Vai niin, taisi äskeinen blogipostaukseni olla monille ihmetyksen ja kauhistelunkin kohde, kun sen julkaisu Fb-seinälläni on tuottanut ns. "tykkäämättömyys-hiljaisuuden" -- itse asiassa olen ajatellut nyt, että olin silti sittenkin turhan helläkätinen tuossa blogisisällön luomisessa.
Nimittäin! >> Maailmanlaajuinen ja Suomeakin erityisesti koskeva kulttuurisen narsismin ja sosiaalis-psyykkisten muidenkin taantumis-tuhoprosessien aiheuttama kriisi on kuitenkin niin ennen näkemättömän vakava ja tuhoisa juurikin länsisivistyksen perikatoa aiheuttavalla tavalla, että pitäähän sitä voida sanoa asiat ja kritiikit siitä suoraan ja rehellisesti niin kuin ne ovat! -- koskivat ne sitten ketä tahansa ja mitä tahansa.
Vaikka sen nyt itse sanonkin, niin minulla on kuitenkin jo yli 15 vuoden ns. aktivistiaikana kertynyt hyvää kompetenssia tietojeni ja analyysikykyni parannuttua olla myös tällä tavalla kriittinen ja voin sen mukaan valita tyylini näinkin ankaraksi kriittisissä kirjoituksissani.
Toki olen ollut itsekin välillä hyvin suuttunut ja huolissani tästä maailman tilasta monine aspekteineen niin, että tietenkin välillä tunteeni ja mielialani vaikuttavat kirjoittamiseeni myös tehden sitä osaltaan ankarammaksi kuin kenties muutoin olisi tilanne -- mutta onko se kuitenkaan välttämättä huono asia?
Kriisi on tosiaan äärivakava, ja on siksi luonnollista reagoida sellaiseen myös monien erilaisten tunteiden ja mielentilojen kautta myös kirjoittaessaan; on välillä hyvä asia pukea ja luoda suuttumustaankin analyyttiseksi ulosanniksi, joka on sitä rauhanomaista vihan tuntemista ja sen mukaisen mielentilansa käsittelyä.
Eihän minulla tässä väkivaltaa ja tuhoamista ole tarkoitus silti missään vaiheessa eikä missään muodossa kriisin luonteesta huolimatta promotoida käytännössä eikä muutenkaan!
Niinpä tässäkin kirjoituksessa itse asiassa haluan edelleen purkaa mm. viime vuoden 2023 turhautumistani, suuttumiseni aiheita ja muita huoliani vielä lisää yhteiskunnan sosiaalisten, poliittisten ja globaalinkin tason seikkojen tiimoilta, joten tämän ajattelin nyt vielä erittäin kriittisenä kirjoitusaiheena saattaa pois tieltä tekemällä sen.
Tämä kirjoitus on tavallaan vasta alustus, ja sitten erikseen sen oheen teen vielä viime vuoden ongelmakohdista ja pahuudesta jonkinlaisen listauskoosteen, joten erittäin negatiivisessa ja kriittisessä mielessä joudun jatkamaan.
Niinpä, jos vaikkapa olet sellainen narsistinen muiden puolesta loukkaantuja ja uhriutuja tai vaikeiden asioiden kohtaamisesta vihaisesti triggeröityvä ja viestintuojaa kohtaan irrationaalisesti siitä suuttuva, niin taitaa olla sinulle parasta jättää nämä tekstini sitten lukematta...
Kyllä sitten jatkossa näiden jälkeen siinä mainitsemassani itsekehityksessäni kirjoittamisessani tulee taas enemmän esille myös hedelmällisemmät ja rakentavammat ideat ja asiat...
Lisäksi viitaten taas viime vuoden lopulla täällä blogissani esille tuomaani ja analysoimaani INFJ-persoonatyyppiini (tunniste INFJ-persoona) haluan tähdentää sitä, että sen mukaisesti kaikki asiakäsittelyni ja analyysitapani mm. kirjoittaessani noudattavat asennetta, jossa toteutuu ja sanoisinko PITÄÄ toteutua mahdollisimman vapaa, riippumaton, sitoutumaton ja analyysikentältään mahdollisimman laaja ja syvä informaatiokäsittely ja ymmärryksen lisääminen -- toki sopivan hallitusti, sivistyneesti ja tiedonkäsittelyltään hedelmällisesti.
