Edellisessä blogijulkaisussani tuli taas ilmi nykyään usein toistunut synkkämielisyyteni ja epätoivoni maailmantilanteen suhteen, ja siksi(kin) olin taas kokonaan luovuttamisen partaalla koko someaktiviteettini suhteen.
Tänään tavallaan osuvasti eurovaalipäivänä olen kuitenkin nyt saavuttanut optimistisemman ratkaisun sometoimintaani ja laajemmin ilmaistuna myös koko arkeanikin koskien, jonka merkittävänä inspiraationa oli tämä toissapäiväinen David Icken esille tuoma viesti luovuttamatta jättämisen merkityksestä ja tärkeydestä! >> Tässä on Fb-julkaisuni ja suorana linkkinä sisältö tästä Icken viestistä.
Se ko. someratkaisuni kuuluu perusteluineen seuraavasti:
Jätän Facebookin kokonaan telakalle oman toiminnan suhteen, joka siis tarkoittaa sitä, etten tee siellä omia julkaisuja enkä osallistu muiden tekemiin julkaisuihin kommentoimalla tai reagoimalla niissä.
Ainoa paikka sometoiminnalleni tulee täten olemaan enää vain tämä blogini, jonne teen sopivassa tahdissa jatkossa kirjoituksia, ja suoritan myös sitä kevään Fb-toiminnastani syntyneen materiaalin siirtoa tänne, joka on heti seuraava toimenpide tämän kirjoituksen jälkeen viimeinkin.
Tätä ko. ratkaisun tapaahan olen yrittänyt toteuttaa ja toimeen laittaa koko tämän vuoden ajan, mutta silloin tällöin olen silti sittenkin palannut myös Facebookin pariin toimimaan vastoin aikeitani.
Nyt minun pitäisi kokonaan sisäistää viimeinkin se, että tämä kyseinen ratkaisu on minulle tällä erää (johonkin saakka tulevaisuudessa; eli vähintään muutamien kuukausien ajan tai jopa paljonkin pidempään...) paras mahdollinen elämäntilanteeni ja arkeni suhteen, joten minun on vain tästä eteen päin tiukasti pitäydyttävä siinä eikä enää pidä poiketa muuhun.
Perusteluni ratkaisulleni ovat siis sellaiset, että yhtäältä arkeni ollessa oman äitini omaishoitajana ja omien säilytettävien valokuvausprojektieni puitteissa sen verran sidottua, kiireistä sekä tarkkaan ja osin hankalastikin aikataulutettua, jolloin käytettävissäni oleva aika sometuotantoon on rajallista ja energian suuntaaminen sellaisessa pitää olla jatkossa myös hyvin sopivasti toteutettua -- en siis ole kuitenkaan kokonaan luovuttamassa somen suhteen.
Mainittakoon tilannekatsauksena tuosta äitini voinnista se, että onneksi hänen tilansa on pysynyt keväästä saakka vakaana ja osin jopa hieman parantunutkin tiettyjen lääkärin määräysten ansiosta, joten siinä mielessä taakka kokonaistilanteessa on helpottunut hieman, mutta silti äitini tarvitsee edelleen pysyvästi apua arjessaan, ja siksi oma arkeni on myös johonkin hamaan tulevaan saakka pysyvästi tähän sidottua joka viikko suurimman osan ajastani...
Toisaalta tämän vuoden keväällä omalla kohdallani koin juurikin Facebookissa sen verran paljon harmillista ja ärsyttävää sosiaalista kahnausta muutamien muiden ja itseni välillä tuotuani ilmi suoraa ja vakavaa kritiikkiäni ns. kemikaalivanoihin yms. uskomus- ja kulttityylisiin juttuihin liittyen (eritoten nämä ovat siis sitä em. tänne blogiini siirrettävää viime kevään materiaalia), että siitä jäi itsellenikin sen verran pahaa mieltä ja siten tietynlaista pettymystä koko siihen mediaan ja valitettavasti myös joihinkin ihmisiinkin siellä.
Tämän takia olen siis päättänyt toisena perusteluna em. ratkaisulleni ottaa siksikin etäisyyttä ja selkeää-pitkää taukoa nimen omaan Facebookista.
Kolmantena syynä Facebook-antipatialleni ja -tauolleni on myös oma persoonallisuuslajini, missä olen enemmän tai vähemmän päätynyt itseäni tunnistamaan ns. "INFJ"-persoonatyyppinä mm. tämän "16 personalities" sivuston ja ko. Myers-Briggs -teorian mukaisesti, sekä muutenkin itsetutkiskelussani tapahtuneen analyysini ja omakohtaisen historiani muistelun perusteella.
Tällainen INFJ-persoonatyyppi siis kokee mm. avokonttorimaiset sosiaaliset tilanteet, tapahtumat, prosessit ja paikat helposti liian kuormittavina, ja tämä "avokonttorin" tyylinen sosiaalinen laatu itse asiassa on melkoisestikin vallitseva olotila Facebookissa toimimisessa; siis sellainen "hälyinen", "runsas" ja "intensiivinen" olotila, joka on persoonalajini mukaisesti itselleni sosiaalisesti vaativaa ja jopa ahdistavaakin, kun tapahtuu helposti tuota ylikuormittumista myös tällaisessa Fb:n kaltaisessa foorumissa.
