Nyt on muutama päivä sometaukoa takana sen jälkeen, kun 9.1.2023 päätin sellaisen pitää: silloin tein tämän suhteellisen dramaattisen kirjoituksen (sekä täällä blogissa että Fb-sivullani julkaistuina) sen tiimoilta, koska oloni oli sen verran ahdistava, surullinen ja toivoton.
Asioita sen jälkeen sulateltuani, oloni parannuttua kohtalaisesti ja muutenkin asioiden tultua hieman positiivisempaan valoon olen nyt "kokonaan lopettamisen" sijaan jälleen enemmän sillä kannalla, että kyllähän tässä voin palata tuottamaan sisältöä someen, ja siksi tämä kirjoitus saa olla sen merkkinä ja samalla voin tässä myös tuoda esille viime päivien ajatuksiani enemmänkin elämästäni ja tilanteestani.
Huomasin ko. sometauon aikana mm. sen varsin oleellisen asian itsestäni ja tästä sometuotannostani, että itse asiassa kirjoittaminen on ollut minulle jo pitkään ja jopa vuosikausia myös hyvä terapeuttisen ja lohduttavan toiminnan muoto itsereflektio- ja analyysityökaluna, joten siinä on jo yksi keskeinen hyvä syy palata pian tänne someen takaisin kirjoittamaan edelleen eri aiheista ja omakohtaisistakin kokemuksistani.
Lisäksi Facebook-sivullani sain tuon em. dramaattisen kirjoitukseni yhteyteen niin paljon kannustavia ja myötätuntoisia kommentteja sekä reaktioita useilta kymmeniltä eri ihmisiltä, josta voin päätellä sen, että somen piirissä ja muutenkin on näemmä tarvetta ja kysyntää minun tuottamalle kirjoitussisällölle: se on toinen hyvä syy jatkaa joka tapauksessa julkista kirjoittelua.
Näyttää siksikin olevan niin, ettei minun kannattaisi olla turhan paljon sivussa ja pimennossa aikamme olosuhteiden ja tilanteiden tarkkailuista, analysoimisesta ja informaation tuottamisesta.
Elämme maailmassa ja Suomessa hyvin vakavaa kriisiaikaa, jossa ei oikeastaan olisi edes varaa jättää ns. "leikkiä kesken" ainakaan pitkäksi aikaa, vaikka välillä minulla ja itse kullakin voi olla todella vaikeita, ahdistavia ja masentavia olotiloja tärkeän toiminnan esteinä.
Hyvä on toki tiedostaa omia tuntemuksiaan ja kohtaamiaan vaikeuksia, ja pitää lepotaukoja sen mukaan, jos / kun on välillä liian hankalaa elämässään. Kyllähän nämä kriisiajat ulkoisestikin niitä hankaluuksia kaikille aiheuttavat, joten on syytä olla itsekriittinenkin sopivasti.
Siksi onkin hyvä ottaa huomioon samanlaisten vaikeiden tunteiden ja ahdistusten toistumisen mahdollisuus jatkossakin, mutta sitten ko. tilanteiden päällä ollessa olisi hyvä osata tehdä siinä myös vähemmän dramaattista johtopäätösten tekoa, eli ei heti suoralta kädeltä ahdistuksen tullessa tee "hätiköityjä päätöksiä lopettamisesta" tms.
Siitä onkin hyvä huomata toisaalta sekin, että itse asiassa myös hyvään aktivismiin voikin kuulua omista tunteistaan ja tilanteistaan avoimesti somessa / julkisesti kertominen ja niiden paljastamien asioiden analysoiminen esille parempia prosessointeja varten ja koko yhteisörakenteeseen opeiksi.
Sellainen voi olla mm. juuri muillekin kanssa-aktivisteille ja toki ihan kenelle tahansakin oleellista vertaistukea ja peilaavaa itsetutkimisantia, koska niiden kera voi itse kukin reflektoida myös omia asioitaan ja vaikeuksiaan, ja löytää parantamisen aspekteja itsensä kautta viimein jopa koko maailmaan.