Itse asiassa tämä tarpeeni on myös sellainen, että en halua tulla tuossa ns. analyysikentässä rajoitetuksi ja kahlituksi, ja sen sijaan vapaus tarpeen mukaan myös työntyä uusille apajille ko. "kentän" läpi / ohi on myös yksi oleellinen osa persoonallisuustyyppini aspekteja itsekehityksessäni -- innovatiivisuus ja uutta luova toisinajattelijuus kunniaan!
Pysyn siis sellaisena miehenä, joka ei välitä muiden tahoilta tulevista vaatimuksista ja rajoituksista; siis en ota vaaria sellaisesta kritiikistäkään, joka kiertoteitse sellaisia vaatimuksia / rajoituksia haluaa minulle asettaa.
Silloin esim. katson kaikki normimoraaliset instituutio- ja ryhmärajoitukset haitallisiksi ja kavahdettaviksi asioiksi (ja nykykriisissä suorastaan lähes jokainen sellainen entiteetti onkin tullut muutenkin haitalliseksi luonteeltaan WEF-sidonnaisuuksineen kaikkineen ja aikamme ismillisissä mielenohjaussairauksissa...), koska olen ne havainnut ja ymmärtänyt itsekehitystä rajoittaviksi primitiivisiksi ilmiöiksi ja sosiaalisen rakenteen huonoiksi osiksi liiallisilla tavoilla.
Täten esim. henkisten asioiden tutkiminen ja omaksuminen ei koskaan tule johtamaan minun kohdallani ns. "uskoon tuloon"; eli toisin sanoen en tule koskaan osallistumaan minkäänlaisen institutionalisoidun uskonnon, lahkon tms. "uskovan-henkisen ryhmän" toimintaan; ja tähän kuuluvat myös kaikki kristinuskoon liitettävät ryhmät ja uskontavat.
Toki on samalla itsestään selvää sekin, etten tule koskaan osallistumaan minkäänlaisten poliittistenkaan ryhmien toimintaan, vaan "politiikka" on kohdallani jatkossa aina itsenäistä ajattelua ja toimintaa siten kuin se parhaiten kulloinkin muotoutuu.
Kuten tähän liittyen myös jo totesin, niin Suomessa ei ole tällä erää virallisessa katsannossa mitään kunnolla toimivaa poliittista ryhmää tai puoluetta ko. kriisin eri aspekteista johtuen.
Kaikki sellaiset ryhmät ovat joko niin aivopestyjä ja siten itse ko. kriisiä tuottamaan luotuja, ja / tai ovat jääneet kehityksessään ja ymmärryksessään niin pahasti jälkeen niin monissa asioissa, etteivät he osaa ymmärtää ko. kriisin luonnetta saati sitä kohdata ja käsitellä siihen kuuluvien ongelmien ratkaisemiseksi oikein...
Toki erittäin merkittävänä syynä tällekin vikavyyhdille on ymmärrettävästi suomalaisuuteen erityisesti kuuluvaa historiallisen traumavyyhdin kollektiivista taakkaa, joka on erittäin pitkäkestoisena (useita satoja vuosia alkaen Ruotsi-imperiumin tyranniasta suomalaista väestöä kohtaan) ja vaikutuksiltaan maailmanennätysluokkaisena tietenkin valitettava ja voimakkaasti vaikuttava asia suomalaisten perivikojen olemassa oloon sekä osaltaan siksi vakavasti nykykriisiin pahentavasti vaikuttavaa tilannetta.
Siksi täällä Suomessa on toimivien ja hedelmällisten ryhmä- ja tapa-aspektien sijaan myös se perinpohjainen ja historiallisesti äärisyvä traumapohjainen vika, missä suomalaiset ihmiset ovat suurimmaksi osaksi asiankäsittelytavoiltaan yhtäältä erittäin voimakkaasti vaikeita asioita ja tilanteita vältteleviä -- siksi monet välttelevät mm. omassa asiakäsittelyssäni olevien seikkojen kohtaamista, ja jättävät lukematta / reagoimatta vaikeimmat sometuotokseni.