Siksikin minun on nyt pidettävä vähintään kunnon taukoa ja periaatteellistakin etäisyyttä tällaisen foorumin parista.
Tavallaan juurikin tuon INFJ-persoonatyypin toimintatapoihin liittyen tämä "etäisyydenotto" nyt jossain määrin ilmenee myös jonkinlaisena "Door Slam" -tyylisenä (suomennettuna vaikkapa termiksi "selänkääntö", joka on INFJ-persoonatyypin yksi sosiaalisen selviytymisen laji ääritilanteissa...) sosiaalisena vaiheena toistaiseksi, kun em. tapaan tässä on sitä pettymystäni ja mieleeni jäänyttä huonoa fiilistäkin mukana ko. perusteluina.
Miksi sitten yritin koko tämän alkuvuoden tähän saakka silloin tällöin palata Facebook-toimintaan, vaikka oikeastaan nämä kaikki em. perustelut ja syyt olivat jo koko tuona aikanakin olemassa ja vaatimassa minua tekemään tämän ko. ratkaisun?
No, niiden Fb-palaamisten eräinä ponsina on ollut tietenkin se, miten toki minäkin olen ihmisenä sosiaalinen olento, joka kaipaa siinä kontekstissa kaikkia sosiaalisia tarpeita täyttymään mm. ihmisten kanssa yhteydessä olemisesta, oman itsensä hyväksytyksi ja huomioiduksi tulemisen kautta kollektiivis-yhteisöllisten osallistumisten toteutumisiin saakka kaikkineen -- Facebook "sosiaalisena mediana" tietenkin on ollut toisaalta houkutteleva ja edes jotenkin "sopiva" paikka yrittää toteuttaa omaa itseään sosiaalisena olentona näissä merkeissä.
Mutta minun on siis siitä huolimatta tämän nyt toimeen laitettavan someratkaisuni puitteissa yritettävä löytää sosiaalisten tarpeiden tyydyttämiseksi ja huomioimiseksi jotain muuta ratkaisua kuin Facebook-aktiviteetti...?
Toivon, että tämän kesän mittaan tähän voisi jo tulla jotain edes hitusen parempaa sisältöä elämässäni, vaikka arkeni ja elämäntilanteeni on siis toistaiseksi em. tapaan varsin hankalaa ja muottiin valettua. Siksi tilanteeni on myös sosiaalisesti yksipuolista ja vähäistä sekä myös vaikeasti lisäsosiaalisuutta kohden muutettavaa laadultaan...
Olisiko sittenkin Fb:n parissa jokin ryhmä, johon yksinomaan keskittyisin silloin tällöin, ja tuo muu sometuotanto Fb:n parissa em. tapaan jäisi kokonaan telakalle? -- esim. juuri ihmissuhdekatsannossa ja osaksi omaan aktivistirooliinikin jotenkin sopivasti liittyen olen ollut osallisena (liittyneenä) jo valmiiksi (mutten ole ollut siellä melkein ollenkaan aktiivinen vielä...) sellaisessa Fb-ryhmässä, jonka nimi on "Piikittömät Sinkut"...
Tietenkin noiden Facebook-palaamisteni toisina ponsina on ollut myös tämä maailmantuskani ja valistamisen missioni siihen liittyen, joka on jäänyt minulle suorastaan elämäntavaksi ja tietenkin myös omien tunteideni ja ajatteluni purkamisen, setvimisen sekä itsekehitykseni tyyssijaksi siitä alkaen, kun sille tielle ryhdyin elokuussa 2008.
Minusta tuntuu tässä ko. ratkaisussani nuo em. perustelut huomioiden, että joka tapauksessa kaikkein parhaimmaksi jatkon tyyssijaksi näitä "missio"-toimiani varten minun täytyy pitäytyä vain täällä blogini parissa.
Tällainen blogialusta on täten "avokonttorin" sijaan tavallaan paljon parempi "omana toimistona" tai "omana huoneena", missä voin toimia riittävän rauhallisessa ja turvatussa ympäristössä, mutta toimittaa silti metodeina entiseen tapaan julkisesti sisällöiksi ajatuksiani.
Siksi "oma huone" sometuotannossani tarkoittaa mm. sitä, että voin pitää riittävän etäällä itsestäni noita viime keväältä tuttuja sosiaalisia kahnauksia, joita elämäntilanteeni ja arkeni ei kaipaa toistaiseksi ollenkaan enää lisää.
Lisäksi tällainen "oma huone" turvaa sen, että pystyn sieltä käsin analyysejäni varten pitämään ajatteluani mahdollisimman luovassa tilassa ja energian käyttöäni sopivan säännösteltävissä ja kohdistettavissa moodeissa sometuotantoni laadun maksimoimiseksi tarpeellisen hyvin.
