Maisema - Landscape ja Taivaankansi - Firmament -kuvasarjoista "uuden ajan" sääpäiväkirja

Olen muutaman viime kuukauden aikana aktivoitunut kaikessa hiljaisuudessa uudestaan säävalokauvaukseeni liittyvien Flickr -kuvasarjojen suhteen. Mietin ja kokeilin uusia menetelmiä tuoda näitä kuvia teille esille ja tässä tulee nyt tulos. Tuloksen olen tehnyt tähän mennessä pikkuhiljaa vanhoihin kuviin kuvasarjoissa (alkuaan samannimisiin blogeihini liittyneet) Maisema - Landscape ja Taivaankansi - Firmament ja päivitetyt kuukaudet ovat molemmissa syyskuusta 2006 huhtikuuhun 2007. Linkit jokaiseen niihin kuukausisarjoihin ovat tässä: Maisema - Landscape; syys, loka, marras, joulu (2006), tammi, helmi, maalis, huhti (2007). Taivaankansi - Firmament; syys, loka, marras, joulu (2006), tammi, helmi, maalis, huhti (2007).

Kuten huomaatte, niin olen päättänyt poistaa kokonaan englanninkielisen käännöksen ja joka kuvan otsikoissa on nyt vain suomenkielinen luonnehdinta tästä eteenpäin. Poistanen myöhemmin vielä kuvasarjojen nimistäkin englanninkielisen nimen... Maisema - Landscape -sarjassa luonnehdinta kuvaa kunkin tilanteen sääolosuhteita laajasti ja yleisesti sopivilla tarkentavilla yksityiskohdilla höystettynä. Tässä kuvasarjatyypissä saatan myöhemmin tulevaisuudessa tuoda esille kasvillisuuden tilanteita, mutta nyt kuvissa on vain sääolosuhteiden luonnehdintoja. Taivaankansi - Firmament -sarjassa luonnehdinnat liittyvät kiinteästi pilvitilanteisiin ja niiden meteorologisiin ulottuvuuksiin, mutta kummankin kuvasarjan luonnehdintoihin olen hakenut myös toinen toisiaan täydentäviä aspekteja; esim. Hämeenlinnassa otetut pilvikuvat täydentävät Maisema - Landscape -sarjan puuttuvia päiviä. Pilvikuvien kulloisetkin kuvaussuunnat ja -paikat näkyvät detaljisivulla kuvateksteissä ja Maisema - Landscape -sarjan kaikki kuvathan on otettu kaakkoon Espoon Tapiolassa. Pilvikuvissa näkyy selkeimmin myös oma taiteellinen näkemykseni ja monet ko. kuvat toimivat siis myös pelkkinä kuvaelämyksinä upeasti. Sää on tietysti välillä "tylsän näköistä", mutta olen asettanut kaikennäköiset sääolosuhteet melkolailla samalle viivalle.

Molemmissa kuvasarjatyypeissä on tarkoituksena mahdollisimman yhtenäisen kronologisen "tarinan" muodostaminen, jossa eri tapahtumien väliset yhteydet ja ns. juoni kulkisi päivästä päivään katkeamatta. Alkupäässä puuttuvien päivien (en silloin vielä valokuvannut niin säännöllisesti kuin nykyään) jättämiä aukkoja olen pyrkinyt täydentämään Maisema - Landscape -sarjassa huolellisilla sananvalinnoilla. Kaikkien luonnehdintojen tyyli on olla myös kunkin tilanteen sekä tunnelmia että tieteellisiä faktoja herkullisesti ja mielenkiintoisesti kuvaavia. Kokonaisuutena jouduinkin pähkäilemään paljon, jotta sain luotua otsikoiden rajoitettuihin tiloihin riittävän sisällöllisen annoksen; tilanne oli monesti kuin romaanin sisällön kutistamista yhden tekstiviestin kokoiseen tilaan. Ilokseni olen nyt saanut kehitettyä hyvän kaavan, jolla jatkaa edelleen eteenpäin suhteellisen helposti.

Molempia sarjoja kannattaa tutkia samalla kertaa samassa aikajärjestyksessä, jos haluaa parhaimman kokonaiskuvan yksityiskohtineen ja nimen omaan kronologisen juonen päästä kiinni. Samalla kokonaiskuvan ja tilanteiden ymmärtämistä varten kannattaa avata muitakin ikkunoita auki: Helsingin Puistolan sääaseman kuukausitilastot ja esim. nämä jokaiselta päivältä (aniharvoin puuttuvia aukkoja) arkistoituja sääkarttoja tarjoavat sivustot; Wetter3 A ja Wetter3 B. Näin eri medioiden kautta avautuu intensiivinen ja jännittävä näkymä Etelä-Suomen ja tarkemmin sanottuna pääkaupunkiseudun ja ajoittain Hämeenlinnan sääolosuhteisiin. Lisäksi tämän paketin sisällön avulla saa helposti tarkistettua yksittäistenkin menneisyyden päivien sääolot varsin kattavasti; "Minkäslainen sää Pääsiäisenä 2007 taas olikaan?", "Milloin se pakkasjakso tammikuussa 2007 alkoikaan?" jne. Eli lopuksi; käykääpä kaikki säästä ja pilvistä vähänkin kiinnostuneet tutustumassa, sillä kyseessä on ennen näkemättömän ainutlaatuinen "uuden ajan" ultravisuaalinen sääpäiväkirja!

