Lauantaina 23.5.2015 pidettiin jälleen Euroviisujen finaali ja tapahtumapaikkana oli Itävallan Wien. Nyt näiden euroviisujen sisältämät yhteiskunnallispoliittiset ilmiöt olivat jopa edellisvuosia voimakkaampia. Niinpä edellisvuosien viisuanalyysieni jatkoksi tässä tulee entistäkin mielenkiintoisempi analyysi tälle kerralle!
Kuten aikaisemminkin, niin myös tällä kertaa viisujen tärkein sisältö ei ole laulut ja musiikki sinänsä, vaan niiden ja niihin suhtautumisen yhteiskunnallispoliittinen indikaattorirooli - Euroviisut ovat poliittinen messu ja länsimaiden sosiaalisen konstruktion tilan geigermittari eli siis yhteiskunnallispoliittista analyysiä tekeville erinomainen tutkimusalusta.
Viisujen ko. geopoliittisena pohjanahan on ollut viime vuodesta jatkunut Venäjän ja länsimaiden (länsieliitti ja russofobit) välinen juopa, missä mm. maailmankuvalliset ja informaatiosodalliset elementit puolin ja toisin sekä länsihegemonian taholta projektiiviset viha- ja syyllistämismekanismit ovat olleet ihmisten käyttäytymistä ohjaavia trendejä.
Nytkin viime vuotiseen tapaan Venäjän viisuedustaja sai yleisöltä buuauksia osakseen kaikilla esiintymiskerroillaan, vaikka nykyinen tv-teknologia pystyi niitä suodattamaan tv-lähetyksistä pois muka sivistyneesti. Joka tapauksessa russofobit tyypillisesti mustamaalasivat Venäjän kappaleen mm. "tekopyhäksi" niin sosiaalisessa mediassa kuin ihan julkisesti valtamediassakin. Huomasinpa juuri tässä katsannossa, kuinka ko. semifinaalin Suomen lähetyksessä "juontaja" Cristal Snow oikein äänenpainoilla väännellen korosti juuri tuollaista russofobista pakkomiellettään Venäjän kappaleen kohdalla, vaikkei sanoin sitä niinkään tuonut ilmi. Ja sama toistui häneltä sekä juontajapariltaan Aino Tölliseltä myös finaalilähetyksessä, kun Venäjän kappale alkoikin ns. "yllättäen" saamaan paljon parhaita pisteitä ympäri Eurooppaa.
Jo ennen viisufinaalia oli odotettavissa, että tuloksiin oli siis vaikuttava huomattavasti maailman geopoliittinen jako rappioituvaan länteen ja kehittyviin BRICS-maihin - Eli siis ottelu Länsi-Eurooppa ja Fennoskadia vastaan Itä-Eurooppa ja Venäjä oli eskaloituva viisuissa, jolloin tiettyjen kappaleiden pistesaaliissa oli oleva ilmenemään erityisiä jakolinjoja ja symmetrisiä kasautumia...
Tuo ennakko-odotus jäikin yllättäen vähemmän näkyviin tai muutti muotoaan toiseksi aikaisempaan nähden, koska tapahtui mm. noita em. yllättäviäkin käänteitä!: Katsotaanpa tarkemmin.
Ensinnäkin finaalin kärkiviisikoksi tuli tämä: Ruotsi (finaaliperformanssi) voitti, kakkoseksi tuli Venäjä (finaaliperformanssi), kolmoseksi Italia (finaaliperformanssi), neloseksi Belgia (finaaliperformanssi) ja vitoseksi tuli Australia (finaaliperformanssi), joka kutsuttiin viisujen 60-vuotisen historian kunniaksi poikkeuksellisesti ja kertaluonteisesti mukaan; Australiassahan on ollut jo vuosikymmenien ajan runsas ja innokas euroviisuyleisö.
Viisutulos (linkin lopussa ko. tulostaulukot) ilmentääkin vastaliikkeenä länsirappiolle erikoisen vahvaa länsieliitin agendan kyseenalaistamista ainakin kahdella tavalla! - Ruotsin varsin ylivoimainen voitto edustaa valveutumisen ja itsetietoisuuden nousua positiivisella tavalla, kun ko. laululyriikkansa kertovat juuri mm. vastuun ottamisesta sekä oman kasvun ja "heräämisen" oleellisuudesta nykymaailman myllerryksissä > "sankaruus" itsessämme ja yhteisöissämme. Venäjän kakkossijan menestys puolestaan edustaa russofobiaa kyseenalaistavaa vastaliikettä jopa sellaisissa maissa (Antoivat 8, 10 ja 12 pistettä Venäjän kappaleelle), jotka muka ovat venäjävihan tyyssijoja geopolitiikan nykyasetelmassa - Pikantti poikkeus tähän oli Liettua, joka ei antanut Venäjälle ollenkaan pisteitä; Viro sen sijaan antoi jopa 12 pistettä Venäjälle!
Niinpä ko. tuloksen perusteella monet ihmiset ovat jo aika selvästi heräämässä läntisen hegemonian tunkkaisuudesta ja kyllästymässä Venäjää kohtaan nousseisiin viha- ja syyllistämisprojektioihin!
On myös totta, että sekä Ruotsin että Venäjän kappaleet ovat edustamiensa tyylien ehdotonta huippua ja olivat esityksiltään erittäin taitavia > Tämäkin toki oli niillä oleellinen menestyksen tae. Varsinkin Ruotsin kappaleen viisuperformanssi oli innovatiivinen ja sympaattinen eli ihmisten mieliin vahvan miellyttävästi jäänyt. Muutoinkin kärkiviisikossa oli havaittavissa musiikillisten arvojen ja taitavuuden korostumista, kuten Italian laulajakolmikko osoitti. Musiikin laatua ja esitysten edistyksellisyyttä / voimakkuutta edustivat hienosti myös mm. kuudenneksi sijoittunut Latvia (finaaliperformanssi), seitsemänneksi sijoittunut Viro (finaaliperformanssi) sekä 11. sijoittunut Georgia (finaaliperformanssi).
Oikeastaan näissä viisuissa tuo rappioituva länsi vs. "BRICS-maat" -vastakkainasettelu ilmeni muutamalla muullakin pikantilla tavalla - Ensinnäkin jopa länsieurooppalaiset ovat alkaneet antamaan viisuääniä aikaisempaa enemmän ja ennakkoluulottomammin Itä-Euroopan maille ja nimen omaan Venäjälle, mikä on siis osoitus myös russofobian vastaisuudesta jopa ympäri Eurooppaa.
Erityisen huomiota herättäviä seikkoja olivat kuitenkin koko viisumittakaavassa yhtäältä se, kuinka läntinen Eurooppa romahti viisumenestyksessä entisestään ja toisaalta kuinka suurin viisumenestys keskittyi nyt Venäjän lisäksi Baltian maihin ja Skandinaviaan Suomea lukuun ottamatta - Tämä onkin yhteiskunnallispoliittisesti hyvin paljastavaa!
Länsi-Euroopan isot maat eli paradoksaalisesti ja oikeastaan hyvin merkitsevästi viisujen suurimmat rahoittajamaat (Italiaa lukuun ottamatta) jäivät finaalissa kaikki armotta viimeisille sijoille, ja Saksa jopa ilman pisteitä! >> Tämä kielii siitä, kuinka juuri aikaisemmin musiikin suurmaina tunnetut Britannia, Saksa ja Ranskakin ovat taantuneet ainakin viisuissa huomattavan rajusti jälkeen muista - Heidän tämän kertaisissa viisuesityksissä se korostui musiikillisestikin hyvin selkeästi, kun kappaleensa eivät kyenneet tarjoamaan oikeastaan mitään uutta tai virkistävää; vain mm. vanhan haaleaa lämmittelyä (Ranska - viisuperformanssi) ja vanhojen tyylien uudelleen sekoittamista muka hauskasti (Britannia - viisuperformanssi).
Tämä seikka mm. juuri Ruotsin voittoviisuun sekä moniin Itä-Euroopan maiden kappaleisiin ja Venäjän voimaballaadiin nähden kertoo toki kärkevästi siitä, kuinka länsieliitin hegemoniavallassa pahiten oleva Euroopan osa (länsi ja keskinen alue) on rappion kierteessä monella tavalla, ja se vaikuttaa sekä musiikin tekoon että musiikista tykkäämiseen.
Toisaalta tuon rappio-Euroopan osalta havahtumista tapahtuu omaan tilaansa osassa väestöistään juuri sillä tavalla, kun se osa ei enää tykkää niin paljoa edes naapurimaidensa esityksistä eli havaitsee huonoutta keskuudessaan. Niinpä sen sijaan heilläkin on havaittavissa tarttumista tuon Ruotsin viisun kaltaisiin virkistäviin uusiin tuuliin ja Venäjän esityksen kautta ilmenevään sympatia- ja antirussofobiatrendiin > vaihtoehtojen ja uuden alun etsimistä ulkopuoleltaan - Sisäinen uusi alku ei kuitenkaan näytä toteutuvan heillä vielä kunnolla...
Lisäksi BRICS-maiden vaikutuspiirissä tavalla taikka toisella olevien maiden viisutehtailu on osaksi edistyksellisempää / vahvempaa tai ainakin rohkeampaa ja ennakkoluulottomampaa; tuo rappioituva länsiosa on selvästi jumittunut vanhoihin mätäneviin kaavoihinsa euroviisuissakin, mutta itäosa ja Skandinavia sentään yrittää laajentaa / parantaa palettiaan. Tai ainakin heidän viisuesityksensä korostuu edukseen rappioituvaan länteen nähden...
Kuitenkin geopolitiikan nykytilanne paljastuu siis varsin hätkähdyttävästi näinkin musiikkimakujen ja musiikin tekemisen kautta epäsuorasti!
Tuo viisumenestyksen keskittyminen Baltian maihin ja Skandinaviaan kertoo myös siitä, kuinka juuri näiden maiden kohdilla jännitteet Venäjää vastaan ovat olleet keskeisimmillään nykygeopolitiikassa, ja se purkautui näissä viisuissa havaitulla suosion keskittymistavalla puolin ja toisin - nimittäin Skandinaviassa ja Baltian maissa on noussut sen verran voimakasta russofobian vastaisuutta niiden russofobiasetelman ikeessä, että se mm. manifestoitui heiltä annetuiksi ääniksi Venäjälle.
Venäjällä ja sen vaikutuspiirissä olevissa maissa puolestaan ilmeni tavallaan vastaavasti sovittelevampaa asennetta länteen päin, joka ilmeni mm. annettuina ääninä juuri Baltian ja Skandinavian maille eli russofobiasettelun kuumiin pisteisiin; parhaimmat pisteensä (12) Venäjä antoi kuitenkin Italialle eli tavallaan ko. russofobiasettelun ulkopuolelle kuin unohtaakseen sen ahdistavuuden.
Suomen viisuosa tässä kokonaiskuviossa on mielenkiintoinen, mutta traaginen! Se paljastaa, että olemme tietyissä katsannoissa jopa pahiten osa tuota em. eurooppalaista rappiota:
Suomen viisuedustaja PKN (Pertti Kurikan Nimipäivät) oli kehitysvammaisten muodostama punkyhtye, mikä ilmiönä oli ainutlaatuinen ja ns. Lordimaisen erikoinen tapaus (semifinaaliperformanssi) näissä euroviisuissa. Voimakas huomio oli taattua, mutta menestystä ei Wienissä silti tullut. Miksi? - Katsotaanpa:
Heti Suomen omassa viisukarsinnassa ko. voittajan selvittyä havahduin pohtimaan tällaista Facebook-seinälläni 28.2.2015 >> PKN (Pertti Kurikan Nimipäivät):n viisuedustajuudesta taitaakin tulla merkittävä yhteiskunnallispoliittinen ilmiö - Ei itse bändistä sinänsä, vaan siitä kuinka se heijastaa ympäröivän yleisön ajatuksia ja reaktioita, ja kuinka ne suhteutuvat olemassa oleviin instituutioihin (euroviisut, EU, eliitti, valtaviihde) ja arvoasetelmiin mm. konstruktioissa; suvaitsevaisuus - konformismi - liberalismi jne. sekä vaikutuksiin raameissa koostava - tuhoava - puhdistava - likaava jne...
Mitä metafyysistä kaikki nämä kertovat mm. suomalaisesta ja jatkossa Wienin viisujen aikana eurooppalaisesta kulttuurin tilasta?...
Tästä Suomen viisuedustajasta tuli siis heti suuri puheenaihe maailmalla; heitä kannustettiin ja ihailtiinkin, mutta myös vihattiin ja tämä jakoi mm. juuri Suomessakin mielipiteitä bändistä ja kappaleestaan jyrkästi kahtia. Silti itse musiikin ulkopuolella heidät nähtiin pääasiassa hyvässä valossa mm. tähän tapaan myös heti viisujen jälkeen: Finland's disabled punk band didn't win Eurovision. They won more than that.
Onhan tämä PKN:n julkisuus toki suvaitsevaisuuden ja vähempiosaisten / heikompien olojen parantamisen kannalta hienoa, mutta rehellisesti on sanottava, että biisinsä oli sinällään kammottavan huono ja niin ulkona viisukontekstista, että viisumenestymisen odottaminen oli kuitenkin utopistista. Sellaisen toivominen olikin tavallaan myös kuin olisi odottanut Lordi-voiton kaltaisen protesti- / provokaatiovitsin menevän taas toistamiseen läpi - Ei se euroviisuissa mene niin; yksi vitsi samalla tyylillä ilmeisesti riittää.
---> Häntäpäähän osaltaan sen takia PKN jäikin jo semifinaalissaan. Ei siinä mitään "yllättävää" ollut: Yllätyshäviö - PKN oli semifinaaleissa viimeinen. Tilanne on kuitenkin monimutkaisempi >>
Monet ovat väittäneet, että itse viisut teennäisyydessään eivät olleet valmiita PKN:n "aitoudelle" ja "rohkeudelle" sekä siihen toki kuuluneelle suvaitsevaisuudelle. Varmasti PKN tuollaistakin puolta sisälsi, mutta kokonaisuuteen nähden se on aivan liian yksioikoinen ja syvyysmerkityksiä alleen piilottava katsantokanta.
Nimittäin tuon ennakkopohdintani tiimoilta löytyy mielestäni yksi merkittävä kulttuurihistoriallinen syy sille, miksi tämänlainen provokatiivinen esitys oli juuri hyvin monien suomalaisten mielestä ns. "paras keksintö koskaan", vaikka muun maalaiset viisuyleisöt pääsääntöisesti kammoksuivat sitä ja hylkäsivät edustajamme ainakin musiikin ja esityksen mukaan.
---> PKN toimikin erityisesti Suomen historiallisesti sairaan ja alistetun kollektiivisen sielun piilevien ja käsittelemättömien traumojen (Ja niitähän riittää erittäin paljon 1000 vuotisen Ruotsin vallan takia, Venäjän vallan ajalta, talvi- ja jatkosodasta, sisällissodastamme sekä viime- ja nykylamasta!) indikaattorina - Raivokkaan ja rujon musiikin lähettäminen Wienin viisuihin oli suomalaisten tiedostamaton hätähuuto! > Meillä on paha olla emmekä oikein osaa edelleenkään sen syytä-taustaa ja psykologista metodia havaita saati ymmärtää yhteiskuntarakenteessamme.