Siksikin oikeastaan ajattelin olla tuosta 9.1.2023 tekemästäni vuodatuksesta lähtien vähän raadollisenkin avoin myös omista asioistani. Tietenkin siihen kuuluu autenttisesti tunteiden esitteleminen, yms.
Mitäpä nyt tällä hetkellä minulle ja äidilleni kuuluu, kun kerran näihin liittyvistä asioista lähdin tuolloin muutama päivä sitten kertomaan? - eli kaipa minun täytyy nyt uusistakin käänteistä hieman kertoa näissä sisällöissä...
Tilanne on nyt onneksi hieman parempi äidilläni, koska hänen tuo aikaisempi heikompi vointinsa ilmeisesti johtui hänen sairastamastaan flunssasta, ja sehän on selvää muutenkin, että vanhoilla ihmisillä flunssat ylipäätään voivat viedä heiltä vetoa pois selvästi enemmän ja pidemmäksi aikaa kuin nuoremmilla ihmisillä.
Äidilläni on kuitenkin siis sitä vanhuuden tuomaa dementian alkua totta kai ja ongelmia tulee varmasti jatkossakin sen takia, mutta nyt olen sitten havainnut sen, miten joku "lisäsairaus" flunssan tapaan voi mm. dementiankin oireita voimistaa tilapäisesti pahemmiksi...
Tässäkin siis voidaan jopa yleisesti monien asioiden suhteen havaita se, miten monilla tilanteilla ja prosesseilla voi olla monia keskinäisiä kytkentöjä ja seurannaisvaikutuksia, josta syntyy tiettyjä uusia oireita ja jatkotilanteita yhteistuloksinaan, jne.
Tätä voi siis tarkastella myös yhteiskunnallis-poliittisissa sisällöissä pohdintaa jalostamalla ja soveltamalla: voidaan mm. tehdä se eräs kuuluisa johtopäätös tiettyjä olosuhteita varten siitä, että "kaikki vaikuttaa kaikkeen"...
Itselleni tuo äitini vanhuuden ja elämänsä ehtoopuolen loppuaan kohti vähenemisen konkretisoituminen aikaisempaa selvemmin ilmi tuotti nyt myös uusia tunteita ja ajatuksia, josta ahdistukseni ja surullisuuteni osaltaan johtuivat tuolloin muutama päivä sitten.
Omassa elämässänihän olen ollut sosiaalisesti varsin vajaa eli yksinäinen ja jopa yli-itsellinen, ja siksi jopa ehkä ns. "epäonnistunut" joissakin katsannoissa. Siksi oman äitini ko. tilaa havainnoimalla siitä peilautui nyt itselleni mm. seuraavanlaisia sisältöjä:
Aloin mm. miettimään sitä, josko olisin ollut äidilleni siinä mielessä tuon oman sosiaalisen elämäni vajavaisuuden takia pettymys, kun en ole voinut suoda hänelle tavallaan "normaalia" iloa päästä isoäidiksi loppuelämässään, koska omia lapsia ei ole minulle tullut eikä edes koskaan kunnon parisuhdettakaan.
Erityisesti tämä iski mieleeni siksikin, koska näillä näkymin tämä "perheetön" oma tilanteeni jatkuu vääjäämättömästi ilman mitään selvää mahdollisuutta muutokseen vielä niin kauan ainakin, ettei äitini joka tapauksessa ehdi päästä sellaisesta isovanhemmuudesta nauttimaan ennen kuolemaansa, vaikka hän eläisi vielä useita vuosia - tältä minusta vahvasti ainakin nyt vaikuttaa...
Ja kyllä tosiaan: emme ole äitini kanssa tästä aiheesta yhtään vielä keskustelleet, mutta taitaisi olla syytä vielä hänen elossa ollessaan muidenkin aiheiden muassa...
