Tässä eilisessä blogijulkaisussani tein tänään päivityksen, jossa koostin havaintojani ja kommenttejani eilisen eurovaalin tuloksesta: päätin tehdä tästä päivityksestä tähän vielä myös oman julkaisunsa, ennen kuin jatkan mitään muuta toimintaa täällä blogissa.
Joten tässäpä on alla vaalianalyysini:
--- Eurovaalitulos on nyt selvillä koko EU:n alueella, joten päätin vielä tähän päivittää siitä havaintojani ja kommenttejani.
Kuten yllä (siinä eilisessä blogijulkaisussa) jo totesin ennakkoon, niin erot Suomen ja manner-Euroopan vanhojen sivistysmaiden (etenkin Saksa ja Ranska) välillä väestöjen äänestyskäyttäytymisessä tulivat selvästi esille niin, että Suomen väestön junttius ja valveutumattomuus paljastui entistäkin rujommin.
Käytännössä tämä konkretisoitui niin, että esim. juuri Ranskassa ja Saksassa erittäin isoihin vaalivoittoihin päätyivät ne valtamedian "laita-" tai "äärioikeistoksi" nimittämänsä puolueet, joiden piirissä väestöt äänestivät mm. juuri parhaillaan eskaloituvaa "Venäjä vs. Ukraina" -sotaa vastaan ja rauhan puolesta -- näitä puolueita ovat siis Saksassa AfD ja Ranskassa "kansallinen liittouma", joka tunnetaan aikaisemmin Marine Le Penin johtamana puolueena.
Lisäksi Saksassa menestyi huomattavasti tuo edellä (siinä eilisessä blogijulkaisussa) mainitsemani Bündnis Sahra Wagenknecht" -puolue, vaikkei sitä nimitetäkään valtamediassa "äärioikeistoksi".
Valtamedia on tietenkin panikoinut tästä "äärioikeiston" vaalivoitosta, koska heidän promotoimansa em. sota saattaisi kärsiä siitä Ukrainan tappioksi, ja tämä esiintyy tietenkin etenkin täällä Suomessa kauttaaltaan virallisesta vallasta rahvaan populaariajatteluun.
Suomen väestön äänestyskäyttäytymisessä tämä oli se junttimainen piirre noihin manner-Euroopan maihin verrattuna, koska täällä väestön äänestämisessä nämä maamme eurovaalivoitot perustuivat nimen omaan tuon em. sodan kannattamiseen eikä rauhan promotoimiseen, ja varsinkaan ei ko. sodan geopoliittiseen ymmärtämiseen.
Suomen väestö on niin ylitsevuotavasti ja traumaattisen sairaasti russofobista, että täällä se sokeuttaa näkemästä mm. tuon sodan geopoliittisia aspekteja ja saa väestöstä suurta osaa projisoimaan pahuutta yli-innokkaasti ja vääristyneesti Venäjään ja Vladimir Putiniin, vaikka Venäjä tätä nykyä omansalainen diktatuuri onkin.
Sen sijaan nuo manner-Euroopan maat ovat sen verran Suomea sivistyneempiä, ettei siellä vaikuta tuollainen russofobia niin paljon, vaikka valtamedia on sielläkin yrittänyt suggestoida massoja kannattamaan tuota sotaa Ukrainan voitoksi.
Kuitenkin väestöstä Suomea paljon suurempi osuus siellä ymmärtää tämän sodan luonnetta ja geopoliittisia aspekteja niin tuossa äänestyskäyttäytymisessään, että he tajuavat länsieliitin ja omien maidensa eliittien manipuloivan osuuden ko. sodan aiheuttamisessa riittävästi perusteeksi, joka saa manifestaationsa mm. noissa "äärioikeistopuolueissa".
Samalla tuolla päin maailmaa omien historioidensa sotaisat vaiheet viimeisten satojen vuosien ajalta saakka ovat Suomea paljon paremmin kollektiivisesti ymmärrettyjä siten, että väestöissä on siellä Suomea enemmän sodanvastaisuutta ylipäätään ja rauhan merkityksen tajuamista myös nykytilanteessa.
Tämä Suomea vähäisempi russofobia ja geopolitiikan parempi ymmärrys on siis syynä siihen, miten nuo "äärioikeistopuolueet" saivat niin valtavia vaalivoittoja, mutta tuo sodanvastaisuus osana sitä ei ole tietenkään ainoa syy noille voitoille: myös monikultturismin ja kehitysmaista tapahtuneiden väestönsiirtojen radikaali haitallisuus omille mailleen ja väestöilleen tunnistetaan tuolla päin erityisesti, ja näiden vaalivoittojen taustalla on myös se seikka.