Pilvinen ja hallaton korkeapainesää vaihtumassa vähitellen vaisuun "takakesään"

Sää on ollut hyvin tasaista viime viikonlopusta lähtien, sillä syksyiselle korkeapaineelle tyypillisesti kävikin niin, että koillistuulen mukana korkeapaineen alueelle saapuneet pilvilautat jäivät laajoina vaikuttamaan koko ajan ja parin viime päivän aikana ne ovat paksuuntuneet etenkin etelärannikolla jopa tihkusadeasteelle saakka. Pilvien ansiosta hallanvaaraa ei ole ollut ollenkaan, vaikka ilmamassa on pysynyt tavanomaista viileämpänä. Lämpötilan vuorokausivaihtelu on siis ollut pilvien takia vain muutaman asteen luokkaa ja lämpötilat ovat olleet siten yötäpäivää enimmäkseen +5 ja +10 asteen välillä tällä viikolla.

Aikaisemmin uumoilemani takakesäinen sää näyttää nyt hieman tyrehtyvän tämän korkeapainetilanteen jatkuessa edelleen runsaspilvistä säätä suosivana ja kunnollista lämmintä virtausta ei pääse Etelä-Suomeen. Nyt Suomen yllä itäpuolipainotteisesti muotoutunut korkeapaine venyy tällä tietoa lähipäiviksi lounaaseen-länteen ja Etelä-Suomi jää sen takia korkeapaineen heikkotuuliselle alueelle viikon loppuun asti. Pohjois-Suomeen vaikuttaa tilanteessa leuto länsi-lounaisvirtaus. Pilvisyys pääsee siis vähenemään vain hitaasti, kun ilmamassa ei pääse kunnolla vaihtumaan heikkotuulisella alueella. Jos pilvisyys pysyy runsaana, niin lämpötilojen vuorokausivaihtelu on yhä pientä. Jonkin verran lämpenemistä näyttää kuitenkin tapahtuvan viikon mittaan tuon pohjoispuolella vaikuttavan lounais-länsivirtauksen myötä ja muutaman asteen korotus em. lukuihin on mahdollista. Jos sää alkaa seljetä kunnolla, tietää se vallitsevassa heikkotuulisessa tilanteessa ainakin sisämaassa hallan mahdollisuutta. Päivälämpötilat saattavat toisaalta kohota paikoin +15 asteen tienoille ja ylikin viikon loppuun mennessä.

Viime päivien pilvisyys on edelleen säästänyt laajoilla alueilla etenkin etelärannikolla arat kausikasvit eli kesäkukat ym. arat puuvartisetkin lajit kokonaan pakkasvaurioilta. Sama tilanne voi hyvinkin jatkua ainakin viikon loppuun asti, koska mahdollista hallaa esiintynee vain seuduilla, joilla sitä on jo aikaisemminkin tässä kuussa ollut. Ruskan eteneminen on ollut nyt hieman hidasta, koska yllättävänkin viileässä säässä lehtivihreän virtaaminen lehdistä pois on ollut ns. "kohmeaa". Viikon loppupuoliskon lämpenemisen myötä ruskan eteneminen nopeutuu; edelleen melko tavanomainen aikataulu. Viileä sää on jarruttanut myös viimeisten kasvu- ja kypsymistapahtumien etenemistä ja esim. mustaseljan (Sambucus nigra) marjat ovat vieläkin pieneltä osaltaan puoliraakoja. Sama koskee myöhäisiä omenalajikkeita. Tuleva lämpeneminen auttaa tilannetta. Viljapelloilla tilanne on paikoin hyvin huono; kevätkesän erikoisten olosuhteiden (kylvöjä paljon haitanneet hallat ja kuivuus) aiheuttama tuleentumisviive on jättänyt korjuukelvottomia viljoja yhä runsaasti sijoilleen; mm. vehnä ja kaura.

Maailman kriisi kiristää ruuviaan

Aikeissani on ollut vaikka kuinka paljon kirjoittaa asioita ja tuoda muita tekemisiäni esille tässä blogissa, mutta viime päivinä on vain ollut taas vähän kiire ja muuta mielessä. Tänään palaan kuitenkin taas maailman kriisin ihmettelyyn.

Tässä syyskuun 5. päivän merkinnässäni kommenttilaatikossa on ollut mielenkiintoista kommentointia näihin päiviin asti. Ko. merkintä ja kommentit olkoon nyt pohjana tämän päivän ajankohtaisille linkeille, jotka käsittelevät taas uutta dramaattista Yhdysvaltain talousuutista; Lehman Brothersin konkurssia. Pääsette taas vertailemaan uutisoinnin luonnetta sen suhteen, kun vertailukohtina ovat LaRouche PAC -sivuston "Mitäs minä sanoin ja varoitin" -tyyppinen luonnehdinta: (A B C) ja esim. suomalaisen (kuten monen muunkin länsimaisen) median yllättynyt luonnehdinta: (A B C). No, LaRouche PAC -sivusto on jo yli vuosi sitten nähnyt tämänkaltaisen kehityksen uhan, jos asioille ei tehdä mitään oikein. Mitään ei sitten ole näemmä tehty oikein ja siitä seurannee paljon lisää pahaa... Itse asiassa Yhdysvaltain talousjärjestelmä olisi jo kuollut ja nyt vain sen seuraukset alkavat tulla esiin vääjäämättä jonossa kuin ruumissaattueessa.

