti tapahtui maassamme kollektiivisen psyyken sisällä.
Se tapahtui omana kertomanani siis seuraavasti: Melkein tuhatvuotisen Ruotsin vallan aikakaudella suomalaiset omaksuivat sellaisessa alistavassa ja tuhoavassa diktatuurissa yleisen asenteen, jossa ajattelumme ja olemisemme tavallaan jakaantui hyvin sairaasti ja ääriristiriitaisesti kahtia:
Yhtäältä sisään päin kääntyneeksi tukahdutetun vihan ja pelkojen sekamelskaksi, minkä purkamista ei saanut rangaistusten uhalla osoittaa julkisesti valtaapitäviä eli ruotsalaisia aatelisia ja muita sen imperiumin hallitsijoita kohtaan - Silloinen Vatikaanin pakeilta hallittu kirkko"kulttuuri" inkvisitioineen kaikkineen pystyi hyvin ylläpitämään apurakenteena Ruotsin imperiumissa sellaista totalitarismia, ja siinä etenkin jokainen suomalainen kyseenalaistaja olikin helposti tuhottavaksi päätyvä "noita" > suomalaiset rahvaat olivatkin siinä imperiumissa selvästi alinta kastia kaikista, ja tuskin edes ihmisiä ruotsalaisten aatelisten katsannossa.
Toisaalta saman kollektiivisen mielen kahtiajakautunut skitsofrenia ilmeni myös vastakkaisella tavalla niin, että moisessa diktatuurissa edes jotenkin pärjätäkseen suomalaisten oli jatkuvasti osattava osoittaa tarpeellisuutensa ja kykynsä ruotsalaisille alistajilleen mm. mies- ja sotakuntoisuutena sekä haluna oppia moisen yhteiskunnan tavoille ja tavoitteille "alimpina alammaisina" mitä erilaisimmilla ja hulluimmilla venymisillä äärikompromisseineen.
Niinpä kollektiivisesti virittyi mielisairaan dikotominen asenne suomalaisten omaan elämään ja koko Suomen maaperän yhteiskuntaan, jossa ääriristiriidat silloisten valtaapitävien samanaikaisessa vihaamisessa ja heille kuuliaisuudessa kasvoivat maailman pahimpiin mittasuhteisiin! >> Tässä on siis syytä huomata oleellisena kertauksena, että moinen sosiaalisen sairastumisen ja tuhonnan prosessi jatkui suomalaisten tragediaksi koko ajan USEITA SATOJA vuosia!
Venäjän vallan aika ilmeisesti yritti osaksi jonkinlaista hyvyyttään parantaa suomalaisia sellaisesta tuhonnasta valtaan päästyään vuosiksi 1809 - 1917, mutta toki siinäkin taisi olla myös sellainen intressi heillä, että se kasvatus ja parantaminen tähtäsi lopulta silloiseen Venäjän imperiumiin elimellisesti liittämiseen.
Euroopassa ja Yhdysvalloissa oli kuitenkin virinnyt silloin 1800-luvun lopulla tavallaan vastavoimana silloiselle Brittiläisen imperiumin ja Vatikaanin globaalivallalle voimakas nationalistinen liike, joka taas tavallaan pelasti suomalaiset Venäjän imperiuminkin kaavailemalta kohtalolta erittäin onnekkaasti, koska täälläkin sen liikkeen mukana voimistui myös nationalismi ja syntyi oman maan, eli Suomen perustamisen tarve.
Sitten sen avulla Suomen viimein itsenäistyttyä näistä molemmista vieraan vallan imperiumeista sata vuotta sitten tapahtuikin tuollaisen sairastuneen ja tuhoutuneen kollektiivisen tietoisuutemme osalta hyvin looginen ja tietenkin valitettava muljahdus ojasta allikkoon.
Siksi jo lähtökohdaltakin, koska ryhmäpsykologisesti ja kollektiivisesti ei tuon Venäjän vallan aikana kuitenkaan ehtinyt mitään kunnollista kollektiivista parantumista tapahtua edeltäneen Ruotsin vallan aikaisesta diktatuurituhonnasta, vaikka joitakin käytännön yhteiskuntauudistuksia sinä aikana em. tapaan tulikin.
