Somelakkoni on kestänyt nyt melkein kuukauden ajan, mutta päätin nyt palata tässä kirjoituksessa kertomaan kuulumisiani ja jonkin verran kommentoimaan maailman tilannetta ja tapahtumia: tästä taitaa tulla moniaiheinen tajunnanvirtavuodatus...
Heinäkuussa maailmalla sattuikin yhtä jos toista merkittävää ja kauheaa, ja valitettavasti monesta asiasta niissä merkeissä ei ole juuri ollenkaan hyvää sanottavaa; siksi osaltaan olen ollut yhä masentunut koko maailman takia, ja toisaalta oli oikeastaan aika ennakoivaa tunnelmaa siinä heinäkuun alun postauksessani tämän lakkonikin ilmoittamisen suhteen, kun maailma on osoittanut rappionsa sittemmin yhä pahemmin ja moninaisemmin, eli ns. aivan odotettuunkin tapaan...
Siksi en ole oikeastaan vieläkään motivoitunut kunnolla someaktiivin roolissa uuteen nousuun ja kirjoitusinto on ollut koko ajan minimissään, kun tämä maailma näyttää vain kulkevan vääjäämättä kohti "loogista" rappion eskalaatiota ja lopputulemaa...
Henkilökohtaisestikin elämäni ei ole parasta mahdollista edelleenkään eikä toistaiseksi ole tiedossa parantumisen mahdollisuuksia sillekään -- toki asiat oman äitini omaishoitajana ovat asettuneet vakaalle ja ns. normalisoituneelle pohjalle, mitä on jatkunut keväästä saakka samaan tapaan edelleen. Siinä ei siis ole tullut mitään traagista tai huonompaa uutta käännettä onneksi.
Toisaalta omassa elämässäni mietityttää ja harmittaa edelleen moni asia:
Kevyemmästä päästä aloittaen -- Kesäkuun lopusta alkaen merkittävimmässä omassa projektissani eli siinä vuodenkierron valokuvausprojektissani on ollut isoja haasteita ja ongelmia.
Tuo valokuvausprojekti on ollut siksi hankalaa, koska sään jatkuvan epävakaisuuden ja siinä mm. huonojen pilvitilanteiden takia on ollut erityisen vaikeaa löytää säältään kunnollisia päiviä ko. projektin valokuvauslenkkien tekemiseen Espoossa ja Hämeenlinnassa.
Liian usein on ollut joko liian tuulista ja vesisateista säätä tai toisaalta useina poutapäivinäkin on ollut puolestaan liikaa niitä maisemavalokuvaajan inhoamia kumpupilviköntyksiä, missä vallitsee liian huonoja valo-olosuhteita valokuvaamiseen -- nyt jo monta vuotta tätä valokuvaamishommaa tehneenä joudunkin toteamaan, että tämä pilvi- ja sääongelma näyttää olevan melkein joka kesä iso ongelma...
Tämän takia olen joutunut kesäkuun lopulta alkaen tinkimään paljonkin valokuvauslenkkien kuvausvälien ylläpitämisestä; tavoitteena ollutta noin viikon välein tapahtuvaa kuvausintervallia ei ole voinut toteuttaa, ja sen sijaan osaksi olen joutunut monissa kuvauskohteissa venyttämään kuvausvälejä jopa 2-3 viikon mittaisiksi heinäkuun aikana löytääkseni tarpeeksi hyviä kuvanottosäitä, ja tämä näyttää edelleen jatkuvan myös tässä elokuussa, kun sääennustemalleja tarkastelee...
Onneksi tämä keski- ja loppukesä etenkin tänä vuonna on ollut kuitenkin sellaista vuodenaikaa, missä kasvillisuudessa ei nyttemmin enää tapahdu niin nopeita ja isoja muuutoksia visuaalisesti kuin mikä alkukesällä on tyypillisesti tilanne, koska kasvillisuuden parissa etenkin puuvartiset lajit ovat jo kehittyneet sen verran loppuun kasvuvaiheissaan, ja myös monet nopeavaiheiset kukintatilanteet ovat jo olleet ohi heinäkuun alusta saakka.