Siksi PKN oli kaukaa menneisyydestämme aina nykyisyyteemme saakka kasaantuneiden haittahaamujemme alitajuinen ja tiedostamaton projektio kansainvälisen laulukilpailun estradille. Torjuttujen kollektiivisten traumojemme sijaisilmiö ja mieltemme tuskan ilmiasu puettuna pinnalta pseudotoiveikkaasti aitouden, rohkeuden ja suvaitsevaisuuden muotoon.
Juuri tämä paljastaakin ko. tuskan-ahdistuksen syitä peittävän torjunta-projektioroolin > Ilmiöltä haluttiin samaan aikaan instituutioiden ja rajojen rikkomista (euroviisut, EU, eliitti, valtaviihde), mutta samalla sen toivottiin olevan avain menestykseen juuri niiden instituutioiden ja rajojen sisällä ilmiön pintaan liimattujen aitouden, rohkeuden ja suvaitsevaisuuden merkkien kautta; syntyvä skitsofreenisuus toimii torjunnan ja projektion moottorina, missä nuo pintamerkit vahvistavat torjuntaa, mutta sisäinen tuska jää samalla varjoon muhimaan edelleen ilman tietoista ymmärrystä.
PKN ei siis oikeastaan ollut osoitus "aitoudesta" ja "rohkeudesta", vaan päin vastoin se oli enemmänkin aitouden, rohkeuden ja suvaitsevaisuuden kaapuun pukeutunutta pahan olon irrationaalista räiskintää ilman pahan olon syiden tunnustamista ja varsinkin niiden pois ratkaisemista - Tavallaan siis "aitoa" reaktiivisena käyttäytymisenä ko. torjunnan ja projektion mekanismissa.
Siksi tässä PKN-ilmiössä arvoasetelmat Suomessa mm. konstruktioissa; "suvaitsevaisuus - konformismi - liberalismi jne." sekoittuvat liikaa toisiaan mitätöiviksi / haittaaviksi, kun vyyhdin johdannaisena vaikutukset raameissa "koostava - tuhoava - puhdistava - likaava" muodostuvat hedelmällisten sijaan enemmän hajottaviksi >> Suvaitsevaisuus ja ymmärrys kehitysvammaisia kohtaan voi nousta, ja se on toki hyvä. Silti valtaväestön kohtalona on joutua yhä enemmän - haitallisemmin eliitin terrorin ja väärennetyn historian kouriin, kun sisäistä tuskaamme vain kanavoidaan tälläkin tavalla ohjatusti eikä sitä paranneta kohdistetusti ydinsyiden kautta - Tämä on toki PKN:n roolia paljon laajempikin ongelma.
Kerrataan toisella tavalla: PKN:n yhtenä roolina on silti ollut Suomea sisältä päin tuhoavien ja likaavien sisältöjen kanavoiminen sopivan "aidoksi" sijaismekanismiksi, jotta koostavien ja puhdistavien sisältöjen vastaiset oikeat ja laajemmat vihollisvoimat jäisivät meillä käsittelemättä - Vähemmistöjen ja heikompien ymmärtäminen ei vielä riitä, vaan koko yhteisöä on ymmärrettävä ja parannettava hyvin monella tavalla kriisin ratkaisemiseksi.
Siksi tässä keitossa on hyvin selvää, ettei muu Eurooppa voinut ollenkaan löytää PKN:n tätä koko roolia / nähdä sitä menestyksen arvoisesti, josta pitkälti johtuu tuo äärimmäinen kontrasti PKN:n suosiossa "Suomi vs. muu Eurooppa". On silloin myös symmetrisesti selvää sekin, kun monet suomalaiset tavallaan kollektiivina käsittivät virheellisesti PKN:n eli oman hätähuutonsa viisumenestyskaipuuksi ja edistyksellisyydeksi kollektiivisen menneisyytensä ja ko. ahdistuksensa voimakkaassa torjunnassaan eli luulivat siksi muidenkin maiden tykkäävän PKN:n ideasta kaikkineen jopa aivan samalla tavalla ja Lordi-ilmiön toisintona.
Muut eurooppalaiset näkivät sen sijaan ensimmäisenä ja oleellisimpana PKN:n musiikin huonouden sinällään ja sen alle jäi heidän katsannostaan kaikki tuo em. PKN:n ilmiöön liitettävissä oleva ulkomusiikillisuus > rujous ja amatöörimäisyys siinä oli liian paljon päin kasvoja muiden eurooppalaisten makuun nähden, kun lähinnä verrattavissa olevana Lordimainen show- ja campmenokin puuttui. Eli PKN:n esityksestä muut eurooppalaiset eivät saaneet mielekästä otetta, kun se ei puhutellut eurooppalaista nykykriisiä eikä se ollut edes viisuesityksenä riittävän taitavasti ja ihailtavasti toteutettua.
Tässä mielessä juuri Suomen ja Ruotsin välinen tämän kertainen viisukontrasti ei voisi olla suurempi; ensimmäinen jäi kiinni menneisyyden ja nykytraumojen torjunta-projisointiansaan, mutta jälkimmäinen alkoi katsoa uudesta ikkunasta parempaa tulevaisuutta kohti... Ihan vain musiikillisesti ja esityksellisestikin pätee sama jako - Ensimmäinen oli liian rumaa ja jälkimmäinen oli paljon kauniimpaa.
Toisaalta tämä(kin) ryhmäpsykologisen projektion ja torjunnan korostunut esiintyminen maamme sosiaalisessa konstruktiossa kertoo osaltaan siitä, että suomalaisen yhteiskunnan kollektiiviset möröt ovat alkaneet entistä enemmän tulla esille vaatimaan rooliaan ja poiskäsittelyään! > Sitä on edesauttanut valveutumisprosessi, joka sosiaalisen median toiminnassa on tuonut pintaan tätä sosiaalispsykologistakin puoltamme yhteisönä / -söinä.
Tilanne on vakava, koska PKN:n(kin) paljastamana yhteiskuntarakenteessamme ilman kansallista psykoanalyysiä ja nykyisen geopoliittisen ja taloususkonnollisen maailmandraaman eskaloimana on vaaraa maamme ajautumiseksi kaaokseen tai ainakin entistäkin pahempaan kriisiin!... Tämä rappiokokonaisuus on alusta, jossa maassamme mm. juuri russofobiakin jatkaa väärää kukoistustaan!
Vielä kansallinen psykoanalyysimme ei siis ole päässyt sosiaalisen median luomasta valveutumisprosessista huolimatta kunnolla käyntiin, koska valtamedia ja muu julkinen keskustelu sensuroi ja ymmärtämättömyydessään jättää käsittelemättä kaikkea sitä oleellista ajatussisältöä ja oleellista kollektiivista toimintaa, joka tuota psykoanalyysiäkin mahdollistaisi >> Eliittihegemonia ja sen ylläpitämä terrori-rappio on aivan liian vahvaa Suomessa edelleen ja tukahduttaa parantumistamme ja neorenessanssillisia mahdollisuuksiamme!
Monday, May 25, 2015
Sunday, May 17, 2015
Rästissä olleiden kasvi- ja sää-luontoaiheisten kirjoitusteni valmistumislistausta
Nyt ryhdyn uudestaan tekemään rästissä olevia kasvi- ja sää- / luontoseuranta-aiheisia kirjoituksiani tänne blogiini - Sitä varten listaan tässä kirjoituksessa jatkossa valmistuvista rästiosista päivityksiä loppuun. Kyseessä ovat siis "Viikon kasvivalokuva"- ja sääraporttisarjojen osat viikolta 17 (20. - 26.4.2015) saakka nykyhetkeen.
Voipi olla, että tätä varten joudun jättämään ainakin sosiaalisessa mediassa hillumiseni hyvin vähiin lähiaikoina...
Lisäksi mainitsen tässä yhteydessä muutoksesta sääseurantakirjoittelussani. Olen nimittäin päättänyt keskittyä jatkossa niiden suhteen vain menneen eli toteutuneen sään kartoittamiseen ja jätän siksi omien sääennusteiden laatimisen lähes pois. Tuo "lähes" tarkoittaa sitä, että saatan jatkossa tehdä sääennusteita erikseen vain tarpeen mukaan erikoisimmista / poikkeuksellisimmista tulevan sään tilanteista; kuten myrskyt, äärimmäiset lämpötilaolot, kovat ukkoset ja erityisen runsaat sateet...
Rästissä olleiden kasvi- ja sää-luontoaiheisten kirjoitusteni valmistumislistausta >>
Päivitys sunnuntaina 17.5.2015 klo. 23:15 - Viikon 17 kasvivalokuva: Isotöyhtöangervo (Aruncus dioicus).
Voipi olla, että tätä varten joudun jättämään ainakin sosiaalisessa mediassa hillumiseni hyvin vähiin lähiaikoina...
Lisäksi mainitsen tässä yhteydessä muutoksesta sääseurantakirjoittelussani. Olen nimittäin päättänyt keskittyä jatkossa niiden suhteen vain menneen eli toteutuneen sään kartoittamiseen ja jätän siksi omien sääennusteiden laatimisen lähes pois. Tuo "lähes" tarkoittaa sitä, että saatan jatkossa tehdä sääennusteita erikseen vain tarpeen mukaan erikoisimmista / poikkeuksellisimmista tulevan sään tilanteista; kuten myrskyt, äärimmäiset lämpötilaolot, kovat ukkoset ja erityisen runsaat sateet...
Rästissä olleiden kasvi- ja sää-luontoaiheisten kirjoitusteni valmistumislistausta >>
Päivitys sunnuntaina 17.5.2015 klo. 23:15 - Viikon 17 kasvivalokuva: Isotöyhtöangervo (Aruncus dioicus).
Aktivismini ja bloggaamiseni jatkumisesta sekä suomalaisen yhteiskunnan tilasta osana länsirappiota
Jaahas, blogini on ollut yhä heitteillä - Pahoitteluni siis teille, jotka olette odotelleet mm. sää- ja kasviaiheisia kirjoituksiani. Tässä kuitenkin palaan ilmoittelemaan, että toki olen ns. elossa edelleen tälläkin alustalla, ja haluan jatkaa täälläkin aktiviteettiani; ehkä kuitenkin jollain uudella tavalla, mutta pyrin piakkoin palaamaan ainakin luonto- ja sääaiheiden pariin aikaisemmin lupaamaani tapaan...
Muutamat viime viikot yhteiskuntaan ja politiikkaan liittyvien asioiden ja oman elämäni pohdinta on kuitenkin tapahtunut parhaiten joko kirjoittamisen ulkopuolella itsekseni rauhassa tai sosiaalisessa mediassa eli Facebook-seinälläni ajatusluonnostellen ja muiden kirjoituksia lukemalla ja tykkäilemällä.
Onpa ollut poikkeuksellisesti myös hyvää keskusteluseuraakin mm. juuri kaikkein vaikeimmista ja akuuteimmista yhteiskuntamme tilaa koskevista asioista, josta olen myös oppinut yhä lisää ja mikä on ollut kannustavaakin - Hyvin tarpeellista siis oman jaksamiseni ja aktiviteettieni etenemisen kannalta! Harvoinhan / juuri ollenkaan tällainen totunnaista kyseenalaistava ja uutta paljastava aktivisti mitään kannustavaa saati kiittävää saa osakseen edes läheisiltä ihmisiltään; hylkäämistä ja torjuntaa sitäkin enemmän. Sekin on osa tyypillistä alistettua suomalaisuutta, valitettavasti... Muttei sen tarvitse olla niin! >> Alla otan siitä oivallisen esimerkin esittelyyn.
Joka tapauksessa aikamme länsirappiossa monenlaiset jännitteet ja myllerrykset vaikuttavat meihin jokaiseen tavalla taikka toisella koko ajan, ja minun rooli on olla siinä edelleen mm. valveuttaja ja oppimaan kannustaja, joka on toki vaativaa ja vakavaa itsetutkiskeluakin sisältävää sarkaa. Uusien väylien osoittaminen voi olla myös sosiaalisesti hyvin haasteellista, kun monet eivät halua / kykene sisäistämään eri syistä totunnaisesta poikkeavia ja uusia näkemyksiä, saati aivan uutta maailmankuvaa - Aivopesun ja illuusion purkaminen toki on yleensä äärivaikeaa. Lisäksi pelot ja ohessaan turvallisuushakuisuus voi olla niin lukkiutunutta ja ehdollistettuun illuusioon perustuvaa, että se voi jopa estää uuden oppimisen ja huonon havaitsemisen...
Näissä merkeissä haluan jakaa teille tässä alla muutamia aikamme rappiotilaa ja ko. valveutumisen oleellisuutta kuvaavia asioita >>
Ensin ylinnä on kaksi ottamaani valokuvaa viime ja tältä kuulta, missä olen taltioinut erikoisia kaupunkitilaan laitettuja tekstejä - Joku / jotkut ovat keksineet laittaa ihmisten runsaasti käyttämiin ulkotiloihin tavallaan hyvin epäsuomalaisesti kannustavia ja elävöittäviä elämänilon sloganeita; kuten kirjoittamalla niitä kaduille ja pylväisiin. Ne toimivat omalla tavallaan juuri valveutumisenkin lisääjinä, kun siinä on myös kyse hyvän valitsemisesta pahan sijaan!
En ole aikaisemmin tässä mittakaavassa havainnut moista Suomessa, joten kyseessä taitaa olla jopa suunnitelmallinen missio. En tiedä näiden sloganmaakareiden henkilöllisyyttä, mutta voihan kyseessä olla jopa minulle tuttujakin / tuttu... Joka tapauksessa kiitän sinua / teitä tästä urbaanin tilan humanismiaktivismista! >> Jatkakaa ja kehitelkää sitä lisää hyvällä maulla; eli ettei siitä ainakaan tule ns. sotkemista (Jota en suosittele enkä hyväksy) tai vain yhdenlaista tylsää graffitilajia vailla syvälle menevää kauneuden ja ilon tuottamista. Ja ehkä saattaisin itsekin ottaa tästä omana versiona mallia...
Alinna olen laittanut Facebook-seinältäni suorina kopioina näihin tunnelmiin sopivasti vakavaa ajateltavaa Noam Chomskyltä ja Jari Ehrnroothilta omien kommenttieni kera.
Kaupunkitilasloganeita elämän ja olemisen kaunistamiseksi ja vahvistamiseksi >>
"Olet kaunis" sunnuntaina 10.5.2015 Hämeenlinnassa.
"Aloita elämäsi nyt" sunnuntaina 5.4.2015 Hämeenlinnassa.
Länsirappion olemuksen luonnehdintaa >>
Noam Chomsky: Why Americans Know So Much About Sports But So Little About World Affairs >> Paljon oivaltavia ja näkemyksellisiä ajatuksia Chomskyltä siitä, miten länsieliitin ylläpitämä kiero hegemonia tuottaa rappiollista ja antihumaania ajattelutapaa ja toimintaa, kuten >> "One of the functions that things like professional sports play, in our society and others, is to offer an area to deflect people's attention from things that matter, so that the people in power can do what matters without public interference.",
"Most people are not liars. They can't tolerate too much cognitive dissonance. I don't want to deny that there are outright liars, just brazen propagandists. You can find them in journalism and in the academic professions as well. But I don't think that's the norm. The norm is obedience, adoption of uncritical attitudes, taking the easy path of self-deception. I think there's also a selective process in the academic professions and journalism. That is, people who are independent minded and cannot be trusted to be obedient don't make it, by and large. They're often filtered out along the way.".
