Suomen Itsenäisyyspäivä oli ja meni eilen, mutta juurikin eilen sen tiimoilta pongahtikin vielä yksi osaltaan itsenäisyyteemme ja kaiken kaikkiaan suomalaisuuteen oleellisesti liittyvä aspekti käsittelyyn Fb-seinälläni, jota on syytä tässä blogijulkaisussa analysoida enemmänkin:
Se aihe on Ruotsin vallan aikaisen monisatavuotisen diktatuurin vaikutus suomalaisiin väestönä!
Laitoin eilen tähän liittyneen Fb-julkaisun seinälleni, jonka lainaan nyt myös tähän: Itsenäisyyspäivän rappio - osa 1: presidentti(kin) haastatteluissa alistettu käyttämään alkuperäisen miehitysvallan kieltä yhä,
ja jatkoin kommenteissa vielä näin: ... Siis ruotsia, ja vieläpä väkinäisen tönkösti niin, että se oikein alleviivaa Suomen virallisen vallan historiallista alistumisen ja tottelemisen eetosta, jota hegemonisesti propagandisoitu "maailman onnellisin kansa" -mantra vain vaivoin pystyy sumentamaan piiloon.
Lisäksi tämä Fb-julkaisuni tältä päivältä kommentteineen kuuluu tämän esille oton oleelliseen piiriin.
Yllättäen, mutta nyt jälkeen päin ajateltuna ihan tyypillisesti tästä esille otostani tietenkin provosoituivat kaksi suomenruotsalaista aktivistia, jotka kävivät näiden väitteideni kimppuun suorasukaisesti, kuten noissa Fb-julkaisujeni kommenteissa näkyy.
Täytyy myöntää: vähän kyllä toivoin tällaista triggeröitymistä tulevankin esille, ja olin osaltaan tahallisen provosoiva sitä varten, jotta tämä koko "Ruotsi vs. Suomi" -aspekti tulee vaikkapa sitten näinkin esille ja käsittelyyn.
Ko. esille ottoni on silti joka tapauksessa hyvin tärkeä ja oikea, jota on syytä perin juurin kaivaa esille jatkossakin uutterasti eikä pitää piilossa unohdettuna "antaa menneiden olla menneitä" -tyylisten tekosyiden turvin.
En siis aio olla siloitteleva ja "hellämielinen" näiden erittäin vaikeiden asioiden suhteen, joten esitän niitä jatkossakin suoraan, avoimesti, rehellisesti ja pelottomasti, ja vaikka sellainen välillä triggeröi ihmisiä vastareaktioihin siellä sun täällä - se kuuluu asiaan, kun vaikeat aiheet nostetaan piiloistaan silmien eteen.
Koska! >> Historialliset vääryydet ja muut kulttuurilliset ja sosiologiset epäkohdat on syytä ottaa kunnolla esille ja käsittelyyn näissä nykyisen valveutumisen aspekteissakin osana aktivismia ja maailmanparantamista.
Niinpä siinä esille otetaan aiheita etenkin niiltä osin, joita on virallisesti pidetty tarkoituksella katalasti pimennossa, joita on tarkoituksella vääristelty suunnitelmallisesti, joille ei ole virallisesti eikä muutenkaan suoritettu mitään hyvitystä tervehdyttämisen, sovinnon ja anteeksiannon aspekteina, ja jotka ovat näin muodostaneet yhteisöjemme piireissä ja etenkin julkisesti todella haitallisia tabuja sekä osaltaan sitä kautta poliittisia ja yhteiskunnallisia käyttäytymisen vääristymiä yms. sosiaalista sakkaantumista.
Ruotsin vallan aikaiset historialliset vääryydet suomalaisia kohtaan ovat juuri hyvin totaalisesti tuollaista tabullista ja informaation käsittelyltään suunnitelmallisesti salattua ja manipuloitua laatua etenkin virallisesti, mutta ns. tavallisen väestönkin piireissä merkittävästi esiintyy ymmärtämättömyyttä ko. asioissa.
