Nyt se viimein tapahtuu Etelä-Suomessakin! -- nimittäin syksy alkaa myös termisen määritelmän mukaisesti huomenna lauantaina tai leudoimpia etelä- ja lounaisrannikon alueita koskien viimeistään ylihuomenna sunnuntaina, ja se on lähes kuukautta normaalia myöhemmin tapahtuva asia etenkin sisämaan osalta.
Säässä on nimittäin tapahtumassa rajuhko kylmeneminen tämän perjantain jälkeen, jolloin vuorokauden keskilämpötilat tuon termisen määritelmän mukaisesti tippuvat alle +10 asteen jo pysyvästi eteläisintä Suomea myöten -- toisaalta tämä kylmeneminen ei näytä yhtä rajulta, laaja-alaiselta ja pitkäkestoiselta kuin mitä tapahtui viime vuoden lokakuussa...
Tämän säänmuutoksen myötä teen tämän kirjoituksen, jossa kuitenkin säätä ja sääennusteita enemmän keskityn analysoimaan Etelä-Suomen ruskan etenemisen tilannetta tällä hetkellä ja 1-2 seuraavalle viikolle, koska se on nyt hyvin mielenkiintoinen asia tämän ennätyksellistäkin lämpöä sisältäneen syyskuun päättyessä ja viimein syksyn kaikilla tavoilla tuovan lokakuun alkaessa.
Mutta ensin teen seuraavaksi myös sääkatsausta ja sääennustetta jatkolle:
Syyskuussa on siis ollut lähes koko ajan normaalia lämpimämpää ja usein myös äärilämmintä kesäsäätä, mutta viime viikonloppuna siihen tuli lyhyt poikkeus, kun pohjoisesta pääsi livahtamaan kylmää ilmaa eteläisintä Suomea myöten; niinpä sen myötä myös täällä etelässä saatiin ensimmäinen ja toistaiseksi vielä ainoa halla- ja osin jopa yöpakkasten yö lauantain ja sunnuntain väliseksi yöksi (21.-22.9.2024).
Mutta kuten tässä Facebook-julkaisussani jo ennakoin viime viikonloppuna, niin taas jopa ajankohtaan nähden äärimmäisen kesäinen lämpö palasi täksi kuluvaksi viikoksi, missä etenkin ti-ke aikana Etelä-Suomen alueella ylitettiin päivälämpötiloissa +20 astetta, ja yötkin pongahtivat jälleen erittäin leudoiksi.
Nyttemmin keskiviikosta alkaen on vallinnut myös erittäin sateiset vaiheet, koska Länsi-Euroopassa ja Norjanmerellä vallinnut laaja, voimakas ja useita osakeskuksia sisältänyt matalapaine on siirtynyt enemmän Fennoskandian päälle, ja jossa etelälounaasta on jatkuvasti tullut Suomen yli rankkasateisia sadekuurojen ja yhtenäistenkin sateiden alueita.
Tässä ke-pe vaiheessa Etelä- ja Keski-Suomi on pysynyt sateista huolimatta vielä erittäin leudon / lämpimän ilman piirissä lämpötilojen vaihdeltua yötä-päivää pääosin vähän +15 asteen molemmin puolin.
Tämä yhä suorastaan kesäinen ilmamassa on edelleen vallinut laajasti myös Itä-Euroopassa ja läntisen Venäjän alueella -- tosin noillakin alueilla siitä ilmasta on jo alkanut lämpöpuhti hieman laantumaan, koska varsinaiset hellelukemat (päivälämpötilat yli +25 astetta) ovat alkaneet jäämään enää lähinnä vain Välimeren ja Mustanmeren-Kaspianmeren läheisyyteen.
Jatkossa käy sitten niin, että tänään Suomea koilliseen ylittävä voimakas matalapaine kierrättää jälkipuolellaan luoteesta selvästi kylmempää ilmaa myös Etelä-Suomeen; tuossa em. alkuviikon säätilanteessa tämä kylmä ilma on pysytellyt vielä lähimmillään Norjassa, ja osittain Lapissa, missä Enontekiön alueella saatiin ensimmäisiä lumisateita ja ensimmäiset lumipeitteet päästiin mittaamaan Kilpisjärvellä.
La ja su tämä kylmä ilma onkin sitten jo koko Suomen yllä, ja se jääkin sitten sen verran pysyvästi vaikuttamaan koko Suomeen, että ainakaan kesäistä lämpöä ei ole enää näillä näkymin palaamassa -- seuraavat +20 asteen saavuttamiset tulevat vasta ensi vuonna huhti- tai toukokuussa...
Ensin kuitenkin vielä ensi yönä ja huomenna lauantaina Etelä-Suomen yli liikkuu lounaasta koilliseen yhä rankkojakin sateita, missä etenkin etelärannikon tuntumassa näyttäisi tulevan monin paikoin jopa erityisen runsaita sademääriä; jonkin verran tulvavaaraa siis sisältyy siihen! -- Sunnuntai on sitten jo pääosin poutainen ja aurinkoinenkin luoteistuulten heikentyessä.
Suursäätilan suhteen tapahtuu sitten ensi viikon aluksi taas korkeapaineen selänteen muodostumista Suomen etelä-kaakkoispuolelle ja osin Etelä-Suomen päälle, mutta leuto / lämmin ilmamassa näyttää pysyvän silti sen eteläpuolella Itä-Euroopassa ja läntisen Venäjän eteläosissa.
Siksi ensi viikon alkuun näkyvissä oleva osaksi aurinkoinen poutasää onkin jo syksyisen koleaa silti; lämpötilat ovat nimittäin jäämässä silloin täällä etelässäkin päivisin enää vain +10 asteen tienoille, ja sen ylitykset mahdollistuvat kunnolla enää lähinnä vain meren äärellä etelärannikolla ja lounaiskolkassa.
Yötkin kylmenevät siinä samalla taas sen verran, että ensi viikolla voivat hallat ja paikoin yöpakkasetkin tulla jo useammaksikin yöksi Etelä-Suomeenkin, ja etenkin sisämaassa.