Tuo LaRouche PAC -sivuston anti on itselleni hämmästyttävin (ja pelottavakin) kokonaisuus, jonka olen kohdannut netissä. Radikaaliudessaan se on yhtäältä villisti avartava ja totuudesta uusia puolia löytävä, mutta toisaalta johtopäätöksissään turhan nihilistinen ja vääristävälläkin tavalla (mutta millä tavalla tarkalleen, kun totuudesta ei voi saada täydellistä varmistusta?) tarkoitushakuinen. Joka tapauksessa se luo muun median tarjoamaan antiin sellaista kaivattua kontrastia, joka kirvoittaa ajattelua avarammille ja ennakkoluulottomammille vesille kuin ilman sitä olisi mahdollista. Se haastaa näkemään maailman tämän hetken tilanteessa paljon sellaista, mikä tuntuu uskomattomalta, mutta missä on yllättävän paljon totuuttakin. Sellaista, jota on vaikea hyväksyä ja ymmärtää; "huonoihin uutisiin" uskominen pelottaa ymmärrettävästi.

Näyttää siltä, että todella tarvitsemme nyt tällaista ravistelijaa, joka saa meidät kääntämään laivamme kurssia oikeasti paremmille vesille täällä länsimaisen informaatio- ja globalisaatiomeren sumentavassa vankeudessa, maailman ja oman tajuntamme kriisissä. Sen ei pitäisi olla hysterian ja ääripäiden lietsontaa, vaan "uuden ajan" renesanssin rakentamista vaikean vaiheen läpi ensin ryömittyämme.

Päivitys 16.9.2008 klo. 13:10: Tässä on vielä lisäksi Helsingin Sanomien Pekka Mykkäsen blogin tähän kirjoitukseen kirjoittamani kommentti: "Lyndon LaRouche on varoittanut jo yli vuoden ajan tämänkaltaisesta ja paljon pahemmastakin, jopa taloussysteemin täydellisestä romahduksesta Yhdysvalloissa ja sitä kautta muuallakin maailmassa dominoefektin tapaan. Juuri kukaan (etenkään päättävissä viroissa olevat) ei ole tähän mennessä näihin varoituksiin reagoinut ja meno on jatkunut kuin mitään kriisiä ei olisi ollut olemassakaan tai ei ole ymmärretty kriisin luonnetta. On suljettu silmät syystä tai toisesta epämiellyttävän totuuden edessä.

Systeemi on siis ollut romahtamassa kuitenkin jo pitkään, mutta asiaa ei ole osattu / uskallettu / haluttu tuoda millään tavalla esille valtavirtamediassa, ekonomistien ja poliitikkojen puheissa jne. Viime aikoina on tehty lisäksi myös dramaattisia vääriä ratkaisuja osittain em. syystä; mm. Fannie Maen ja Freddie Macin ”pelastaminen”, joka oli tosiasiassa Yhdysvaltain jo kuolevan pankki- ja taloussysteemin epätoivoista tekohengittämistä veronmaksajien kustannuksella eikä mitään muuta. Kyseessä on siis kaikkien aikojen kallein vaurauden ja hyvinvoinnin varastaminen kansalta, joka tappaa Yhdysvaltoja lisää myös valtiona ja kansana. On puhuttu valtiopetosmaisesta virheestä.

Näitä seikkoja Lyndon ja kumppanit kuvailevat sivustollaan http://www.larouchepac.com./ Lukekaapa ja tutustukaa, vaikka asiat siellä saattavat tuntua uskomattomilta! Kriittisyyttä toki saa harrastaa, muttei liikaa . Nyt kuitenkin useimpien niiden seikkojen välttäminen ja väärät ratkaisut ovat kostautumassa dramaattisella tavalla ja tilanne tulee todennäköisesti pahenemaan todella paljon lisää. Ellei asioihin puututa oikealla tavalla…

Oikeasta tavasta tuolla sivustolla on selkeitä ehdotuksia; mm. nykyinen kuoleva globaali länsimaiden taloussysteemi tulisi korvata Franklin Delano Rooseveltin aikoinaan ajaman kaltaisella uudella ns. Bretton-Woods -systeemillä ja hakea sille pohjaa kumppanuudella mm. Venäjän, Kiinan, Intian ja Brasilian kanssa. Britannia ja Eurooppa ovat tässä liiaksi korruptoituneita ja osasyyllisiä (Britannia jopa pääsyyllinen; kuvailtu Brittiläisen imperiumin reinkarnaationa globalisaation kaapuun piiloutuneena) olemassa olevaan kuolleeseen systeemiin, kuten Lyndon on selittänyt monella tavalla. Sivujuonne löytyy jopa Georgian kriisiin".

Lopuksi LaRouche PAC -sivuston uusimmat kirjoitukset ko. aiheesta: D E F.