Koska tänä kesänä Etelä-Suomessa kasvukausi on ollut toukokuun ennätyshelteiden ansiosta erityisen paljon edellä tavanomaisesta aikataulusta edelleenkin, niin tämä loppukasvun visuaalisesti pysähtyneeltä / hidastuneelta näyttävä vuodenaikavaihe näyttääkin olevan myös jatkossa erityisen korostunutta ennen syyskuussa alkavaa ruskaa -- ei siis ole ko. valokuvausprojektissa niin suuri vahinko sittenkään kuvanottovälien pidentyminen tänä kasvukautena.
Ja toki tämä epävakainen sää on ollut nyt kasvillisuuden kannalta ihan hyvää pääosin, kun maaperässä kosteus on pysynyt ainakin kohtalaisena ja osin runsaanakin koko ajan, ja lämpöäkin on ollut niin hyvin epävakaisuudesta huolimatta, että tuo em. kasvien kasvun ja kehityksen eteneminen on pysynyt hyvälaatuisena ja hyvin etuaikaisena jatkuvasti.
Helteitä ei ole ollut kuitenkaan normaalista poikkeavalla tavalla tuon toukokuun ennätysvaiheen jälkeen ainakaan Etelä-Suomessa; heinäkuun lopulla tosin oli koko maassa hellejakso, mutta erityisen helteiseksi se vaihe kehittyikin erikoisesti Lapissa, ja etenkin mm. Utsjoen seudulla oli jopa poikkeuksellisen helteistä pitkään -- sehän toki oli varmasti ihan "ansaittuakin" lämpöä siellä, koska juuri tuolla Pohjois-Lapissa viime talvi oli puolestaan niin ankara ja pitkä tavanomaiseen verrattuna.
Tämä alkanut elokuu tarjoaa ilmeisesti paljon samanlaista kesäsäätä kuin mitä heinäkuussakin oli; ennustemalleissa esim. Etelä-Suomeen on luvassa lähipäiville ensin kuurosateisen epävakaista edelleen ja normaalilämpöistä, ja sitten ensi viikolla voi olla tulossa muutama hieman poutaisempi päivä ja todennäköisesti ainakin pieni hellejakso sen kera -- eikä mitään merkkejä syksystä ole vielä näkyvissä Lapissakaan sen jälkeenkään; yöt tietysti jo pitenevät selvästi tyypilliseen tapaansa...
Sääasioista lopuksi sanottuna ainoa itse sään suhteen harmillinen asia on ollut kaltaiselleni ukkos- ja myrskybongarille se, kun täällä Etelä-Suomessa ei ole ollut kunnollista ukkostilannetta ainakaan omalle kohdalleni sattuneena sen toukokuun ja kesäkuun alun helteiden aiheuttaman lupaavan ukkosvaiheen jälkeen.
Ukkoskuuroja on toki ollut liikkeellä monena päivänä ja monin paikoin ympäri Suomea kesä- ja heinäkuussakin, mutta jännästi taas omassa elinpiirissäni Espoon ja Hämeenlinnan välillä on ollut jo monta viikkoa putkeen melkoisen ukkosköyhää, missä useat ukkoset ovat menneet täpärästi olinpaikkojeni sivuitse ohareina, tai ne ovat juuri ennen paikalle saapumistaan hiipuneet heikoiksi ja pois -- toisaalta mm. säävalokuvaamisen suhteen onhan toki etäältäkin havaitut ukkospilvet omalla tavallaan myös hienon ja omalaatuisen näköisiä sykähdyttävinä kokemuksina sinällään...
Sitten voisin ruotia niitä oman elämäni muita harmistuksia tässä: viitaten tuohon omaishoitajan rooliini siinä piilee myös sellainen huono puoli, että olen tavallaan nyt lukittuna sen pariiin, koska ei siitä niin vain lähdetä muuttamaan omaa elämää radikaalisti toisenlaiseksi, koska homma on sidottua ja vaatii sen verran säännöllistä elämäntapaakin; mutta minähän tietenkin haluan olla äidilleni avuksi, joten valinta on lopulta omani ihan luonnollisesti.
Mutta osaltaan tämänkin tilanteen takia minua on mietityttänyt juuri se, ettei tämä tietynlaiseksi iskostettu ja pysäytetty elämänmallini pysty esim. sallimaan omaan sosiaaliseen elämääni juuri mitään uusia muutoksia -- kaikki etenkin sosiaalisesti tuntuu pysähtyneen, kivettyneen ja olotilani nykyvaihe tuntuu tavallaan ikuiselta sen takia.