Sitten jatkossa myöhemmin ensi viikolla näyttäisi etelästä / Baltiasta käsin pyrkivän vielä matalapainetta pohjoiseen tuon Itä-Euroopan lämpimän ilman rajalta, mutta näillä näkymin korkeintaan eteläisin Suomi voisi saada siitä sateita hetkeksi; joka tapauksessa koko Suomi pysyisi siinäkin edelleen kylmemmän syysilman puolella.
Lisäksi aivan ensi viikon lopulla näyttäisi siltä, että Fennoskandian koleassa ilmassa muodostuisi isompikin korkeapaine ainakin osaksi Fennoskandian ylle, joka sitten työntäisi tuota etelästä vielä pyrkivää matalapainetta pois, ja tämä korkeapaine sitten muuttaisi itäpuolellaan sään viimein paljon kylmempään suuntaan laajasti myös Venäjällä ja Itä-Euroopassa pohjoistuulten vallatessa siellä alaa -- Ukrainankin lähes koko elo- ja syyskuun ajan jatkunut ankara helle viimein päättyisi nopeaan syksyn ja kolean ilman tuloon.
Eli Suomessa ja täällä etelässä tuo korkeapaine jättäisi sitten mahdollisuuden edelleen aurinkoisillekin poutasäille ensi viikon lopussakin, jossa yhä koleassa syysilmassa hallat ja yöpakkaset ovat useina öinä todennäköisiä Etelä-Suomessakin ja päivälämpötilat voivat saavuttaa korkeintaan +10 asteen tienoota...
Sitten onkin jo epävarmaa tuon ensi viikon lopun jälkeinen sää, mutta yksi tyypillinen skenaario tuollaisen Fennoskandian korkeapaineen jälkeen voisi olla se, että se korkeapaine lähtisi siirtymään Suomen etelä-itäpuolelle, ja sen myötä riippuen Pohjois-Atlantin matalapaineiden voimakkuudesta ja sijoittumisesta alkaisi Fennoskandiaan ja Suomeen vallita lokakuisesti leuto-lämmin ja kostea lounais-länsi- tai lounais-etelävirtaus...
Toinen skenaario voisi olla se, että tuo korkeapaine heikkenisi nopeammin ja siirtyisi enemmän etelään ja lyhyemmän leudon lounaisvirtauksen jälkeen syntyisi Pohjois-Atlantilta suoraan Fennoskandian yli itään matalapaineiden sarja, jossa sen pohjoispuolelle jäävä Lappi olisi etenkin pohjoisosiltaan jo pysyvän talven kehittymisen aluetta, ja sen eteläpuolelle jäävä Etelä- ja osin Keski-Suomi olisi vielä suhteellisen leudon syyssään ja runsaiden vesisateiden aluetta...
Mutta voi myös noita kahta kylmempikin skenaario käydä toteen, missä esim. tuo korkeapaine joko jäisi ensi viikon lopussa tulematta ja Fennoskandian ylle muodostuisi sen sijalle kylmää matalapainetta, tai jos tuo Atlantin matalapainetoiminta suuntautuisikin tuon ensi viikonlopun korkeapaineen eteläpuolelle, jolloin Fennoskandia jäisi yhä pahemmin kylmän ilman puolelle...
Eli kuitenkin vaikkapa noiden kahden skenaarion mukaisesti tämän vuoden lokakuusta ei olisi tulossa viime vuoden lokakuun tapaisesti äärikylmää, vaikka viime vuonnakin silloista lokakuuta edelsi ennätyslämmin syyskuu: taidan silti vielä päivittää tätä skenaariovyyhtiä selvemmäksi myöhemmin ensi viikon puolella tähän seuraavaksi alle ennen alempana olevaa ruska-analyysiä, jos kylmyys vielä äityisikin pahemmaksi kuin miltä nyt näyttää...
Päivitys perjantaina 4.10.2024 klo. 15:50:
No niin, nyt on selventynyt tämän viikonlopun ja ensi viikonkin säiden kuviot uusien ennustemallien mukaan, joten voin nyt tässä kertoa näitä uusia ennusteita.
Tähän perjantaihin mennessä kuluvan viikon alun sää toteutuikin varsin hyvin ennustettuun tapaan, kun toissapäivänä keskiviikkona etelästä tosiaan pieni matalapaine ulottui eteläisimpään Suomeen kaakkoisosapainotteisesti heikkoine-kohtalaisine vesisateineen, ja muutoin on vallinnut Etelä-Suomessa poutainen, osin aurinkoinen ja öisin selkeinä hetkinä hallaa ja sisämaapainotteisesti monin paikoin heikkoa yöpakkastakin sisältänyt syyssää.
Edellä mainittuun ennusteeseeni nähden jatkon ennustemallit seuraavan reilun viikon ajalle ovat alkaneet noudattamaan enimmäkseen tuota em. versiota, jossa Etelä-Suomi on enemmän leudon ilmamassan puolella ja Lappi varsinkin pohjoisosiltaan on talven muodostumisen aluetta ensimmäisenä maistiaisena.
Viikonlopun (4. - 6.10.2024) osalta näyttää nyt seuraavalta; Lapin yli itään kulkee tänään matalapaine, joka kierrättää sinne mukanaan Jäämereltä jo lähes talvisen kylmää ilmamassaa, missä yhteydessä pohjoisin Lappi saa lumipeitteitä lumisateista.
Samalla Etelä-Suomeen ulottuu Keski-Euroopasta ja Etelä-Skandinaviasta korkeapainetta, jonka itään siirtymisen myötä lounaasta alkaa tulla la-su ajaksi aikaisempaa leudompaa ja kosteampaa ilmaa alueelle, jossa päivälämpötilat kohoavat +11 ja +15 asteen välille ja yötkin leudontuvat yli +5 asteisiksi -- tässä yhteydessä sunnuntaina Keski-Suomea ylittää pieni matalapaine sateineen, joka jakaa etelän leudon ja Lapin kylmän ilman erilleen; voi olla, että tuon matalapaineen pohjoisreunalla sateet tulevat mm. Koillismaalla lumena, ja siellä voi kertyä useitakin senttejä ensilunta.