Pitkään kestävän korkeapaineen tuomaa syksyä ja viimeisenä mahdollista takakesää

Viime viikolla ennustelin pitkäaikaista korkeapainetta tästä viikosta lähtien ja nyt näyttää todellakin siltä, että niin käy. Tiistaina maanantain ja keskiviikon puolille ulottuen etelästä ulottui matalapaine sateineen eteläiseen Suomeen. Sateet olivat lounaiskolkassa erityisen runsaita ja pitkään jatkuvia (sademäärät jopa useita kymmeniä millimetrejä). Tämän matalapaineen väistyttyä eilen kaakkoon kylmä itä-koillisvirtaus valtasi myös Etelä-Suomen korkeapaineen vahvistuttua samalla Suomen ylle.

Tilanne jatkuu nyt hyvin samanlaisena viikon loppuun asti. Käytännössä tämä tietää edelleen Etelä-Suomeen usean päivän ajan koillistuulen mukana seilaavia vaihtelevia pilvilauttoja (tyypillisesti etenkin kumpukerrospilviä) vähän yli +10 asteen päivälämpötiloja ja pilvisyyden sekä tuulen mukaan vaihtelevia yölämpötiloja; pilvisillä ja tuulisilla hetkillä halla jää hyvin minimiin tai jopa olemattomiin ja lämpötila on lähellä +5 astetta. Selkeillä ja tyynillä hetkillä halla voi olla etelärannikollakin paikoin ankaraa ja sisämaassa voi olla yöpakkastakin. Lähipäivinä tuo em. vaihtoehto näyttää todennäköisimmältä, mutta viikonvaihteen tienoilla korkeapaineen muotoutuessa enemmän Etelä-Suomen päälle on jälkimmäinen tilanne koittamassa. Viimeistään silloin etelärannikonkin arat kausikasvit ovat vaarassa.

Korkeapaine näyttää siis pitävän pintansa pitkään ensi viikollakin. Se alkaisi silloin siirtymään ja muotoutumaan Suomen itäpuolelle niin, että lämpimämmät kaakkoistuulet alkaisivat vaikuttaa vähitellen. Tätäkin aavistelin jo viime viikolla, joten ennustettavuus on tosiaan ollut hyvää tässä tilanteessa. Tuo lämpeneminen voisi tietää ensi viikon puolivälin tienoilta lähtien ainakin yli +15 asteen päivälämpötiloja ja hallanvaaran väistymistä. Etenkin yölämpötilat kohoaisivat, jos samalla tulisi runsaampaa pilvisyyttä ja sadekuurojen uhkaa... Takakesän voimakkuutta täytyy kuitenkin tarkennella vielä viikonlopun jälkeen. Poutasäätä on silti tiedossa nyt useiksi päiviksi.

Sen tämän viikon kylmyys saa aikaan, että terminen syksy alkaa hieman tavanomaista aikaisemmin. Pääkaupunkiseudulla tämän päivän keskilämpötila on ollut ensimmäistä kertaa kunnolla alle +10 asteen ja seuraavat 5 päivää ovat sitä myös eli syksy voidaan katsoa alkaneeksi 11.9.

Kasvillisuus on virittymässä syksyyn melko tavanomaiseen tahtiin. Tämän hetken vaihetta kuvaa tämä: Kirkkaita ruskasävyjä on runsaasti punasaarnilla (Fraxinus pennsylvanica) ja paikoitellen metsävaahteralla (Acer platanoides). Koivuilla on sen sijaan ollut jo viime viikollakin erityisen runsaasti koivunruoste -taudin aiheuttamaa ennenaikaista valeruskaa (Erottuu varsinaista ruskaa himmeämpänä ja ruskeampana keltaisena värinä). Näin etenkin taajamien ulkopuolella kasvavissa koivuissa ja siellä tiheissä kasvustoissa, kuten taimikoissa ja tiheiden metsien puissa.

Ensi viikon mahdollinen lämmin jakso aiheuttaa tyypillisesti yöhallajakson jälkeisen reaktion; ruskan eteneminen nopeutuu monilla lajeilla, kun lämpimämpi sääjakso saa kylmän jakson herkistämän lehtivihreän lehdistä pakenemisen tapahtumaan nopeammin. Herkimmille puu- ja pensaslajeille voi ainakin sisämaassa tulla ensi viikon alkuun mennessä hieman myös mekaanista pakkasruskaa (pakkasvaurion aiheuttamaa ruskaa).

Pihlajalajeja ja -lajikkeita uuden ajan kasvien käyttöä varten

Viime talvena ja keväänä tein kasviesittelyjä PlantenTuin Esveld -sivuston avulla. Siinä tarkoitukseni oli tuoda tykö sellaisia Suomessa tuntemattomia puu- ja pensaslajeja, jotka ovat tulevaisuuden olosuhteisiin sopivia ja suositeltavia, vähintään kokeiltavia. Kokeilu olisi mielestäni aloitettava välittömästi. Kaksi syytä muiden ylitse ovat siinä vääjäämättömältä vaikuttavaan ilmastonmuutokseen sopeutuminen ja Suomen kasvienkäytön reipas, rohkea ja ennakkoluuloton rikastuttaminen kaikilla viheralueilla, joissa istutuksia ylipäätään tehdään.