Ja historialliset vääryydet ovat aina sellaisia ominaisuuksiltaan kollektiivisella tasolla tarkasteltuina, jotka ko. vääryydellä kohdeltuihin väestöihin (kuten tässä tapauksessa siis suomalaisiin) käytettyinä aiheuttavat tuho- ja alistamisvaikutuksillaan monenlaista sosiaalista ja psyykkistä traumaa, vaivaa ja rappiota, ja joiden jatkuminen ylisukupolvisesti jopa vuosisatojen mittakaavassa on aivan selvä asia näissä suomalaisiin kohdistuneissa vääryyksissä.
Seppo Oikkosella on tähän aiheeseen liittyen erinomaista sosiologista, yhteiskunnallista ja psykologista analyysiä, josta tässä esimerkki >> Kakkosluokan kansaa.
Tuossa Oikkosenkin esittelemässä katsannossa käy siis hyvin ilmi se, miten suomalaiset väestönä ja kieliryhmänä olivat niin radikaalisti Ruotsin vallan alla terrorin, alistamisen, tuhonnan ja rasismin kohteena, että se käy käytännössä "miehitysvallasta" paljon enemmän kuin tarpeeksi, vaikka kyseessä ei olekaan varsinainen "valtion valloittamisen" tilanne.
Ruotsin vallan aika on siksi yksi iso sosiologinen syy sille, miten suomalaisista tuli kansanakin niin alistumiseen ja tottelemiseen taipuvainen sekä vieraan vallan isänniltä hyväksyntää hamuava orjakansa, jota nykyiset isännät Klaus Schwabista alkaen käyttävät hyväkseen mennen tullen tai ainakin yhä liikaa.
Tabuillahan on puolestaan sekä informaation käsittelyissä että sosiologisten ja psyykkisten ongelmien ratkaisemisessa oleellisen haitallinen roolinsa monilla tavoilla, jotka ilmenevät tyypillisesti seuraavasti:
--- Tabu kieltää tiettyjen asioiden ottamisen esille käsittelyyn sosiaalisesti ja psyykkisesti.
--- Tabu täten estää näihin asioihin liittyvien sosiaalisten ja psyykkisten ongelmien ratkaisumahdollisuudet.
--- Tabu tämän estonsa takia aiheuttaa sellaisten sosiaalisten ja psyykkisten ongelmien piiloutumisen ihmisillä alitajuntaan käsittelemättömiksi taakoiksi, josta käsin ne vaikuttavat käyttäytymiseen sekä yksilöllisesti että kollektiivisesti haitallisina ja vääristävinä:
> kiertoilmauksina varsinaisen ongelman ympärillä ilman ko. tilanteiden ytimiin pääsyä,
> ongelmanratkaisuista harhaan johtavina sijaistoiminnallisina käyttäytymisinä,
> kompensaatioasenteina, jotta liian kipeitä ja vaikeita varsinaisia ko. asioita ei tarvitsisi ajatella lähtökohtaisesti tai suoraan,
> ko. ongelmiin liittyvien kipeiden ja vaikeiden asioiden em. piilottamisesta johtuvina projektiivisina vihan ja pahan mielen ulkoistuksina mm. "syntipukkeihin" ja karikatyyrillisiin "viholliskuviin",
> ko. ongelmien edellä kuvatun tapaisesta käsittelemättömyydestä johtuvina lisä- / jatko-ongelmina osaltaan jopa uusiin oheismielisairauksiin tai muihin käytöshäiriöihin saakka.
Tietenkään kaikilla näidenkään tabujen piireissä olevilla ihmisillä ei esiinny kaikkia tabuvaikutusten lajeja samalla kertaa yhtä aikaa, vaan toki mm. yksilöllistä ja ajallista vaihtelua on...