Jne.
Kirjailija Jari Ehrnrooth: Oman onnen tavoittelu ei riitä >> Varsin näkemyksellinen kirjoitus länsirappion luonteesta - Tosin uskontoon liittyvät huomionsa ovat jo hieman muuta...
Lainaus: "...Niinpä korkeammassa ja moraalisessa vapaudessa onkin kysymys siitä, millaisen vapauden saavutan suhteessa omaan eläimellisyyteeni vai annanko sen ohjailla elämääni. Vapaus vaatii itsekuria. Se pitäisi nostaa jälleen kunniaan."
<< Tuon saavuttamista pitää pohtia ihmisen kehittymisen katsannossa omantunnon etiikallisen parantamisen eikä niinkään normimoraalisen koodiston mukaan.
Jälkimmäinen on tyypillistä juuri liikaa kontrolloiville lahkoille ja uskonnoille. Kehittyvä ihminen tarvitsee kuitenkin balanssia kollektiivisen ja yksilöllisen kehittymisen kokonaisuutena, missä tietty määrä konservatiivisuutta eli olosuhteiden vakautta ja jatkuvuutta riittävän turvallisena kehitysprosessina on oleellista, mutta itsen kehittymiselle sosiaalisena olentona on oltava myös tilaa eli sopiva annos puolestaan liberaaliutta, jotta autonominen aikuisuus yksilöolentona mahdollistuu.
"Joko tai" -asenne ei onnistu, koska ihminen ei voi olla hyvä pelkkänä yhteisöpalvelijana (totalitarismi) eikä pelkkänä yksilönä (narsismi, itsekeskeisyys ja ahneus > sokea individualismi)...
Muutamat viime viikot yhteiskuntaan ja politiikkaan liittyvien asioiden ja oman elämäni pohdinta on kuitenkin tapahtunut parhaiten joko kirjoittamisen ulkopuolella itsekseni rauhassa tai sosiaalisessa mediassa eli Facebook-seinälläni ajatusluonnostellen ja muiden kirjoituksia lukemalla ja tykkäilemällä.
Onpa ollut poikkeuksellisesti myös hyvää keskusteluseuraakin mm. juuri kaikkein vaikeimmista ja akuuteimmista yhteiskuntamme tilaa koskevista asioista, josta olen myös oppinut yhä lisää ja mikä on ollut kannustavaakin - Hyvin tarpeellista siis oman jaksamiseni ja aktiviteettieni etenemisen kannalta! Harvoinhan / juuri ollenkaan tällainen totunnaista kyseenalaistava ja uutta paljastava aktivisti mitään kannustavaa saati kiittävää saa osakseen edes läheisiltä ihmisiltään; hylkäämistä ja torjuntaa sitäkin enemmän. Sekin on osa tyypillistä alistettua suomalaisuutta, valitettavasti... Muttei sen tarvitse olla niin! >> Alla otan siitä oivallisen esimerkin esittelyyn.
Joka tapauksessa aikamme länsirappiossa monenlaiset jännitteet ja myllerrykset vaikuttavat meihin jokaiseen tavalla taikka toisella koko ajan, ja minun rooli on olla siinä edelleen mm. valveuttaja ja oppimaan kannustaja, joka on toki vaativaa ja vakavaa itsetutkiskeluakin sisältävää sarkaa. Uusien väylien osoittaminen voi olla myös sosiaalisesti hyvin haasteellista, kun monet eivät halua / kykene sisäistämään eri syistä totunnaisesta poikkeavia ja uusia näkemyksiä, saati aivan uutta maailmankuvaa - Aivopesun ja illuusion purkaminen toki on yleensä äärivaikeaa. Lisäksi pelot ja ohessaan turvallisuushakuisuus voi olla niin lukkiutunutta ja ehdollistettuun illuusioon perustuvaa, että se voi jopa estää uuden oppimisen ja huonon havaitsemisen...
Näissä merkeissä haluan jakaa teille tässä alla muutamia aikamme rappiotilaa ja ko. valveutumisen oleellisuutta kuvaavia asioita >>
Ensin ylinnä on kaksi ottamaani valokuvaa viime ja tältä kuulta, missä olen taltioinut erikoisia kaupunkitilaan laitettuja tekstejä - Joku / jotkut ovat keksineet laittaa ihmisten runsaasti käyttämiin ulkotiloihin tavallaan hyvin epäsuomalaisesti kannustavia ja elävöittäviä elämänilon sloganeita; kuten kirjoittamalla niitä kaduille ja pylväisiin. Ne toimivat omalla tavallaan juuri valveutumisenkin lisääjinä, kun siinä on myös kyse hyvän valitsemisesta pahan sijaan!
En ole aikaisemmin tässä mittakaavassa havainnut moista Suomessa, joten kyseessä taitaa olla jopa suunnitelmallinen missio. En tiedä näiden sloganmaakareiden henkilöllisyyttä, mutta voihan kyseessä olla jopa minulle tuttujakin / tuttu... Joka tapauksessa kiitän sinua / teitä tästä urbaanin tilan humanismiaktivismista! >> Jatkakaa ja kehitelkää sitä lisää hyvällä maulla; eli ettei siitä ainakaan tule ns. sotkemista (Jota en suosittele enkä hyväksy) tai vain yhdenlaista tylsää graffitilajia vailla syvälle menevää kauneuden ja ilon tuottamista. Ja ehkä saattaisin itsekin ottaa tästä omana versiona mallia...
Alinna olen laittanut Facebook-seinältäni suorina kopioina näihin tunnelmiin sopivasti vakavaa ajateltavaa Noam Chomskyltä ja Jari Ehrnroothilta omien kommenttieni kera.
Kaupunkitilasloganeita elämän ja olemisen kaunistamiseksi ja vahvistamiseksi >>
"Olet kaunis" sunnuntaina 10.5.2015 Hämeenlinnassa.
"Aloita elämäsi nyt" sunnuntaina 5.4.2015 Hämeenlinnassa.
Länsirappion olemuksen luonnehdintaa >>
Noam Chomsky: Why Americans Know So Much About Sports But So Little About World Affairs >> Paljon oivaltavia ja näkemyksellisiä ajatuksia Chomskyltä siitä, miten länsieliitin ylläpitämä kiero hegemonia tuottaa rappiollista ja antihumaania ajattelutapaa ja toimintaa, kuten >> "One of the functions that things like professional sports play, in our society and others, is to offer an area to deflect people's attention from things that matter, so that the people in power can do what matters without public interference.",
"Most people are not liars. They can't tolerate too much cognitive dissonance. I don't want to deny that there are outright liars, just brazen propagandists. You can find them in journalism and in the academic professions as well. But I don't think that's the norm. The norm is obedience, adoption of uncritical attitudes, taking the easy path of self-deception. I think there's also a selective process in the academic professions and journalism. That is, people who are independent minded and cannot be trusted to be obedient don't make it, by and large. They're often filtered out along the way.".
Jne.
Kirjailija Jari Ehrnrooth: Oman onnen tavoittelu ei riitä >> Varsin näkemyksellinen kirjoitus länsirappion luonteesta - Tosin uskontoon liittyvät huomionsa ovat jo hieman muuta...
Lainaus: "...Niinpä korkeammassa ja moraalisessa vapaudessa onkin kysymys siitä, millaisen vapauden saavutan suhteessa omaan eläimellisyyteeni vai annanko sen ohjailla elämääni. Vapaus vaatii itsekuria. Se pitäisi nostaa jälleen kunniaan."
<< Tuon saavuttamista pitää pohtia ihmisen kehittymisen katsannossa omantunnon etiikallisen parantamisen eikä niinkään normimoraalisen koodiston mukaan.
Jälkimmäinen on tyypillistä juuri liikaa kontrolloiville lahkoille ja uskonnoille. Kehittyvä ihminen tarvitsee kuitenkin balanssia kollektiivisen ja yksilöllisen kehittymisen kokonaisuutena, missä tietty määrä konservatiivisuutta eli olosuhteiden vakautta ja jatkuvuutta riittävän turvallisena kehitysprosessina on oleellista, mutta itsen kehittymiselle sosiaalisena olentona on oltava myös tilaa eli sopiva annos puolestaan liberaaliutta, jotta autonominen aikuisuus yksilöolentona mahdollistuu.
"Joko tai" -asenne ei onnistu, koska ihminen ei voi olla hyvä pelkkänä yhteisöpalvelijana (totalitarismi) eikä pelkkänä yksilönä (narsismi, itsekeskeisyys ja ahneus > sokea individualismi)...
Friday, May 01, 2015
Vapun 2015 tunnelmia Hämeenlinnassa: Kasvukauden tilannekuvia ja vappuhumua keskustorilla
Olen viettänyt tämän vuoden Vappua Hämeenlinnassa hyvin rauhallisesti ja ilman kunnollista juhlantuntua - Suurena syynä on juuri se, ettei juhlan aihetta ole Suomen meneillään olevassa hyvin vakavassa kriisissä länsieliitin hegemoniapakkomielteen rappiottavan ja vaaraa lisäävän prosessin takia.
Osaltaan myös siksi blogikirjoittamiseni on ollut edelleen tukossa, vaikka viimeksi lupailin aktiviteetin nousua. Tilanne on ollut mm. juuri se, että eduskuntavaalien jälkeinen inhottava ja sairas ilmapiiri on vaikuttanut minuun masentavasti ja lamaannuttavasti; tällaisena ns. "höpsönä" luovana sieluna minuun vaikuttaa ilmapiirien luonteet ja sisällöt toki vahvasti. Olkoon niin!...
Tässä palaan kuitenkin piristävästi luonnonolosuhteiden kauneutta havainnollistaen, mikä on aina hyvää vastalääkettä tavalla taikka toisella moneen...
Alla on tänään Vappupäivänä 1.5.2015 Hämeenlinnassa ottamiani valokuvia 8 kpl., joissa havaitaan kasvukauden kehitysasteen olevan hitusen etuaikaista verrattuna Etelä-Suomen normaalitilanteeseen. Viime vuoden Vappuna kasvukausi oli selvästi enemmän edellä normaaliaikataulusta ja vertailuksi laitakin tähän linkin viimevuotiseen valokuvahavainnollistukseeni Vapun kasvuolosuhteista: Vapun 2014 erityisen etuaikainen kasvukauden tilanne Etelä-Suomessa: Kasvivalokuvataidettani havainnollistuksena.
Tällä kertaa Vapun säätilanne loi hienoa tunnelmaa valokuvaamiseen, kun tänään Etelä-Suomessa taivaan on peittänyt varsin tasaisesti harso- ja verhopilvikerros, minkä läpi aurinko on päässyt kuultamaan keltaruskeaa valoa - Tämä on luonut maisemaan hienosti sameaa ja kultaista tunnelmaväriä. Lisäksi ilmamassa on lämmennyt toissapäivän jopa räntäsateista voimakkaassa etelä-kaakkoistuulessa ihan kesäistä tuntuakin sisältäväksi, ja päivälämpötila onkin kohonnut täällä sisämaassa jopa +15 asteen vaiheille.
Kasvukauden tilannetta ja vappuhumua Hämeenlinnassa 1.5.2015 >>
Alkanutta metsävaahteran (Acer platanoides) kukintaa kuvattuna Lukiokadun varrella ja pääkirjaston vieressä Hämeenlinnassa perjantaina 1.5.2015; viimevuotiseen havainnollistukseeni verrattuna ko. kukinta on tässä selvästi vähäisempää vielä. Muista puista kukinnan on aloittanut mm. vuorijalava (Ulmus glabra) sekä etelärannikolla kaikkein lämpimimmillä paikoilla lehdettömänä kukkivat magnoliat (Magnolia sp.) ja hieman jo rusokirsikkakin (Prunus sargentii).
Vappuhumua Kirkkopuistossa ja keskustorilla kuvattuna perjantaina 1.5.2015 Hämeenlinnassa; monia ihmisiä ei ole näyttänyt yhtään haittaavan maamme kriisi juhlimista hillitsevästi... tai juhlinnalla onkin juuri rooli olla vaaran ja rappion tuntua piilottava sumennusmekanismi (uutisten perusteella juhlameininki näyttää yhä runsastuneen)... Tuo nurmikoiden smaragdinvihreys on nyt päässyt tavanomaista enemmän esille viime päivien poikkeuksellisen runsaiden vesisateiden ansiosta.
Muutama päivä sitten istutettuja orvokkeja (Viola cv.) muistomerkin luona Kirkkopuiston Raatihuoneenkadun puoleisella sivulla kuvattuna perjantaina 1.5.2015 Hämeenlinnassa; tällä kasvupaikalla ns. kesäkukkia edeltävien orvokkien väritys on valittu perinteisesti joka vuosi valkoiseksi. Tuo oikealla oleva puu on metsävaahtera, jossa nähdään lievää kellertävää kukinnan alkua. Vasen puupari on myöhemmin heräävä puistolehmus (Tilia X vulgaris).
Päivänliljojen (Hemerocallis cv.) - kahta lajia - raikasta uuden kasvun vihreyttä ja veneilykauden alun vappuisa ilmentymä kuvattuna perjantaina 1.5.2015 Hämeenlinnassa; perennoista pisimmällä kasvussaan olevat päivänliljat ovat aina ensivihertymisen aatelia, kun puusto ei ole vielä kunnolla lehteentulon vaiheissa. Muutoin sama koskee punaisena maasta nousevia pioneja (Paeonia cv.).
Perenna- ja sipulikasvien sekä pensaiden vetreää kasvua Ystävyydenpuistossa kuvattuna perjantaina 1.5.2015 Hämeenlinnassa; tulppaanit (Tulipa cv.) ja tarhakurjenmiekat (Iris Germanica-ryhmä) ovat tuossa ensikasvussaan myös maisemia ensimmäisenä hienosti viherryttäviä elementtejä, kuten tuo aitana kasvatettava taikinamarjakin (Ribes alpinum). Sen sijaan vasemman reunan seppelvarpu (Stephanandra incisa) on myöhäisempi vihertyjä.
Rantakasvillisuuden nuorta kasvua Vanajaveden äärellä kuvattuna perjantaina 1.5.2015 Hämeenlinnassa; pajun (Salix sp.) lehtisilmut ovat avautuneet selvälle tötterövaiheelle, mutta heinäkasveista osa on vielä vain vähän vihertyneitä huolimatta mm. nurmikoiden normaalia vihreämmistä tilanteista. Samaan aikaan yleisistä puista varhaisimmat koivut (Betula sp.) ovat avautuneet pienelle hiirenkorvalle; eniten Uudellamaalla ja Varsinais-Suomessa.
Rantakasvillisuuden nuorta kasvua Vanajaveden äärellä kuvattuna perjantaina 1.5.2015 Hämeenlinnassa; ruohovartisista kasveista loppukeväällä / alkukesällä kukkivat lajit ovat luonnossa pisimmällä vehreydessään, kuten tässä lupiinit (Lupinus polyphyllus) sekä muutoin mm. vuohenputki (Aegopodium podagraria) ja nokkonen (Urtica dioica). Tämä lämmin eteläluiska on kiihdyttänyt jopa voikukkia (Taraxacum offocinale) kukinnan alkuun.