Nyt tarkoitukseni on alkaa esittelemään näitä lajeja uudestaan. Tarjoan tässä linkkeinä aluksi kaikki tähän mennessä tekemäni osat: A B C D E F G. Niissä esittelin havupuita ja -pensaita, japaninvaahteran (Acer palmatum) lajikkeita, muita vaahteroita lajikkeineen, Prunus -suvun lajeja ja lajikkeita sekä magnolioita (Magnolia sp.). Olen nyt päivittänyt noita listoja lisäämällä joitakin uusia lajeja ja lajikkeita joukkoon mukaan, koska tuo PlantenTuin Esveld -sivusto päivittää jatkuvasti esittelyssä olevia listojansa ja tuolloin noita tehdessäni joitakin listojen nimikkeistä ei ollut mukana. Näiden esittelyjen on tarkoitus olla tässä vaiheessa melko karkeita ja yleisluontoisia ensikosketusten tarjoamisia ja painotan valinnoissa omien näkemysteni mukaisia suosikkejani. Tarkkoja lajikohtaisia tietoja en tässä vaiheessa näistä tarjoa. Syynä siihen on useissa tapauksissa myös se, kun en sattuneesta syystä (niitä ei ole Suomessa tai ne ovat äärimmäisen harvinaisia) ole voinut tutustua niiden olemuksiin tarkasti itse. Suosikkinikin ovat siis valittu monessa tapauksessa vain PlantenTuin Esveld -kuvien perusteella.

Nyt jatkan esittelyä vuodenaikaan sopivilla pihlajalajeilla. Niiden olemus näin syksyllä on näyttävimmillään marjojensa ja ruskansa ansiosta. Marjojen näytös alkaa keskimäärin heinäkuun lopulta ja se on näyttävimmillään juuri ennen ruskaa. Joillakin lajeilla ja lajikkeilla marjojen näytös jatkuu kilpailevan ruskan jälkeen, kun marjat pysyvät kiinni tertuissa pitkälle talveen ja aluksi jopa alkuperäisen kypsän värisinä ilman mainittavaa mädän ruskeaa sävyä. Hyvä esimerkki tästä on laavapihlaja (Sorbus alnifolia). Kypsien marjojen päävärit ovat lajista ja lajikkeesta riippuen punainen, valkoinen, keltainen, ruskea ja vaaleanpunainen. Kypsymisajankohta vaihtelee 1 - 2 kuukauden sisällä; ensimmäiset kypsyvät heinä-elokuussa ja viimeiset syyskuun aikana lajista ja lajikkeesta riippuen. Ruskan kanssa jännittävimmät kontrastit tarjoavat tietenkin valkoiset ja keltaiset marjat.

Kukinta-ajoissa on vähemmän vaihtelua, sillä käytännössä kaikki lajit ja lajikkeet kukkivat kuukauden sisällä täysilehtisinä touko-kesäkuussa. Hyvin moni jopa täysin samaan aikaan keskenään. Lisäksi eri lajien kukat eroavat hyvin vähän toinen toisistaan; ovat käytännössä jokaisella lajilla ja lajikkeella valkoisia - lievästi kermankeltaisia ja ruusukasveille (Rosaceae) tyypillisiä. Ainoa tuntemani poikkeus on vaaleanpunakukkainen kääpiöpihlaja (Sorbus chamaemespilus) Pihlajien kukat tunnetaan myös erittäin voimakkaasta imelästä tuoksustaan. Lajikohtaisia eroja voidaan havaita. Noissa PlantenTuin Esveld -sivuston esittelyissä on tapahtunut pihlajien kohdalla se kömmähdys, että kukinta-aika tarkoittaa ko. lajin kohdalla marjojen kypsymisaikaa eli sitä, koska ne ovat tulleet kirkkaina esille. Mainittu aika koskee Alankomaiden olosuhteita ja Suomen oloissa kypsyminen tapahtuu arviolta keskimäärin noin kuukauden myöhemmin kuin siellä.

Syysväreistä voidaan sanoa karkeasti seuraavaa. Kirkkaimmat ja punaisimmat sävyt syntyvät parilehdykkäisiä lehtiä kasvattavilla lajeilla ja lajikkeilla, kuten japaninpihlajalla (Sorbus commixta). Himmeämmin ja enemmän keltaiseen ja ruskeaan päin värittyvät puolestaan ehytlehtiset (mukaan luen myös liuskaisen ehytlehtiset lajit) lajit ja lajikkeet, kuten saksanpihlaja (Sorbus aria). Suomenpihlaja (Sorbus hybrida) on ikään kuin näiden kahden ryhmän välimuoto syysvärienkin suhteen. Lisäksi ruska tuppaa syntymään aikaisemmin parilehdykkäsille lajeille ja lajikkeille kuin ehytlehtisille lajeille ja lajikkeille. Ensimmäiset värit ilmestyvät jo elo-syyskuussa ja viimeisenä lehtensä varistavat pitävät kiinni lehdistään leutoina syksyinä vielä loka - marraskuussakin (lähinnä arat ulkomaiset lajit).