Edellä kuvattu kollektiivisen mielen skitsofrenia orjakansaksi hyvin vaikeavammaisesti alistetun väestön piirissä paljastikin heti Suomen syntymisen alussa vuonna 1918 suomalaisten totaalisen sopeutumattomuuden ja valmistautumattomuuden itsenäisyyden ideaan sellaisessa uudessa tilanteessa, missä ko. tavalla vääristynyt kollektiivimieli ja oiretarpeensa vain etsivät nopeasti uudet toteuttamis- ja purkautumiskanavansa hyvin sairaasti seuraavalla tavalla:
Koska suomalaisten kollektiiviseen mieleen oli ennen itsenäisyyttämme pesiytynyt yhtäältä äärimmäisen syvä ja voimakas viha kaikenlaisia valtaapitäviä kohtaan ja koska sitä antipatiaa ei saanut (eikä pystynyt) aikaisemmin osoittaa julkisesti oikeastaan ollenkaan, niin vapautuminen itsenäisyyteen tarkoitti ensinnäkin tarvetta vihdoin purkaa se ääriviha edes johonkin useiden satojen vuosien mittaisesta painolastistaan käsin - Miettikää, miten hurja tilanne koko maailmanhistorian mittakaavassa!!
Ja koska toisaalta se sama kollektiivinen mieli oli samalla oppinut sairaan käänteisesti koko ajan pyrkimään itsensä oikeuttavaan olemassaoloon kiitollisuutta ja tarpeellisuutta epätoivoisesti anellen ja hakien, niin edeltäneestä vieraan vallan tyranniakierteestä vapauduttuaan sellainenkin mielen sairaus jäi silti edelleen pysähtymättä elämään ja vain hakemaan uutta toteuttamiskanavaansa heti maamme itsenäistymisen tapahduttua.
Niinpä sitten välittömästi Suomen itsenäistyttyä nämä kaksi sairastunutta ryhmäpsykologian tarvetta ja prosessia muodostivat uudenlaisessa ympäristössä kokonaistilanteen, missä ensinnäkin silloin ns. "saatavilla" olleiden upouusien ideologioiden ismi-kulissit tarjosivat kiitollisuutta ja tarpeellisuutta pakonomaisesti anelevaan tarpeeseen täydelliset leimautumis- ja ryhmävahvistautumisalustat kokea sitä tarpeellisuutta ja kiitollisuutta uudella ja siten hurmoksellisen "toiveikkaalla" tavalla.
Samalla jo Ruotsin vallan kaikilta ajoilta saakka oli tietenkin tapahtunut myös sitä, että väestössämme tuo em. mielen kollektiivinen sairastuminen oli tapahtunut epätasaisesti ja erilaisesti eri ihmisten kesken, jolloin myös siinä oli jo kylvetty siemeniä eri ryhmien vastakkainasetteluihin ja elämänkatsomuskiistoihin ilman tulevaisuuden ismi-kulissejakin.
Eli Ruotsin vallan alla jotkut suomalaiset saattoivat olla esim. selvästi myötämielisempiä hallitsijoitaan / aatelisia kohtaan kuin toiset, ja senkin mukaan muodostui muitakin eriäviä käsityksiä olemisesta ja tavasta hoitaa asioita. Ne kiistat olivat sitten alkioita tulevaisuudessa muodostuneita ismi-kulissien vastakkainasetelmia varten, mitä eliitti tietenkin ohjasi "parhaan" kykynsä mukaan mm. Brittiläisen imperiumin ja Vatikaanin määräämissä traditioissa.