Kuitenkin nyt näyttää siltä, että tuon pienen matalapaineen jälkeen kylmää ilmaa pääsee hetkeksi taas Etelä-Suomeenkin ensi viikon aluksi, jolloin päivälämpötilat jäävät etelässäkin alle +10 asteen ja vähäpilvisinä yöhetkinä hallat ja yöpakkaset voivat mahdollistua ainakin lähempänä Keski-Suomea olevilla alueilla sisämaassa.
Toisaalta jo tänä viikonloppuna Britteinsaarten länsipuolella muhiva laaja ja hyvin voimakas matalapaine alkaa vaikuttaa ensi viikon alussa ja etenkin siitä eteen päin myös koko Fennoskandian säähän, kun matalapaine muotoutuu näillä näkymin siinä vaiheessa siten, että se siirtyy enemmän Länsi-Euroopan päälle ja samalla siitä alkaa ulottumaan voimakasta matalapaineen osakeskusta Etelä-Skandinaviaan -- matalapaine saa ensi viikon alussa myös täydennystä tällä hetkellä kauempana Atlantilla riehuvasta erittäin voimakkaasta hurrikaani Kirkistä.
Samalla kylmää korkeapainetta muodostuu Uralille; talvea alkaa siis muodostumaan myös Länsi-Venäjän pohjoisosissakin lähipäivien aikana.
Tämän mukaan ensi viikolla puolen viikon maissa lounaasta alkaa ulottumaan sateita Etelä-Suomeen, ja samalla etelästä yrittää työntyä taas leudompaa ilmaa etelään voimakkaiden etelä-kaakkoistuulien myötä, mutta tuo em. kylmä korkeapaine toisaalta painaa vastaan ja syöttää kylmää edelleen Lappiin ja maan itäosiin -- eli taas näyttää syntyvän jakoa etelän leudompaan ja Lapin ainakin osittain melko talviseen ilmaan.
Myöhemmin ensi viikolla tuo Länsi-Euroopan matalapaine siirtyy enemmän juuri Skandinavian päälle, joten sen reippaita sadealueita liikkuu myös Suomen yli jatkuvasti lounaasta koilliseen, ja sitten matalapaine jää heikkenemään Fennoskandian ylle, kunnes Pohjois-Atlantilta tulisi taas uutta matalapainetta tilalle myöhemmin...
Noissa vaiheissa ensi viikon puolivälin jälkeen tuo etelästä työntyvä leuto ilma näyttäisi ottavan kunnolla voittoa siten, että ainakin Etelä-Suomessa päästäisiin taas reilusti yli +10 asteen lämpötiloihin (hetkittäin jopa +15 asteen vaiheilla olevat lämpötilat voivat mahdollistua), ja runsaspilvisissä, ajoittain runsassateisissa ja voimakastuulisissa oloissa nämä lämpötilat pysyvät sitten lähes samoina yötä-päivää, eli yötkin ovat taas erittäin leutoja.
Lapissa puolestaan tuo matalapainesysteemi tuo runsaita sateita aluksi osittain lumena, joten ainakin Pohjois-Lapissa lumipeitteet voivat ensin kasvaa paljonkin (tyyliin 10-20 cm), mutta toisaalta ensi viikon lopulla koko Lapissakin voi olla useita asteita plussaa leudon ilman voittaessa alaa, joten paksuimmatkin lumipeitteet voivat sulaa vauhdilla ainakin suureksi osaksi tai melkein kokonaan pois...
Ensi viikon aivan lopussa / ko. viikonvaihteessa lännestä tulisi lopulta taas vähän kylmempää ilmaa tuon heikkenevän matalapaineen länsipuolelta kiertyen, mutta ilmeisesti talven uutta tuloa ei ole merkittävästi siinä tapahtumassa Lappiinkaan, ja Uralin tienoonkin talvenmuodostus keskeytyisi leutojen lounaisvirtausten takia tuon em. matalapaineen itäpuolella ensi viikon lopulla...
Enempää ei tässä päivityksessä ole sääasiaa, mutta alla olevaan ruska-analyysiin viitaten voidaan nyt todeta Etelä-Suomen normaalista viiveellä etenevään ruskaan liittyen, että se on saamassa näiden uusien sääennusteiden mukaan toivottua leutoa mahdollisuutta edetä hyvin kohti loppuaan, joka on tervetullut poikkeus viime vuoden lokakuun aivan liian kylmiin olosuhteisiin nähden -- palaan tekemään omassa blogikirjoituksessa Etelä-Suomen ruskatilanteesta uutta päivitystä muutaman päivän kuluttua ensi viikolla...
-----
Siirtytäänpä sitten analysoimaan tämän hetken ja jatkon ruskatilannetta etenkin Etelä-Suomen osalta (ja sen mukaisesti tyypillisellä elinalueellani Hämeenlinnan-Espoon linjalla):
Ensin täytyy mainita ruskasta ja sen etenemisestä yleensä, että tällaisessa ruskan tämän hetken erittäin viivästyneessä tilanteessa olisi parasta, jos lokakuussa olisi sen verran leutoa tai leutojen ja kylmien säiden sopivaa vuorottelemista, missä ruska pääsisi etenemään mahdollisimman paljon alusta loppuun häiriintymättä.
Tämä tarkoittaa sitä, että esim. viime vuoden lokakuun tapaan ei tulisi liian kylmää, jossa yhtäältä ruska ei pääsisi etenemään kunnolla nestevirtausten jähmettyessä ja toisaalta ruskaa ei edes syntyisi vielä vihreisiin lehtiin, kun lehdet paleltuisivat suoraan kuolleiksi liian kovissa yöpakkasissa -- sääennusteiden valossa tällä kertaa vaikuttaa vielä lupaavalta eikä liian kylmältä...