Nyt jatkossa sosiaalisesti ja psyykkisesti on siis nimen omaan tällaisessa somen aktivistin, kriitikon, tutkijan ja tarkkailijan roolissani tilanne se, että minun täytyy pitää jopa poikkeavan tarkkoja ja isoja rajoja yllä omaa itseäni varten (mm. ihan oman terveyteni kannalta myös, vaikka mitään huonoa ei siinä olekaan menossa itselläni) ja toimintaani suojaten.
Jossain määrin paradoksaalisesti se tarkoittaa myös sitä, että sometuotantoni sisältö voi jatkossa muuttua osaltaan entistäkin kriittisemmäksi ja siksi joitakin henkilöitä entistä enemmän ruodinnan kohteiksi valikoivaksi, vaikka samalla siinä on aikaisempaa enemmän katkaistuna sosiaalinen interaktiivisuus minun ja heidän sekä kaikkien muidenkin sometoimijoiden väleillä.
Tällainen toisaalta mahdollistaa rennomman kriittisen kirjoittamisen, joka tässä rappioeskalaation huippuvakavasti sisältävässä maailmantilanteessa on toki etu, kun kritiikin aiheita tietenkin on kaikkialla erittäin paljon ja jatkuvasti virallisesta vallasta vaihtoehtoisiin ajattelun muotoihin...
Toisaalta tuokin on vain yksi ilmiö siitä kokonaisuudesta, miten tällaisessa ratkaisussani jatkon sometuotantoni voi rikastua mahdollisesti jopa kaikilta osiltaan, kunnes alkaa toimimaan riittävän hedelmällisenä vaikutuksena tämän ko. ratkaisuni suomat paremmat olosuhteet toimintaani varten -- kritiikkinikin voi siten muuttua myöhemmin tulevaisuudessa jollain tavalla, kuten osaksi miedommaksi tms., ja tässäkin on siis yhtenä periaatteena itsekehityksen parantaminen myös...
Perusteluosuus tämän someratkaisuni osalta päättyy tähän, mutta viittaanpa nykyiseen ja tulevaan vielä yhtäältä tämän päivän eurovaaleihin liittyen ja toisaalta jatkon kirjoitussisältöjeni suhteen seuraavasti:
Eurovaaleissahan ei tule mitään yllätyksiä etenkään Suomen osalta, koska täällä eduskunnan valtapuolueet saavat taaskin kaikki tyypilliset enemmistöäänensä massoilta, jotka täällä eivät uskalla poiketa totunnaisesta ja heille suggestoiduista käsityksistä nytkään juuri yhtään pois mihinkään toisenlaiseen: suomalaiset ovat ja pysyvät alistettuina virallisen vallan hallitsemiin ja luomiin maailmankuviin.
Ja äsken (klo. 20:05) tulleen ennakkoäänestyksen tuloksen perusteella odotetusti Kokoomus on ylivoimaisessa johdossa, ja "yllättäen" Vasemmistoliitto on rynninyt huimasti ja Perussuomalaiset on kyykännyt isosti -- kaikki nämä ovat kokonaisuutena siis eduskunnan valtapuolueita suunnilleen samalla EU-fiilisellä kokonaisagendalla, ja siten mitään yllätystä ei tällainen tuolien erilailla asettelu edusta yhden ja saman "Titanicin kannella"; siinä nähdään vain näennäisten vastakkainasettelujen suhdeprosessia epäoleellisten ja harhaisten asioiden sijoittumisena toisella tavalla entiseen nähden.
Mutta -- Ainoina merkittävinä poikkeuksina voi olla tulossa muutoksia äänestyskäyttäytymiseen näissä vaaleissa muualla manner-Euroopan EU-alueella, kuten Saksassa, jossa pikanttina poikkeamana näyttäisi olevan tulossa jonkinlainen vaalivoitto Sahra Wagenknechtin (Linkki >> A) johtamalle "Bündnis Sahra Wagenknecht" -puolueelle...
Olen valmis pitämään sellaista(kin) vaalivoittoa enemmän positiivisena kuin negatiivisena ilmiönä ja tuloksena, koska hänen puolueensa ohjelma sisältää kuitenkin sen verran lupaavasti poikkeavia näkemyksiä Lännen nykyisen virallisen vallan ja EU-piirin politiikkaan nähden, kuten ko. puolueessa vastustetaan nykyistä aivan helvetillisille ylikierroksille mennyttä sotapsykoosia "Ukraina vs. Venäjä" -tilanteessa -- Kaikenlainen pyrkimys rauhaan on nyt hyvästä!