Niinpä traumahistoriamme laajasti edesautamana jo hieman ennen itsenäistymistämmekin vahvassa kehitysvaiheessa olleet "oikeisto vs. vasemmisto"- tai "punaiset vs. valkoiset" -ismi-kulissien asetelmat suorastaan romahtivat ja totaalisesti jämähtivät väestössämme omiin asemiinsa ja keskinäisiin vastakkainasetteluihinsa näennäisten ismi-erojensa mukaisesti heti Suomen itsenäistymisen tapahduttua - Siksi em. sairaat ristiriitatarpeet sementoituivat suomalaisissa toteuttamiskoteihinsa välittömästi ryhmävahvistautuvan tunnistamisen ja leimautumisen kautta ryhmäpsykologisena pakotteena.
Sitten sellaisen uuden kahtiajakotilanteen luonteessa sytytti yhteiskuntamme totaaliseen kriisiin eli sisällissotaan salaman nopeasti juuri se seikka, että jo Ruotsin vallan ajoilta saakka kollektiivisesti oli jäänyt kauan aikaa kytemään erittäin paljon tukahdutettua yleistä vihaa ja sallimatonta kritiikkiä valtaapitäviä, eli juurikin olemuksellisessa katsannossa "niitä toisia" tai "meihin kuulumattomia" kohtaan - suomalaiset olivat "kehittäneet" Ruotsin vallan pahuuden takia ajatteluunsa äärimmäisen version siitä, mikä ei olemuksellisesti kuulu suomalaisiin.
Eli tuo uusi ismi-kulissi vastakkainasetteluissa oikeistoon ja vasemmistoon mahdollisti siis "niiden toisien" kokemisen entistäkin vahvemmin "niinä toisina", mutta tuossa vaiheessa asetettuina sisäisesti tavallaan sijais- ja korvikeryhminä aikaisempien ulkoisten valtaapitäneiden eli etenkin Ruotsin ja vähemmässä määrin Venäjän hallitsijoiden ja siniveristen sijaan. Katsotaanpa tarkemmin eroja noiden imperiumien suhteen:
Hyvin paljastavia Ruotsin vallan ensisijaisesta oleellisuudesta ja roolista traumahistoriamme ylivoimaisesti pahimpana aiheuttajana ovat kaksi seikkaa; yhtäältä kollektiivinen mielemme traumatisoitui niin totaalisesti ruotsalaisten aatelisten ja hallitsijoiden diktatuurista, että suomalaisilla on nykyäänkin äärimmäisen vaikeaa tunnistaa sitä merkittävintä alistajaansa, ja sen sijaan suomalaiset edelleenkin mielellään hakevat sijaiskohdetta traumavihaamiseensa etenkin venäläisistä epärealistisen ja liioitellun russofobian muodossa - nykyinen Putin-fobia on osa sitä edelleen.
Toisaalta sitä russofobiaa ja ruotsalaisten aatelisten äärialistajina tunnistamisen välttämistä edesauttoi ja edelleen ilmentää myös se, että jo Ruotsin vallan aikaan suomalaisia aivopestiin systemaattisesti Venäjä-vihaan mm. silloisten ruotsalaisten aatelisten orkestroimia sotia varten, missä Ruotsin imperiumin narsististen valtapyrkimysten kohteena oli hyvin usein juuri Venäjän imperiumi aina alkaen lähes tuhannen vuoden takaa - se palveli myös Brittiläisen imperiumin agendaa myöhemmin keskiajan jälkeen, jolloin siis Ruotsi oli enää "vain" sille alisteinen semi-imperiumi.
Se em. suomalaisten sopeutumattomuus ja valmistautumattomuus itsenäisyyden ideaa kohtaan kävi siis tässä ilmi siten, että se melkein tuhannen edeltäneen vuoden aikana liian suureksi patoutunut viha ja kritiikki ei osannut löytää hedelmällistä ja rauhanomaista purkautumis- ja käsittelytapaa keskuudessaan aikaisemmasta vieraiden valtojen diktatuuriympäristöistä vapauduttuaan, vaan se löysi liian helpon purkamiskanavan juurikin oman väestön piirissä noiden ismi-vastakkainasettelujen kulisseista, joiden mukaan heti tapahtui "omaan" ryhmään tunnustuksellista leimautumista täydellisen tarpeellisuuden ja "todellisuus"kokemuksen saavuttamiseksi ja tavallaan traumahistorian väistämiseksi.