Viime viikolla ennen tuota viime viikonlopun lyhyttä ja yöhallaista kylmän syysilman pistäytymistä etelän ruska eteni vielä hyvin hitaasti ja vaivalloisesti eikä ollut vielä monin paikoin lähes ollenkaan alkanutkaan lukuun ottamatta niitä ruostesienien aiheuttamia valeruskatilaneita etenkin maaseudun koivikoissa (Betula sp.).
Vasta tuon viime viikonlopun kylmän hetken jälkeen ruskan alkaminen ja eteneminen on alkanut olemaan selvempää, mutta edelleen tämä varsinaisen ruskan etenemisen tilanne tällä hetkelläkin on yhä paljon normaalista aikataulusta jäljessä ennätyslämpimän syyskuun jäljiltä; enimmillään viive on arviolta n. kahden viikon luokkaa.
Olen sanonut, miten esim. tuo em. koivikoiden jo viime viikollakin monin paikoin esiintynyt ruostesienien aiheuttama "ruska" ei ole varsinaista ruskaa, ja sille on itse asiassa hyvä tieteen mukainen käytännön syy:
Nimittäin puiden (kuten usein mm. juuri koivujen) lehdissä loppukesällä ja syksyllä ilmaantuvat ruostesienet käyttävät elääkseen hyväksi lehtien kautta saamiansa ravinteita, missä yhteydessä siinä hyväksikäytössä tuhoutuu paljon myös lehtien lehtivihreää väärällä tavalla eikä sillä oikealla tavalla pilkottuna ravinteiksi lehdistä poissiirtoa varten, kuten varsinaisen ruskatapahtuman mukaisesti tapahtuu.
Koska varsinainen ruska on tämän lehtivihreän siirtymistä lehdistä pois puiden oksiin ja runkoihin, niin tuo ruostesienien "ravinnesyönti" tuhoaa sen lehtivihreän ainakin osittain aina sillä tavalla, että se siirto ei onnistu enää kunnolla.
Siksi tämä tuhoutuneen lehtivihreän yritys siirtyä vaillinaisena ja vääränlaisena puiden oksiin ja runkoihin nähdään varsinaiseen ruskaan nähden himmeämpinä ja ruskeampina syysväreinä, eli siis valeruskana -- tarkemmassa lehtien tutkimisessa ruostesieni"saastuneet" lehdet tunnistaa myös siitä, että niiden alapinnoilla on keltaisena jauheena ko. ruostesienien itiöitä.
Toki rajanveto varsinaisen ja tuon valeruskan välillä on usein mahdotonta, koska myös koivuilla esiintyy etenkin varsinaisen ruskakauden muutenkin jo selvästi alettua yhtäaikaa sekaisin sekä normaalisti etenevää lehtivihreän lehdistä poistoa eli varsinaista ruskaa että tuota ruostesienivaurioitunutta valeruskaa -- näin jo tässä syyskuun lopulla voidaan sanoa olevan tilanne, ja lokakuun puolella enemmänkin, kun varsinaisen ruskan huipentuma lähenee.
Maaseudun koivikoissa ensimmäisenä ja runsaimmin tuota ruostesieni"ruskaa" ilmentäneissä puissa on sen takia tapahtunut kuitenkin jo nyt varsinaiseen ruskaan nähden niin paljon etuaikaista lehtien varisemistakin, että joitakin koivuryhmiä on jo varistunut suurimmaksi osaksi paljaiksikin.
Toisaalta monilla ruostesienistä sivuun jääneillä koivuilla ruska on korkeintaan vasta ihan alussa, ja monet koivut etenkin taajamissa ovat vielä lähes täysin kesäasussakin, ja koivujen varsinaisen ruskan huipentuma sen perusteella on silti vielä melko kaukana lokakuun puolella.
Maaseudun luonnossa vertailemalla koivuja ja haapoja (Populus tremula) nähdään ja on viime viikolta saakka nähtykin juuri se, miten myöhässä varsinainen ruska on silti ollut, vaikka tuota ruostesieni"ruskaa" onkin ollut monin paikoin paljon; ruostesienikellastuneiden koivikoiden seassa olevista haavoista lähes kaikki ovat olleet yhä jopa täysin kesäasussa, ja vain yksittäisissä ja harvoissa haavoissa on ollut vähän ruskan alkua.
Normaalimmassa aikataulussa etenevässä ruskassa olisi tilanne koivujen ja haapojen välillä pikemminkin sellainen, missä varsinaista ruskaa ilmaantuu haapoihin osittain myös ennen koivuja, ja tällaista nykyistä "kellastuneet koivut vs. kesävihreät haavat" -tilannetta ei olisi näin selvästi tai nurinkurisen kontrastisesti, kuten tällä viikollakin on nähty.
Luonnossa juuri haapa siis täten paljastaakin helposti varsinaisen ruskan etenemisen asteen, koska ruostesienet ovat haavoissa yleensä aina koivuja paljon harvinaisempia tihulaisia -- ja nyt siis ollaan edelleen ruskassa paljon myöhässä tavanomaiseen aikatauluun nähden, ja kun viime viikkojen lämmin ja kostea sää on edesauttanut etenkin koivuissa tuota ruostesieni-invaasiota.
Erityisen runsaasti ruostesienikellastumista on ollut luonnossa joillakin pensasmaisilla pajulajeilla (Salix sp.), mutta toisaalta olen havainnut pajuista raidalla (Salix caprea) normaalia paljon vähemmän ruostesienikellastumista; niinpä ensin mainittujen kohdalla joissakin pajupensaissa ruostesieni-invaasion nopeuttama lehtien variseminen on edennyt täksi syyskuun viimeiseksi viikoksi jopa täysin loppuun erittäin etuaikaisesti, kun samalla monet raidat ovat edelleen täysin kesäasussakin ennätyslämpimän syyskuun takia.