Kaiken mainitun lisäksi hallitseva nykyinenkin eliitti ja siten suomalaisilla olevat uuden isännät (globalistit kaikkine aspekteineen) pystyvät käyttämään hyväksi näitäkin tabuilmiöitä nykyisissä kontrolli- ja aivopesumenetelmissään lisämausteina pitääkseen suomalaiset hallittuina ja alistettuina edelleen!...
Mitäpä sitten nämä kaksi suomenruotsalaista kommentoijaa esittivät vastaväitteinään em. esille ottoihini?
Yksi heistä totesi mm. näin: "Suomea ja suomalaisia ei ole olemassa niin ei Suomea ja suomalaisia voi miehittääkään",
ja samaan syssyyn luonnehti tietojani mustamaalauksellisesti näin: "Sinullahan on Sanna Marinin tasoiset historian tiedot Suomesta".
Toinen heistä puolestaan kommentoi näin: "Kerroppa minulle milloin Suomi muka on miehitetty ja kerro myös kuka toinen taho taas oikeasti Olisi tämän Suomemme miehittänyt ellei Ruotsi-Suomi olisi pistänyt hanttiin. Taitaisimme puhua venäjää nyt jollei oltais oltu osa Ruotsia useita vuosisatoja.".
Näiden kommenttiensa parista paljastuu toki se, mistä olen ollut tietoinen jo pitkään aikaisemminkin: monien suomenruotsalaisten parissa ei ole edelleenkään valmiutta käsitellä oman keskeisen kulttuurillisen viiteryhmänsä eli Ruotsin historiallisia tihutöitä ja äärimmäisen huonoa, tuhoisaa ja rasistista vallan käyttöä suomalaisten maaperällä suomalaisia vastaan noin vuosien 1000 - 1800 välillä.
Näin siis mitä ilmeisimmin noita em. tabuja aiheen mukaisessa asioiden käsittelyissä on heillä edelleen paljon.
Tässä nimenomaisessa aihepiirissä ne tabut ovat siten heillä em. ilmenemismuotojensa perusteella esim. sitä, että ei pystytä ottamaan oikeaa, avointa ja / tai rehellistä kantaa Ruotsin vallan noihin historiallisiin vääryyksiin suomalaisia vastaan; eli oman viiteryhmänsä historiallinen osallisuus / syyllisyys ko. vääryyksiin muodostetaan ko. tabuksi, joka:
Kieltää esille ottamasta esim. sen, miten Ruotsin vallan aikana suomalaisilta varastettiin omaisuutta Ruotsin viranomaisten ja aatelisten käyttöön, miten suomalaiset pakotettiin Ruotsin vallan määräämän uskonnon alle ja orjuuteen, miten suomalaisilta vietiin omistusoikeudet maihinsa, miten suomalaisia vastaan Ruotsin vallan viranomaiset ja muut väkensä tekivät joukkomurhia ja aiheuttivat tahallaan suomalaisille nälänhätää. Lopulta suomalaisilta oltiin viemässä juuri ennen Ruotsin vallan päättymistä myös oikeus omaan kieleen mm. virallisissa asiointitilanteissa! - sekin jos mikä oli äärimmäisen rasistista suomalaisia kohtaan!
Kuten tähän mennessä asiakäsittelyä jo huomataan, niin ko. aiheen mukaisella tabulla on ollut ja on edelleen tavallaan kaksipuolinen rakenne:
Ruotsin vallan aikaiseen em. kaltaisia vääryyksiä tehneiden viiteryhmään kuuluvilla tämä tabusisältö on kollektiiviselta luonteeltaan syyllisyystaakkaa, ja tabuna siis sen käsittelyn väistelyä.
Samalla suomalaisen väestön kohdalla tabu on kääntöpuolenaan sisällöltään häpeä- ja traumataakkaa ko. Ruotsin vallan aikojen uhrina olemisesta, joka sitten omalla tavallaan ko. tabun kautta piilottaa nuo historialliset vääryyskokemukset alitajunnan syövereistä myös syntyviksi em. kaltaisiksi projektio-, defenssi- ja kompensaatiohaitoiksi käyttäytymiseen.