Lisäksi sen leimautumisen edelleen vahvistamiseksi puolin ja toisin mahdollistui symmetrisesti täydellisen viholliskuvan luominen vastakkaisen ismin ryhmistä käsin, ja silloin syntyi viimein totaalinen vuo edeltäneen patoutuneen vihan purkamiseen hyvin nopeasti viimeiseen äärilaitaan eli sisällissotaan saakka > syntyikin puolin ja toisin rituaalista ja itsetarkoituksellista massamurhaamista ja barbaarista joukkoliikeaggressiota > sitten voittajat (valkoiset) tietenkin asettivat itse itsensä syytesuojaan moisista sotarikoksista ja väärensivät senkin mukaan historiankirjoituksen "sopivalla" tavalla.
Hyvin voidaan siis kiteyttää, että totaalisesti alistettu ja mieleltään tuhottu orjakansa ei heti niin vain osaa itsenäisyyden sivistynyttä toteuttamistapaa, vaan jää muutoksessa ensinnäkin heti välittömästi traumojensa vankina käänteiseen kriisiin aikaisempaan nähden, missä liian pitkään tukahdutettu periviha vieraan vallan edustajia kohtaan kääntyy salaman nopeasti vihaksi oman kansan ismi-jaettuja ja viholliskuvakarikatyyristettyjä ihmisiä kohtaan "saatavilla" olevan ismi-asetelman mukaisesti.
On syytä muistaa, että sitäkin "saatavilla ollutta" asetelmaa silloiset uudetkin valtaapitävät pyrkivät eri tavoin manipuloimaan "tarkoituksen mukaisesti", kuten em. russofobinen esimerkki toi ilmi... Ja edelleen näiden lähimpien manipuloijien taustalla vaikutti vahvasti mm. Vatikaani ja Brittiläinen imperiumi globaaleina tilanteiden ohjaajina.
Lisäksi sisällissotamme tilanteessakin oli vakava puute se, ettei tunnustettu saati tajuttu ns. kolmatta tietä ja vielä oleellisemmin ei ymmärretty kokonaiskuvaa, vaan asetuttiin ääriumpimielisesti vain kahden tunnustuksellisen ismin puitteisiin kuin psykopaattiset tappelijat.
Samat ismi-ongelmat jatkuvat tänäänkin omalla tavallaan, ja tietenkin osana ko. traumahistorian käsittelemättömyyttä...
Tässä on huomattava Seppo Oikkosenkin analyyseissään usein tähdentämä seikka! >> näissäkään ismi-kulisseissa ei ollut oleellisinta väliä sillä, mitä vastakkainasettelun asiasisältöä ne ismit keskenään halusivat kiistoissaan haastaa ja toteuttaa, vaan oleellisin seikka sisällissodassammekin oli se, miten kollektiiviset mielenmekanismit toteuttavat tahtoaan joukkoliikkeinä ja muina ryhmäilmiöinä minkä tahansa ismi-sisällön puitteissa; asiat ovat siinä tavallaan toissijaisia, mutta ryhmäpsykologiset impulssit ja traumat vaikuttavimpia ajattelumuotojen kautta toimintaan saakka.
Toisella tavalla ilmaistuna: ismi-kulisseista käsin asiasisällöt ja tieto vääristyvät ja ylikorostuvat käsitteellisesti, koska ne ovat silloin tunnustuksellisia kulttisisältöjä joka tapauksessa myös vastakkainasettelussa äärioikeistosta äärivasemmistoon ja oikeastaan kaikissa lievemmissäkin ryhmämuodoissa siltä väliltä......
Sitten vielä kokonaan toinen aspekti tähän aiheeseen! >> Suomalaisten edellä kuvattua traumataakkaa värittää osaltaan myös toinen hyvin erityislaatuinen historiallinen vyyhti, jolla on alkuperänsä jopa Ruotsin valtaa edeltävältä ajalta ja oikeastaan esihistoriastakin saakka: tarkoitan sellaista suomalaisuuteen kuuluvaa identiteettiominaisuutta tai ominaisuuksien kokoelmaa, mikä oli väestössämme jo ennen em. traumahistoriaamme.