Itselleni puolestaan vastaavasti negatiivinen sisältö tuossa on sitä, ettei minulla ole mahdollisuutta toistaiseksi itsekään päästä nauttimaan ns. "normaaleista" sosiaalisista elämän aspekteista.
Sitä korostaa esiin tuossa katsannossa myös vääjäämättömän yksinäisyyden jopa totaalinen uhka, kun mietin koko loppuelämääni nyt vielä melko todennäköisissä tulevaisuusskenaarioissa ja etenkin äitini kuoleman jälkeisen ajan suhteen.
Onko siinä oma kohtaloni olla joskus 20-30 vuoden kuluttua se yksinäinen vanhus, joka kuolee kämppäänsä niin, että pitkälle mädäntynyt raatoni löydetään vasta tyyliin puolen vuoden kuluttua kuolemastani, kun kukaan ei enää ole kaivannut minua moniin vuosiin...?
Koen siis tällä erää olevani jossain määrin sosiaalisesti jumissa ja tietynlaisessa kohtalossa liian lukittuun lopputulemaan vangittuna - sosiaalinen itseni toteuttaminen ei siis toimi hyvin tietyissä katsannoissa.
Helposti siinä lisämielteenä kummittelee sekin, miten nykyiset maailman kriisit kaikkineen eivät sitä tilaa mitenkään helpota, vaan osaltaan myös vaikeuttavat asioita yhä lisää liian suurella todennäköisyydellä...
Nämä mielteet tekivät minut hyvin surulliseksi ja oman elämäni tilanne alkoi suuresti ahdistamaan. Siksikin aloin miettimään sosiaalista historiaani pettyneenä muutenkin sen takia, ja tämä meta- ja mega-ongelma tietenkin jää edelleen odottamaan jotain ratkaisuaan, jota ei ole vielä löytynyt kunnolla...
Toki näihin liittyviä aspekteja olen muutenkin jo aikaisemminkin paljon miettinyt monta kertaa, ja eräs osa siinä on se pohdinta, että onko minut "vain" tarkoitettukin olemaan tietynlainen "yksinäisen suden" kaltainen ja jopa ns. ylikorostuneesti omaehtoinen toimija tässä maailmassa, ja siitä olisi omat hyvät ja huonot puolensa vain otettava sellaisinaan vastaan ja hyväksyttävä ne osaksi omaa elämäänsä...?
Koko tähänastista omaa elämääni miettiessäni näet on ollut oikeastaan aina havaittavissa eräänä punaisena lankana olemisessani juuri se, että hyvin usein käytännön toimintani perusteina ja lähteinä sekä mielenkiinnon suurimpina sytyttäjinä ovat olleet enemmän muut asiat ja sisällöt kuin kanssaihmiset ja konkreettinen sosiaalinen sisältö.
Tosin myös vastentahtoisestikin tämä on toteutunut monissa vaiheissa, mutta yleensä yksinolo / omaehtoisuus / tietynlainen itsenäisyys on ollut minulla sellainen vakaa ja jatkuva piirre pikkulapsesta tänne 5-kymppiseksi saakka - eli niin kaukaa saakka menneisyydestä kuin vain muistan.
Mutta voin toisaalta todeta myös sen, että ilmeisesti keskeisenä osana persoonallisuuttani tällainen korostunut itsellisyys on ollut toki myös osaksi nautittavaakin, ja se luonut minulle mahdollisuuksia toteuttaa itseäni vapaammin kuin muutoin olisi ollut ehkä mahdollista - asioilla on siis puolensa ja "puolensa"...
Näissä merkeissä puolestaan ilmenee yleisessä tarkastelussa se, miten näinä kriisiaikoina voi itse kullakin olla enemmän tai vähemmän myös omia henkilökohtaisia ongelmia / kriisejä / hankaluuksia, joiden takia mm. aktivismiin heijastuu siitä "lisämausteita" ja / tai mm. somessa sisällön tuotantoon omia ongelmiaan.