Puhkeavien ja juuri puhjenneiden lehtien kevätväritys leimaa monia lajeja ja lajikkeita voimakkaasti ja tässäkin on muutama päätyyppi havaittavissa; valkoisen karvapeitteen peittämät vihreät, karvattomat (tai lähes karvattomat) vihreät ja karvattomat punertavat - ruskeat lehdet. Pääosa ehytlehtisistä lajeista tekevät valkokarvaisia kevättötteröitä, jotka avautuvat vihreiksi ja karvapeite jää lehtien alapinnoille. Poikkeus on esim. laavapihlaja (Sorbus alnifolia), jolla on kokonaan karvattomat lehdet. Parilehdykkäisillä lajeilla kevätlehdet ovat tyypiltään enimmäkseen noita kahta viimeksi mainittua lajia. Kotipihlajamme (Sorbus aucuparia) on tosin esimerkki valkokarvaisena ja vihreänä puhkeavista parilehdykkäisistä lehdistä tötterövaiheessaan. Kaikilla pihlajilla silmut kasvavat keväällä kuitenkin ensin pitkiksi tötteröiksi, ennenkuin lehdet avautuvat niistä oikoisiksi.

Lajit ja lajikkeet; Sorbus 'Joseph Rock', Sorbus 'Sunshine', Sorbus caloneura, Sorbus camgshanensis, kashmirinpihlaja: Sorbus cashmiriana, Sorbus degenii, "forrestinpihlaja": Sorbus forrestii, Sorbus fruticosa, kiinanpihlaja: Sorbus hupehensis, Sorbus hupehensis 'November Pink', Sorbus japonica, Sorbus megalocarpa, Sorbus minima, Sorbus multijuga, Sorbus oligodonta, Sorbus pseudovilmorinii, Sorbus reducta, Sorbus rockii 'Pink Pearl', sargentinpihlaja: Sorbus sargentiana, Sorbus scalaris, etelänpihlaja: Sorbus torminalis, punahelmipihlaja: Sorbus vilmorinii. Kuten huomaatte, niin suomenkielisiä nimiä ei paljon ole saatavilla, kun ko. pihlajat ovat täällä vielä niin tuntemattomia. Tässä on lisäksi ruotsinkielinen sivusto, jolla on useita tuossa ym. listassa olemattomia lajeja ja lajikkeita.

Tähän poimin vielä vanhoista kirjoituksistani (syyskuun 5. päivältä vuodelta 2005) lainauksen, jossa pihalajalajeista ja -lajikkeista on lisää informaatiota: "Eikä siinä kaikki, nimittäin pihlajalajike (Sorbus "Joseph Rock"), birgittapihlaja (Sorbus "Birgitta") ja kotipihlajan lajike (Sorbus aucuparia "Xanthocarpa") tekevät keltaisia marjoja. Erikoisen värisiä marjoja tekevät myös lajikkeet: (Sorbus rockii "Pink Pearl") - vaalea pinkki, (Sorbus "Rosmari") - vaalea ja tumma roosa, (Sorbus "Apricot Queen") - aprikoosinoranssi ja (Sorbus "Astrid") - aluksi tumman viininpunaruskea ja sitten aprikoosin kellertävä. Kiinanpihlajastakin on monta marjoiltaan vaihtelevan väristä lajiketta, kuten "Pink Pagoda" ja "Rosea"; (ei kunnollisia linkkejä tarjolla). En voi muuta kuin suositella lämpimästi kaikkia näitä ihmeellisiä marjaunelmia, vaikka osa näistä on melko arkoja. Lämpimillä paikoilla niitäkin on kuitenkin hyvä kokeilla. Tulevaisuudessa niidenkin kasvuolot todennäköisesti paranevat kasvihuoneilmiön voimistumisen myötä ja ainakin Etelä-Suomessa kasvatettava pihlajalaji- ja lajikemäärä voidaan laskea jo nyt useissa kymmenissä.

Kotipihlajan tapaan punaisia marjoja on mm. amerikanpihlajalla (Sorbus americana), tuurenpihlajalla (Sorbus "DoDong") ja sargentinpihlajalla (Sorbus sargentiana). Kaksi viimeksi mainittua ovat eksoottisen isolehtisiä ja lehdiltään värikkäitä; mm. puhkeamissävy on punertava. Molempien silmutkin ovat isoja. Sargentinpihlaja on arka, mutta tuurenpihlaja on hyvin menestyvä uusi tuttavuus Suomessa. Ehytlehtisistä pihlajista kauniita punaisia marjoja tekee myös laavapihlaja (Sorbus alnifolia), joka kypsyttää marjansa vasta syyskuun loppupuolella. Suhteellisen arka punamarjainen, mutta sulohelmipihlajan tapaan kapealehtinen laji on kiinalainen (Sorbus filipes)."

Pihlajista voidaan sanoa vielä se, että niiden käyttö on täällä luontevaa kaikkien lajien ja lajikkeiden osalta niin urbaaneilla alueilla kuin maaseutumiljöössä. Siksi, koska suomalaiset ovat identifioituneet pihlajiin niin voimakkaasti ja ne ovat luonnosta erinomaisesti tuttuja kotipihlajan (S. aucuparia) ansiosta. Ainakin siis parilehdykkäisiä lehtiä kasvattavat lajit ovat lajista riippumatta tutunoloisia joka tapauksessa.