Näin kaukaisten historiallisten seikkojen objektiivinen tutkiminen saati havaitseminen on tietenkin hyvin hankalaa, koska historiatieto sieltä saakka on niin puutteellista ja katkonaista.
Olen kuitenkin mm. Arhi Kuittisen historia-analyyseistä tuolta ajalta (bloginsa tunniste: muinaishistoria) oppinut sen, miten suomalaisten alkuperään saattaakin kuulua eräänlaista merkittävää valtakulttuurin piirrettä - suomalaiset siis olivat joskus muinoin silloisen "Euroopan" valtiaskansaa, mutta virallinen historiankirjoitus on sen pimittänyt mm. juuri Ruotsin vallan aikaisten sensuurioperaatioiden myötä...
Eli suomalaisten identiteettiin olisi alkuperäisesti (joko jopa osaltaan geeneistäkin johtuen ja / tai ainakin sosiologisista ja geografisista konstruktioista käsin) kuulunut laajalle levinneelle valtakulttuurille ominaisia hyvin korkean itsetunnon ja vahvuuden ominaisuuksia ennen Ruotsin vallan aikaa, tietenkin sekä hyvässä että pahassa...
Joka tapauksessa sitten viimeistään keskiajalla muualta Euroopasta nousseet aatelisten ja kirkkovaltioiden hallitsemat ns. kulttuurit (kuten Vatikaani ja paavikultti sekä sittemmin prosessit aina Brittiläisen imperiumin muodostumiseen saakka keskiajan jälkeen) alkoivat nakertaa tuota suomalaista valtakulttuuria vähitellen, kunnes tavallaan Vatikaanin ja lopulta myös Brittiläisen imperiumin hallintojen osana Ruotsin "semi-imperiumi" valloitti suomalaisten viimeiseksi hallitsemakseen alueeksi jääneen maaperän diktatuurilliseen ja sotaisaan hallintaansa, eli siis nykyään Suomena tunnetun alueen.
Niinpä tässä traumahistoriamme katsannossa sellaisen ruotsalaisen diktatuurin aiheuttama traumahistoria väestömme piirissä on myös siitäkin erikoinen, koska moisen synkkä viitta laskeutui sellaisen kollektiivisen tietoisuuden päälle, joka oli aikaisemmin ollut hyvin vahva ja itsetietoisuudessaan viriili ja kyvykäs.
Niinpä omassa analyysissäni tämän perusteella havaitsen sellaista, että edellä kuvatun kaltainen traumahistoriamme alkuperältään vahvojen ja viriilien ihmisten kollektiivisessa tajunnassa on aiheuttanut edellä kuvattujen traumaoireiden korostumista / ilmenemistä hyvin erikoisesti:
Eli esim. niin, että äärimmäisen tarpeellisuudenhalun ja kiitollisuutta anelevan piirteemme aiheuttamat käyttäytymistavat ovat erityisesti vahvistuneita ja kanavoituneita suomalaisissa tässä kollektiivisessa sairaudessamme - kyseessä on siis tavallaan ko. traumahistorian nöyryytyksestä kumpuava todistelun ja itseriittoisuuden osoittamisen korostunut tarve, joka on toki osaltaan tuonut myös onnistumisia tekemisiimme.
Tämähän on käynyt ilmi esim. koko itsenäisyytemme ajankin mm. väestön kokoon nähden poikkeuksellisen hyvinä urheilumenestyksinä ja muutenkin olosuhteisiin nähden hyvänä pärjäämisenä monissa asioissa: esim. Nokia-ilmiö, etevyys musiikissa niin klassisen kuin myös populaarimusiikin piirissä jne. - Huikeita saavutuksia "orjakansalta", vai mitä?!