Tämä välttely on olemassa ylipäätään siksi, koska he haluavat sen mukaisesti pitää kiinni jopa kriisiytyneessä yhteiskunnassakin pakkomielteisesti turvallisuuden tunteen-tarpeen illuusioista, jota puolestaan siis "vaikeat asiat" häiritsevät heidän mielestään liikaa.
Monet suomalaiset eivät siis toisin sanoen siedä epävarmuutta tai epätietoisuutta jopa ollenkaan, ja sen haitan tilkitsemiseksi he esim. hamuavat joko "aina jatkuvaa" totunnaista maailmankuvakseen ja / tai valitsevat kahdesta tai useammasta tietovaihtoehdosta sen, joka vähiten muuttaa heidän nykytilassa olevaa maailmankuvaansa, ja vaikka se nykytilainen maailmankuvansa olisi miten paljon tahansa virheellinen, aivopesty ja umpimielisen kapea mm. juuri ko. kriisin sisältöihin nähden.
Sellaiseen torjuvaan ja säilyttävään asenteeseen tietenkin sopii erittäin huonosti nykykriisin luonteesta ymmärrykseen pääseminen, ja siten siihen kuuluvia ongelmiakaan ei edes tunnisteta oikein.
Toisaalta itsenäisen ja etenkin itseensä psyykkisesti syvälle menevän informaatiokäsittelyn sijaan ko. traumavyyhtivaikutuksissa useimmat suomalaiset pyrkivät mieluummin projisoimaan ulkoistuksina itsessään olevia huonouksia, pahuuteen osallistumisiaan ja muita vikojaan syntipukkikarikatyyreiksi, jossa esim. minun kaltainenkin kriittinen aktivistitoimija saattaa tulla ko. tavoilla heidän tahoiltaan syntipukkeistetuksi ja siten viholliskuvallistetuksi.
Näitä suomalaisuuden perivikoja eliitti ja virallinen valta tietenkin sitten on käyttänyt ja käyttää edelleen hyväkseen väestönkontrollissaan ja massojen aivopesemisessä haluttuihin suuntiin (mistä esim. Covid-petoksen propaganda- ja alistamistaktiikat olivat erityisen räikeitä havainnollistuksia!), jolloin suomalaiset massat suurimmalta osaltaan yhtäältä tukeutuvat esim. nykyisenkin kaltaisessa kriisiympäristössä eliitin ja virallisen vallan ikeeseen ja mieltenohjaukseen entistäkin radikaalimmin ja pakkomielteisemmin -- oikeastaan monien kohdalla sitä enemmän mitä syvempi kriisi yhteisössä on.
Täten esim. on täysin selvää, että kuukauden sisällä olevien presidentinvaalien näkyvin ja promotoiduin ehdokashahmo A. Stubb on äänestäjien ylivoimainen "suosikki", jota ei kyseenalaisteta lähes mitenkään valveutumattomien massojen piirissä, ja sen sijaan kiitollisuuden anelu ja antautuminen eliitille on ko. massojen pääasiallinen mielletila myös siinä ilmenevänä sosiaalisena ryhmäilmiönä.
Tämä antautuminen eliitille ja viralliselle vallalle tuli myös tänään erityisen voimakkaasti esille siinäkin, miten suomalaiset suurimmalta osaltaan tottelivat salaman nopeasti mukisematta parhaillaan eskaloituneen sähkö- / energiakriisin tiimoilta "sähkön säästämisen kehotusta".
Samalla sitä tietenkin ohjasi myös ns. pörssisähkön äärimmäinen kallistuminen tänään, mutta sehän on juuri merkki samasta pahuudesta, koska moinen kalleus osoittaa yhtäältä tuota sähkönpuutetta, ja toisaalta sen kalleuden avulla eliitille tulevat rahatalousvoitot korostavat ko. pahuudessa elävän taloususkonnollisen neofeodaalistamisen agendaa.
Niinpä joka tapauksessa oikea tilanne sille sähkökriisille on kuitenkin myös tämä ilmastoalarmismiin oleellisesti liittyvä vyyhti, joka vaatisi siksi massoilta ankaraa ja yleisen laajaa kyseenalaistamista ja kritiikkiä! >> Fb-julkaisuni tältä päivältä ko. aiheesta.