Lisäksi tätä eskaloi jo omaishoitajan rooliani edeltänyt elämäntilanteeni: Kun tämän ikäiselle (53-vuotias) miehelle ja kaltaiselleni persoonatyypille (mm. INFJ-piirteitä) on ollut muutenkin viime vuosina erityisen hankalaa esim. parisuhteen löytäminen saati muodostaminen, niin tämä vuosi 2024 on tehnyt siitä mahdollisuudesta entisestään mahdottomampaa -- vieläpä siihen lisättynä nykydeittailun absurditeetit kaikkineen tulee sosiaalisesta muutoksesta itselläni samanlaista kuin hellekesän odottelusta Antarktiksella kesäfanille...
Kun kaiken kukkuraksi mietin jo ennestään yksinäisen suden kaltaista ja taloudellisesti köyhää elämääni koko aikuiselämäni mitalta, niin selväähän se taitaa olla, että minut on kohtalonomaisesti pysäytetty elämään sosiaalisesti vain yhdenlaista eli tätä nykyäänkin jo monta monta vuotta samana jatkunutta elämäntapaa -- vain jokin radikaali ja normaalista poikkeava ellei jopa epäortodoksimainen käänne voisi sen dilemman ehkä ratkaista, mitä olen miettinytkin jonkin verran...
Sosiaalinen elämäni on ollut myös tuon parisuhde- ja seksielämäsisällön ulkopuolellakin harmillista ja sekin on tänä vuonna eskaloitunut huonommaksi: etenkin tämä somen aktivistiroolini ja sosiaaliset kontaktini sen puitteissa ovat kärsineet, koska olen ollut niin paljon ja niin jyrkästi eri mieltä tietyistä asioista tässä ns. vaihtoehtopiirissä -- tietenkin mm. se vääntö kemikaalivanoista ja ylipäätään säänmuokkausaiheista, jne. ovat olleet keskiössä siinä.
Minulla ei ole siihenkään juuri mitään ratkaisuja käsissäni, ja koska tuo muukin elämäntilanne on osaltaan haitallista, niin minun on vain ilmeisesti tyytyminen siihen, että en voi löytää ns. omaa sosiaalista viiteryhmääni kunnolla edes tässä vaihtoehtoajattelun ja somen puitteissakaan.
Muistan kuinka joskus 15 vuotta sitten koin vielä olevani tavallani ns. etujoukkojen piirissä näissä vaihtoehtosisältöjen merkeissä täällä Suomessa, mutta silloinkin oli vielä vaikeaa olla kunnolla sosiaalinen tämän rakenteen puitteissa, koska yhtäältä silloin oli vielä sen verran harvat ihmiset näistä asioista kiinnostuneita, ja toisaalta tätä vaihtoehtoajattelun sisältöä kokonaisuudessaan katsottiin silloin vielä valtaväestön piiristä käsin niin paljon huonolla silmällä ja tuomitsevalla asenteella; vähänkin ns. normaalista poikkeava ajattelu oli silloin heti ja suoraan vain "hörhöilyä" massojen mielestä.
Optimistisimmillani taisin olla tämän vaihtoehtoajattelun sosiaalisen konstruktion suhteen n. 5 - 10 vuotta sitten, koska siinä vaiheessa oli jo paljon enemmän tästä ja siihen muilla tavoilla liittyneestä ajattelusisällöstä kiinnostuneita ihmisiä ja myös aikaisempaa moniäänisemminkin, ja siksikin oli jo mahdollista verkottua entistä paremmin somessa ihmisten ja ryhmien kanssa, ja jopa tavata ihmisiä livenäkin mm. miekkareissa.
Samanlainen pieni ja nopea sosiaalisen elämän parantumisen hyppy oli sen koronaepisodin alkuvaiheessa ja sen takia vuosina 2020-2022, kun somessa verkottuminen ryöpsähti vielä yhden hypyn runsaammaksi ja intensiivisemmäksi, ja osaltaan koko yhteiskuntatilanteenkin myötä silloin.
