Tämän syksyn tähän mennessä ylivoimaisesti sakein ja laajin sumutilanne nimittäin syntyi juuri sunnuntaina 3.11.2013, kun Suomen alueella kosteassa ja leudossa ilmamassassa virtauskenttä (tuuli) tyyntyi yöksi - aamuksi laajasti. Tällöin kosteus tiivistyi helposti tiheäksi sumuksi lämpötilan samalla laskettua hitaasti sisämaassa vajaaseen +5 asteeseen ja etelärannikolla +5 asteen vaiheille. Tilannetta edesauttoi myös se, että ko. rajakerroksen sumupeitteen yläpuolella pilvisyys oli vähäistä matalapainetoiminnan hetkeksi rauhoituttua. Tietenkin myös vuodenaika oli edesauttava; loppusyksyn kosteudessa ja vähäisessä auringonpaisteessa sumut ovat keskimäärin vuoden yleisimmillään.
Poikkeuksellisen tästä tilanteesta teki ensinnäkin sumun yleinen kattavuus; käytännössä aamuyön ja puolenpäivän välisenä aikana koko Suomen eteläpuolisko oli yhtenäisesti sumuinen noin Oulun - Etelä-Lapin tasalta etelään! Toisekseen sumut sakenivat monin paikoin jopa niin, että näkyvyys lyheni vain 100 metrin tienoille - peräti sen allekin! Lisäksi merkittävää oli sumun sakeus ja pitkäkestoisuus myös meren äärellä etelärannikolla, kun syksyisinhän sumut ovat tyypillisempiä sisämaassa Etelä-Suomen alueella.
Uutisjuttuja aiheesta >> Sankka sumu hitaasti hälvenemässä ja Puoli Suomea ihan sumussa - vasta iltapäivällä kirkastui.
Sumutilanne siis alkoi helpottamaan vasta iltapäivällä, kun lounaasta lähestynyt matalapaine ja sen okluusiorintama alkoivat voimistamaan edellään etelä-kaakkoistuulia lännestä alkaen. Sumuja säilyi kuitenkin etenkin sisämaassa vielä alkuiltaan saakka, vaikka sää oli jo tuulista. Viimeiset sumut hälvenivät uduksi vasta rintamasateen alettua illalla.
Seurantapaikkani sumutilanteessa oli Hämeenlinna ja valokuvasin siitä kuvasarjaa äitini asunnon parvekkeelta, mistä alla on 5 kuvan esitys; kronologia kuvissa on ylhäältä lukien uusimmasta vanhimpaan. Lisään tämän säävalokuvasarjan osan linkiksi viikkosääraporttiini "Viikon 44 sää".
Edellisen kerran tässä säävalokuvaussarjassa esittelin sumutilanteita viime syyskuussa, kun silloin jopa kahden viikon aikana oli poikkeuksellisen monena yönä-aamuna sakeita sumuja kosteissa ja ajankohtaan nähden hyvin kesäisissä ilmamassoissa >> Poikkeuksellisia / erikoisia säätilanteita valokuvin: Viikkojen 36 ja 37 lähes jokaisen yön-aamun sumut sisämaapainotteisena sumana.
Sumutilanteiden vaihtelut eri sankkuuksina ja eri vuorokauden aikoina sunnuntaina 3.11.2013 >>
Sumutilanne sunnuntaina 3.11.2013 klo. 18:44 kuvattuna Hämeenlinnan keskustassa; tässä vaiheessa lounaasta lähestyneen okluusiorintaman sateet olivat alkaneet tihkutyyppisesti ja sumun hälveneminen uduksi paljasti viimein kuvan taaimmaisen yli 1 km:n päässä olevan maiseman. Sumupilvet velloivat kuitenkin edelleen hyvin matalalla, mutta tuuli muotoili niitä alempiin kuviin nähden kokkareisemmiksi liikkeessään.
Sumutilanne sunnuntaina 3.11.2013 klo. 16:49 kuvattuna Hämeenlinnan keskustassa; alempaan kuvaan verrattuna iltahämärän tummennuttua kaupunkivalaistus oli tässä vaiheessa jo syttynyt luomaan kohtalaiseen sumuun värikästä tunnelmaa; tumma sinisyys alkoi muuttua violetihkon kautta keltaoranssiksi. Etelä-kaakkoistuuli oli edelleen kohtalaista.
Sumutilanne sunnuntaina 3.11.2013 klo. 16:19 kuvattuna Hämeenlinnan keskustassa; kohtalainen sumutilanne värjäytyi hyvin voimakkaasti siniseksi iltahämärän alkuvaiheessa, kun auringonlasku oli edennyt horisontissa riittävästi iltaruskovaiheen ohi ja kun samalta laskunsa suunnalta lounaasta yläpuolella paksuuntuivat jo lähestyneen okluusiorintaman ylä- ja keskipilvet. Etelä-kaakkoistuuli voimistui jo ajoittain kohtalaiseksi.
Sumutilanne sunnuntaina 3.11.2013 klo. 14:13 kuvattuna Hämeenlinnan keskustassa; viimein tässä vaiheessa alkuiltapäivää sakein sumutilanne hellitti, kun etelä-kaakkoistuuli oli virinnyt liikuttamaan sumupatjaa ja suurin kosteus ei enää jäänyt vellomaan paikoilleen hyvin märän maaperän lähelle. Tällöin sumun alapuoli harveni vähän ylöspäin.
Sumutilanne sunnuntaina 3.11.2013 klo. 10:04 kuvattuna Hämeenlinnan keskustassa; sakein sumutilanne oli alkanut varhain aamulla / aamuyöllä, kun edeltäneen päivän kostea etelä-lounaistuuli oli kokonaan tyyntynyt. Aamu-unisena en kuitenkaan jaksanut nousta valokuvaamaan aamuvarhaisen hämärä-pimeätilanteita sakeassa sumussa, mutta tässä valokuvassa havainnollistuu kuitenkin erinomaisesti se, kuinka vain nuo lähimmät noin 100 metrin päässä olevat kohteet nipin napin erottuivat esille tiheimmän sumuvaiheen läpi.
No comments:
Post a Comment