Toisaalta näissä "äärioikeistopuolueissa" esiintyy myös sellainen valeoppositiollinen piirre, että ne ovat hanakoita osoittamaan maidensa julkista velkaantumista "vasemmiston" syyksi, ja tarjoavat velkaratkaisuiksi globalistieliitin promotoimia malleja ja tapoja -- tässä mielessä ne ovat aivan Suomen Kokoomuksen linjoilla.
Ei siis kannata juhlia liian sokeana ja varauksettomasti silti kuitenkaan noiden puolueiden vaalivoittoja, vaikka tässä vaiheessa tietenkin positiivisena ja lupaavana piirteenä niiden parissa esiintyy tuo sodanvastaisuus ja monikultturismin aiheuttamien haittojen tajuaminen.
Täällä Suomessa pikanttina piirteenä eurovaalituloksessa ilmeni Vasemmistoliiton poikkeuksellisen raju vaalivoitto ja sen piirissä puheenjohtajansa Li Anderssonin ennätyksellinen äänisaalis -- Vastaavasti toinen pikantti piirre oli Perussuomalaisten todella raju vaalitappio.
Nämä vaihtelut osuvat Orpon hallituksen vastustamiseen, mutta ilman kunnollista toista sisältöä, jolloin nämä kaksi pikanttia reaktiota toteutuivat lähinnä näennäisenä vastustamisen ja kannattamisen pelinä -- siis sinä "tuolien uudelleen järjestelynä Titanicin kannella", josta jo mainitsin yllä (siinä eilisessä blogijulkaisussani).
Minusta vaikuttaa siltä, että kaikki Li Anderssonin saamat äänet eivät olleet ns. autenttisia tai paremmin sanottuna vilpittömiä, vaan siinä saattaa olla varsin paljon mukana Perussuomalaisiin pettyneiden kansalaisten taktillisia ääniä -- tämä tarkoittaa täten mm. sitä, että Perussuomalaisia aikaisemmin äänestäneet päättivät Li Anderssonia äänestämällä varmistaa hänen poistamistaan Suomesta EU:n mepiksi.
Se on siis yksi erikoinen aspekti maassamme ilmenevästä "oikeisto vs. vasemmisto" -vastakkainasettelusta, joka on siis kuitenkin näennäistä ja epäoleellista vastakkainasettelua varsinaisiin "eiitti vs. rahvas"- tai "globalismi vs. lokalismi" -vastakkainasetteluihin verrattuna.
Toki toinen osa Li Anderssonin saamista äänistä oli varmasti ns. vilpittömiä, koska Anderssonin onnistui vaalipaneeleissa esiintyä työväestön puolestapuhujana ja Orpon hallituksen vastustajana sen verran osuvasti -- vasemmistolaisiin tämä tietenkin vetosi, mutta saattaa olla mahdollista että siinä on ollut mukana käännynnäisiä myös persuista ja ehkä muistakin puolueista.
Täytyy kuitenkin muistaa, että Vasemmistoliittokin on oikeasti ns. "valevasemmisto" ja siten valeoppositiota, koska koko puolue ja Li Andersson kannattavat tuota em. sotaa Ukrainan voitoksi juuri sen suomalaisen russofobian pauloissa ja globalistieliitin tahdon mukaisesti. Lisäksi "vasemmisto" on tyypillisesti ilmastoalarmismin promotoijia, ja monikultturismin haitoille silmänsä ummistavia.
Tässä mielessä suomalainen "vasemmisto" on siis myös varsin junttimainen ilmiö verrattuna tuonne manner-Eurooppaan vaikkapa juuri sen Saksan Bündnis Sahra Wagenknecht" -puolueen kohdalla, kun se puolue on siellä tavallaan edistyksellisempi versio kaikkeen vanhaan ja muuhun nykyiseen vasemmistolaisuuteen nähden...
Perussuomalaisten raju rökäletappio on aivan ilmiselvästi äänestäjien vastalause Orpon hallitukselle, jossa puolueen (persujen) puheenjohtaja Riikka Purra on esiintynyt hyvin ylimielisesti ja perussuomalaisia äänestäjiä halveksien.
Mutta eipä siksikään tuossa ole mitään yllättävää, koska lisäksi tämä tappioskenaario oli jo selvästi nähtävissä heti viime vuoden kevään eduskuntavaaliemme tuloksessa, ja Perussuomalaisten halussa olla jo silloin heti mukana vaalivoittaja Kokoomuksen muodostamassa hallituksessa -- tästähän kirjoitin silloin heti tuoreeltaan, miten persujen oma silloinen vaalivoitto oli lähinnä valeoppositiollinen ilmiö, mihin väestöstä iso osa huijaantui mukaan.