Mikä sitten on oikea ja kunnollinen ratkaisu tähän hurjaan historialliseen ja yhteiskunnalliseen vääristymään ja ongelmaan?
Periaatteen tasolla ongelmanratkaisu on toki ihan selkeä ja helppo:
1. Väärintekijä tunnustaa vääryytensä ja tekonsa.
2. Väärintekijä pyytää anteeksi tekojansa tekojensa kohteelta.
3. Vääryyttä kokenut antaa väärintekijälleen anteeksi.
4. Tehdään sovinto ko. osapuolten kesken, ja määritellään sille toimenpiteet ja poliittiset-yhteiskunnalliset muutokset sen mukaisesti.
5. Juhlistetaan sovintoa tekemällä sen kunniaksi vuosittainen seremonia vuosipäivänään, joka muistuttaa sovinnon tärkeydestä ja jatkuvuudesta, ja sementoi sen osaksi yhteiskuntajärjestystä.
Kuten huomataan, niin mitään tällaista ei tosiaan ole koskaan vielä tehty tämän historiallisen vääryyden tunnustamiseksi ja sovittelemiseksi Suomen ja Ruotsin välillä.
Mutta sitten tuon prosessin tultua läpikäydyksi käy tai kävisi kuitenkin näin! >> Väärintekijä vapautuu syyllisyystaakasta, vääryyttä kokenut vapautuu häpeä- ja traumataakasta ja kollektiivinen-yhteisöllinen vointi paranee kaikkien osapuolien kesken.
Tosin tämäkin ottaa todennäköisesti aikaa vuosikausia / pari-kolme sukupolvea optimaalisimmillaankin...
Käytännön tasolla tämä prosessi tietenkin muuttuu äärimmäisen vaikeaksi monestakin syystä:
1. Väärintekijän oikein ja kunnollisesti määritteleminen sovintoroolia varten näin kaukana tapahtuneesta historiasta käsin katsottuna on vaikeaa.
2. Anteeksi pyytämiseen saati tekojen tunnustamiseen voi olla paljon vaikeampaakin saada ketään, ja varsinkaan virallisesti osallistumaan.
3. Anteeksi antaminenkin voi olla työn ja tuskan takana antipatioiden takia vääryyttä tehneitä / tehnyttä viiteryhmää kohtaan.
4. Miten edes sovinto voidaan käytännössä toteuttaa, jos em. aspektitkaan eivät voi kunnolla mahdollistua, eikä osapuolilla ja / tai viiteryhmillä ole kunnon ymmärrystäkään niistä nykyään?
5. Jne., kun otetaan huomioon koko länsimaiden nykyinen rappiotilanne kaikkineen, joka paljon haittaa kaikkea muutakin inhimillistä toimintaa tällä hetkellä eikä siksikään mahdollista tällaiseen prosessiin pääsyä mitenkään helposti.
Tietenkin tässä yhteydessä koko ongelmanratkaisuprosessi siis koskee kollektiivista systeemiä molempien ko. valtioiden osalta, joten tuollaiseen anteeksiannon ja sovinnon prosessiin pitäisi kuulua riittävästi ja oikealla tavalla kaikki keskeiset osapuolet: virallisesti siis Ruotsin ja Suomen hallinnot, mutta muutenkin kollektiivisella tasolla tarkasteltuina myös viiteryhmät "suomalaiset", "suomenruotsalaiset" ja "ruotsalaiset".
Valitettavasti olemme tuollaisesta optimaalisesta sovintoprosessin toteutumisesta kuitenkin nyt erittäin kaukana, josta kertoo omaa kieltään nämä em. suomenruotsalaisten kommentitkin noihin esille ottoihini tuolla alussa mainittuna.