Mutta nyttemmin omalle kohdalleni on koitunut iso nyrjähdys sosiaalisesti alaspäin tässä vaihtoehtopiirinkin sosiaalisessa rakenteessa; olen joutunut katkerasti pettymään sekä vaihtoehtopiirien joihinkin ilmiöihin itsessään että ihan kokonaisuutenakin siihen, miten en ole onnistunut luomaan tuosta 5 - 10 vuotta sitten olleesta lupaavasta vaiheesta huolimatta kunnolla tyydyttävää ja hedelmällistä uutta sosiaalista elämää itselleni, vaikka minulla oli tuolloin viime vuosikymmenellä paljonkin odotuksia ja toiveita sen suhteen.
Nyt onkin sitten alkanut parin viime vuoden aikana tavallaan "varmistumaan" myös oman persoonatyyppini ominaisuuksien kautta paremmin se, että minua ei ilmeisesti ole tarkoitettu olemaan sosiaalisesti aktiivinen ja runsas -- kohtaloni on olla juuri se "yksinäinen susi", joka toisaalta voi olla sen roolimallin turvin hyvin itsenäinen ja riippumaton ajattelija ja toimijakin.
Ja niitä INFJ-persoonatyypin ominaisuuksia omaavana sellainen roolimalli onkin ollut vääjäämättä kuin minulle tehty, vaikka en ollut tajunnut sitä aivan viime vuosiin saakka; elämää on mennyt siksi osaltaan paljon hukkaan, ja olisin voinut ehkä tehdä jo jopa 20 - 30 vuotta sitten parempia ratkaisuja ja suunnitelmia elämälleni, jos olisin ollut tietoinen oman persoonani ko. ominaisuuksista ja tietenkin myös traumoistani sen taustoilla...
Ja siksi nyttemmin mitä ilmeisimmin esim. parisuhteen kannalta on alkanut olla myös entistä selvempää se, ettei sellainen ns. "normaali parisuhde" itse asiassa edes ole se tapa tai alusta, jossa parhaiten voisin omaa tunne- ja seksielämääni harjoittaa tois(t)en ihmis(t)en kanssa -- toisaalta eihän kokonaan yksinään vain nettiporno apuna sekään ole mitään optimaalista elämää tässä kokonaisuudessa, vaikka siihen on ollut minun tyytyminen myös jo monta monta vuotta...
Joka tapauksessa minun on edelleen äärivaikeaa kuvitella itseäni sellaisen "normaalin parisuhdemallin" mukaisesti esim. naimisissa, isänä, isäpuolena, ja en osaa kuvitella itseäni edes asumassa jonkun toisen ihmisen (naisen) kanssa.
Muistan kyllä jotenkin sen, miten joskus parikymppisenä minulla oli vielä tuollaisia "perushaaveita" ja kuvitelmia ns. parisuhteesta ja "oikeasta elämästä", mutta vuosikymmenten mittaan ne ovat tuhoutuneet ja / tai taantuneet oikeastaan jo kokonaan pois -- mutta mitään parempaakaan ei ole tullut tilalle haaveisiini eikä tietenkään käytännössä mitenkään, vaikka esim. seksuaalisuuteni olisi tarvitseva monipuolista toteutusta mm. INFJ-persoonatyypin ominaisuuksien mukaisesti...
Nykyään minusta tuntuu tässä nykyisessä woke-ideologian kyllästämässä länsirappion vaiheessa siltä, että jopa transsukupuolisilla yms. "sateenkaari-ihmisillä" on jo monilta osin ja monilla heistä paljon paremmat mahdollisuudet harjoittaa seksuaalisuuttaan ja ihmissuhteitaan kuin minulla, vaikka moni heistä olisi miten tahansa paljon "normaalista poikkeavia".
Minusta on tuntunut jo itse asiassa pitkään siltä, että kaltaiseni ihminen onkin nykytilanteessa juuri se kaikkein pahimmin ja toivottomimmin yksinäisyyteen tuomittu ihminen!
Olisi paljon parempaa olla vaikka joku "ei-binäärinen" miesnaispoikahomotransu kuin tällainen hyvin vahvasti tietynlainen ja ylpeästi omapäinen, mutta kaikkein huonoimmat sosiaaliset mahdollisuudet omaava hetero, jolla sekä sosiaalisessa historiassaan että tulevaisuuden toiveissa lähes kaikki on väärin ja ristiriidassa oman itsen nykyversionsa suhteen ja rinnastettuna ulkomaailmaan...