Kaiken kaikkiaan nyt noista muihin puihin nähden hyvinkin aikaisista ruostesienien aiheuttamista lehtien kellastumisista ja varisemisista voidaan kuitenkin todeta se, että siitä poikkeuksesta ei ole koitunut paljoa haittaa, koska tavallaan enimmäkseen tällainen ruostesienikellastuminen ja -variseminen tässä syyskuun loppupuolella on ollut myös kuin vain "normaaliaikaista ruskaa" huolimatta lehtivihreän vaillinaisesta lehdistä poistosta em. tapaan.
Lisäksi sitä ongelman vähyyttä korostaa se, miten koko tämän kasvukauden erittäin etuaikaisen etenemisen mukaisesti myös kaikki ruostesieni-invaasion piirissä olevat koivut ja pajut ovat ehtineet ennen ruostesienien ilmaantumista valmistamaan kaiken kasvunsa ja kehityksensä jo elokuuhun mennessä erittäin hyvin valmiiksi talvea varten -- kiitos erittäin lämpimän kesän ja siinä varsinkin toukokuun ennätyshelteiden.
Muista lehdissä esiintyvistä kasvitaudeista mainitsen sellaista vielä, miten esim. härmää on ollut tietyillä puilla paljon vähemmän kuin oli esim. viime vuonna; esim. tammilla (Quercus robur) on ollut näin, joten viime vuoden härmäinvaasiostaan poiketen ne ovat pitäneet lehtiään edelleen hyvin kesäasussa, kun viime vuoden aikana pahojen härmien takia osa tammista alkoi varistaa lehtiään ennenaikaisesti jopa jo elokuusta lähtien.
Myös metsävaahteroilla (Acer platanoides) härmää on ollut huomattavan vähän, ja etenkin sen punalehtisillä lajikkeilla (kuten verivaahtera) härmää on ollut jopa hämmästyttävän olemattomasti, joten siksi niillä lajikkeilla on vielä edelleenkin ihan kesäasuiset latvukset puhtaina.
Sen sijaan mongolianvaahteralla (Acer tataricum ssp. ginnala) on joissakin puissaan-pensaissaan esiintynyt tässä syyskuun mittaan lehtiensä todella poikkeavaa osittain vihreänä tai vihertävän ruskeana varisemista ennenaikaisesti, ja täten ainakin osalla puistaan niiden tyypillinen kirkas oranssinpunakirjava ruska on mennyt pilalle ja jäänyt pois.
Noissa härmän olemattomuuksissa syitä on vaikea määrittää, mutta yksi syy voi olla "vain" se, että puillakin vastustuskyvyt mm. härmää vastaan voivat vaihdella monella tavalla eri vuosien väleillä mm. kosteusolojen yms. kasvukomponenttien muutosten / vaihteluiden myötä...
Sen sijaan tuossa mongolianvaahteran tapauksessa epäilen merkittäväksi syyksi tätä äärilämmintä syyskuuta, joka on sotkenut sen lajin ruskaantumista; nimittäin ko. laji on kotoisin hyvin mantereisilta alueilta Aasiasta, jolloin sen geeneissä on tyypillisesti ohjelmoituna nopea ja selkeä ruskavaihe juuri tähän aikaan vuodesta, mutta tämän syyskuun ennätyslämpimyyden takia se on jotenkin mennyt sekaisin, mutta silti osittain sen aikataulun mukaan lehdet pyrkivät silti varisemaan pois nyt ns. normaaliaikatauluisesti liian vanhoina joka tapauksessa ilman kunnon ruskaakin.
Siirrytäänpä sitten tarkastelemaan varsinaisen ruskan etenemistä toisenlaisten puiden ja pensaiden pariin:
Ensin luonnonlajeista havaittuna mäntyjen (Pinus sylvestris) joka syksyinen vanhimman neulasvuosikerran kellastuminen ja variseminen ei ole yllättäen poikennut normaalista lähes yhtään; joka syksyiseen tapaan ko. neulasten kellastuminen ja variseminen on ollut syyskuun alkupuolella pääosin tapahtuva ilmiö, ja ehkä vain hieman normaalia enemmän sillä on tapahtunut viivästymistä syyskuun lopulle.
Vielä kokonaan tai lähes kokonaan kesäasussa pitkälle lokakuun puolelle saakka pysyviä lajeja ovat mm. lehmukset (Tilia sp.), tammet, balkaninhevoskastanja (Aesculus hippocastanum), jasmikkeet (Philadelphus sp.), kuusamat (Lonicera sp.) ja jotkut omenapuut (Malus sp.) -- poikkeuksia näissä ovat joidenkin niiden lehtiä vaivaavat ruostesienet mm. lehmuksilla, jolloin lehtiensä ruskeentumisen kautta poisvarisemista on paikoin tapahtunut jo ennenaikaisesti.
Puistojen ja puutarhojen parissa eniten ruskaa on alkanut syntymään tällä viikolla varsinkin tuon em. viime viikonlopun kylmän hetken jälkeen metsävaahteroiden (Acer platanoides) parissa; tällä puulajilla on aina ruskaantumisessaan äärimmäisiä yksilöllisiä eroja, jossa voidaan erotella toisistaan erilleen varhaiset, keskivarhaiset ja myöhäiset ruskaantujat.
Vielä viime viikolla noista varhaisista ruskaantujistaan vasta osalla oli kirkkaiden ruskavärien ilmaantumista, mutta nyt ruskan nopeuduttua ne ovat saavuttaneet jo ruskahuippuaan tällä viikolla ja noista keskivarhaisista ruskaantujistaan osalla on myös jo ilmaantunut kirkkaita ruskavärejä. Myöhäiset ruskaantujansa ovat vielä pääosin täysin kesäasuisia, ja pysyvät osittain sellaisina pitkälle lokakuuhun.
Vuorijalavat (Ulmus glabra) käyttäytyvät paljon samaan tapaan ruskaantumisessaan kuin nuo metsävaahterat, joten niilläkin on sekä jo paljon ruskaantuneita puita että vielä kesäasuisiakin toisia puita.
