Mustatammen (Quercus velutina) lähes ruskahuipennusta kuvattuna lauantaina 2.11.2013 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa.
Tasan vuosi sitten esittelin tässä valokuvasarjassa täällä päin maailmaa vielä tuntemattomaksi jääneen pohjoisamerikkalaisen tammilajin - otatammen (Quercus palustris); siitä linkki alimmaisena. Niinpä päätin myös tänä vuonna esitellä täsmälleen samalla viikolla toisen vieläkin tuntemattomamman pohjoisamerikkalaisen tammilajin - Mustatammen (Quercus velutina). Myös se on ruskansa suhteen myöhäinen Etelä-Suomen oloissa ja loistaa siksi muutoin jo lähes täysin alastomassa maisemassa upeasti loka-marraskuussa - marraskuun alussa.
Mustatammi kasvaa luontaisena laajalla alueella Yhdysvaltain itäosissa ja kattaa siten suureksi osaksi saman kasvualueen kuin tuo otatammikin. Kasvupaikkojen suhteen näillä lajeilla on kuitenkin keskenään eroja; mustatammi pitää kuivemmista kasvupaikoista ja kasvaakin siksi paljon rinteillä eikä niinkään esim. jokilaaksoissa, kuten otatammi. Riittävästi kosteutta sekin silti kaipaa ja toisaalta sietää hieman otatammen tapaan myös savista - humuksista maaperää. Liian syvä varjo on sille haitaksi taimivaiheessa.
Yhdysvalloissa mustatammi kasvaa monesti myös metsien pääpuulajina joko yksinään tai sekaisin monien muiden tammien, vaahteroiden, jalavien, hikkorien, tupeloiden, tulppaanipuiden ym. tyypillisten Yhdysvaltain itäosan lehtometsälajien kanssa. Täällä Suomessa lajin kokeileminen on vasta hyvin tuoretta ja vähäistä, joten sen kasvattamisesta ja menestymisestä on vasta vähän tietoa; tähän mennessä se on menestynyt havaintoni mukaan muutaman vuoden oikein hyvin tuolla Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa.
Ruskansa suhteen mustatammikin muodostaa paljon kirkkaita punaisia värejä, mutta on myös taipuvainen kirjavaan ruskaan eri yksilöiden kesken; joissakin puissa ruska voi olla keltaisempaa / oranssimpaa. Tyypillistä mustatammelle on myös se, että ruskan edetessä erilaiset ruskeat sävyt tulevat myös mukaan varsinkin yöpakkasten myötä ja tietyssä vaiheessa esim. punaiset ja ruskeat sävyt voivat sekoittua uskomattoman hienoiksi tiilenpunaisiksi hehkuiksi, kuten yllä olevassa kuvassa jonkin verran näin oli käynyt. Mustatammen ruska on parhaimmillaan siis vasta noin loka-marraskuun vaihteessa - marraskuun alussa ja siksi sisämaassa / pakkasherkillä kasvupaikoilla se voi jäädä kunnolla tulematta yöpakkasten palelluttaessa lehtiä.
Keväällä mustatammen lehdet puhkeavat hieman aikaisemmin hiirenkorvalle kuin otatammen lehdet, mutta silti vähän kotoista metsätammeamme (Q. robur) myöhemmin. Käytännössä Etelä-Suomen oloissa se tapahtuu ko. lajilla siis toukokuun loppupuolella ja puhkeamissävynä on aluksi hyvin pikantti punainen ja samalla lehdet ovat aluksi myös tiheään valkokarvaisia etenkin alapinnoiltaan. Nuoret lehdet ovat hallanarkoja! Punaisuus haalistuu kuitenkin pian kellertävän vihreän kautta pois ja lehdet tulevat kesäkuun alkupuolella täyteen kokoon. Syvän tummanvihreä ja kiiltävä kesäsävy muodostuu kesäkuun loppupuolen aikana, mutta lapojensa alapinta pysyy vaaleana ja kellertävän - vihertävänruskeana. Täysikoossa n. 10 - 20 cm pituisina mustatammen lehdet ovat otatammen lehtiä paljon isompia ja lavoiltaan paljon leveämpiä, mutta niilläkin lehtien laita on teräväliuskainen. Kotoisen metsätammemme lehdet ovat myös mustatammen lehtiä pienempiä.
Kukinta on mustatammellakin hyvin samankaltainen kuin muillakin tammilla; lehtien puhjetessa / hiirenkorvavaiheessa oksillansa on roikkuvat ja kellertävät hedenorkot rykelminä ja emikukat ovat pieniä ja huomaamattomia lehtihangoissa. Myös mustatammen terhojen kypsyminen vie kaksi kasvukautta aikaa, kuten otatammellakin; sato valmistuu syksyisin noin ruskan aikaan.
Mustatammi on otatammea selvästi ns. "tammimaisempi"; otatammeahan kuvailin jonkin verran "epätammimaiseksi". Mustatammi kasvaa leveälatvukselliseksi, monihaaraiseksi, paksurunkoiseksi, kaarnaltaan uurteiseksi ja oksansa ovat otatammea jykevämpiä. Kooltaan mustatammi kasvaa luontaisen alueensa pohjoisosissa n. 20 - 25 m korkeaksi, mutta etelämpänä voi saavuttaa jopa n. 40 m korkeuden. Täällä Suomessa ei siis ole kokemusta siitä, kuinka isoksi puuksi mustatammi voisi kasvaa, mutta hyvällä kasvupaikalla voisin ennustaa sille 10 - 20 m mittaa keskikokoisena puuna...
Suomalaisia menestymisvyöhyketietoja tällekään pohjoisamerikkalaiselle tammilajille ei siis sen kokeilun puutteen vuoksi vielä ole. Eteläisimmässä Suomessa siitä voisi silti olla tulossa yksi elävöittävä puulaji niin yksityisille kuin julkisillekin viheralueille, missä etenkin sen myöhäinen punavoittoinen ruska on uusi esteettinen elementti suomalaisiin maisemiin.
Myöhäistä ruskaansa kannattaakin siksi hyödyntää istutuspaikoilla katseenvangitsijan / korostuskasvin tapaan ja toisaalta aikaisemmin syksyllä lajin vielä kesäasuinen latvus on hyvä kontrasti varhaisille ruskaväreille. Kevätkesällä lehtien myöhäinen puhkeaminen voimakkaan punertavana on hienosti erikoinen kontrastielementti esim. muille jo lähes - kokonaan täysilehtisille puille / pensaille tai samaan aikaan kukkiville puille. Toisaalta otatammen keltaisten nuorten lehtien kanssa mustatammi parinaan syntyy myös kiinnostava kontrastitilanne touko-kesäkuussa.
Suosittelen mustatammea otettavaksi yhä runsaampaan ja rohkeampaan kokeiluun, jotta sen menestymisen äärirajat alkavat selvitä paremmin ja menestyneimmillä alueilla se kannattaakin sitten ottaa yleiseen viljelyyn. Taimimateriaalin alkuperällä on menestymisessä toki suuri merkitys; parhaimmat alkuperät löytyisivät lajin luontaisen kasvualueensa äärimmäisestä pohjoiskolkasta, mikä näyttää olevan Suurilla järvillä nippa nappa Kanadan puolella.
Vuoden 2012 viikon 44 kasvivalokuvaesittely >> Viikon 44 kasvivalokuva: Otatammi (Quercus palustris).
No comments:
Post a Comment