Tämä roolimallini kokonaisuudessaan onkin ollut täten koko ajan ja yhä pahenevasti ongelma itselleni, koska olen kuitenkin jollain tavalla sosiaalinen joka tapauksessa ihmisyyden perusominaisuutena, ja kaipuu edes jotenkin sosiaalisempaan tai paremmin sosiaaliseen elämään olisi terveempi ja onnellisempi tila kuin mitä etenkin parin viime vuoden aikana itselläni on ollut.
Mutta minkäs teet näissä kaikissa oman itsen ja ulkomaailman hankaluuksissa!? -- tilanne on täysin jäätynyt ja kivettynyt jo monen vuoden prosessin tuloksena, ja jossain mielessä jo lapsuudestani saakka kohtalo siihen on ollut sinetöity...
Mitä sitten loppuun voisin todeta niistä maailman tapahtumista ja tilanteista (politiikasta) viimeisen kuukauden ajalta?
Tämä etenkin on se aihepiiri (politiikka), jossa on paljon enemmän pahuutta, surkeutta ja rappiota kuin mitään hyvää sanottavaa, ja kuten heinäkuu sen osoitti; lähes kaikki on menossa vain huonompaan suuntaan, ja etenkin virallisen vallan "auttamana".
Itse asiassa minua on viime aikoina vahvasti mietityttänyt se, että mahdankohan vain tuhlata aikaani näistä aiheista kirjoittaessani, ja minun olisikin siksi syytä jättää nämä "aktivistityyliset" asiat ja toiminnat sikseen edelleen tai jopa ainiaaksi, ja keskittyisinkin sitten jatkossa vain itseeni siten kuin em. ongelmista huolimatta siihen pystyn...
Minulla kyllä olisi näistä heinäkuunkin tapahtumista tarkkoja ja analyyttisiä seikkoja sanottavana ja huomioitavana, joten menköön nyt vielä lopuksi lyhyesti:
-- Donald Trumpin murhayrityksessä on paljastunut selvästi luultua enemmän petollisia, lavastettuja ja muutenkin katalia piirteitä, ettei mihinkään siinä ja jatkeena Trumpin presidentinvaalien kampanjaan voi luottaa.
-- Donald Trumpin murhayrityksen myötä isot vaihtoehtomediat ja -ajattelun ryhmät ovat vastakkainasetelmallistuneet entistäkin pahemmin; mm. David Icken edustama yksi ryhmä ja Alex Jonesin edustama toinen ryhmä ovat yhä radikaalimmin toisiaan vastaan, vaikkei kumpaankaan voi enää luottaa kunnolla (yksi on yhä enemmän vain uusi radikaaliversio totunnaisesta oikeistosta ja toinenkin viljelee mm. täysin huuhaajuttuja, kuten kemikaalivanafanaattisuutta).
-- Kamala Harrisin tuleminen Joe Bidenin tilalle Yhdysvaltain presidentinvaaliin kertoo woke-agendan radikalisoitumisesta entisestään virallisen vallan piirissä, ja siitäkään ei voi sanoa mitään hyvää, kuten mm. Seppo Oikkosen kaikkien siihen liittyvien analyysien (Alkon kassalla) mukaan voidaan todeta.
-- Woke-agendan radikalisoituminen näkyi Pariisin olympialaisten avajais"messussa" entistäkin hurjempana länsimaisen sivistyksen rienaamisena, alistamisena ja tuhoamishaluna, ja siitä kritiikin esittäjien kaasuvalottamisena "äärioikeistoksi" ja "putinisteiksi".
-- Woke-agendan radikalisoituminen on näkynyt myös itse olympialaisten urheilutilanteissa, missä esim. naisena esiintyvä mies on hakannut naista nyrkkeilykehässä, ja sitä on kaasuvalotettu massoille virallisesti "olympialaisten nyrkkeilyotteluna".