Molemmilla tämä äärilämmin syyskuu näyttää aiheuttaneen jonkin verran muutoksia varsinaisen ruskansa väreihin ja ilmaantumistapoihin; metsävaahteralla keltaiset ruskavärit ovat joillakin puillaan normaalia enemmmän esiintyviä oranssien ja punaisten värien sijaan, ja lisäksi nämä keltaiset värit ovat ilmaantuneet normaalista poiketen osittain enemmän latvustensa sisäosista käsin pintaa kohti eikä niinkään latvusten päälipinnoilta alkaen.
Vuorijalavalla puolestaan keltaisen ruskansa mukana on ollut ehkä hieman normaalia enemmän myös ruskehtavia sävyjä, ja samalla varhaisimmin ruskaantuneet puunsa ovat jo varistaneet paljon lehtiään.
Nämä molemmat etenevät jatkossa ruskaantumisessaan muihin nähden kaikkein selvimmin eteen päin myös ensi viikolla, joten niiden ruskahuipentuma on lokakuun ensimmäisestä viikosta alkaen jo käsillä, vaikka sekin on tapahtumassa normaalia myöhemmin, ja edelleen myöhäisimmin ruskaantuvilla puillaan pysyy yhä kesäasuja.
Luonnossa kotipihlajalla (Sorbus aucuparia) ja jo em. haavoilla on ollut vasta paikoin ja vähän varsinaista ruskaa, mutta niilläkin alkaa ruska lisääntymään selvästi ensi viikolla; eipä niilläkään silti ruska-aikataulun myöhäisyys ehdi kiriintyä kiinni normaaliksi lokakuun puolellakaan.
Monilla viljellyillä pensailla on paljolti samanlainen tilanne, kuten mm. monilla pensasangervoilla (Spiraea sp.), tuhkapensailla (Cotoneaster sp.) ja aronioilla (Aronia sp.), joilla kirkasta ruskaa on ollut vasta hyvin vähän, ja niidenkin ruskahuipentumaa joudutaan vielä odottamaan pitkälle lokakuun puolelle.
Samaa voidaan sanoa edelleen myös kirkasta ruskaa tekevistä viljellyistä puista tyyliin: rusokirsikka (Prunus sargentii), pilvikirsikka (Prunus pennsylvanica) ja katsura (Cercidiphyllum japonica), mutta luonnossa tuomi (Prunus padus) on jo pitkälti ruskahuipentuman tuntumassa, ja ensimmäisenä ruskaantuneilta osiltaan jo osaksi varistanutkin lehtiään.
Saarneista mainitsin jo aikaisemmin syyskuussa, miten viljelty pohjoisamerikkalainen punasaarni (Fraxinus pennsylvanica) teki suurimmaksi osaksi jo syyskuun alkupuoliskon aikana ruskahuipentumansa perustuen lämpötiloja enemmän valon määrän vähenemiseen; niinpä tällä hetkellä iso osa niistä puista ovatkin jo alastomia, mutta sen verran syyskuun ennätyslämpö on toisaalta vaikuttanut joissakin yksittäisissä puissaan ruskaansa viivyttämällä siten, että lehtiään on yksittäisissä puissaan vielä jäljellä ja jäänee vielä vähän lokakuun puolellekin saakka.
Sen sijaan eteläisimmän Suomen lehtoluonnossakin esiintyvä lehtosaarni (Fraxinus excelsior) on viivyttänyt ruskaansa paljon enemmän myöhemmäksi kuin tuo pohjoisamerikkalainen sukulaisensa; niinpä lehtosaarnilla on vasta tässä syyskuun lopulla esiintynyt himmeän keltaista ruskaansa ja lehtien varisemista; poikkeuksellisesti etenkin pakkaselta suojaisilla kasvupaikoillaan lehtosaarneja säilyy osaksi lehtevinä vielä lokakuun puolellekin.
Lehtosaarnilla on ilmennyt tässä syyskuun mittaan myös hedelmiensä kannalta erikoinen poikkeama sekä tämän syyskuun ennätyslämpimyyden että koko kasvukauden erittäin etuaikaisen etenemisen ansiosta; nimittäin niiden siivekkäät hedelmät kypsyivät ruskeiksi jo syyskuun alussa, jolloin ruskeita hedelmäterttujaan näkyi puissaan vielä vihreiden lehtiensä kanssa.
Normaalisti tällaista visuaalista tilannetta ei esiinny ollenkaan tällä puulajilla Suomen oloissa, koska normaalimpi hedelmiensä kypsymisen tahti on sellainen, missä ensin puistaan varisee syyskuussa lehdet, ja vasta sitten hedelmänsä jaksavat kypsyä ruskeiksi lokakuussa tavallaan jälkijättöisesti.
Tästä päästäänkin tarkastelemaan myös muita erikoisia hedelmäkypsymisen tilanteita joillakin puilla tällä hetkellä merkkinä tästä hyvin erikoisesta koko kasvukaudesta ja syyskuun ennätyslämpimyydestä; nimittäin esim. metsätammen (Quercus robur) terhot ovat tietenkin myös kypsyneet variseviksi normaalia paljon aikaisemmin.
Normaalisti niiden varisemisaika olisi enemmän lokakuun puolella Etelä-Suomessa, mutta tällä kerralla ne ovat varistaneet terhojaan jo melkein kokonaan loppuun saakka tässä syyskuun mittaan, ja ensimmäisiä varisemisia havaitsin jo elokuun lopussa.
Tuolla em. kotipihlajallahan marjansa kypsyivät punaisiksi pääosin jo jopa heinäkuun lopussa, ja elokuun lopulta alkaen ne ovat olleet enenevästi ylikypsiä; toisaalta tähän päivään mennessä on käynyt ilmi myös se, että ne ovat jaksaneet pysyä erittäin etuaikaisesta kypsymisestään huolimatta ja vielä ylikypsinäkin punaisina ja / tai kokonaan varisematta monissa puissaan -- pihlajanmarjasatohan on ollut tänä vuonna äärirunsaskin, joten linnut eivät ole ehtineet hieman yllättäen syödä kaikkia marjoja huolimatta tästä erittäin pitkästä kypsänä oksillaan olosta.