Muutama päivä sitten istutettuja orvokkeja (Viola cv.) kävelykatu "Reskalla" eli Raatihuoneenkadulla kuvattuna perjantaina 1.5.2015 Hämeenlinnassa; tässä kukka-altaassa kesäkukkia edeltävät orvokit ovat vaihdelleet väritykseltään vuodesta toiseen - joskus on ollut mm. keltaisia värejä, mutta nyt oranssi on teemana. Muista viljellyistä ruohovartisista kasveista näyttävästi kukinnassa ovat olleet jo pitkään mm. monet narsissit (Narcissus cv.) ja sinililja (Scilla siberica).
PS 1.: Yritän tästä viikonlopusta alkaen keskittyä viimein enemmän bloggaamiseen; katsotaan mihin se voisi riittää...
PS 2.: Koska tässä kyseessä on varsin paljon luonto- ja sääkirjoitus, niin vihjattakoon tähän loppuun tulevasta säästä, että joissakin ennustemalleissa on alkanut näkymään ensi viikon 19 loppupuolelta alkaen jopa kesäistä lämpöaaltoa - Vihjettä on siitäkin, että se voisi äityä jopa pitkäkestoiseksi (jatkuisi seuraavallakin viikolla 20) ja voimakkaaksi (lopulta mahdollisuuksia jopa helteelle!...). Tuollainen tilanne alkaisi syntyä kesälämpöä suosivaksi klassisella suursäätilan ilmanpainejakaumalla: korkeapainetta Suomen päällä / itä-koillispuolella ja matalapainetta länsi-lounaispuolella...
Osaltaan myös siksi blogikirjoittamiseni on ollut edelleen tukossa, vaikka viimeksi lupailin aktiviteetin nousua. Tilanne on ollut mm. juuri se, että eduskuntavaalien jälkeinen inhottava ja sairas ilmapiiri on vaikuttanut minuun masentavasti ja lamaannuttavasti; tällaisena ns. "höpsönä" luovana sieluna minuun vaikuttaa ilmapiirien luonteet ja sisällöt toki vahvasti. Olkoon niin!...
Tässä palaan kuitenkin piristävästi luonnonolosuhteiden kauneutta havainnollistaen, mikä on aina hyvää vastalääkettä tavalla taikka toisella moneen...
Alla on tänään Vappupäivänä 1.5.2015 Hämeenlinnassa ottamiani valokuvia 8 kpl., joissa havaitaan kasvukauden kehitysasteen olevan hitusen etuaikaista verrattuna Etelä-Suomen normaalitilanteeseen. Viime vuoden Vappuna kasvukausi oli selvästi enemmän edellä normaaliaikataulusta ja vertailuksi laitakin tähän linkin viimevuotiseen valokuvahavainnollistukseeni Vapun kasvuolosuhteista: Vapun 2014 erityisen etuaikainen kasvukauden tilanne Etelä-Suomessa: Kasvivalokuvataidettani havainnollistuksena.
Tällä kertaa Vapun säätilanne loi hienoa tunnelmaa valokuvaamiseen, kun tänään Etelä-Suomessa taivaan on peittänyt varsin tasaisesti harso- ja verhopilvikerros, minkä läpi aurinko on päässyt kuultamaan keltaruskeaa valoa - Tämä on luonut maisemaan hienosti sameaa ja kultaista tunnelmaväriä. Lisäksi ilmamassa on lämmennyt toissapäivän jopa räntäsateista voimakkaassa etelä-kaakkoistuulessa ihan kesäistä tuntuakin sisältäväksi, ja päivälämpötila onkin kohonnut täällä sisämaassa jopa +15 asteen vaiheille.
Kasvukauden tilannetta ja vappuhumua Hämeenlinnassa 1.5.2015 >>
Alkanutta metsävaahteran (Acer platanoides) kukintaa kuvattuna Lukiokadun varrella ja pääkirjaston vieressä Hämeenlinnassa perjantaina 1.5.2015; viimevuotiseen havainnollistukseeni verrattuna ko. kukinta on tässä selvästi vähäisempää vielä. Muista puista kukinnan on aloittanut mm. vuorijalava (Ulmus glabra) sekä etelärannikolla kaikkein lämpimimmillä paikoilla lehdettömänä kukkivat magnoliat (Magnolia sp.) ja hieman jo rusokirsikkakin (Prunus sargentii).
Vappuhumua Kirkkopuistossa ja keskustorilla kuvattuna perjantaina 1.5.2015 Hämeenlinnassa; monia ihmisiä ei ole näyttänyt yhtään haittaavan maamme kriisi juhlimista hillitsevästi... tai juhlinnalla onkin juuri rooli olla vaaran ja rappion tuntua piilottava sumennusmekanismi (uutisten perusteella juhlameininki näyttää yhä runsastuneen)... Tuo nurmikoiden smaragdinvihreys on nyt päässyt tavanomaista enemmän esille viime päivien poikkeuksellisen runsaiden vesisateiden ansiosta.
Muutama päivä sitten istutettuja orvokkeja (Viola cv.) muistomerkin luona Kirkkopuiston Raatihuoneenkadun puoleisella sivulla kuvattuna perjantaina 1.5.2015 Hämeenlinnassa; tällä kasvupaikalla ns. kesäkukkia edeltävien orvokkien väritys on valittu perinteisesti joka vuosi valkoiseksi. Tuo oikealla oleva puu on metsävaahtera, jossa nähdään lievää kellertävää kukinnan alkua. Vasen puupari on myöhemmin heräävä puistolehmus (Tilia X vulgaris).
Päivänliljojen (Hemerocallis cv.) - kahta lajia - raikasta uuden kasvun vihreyttä ja veneilykauden alun vappuisa ilmentymä kuvattuna perjantaina 1.5.2015 Hämeenlinnassa; perennoista pisimmällä kasvussaan olevat päivänliljat ovat aina ensivihertymisen aatelia, kun puusto ei ole vielä kunnolla lehteentulon vaiheissa. Muutoin sama koskee punaisena maasta nousevia pioneja (Paeonia cv.).
Perenna- ja sipulikasvien sekä pensaiden vetreää kasvua Ystävyydenpuistossa kuvattuna perjantaina 1.5.2015 Hämeenlinnassa; tulppaanit (Tulipa cv.) ja tarhakurjenmiekat (Iris Germanica-ryhmä) ovat tuossa ensikasvussaan myös maisemia ensimmäisenä hienosti viherryttäviä elementtejä, kuten tuo aitana kasvatettava taikinamarjakin (Ribes alpinum). Sen sijaan vasemman reunan seppelvarpu (Stephanandra incisa) on myöhäisempi vihertyjä.
Rantakasvillisuuden nuorta kasvua Vanajaveden äärellä kuvattuna perjantaina 1.5.2015 Hämeenlinnassa; pajun (Salix sp.) lehtisilmut ovat avautuneet selvälle tötterövaiheelle, mutta heinäkasveista osa on vielä vain vähän vihertyneitä huolimatta mm. nurmikoiden normaalia vihreämmistä tilanteista. Samaan aikaan yleisistä puista varhaisimmat koivut (Betula sp.) ovat avautuneet pienelle hiirenkorvalle; eniten Uudellamaalla ja Varsinais-Suomessa.
Rantakasvillisuuden nuorta kasvua Vanajaveden äärellä kuvattuna perjantaina 1.5.2015 Hämeenlinnassa; ruohovartisista kasveista loppukeväällä / alkukesällä kukkivat lajit ovat luonnossa pisimmällä vehreydessään, kuten tässä lupiinit (Lupinus polyphyllus) sekä muutoin mm. vuohenputki (Aegopodium podagraria) ja nokkonen (Urtica dioica). Tämä lämmin eteläluiska on kiihdyttänyt jopa voikukkia (Taraxacum offocinale) kukinnan alkuun.
Muutama päivä sitten istutettuja orvokkeja (Viola cv.) kävelykatu "Reskalla" eli Raatihuoneenkadulla kuvattuna perjantaina 1.5.2015 Hämeenlinnassa; tässä kukka-altaassa kesäkukkia edeltävät orvokit ovat vaihdelleet väritykseltään vuodesta toiseen - joskus on ollut mm. keltaisia värejä, mutta nyt oranssi on teemana. Muista viljellyistä ruohovartisista kasveista näyttävästi kukinnassa ovat olleet jo pitkään mm. monet narsissit (Narcissus cv.) ja sinililja (Scilla siberica).
PS 1.: Yritän tästä viikonlopusta alkaen keskittyä viimein enemmän bloggaamiseen; katsotaan mihin se voisi riittää...
PS 2.: Koska tässä kyseessä on varsin paljon luonto- ja sääkirjoitus, niin vihjattakoon tähän loppuun tulevasta säästä, että joissakin ennustemalleissa on alkanut näkymään ensi viikon 19 loppupuolelta alkaen jopa kesäistä lämpöaaltoa - Vihjettä on siitäkin, että se voisi äityä jopa pitkäkestoiseksi (jatkuisi seuraavallakin viikolla 20) ja voimakkaaksi (lopulta mahdollisuuksia jopa helteelle!...). Tuollainen tilanne alkaisi syntyä kesälämpöä suosivaksi klassisella suursäätilan ilmanpainejakaumalla: korkeapainetta Suomen päällä / itä-koillispuolella ja matalapainetta länsi-lounaispuolella...
Sunday, April 26, 2015
Viikon 17 kasvivalokuva: Isotöyhtöangervo (Aruncus dioicus)
Isotöyhtöangervon (Aruncus dioicus) nuoria versoja jo reheväksi matoksi kasvaneen mukulaleinikin (Ranunculus ficaria) seassa kuvattuna lauantaina 25.4.2015 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa.
Tällä kertaa valitsin kuvan, jossa on tässä sarjassa poikkeuksellisesti edustettuna kaksi lajia yhtäaikaa - Pääosaan valitsen niistä esittelytekstissä kuitenkin isotöyhtöangervon (Aruncus dioicus), jonka keväinen nuori versosto on aina värikäs kasvutapahtuma eli vihreästä poikkeavia värejä luova, kuten yllä olevasta kuvasta havaitaan. Tässä vaiheessa kasvun tilanne Etelä-Suomessa oli vielä hieman edellä tavanomaisesta ajankohdan aikataulusta, missä raita (Salix caprea) oli jo kukintahuipennuksensa saavuttanut ja koivut (Betula sp.) hiirenkorvalle puhkeamisen partaalla.
Vaikka tämä perenna on Suomessa hyvin tuttu ja yleinen laji, niin päätin ottaa sen esittelyyn nimen omaan tämän kevätväriominaisuutensa takia sitä promotoiden estetiikkasuunnitteluihin; aivan kuten viime vuonna tein tismalleen samalla viikolla tämän pionilajikkeen kanssa > Viikon 17 kasvivalokuva: Jalopioni (Paeonia Lactiflora -ryhmä "Victoire de la Marne").
(Iso)töyhtöangervo on ympäri pohjoisen pallonpuoliskon temperaattisen lauhkean alueen kasvava yleinen kosteiden metsien ruohovartinen kasvilaji; etelämpänä Euroopassa sitä kasvaa lähinnä vuoristoissa, kuten Alpeilla. Sitä viljellään myös koristekasvina ja lähes koko Suomessa se menestyy viljeltynä ja leviää myös kylväytymällä istutuksista, jos paikalla on emikasveja - Laji on siis kaksikotinen. Täällä sitä ei kuitenkaan ole alunperin luonnonvaraisena.
(Iso)töyhtöangervo kuuluu niihin perennalajeihin, joilla kasvu alkaa hyvin varhain keväällä; Etelä-Suomen normaalioloissakin jo selvästi huhtikuun puolella. Versojen ja nuorten lehtiensä ensimmäinen väritys ennen lehtivihreän kunnollista muodostumista on varsin näyttävä oranssi / punaruskea, missä eri yksilöiden välillä voi olla lieviä sävyeroja. Väri haalistuu vähitellen kellertävän kautta vaaleanvihreäksi toukokuun mittaan ja myöhemmin kesäkuussa syvenee tumman-himmeänvihreäksi.
Versojensa kasvu rehevän pensasmaiseksi on touko- ja kesäkuussa nopeaa; lehvästö saavuttaa täysikoon kesäkuun alkupuolella, missä laji muodostaa jo 50 - 100 cm korkean pensasmaisen ja tiheän kasvuston. Täysikoossa lehtensä ovat 2-3 kertaa kolmilehdykkäiset ja lapa vaihtelee kokonaispituudeltaan 20 - 40 cm:n välillä. Lehtien pinta on karheahko ja erottuvasuoninen.
Kesäkuun alussa alkavat versojen latvoissa muodostua isot ja tiheät kukintohuiskut; aluksi ne ovat tiiviitä ja harsuja "tynkiä", mutta kasvavat pituutta, laajenevat ja monihaaraistuvat kukintaa ennen hyvin paljon ja viimeiseksi muodostuvat pienet kukkanuput alkavat vaalenemaan vaaleanvihreän kautta yhä enemmän, kunnes joka kukintohuiskilossa tuhansia pieniä kukkia avautuu kermaisen keltavalkoisina.
Lajin kukinta on huipussaan Etelä-Suomessa kesäkuun loppupuolelta heinäkuulle parin-kolmen viikon ajan, jolloin kasvusto on saavuttanut täyden mitan latvakukintojensa kera ollen yhteensä 1 - 1,5 m:n korkuinen - Kukintohuiskilot voivat olla täysikoossa jopa reilut 30 cm pitkiä. Rehevimmillä paikoilla / hyvin lannoitettuna laji voi kasvaa jopa n. 2 metriseksi ja hyvin leveäksi. Töyhtöangervolla hede- ja emikukat ovat eri yksilöissä; hedekukinnot ovat tiheitä ja pörheäkukkaisia, mutta emikukinnot ovat harvempia ja rotevakukkaisempia / vähemmän pörheitä - Hedeyksilöiden kukinta on täten näyttävämpää. Molemmat kukkatyypit tuoksuvat vienon imeliltä.
Kukinta päättyy hedeyksilöillä vähitellen heinäkuun mittaan kukintohuiskujen muuttumisena hitaasti aluksi vaaleanruskeaan suuntaan. Sen sijaan emikukinta ruskistuu nopeammin ja pian korvaavina ilmestyvät pienet vihreät kotahedelmät. Loppukesällä hede- ja emiyksilöiden välinen ero onkin huomattava - Ensin mainituilla kukintohuiskut muuttuvat entistä tummemman ruskeiksi ja jälkimmäisillä kotahedelmät tekevät tertut mehevän vihreiksi.
Syksyllä koittaa töyhtöangervon kolmas näyttävä ominaisuus eli ruska - Se alkaa ilmenemään jo syyskuun alkupuolella häilyvänä ja saavuttaa syys-lokakuun vaihteessa / lokakuun alkupuolella huipentuman; värit ovat kirkkaita ja vaihtelevat keltaisten eri sävyistä oransseihin ja lievästi punaisiin-violetteihinkin. Pääväri on kuitenkin yleensä vaalea keltainen. On tosin huomattava, että eri kantojen väleillä syysväritys on jonkin verran erilainen ja eriaikainen. Ruskan kera hedelmäkodat kypsyvät ruskeiksi. Lehdet varisevat lokakuun mittaan pois ja jäljelle jää talventörröttäjiksi paljaat vartensa hedelmäterttuineen (emiyksilöt) ja kuihtuneine kukintoineen (hedeyksilöt).