Yhdyskunta-, kaupunki- ja viheraluesuunnittelun heikkoja kohtia Matti Vanhasen mallissa

Ympäristöä suunnittelevana ihmisenä täytyy minunkin ottaa tässä kantaa Matti Vanhasen ehdottamaan "puutarhametropoli" -ideaan. Siinä olen toki samaa mieltä kuin moni muukin bloggaaja (mm. A B C D), että "hajakeskitäminen" Matin ehdottamalla tavalla on huonompi vaihtoehto kuin keskusta-alueiden kehittäminen raideliikenteen ja tiheän asumisen suuntaan liian monia uusia keskuksia välttämällä. Nuo bloggaajat ovatkin jo sanoneet oleellisen aiheesta, mutta lisään tässä oman alani näkökulman kolmen kohdan avulla.

Yksi: Rikkonaisuus vs. yhtenäisyys; identiteetin muodostuminen paikkaan. Tuo hajakeskittäminen tarkoittaisi yhdyskuntarakentamisessa helposti mm. sitä, että kaupunkirakenne suhteessa ympäröivään viheralueverkkoon ja maaseutuun muuttuisi liian rikkonaiseksi ja vaikeasti hallittavaksi; selkeiden viheralue- ja kaupunkirakennetyyppien määrä vähenee, koska epämääräistä sälää syntyy liikaa. Ikään kuin ei oltaisi kunnolla luonnossa eikä kunnolla kaupungissakaan ja välimuodot ovat siinä puuromaisia ja häilyviä. Keskusta-alueiden tiivis rakentaminen ja liikojen pienten keskustatäplien välttäminen puolestaan antaa paremmat mahdollisuudet johdonmukaiseen suunnitteluun ja rakentamiseen; hierarkia ja vaihettumisvyöhykkeet urbaanista rakenteesta maaseutuluontoon säilyvät ja kehittyvät paremmin. Paikoille kehittyy tuntuvampia identiteettejä ja välimuodot kaupungin ja maaseutuluonnon välillä ovat selkeämpiä. Tämä lisää ympäristön rikkautta, koska silloin on mahdollista suunnitella ja rakentaa hajakeskittämisvaihtoehtoa kouriintuntuvammin omaleimaista ja monimuotoisempaa yhdyskuntaa ultraurbaanin ja maaseutuluonnon välillä ne mukaanlukien. Viheraluesuunnitteluunkin tämä luo paljon vaihtoehtoja erittäin rakennettujen kaupunkipuistojen ja luontaisten metsien - viljeltyjen maaseutupeltojen välille.

Kaksi: Suunnittelu- ja rakentamiskapasiteetin parempi suuntaaminen; yksi kohde tulee paremmin tehdyksi kuin kaksi vajaammin tehtyä. Kun alueita kehitetään tiiviin rakentamisen suuntaan, niin tämä tarkoittaa myös ko. alueisiin suunnattavan suunnittelu- ja rakentamiskapasiteetin parempaa kohdistamista. Näin myös puistoja on mahdollista suunnitella ja rakentaa upeammiksi ja vaihtelevammiksi. Kunnolla tehty kohde sisältää runsaammin visuaalista, sisällöllistä ja toiminnallista arvoa kuin "vasemmalla kädellä" tehty. Kunnolla suunnitellussa ja rakennetussa yhdyskuntarakenteessa muodostuvat samalla myös urbaanien viheralueiden liittäminen luontaiseen maaseutuluontoon uraabien alueiden ulkorajoilla loogisemmaksi ja liittämisvaihtoehdot muodostuvat luontevammiksi ja tehokkaammin toimiviksi mm. niiden käytön kannalta katsottuna. Viheralueisiin liittyy nimittäin hyvin paljon myös virkistyskäyttöä ja -toimintaa, mikä tulee paremmin ohjatuksi ja kohdistetuksi tiiviin rakentamisen mallissa.

Kolme: Ihmisen orientoituminen ympäristössä; vuorovaikutus ihmisluonnon ja luontoluonnon välillä. Kun omistaudutaan tiiviin rakentamisen malliin, niin noiden kahden em. kohdan avulla havaitsemme, että rakennetut alueet alkavat näin sisältämään enemmän omaleimaista identiteettiä (muistaen kuitenkin sen, että eri alueilla on harjoitettava monipuolista arkkitehtuuria ja maisema-arkkitehtuuria; sen ornamentillisuuden käyttäminen mahdollisimman vaihtelevasti hillitystä erittäin näyttävään). Tämä identiteetti on tärkeää ihmisten sieluille, koska ihmisluonnon ja luontoluonnon vuorovaikutus tapahtuu sielun avulla ja sielu havaitsee paikan identiteetin kautta tätä vuorovaikutusta. Ihminen kokee siis tämän oman vuorovaikutuksensa paikkaan identifioitumisena ja se tapahtuu tehokkaimmillaan riittävän omaleimaisen ja vahvan yhdyskuntarakenteen kautta, mitä tiiviin rakentamisen malli edesauttaa. Käytännössä ihminen saa silloin siinä runsaimmin oleellista visuaalista ja tilallista tietoa ja nautintoa ko. paikassa onnistuneesti orientoitumiseen. Luontoluonto ja ihmisluonto sisältävät muuten myös rakennetun ympäristön, koska rakennetutkin muodot ovat osa luontoa; ne ovat ikään kuin sekä ihmisluonnon että luontoluonnon symbolisia ilmentymiä niiden välillä; "Arkkitehtuuri on suojan antamista myös ihmisen sielulle" tai "Muoto on mysteeri, joka väistää määritelmiä mutta antaa ihmiselle hyvän olon", sanoi muuan Alvar Aaltokin. Muoto on mysteeri ja mielihyvän lähde juuri siksi, koska se antaa ihmiselle parhaimmillaan hienon symbolisen kuvan ihmisluonnon ja luontoluonnon positiivisista olemuksista.