-- Pariisin olympialaisten nuo avajaiset tarjoilivat vuoden 2012 Lontoon olympialaisten tapaan ennakoivaa ohjelmointia "messunsa" ohjelmanumeroissa massoille yhä radikaalimmin, ja sen mukaan lähivuosille Pariisin avajaiset ennakoivat (eliitti suunnittelee ja toteuttaa ne, kuten Lontoon jälkeen juurikin niissä avajaisissa ennakoitu korona- ja pandemiakriisi osoittaa) mm. seuraavia asioita:
Perinteisen länsimaisen sivistyksen tuhoamista woke-ideologian mukaisen globalismin tieltä pois,
Dekadentin ja perverssin maailmankuvan eskaloimista,
Pedofilian ujuttamista yhä hyväksytymmäksi,
Kuoleman kultin nostamista enemmän esille ja käytäntöön,
Ydinsodan ja maailmanpalon symboloimista ennakoivana ohjelmointina esoteerisesti myös olympiatulen sytyttämisen tyylissä ja rakenteessa,
Eliitin maailmankuvan nostamista yhä enemmän esille numerologioineen ja uskomuksineen kaikkineen, missä esim. 33. asteen vapaamuurarius oli keskeisessä asemassa myös olympiatulen sytyttämisessä, missä kaksi kolminkertaista olympiavoittajaa sytyttivät ko. tulen ja se symboloi em. mukaisesti esoteerisesti maailmanpalon sytyttämistä ko. eliitin (33. asteen vapaamuurarien) promotoimana, jne...
Itse asiassa tässä on vielä kolme analyysiä näistä avajaisista, joista pääsette kauhistelemaan tätä koko bakkanaalia: Lying About the Olympic Last Supper, The opening ceremony of the Olympic Games - A tribute to William Blake ja An In-Depth Look at the Depravity of the 2024 Paris Olympics Opening Ceremony.
-- Britannian uusi pääministeri Keir Starmer osoitti minkälainen tahtotila todella on globalistien ja virallisen vallan fasistien woke-agendan takana, kun hän "reagoi" äskettäiseen maahanmuuttajan tekemään lapsien massapuukotukseen ja siitä suuttuneisiin natiivi-britteihin >> kaasuvalotetaan tilanne hänen ohjauksessaan ylösalaisin niin, että tilanteesta suuttuneet normaalit natiivi-britit syyllistetään "äärioikeistoksi" ja ko. maahanmuuttajan omalla tavallaan edustama ihmisryhmä (maahanmuuttajat / muslimit) ylennetään parhaimman suojeluksen piiriin.
Samalla perustetaan salainen poliisi ehkäisemään noiden "äärioikeistolaisten" toimintaa -- ja kas, uusi totalitarismi muodostuu tämänkin myötä yhä pahemmin ja juuri samalla tavalla kuin kaikki totalitarismit ovat aina syntyneet!
----------
Kuten nähdään kaikesta yllä mainitsemastani, niin juuri mitään hyvää ei ole länsimaissa menossa tällä erää, ja minusta on todella vaikeaa nähdä sitä, että millä tavalla tästä yhä radikaalimmaksi muuttuvasta rappiosta pystyttäisiin enää palaamaan Lännen pelastamisen ja tervehdyttämisen pariin!
Ja kun lisätään tähän koko soppaan edelleen sekin, miten parhaillaan menossa olevat sodat (etenkin Ukraina eli Länsi vs. Venäjä sekä Lähi-idän jo palava ruutitynnyri) vain jatkavat eskaloitumistaan, niin eihän tähän kaikkeen voi sanoa muuta kuin vain "Näkemiin".
En siis tiedä varmaksi ollenkaan sitä, miten tämä oma kirjoittelunikaan enää jatkuu ja kannattaa, kun voi olla niinkin, että ihan ulkoisten syiden takia tämä koko somemaailma lakkaa olemasta yhtäkkiä kokonaan jossain kohtaa lähivuosina -- onhan jopa virallisestikin toitotettu sitä, että maailmansota alkaa vuonna 2027, ja se olisikin aivan täysin linjassa tuon Pariisin olympialaisten avajaisten ennakoivan ohjelmoinnin kanssa: eliitti ja monet aivopestyt massat todella haluavat "totaalista sotaa" eikä uutta rauhanliikettä ole kuin vain minimaalisesti vaihtoehtopiirissä marginaalissa...??
Jatkon kirjoitteluni täällä(kin) on siis yhä epävarmaa ja somelakkoni saattaa yhä vain jatkua tämän tilapäisen kirjoituksen jälkeen... Ehkä korkeintaan vain tällaisia harvakseltaan tulevia tajunnanvirtavuodatuksia itseterapiana ja ns. höyryjen ulospäästöinä saattaisi vielä tulla...
No comments:
Post a Comment