Töyhtöangervon kasvattamisessa on huomioitava sen ison koon lisäksi veden tarve; aurinkoiselle paikalle istutettaessa maaperän on pysyttävä kosteana hellekausinakin eli karut ja kallioiset alueet eivät lajille sovi. Tyypillisin sijoituspaikka lajille onkin puuston suojaama puolivarjoinen ja / tai alava alue eli se sopii mm. reheville luonnontilaisille paikoille maaseudulla tai puistoissa ja puutarhoissa puiden siimekseen. Laji sietää savimaata ja myös vesistöjen äärellä se viihtyy, muttei siedä pitkäaikaista seisovaa vettä etenkään talvella. Lajin luontainen tapa kasvaa metsissä tarkoittaa myös sitä, että se sietää varsin syvää varjoakin eli sitä voidaan viljellä myös rakennusten varjoisilla sivuilla. Se tekee lajista hyvän kaikenlaisille urbaaneille alueillekin, jos vain kosteusolot ovat sopivat.
Koska (iso)töyhtöangervo on erittäin rehevä ja isokokoinen laji, niin se sopii erityisen hyvin sekä yksittäiseksi korostuskasviksi näkyville ja edustuspaikoille että näkösuojaksi ja vahvaan rajaamiseen aidanteina. Myös monen yksilön massana se on hieno ja luo siinä jopa trooppisen rehevää tunnelmaa.
Estetiikka-analyysistä seuraavaa: Tuo kevään nuorten versojensa värinäytös on pionien vastaavien tapaan oivallinen kontrastipari yhtä varhain vihreinä versovien perennojen kanssa; kuten vaikkapa tuon kuvan mukulaleinikin (Ranunculus ficaria) kanssa. Toisaalta etenkin valkoisina tai keltaisina silloin kukkivat sipulikasvit ovat myös dynaamisia pareja töyhtöangervon nuoruusversoille. Jo alkukesän nopeasti rehevöityvä kasvustonsa kuitenkin tulee hyvin hallitsevaksi ja isoksi, jolloin siinä vaiheessa riittävän voimakkaiksi pareiksi lajille sopii yhtälaisesti reheväkasvuiset tai silloin kirkkaasti - runsaasti kukkivat muut perennat.
Omana kukkimisaikanaan lajin pareiksi löytyy monia samaan aikaan kukkivia muita perennoja, joiden erilaiset kukintavärit luovat mahdollisuuksia moniin herkullisiin värisommitelmiin - Kuten mooseksenpalavapensas (Dictamnus albus), monet ritarinkannukset (Delphinium cv.) ja monet pionit (Paeonia cv.).
Kukintansa jälkeen puolestaan hedeyksilöidensä ruskeiksi muuttuvat kukintohuiskut ovat jännä kontrasti loppukesällä ja alkusyksyllä kukkiville perennoille. Näitä kuihtuvia kukintohuiskuja ei siis kannata leikata pois, vaan myös omillaankin ne ovat hauska vuodenkierron loppuvaiheiden elementti, joka kuuluu puistojen ja puutarhojen estetiikkaan oleellisena osana siinä missä kukat ja hedelmätkin. Tätä ei ymmärretä riittävästi puutarhataiteessa!
Töyhtöangervon ruska on erinomainen korostuselementti, joka sopii pikantin erottuvasti mm. muiden perennoiden suhteen silloin pitkään vihreälehtisinä säilyvien lajien kanssa. Myös muiden samaan aikaan kirkasta ruskaa tekevien perennojen tai pensaidenkin kanssa ko. lajilla voidaan saada aikaan monenlaisia syysvärisommitelmia; mm. selkeät punaiset syysvärit ovat dynaaminen pari.
Talven varalle on syytä muistaa, että töyhtöangervo on hieno talventörröttäjä, jolloin sitä kannattaa säilyttää leikkaamatta talven yli, ja nimenomaan kuihtuneiden kukinto- ja hedelmähuiskujensa kera! - Lajin varret ovat yllättävän vahvoja, vaikka ne ovat suhteellisen ohuita. Lumen auraamisen piirissä nämäkään perennavarret eivät kuitenkaan säily pystyssä, jollei auraamisessa olla erityisen huolellisia; tässä katsannossa lajia kannattaakin istuttaa lumen auraamisesta sivuun tai suunnitella itse auraaminen sivummalle ko. kasvustosta.
Vaikka tämä laji on siis jo valmiiksi yleinen ja tuttu, niin suosittelen uusia istutuksia varten tutkimaan noita ym. kukintansa ulkopuolisiakin ominaisuuksia kasviestetiikan luomiseksi uusilla tavoilla monipuoliseksi ja kiinnostavaksi.
Viikon kasvivalokuva -kooste vuonna 2014
Viikon kasvivalokuva -kooste vuonna 2013
Viikon kasvivalokuva -kooste vuonna 2012.
Sääraportointi- ja muu bloggaamistauko venynyt vielä - Viikolle 18 ja Vapulle sääennustetta; vaihtelevan epävakaista, runsassateista ja etelästä-kaakosta kesälämpimän ilman yritystä...
Nyt seuraa taas tavanomaisesta poikkeava bloggaus, jossa on vaihtelevaa tiedottamista eri asioista, ja lisäksi tämä tulee olemaan päivittyvä tiedote.
Nimittäin - Blogini säännöllinen pito on edelleen ollut jumissa, kun olen suunnannut viime aikoina energiaani ajatusteni luonnosteluun ja järjestelyyn Facebook-seinälläni sekä samalla muiden ihmisten kirjoituksiin ja kommenteihin perehtymiseen liittyen etenkin edellissunnuntain eduskuntavaaleihin ja sen jälkipyykkiin - Tulin siihen tulokseen, että minun oli tehtävä perinpohjaisesti sellainen pohdinta- ja esianalyysivaihe rauhassa muulta ja nyt katson saaneeni sen päätökseen.
Jatkossa ko. vaalien jälkeisen jalostetumman analyysijälkipyykin pyrin tuolta em. pohjalta tekemään tänne blogiin kirjoitukseksi Vapun tienoilla, jolloin se saa olla kuin oma vappupuheeni :) ...
Muutoin parin-kolmen viime viikon aikana tekemättä jääneille sääraporteille luontohavaintoineen ja Viikon kasvivalokuva -sarjani osille teen seuraavasti >> Molempien puuttuvat osat sijoitan kunkin viikon kohdille takautuvasti siten, että maanantaiden paikoille sijoitan edeltäneen viikon toteutunutta säätä koskevat seurantaraportit ja "Viikon kasvivalokuva" -sarjan osat puolestaan tulevat kyseessä olevien viikkojen sunnuntaiden kohdille. Koska kyseessä ovat menneisyyteen ja blogin etusivulta siksi "piiloon" sijoitettavat kirjoitukset, niin mainitsen niiden valmistumisista tämän kirjoituksen lopussa päivityksinä; ehkä n. 1 - 2 viikkoa menee puuttuvien osien tekoon ennen normaalirytmiin pääsyä...
Tässä lopuksi säästä sen verran asiaa, että analysoin alkavan viikon 18 sääennustetta Etelä-Suomeen, ja sehän tietysti kiinnostaa ihmisiä mm. Vapun takia - Tällä hetkellä suursäätilallisesti on kehittymässä tilanne, missä manner-Euroopassa itäpainotteisena kehittynyt kesäisen lämmin ilma on leviämässä Länsi-Venäjällekin yhä laajemmin ja alkavan viikon mittaan kaikkein lämpimin etukesäilma itse asiassa keskittyykin lopulta etenkin sinne laajasti lähes Jäämeren rantaa myöten. Suomen tilanne on olla mielenkiintoisesti ja kutkuttavasti tämän kesäisen ilmamassan länsi-luoteisreunalla, jossa matalapaineiden vyöhykettä liikkuvine osakeskuksineen, runsaine sateineen ja ajoittain voimakkaine tuulineen ulottuu etenkin manner-Euroopan länsi- ja keskiosista Fennoskandiaan; näiden matalapaineiden länsi-luoteispuoliskoille jää viileämpää ilmaa ja toisaalta niiden itä-kaakkoispuolilla siirtyy etelästä Venäjälle tuota em. hyvin lämmintä ja kosteaa ilmaa, ja siitä voi ajoittain olla hyvin täpärästi ja hetkittäin tarjolla maistiaista Suomeen etelästä-kaakosta ensi viikon mittaan...
Seuraavina lähipäivinä Etelä-Suomen tarkastelualueella on odotettavissa yksityiskohtaisemmin sanottuna seuraavaa:
-- Maanantain-tiistain aikana vallitsee tilanne, jossa etelä-pohjoissuuntainen rintamasysteemi siirtyy hitaasti alueen yltä itään ja jättää itäpuolelleen kesäiseksi lämpenevän ilmamassan - Tarkastelualueella täten aluksi rintamapintaa pitkin lounaasta koilliseen siirtyy sateita tämän sunnuntain sateiden ja illan-yön sumujen perään siten, että ma-ti yö on runsassateisin itä-kaakkoispainotteisesti; sekä ma että ti iltapäivisin on osaksi selkeääkin etenkin lännessä ja siten päivälämpötilat pääsevät poutaisimmilla alueilla +12 ja +15 asteen välille; pilvisimmillä alueilla on n. +10 astetta tai jopa vähän vajaakin. Sekä ensi yö että ma-ti yö pysyvät pääosin plussalla runsaspilvisyyden ansiosta. Tuulet ovat enimmäkseen heikkoja.
-- Sitten keskiviikon aikana etelästä tulee pieni, mutta voimakas uusi matalapaine suoraan / itäpainotteisesti päälle tuon itäisen kesäilman länsireunalla; se aiheuttaa näillä näkymin ehkä jopa hyvinkin runsaita vesisateita tarkastelualueelle itäpainotteisesti. Myös tuulet voimistuvat ajoittain voimakkaiksi ja kääntyilevät tuon matalapaineen keskuksen pohjoiseen suuntautuvan reitin mukaan. Ke lämpötilat pysyvät sadesäässä lähes ilman vuorokausivaihtelua pääasiassa +5 asteen vähän molemmin puolin; poutaisimmilla hetkillä lännessä voi olla reilut +10 astetta iltapäivällä.
-- Torstain-perjantain eli Vapun aikana Itä-Euroopasta Suomen kaakkoispuolelle ulottunee uutta korkeapainetta ja matalapaineen painopiste jäänee Skandinaviaan ja muodostaa itse asiassa etelä-pohjoissuuntaisen vyöhykkeen Saksasta Lappiin; tämän takia etelävirtaus alkaa vallita tarkastelualueella ja sää näyttäisikin lämpenevän, mutta pysyvän länsipainotteisesti epävakaisena eikä kokonaan selkeää säätä ole idässäkään. Kaikkein kesäisin ilma jää kuitenkin selvästi Venäjälle - Kuurosateita siis ainakin näyttää tulevan monin paikoin, mutta auringonpaistettakin jää niiden väliin molempina päivinä. Päivälämpötilat ovat aattona (to) +10 ja +15 asteen välillä ja Vappupäivänä (pe) ainakin kaakossa / idässä voi olla mahdollisuus +15 asteen reiluunkin ylittämiseen. Vappuyö on leudohko etelärannikolla +5 ja +10 asteen välille pääosin sijoittuvine minimilämpötiloineen; sisämaassa voi olla paikoin vajaat +5 astetta.
-- Loppuviikolle ennuste on epävarma tässä vaiheessa sen suhteen, kuinka hyvin etelästä-kaakosta vielä riittäisi lämpöä perille saakka, vai alkaisiko lounaasta tulla pian taas uusi matalapaine suoraankin päälle runsaine sateineen. Ainakin lauantaina itäpainotteisesti voi olla vielä mahdollisuuksia jopa lähes +20 asteen päivälämpötiloihin kaakkoistuulissa ennen mahdollisia lounaasta tulevia sateita.....
Loppukaneettina vielä lyhyesti luonnon kasvutilanteista, että koivut (Betula sp.) ovat olleet tällä päättyvällä viikolla 17 jo hiirenkorvalle puhkeamisen partaalla ja valkovuokko (Anemone nemorosa) on jo saavuttanut täyden kukinnan. Tuomi (Prunus padus) on ollut viikolta 16 saakka selvästi hiirenkorvalla. Nämä tämän hetken kasvutilanteet ovat olleet yhä ainakin viikon etuaikaisia normaaliin nähden huolimatta viikoilla 16 ja 17 vallinneista melko koleistakin säistä. Kasvukauden jatkumiselle lämpötilat ovat olleet kuitenkin täpärästi sopivan korkeita ja lähes kaikki yöt pakkasettomia.
Jatkossa tuo alkavan viikon 18 lisääntyvä lämpö nopeuttaa kasvien kasvua ja siten maisemien vihertymistä selvästi; sen myötä koivut viimein puhkeavat yleisesti selvälle hiirenkorvalle ja mm. metsävaahteran (Acer platanoides) kukinta alkaa selvästi runsastumaan. Lämpimillä paikoilla voidaan odotella myös rusokirsikan (Prunus sargentii) kukinnan alkamista ensi su mennessä....
Alkavan viikon runsaat vesisateet myös tekevät maisemien vihertymiselle hyvää (mm. nurmikoiden kasvu kiihtyy), mutta voivat ehkä paikoin alkaa haittaamaan liikamärkyyden aiheuttamisellaan tällä päättyvällä viikolla 17 jo kiireisinä alkaneita maaseudun peltojen kylvöjä...
Päivitys perjantaina 1.5.2015 klo. 23:15: Nyt olen tehnyt "Viikon kasvivalokuva" -sarjaani osan viikolle 16 >> Viikon 16 kasvivalokuva: Japaninruttojuuri (Petasites japonicus).
Päivitys lauantaina 2.5.2015 klo. 17:15: Nyt olen tehnyt sää- ja luontoseurantasarjaani osan viikolle 15 / 2015 >> Toteutunut sää viikolle 15 / 2015: Vaihtelevan epävakaista, vähäsateista, ajoittain rajutuulista ja lopussa lämmintä; kasvukausi etuajassa kunnolla käyntiin.
Päivitys lauantaina 2.5.2015 klo. 22:30: Nyt olen tehnyt sää- ja luontoseurantasarjaani osan viikolle 16 / 2015 >> Toteutunut sää viikolle 16 / 2015: Normaaliviileää ja kuurosateisen epävakaista lähes ilman yöpakkasia; kasvukauden eteneminen hidastunutta ja taantui etuaikaisuudestaan.
Nimittäin - Blogini säännöllinen pito on edelleen ollut jumissa, kun olen suunnannut viime aikoina energiaani ajatusteni luonnosteluun ja järjestelyyn Facebook-seinälläni sekä samalla muiden ihmisten kirjoituksiin ja kommenteihin perehtymiseen liittyen etenkin edellissunnuntain eduskuntavaaleihin ja sen jälkipyykkiin - Tulin siihen tulokseen, että minun oli tehtävä perinpohjaisesti sellainen pohdinta- ja esianalyysivaihe rauhassa muulta ja nyt katson saaneeni sen päätökseen.