Merkittävästi kauttaaltaan koko EU-alueella vaalitappiota kokivat ns. vihreät puolueet, kuten täällä Suomessakin -- tässä kohtaa myös positiivisena ilmiönä väestöissä on alkanut olemaan ympäri Euroopan vastustusta etenkin juuri vihreiden promotoimaa politiikkaa kohtaan, jossa merkittävänä osana on ollut ymmärryksen lisääntyminen ilmastoalarmismin petokselliseen ja jopa ääriharhaiseen luonteeseen.
Mutta sekin on vasta pieni alku kohti parempaa sivistystä, koska ilmastoalarmismi on kuitenkin vielä edelleenkin valtamediassa keskeinen pelonlietsonnan ja suggestoinnin ase massojen kontrolloimiseksi ja aivopesemiseksi globalistien intressien ikeeseen, ja onhan Elokapinakin edelleen ruohonjuuritasolla toiminnassa ja promotoimassa ilmastoalarmismia osaltaan.
Täällä Suomessa on ollut tässäkin vaalissa toisaalta ongelmana myös se, ettei täällä ole vielä syntynyt samalla tavalla kunnollisia ja äänestäjiä houkuttelevia vaihtoehtopuolueita kuin esim. tuossa Saksan "Bündnis Sahra Wagenknecht" -puolueen kohdalla on jo jotenkin tapahtunut.
Näissä vaaleissa eräs mahdollinen kohde omalle äänestämiselleni olisi ehkä ollut "Vapauden liitto" -niminen puolue, mutta eipä sekään vaihtoehtopuolue saanut mitään kunnollista läpimenon mahdollisuutta tai menestystä. Lisäksi sitäkin on monet vaihtoehtopiireissä syyttäneet valeoppositioksi, joten tällainen joko oikea tai väärä epäilevyys näitä uusia puolueita kohtaan on maassamme myös iso este uusien ja vaihtoehtoisten näkemysten esilletuloon virallisen vallan piiriin.
Mainitsen siis vielä sen, että itse en äänestänyt näissä vaaleissa näistä ja monista muista ongelmista johtuen: katsoin koko vaalit niin korruptoituneeksi ja epäoleelliseksi kunnollisen vaikuttamisen ja muutosmahdollisuuden kannalta katsottuna.
Joka tapauksessa siis näistä yllä mainituista positiivisista ja lupaavista eurovaalituloksen piirteistä huolimatta tilanne on kokonaisuutena se, että varsinaisen länsisivistyksen kunnolliseksi pelastamiseksi saati sen edelleen kehittämiseksi lännessä ja etenkin Suomessa on vielä liian vaikeita ja jopa mahdottomiakin esteitä...
Päivitys maanantaina 10.6.2024 klo. 22:00:
Lisään tässä päivityksessä vielä Seppo Oikkosen näihin eurovaaleihin liittyvän uusimman kirjoituksensa tältä päivältä: Miksi Li Andersson voitti vaalit.
Tässä alla siitä pari osuvaa lainausta, ja sellainen esille otto oman kommenttini kera, kun tällainen aspekti jäi minulta vielä käsittelemättä omassa vaalianalyysissäni.
Ensin se esille otto lainauksen kera -- Seppo Oikkonen: "Äänestysprosentti oli 42. Siis reilusti alle puolet äänioikeutetuista. Näennäisdemokratiaa – ja voiko ollakaan mitenkään muuten kuin että tällaisen valikoituvan äänestäjäkunnan antama tulos vinosuuntautuu ihan kokonaan muiden kuin esimerkiksi ideologioiden todellisuudessa nauttiman kannatuksen mukaan.
Kyllä kokoomuslaiset käyvät äänestämässä, koska samaistuvat sosiaalisesti ylöspäin. Vaalit jos mikä ovat vakiintuneen yhteiskunnan ja arvojärjestyksen instituutio. Samoin samaistuvat emansipoituneet naiset, joita harhainen tasa-arvomotiivi ajaa. Tunnustuksellisten uskonlahkojen – vasemmiston ja vihreiden – kannattajat käyvät viimeistä sielua myöten ripillä. Ja persut jäävät kotiin, koska kokemustensa pohjalta ovat lakanneet uskomasta politiikkaan. Ja niin edespäin.
EU-vaalit eivät mittaa poliittista kannatusta, vaan kertovat hyvin yleisesti millaista kilpaurheilua EU-ajan politiikka on.".