Toisaalta tämä pärjäämisen eetos ja kyvykkyyden esilletulopyrkimykset ovat myös kieroutuneitakin juuri tuosta traumahistoriasta johtuen, missä ilmenee mm. sairaalloistakin suorittamisen pakkoa, liian itseriittoista esilläolon tarvetta, pakottavaa itsensä hyväksymisen kaipuuta muiden ja varsinkin ns. merkittävien ulkomaalaisten (kuten suomalaisten mielestä juuri ruotsalaisten tai vaikkapa yhdysvaltalaisten) silmissä jne.
Osaksi tuohon populaarimusiikkiin liittyen tuollaiset kyvykkyys- ja traumakäsittelyjen vyyhdit kuvastuvat myös suomalaisten erityisen suurena intressinä ja menestyksenä heavymetallin ja hard rockin kaltaisissa tyyleissä.
Siinä tilanne onkin nähdäkseni juuri se, että aggressiivisen musiikin kautta suomalaisilla on ollut nykyään (viimeisten n. 40 vuoden aikana) yksi näiden historiallisten traumojen ns. oivallinen purkamiskanava sijaistoiminnan ja traumaoireiden lievittämisen tapaan. Eli tavallaan se on ollut modernissa maailmassa "sivistynyt" tai suhteellisen turvallinen vihan harjoittamisen alusta kuin "urheiluareenalla".
Onneksi tuollainen muinaishistoriasta ponnistava pärjäämisen ja kyvykkyyden ominaisuutemme on kuitenkin ollut tavallaan pelastuksemme läpi koko traumahistoriamme sekä siitä aina nykypäivään saakka niin, että tavallaan se on itsenäisyytemme aikana ja sisällissotamme jälkeen osaltaan joten kuten edesauttanut suomalaisten toipumisprosessia ko. traumataakasta sukupolvi sukupolvelta.
Se mahdollisti varmasti isolta osaltaan senkin, miten entinen ns. orjakansa saattoi edes jotenkin luoda ns. hyvinvointivaltion 1900-luvun jälkipuoliskon aikana maahamme - Oikeastaan se on ollut tämä kaikki tietäen suorastaan maailman historian suurimpia ihmeitä, ja sellaisenaankin siksi paljastaa väestössämme alkuperäisesti piilevää erityistä vahvuutta ja kyvykkyyttä!
Sellaisten vahvuus- ja kyvykkyysominaisuuksien vaaliminen ja edistäminen on suorastaan maailmanluokan kulttuurihistoriallinen ja tulevaisuusylevöittävä suurteko, mitä tulee edesauttamaan varmasti myös ko. traumahistoriastamme parantuminenkin!...
Tämä suomalainen vahvuus ja kyvykkyys on silti edelleen peittyneenä aivan liikaa tuon traumahistorian aiheuttaman oire- ja haittataakan alle, ja ilmentyminä siitä ovat edelleen tänään mm. taipumuksemme piilevään epäluuloon monenlaisissa sosiaalisissa tilanteissa, vihamielisyys ja sen hedelmällisen kanavoimisen vaikeus sekä taipumukset kahtiajakoihin ja kiusaamiseen, mistä viime vuosina käytännön ilmenemisinä selkeimpiä ovat olleet mm. tappelukset "suvakki" vs. "rajakki" -akseleilla jne.
Oli ylempänä puhe siitä, miten sen empatiatutkimuksen mukainen suomalaisten epäempaattisuus on moisessa historiassamme kehittynyt? - Nyt siihen voidaan vastata tämän em. perusteella: koko traumahistoriansa seurauksena suomalaisten joutuminen em. tapaan erilaisten ristiriitaisten mielteiden sekä sairastuneiden tarpeiden ja pakkotoimintojen valtaan on aiheuttanut myös sen, että monenlaisiin vieraisiin ja epäilyttäviin asioihin / ihmisiin on suhtauduttu keskuudessamme erittäin varauksellisesti ja epäluuloisesti.