Miettikää esim. sitä miten kaukana viiteryhmänsä syyllisyyskysymysten tajuamisesta saati tunnustamisesta on se, kun Ruotsin vallan aikaiset ko. vääryydet suomalaisia kohtaan piilotetaan niin täysin toteamuksen "Suomea ja suomalaisia ei ole olemassa niin ei Suomea ja suomalaisia voi miehittääkään" alle!
Tuossa toteamuksessa paistaa niin räikeästi juuri tabun alle asioiden ja asiakäsittelyn piilottaminen, mutta valitettavasti myös sellainen ylimielisyys, ylenkatsominen ja sanalla sanoen herrakansan asenne, joka on juuri sitä Ruotsin vallan ajoilta periytynyttä suomalaisia alistavan asenteen tavallaan jäännettä tai jatketta, joka itsepintaisesti puskee niinä projektio-, defenssi- ja kompensaatiohaittoina käyttäytymisessä ko. tabun alta käsin ja tuottaa tuollaista kommentointia.
Ja tuo toteamus on rakenteeltaankin tätä em. alleviivaavasti sellaista semanttista ja toisarvoista pikkutarkkuutta ja pikkumielisyyttä, joka väistää oleellisen sisällön takertumalla tekstin / väitteen muotorakenteeseen epäoleellisesti.
Eli kun mainitsin "miehitys"-luonnehdinnan esille otossani, niin se muka on "väärää ja huonoa historiaymmärrystä", ja sellainen "virallisista termeistä" poikkeava esitys siis ilmeisesti ei muka kelpaa muotoseikan kautta ilmenevän pikkumielisyyden takia: siis kyseessä tuonkin perusteella on itsessäänkin sisällön käsittelyn huono väistö tekosyyn varjolla.
Tässä kyseisessä kommentoijien tilanteessa on lisäksi se yllättävä ja valitettava erityispiirre, että he ovat vuosikausia esiintyneet valveutuneina aktivisteina ja / tai salaliittotutkijoina, joten minkälainen onkaan tilanne sellaisten suomenruotsalaisten kontolla, jotka eivät edes ole poliittisesti / yhteiskunnallisesti valveutuneita?
Todennäköisesti asianlaita on vieläkin pahempi, ja pahimmillaan tietenkin suomenruotsalainenkin eliitti on osa Ruotsin nykyvallankin katsannossa sitä jatkumoa, johon Ruotsin monarkia on osaltaan kuulunut Euroopassa kaikkien ko. mantereen monarkioiden ja imperiumien kanssa tuhatvuotisesti.
Esim. tässä eilisessä blogijulkaisussani olen pohtinut ja referoinut tätä "eliitti"-aspektia David Icken tutkimusten avulla, ja siten sen mukaisesti siis myös Ruotsin monarkia on historiallisesti kuulunut Icken mainitseman "Archon"-entiteetin ns. hyväksikäyttämän "eliitin" piiriin, jolla on ollut ja on edelleen tietyt työmetodinsa, suunnitelmansa ja tarkoitusperänsä: voitte käydä tuosta blogijulkaisustani lukemassa tarkemmin ko. asiasta...
Tuossakin katsannossa täten on täysin ymmärrettävää ja loogista se, miksi ja miten suomalaiset joutuivat noina historian satoina vuosina Ruotsin vallan alla ruotsalaisen "eliitin", virkamiehistön ja aateliston tekemien vääryyksien kohteeksi niin totaalisesti ja brutaalisti.
Ei siis ole ollenkaan mikään pikku juttu tämä historiallinen vyyhti Suomen ja Ruotsin välillä väestöineen kaikkineen, ja siksikin on valveutuneiden aktivistien ja muutenkin maailmanparantajien yksi keskeinen asia ymmärtää tätä koko aspektia täällä Suomessa ja toki myös Ruotsissa ns. vastapuolellakin.
Minä olen aktivistina ja yleensäkin ihmisenä hyvin herkkä vaistoamaan ja sitten havaintojen, analyysien ja tutkimusten kautta prosessoimaan myös epäoikeudenmukaisuuksia ja vääryyksiä, joten siksikin tämä aihepiiri nousee isona esille minun kirjoituksissani ja somesisällöissäni.