Niinpä noidenkin mukaan viitaten äskettäin Fb-julkaisussani esille ottamaani Teal Swanin ennustukseen tälle vuodelle 2024, on täällä Suomessa aivan erityisesti toteutumassa täysin tuon ennustuksen mukaan se, miten suomalaiset ovat ko. "Endurism"-ilmiön vallassa erityisesti -- "alistuminen-sietäminen" (endurism) on siis yksi suomalaisuuden kulmakivistä, joka mitä ilmeisimmin voimistuu kriiseissä kuin itsestään.
Lisäksi suomalaisuuden tällaiselle traumahistoriasta kumpuavalle vikavyyhdille on tyypillistä myös se, miten esim. juuri minun kaltaista INFJ-persoonatyyppiä varsinkin aktivisti- ja kritiikkitoiminnassa koettuna väestöstä suurin osa / lähes kaikki (ja jopa ns. kanssa-aktivistien piirissäkin osaksi) pitää lähinnä vain haitallisena ja häiriöllisenä veneen keikuttajana / hörhönä, joka on vastoin sitä mitkä varsinaisesti ovat olemukseni ja toimintani roolit ja kykyjeni mukaiset sisällöt.
Perehtynyt ja laaja-alainen aktivisti- ja muukin sisältöni ulosannistani meneekin siksi kollektiivisesti täällä hukkaan ja sellaiset ajattelu- ja toimintatapani toteuttavat oikeastaan siksi enää lähinnä vain omakohtaisen itsekehitykseni aspekteja ja tarpeita.
Tietenkin suomalaisten valveutumattomien massojen taholta sitäkin sitten helposti kuvitellaan nähtävän "törkeänä ylimielisyytenä", koska suomalaiseen traumahistorian vaikutukseen kuuluu myös se, että yhteisöstämme tavalla tai toisella itsekehityksellisesti erilleen / ns. "muita ylemmäs" pyrkiviä katsotaan kieroon ja pahalla silmällä, ja siinä ei ole väliksi edes se josko se "erilleen pyrkimys" tuottaisi kuitenkin joka tapauksessa myös muillekin oleellista ja hyvää tietoa maailmankuvan parantamiseen.
Monille on siis täällä erityiskauheaa se, jos joku toinen on heihin nähden kehittyneempi -- ja taitaa olla myös niin, että sitäkin pahempi sellainen tilanne voi joillekin olla, jos heille itselle muka kuuluvassa asianhallinta- ja sisältökokonaisuudessa se "erilleen pyrkivä" on parempi kuin he.
Esim. joku akateeminen persoona triggeröityy vihaan ja projisointiin siitä, kun se ei-akateeminen "erilleen pyrkinyt" haastaa ja kyseenalaistaa ko. akateemisen hänen omalla asianhallintakentällään asioita paremmin ja syvällisemmin halliten -- ja tietenkin esim. juuri ilmastoalarmismia kyseenalaistaessani olen tämän havainnutkin jo yli 10 vuoden ajan aivan selvästi.
Mutta kaipa sellainenkin sopimaton ja tahtomattani minulle sälytetty "rooli" triggeröitymistä monille muille aiheuttavana "erilleen pyrkijänä" vain on muutenkin INFJ-persoonatyypin kohtalona olla yhteisössä, joka on monilla tavoilla kriisiytynyt ja aivopesty...
Ihannetilannehan omalta kannaltani olisi se, missä moniarvoinen ja omantunnonetiikaltaan kehittynyt yhteisö osaisi siksi arvostaa myös minun kaltaisen persoonan piirteitä, tietoja, taitoja ja saavutuksia yleisesti ja julkisesti, mutta sen sijaan nykytilanteessa ja jo pitkälti yli 10 vuoden ajan olen joutunut kokemaan primitiivisen ja yhä enemmän kriisiytyvän yhteisön taholta itseäni kohtaan hyljeksintää ja aliarvioivaa väärinymmärrystä aivan liikaa.
Siksi olen päättänytkin keskittyä jatkossa mm. yhteiskunnallis-poliittisessa katsannossa tekemisissäni lähinnä vain tuohon jälkimmäiseen "kehityskohteeseen", eli siis itseeni -- olen siksi jopa miettinyt sometuotantoni näkyvyyden rajoittamistakin jotenkin jossain vaiheessa, ja luoda sen turvin kirjoittamiselleni entistä rauhallisempaa ja omakohtaisempaa ympäristöä, jossa paremmin pääsisivät kukkimaan persoonatyyppini mukaiset tietoni ja taitoni...