Mainitaan tässä samalla myös syyshortensian (Hydrangea paniculata "Grandiflora") kukintotilanteesta havaintoja, koska tämäkin on edennyt hyvin erikoisesti monin paikoin näissä ääripoikkeuksellisissa olosuhteissa tässä elo- ja syyskuun mittaan; tuokin kukinta on ensinnäkin edennyt paljon normaalista edellä, missä jo heinäkuun lopulla ko. pensaat olivat saavuttaneet valkoisen kukintavaiheensa. Sitten elokuussa kukintoihinsa muodostui 2-4 viikkoa etuajassa tyypillistä vaaleanpunaista myöhäis"kukinnan" sävyä, mutta sitten syyskuun ennätyshelteen aikana kukintoihin alkoi tulla myös ennen näkemättömästi vihreitä sävyjä ja vaaleanpunainen haalistui osaksi pois.
Nyttemmin tuon viime viikonlopun halla- ja yöpakkastilanteen takia osalle hallanarimmilla paikoilla kasvaneista syyshortensioista on jo voinut tulla ruskeita pakkasvaurioita ko. kukintoterttuihinsa, mutta toisilla hallansuojaisilla paikoilla niitä ei ole vielä ehtinyt tulla.
Tämä sama pätee myös muihinkin hallanarkoihin kasveihin ja kasvinosiin; sen takia mm. tuo viime viikonlopun kylmä yö ehti eräin paikoin tuhota pakkasvaurioihin esim. sen kuuluisan vieraslajin eli jättibalsamin (Impatiens glandulifera), sekä liudan samalla tavalla arkoja puistojen ja puutarhojen kesäkukkia, kuten begonioita (Begonia cv.), verenpisaroita (Fuchsia cv.) yms. -- Ja toisin paikoin niitä on vielä säilynyt vaurioitta runsaassakin kukassa, ja sitten em. sääennusteen mukaan jää nähtäväksi, miten totaalisesti ensi viikolla esiintyvät hallat ja yöpakkaset saattavat ne viimeisetkin jo tappaa...
Pelloilla (viljoista jo aikaa sitten puiduilla) ja niityillä on jatkunut edelleen muutamien luonnonkasvien jopa poikkeuksellisenkin runsas uusintakukinta, missä mm. jo aikaisemmissa kirjoituksissani mainitsemieni puna-apilan, keltakannusruohon, pietaryrtin ja saunakukan lisäksi runsasta uusintakukintaa on tehnyt tässä syyskuun mittaan myös siankärsämö (Achillea millefolium).
Nämä toistamiseen elävät luonnonkasvit eivät vielä kärsineet oikeastaan ollenkaan tuosta viime viikonlopun yhdestä kylmästä yöstä, ja varmasti vielä ensi viikolla odotettavissa olevat yöpakkaset / hallat eivät niitä vieläkään pysty vaurioittamaan merkittävästi -- niiden kasvu ja kukinnan kehitys kuitenkin hidastuu jo paljon.
Myös puistojen ja puutarhojen nurmikoiden kasvu hidastuu ensi viikolla paljon aikaisempaan erittäin rehevään ja ajankohtaan nähden nopeaan kasvuun verrattuna -- aivan vielä ei kuitenkaan kasvukauden loppu häämötä Etelä-Suomessa, joten hidasta nurmikoiden kasvuakin voi vielä jonkin aikaa tapahtua lokakuussakin. Nurmikoiden viimeiset leikkuutarpeet taitavat kuitenkin päättyä näihin hetkiin.
Sienistä olen havainnut viime viikolta saakka sitä, mitä jo arvioin sen syyskuun aikaisemman rankkasadetilanteen tiimoilta; sieniä on tosiaan vielä ilmaantunut paikoin hyvinkin runsaasti kosteiden ja lämpimien säiden ansioista, missä esim. Espoossa eräällä valokuvauslenkkini kohdalla havaitsin pelkästään yhdessä ryhmässä lähes 15 kpl. punakärpässieniä (Amanita muscaria) -- en muista ennen nähneeni yhdellä kertaa sitäkään sienilajia niin monta kappaletta!
Kallioisilla mäillä puolestaan ovat syyskuun äärilämpimistä säistä huolimatta viihtyneet loppukesälle-syksylle tyypilliset kasvutapahtumat; eli mm. sammaleiden ja jäkälien parhaimmat kasvukauden olosuhteet ovat jo vallinneet ainakin osittain hienosti, ja siksi tällä hetkellä sammaleiden vihreys on jo kirkasta niillä paikoilla.
Samasta syystä johtuen kallioisten mäkien ruohovartinen pienkasvillisuus on tällä hetkellä myös hyvin vehreää syksylle tyypillisesti, missä esim. ensi vuotta varten on paljon vihreää niittysuolaheinän (Rumex acetosa) lehtiruusukkeiden "taimikkoa".
Viljapelloilla puolestaan ovat kasvaneet pääosin jopa erinomaisesti kosteuden ja poikkeuksellisen lämmön ansioista syysviljojen (ruis ja syysvehnä) oraat tässä syyskuun mittaan, ja vain paikoin on saattanut olla hieman sen aikaisemman syyskuun rankkasadetilanteen aiheuttamia liikamärkyysongelmia.
Mainitaan vielä lopuksi vesistöjen pintavesilämpötiloista ja vesistöistä muutenkin mm. kosteusolosuhteiden kannalta Etelä-Suomessa:
Äärilämmin syyskuu on siis pitänyt mm. järvissä pintavesilämpötiloja paljonkin normaalia korkeammalla, ja vielä edelleenkin ne ovat pysyneet n. +15 asteen tienoilla.