Viitaten sekä tähän eurovaaliabsurditeettiin osana epädemokraattista EU:n luonnetta-rakennetta että jatkon kirjoitusaiheisiini täällä blogissani, otan esille taas Seppo Oikkosen uusimpia kirjoituksiaan blogissaan "Alkon kassalla":
Hänellä on ollut mielestäni edelleen Suomen parasta ajattelua useimmissa aiheissaan, vaikka olen ollut paljonkin eri mieltä hänen yksittäisistä mielipiteistään tällä vuosikymmenellä; kuten se tilanne oli välillämme erona, miten hän taannoin panikoi todella isosti korona-tilanteeseen minun itse oltuani päinvastoin koronan suhteen panikoimaton ja koronan virallista esille ottoa ja käyttöä kohtaan erittäin kyseenalaistava ja kriittinen...
Joka tapauksessa näissä seuraavissa hänen viime aikaisissa kirjoituksissaan on sekä erittäin osuvaa ja erittäin hyvin perusteltua asiaa näihin eurovaaleihin liittyen että samalla ne sisältävät omaan kirjoittamiseeni hyviä inspiroivia aihioita edelleen >>
-- Tekoäly on huono vitsi
-- Tekoäly terapiassa
-- Vaaliheimolaiset
-- Saksia tarvitaan.
Lainaan tuosta Vaaliheimolaiset-kirjoituksestaan muutaman osuvan kohdan alle tämän vaali-illan tulostuoksinaan, ja korostan niitä lyhyillä omilla toteamuksillani:
--- Olemme nykylänsimaissa ja varsinkin Suomessa sekä virallisen vallan poliittisessa ajattelussa että rahvaan populaariajattelussa tiukasti lukittuja hyvin kapeaan maailmakuvaan, vaikka pidämme sitä osittain hyvinkin harhaisesti (etenkin nykyrappion takia!) ns. kaikkien aikojen parhaimpana ja virheettömimpänä olevaiseen sitoutumisena edelleen tästä nykyrappiosta aivan liian paljon välittämättä, joka on tekemässä parhaasta sairaan huonoa;
Sepon kiteytystä siihen >> "Kuten kaikkien pitäisi tietää ja ymmärtää, ihmisjärki ei ole mikään ylihistoriallinen vakio, vaan jokainen kulttuuri ajattelee tavallaan ja jokaisessa kulttuurissa kukin aikakausi omaa oman järkensä, eivätkä aikalaisajattelun olennaisimmat ominaisuudet ole siirrettävissä sen enempää menneisiin aikoihin kuin tuleviinkaan. On traagista, että ihmisjärki on niin rajoittunutta – näemme aina kaiken oman aikamme ikkunasta, eikä meillä ole täydellistä mahdollisuutta selittää mitä ikkunan takana ulkomaailmassa tapahtuu.".
--- Nykylänsimaiden ja Suomen länsisivistys on ollut mahdollista historiassa ja (lähes) nykyaikaan saakka vasta siinä vaiheessa, kun Sepon mainitsemat visuaalisen mieltämisen perushahmot ja -mallit muodostuivat Renessanssissa ja Valistuksen ajalla keskeisiksi ajattelun ja toiminnan perusteiksi sekä virallisesti että rahvaan parissa, ja näin syntyi mm. uusi toimintatapa -- politiikka>äänestäminen>yhteishyvä>länsisivistys;
Sepon kiteytystä siihen >> "Vanhan ja keskiajan eurooppalaiset olivat eläneet korvan ja kuuloaistin kognitiivisten resurssien valtaamassa maailmassa, jossa tiedonaloja olivat olleet retoriikka, grammatiikka, ajattomien lukujen aritmetiikka ja musiikki, mutta nyt tajunnallisen näyttämön valaisivat silmän ja näköaistin kyvyt. Visuaalisen mieltämisen perushahmot ja -mallit – syvyysperspektiivi, peräkkäisyyden, päällekkäisyyden, porrasteisuuden, hierarkian ja priorisoinnin ajatushahmot – alkoivat jäsentää havaintoja, ja ikkunastamme näkyvä maailma sai kokonaan uudet raamit.".
--- Mutta nyt tämä länsisivistyksellinen ja yhteisöllinen järjestelmä on kaatumassa sekä eliitin globalististen ja narsistis-psykopaattisten intressien että rahvaan tyhmentämisessä ilmenevien ajattelun vääristymien ja ismillisten harhojen sekä (turhien!) pelkojen voimistamina rappioeskalaatioon -- olemme taantumassa siinä tavallaan takaisin uuskeskiaikaiseen neofeodalismiin, mutta tällä kertaa ryyditettynä myös ko. eliitin promotoiman huipputeknologian, teknokratian ja tekoälyn mukaisessa totalitarismissa;
Sepon kiteytystä siihen >> "Näköaisti on aisteistamme kehityksellisesti myöhäsyntyisin, ja myös nykysukupolvien nuorilla syvyysperspektiivi kypsyy yllättävän myöhään, vasta joskus toisella vuosikymmenellä. Se myös pyyhkiytyy ensimmäisenä pöydältä, jos ja kun suurimittainen sosiopsyykkinen taantuma esimerkiksi monikulttuuristumisen seurauksena hajottaa nykyiset yhteiskuntamme. Merkkejä tällaisesta ovat aktiivista visuaalista hallintaa vaativan lukutaidon ja lukemisharrastuksen katoaminen ja yliyleistävien yleiskäsitteiden ilmaantuminen tyypillisesti instituutioihin missä yhteiskunnallista valtaa legitimoidaan ”pyhitetyllä” kielellä.".