Radikaalein idea siihen: olisiko hyvä pitää vaikkapa 10 seuraavaa vuotta salaista blogia, ja jättää sinne tulevia kirjoituksia julkaistavaksi sitten joskus vaikkapa oman kuolemani jälkeen postuumisti...?
Kaikissa näissä merkeissä olen nyt joka tapauksessa ymmärtänyt sen, että näissä trauma-, aivopesu- ja kriisivioissaan ääriuppiniskaisia suomalaisia ei voida valistaa muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta, ja täten on tyytyminen ja varautuminen nykykriisissäkin yhteisöissä, sosiaalisissa konstruktioissa ja politiikassa olevien monenlaisten huonojen asioiden lisäeskalaatioon yhä enemmän pahuudeksi tänä alkaneena vuonna, kuten totesin toissapäivänä -- ei ehkä kannata odottaa positiivista yllätystä ko. asiassa siltikään, vaikka tapahtuisi joku odottamaton muutos...
Niin se vain ihan suoraan sanottuna on jopa osaksi "valveutuneen aktivistipiirinkin" sisällä, mutta tietenkin aivan erityisesti valistumattomimpien sekä akateemisten että rahvaan piirien kohdalla vaikeiden asioiden käsittelyssä, ko. kriisin olemusten selvittämisessä ja kohtaamisessa sekä kunkin omassa itsekehityksessä olevia vikojaan ja ongelmiaan koskien, että suomalaiset ovat keskimäärin melkoisia "hannareita" sosiaalisesti ja toiminnallisesti, ja sen mukaisesti mm. pahuuden ulkoistuksissaan syntipukkeistavia idiootteja >> russofobit, rasistijahtaajat, "ilmastodenialisteja" sormella osoittavat, yms.
Ja mukaan myös tähän traumavyyhtiin osaltaan kuuluu tyhmyys (sekä opetettu-alistettu että valistumaton-apaattinen laji sellaisesta), josta eivät pääse monet valistukselliset elementit ja tiedot läpi edes monissa akateemisissa piireissäkään.
Siitä on toteutunut yhtenä vakavimpana havainnollistuksena tuo yksisilmäinen ilmastoalarmismi, jota mm. akateemisissa ja muissa virallisissa piireissä pidetään yllä kuin pyhää nuoruudenlähdettä luullen sitä kuin aavikolta löytyneeksi "viimeiseksi oljenkorreksi", vaikka se oikeasti siis on vain silkkaa pahuutta ja puhdasta taikauskoa aiheuttaen tuon em. sähkökriisin lisäksi mm. "Elokapina"-liikkeen kaltaista pelolla ohjattua sosiaalista-psyykkistä sairautta ja ääri-hihhulismia!
Nämä(kin) ovat kollektiivisina haittoina oikeastaan jo jollakin tavalla jopa pahempia kuin olivat keskiajalla noitajahdit! -- miettikää siinä esim. sitä, miten äärimmäisen vakava ja huono asia on teollisen hyvinvoinnin tuhoaminen moisen alarmismin takia siten, että kovalla pakkasella jo esille tulleeseen tapaan vaarantuvat ihmisten elinolosuhteet sähkön puutteeseen!
Kyseessä on oikeastaan jo myös vakava maanpetokseen verrattavissa oleva rikosvyyhti tuossa katsannossa, josta kuuluisi (jos siis Suomi vielä olisi sivistysmaa) laittaa monia asianosaisia juridiseen ja yhteiskunnalliseen vastuuseen!...
No, sanottakoon viimeiseksi positiivisena aspektina se, että toki somessa(kin) olen havainnut mm. omina Fb-kavereinani edelleen myös heitä, jotka eivät sovi näihin mainittuihin suomalaisuuden vikoihin ja he ovat sen sijaan esimerkillisesti valveutuneita ja itsekehityksissään pontevia!
Valitettavasti vain on olemassa ilmeisesti vielä hyvinkin pitkään se ongelma tuossa, että heitä ei siis ole havaintoni mukaan vielä lähimainkaan riittävästi kollektiivisessa muutoksen katsannossa...
No comments:
Post a Comment