--- Tämä todella alhainen äänestysprosentti kertoo siitä, miten suurin osa suomalaisista katsoo politiikan etenkin tällaisessa ylikansallisessa mittakaavassa niin epäoleelliseksi ja vääräksi, että välinpitämättömyys on tavallaan kasvanut ennätyksellisiin mittoihin myös kuin protestina.
Ja etenkin se väestönosa on jättänyt äänestämättä, joka ei enää voi samaistua mihinkään valtapuolueeseen, ja ymmärrettäväähän tämä on, kun itsekin tavallani kuulun tähän ryhmään.
Tällaisen väestön ennätyksellisen pettymyksen ja välinpitämättömyyden osoituksen politiikkaa kohtaan pitäisi olla sivistysvaltiossa iso hälytysmerkki yhteiskunnan sairaasta tilasta sen paljastaessa osaltaan sellaisen vian ja vaaran, mutta sen sijaan virallinen valta vain hykertelee omissa vallan maisteluissaan ja valtamedia vaikenee tästä yhteisösairauden aspektista tarkkaan.
Tällainen virallinen vaikeneminen ja tabun omainen sivuuttaminen ko. tilanteesta sekä ilmeisesti jopa ihan ymmärtämättömyys sellaisesta tietenkin paljastaa kuitenkin sen, että yhteiskunnan tila on odotettuakin sairaampi ja tuota äänestysprosentin pienuuden paljastamaa osaa vakavampi...
Etenkin täällä Suomessa nimittäin tämä kuvaa myös väestömme äärimmäistä apaattisuutta, joka myös juontuu historiallisista traumoista käsin, missä väestöömme on kollektiivisesti iskostettu satojen vuosien mittaan mm. alistumisen, tyytymisen ja syrjään unohtamisen mielteitä monissa tärkeissä ja olellisissa asioissa.
Yhteiskunnan kriisiytyessä nykyään näissä kaikissa globalismin ja länsieliitin aiheuttamissa melskeissä tämä apatia-aspekti on näemmä herkästi aktivoituvaa ja leviävää täällä, joka on siis myös erityisen paljon demokratian pohjia tuhoavaa laadultaan.
Sekös myös sopii viralliselle vallalle, joka senkin kautta saa yhä vapaampia käsiä toteuttaa "itseään"!
Ei ole ihme tai väärä huomio siksi sekään, miksi väestön psyykettä ja kollektiivisia ominaisuuksia koetellaan niin monilla pelko- ja ahdistusmetodeilla, josta hiljattainen Covid-petos oli varmasti tässä katsannossa myös yksi tarkoituksellinen ase.
Nythän väestö on ollut sellaisen korona-junttaamisen tuloksena sosiaalisesti ja psykologisesti niin lyöty moniltakin toimintakyvyiltään mm. täällä Suomessakin, että se toki käy tällaista em. apatiataktiikkaa varten pohjustukseksi eliitin peleissä...
Sepolla on tuossa uudessa kirjoituksessaan paljon muitakin hyviä huomioita, ja niistä tähän loppuun vielä pari osuvaa lainausta >>
"Ei tietenkään pidä jättää huomiotta tosiasiallista lähtökohtatilannetta – sitä että poliitikot eivät väittelyissään puhuneet oikeastaan ainoastakaan asiakysymyksestä käyttäen päteviä, todellisuutta kuvaavia käsitteitä. Poliittinen kieli on muuttunut ympäripyöreäksi koska kaikki poliitikot tavoittelevat mahdollisimman suurta kannatusta eivätkä uskalla enää nostaa käsittelyyn ensimmäistäkään kipeää tosiasiaa.",
"Ihmisen, myös eurooppalaisen ihmisen, pitkästä historiasta voimme oppia, että ”valta” on pohjimmiltaan maaginen asia. Valtakuviot ratkaisee symbioottinen alitajunta, ei mikään järki. "Valta" ei koskaan puhu järkeä, vaan jumalan sanaa. Opillisilla sisällöillä ei valtapeleissä ole koskaan ollut oikeastaan mitään todellista merkitystä, ja myös poliittiset ideologiat ovat vain nykyajan tunnustuksellisen ajattelun eri lahkoja.",
"No, ehkä Euroopan suurissa maissa kuitenkin tapahtui, edes jotain. Siellä alkaa todellisuus tulla kaduilta sisään ikkunoista. Tulevat vuodet tulevat näyttämään muuttuuko politiikassa mikään. Suomalaiset tulevat sitten myöhemmin perästä, tyypillisesti puoli vuosisataa ajastaan jäljessä.".
No comments:
Post a Comment