--- Tämä rappioeskalaatio ns. uuskeskiaikaan ilmenee kauttaaltaan koko yhteiskunnassa virallisesta rahvaaseen siksi, koska siinä nämä em. visuaalisen mieltämisen perushahmot ja -mallit lakkaavat toimimasta oikein ja kunnolla koko yhteisön mitassa kollektiivisena sairautena, ja tämänlainen vääristymä ja sivistyksen väheneminen on jo aiheuttanut ajatteluun mm. virallisen puolella äärivainoharhaista ilmastoalarmismia ja rahvaan puolella muka-vaihtoehtona viralliselle mm. "kemikaalivana"- ja "litteä maa"-kulttien ryhmäytymistä -- niinpä eurooppalaisuuden virallinen osa esim. tänään eurovaalina on jo menettänyt vakavasti länsisivistyksellistä perustaansa, ja rahvaan äänestyskäyttäytyminen siinä on vastaavasti muuttunut liian irrationaaliseksi, haitalliseksi ja perusteettomaksi;
Sepon kiteytystä siihen >> "Eurooppalaisinta eurooppalaisuudessa on ollut sen uusi aika – aikakausi joka visuaalisen mieltämisen ja kartesiolaisen rationaalisuuden pohjalta tavoitteli korrespondenttista totuudellisuutta empiristisen metodin keinoin. Se aika muutti maailmaa ja ihmisen elinehtoja miljoonakertaisesti sen mitä ne olivat muuttuneet koko ihmissuvun aiemman miljoonan vuoden kehityshistorian aikana. Se aika on nyt taantumassa hautaansa, ja sen valtavana hautakivenä on Euroopan Keskuspankin rujo vinosuunnattu pääkonttori, kolossi, joka tököttää keskellä Eurooppaa kuin katkennut hammas.
EU ei ole eurooppalaisuuden triumfi, vaan kielellis-kulttuuristen kansallisvaltioiden hajoamisilmiö. Kuten ei ihmisjärki yleensä, ei myöskään ”demokratia” ilmiönä ole mitään ylihistoriallista. Ei antiikin Kreikka ollut mikään demokratian kehto – antiikin kreikkalaisten miellemaailma poikkesi omastamme niin perusteellisesti, ettei omasta demokratiastamme löydy edes pientä vähemmistöä joka tuon kulttuurisen eron tajunnassaan hallitsisi.".
--- Eliitin luoma ja promotoima globalismi mm. juuri EU:n muodossa on täten yksi kaikkien aikojen haitallisimmista ja tuhoisimmista sivistystä tuhoavista voimista ja sisällöistä ihmiskunnan koko historiassa, jonka pysäyttämiseksi ja eliminoimiseksi tarvittaisiin riittävän iso vastaavasti korjaava sivistyksellinen vastavoima -- onko sellaista nyt olemassa?... Niinpä!
Sepon kiteytystä siihen >>"Asiallisesti ottaen meidän tulisi suruliputtaa tänä päivänä. Oma, erityiseen ”edustuksellisuuden” kognitioon perustuva demokratiamme, oli nimenomaan kielellis-kulttuurisissa kansallisvaltioissa syntynyt ja kehittynyt tajunnallinen idea, jolla oli tekemistä enemmänkin esimerkiksi kirjallisuuden romaanimuodon – roolien vaihdettavuuden – kuka tietää – kenelle on koulussa opetettu, että kirjallisuuden romaanimuoto on eurooppalaisen uuden ajan ajattelun tuote – kuin minkään valtio-oppineiden raapustamien hallintomallien kanssa.
Länsimaat ovat ymmärtäneet demokratian väärin – kuin se olisi irrotettavissa omasta kulttuuristaan ja ajastaan, ja vientituotteena vietävissä vaikka minkälaiseen kehitysmaahan. En usko että olemme vieläkään oppineet ettei se ole. Olemme omaa tilaamme ja tolaamme tajuamattomia tomppeleita. Tämän todistaa parhaiten se, että uskomme kulttuurien samanlaisuuteen käänteisessä järjestyksessä: uskomme että kehittymättömissä yhteisöissä vallitsevan teokratian voi ongelmitta tuoda keskelle demokratiaamme.".
Näissä merkeissä ei siis kannata odottaa mitään oleellisesti hyvää tai parantavaa tämän illan eurovaalituloksesta huolimatta tuosta em. pienestä Saksan valopilkusta -- kuten totesin jo toissa päivänä; peli länsisivistyksen oikeaksi pelastamiseksi on toistaiseksi menetetty.