Tämäkin sen myötä paljastaa sen, että hyvään aktivismiin kuuluu myös itsetuntemuksensa parantaminen ja terveydestään vaaliminen tavalla taikka toisella: aktivismi ei ole pelkkää tiedon käsittelyä ja toimintaa, vaan myös psykologisten ja sosiaalisten seikkojen huomioon ottamista sekä itsessä että yhteisöissä, joiden piireissä elää.
Itsekin tätä aspektivyyhtiä olen yrittänyt mm. noista ongelmistani eroon pääsemiseksi tarkastella samaan aikaan kuin myös osana aktivismianikin.
Tämän myötä voin nyt hahmottaa oman itseni tilannetta seuraavanlaisella (uus)psykologisella ja sosiologisella tarkastelukulmalla havainnollistukseksi yleiseen käyttöön:
Olen internetin syövereistä esille kaivamieni sosiologiaa ja psykologiaa käsittelevien sisältöjen kautta tarkastellut myös ns. persoonatyyppejä, joiden sisällöistä perille pääsyssä on myös avaimia itsensä parantamiseen ja kehittämiseen. Eräs tavoitteeni on siis löytää niitä oman sieluni / henkisen sisältöni mukaisina, ja tutkia asiaa edelleen...
Olen tunnistanut itsessäni mm. introvertin erityisherkkyyden piirteitä, ja toisaalta myös ns. "INFJ"-persoonatyypin sisällöissä olen tunnistanut itseäni paljonkin, mutten ole vielä ihan varma sen täydellisestä paikkaansa pitävyydestä kohdallani, koska olen myös toisaalta vahvasti analyyttinenkin... Tuo kirjainlyhyenne siis tarkoittaa: "Introverted, Intuitive, Feeling & Judging".
Eräs näiden perusteella näin alustavasti määriteltävä kehityslinja näyttää kohdallani olevan se, että persoona-aspekteissa nykyistä optimaalisempaa tavoitetilaa itselleni osoittaisi ns. "Sigma-mies": eli siis, kun introvertti ja erityisherkkä "INFJ"-tyypin persoona kehittyy ja kasvaa "omaan voimaansa", niin sen yhtenä tuloksena olisi "Sigma"-tyypin mies...?
Näiden asioiden tiimoilta varmaan osa tulevaisuuden kirjoittelustani tulee myös jatkumaan, joten en nyt enempää avaa tuota "Sigma"-asiaakaan sitä tuntemattomille. Toki näistä ihmispersoonien sosiaalisista, psykologisista ja henkisistä asioista jo perillä olevat voivat nyt tehdä jotain päätelmiä näissä merkeissä myös itselleen...
Mutta: todennäköisesti selitän näitä ja muita sitten aikanaan linkkien ja lähdeviitteiden kera lisää myöhemmin...
Joka tapauksessa tämän kirjoituksen lopuksi voinkin hyvin nyt todeta näiden esille ottojeni tehneen näin kirjoittamalla jo hyvää ajatuksieni ja tuntemuksieni setvimiseksi paremmiksi ja selkeämmiksi - enää minua ei ahdista niin paljoa kuin aikaisemmin tällä viikolla.
Tähän loppuun en osaa nyt vielä sanoa kuitenkaan tarkkaan sitä, että miten kirjoitteluni somessa (sekä Fb että tämä blogi / joku muu uusi mahdollisuus jossain vaiheessa tulevaisuudessa?...) voisi jatkossa toteutua.
Ehkä saatte siitä vielä tänä viikonloppuna jonkun tuotoksen luettaviksenne: olen nimittäin miettinyt sitä, että kaipa minulle kuitenkin tekee tässä kriisiajassamme tavalla taikka toisella hyvää se, että pitäydyn ns. "turvallisen jatkuvuuden ja rutiinin" kannalta katsottuna parhaimpien kiinnostuksen kohteideni parissa tekemässä hommia, ja siksi voisinkin mm. jatkaa täällä blogissa sitä "Sääennuste- ja luontoseuranta"-kirjoituksieni tekemistä edelleen...
No comments:
Post a Comment