Suomenlahdella puolestaan on ollut ns. "merilämpöaalto" ennätyksellisesti toisen kerran tänä vuonna, joka tarkoittaa sitä, että meriveden pintavesilämpötila on ollut useiden päivien ajan monta astetta ajankohdan normaalilukemia korkeampi; ensimmäisen kerran sellainen tapahtui sen toukokuun ennätyshelteen myötä ja toinen kerta on ollut tämän ääriämpimän syyskuun takia.
Tuo huomisesta alkava syyskoleus alkaa viimein kylmentämään kaikkien vesistöjen pintavesillämpötilojakin aikaisempaa nopeammin, mutta etenkin isoissa vesistöissä ja merellä voi kestää silti vielä montakin päivää, että pintavesilämpötilat kylmenevät ajankohdan edes normaalille tasolle.
Maaperän kosteusolot muuttuivat selvästi jo märemmiksi siinä aikaisemmassa syyskuun rankkasadetilanteessa, ja tämä kuluvan viikon runsassateinen vaihe lisää märkyyttä maaperässä edelleenkin ja etenkin ensi yön ja huomisen aikana; tällä alkaa olla jo selvää vaikutusta myös pohjavesien nousuun lähtöön, ja järvissäkin alkaa yhä selvemmin vedenpintojen nousut.
Liikamärkyyttä voi olla tämän sateisen jakson heti perään taas paikoin jonkin verran mm. kasviviljelyn katsannossa, mutta ilmeisesti tuo ensi viikon pidempi poutajakso parantaa liikamärkyydet vielä poiskin aika hyvin, joten näistä sateista on vieläkin enimmäkseen vain hyötyä mm. ensi vuodenkin kasvukautta ajatellen.
--- Viimeisenä mainitsen Suomen aikaa viime yönä sattuneen Helene-hurrikaanin rantautumisen Yhdysvaltojen kaakkoisosiin, joka oli monella tavalla poikkeuksellinen myrsky ja tilanne, ja se aiheuttaa yhä parhaillaankin mm. USA:n kaakkoisosissa ennen näkemättömän pahoja sisämaan tulvia: tein Fb-sivulleni tästä seurantapostauksen, jossa otin esille somen tunnetuimmat yhdysvaltalaiset Youtube-meteorologit Ryan Hallin ja Reed Timmerin, jotka tekivät muiden myrskybongaustovereidensa kanssa liveseurantaa tästä hirmumyrskystä tuossa postauksessani linkkaamissani videoissa; siitä voitte jälkeen päin katsella miten ko. hurrikaani eteni ja teki tuhojaan.
Päivitys sunnuntaina 29.9.2024 klo. 23:05:
Laitan tähän Fb-sivullani koostaman Helene-hirmumyrskyä koskevan päivityksen linkiksi, ja sen seuraksi alle laitan myös tuossa Fb-postauksessani kirjoittamani tekstin koskien Helenen aiheuttamia tuhoja yms. asiaa >>
Tekstini lainattuna sellaisenaan:
Helene-hirmumyrsky on jättänyt jälkeensä ennen näkemättömän katastrofin Yhdysvaltain kaakkoisosiin, ja sen lisäksi uusi trooppinen myrsky on jo muhimassa lähipäivinä! -- nähtäväksi jää tuleeko siitä toinen katastrofi ensimmäisen päälle n. viikon tai reilun viikon kuluttua...
Mutta listataanpa alle nyt Helene-hurrikaanin vaikutuksia:
Tässä Ryan Hallin uudella videollakin niitä kerrataan, ja kyseessä on ollut etenkin Pohjois-Carolinan, Tennesseen ja Etelä-Carolinan osavaltioiden alueilla silkka raamatullinen katastrofi!
Nimittäin tuolla sisämaa-alueilla Appalakkien vuoriston piirissä on syntynyt Helenen tuomana modernin historian pahin tulvakatastrofi, jota ei ole nähty tuolla alueella koskaan ennen!
Alueella satoi monin paikoin Helenen tuomana jopa ennustettuakin enemmän (Ja ennusteetkin olivat jo raamatullista tuhoa povanneita!), jossa sademäärät olivat kolmessa päivässä pahimmillaan jopa 500-750 mm!
Kuvitelkaa: se on sademäärä, joka täällä Suomessa saadaan normaalisti lähes vuodessa!
Tulvat laajalla alueella ovatkin aiheuttaneet pahimmillaan mm. satojen teiden katkeamisia ja sulkemisia, maisemien muuttumisia lopullisesti, ja lukematon määrä ihmisiä on ollut jo päiviä ilman sähköä, teleliikennettä, ruokaa ja juomaa!...
Lisäksi Helenen tuoma myrskyvuoksi oli Floridan länsirannikolla myös ennätyksellinen, mikä aiheutti myös ennen näkemätöntä tuhoa!
Esim. Cedar Key -nimisessä kaupungissa tuhoutui myrskyvuoksen takia sellaisia taloja ensimmäistä kertaa, jotka olivat rakennettuja 1800-luvulla, ja jotka olivat sentään kestäneet ennen tätä nykytuhoa lukemattomia muita hurrikaaneja!
Tuhojen korjaamiseen on arvioitu pahimmilla alueilla kuluvan useita vuosia, tai kuten Ryan Hall tällä videolla kuvailee; "koko ihmisikä"!...
Listaan alle monta videota, joissa etenkin tuota sisämaan tulvatuhoa on videoitu ja mukana on mm. uutisraportteja. Myös tuosta Cedar Key -kaupungin tuhosta on video.
Ensimmäisenä listauksessa on myös Reed Timmerin uusi video, jossa on myös asiaa sekä Helenen ominaisuuksista ja sen aiheuttamista tuhoista että pohdintaa seuraavasta mahdollisesta trooppisesta myrskystä lähes Helenen seuraamaa reittiä.
--- Päivityksen viimeiseksi laitan tuon Ryan Hallin videon (Another Storm Is Brewing In The Gulf...) linkiksi myös tähän, mutta noita muita videoita pääsette katselemaan avaamalla tuon Fb-postaukseni.
No comments:
Post a Comment