Mutta toki vaikkapa tuhannen vuoden kuluttua voi taas ehkä joku toisenlainen globaali sivistys nousta uudestaan Maailmaan, tai vaihtoehtoisesti Maailmaan voisi jäädä pikkuriikkisiä minisivistyksen "taskuja" suojaan lähitulevaisuudessa, ja ne voisivat jatkaa kehitystään "pölyn laskeuduttua" jo suhteellisen pian muutaman vuosikymmenen kuluttua...??
Lopuksi listaan vielä tämän em. aihekokonaisuuden (politiikka, globalismi, eliitti ja Länsimaat) lisäksi muita kirjoitusaiheita, jotka voivat jatkossa esiintyä täällä blogissani uusissa kirjoituksissani:
Keskeisenä kritiikin kohteena tulee olemaan ilmeisen pysyvästi tuo em. kulttimuodostus ja virheajattelu vaihtoehtoajattelun / -median piireissä ja niiden ilmeneminen mm. noiden "kemikaalivanojen", "haarpin" ja "litteän maan" muodoissa, ja mistä siis heti seuraavissa blogijulkaisuissani tulee asiaa esille niissä kuluneen kevään Fb-julkaisujeni tänne blogiin siirroissa.
Laajennettuna vaihtoehtomedian tilanteiden ja sisältöjen ruotiminen voi olla myös oleellinen aihepiiri, koska muutamat tunnetut vaihtoehtoajattelun hahmot (kuten David Icke) ovat jo tunnistaneet sen piirissä osaksi ns. valeoppositiopetoksen ja globalistieliitin sitä omaan käyttöönsä kaappaamisen mahdollisuutta...
Sosiologiset ja psykologiset asiasisällöt kiinnostavat itseäni edelleen sen verran paljon sekä kollektiivisessa yhteisöjen ja ihmisryhmien sekä ko. "eliitin" käyttäytymisten tutkimisen katsannoissa että oman itseni itsetutkiskelun ja -kehityksen puitteissa, joten niistä voi tulla kirjoituksia lisää edelleen...
Osaltaan siihen liittyen myös ns. henkisyys voi olla itselleni myös tärkeä aihe, josta kannattaisi tehdä analyysejä ja tutkia sitä aihepiiriä lisää, ja tämä tietenkin tapahtuu kohdallani osallistumatta uskonnollisiin tai muihin institutionaalisiin rakenteisiin siinä...
Omista muista kiinnostuksen kohteistani voi myös tulla ikään kuin välikevennysten kaltaisesti kirjoituksia, mistä mm. sää ja meteorologia sekä ylipäätään luonto ja ympäristö ovat tärkeitä aiheita -- siihen voi liittyä edelleen se menossa oleva vuodenkierron valokuvaamisprojektini sekä toisena valokuvaamisen kohteenani oleva sää- ja pilvivalokuvaus...
Kiinnostuksen kohteena minulla on ollut lapsesta saakka myös musiikki, joten sekin kuulunee jatkossa kirjoitusohjelmaani sopivissa väleissä, ja toki musiikki osana nykyistä viihdeteollisuutta ja edelleen se osana nykyistä länsirappiota voi olla toisaalta myös osa-aihe kriittisille kirjoituksilleni...
Tässä vaiheessa ei sitten muuta, ja nyt tämän sometuotantoni kokonaisratkaisun tapahduttua jään itsekin hyvin suurella mielenkiinnolla ja jännittyneenäkin odottamaan jatkon muotoutumista sekä omalla kohdallani että maailman tilanteessa!...
Päivitys maanantaina 10.6.2024 klo. 13:30:
Eurovaalitulos on nyt selvillä koko EU:n alueella, joten päätin vielä tähän loppuun päivittää siitä havaintojani ja kommenttejani.
Kuten yllä jo totesin ennakkoon, niin erot Suomen ja manner-Euroopan vanhojen sivistysmaiden (etenkin Saksa ja Ranska) välillä väestöjen äänestyskäyttäytymisessä tulivat selvästi esille niin, että Suomen väestön junttius ja valveutumattomuus paljastui entistäkin rujommin.
Käytännössä tämä konkretisoitui niin, että esim. juuri Ranskassa ja Saksassa erittäin isoihin vaalivoittoihin päätyivät ne valtamedian "laita-" tai "äärioikeistoksi" nimittämänsä puolueet, joiden piirissä väestöt äänestivät mm. juuri parhaillaan eskaloituvaa "Venäjä vs. Ukraina" -sotaa vastaan ja rauhan puolesta -- näitä puolueita ovat siis Saksassa AfD ja Ranskassa "kansallinen liittouma", joka tunnetaan aikaisemmin Marine Le Penin johtamana puolueena.
Lisäksi Saksassa menestyi huomattavasti tuo edellä mainitsemani Bündnis Sahra Wagenknecht" -puolue, vaikkei sitä nimitetäkään valtamediassa "äärioikeistoksi".
Valtamedia on tietenkin panikoinut tästä "äärioikeiston" vaalivoitosta, koska heidän promotoimansa em. sota saattaisi kärsiä siitä Ukrainan tappioksi, ja tämä esiintyy tietenkin etenkin täällä Suomessa kauttaaltaan virallisesta vallasta rahvaan populaariajatteluun.