Jatkossa ko. vaalien jälkeisen jalostetumman analyysijälkipyykin pyrin tuolta em. pohjalta tekemään tänne blogiin kirjoitukseksi Vapun tienoilla, jolloin se saa olla kuin oma vappupuheeni :) ...
Muutoin parin-kolmen viime viikon aikana tekemättä jääneille sääraporteille luontohavaintoineen ja Viikon kasvivalokuva -sarjani osille teen seuraavasti >> Molempien puuttuvat osat sijoitan kunkin viikon kohdille takautuvasti siten, että maanantaiden paikoille sijoitan edeltäneen viikon toteutunutta säätä koskevat seurantaraportit ja "Viikon kasvivalokuva" -sarjan osat puolestaan tulevat kyseessä olevien viikkojen sunnuntaiden kohdille. Koska kyseessä ovat menneisyyteen ja blogin etusivulta siksi "piiloon" sijoitettavat kirjoitukset, niin mainitsen niiden valmistumisista tämän kirjoituksen lopussa päivityksinä; ehkä n. 1 - 2 viikkoa menee puuttuvien osien tekoon ennen normaalirytmiin pääsyä...
Tässä lopuksi säästä sen verran asiaa, että analysoin alkavan viikon 18 sääennustetta Etelä-Suomeen, ja sehän tietysti kiinnostaa ihmisiä mm. Vapun takia - Tällä hetkellä suursäätilallisesti on kehittymässä tilanne, missä manner-Euroopassa itäpainotteisena kehittynyt kesäisen lämmin ilma on leviämässä Länsi-Venäjällekin yhä laajemmin ja alkavan viikon mittaan kaikkein lämpimin etukesäilma itse asiassa keskittyykin lopulta etenkin sinne laajasti lähes Jäämeren rantaa myöten. Suomen tilanne on olla mielenkiintoisesti ja kutkuttavasti tämän kesäisen ilmamassan länsi-luoteisreunalla, jossa matalapaineiden vyöhykettä liikkuvine osakeskuksineen, runsaine sateineen ja ajoittain voimakkaine tuulineen ulottuu etenkin manner-Euroopan länsi- ja keskiosista Fennoskandiaan; näiden matalapaineiden länsi-luoteispuoliskoille jää viileämpää ilmaa ja toisaalta niiden itä-kaakkoispuolilla siirtyy etelästä Venäjälle tuota em. hyvin lämmintä ja kosteaa ilmaa, ja siitä voi ajoittain olla hyvin täpärästi ja hetkittäin tarjolla maistiaista Suomeen etelästä-kaakosta ensi viikon mittaan...
Seuraavina lähipäivinä Etelä-Suomen tarkastelualueella on odotettavissa yksityiskohtaisemmin sanottuna seuraavaa:
-- Maanantain-tiistain aikana vallitsee tilanne, jossa etelä-pohjoissuuntainen rintamasysteemi siirtyy hitaasti alueen yltä itään ja jättää itäpuolelleen kesäiseksi lämpenevän ilmamassan - Tarkastelualueella täten aluksi rintamapintaa pitkin lounaasta koilliseen siirtyy sateita tämän sunnuntain sateiden ja illan-yön sumujen perään siten, että ma-ti yö on runsassateisin itä-kaakkoispainotteisesti; sekä ma että ti iltapäivisin on osaksi selkeääkin etenkin lännessä ja siten päivälämpötilat pääsevät poutaisimmilla alueilla +12 ja +15 asteen välille; pilvisimmillä alueilla on n. +10 astetta tai jopa vähän vajaakin. Sekä ensi yö että ma-ti yö pysyvät pääosin plussalla runsaspilvisyyden ansiosta. Tuulet ovat enimmäkseen heikkoja.
-- Sitten keskiviikon aikana etelästä tulee pieni, mutta voimakas uusi matalapaine suoraan / itäpainotteisesti päälle tuon itäisen kesäilman länsireunalla; se aiheuttaa näillä näkymin ehkä jopa hyvinkin runsaita vesisateita tarkastelualueelle itäpainotteisesti. Myös tuulet voimistuvat ajoittain voimakkaiksi ja kääntyilevät tuon matalapaineen keskuksen pohjoiseen suuntautuvan reitin mukaan. Ke lämpötilat pysyvät sadesäässä lähes ilman vuorokausivaihtelua pääasiassa +5 asteen vähän molemmin puolin; poutaisimmilla hetkillä lännessä voi olla reilut +10 astetta iltapäivällä.
-- Torstain-perjantain eli Vapun aikana Itä-Euroopasta Suomen kaakkoispuolelle ulottunee uutta korkeapainetta ja matalapaineen painopiste jäänee Skandinaviaan ja muodostaa itse asiassa etelä-pohjoissuuntaisen vyöhykkeen Saksasta Lappiin; tämän takia etelävirtaus alkaa vallita tarkastelualueella ja sää näyttäisikin lämpenevän, mutta pysyvän länsipainotteisesti epävakaisena eikä kokonaan selkeää säätä ole idässäkään. Kaikkein kesäisin ilma jää kuitenkin selvästi Venäjälle - Kuurosateita siis ainakin näyttää tulevan monin paikoin, mutta auringonpaistettakin jää niiden väliin molempina päivinä. Päivälämpötilat ovat aattona (to) +10 ja +15 asteen välillä ja Vappupäivänä (pe) ainakin kaakossa / idässä voi olla mahdollisuus +15 asteen reiluunkin ylittämiseen. Vappuyö on leudohko etelärannikolla +5 ja +10 asteen välille pääosin sijoittuvine minimilämpötiloineen; sisämaassa voi olla paikoin vajaat +5 astetta.
-- Loppuviikolle ennuste on epävarma tässä vaiheessa sen suhteen, kuinka hyvin etelästä-kaakosta vielä riittäisi lämpöä perille saakka, vai alkaisiko lounaasta tulla pian taas uusi matalapaine suoraankin päälle runsaine sateineen. Ainakin lauantaina itäpainotteisesti voi olla vielä mahdollisuuksia jopa lähes +20 asteen päivälämpötiloihin kaakkoistuulissa ennen mahdollisia lounaasta tulevia sateita.....
Loppukaneettina vielä lyhyesti luonnon kasvutilanteista, että koivut (Betula sp.) ovat olleet tällä päättyvällä viikolla 17 jo hiirenkorvalle puhkeamisen partaalla ja valkovuokko (Anemone nemorosa) on jo saavuttanut täyden kukinnan. Tuomi (Prunus padus) on ollut viikolta 16 saakka selvästi hiirenkorvalla. Nämä tämän hetken kasvutilanteet ovat olleet yhä ainakin viikon etuaikaisia normaaliin nähden huolimatta viikoilla 16 ja 17 vallinneista melko koleistakin säistä. Kasvukauden jatkumiselle lämpötilat ovat olleet kuitenkin täpärästi sopivan korkeita ja lähes kaikki yöt pakkasettomia.
Jatkossa tuo alkavan viikon 18 lisääntyvä lämpö nopeuttaa kasvien kasvua ja siten maisemien vihertymistä selvästi; sen myötä koivut viimein puhkeavat yleisesti selvälle hiirenkorvalle ja mm. metsävaahteran (Acer platanoides) kukinta alkaa selvästi runsastumaan. Lämpimillä paikoilla voidaan odotella myös rusokirsikan (Prunus sargentii) kukinnan alkamista ensi su mennessä....
Alkavan viikon runsaat vesisateet myös tekevät maisemien vihertymiselle hyvää (mm. nurmikoiden kasvu kiihtyy), mutta voivat ehkä paikoin alkaa haittaamaan liikamärkyyden aiheuttamisellaan tällä päättyvällä viikolla 17 jo kiireisinä alkaneita maaseudun peltojen kylvöjä...
Päivitys perjantaina 1.5.2015 klo. 23:15: Nyt olen tehnyt "Viikon kasvivalokuva" -sarjaani osan viikolle 16 >> Viikon 16 kasvivalokuva: Japaninruttojuuri (Petasites japonicus).
Päivitys lauantaina 2.5.2015 klo. 17:15: Nyt olen tehnyt sää- ja luontoseurantasarjaani osan viikolle 15 / 2015 >> Toteutunut sää viikolle 15 / 2015: Vaihtelevan epävakaista, vähäsateista, ajoittain rajutuulista ja lopussa lämmintä; kasvukausi etuajassa kunnolla käyntiin.
Päivitys lauantaina 2.5.2015 klo. 22:30: Nyt olen tehnyt sää- ja luontoseurantasarjaani osan viikolle 16 / 2015 >> Toteutunut sää viikolle 16 / 2015: Normaaliviileää ja kuurosateisen epävakaista lähes ilman yöpakkasia; kasvukauden eteneminen hidastunutta ja taantui etuaikaisuudestaan.
Monday, April 20, 2015
Toteutunut sää viikolle 16 / 2015: Normaaliviileää ja kuurosateisen epävakaista lähes ilman yöpakkasia; kasvukauden eteneminen hidastunutta ja taantui etuaikaisuudestaan
Tämä on takautuvasti lauantaina 2.5.2015 klo. 22:30 julkaistu sää- ja luontoseurantaraportti toteutuneista olosuhteista Etelä-Suomessa viikolle 16 / 2015, joten siksi se ei sisällä muutoin tuttua sääennusteosiota.
Ko. viikolla (13. - 19.4.2015) kevään eteneminen hidastui, muttei kuitenkaan kokonaan pysähtynyt, kun vallitsevana säänä pysyi lähes koko ajan viileä / kolea matalapainesää päivittäisine kuurosateineen; osa sateista oli räntää, lunta ja lumirakeitakin. Koleutta hillitsi silti yhtäältä se, kun runsas pilvisyys piti sisämaassakin melkein joka yö pakkaset täpärästi loitolla. Toisaalta aurinkoisimpina hetkinä päivälämpötilat pääsivät monin paikoin +10 asteen vaiheille ja ylikin. Tämä kaikki oli ajankohtaan nähden melko normaalia, joten kasvien kasvuakin pääsi hitaasti tapahtumaan eikä kasvukausi siten edes keskeytynyt saati peruuntunut. Lisäksi sunnuntaina lännessä tuli viikon lämpimin päivä.
Suursäätilasta toteutuneen sään osalta viikolle 16:
Laaja matalapaine useine ja vaihtelevine osakeskuksineen valtasi Fennoskandian, Baltian ja osan Länsi-Venäjän pohjoisosia viikon alkupuoliskon ajaksi eli ma-pe välillä - Tälle tilanteelle oli tyypillistä Suomen kannalta, että pysyvä matalapaine sai Pohjois-Atlantin matalapainetoiminnasta ns. täydennystä sekä suoraan lännestä käsin että etelä-kaakkoiskautta Baltiasta kiertymällä. Ilmamassa muodostui normaaliviileäksi - ajoittain vähän normaalia kylmemmäksi ko. alueella, jolloin etelämpänäkin Fennoskandiassa osa kuuropainotteisista sateista oli taas räntää / lumirakeita. Kuurosateet keskittyivät kevään etenemisen mukaan entistä enemmän iltapäiviin.
Lapissakin oli vähän aikaisempaa talvisempaa eli paksut lumihanget pysyivät siellä vielä lähes sulamatta, mutta kaikkein vahvin takatalvi kehittyi Uralin pohjoisosiin, missä palasi vielä kerran ympärivuorokautiset usean asteen pakkaset. Länsi-Venäjän eteläosissakin vielä Mustanmeren tienoota lukuun ottamatta edellisviikon lopun lämpöaalto taantui normaalileutoudeksi tuon Fennoskandian tienoon matalapaineen vaikutuksen ulotuttua myös sinne rintama- ja kuurosateineen luoteesta; takatalvesta ei kuitenkaan ollut vielä kyse.
Tälle vahvaksi kontrastiksi muodostui samalla viikkojaksolla manner-Euroopassa uusi entistäkin voimakkaampi kesäinen lämpöaalto - Sen mahdollisti Välimeren keskiosista pohjoiseen ulottunut korkeapaine, jonka mukana lämpimin ilma siirtyi itään siten, että ti-ke Ranska-Saksa akselilla mitattiin paikoin ensimmäisiä hellelukemia ja sitten to-pe aikana lämpimin ilma kaventui hellelukemineen lähinnä Mustanmeren länsi-pohjoispuolille pienelle alueelle, kun Britteinsaarille muodostunut uusi viileämpi korkeapaine alkoi itäkauttaan kierrättää tuota Fennoskandian koleampaa ilmaa pohjoisesta myös manner-Eurooppaan; siinä yhteydessä ko. ilmamassojen rajalle muodostui runsaiden kuurosateiden ja ukkosten pitkä vyöhyke n. Alppien tasalle itä-länsisuunnassa. Välimerelle jäi lämmin ilmamassa koko viikon ajaksi, mutta Espanjan seudulla oli etenkin viikon puolivälissä lisää rankkoja kuurosateita ja ukkosia.
Viikonloppuna tilanne kehittyi sitten niin, että korkeapaine vahvisti otettaan Britteinsaarten tienoilla pohjoispainotteisesti, mutta sielläkin sää jatkui vain normaalileutona / -viileänä; manner-Eurooppaan virtasi etenkin itäpainotteisesti entistäkin koleampaa ilmaa (Saksasta itään hallanvaaraa) pohjoisesta-koillisesta, koska tässä vaiheessa matalapaineen painopiste siirtyi Fennoskandiasta voimakkaana Uralin eteläosiin, joka piti yllä kylmiä pohjois-koillistuulia laajasti Jäämereltä manner-Eurooppaan ja lopulta selvimmin Mustallemerelle.
Tässä la-su vaiheessa tuo em. Uralin takatalvinen pakkasilma levisikin vielä vähän laajemmalle Länsi-Venäjän pohjoisosissa aiheuttaen lumikuuroja ja yöpakkasia Moskovan seudullakin ja Mustallamerelläkin kylmeni selvästi alle normaalilukemien; toisaalta samalla tuon Britteinsaarten korkeapaineen pohjoispuolitse lännestä kiertymällä Fennoskandiaan tuli Norjanmeren kautta leudompaa ilmaa, joten takatalvivaara jäi lähinnä Suomen itäpuolelle, vaikka pohjoistuulet vallitsivat; siinä leudomman ja takatalvi-ilman väliin muodostui su aikana pohjoisesta etelään liikkuneiden vesi- ja lumisateiden jono sekä venyvä matalapaine Suomen itäreunalla.