Matti Vanhasen malli häiritsee siis näitä kehityskaaria yhdyskuntarakenteessa monen muun lisäksi mm. visuaalisuuden ja tilallisuuden liian epäselvän Espoon - Vantaan tapaisen hajakeskityspuuronsa takia. Huolimatta siitä, vaikka pikkutaajamille pyrittäisiin löytämään omia identiteettejä. Tiiviin rakentamisen mallissa esim. juuri identiteettien käyttö on tehokkaampaa, kun oivalletaan juuri ornamentillisuus, omaleimaisuus eri rakennustiivistymien kesken sekä selkeä hierarkia ja vaihettuminen ultraurbaanin rakenteen ja maaseutuluonnon välillä. Ihmisluonnon ja luontoluonnon vuorovaikutuksen ideaalisin tilanne löytynee tästä mallista eikä sen toki tarvitse kokonaan merkitä omakotitalokulttuurin täydellistä poistumista. Maaseudulla siihen on yhä mahdollisuutensa osalle kansalaisista. Suurimmalle osalle se ei kuitenkaan ole mahdollista eikä tarvitsekaan olla. Urbaanien alueiden puistokulttuurin virittäminen äärimmäisen kauniiksi, hienoksi, toimivaksi ja monipuoliseksi on tässä pitkälti ratkaisuna "oman puutarhan" ja luonnon kaipuulle - tarpeelle.

Meidän täytyy siis muistaa se, että urbaaneimmissakaan paikoissa ei kannata katkaista ihmisluonnon ja luontoluonnon vuorovaikutusta niin täydellisesti, että ainoa "väliaine" ympäristön kokemisessa olisivat vain rakennettu betoninen miljöö ilman esim. juuri kasveja. Oleellinen väliaine ko. vuorovaikutuksessa on myös luontoluontoa konkreettisesti edustava "väliaine". Parhaiten sitä edustavat hyvin usein siis kasvit. Puistot ja katupuut, kesäkukat eli kausikasvit ja köynnökset rakennusten seinillä ovat tärkeä osa sen takia myös urbaaneita alueita ja niiden olemassaolon turvaaminen ja kehittäminen on oleellista kaikessa yhdyskuntarakenteessa.

Ristiriita ja "vale?" mediassa suoran maailman kriisin uhatessa!

Pakko taas palata kommentoimaan maailman kriisiä, mutta vain lyhyesti. Laitan esille tämän hetken suurimman uutisen eli Fannie Maen ja Freddie Macin tilanteen Yhdysvalloissa. Ns. virallisessa mediassa tilanteen sisältö on ollut pääpiirteissään sellainen, kuten esim. Hesarissa ja Iltasanomissa on kerrottu ja samaa toitotettiin nyt illalla television pääuutislähetyksessäkin. Sen sijaan LaRouche PAC -sivustolla tilanteen sisältö on täydellisesti eri ja paljon vakavampi. Tässä on sivuston toinen tuore uutinen aiheesta.

Tilanne siis paketissa: Lyndon LaRouche on jo yli vuoden ajan varoittanut laajan asiantuntemuksensa turvin erittäin vakavasta Yhdysvaltain ja sitä kautta koko maailmantalouden romahtamisvaarasta, joka voisi johtaa pahimmillaan sivilisaatiomme päättymiseen. Juuri kukaan ei näitä varoituksia ole kuunnellut ja nyt näyttää valitettavasti siltä, että asiat alkavat tapahtumaan hänen ennustustensa mukaan yhä pahemmin, vääjäämättä ja kiihtyvään tahtiin. Käytännössä kaikilla asiaan vaikuttamaan voivilla on vain jokin denial -vaihde päällä eikä kukaan ei ole myöskään tehnyt selkeitä alotteita Lyndonin ehdottamien ainoiden oikeiden ratkaisujen suuntaan. Luotan tässä Lyndoniin, että hän tietää ko. ratkaisujen toimivuuden.

Kysymys kuuluukin; miksi päättäjät, ekonomistit ja valtavirtamedia haluavat pimittää tilanteen luonnetta ja vakavuutta näin paljon? Onko niin, että yritetään viimeiseen asti rauhoitella ja vakuuttaa asioiden olevan "hyvin", vaikka niin ei todellakaan ole? Ja mistä syystä; oligarkkien ja imperialistipomojen pelailun salailu yhä edelleen? Vai onko niin, että sekä päättäjät että media ovat sittenkin tyystin pihalla tilanteen luonteesta kuin lumiukot suojasäässä? Joka tapauksessa tässä on kuukauden sisällä taas esimerkki siitä, että täytyykö nyt ihan tosissaan alkaa varastoimaan makaronia, hernekeittoa ja näkkileipää... Ja miettimään selviytymisstrategioita :(