Suomen väestön äänestyskäyttäytymisessä tämä oli se junttimainen piirre noihin manner-Euroopan maihin verrattuna, koska täällä väestön äänestämisessä nämä maamme eurovaalivoitot perustuivat nimen omaan tuon em. sodan kannattamiseen eikä rauhan promotoimiseen, ja varsinkaan ei ko. sodan geopoliittiseen ymmärtämiseen.
Suomen väestö on niin ylitsevuotavasti ja traumaattisen sairaasti russofobista, että täällä se sokeuttaa näkemästä mm. tuon sodan geopoliittisia aspekteja ja saa väestöstä suurta osaa projisoimaan pahuutta yli-innokkaasti ja vääristyneesti Venäjään ja Vladimir Putiniin, vaikka Venäjä tätä nykyä omansalainen diktatuuri onkin.
Sen sijaan nuo manner-Euroopan maat ovat sen verran Suomea sivistyneempiä, ettei siellä vaikuta tuollainen russofobia niin paljon, vaikka valtamedia on sielläkin yrittänyt suggestoida massoja kannattamaan tuota sotaa Ukrainan voitoksi.
Kuitenkin väestöstä Suomea paljon suurempi osuus siellä ymmärtää tämän sodan luonnetta ja geopoliittisia aspekteja niin tuossa äänestyskäyttäytymisessään, että he tajuavat länsieliitin ja omien maidensa eliittien manipuloivan osuuden ko. sodan aiheuttamisessa riittävästi perusteeksi, joka saa manifestaationsa mm. noissa "äärioikeistopuolueissa".
Samalla tuolla päin maailmaa omien historioidensa sotaisat vaiheet viimeisten satojen vuosien ajalta saakka ovat Suomea paljon paremmin kollektiivisesti ymmärrettyjä siten, että väestöissä on siellä Suomea enemmän sodanvastaisuutta ylipäätään ja rauhan merkityksen tajuamista myös nykytilanteessa.
Tämä Suomea vähäisempi russofobia ja geopolitiikan parempi ymmärrys on siis syynä siihen, miten nuo "äärioikeistopuolueet" saivat niin valtavia vaalivoittoja, mutta tuo sodanvastaisuus osana sitä ei ole tietenkään ainoa syy noille voitoille: myös monikultturismin ja kehitysmaista tapahtuneiden väestönsiirtojen radikaali haitallisuus omille mailleen ja väestöilleen tunnistetaan tuolla päin erityisesti, ja näiden vaalivoittojen taustalla on myös se seikka.
Toisaalta näissä "äärioikeistopuolueissa" esiintyy myös sellainen valeoppositiollinen piirre, että ne ovat hanakoita osoittamaan maidensa julkista velkaantumista "vasemmiston" syyksi, ja tarjoavat velkaratkaisuiksi globalistieliitin promotoimia malleja ja tapoja -- tässä mielessä ne ovat aivan Suomen Kokoomuksen linjoilla.
Ei siis kannata juhlia liian sokeana ja varauksettomasti silti kuitenkaan noiden puolueiden vaalivoittoja, vaikka tässä vaiheessa tietenkin positiivisena ja lupaavana piirteenä niiden parissa esiintyy tuo sodanvastaisuus ja monikultturismin aiheuttamien haittojen tajuaminen.
Täällä Suomessa pikanttina piirteenä eurovaalituloksessa ilmeni Vasemmistoliiton poikkeuksellisen raju vaalivoitto ja sen piirissä puheenjohtajansa Li Anderssonin ennätyksellinen äänisaalis -- Vastaavasti toinen pikantti piirre oli Perussuomalaisten todella raju vaalitappio.
Nämä vaihtelut osuvat Orpon hallituksen vastustamiseen, mutta ilman kunnollista toista sisältöä, jolloin nämä kaksi pikanttia reaktiota toteutuivat lähinnä näennäisenä vastustamisen ja kannattamisen pelinä -- siis sinä "tuolien uudelleen järjestelynä Titanicin kannella", josta jo mainitsin yllä.
Minusta vaikuttaa siltä, että kaikki Li Anderssonin saamat äänet eivät olleet ns. autenttisia tai paremmin sanottuna vilpittömiä, vaan siinä saattaa olla varsin paljon mukana Perussuomalaisiin pettyneiden kansalaisten taktillisia ääniä -- tämä tarkoittaa täten mm. sitä, että Perussuomalaisia aikaisemmin äänestäneet päättivät Li Anderssonia äänestämällä varmistaa hänen poistamistaan Suomesta EU:n mepiksi.
Se on siis yksi erikoinen aspekti maassamme ilmenevästä "oikeisto vs. vasemmisto" -vastakkainasettelusta, joka on siis kuitenkin näennäistä ja epäoleellista vastakkainasettelua varsinaisiin "eiitti vs. rahvas"- tai "globalismi vs. lokalismi" -vastakkainasetteluihin verrattuna.