Etelä-Suomen tarkastelualueen toteutuneesta säästä tarkemmin viikolle 16:
Maanantaina 13.4. edellispäivänä Suomen länsireunalle tullut matalapaine jäi pyörimään Keski-Suomeen ja samalla lännestä käsin muodostui uusi pieni matalapaine ylittämään rintamasateineen Baltiaa. Islannin tienoolla vellosi uusi laaja ja voimakas matalapaine - Tarkastelualueella tämä tarkoitti Keski-Suomen matalapaineen eteläpuolisia länsi-luoteistuulia vaihtelevan voimakkaina; voimakkaimmat tuulet olivat länsirannikolla ajoittain navakoina. Päivän mittaan tuo Baltian matalapaineylitys näkyi etelätaivaspainotteisesti yläpilviharsoina. Muutoin yön-aamun kumpukerrospilvi repeili ja siitä muodostui iltapäiväksi ja alkuillaksi vaihtelevasti heikkoja-kohtalaisia kuuropilviä; auringonpaisteen väleillä kuurot olivat sekä vettä että paikoin rakeita ja räntääkin. Illalla selkeni tilapäisesti lähes kokonaan osassa aluetta; länsiosissa pysyi runsaampaa pilvisyyttä ja kuuroriskiä. Yölämpötila oli pääosin +1 ja +4 asteen välillä; leudointa etelärannikolla-lounaassa. Päivälämpötila vaihteli kuuropilvien liikkeiden mukaan +5 asteen vaiheilta +7 ja +10 asteen välille.
Tiistaina 14.4. Keski-Suomeen jäänyt matalapaine heikkeni, mutta muodosti edellispäivänä Baltiaa ylittäneen matalapaineen kanssa luode-kaakkosuuntaisen solan Perämereltä Laatokalle. Islannin matalapaineen eteläpuolinen länsivirtaus työnsi Skandinaviasta uusia rintamasateita illalla Baltiaan - Tarkastelualueella vallitsivat em. solan lounaispuoliset lännen ja pohjoisen väliset tuulet enimmäkseen heikkoina - kohtalaisina. Yöllä-aamulla länsiosissa oli paikoin hetkellistä lumipeitettä tuoneita lumikuuroja. Muutoin jatkuvasti vallitsi laaja ja lähes rakoilematon kumpukerrospilvikansi, jonka seassa etenkin iltapäivällä ja alkuillalla esiintyi heikkoja-kohtalaisia vesi- ja räntäkuuroja. Loppuillalla kuurot lakkasivat ja pilvikansi alkoi tasaantua ja toisaalta aukkoilla hahtuvapilvilauttojen suuntaan. Yölämpötila pysyi 0 ja +3 asteen välillä; leudointa etelärannikolla-lounaassa. Päivälämpötila jäi runsaassa pilvisyydessä +5 asteen vaiheille.
Keskiviikkona 15.4. Laatokalta voimistui uudestaan pientä matalapainetta Suomen itärajalle ja samalla Baltiaan tuli yöllisten rintamasateiden perään uusi pieni matalapaine illalla Etelä-Skandinaviasta käsin - Tarkastelualueella yöllä oli vielä keskipilvilauttailua vaihtelevasti, mutta aamulla länsiosissa tuli hetkellinen selkeä vaihe ennen iltapäiväksi muodostunutta uutta kumpukerrospilvikantta; se oli poutainen ja rakoileva lännessä, mutta lähinnä Päijänteen tasan itäpuolella sen seassa esiintyi vähän vesi-räntäkuuroja lähes koko päivän ajan. Illalla kuurot vähenivät, mutta vallitsevaksi jäi laajasti lähes rakoilematon kumpukerrospilvikansi. Tuulet vallitsivat edelleen lännen ja pohjoisen väliltä heikkoina - kohtalaisina. Yölämpötila oli sisämaassa nollan vaiheilla; kylmintä lännen selkeimmillä alueilla. Etelärannikolla-lounaassa minimilämpötilat pysyivät +1 ja +3 asteen välillä. Päivälämpötila vaihteli idän +5 asteen vaiheilta etelä-lounaisosan +6 ja +10 asteen välille.
Torstaina 16.4. aluksi pieni matalapaine jäi Etelä- ja Keski-Suomen päälle itäpainotteisesti, kun samalla uusi matalapaine siirtyi nopeasti ja voimistuvana Baltiasta itään kohti Uralin eteläosia. Sen perään illalla matalapaine alkoi painua Suomen päältä Baltiaan - Tarkastelualueella tuulet vallitsivat aluksi yhä lännen ja pohjoisen väliltä enimmäkseen kohtalaisina, mutta tuo illan vaihe alkoi kääntää tuulia pohjoisen kautta koilliseen. Tuulten kääntymiskohdassa iltapäivällä - alkuillalla sisämaassa syntyi runsaiden kuurosateiden jonoja, missä osa sateista oli hetkellisiä lumipeitteitä tuoneesti lunta-lumirakeita. Muutoin aluksi vallitsi yöllä-aamulla rakoilevaa kumpukerrospilveä ja iltapäivällä sen seassa syntyi noita kuuropilviä em. laajemminkin. Illalla kuurot alkoivat kuitenkin heiketä ja samalla taivaalle jäi vaihtelevasti myös ylä- ja keskipilvilauttailua sekä kumpukerrospilviä. Yölämpötila oli -1 ja +3 asteen välillä; leudointa etelärannikolla-lounaassa. Päivälämpötila jäi vaihtelemaan kuuropilvien mukaan vähän +5 asteen molemmin puolin; kylmintä idän sisämaassa runsaimmissa kuuroissa.
Perjantaina 17.4. matalapaine vetäytyi yön-aamun aikana kokonaan Suomesta Baltiaan ja muutenkin matalapaine keskittyi lopulta Uralin eteläosiin - Tarkastelualueelle muodostui täten kylmä pohjois-koillisvirtaus, joka oli ajoittain navakkapuuskaista. Siinä yöllä-aamulla oli rakoilevaa kumpukerrospilveä ja sen sekaan muodostui taas iltapäiväksi kuurosateita; aurinkoa pilkahteli edellispäiviä enemmän, mutta toisaalta vesi- ja räntä-raekuurot olivat paikoin ravakoita. Illalla tuuli heikkeni, kuurot katosivat ja niiden jäänteiksi jäi vaihtelevasti hahtuvapilvilauttoja ja lisäksi pohjoisesta-luoteesta tuli ylä- ja keskipilvilauttoja. Yölämpötila oli 0 ja +3 asteen välillä; leudointa etelärannikolla-lounaassa. Päivälämpötila oli +5 asteen vaiheilla; lämpimintä kuurojen välillä ja länsiosissa.
Lauantaina 18.4. Suomessa vallitsi heikko pohjoisvirtaus Etelä-Uralin tienoolle jääneen matalapaineen ja Britteinsaarten tienoon korkeapaineen välissä; illalla Jäämeren matalapaineesta alkoi venyä sateita etelään Suomen itärajaa pitkin - Tarkastelualueella pohjoisvirtauksessa lipui hahtuva- ja verhopilvilauttaa hitaasti etelään; runsainta ja yhtenäisintä se oli aluksi Päijänteen länsireunalta etelään ja läntisimmissä osissa oli aurinkoisinta iltapäivällä. Illalla pilvisyys oli hajanaisempaa ylä- ja keskipilvilauttailua; runsastuvaa itäkolkassa. Sateita ei vielä tullut. Yölämpötila pysyi 0 ja +4 asteen välillä; vähäpilvisimmillä paikoilla oli heikkoa pakkasta. Päivälämpötila oli pilvisimmillä alueilla ja idässä +5 asteen vaiheilla / vähän sen yli, mutta länsiosien aurinkoisimmilla paikoilla päästiin paikoin +10 asteen vaiheille.
Sunnuntaina 19.4. korkeapaine vaikutti edelleen sijoillaan lännessä ja samalla Venäjän takatalvi-ilmaa rajaamaan venyi Jäämereltä matalapainetta ja sateita kapeana vyöhykkeenä Suomen itärajaa pitkin etelään. Sen länsipuolella tarkastelualueella pohjoistuuli voimistui ajoittain navakaksi, mutta samalla leudontui länsipainotteisesti. Itäkolkassa vesi- ja paikoin lumisateita tuli aamusta alkaen koko päivän heikommissa tuulissa, mutta länsipuolinen alue pysyi vaihtelevasti ylä- ja keskipilvilauttojen piirissä; aurinkoisinta länsirannikolla. Lisäksi lännessä oli iltapäivällä vaihtelevaa kumpukerrospilvilauttailua alapilvinä, mikä muuttui hahtuvapilvilautoiksi illalla muiden pilvien kaikotessa ja samalla sää siten hieman selkeni itäkolkkaa lukuun ottamatta. Yölämpötila oli 0 ja +4 asteen välillä; leudointa etelärannikolla ja lännessä. Päivälämpötila kohosi läntisimmissä osissa paikoin yli +10 asteen, oli muutoin +7 ja +10 asteen välillä ja jäi itäkolkan sateiden alla +5 asteen vaiheille ja paikoin allekin.
Luontohavaintoja Etelä-Suomesta viikolta 16 >>
Viikon normaaliviileä - ajoittain normaalia vähän kylmempi sää jumitutti edellisviikolla hyvällä alulla ollutta kasvukauden etenemistä; niinpä sen kehitysvaiheet alkoivat taantumaan kohti normaalia ajankohtaan nähden - Kuitenkaan etenkään Uudellamaalla ja Varsinais-Suomessa kasvukausi ei peruuntunut ja ympäristöissä oli havaittavissa yhä hitusen kasvun ja kukinnan edistymistä viikon mittaan koleudesta huolimatta.
Muutokset eivät olleet toki suuria, joten melkein sama päti yhä monella kasvilajilla edellisviikkoon nähden >> Haapa (Populus tremula) ja monet pajut (Salix sp.), kuten näyttävimmin raita (Salix caprea) täydellistyivät vähitellen sisämaassakin länsipainotteisesti täyteen kukkaan. Eteläisimmissä osissa hedehaavat alkoivat paikoin jo olemaan kukinnan loppuvaiheissa.
Hiirenkorvavaiheet rehevöityivät hitaasti näillä tyypillisillä ensivihertyjillä: Terttuselja (Sambucus racemosa), viitapihlaja-angervo (Sorbaria sorbifolia), taikinamarja (Ribes alpinum), pikkuherukka (Ribes glandulosum), monet kuusamat (Lonicera sp.), tuhkapensaat (Cotoneaster sp.), pensasangervot (Spiraea sp.), pensasruusut (Rosa sp.), aroniat (Aronia sp.) ja muut herukat (Ribes sp.) sekä puista tuomi (Prunus padus).
Edelleen vasta silmujen turpoamisvaiheissa pysyivät kuitenkin mm. koivut (Betula sp.), lepät (Alnus sp.), kanukat (Cornus sp.), metsävaahtera (Acer platanoides), hevoskastanjat (Aesculus sp.), orapihlajat (Crataegus sp.) ja monet pihlajat (Sorbus sp.). Pitkällä lehtien tötterövaiheissa etenivät toisaalta jotkut varhaisimmat kotipihlajat (Sorbus aucuparia) ja viljelylajike tuurenpihlaja (Sorbus "Dodong").
Sipulikasvien kukinnassa narsissien (Narcissus sp.) ja sinililjojen (Scilla siberica) kukinta voimistui edelleen ja kevättähtien (Chionodoxa sp.) sekä krookusten (Crocus sp.) kukintahuipentuma saavuttui. Keisarinpikarililjan (Fritillaria imperialis) kukinta oli aluillaan lämpimillä paikoilla. Luonnossa leskenlehtien (Tussilago farfara) kukintahuipentuma pitkittyi ja valkovuokkojen (Anemone nemorosa) kukinta valtasi vuoroaan sinivuokoilta (Hepatica nobilis) vähitellen.
Puistojen ja puutarhojen nurmikot vihertyivät lisää selvimmin, kun maaperä pysyi päivittäisten sateiden ansiosta tasaisen kosteana. Koleahko sää piti silti vielä maanviljelijöitä aloittamasta peltojensa kylvöjä. Paikoin pellot olivatkin vielä myös liikamärkiä koneille. Toisaalta havaitsin kotini lähellä Espoossa palstaviljelyalueella kevätaktiviteetin nousua.
Järvissä pintavesien lämpötilat eivät juurikaan nousseet viikon mittaan, mutta olivat jo saavuttaneet etenkin etelä-lounaisosissa reilun +5 asteen lukemia. Merelläkään ei pintavesien lämpötiloissa tapahtunut suuria muutoksia - Suomenlahden vesilämpötilat pysyivät edelleen vajaassa +5 asteessa pääosin, mutta yhä vahvistui jako lämpimämpiin sisälahti- ja rantavesiin verrattuna ulappavesiin. Jokien virtaamat pysyivät tasaisen normaaleina, kun päivittäiset sateet eivät olleet sademääriltään suuria.
Ko. viikolla (13. - 19.4.2015) kevään eteneminen hidastui, muttei kuitenkaan kokonaan pysähtynyt, kun vallitsevana säänä pysyi lähes koko ajan viileä / kolea matalapainesää päivittäisine kuurosateineen; osa sateista oli räntää, lunta ja lumirakeitakin. Koleutta hillitsi silti yhtäältä se, kun runsas pilvisyys piti sisämaassakin melkein joka yö pakkaset täpärästi loitolla. Toisaalta aurinkoisimpina hetkinä päivälämpötilat pääsivät monin paikoin +10 asteen vaiheille ja ylikin. Tämä kaikki oli ajankohtaan nähden melko normaalia, joten kasvien kasvuakin pääsi hitaasti tapahtumaan eikä kasvukausi siten edes keskeytynyt saati peruuntunut. Lisäksi sunnuntaina lännessä tuli viikon lämpimin päivä.
Suursäätilasta toteutuneen sään osalta viikolle 16:
Laaja matalapaine useine ja vaihtelevine osakeskuksineen valtasi Fennoskandian, Baltian ja osan Länsi-Venäjän pohjoisosia viikon alkupuoliskon ajaksi eli ma-pe välillä - Tälle tilanteelle oli tyypillistä Suomen kannalta, että pysyvä matalapaine sai Pohjois-Atlantin matalapainetoiminnasta ns. täydennystä sekä suoraan lännestä käsin että etelä-kaakkoiskautta Baltiasta kiertymällä. Ilmamassa muodostui normaaliviileäksi - ajoittain vähän normaalia kylmemmäksi ko. alueella, jolloin etelämpänäkin Fennoskandiassa osa kuuropainotteisista sateista oli taas räntää / lumirakeita. Kuurosateet keskittyivät kevään etenemisen mukaan entistä enemmän iltapäiviin.
Lapissakin oli vähän aikaisempaa talvisempaa eli paksut lumihanget pysyivät siellä vielä lähes sulamatta, mutta kaikkein vahvin takatalvi kehittyi Uralin pohjoisosiin, missä palasi vielä kerran ympärivuorokautiset usean asteen pakkaset. Länsi-Venäjän eteläosissakin vielä Mustanmeren tienoota lukuun ottamatta edellisviikon lopun lämpöaalto taantui normaalileutoudeksi tuon Fennoskandian tienoon matalapaineen vaikutuksen ulotuttua myös sinne rintama- ja kuurosateineen luoteesta; takatalvesta ei kuitenkaan ollut vielä kyse.