Tämä seikka onkin itselläni havaitsemani ns. "erityisherkkyyden" selkeästi hieno ja hedelmällinen ominaisuus, josta olen nykyään jo erittäin ylpeä ja kiitollinen.
Sen ansiosta tämäkin asia on nyt näin nostettuna tässä tikun nokkaan tarkasteluun, ja toivon sen olevan tulevaisuudessa joku aihio kollektiivisenkin jatkovalveutumisen piiriin! - ymmärrän kuitenkin, että tämänlaiset mega-asiat voivat edetä käytännössä paremmiksi vain hyvin hitaasti...
Ehkä yksi hedelmällinen tie aloittaa tässä aihepiirissä prosessi kohti parempaa on ensin jonkinlaisen kansanliikkeen muodostaminen, joka alkaa kehittelemään ruohonjuuritasolta käsin kaikkien "osapuolten" kesken jotain tuon em. sovintoprosessin luomiseksi - sitten aikanaan jossain vaiheessa jälkeen päin myös virallinen valta kypsyisi vastaan ottamaan tuollaisen kansanliikkeen sisällön...
Ongelma tietenkin myös tällaisessa ruohonjuuritasolta lähtevässä muutoksessa on se nykytilanteesta käsin katsottuna, ettei tosiaan Suomen ja Ruotsin väestöjen piireissä ole sitä ymmärrystä ja tietoisuutta tästä aiheesta riittävästi, ja kokonaisuutena valveutumisen puute muutenkin on edelleen kaikissa aihepiireissä liian suurta, ja se vaikuttaa tässäkin haitallisesti vielä kauan todennäköisesti...
Itse aihepiirissä ruotsalaisten ja viiteryhmiensä puolella esim. syyllisyyskysymysten käsitteleminen aiheuttaa siis edelleen välttelevää defenssi- ja projektiokäyttäytymistä, ja ylimielisyys voi torpata ymmärrystä lisää.
Uhritilanteiden nykyvaikutuksista näiden historiallisten vääryyksien takia suomalaisten puolella ei olla kunnolla perillä myöskään, vaikka niitä käytännössä täällä maassamme koetaan mm. Seppo Oikkosen esitteleminä oireina em. blogijulkaisunsa mukaisesti.
Eli yleisesti ne ovat näitä: "toinen toistemme kampittaminen ja kadehtiminen, masennus, sairaalloinen oppiarvoilla hyväksynnän ja sosiaalisen nousun hamuaminen, valta-asemassa olevien miellyttämisen pakkomielle, alammaisasenteet; tottelevaisuus ja kuuliaisuus virallista valtaa kohtaan, kiusaamiskulttuuri, vastakkain asetelmallisuus ja kahtia jakavat mielteet, vihaprojektiot; latentti antagonismi" jne.
Vaikka ko. sovintoprosessi siis vastaa iältään jo tuhatvuotiseen tarpeeseen, niin sellainen on silti kaikkien edellä esittelemieni syiden takia erittäin oleellinen ja tarpeellinen edelleen, ja vielä kauan tulevaisuuteenkin.
Oikeastaan se tarve lakkaa kokonaan vasta sitten, kun koko esitellyn kaltainen sovintoprosessi on viety läpi, vaikka se ottaisi aikaa vielä seuraavatkin tuhat vuotta: vaikka aika siis ilmeisesti ei ole nyt lähimainkaan vielä kypsä sellaiselle.
Mutta ko. prosessin läpikäynti olisi sitten koko maailman mitassa ennen näkemättömän upea osoitus inhimillisistä hyvyyden ja luovuuden voimista, ja David Icken esittelemissä em. katsannoissa siten myös vastaavasti hieno irtiotto ko. "Archon"-entiteetin kuristus- ja manipuloimisotteesta...
No comments:
Post a Comment