Toki toinen osa Li Anderssonin saamista äänistä oli varmasti ns. vilpittömiä, koska Anderssonin onnistui vaalipaneeleissa esiintyä työväestön puolestapuhujana ja Orpon hallituksen vastustajana sen verran osuvasti -- vasemmistolaisiin tämä tietenkin vetosi, mutta saattaa olla mahdollista että siinä on ollut mukana käännynnäisiä myös persuista ja ehkä muistakin puolueista.
Täytyy kuitenkin muistaa, että Vasemmistoliittokin on oikeasti ns. "valevasemmisto" ja siten valeoppositiota, koska koko puolue ja Li Andersson kannattavat tuota em. sotaa Ukrainan voitoksi juuri sen suomalaisen russofobian pauloissa ja globalistieliitin tahdon mukaisesti. Lisäksi "vasemmisto" on tyypillisesti ilmastoalarmismin promotoijia, ja monikultturismin haitoille silmänsä ummistavia.
Tässä mielessä suomalainen "vasemmisto" on siis myös varsin junttimainen ilmiö verrattuna tuonne manner-Eurooppaan vaikkapa juuri sen Saksan Bündnis Sahra Wagenknecht" -puolueen kohdalla, kun se puolue on siellä tavallaan edistyksellisempi versio kaikkeen vanhaan ja muuhun nykyiseen vasemmistolaisuuteen nähden...
Perussuomalaisten raju rökäletappio on aivan ilmiselvästi äänestäjien vastalause Orpon hallitukselle, jossa puolueen (persujen) puheenjohtaja Riikka Purra on esiintynyt hyvin ylimielisesti ja perussuomalaisia äänestäjiä halveksien.
Mutta eipä siksikään tuossa ole mitään yllättävää, koska lisäksi tämä tappioskenaario oli jo selvästi nähtävissä heti viime vuoden kevään eduskuntavaaliemme tuloksessa, ja Perussuomalaisten halussa olla jo silloin heti mukana vaalivoittaja Kokoomuksen muodostamassa hallituksessa -- tästähän kirjoitin silloin heti tuoreeltaan, miten persujen oma silloinen vaalivoitto oli lähinnä valeoppositiollinen ilmiö, mihin väestöstä iso osa huijaantui mukaan.
Merkittävästi kauttaaltaan koko EU-alueella vaalitappiota kokivat ns. vihreät puolueet, kuten täällä Suomessakin -- tässä kohtaa myös positiivisena ilmiönä väestöissä on alkanut olemaan ympäri Euroopan vastustusta etenkin juuri vihreiden promotoimaa politiikkaa kohtaan, jossa merkittävänä osana on ollut ymmärryksen lisääntyminen ilmastoalarmismin petokselliseen ja jopa ääriharhaiseen luonteeseen.
Mutta sekin on vasta pieni alku kohti parempaa sivistystä, koska ilmastoalarmismi on kuitenkin vielä edelleenkin valtamediassa keskeinen pelonlietsonnan ja suggestoinnin ase massojen kontrolloimiseksi ja aivopesemiseksi globalistien intressien ikeeseen, ja onhan Elokapinakin edelleen ruohonjuuritasolla toiminnassa ja promotoimassa ilmastoalarmismia osaltaan.
Täällä Suomessa on ollut tässäkin vaalissa toisaalta ongelmana myös se, ettei täällä ole vielä syntynyt samalla tavalla kunnollisia ja äänestäjiä houkuttelevia vaihtoehtopuolueita kuin esim. tuossa Saksan "Bündnis Sahra Wagenknecht" -puolueen kohdalla on jo jotenkin tapahtunut.
Näissä vaaleissa eräs mahdollinen kohde omalle äänestämiselleni olisi ehkä ollut "Vapauden liitto" -niminen puolue, mutta eipä sekään vaihtoehtopuolue saanut mitään kunnollista läpimenon mahdollisuutta tai menestystä. Lisäksi sitäkin on monet vaihtoehtopiireissä syyttäneet valeoppositioksi, joten tällainen joko oikea tai väärä epäilevyys näitä uusia puolueita kohtaan on maassamme myös iso este uusien ja vaihtoehtoisten näkemysten esilletuloon virallisen vallan piiriin.
Mainitsen siis vielä sen, että itse en äänestänyt näissä vaaleissa näistä ja monista muista ongelmista johtuen: katsoin koko vaalit niin korruptoituneeksi ja epäoleelliseksi kunnollisen vaikuttamisen ja muutosmahdollisuuden kannalta katsottuna.
Joka tapauksessa siis näistä yllä mainituista positiivisista ja lupaavista eurovaalituloksen piirteistä huolimatta tilanne on kokonaisuutena se, että varsinaisen länsisivistyksen kunnolliseksi pelastamiseksi saati sen edelleen kehittämiseksi lännessä ja etenkin Suomessa on vielä liian vaikeita ja jopa mahdottomiakin esteitä...