Tälle vahvaksi kontrastiksi muodostui samalla viikkojaksolla manner-Euroopassa uusi entistäkin voimakkaampi kesäinen lämpöaalto - Sen mahdollisti Välimeren keskiosista pohjoiseen ulottunut korkeapaine, jonka mukana lämpimin ilma siirtyi itään siten, että ti-ke Ranska-Saksa akselilla mitattiin paikoin ensimmäisiä hellelukemia ja sitten to-pe aikana lämpimin ilma kaventui hellelukemineen lähinnä Mustanmeren länsi-pohjoispuolille pienelle alueelle, kun Britteinsaarille muodostunut uusi viileämpi korkeapaine alkoi itäkauttaan kierrättää tuota Fennoskandian koleampaa ilmaa pohjoisesta myös manner-Eurooppaan; siinä yhteydessä ko. ilmamassojen rajalle muodostui runsaiden kuurosateiden ja ukkosten pitkä vyöhyke n. Alppien tasalle itä-länsisuunnassa. Välimerelle jäi lämmin ilmamassa koko viikon ajaksi, mutta Espanjan seudulla oli etenkin viikon puolivälissä lisää rankkoja kuurosateita ja ukkosia.
Viikonloppuna tilanne kehittyi sitten niin, että korkeapaine vahvisti otettaan Britteinsaarten tienoilla pohjoispainotteisesti, mutta sielläkin sää jatkui vain normaalileutona / -viileänä; manner-Eurooppaan virtasi etenkin itäpainotteisesti entistäkin koleampaa ilmaa (Saksasta itään hallanvaaraa) pohjoisesta-koillisesta, koska tässä vaiheessa matalapaineen painopiste siirtyi Fennoskandiasta voimakkaana Uralin eteläosiin, joka piti yllä kylmiä pohjois-koillistuulia laajasti Jäämereltä manner-Eurooppaan ja lopulta selvimmin Mustallemerelle.
Tässä la-su vaiheessa tuo em. Uralin takatalvinen pakkasilma levisikin vielä vähän laajemmalle Länsi-Venäjän pohjoisosissa aiheuttaen lumikuuroja ja yöpakkasia Moskovan seudullakin ja Mustallamerelläkin kylmeni selvästi alle normaalilukemien; toisaalta samalla tuon Britteinsaarten korkeapaineen pohjoispuolitse lännestä kiertymällä Fennoskandiaan tuli Norjanmeren kautta leudompaa ilmaa, joten takatalvivaara jäi lähinnä Suomen itäpuolelle, vaikka pohjoistuulet vallitsivat; siinä leudomman ja takatalvi-ilman väliin muodostui su aikana pohjoisesta etelään liikkuneiden vesi- ja lumisateiden jono sekä venyvä matalapaine Suomen itäreunalla.
Etelä-Suomen tarkastelualueen toteutuneesta säästä tarkemmin viikolle 16:
Maanantaina 13.4. edellispäivänä Suomen länsireunalle tullut matalapaine jäi pyörimään Keski-Suomeen ja samalla lännestä käsin muodostui uusi pieni matalapaine ylittämään rintamasateineen Baltiaa. Islannin tienoolla vellosi uusi laaja ja voimakas matalapaine - Tarkastelualueella tämä tarkoitti Keski-Suomen matalapaineen eteläpuolisia länsi-luoteistuulia vaihtelevan voimakkaina; voimakkaimmat tuulet olivat länsirannikolla ajoittain navakoina. Päivän mittaan tuo Baltian matalapaineylitys näkyi etelätaivaspainotteisesti yläpilviharsoina. Muutoin yön-aamun kumpukerrospilvi repeili ja siitä muodostui iltapäiväksi ja alkuillaksi vaihtelevasti heikkoja-kohtalaisia kuuropilviä; auringonpaisteen väleillä kuurot olivat sekä vettä että paikoin rakeita ja räntääkin. Illalla selkeni tilapäisesti lähes kokonaan osassa aluetta; länsiosissa pysyi runsaampaa pilvisyyttä ja kuuroriskiä. Yölämpötila oli pääosin +1 ja +4 asteen välillä; leudointa etelärannikolla-lounaassa. Päivälämpötila vaihteli kuuropilvien liikkeiden mukaan +5 asteen vaiheilta +7 ja +10 asteen välille.
Tiistaina 14.4. Keski-Suomeen jäänyt matalapaine heikkeni, mutta muodosti edellispäivänä Baltiaa ylittäneen matalapaineen kanssa luode-kaakkosuuntaisen solan Perämereltä Laatokalle. Islannin matalapaineen eteläpuolinen länsivirtaus työnsi Skandinaviasta uusia rintamasateita illalla Baltiaan - Tarkastelualueella vallitsivat em. solan lounaispuoliset lännen ja pohjoisen väliset tuulet enimmäkseen heikkoina - kohtalaisina. Yöllä-aamulla länsiosissa oli paikoin hetkellistä lumipeitettä tuoneita lumikuuroja. Muutoin jatkuvasti vallitsi laaja ja lähes rakoilematon kumpukerrospilvikansi, jonka seassa etenkin iltapäivällä ja alkuillalla esiintyi heikkoja-kohtalaisia vesi- ja räntäkuuroja. Loppuillalla kuurot lakkasivat ja pilvikansi alkoi tasaantua ja toisaalta aukkoilla hahtuvapilvilauttojen suuntaan. Yölämpötila pysyi 0 ja +3 asteen välillä; leudointa etelärannikolla-lounaassa. Päivälämpötila jäi runsaassa pilvisyydessä +5 asteen vaiheille.
Keskiviikkona 15.4. Laatokalta voimistui uudestaan pientä matalapainetta Suomen itärajalle ja samalla Baltiaan tuli yöllisten rintamasateiden perään uusi pieni matalapaine illalla Etelä-Skandinaviasta käsin - Tarkastelualueella yöllä oli vielä keskipilvilauttailua vaihtelevasti, mutta aamulla länsiosissa tuli hetkellinen selkeä vaihe ennen iltapäiväksi muodostunutta uutta kumpukerrospilvikantta; se oli poutainen ja rakoileva lännessä, mutta lähinnä Päijänteen tasan itäpuolella sen seassa esiintyi vähän vesi-räntäkuuroja lähes koko päivän ajan. Illalla kuurot vähenivät, mutta vallitsevaksi jäi laajasti lähes rakoilematon kumpukerrospilvikansi. Tuulet vallitsivat edelleen lännen ja pohjoisen väliltä heikkoina - kohtalaisina. Yölämpötila oli sisämaassa nollan vaiheilla; kylmintä lännen selkeimmillä alueilla. Etelärannikolla-lounaassa minimilämpötilat pysyivät +1 ja +3 asteen välillä. Päivälämpötila vaihteli idän +5 asteen vaiheilta etelä-lounaisosan +6 ja +10 asteen välille.
Torstaina 16.4. aluksi pieni matalapaine jäi Etelä- ja Keski-Suomen päälle itäpainotteisesti, kun samalla uusi matalapaine siirtyi nopeasti ja voimistuvana Baltiasta itään kohti Uralin eteläosia. Sen perään illalla matalapaine alkoi painua Suomen päältä Baltiaan - Tarkastelualueella tuulet vallitsivat aluksi yhä lännen ja pohjoisen väliltä enimmäkseen kohtalaisina, mutta tuo illan vaihe alkoi kääntää tuulia pohjoisen kautta koilliseen. Tuulten kääntymiskohdassa iltapäivällä - alkuillalla sisämaassa syntyi runsaiden kuurosateiden jonoja, missä osa sateista oli hetkellisiä lumipeitteitä tuoneesti lunta-lumirakeita. Muutoin aluksi vallitsi yöllä-aamulla rakoilevaa kumpukerrospilveä ja iltapäivällä sen seassa syntyi noita kuuropilviä em. laajemminkin. Illalla kuurot alkoivat kuitenkin heiketä ja samalla taivaalle jäi vaihtelevasti myös ylä- ja keskipilvilauttailua sekä kumpukerrospilviä. Yölämpötila oli -1 ja +3 asteen välillä; leudointa etelärannikolla-lounaassa. Päivälämpötila jäi vaihtelemaan kuuropilvien mukaan vähän +5 asteen molemmin puolin; kylmintä idän sisämaassa runsaimmissa kuuroissa.
Perjantaina 17.4. matalapaine vetäytyi yön-aamun aikana kokonaan Suomesta Baltiaan ja muutenkin matalapaine keskittyi lopulta Uralin eteläosiin - Tarkastelualueelle muodostui täten kylmä pohjois-koillisvirtaus, joka oli ajoittain navakkapuuskaista. Siinä yöllä-aamulla oli rakoilevaa kumpukerrospilveä ja sen sekaan muodostui taas iltapäiväksi kuurosateita; aurinkoa pilkahteli edellispäiviä enemmän, mutta toisaalta vesi- ja räntä-raekuurot olivat paikoin ravakoita. Illalla tuuli heikkeni, kuurot katosivat ja niiden jäänteiksi jäi vaihtelevasti hahtuvapilvilauttoja ja lisäksi pohjoisesta-luoteesta tuli ylä- ja keskipilvilauttoja. Yölämpötila oli 0 ja +3 asteen välillä; leudointa etelärannikolla-lounaassa. Päivälämpötila oli +5 asteen vaiheilla; lämpimintä kuurojen välillä ja länsiosissa.
Lauantaina 18.4. Suomessa vallitsi heikko pohjoisvirtaus Etelä-Uralin tienoolle jääneen matalapaineen ja Britteinsaarten tienoon korkeapaineen välissä; illalla Jäämeren matalapaineesta alkoi venyä sateita etelään Suomen itärajaa pitkin - Tarkastelualueella pohjoisvirtauksessa lipui hahtuva- ja verhopilvilauttaa hitaasti etelään; runsainta ja yhtenäisintä se oli aluksi Päijänteen länsireunalta etelään ja läntisimmissä osissa oli aurinkoisinta iltapäivällä. Illalla pilvisyys oli hajanaisempaa ylä- ja keskipilvilauttailua; runsastuvaa itäkolkassa. Sateita ei vielä tullut. Yölämpötila pysyi 0 ja +4 asteen välillä; vähäpilvisimmillä paikoilla oli heikkoa pakkasta. Päivälämpötila oli pilvisimmillä alueilla ja idässä +5 asteen vaiheilla / vähän sen yli, mutta länsiosien aurinkoisimmilla paikoilla päästiin paikoin +10 asteen vaiheille.
Sunnuntaina 19.4. korkeapaine vaikutti edelleen sijoillaan lännessä ja samalla Venäjän takatalvi-ilmaa rajaamaan venyi Jäämereltä matalapainetta ja sateita kapeana vyöhykkeenä Suomen itärajaa pitkin etelään. Sen länsipuolella tarkastelualueella pohjoistuuli voimistui ajoittain navakaksi, mutta samalla leudontui länsipainotteisesti. Itäkolkassa vesi- ja paikoin lumisateita tuli aamusta alkaen koko päivän heikommissa tuulissa, mutta länsipuolinen alue pysyi vaihtelevasti ylä- ja keskipilvilauttojen piirissä; aurinkoisinta länsirannikolla. Lisäksi lännessä oli iltapäivällä vaihtelevaa kumpukerrospilvilauttailua alapilvinä, mikä muuttui hahtuvapilvilautoiksi illalla muiden pilvien kaikotessa ja samalla sää siten hieman selkeni itäkolkkaa lukuun ottamatta. Yölämpötila oli 0 ja +4 asteen välillä; leudointa etelärannikolla ja lännessä. Päivälämpötila kohosi läntisimmissä osissa paikoin yli +10 asteen, oli muutoin +7 ja +10 asteen välillä ja jäi itäkolkan sateiden alla +5 asteen vaiheille ja paikoin allekin.
Luontohavaintoja Etelä-Suomesta viikolta 16 >>
Viikon normaaliviileä - ajoittain normaalia vähän kylmempi sää jumitutti edellisviikolla hyvällä alulla ollutta kasvukauden etenemistä; niinpä sen kehitysvaiheet alkoivat taantumaan kohti normaalia ajankohtaan nähden - Kuitenkaan etenkään Uudellamaalla ja Varsinais-Suomessa kasvukausi ei peruuntunut ja ympäristöissä oli havaittavissa yhä hitusen kasvun ja kukinnan edistymistä viikon mittaan koleudesta huolimatta.
Muutokset eivät olleet toki suuria, joten melkein sama päti yhä monella kasvilajilla edellisviikkoon nähden >> Haapa (Populus tremula) ja monet pajut (Salix sp.), kuten näyttävimmin raita (Salix caprea) täydellistyivät vähitellen sisämaassakin länsipainotteisesti täyteen kukkaan. Eteläisimmissä osissa hedehaavat alkoivat paikoin jo olemaan kukinnan loppuvaiheissa.
Hiirenkorvavaiheet rehevöityivät hitaasti näillä tyypillisillä ensivihertyjillä: Terttuselja (Sambucus racemosa), viitapihlaja-angervo (Sorbaria sorbifolia), taikinamarja (Ribes alpinum), pikkuherukka (Ribes glandulosum), monet kuusamat (Lonicera sp.), tuhkapensaat (Cotoneaster sp.), pensasangervot (Spiraea sp.), pensasruusut (Rosa sp.), aroniat (Aronia sp.) ja muut herukat (Ribes sp.) sekä puista tuomi (Prunus padus).
Edelleen vasta silmujen turpoamisvaiheissa pysyivät kuitenkin mm. koivut (Betula sp.), lepät (Alnus sp.), kanukat (Cornus sp.), metsävaahtera (Acer platanoides), hevoskastanjat (Aesculus sp.), orapihlajat (Crataegus sp.) ja monet pihlajat (Sorbus sp.). Pitkällä lehtien tötterövaiheissa etenivät toisaalta jotkut varhaisimmat kotipihlajat (Sorbus aucuparia) ja viljelylajike tuurenpihlaja (Sorbus "Dodong").
Sipulikasvien kukinnassa narsissien (Narcissus sp.) ja sinililjojen (Scilla siberica) kukinta voimistui edelleen ja kevättähtien (Chionodoxa sp.) sekä krookusten (Crocus sp.) kukintahuipentuma saavuttui. Keisarinpikarililjan (Fritillaria imperialis) kukinta oli aluillaan lämpimillä paikoilla. Luonnossa leskenlehtien (Tussilago farfara) kukintahuipentuma pitkittyi ja valkovuokkojen (Anemone nemorosa) kukinta valtasi vuoroaan sinivuokoilta (Hepatica nobilis) vähitellen.
Puistojen ja puutarhojen nurmikot vihertyivät lisää selvimmin, kun maaperä pysyi päivittäisten sateiden ansiosta tasaisen kosteana. Koleahko sää piti silti vielä maanviljelijöitä aloittamasta peltojensa kylvöjä. Paikoin pellot olivatkin vielä myös liikamärkiä koneille. Toisaalta havaitsin kotini lähellä Espoossa palstaviljelyalueella kevätaktiviteetin nousua.
Järvissä pintavesien lämpötilat eivät juurikaan nousseet viikon mittaan, mutta olivat jo saavuttaneet etenkin etelä-lounaisosissa reilun +5 asteen lukemia. Merelläkään ei pintavesien lämpötiloissa tapahtunut suuria muutoksia - Suomenlahden vesilämpötilat pysyivät edelleen vajaassa +5 asteessa pääosin, mutta yhä vahvistui jako lämpimämpiin sisälahti- ja rantavesiin verrattuna ulappavesiin. Jokien virtaamat pysyivät tasaisen normaaleina, kun päivittäiset sateet eivät olleet sademääriltään suuria.
Subscribe to:
Posts (Atom)