Samalla oman pärjäämisen mahdollisuudet ja esteiden havaitsemiset sille ovat vastaavasti ylikorostuneet sellaisen epävarmuuden keskellä pikantisti, missä juuri toisen asemaan asettuminen on siksikin keskimäärin vaikeutunut merkittävästi traumahistoriamme takia - sukupolvi sukupolvelta tässä(kin) on toki tapahtunut hieman parantumista sikäli kuin se edelleen nytkin vaikeissa olosuhteissa on ollut mahdollista.
Kollektiivista toipumista on siis vieläkin erittäin paljon tehtäväksi kaikesta potentiaalistamme huolimatta monessakin katsannossa ja juuri siksi myös erittäin valitettavasti! >> Siinä on muistettava se, miten kulttuurimme parantumisprosessi ei voi olla parhaillaankaan optimaalinen saati edes nilkuttavan välttävä, koska nykyinen globalismi monine aspekteineen haittaa sitä hyvin paljon parhaillaan mm. monikultturismi-ideologian ja EU:n sekä sellaisten mukana kulkevien eliittisidonnaisten taloususkonto- ja imperialismitarpeiden takia.
Nykyiset valtaapitävät ovat siis edelleen tekemässä aikalailla samaa kuin jo edeltäneen 1000 vuoden aikana aikaisemminkin toisenlaiset valtaapitävät >> Eli haittaamassa ja tuhoamassa suomalaista kulttuuria edelleen!
Loppukaneetiksi voin ottaa esille sen tyypillisen suomalaisiin leimautuneen käsityksen, mitä ulkomaalaisetkin mielellään ovat meistä viljelleet tai mitä heille on tyypillisestä suomalaisuudesta usein kerrottu: tyypillinen suomalainen on kuvattu siis mm. hyvin hiljaiseksi ja omaa tilaa arvostavaksi introvertiksi, joka ystävystyy uusien ihmisten kanssa vaikeasti ja hitaasti, mutta on sitten viimein luottamuksen arvoinen hyvä ystävä, joka arvostaa lojaaliutta ja asiallisuutta.
Nyt voittekin kaikille tällaisen käsityksen omaaville ulkomaalaisille tutuillenne kertoa tällaisen suomalaisuuden keskeiseksi syyksi kaiken tässä kirjoituksessani kertomani historian!
Siis: Hiljainen, omaa tilaa arvostava ja vaikeasti ystävystyvä suomalainen todellakin kärsii historiallisesta ja tuhatvuotisesta traumataakasta, minkä oireet ovat myös tätä "tyypillistä suomalaisuutta".
Niinpä esim. ihmisten hyvin väljät etäisyydet toinen toisiinsa bussipysäkillä, istumapaikan taktinen ja järjestelmällinen valinta erittäin huolellisesti bussiin astuessa ja sitten vakaa ja pysyvä mykkyytensä keskenään bussin kyydissä ovat olleet siis ko. historiallista traumataakkaamme symbolisena ilmiasuna - Se ei ole ollut meidän suomalaisten syytä eikä alkuperäistä ominaisuuttamme, vaan etenkin Ruotsin aatelisten ja muiden sen tahon hallitsijoiden meille aiheuttamaa haittaa!
Voitte lisäksi kertoa itse asiassa kaikillekin myös varoittavana esimerkkinä senkin, että vakavasti alistettu ja kaltoin kohdeltu väestö / kansa tulee kantamaan surullisia seurauksia sellaisesta montakin sukupolvea tulevaisuuteen historiallisena taakkana! Ja parantuminen siitä on äärimmäisen vaikeaa yhteisönä...
Itse kukin voi ymmärtää tämän perusteella nyt myös senkin, miten nykyisessä Lähi-idässä etenkin sotaisimmilla alueilla on sosiologisten ja kollektiivisten parantumisten laita tulevaisuudessa - Aivan, niinpä niin!......
-- Lopuksi oleellinen tähdennys osana tämänlaistakin äärivaikeasta traumataakasta parantumista! >> Paranemiseen liittyy myös se, että kaikesta huolimatta opitaan myös lopulta tekemään sovinto ja antamaan anteeksi - sellaisessakin lopulta mitataan aktivismin ja yleensäkin politiikan teon todellinen laatu ja sisältö..........................
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment