skip to main |
skip to sidebar
Lupailin äskettäin valokuvabloggaamiseni runsastumista uuden Flickr-tilini myötä (Valokuvieni esittelyn uudet hyvät käänteet Flickr-palvelussa - Valokuvabloggaamiseni myös uudistumassa runsaammaksi ja monipuolisemmaksi...) >> Tässä se alkaa tapahtumaan neljään eri osaan jakamani tämän kasvukauden 2014 alkupuolen valokuvallisen analyysin kera!
Tämä teksti-intro tässä alla kokonaisuudessaan ennen alimpana olevia valokuvia on kaikissa tuon otsikon mukaisissa neljässä osassa sama.
Tässä kuva-analyysissä hyödynnän Claude Monet -nimisen impressionistitaiteilijan kehittämää metodia, jossa samasta kohteesta samojen kuvakulmien avulla on otettu valokuvia eri aikoina erilaisissa tilanteissa olosuhdetutkielmana: Kiinnostuin tästä metodista jo 90-luvulla ja tein silloin filmikameralla tällaista valokuvatutkielmaa Mäntsälässä yhden vuoden ajan. Sittemmin vuodesta 2005 alkaen digikamera-aika on tehnyt tämän metodin yhdeksi keskeiseksi piirteeksi valokuvaamisessani - Haluan tutkia perinpohjin sen antamia mahdollisuuksia tulkita, havainnollistaa ja kauniiksi pukea maisemaa - ympäristöä - kasveja - säätä.
Tässä kokeilen taas aikaisemmastakin valokuvabloggaamisesta tutusti tätä metodia kunnolla >> Olen siis valinnut eri bloggausosiin neljä erilaista maisemanäkymää, joiden puitteissa kuvaan tämän vuoden tähän mennessä tapahtunutta kasvukautta sen aikaisten erikoistenkin säiden kera; tämä maaliskuu - kesäkuu 2014 -jakso onkin ollut erikoisuudessaan hyvin esilleottokelpoinen, kuten tulette huomaamaan.
Alla olevat valokuvat on järjestetty ko. metodin mukaan kronologisesti allekkain niin, että uusin kuva on ylinnä. Näissä neljässä eri tutkielmaosassa kuvauspäivät eivät ole joka kerta samoja keskenään mm. kuvausteknisistä ja aikataulullisista syistä johtuen.
Tämä neljän eri osan tutkielma saa jatkoksi peräänsä vielä yhden erillisen kasveihin erityisesti keskittyvän valokuvabloggauksen, missä poimin esteettisessä katsannossa tältä samalta maalis-kesäkuun jaksolta joitakin kauneimpia ottamiani kasvivalokuvia maisemanäkymissä kasvukauden huippukohtina / pikantteina erikoisuuksina.
Seuraavaksi luonnehdin alustukseksi ja kertaukseksi sanallisesti tätä maalis-kesäkuun aikaista jaksoa tapahtuneiden säiden havainnollistuksena ja kiinnitän sen mukaan kasvukauden kehitysvaiheiden piirteitä lyhyesti yleisten kasvilajien kasvutapahtumilla. Liitän tapahtumien yhteyteen linkeiksi myös tekemiäni sääaiheisia kirjoituksiani.
Kasvukauden 2014 yleisluonnehdinta sään ja kasvutapahtumien suhteen maalis-kesäkuun ajalta Etelä-Suomessa >>
Aloitetaan viime talvesta, koska se oli erikoisuudessaan jo pohjana kasvukauden alulle: Tammikuun kolmen viimeisen viikon pakkasjaksoa ja sen perään tullutta helmikuun alun lumipyryä lukuun ottamatta viime talvihan oli erittäin leuto ja vähäluminen / suuren osan aikaa lumetonkin; helmikuussa leutous palasi em. pakkasten ja lumipyryn jälkeen ja jatkui lähes keskeytyksettä vallinneina runsaspilvisinä ja kosteina suojasäinä kuun loppuun saakka sulattaen vähiä lumia pois. Niinpä maaliskuu alkoi ennätyksellisen lumettomana laajoilla alueilla Etelä-Suomessa ja alkoi mahdollistaa myös hyvin varhaista kasvukauden alkamista >> Poikkeuksellisia / erikoisia säätilanteita valokuvin: Jatkuva leutous viikoilla 7 - 9 / 2014 ja sen mahdollistama erityisvarhainen kevään alku.
Leutous huipentui maaliskuun kahden ensimmäisen kokonaisen viikon aikana, jolloin sään kuvana pysyi pääasiassa syksyisen oloinen runsaspilvisyys sekä ajoittain voimakkaat tuulet. Aurinkoistakin oli silti ajoittain. Erityisen leutoa oli kuun 9. ja 14. päivien välisenä aikana ko. päivät mukaan lukien, jolloin maksimilämpötilat olivat ajankohdalle ennätyksellisesti useana päivänä laajalla alueella +10 asteen vaiheilla ja monin paikoin ylikin. Tässä vaiheessa lumettoman maan ansiosta routakin suli jo ennätysmäisesti lähes kokonaan ja kasvukauden ensioireina varhaisimpien kasvutapahtumien ilmaantuminen alkoi mm. sipulikasvien pikanttina heräämisenä ja haavan (Populus tremula) kukinnan lähes alkamisena >> Poikkeuksellisia / erikoisia säätilanteita valokuvin: Ajankohtaan nähden voimakastuulista viikon 10 lopussa 2014 ja Poikkeuksellisen - ennätyksellisen leutoa maaliskuun viikoilla 10 ja 11 vuonna 2014.
Leuto sää keskeytyi tarkalleen maaliskuun puolivälissä eli takatalvi iski kuun 15. päivänä lumisateilla ja sen myötä Etelä-Suomessa viipyi uusi usean sentin paksuinen lumipeite kuun 15. - 20. päivien aikana. Silloin päivälläkään ei ollut juuri suojaa ja yöpakkaset olivat ajoittain -10 asteen kylmemmällä puolella. Tässä vaiheessa uutta routaakin ehti muodostua joitakin senttejä. Takatalvi hellitti otteensa leudolle uudelle keväälle kuun 21. päivästä lähtien ja lumipeitteet sulivat jo kuun 23. / 24. päivään mennessä ja uusi routakin kokonaan kuun loppuun mennessä poikkeuksellisen varhain. Ennen ko. takatalvea ilmenneet varhaisimmat kasvutilanteet lähtivät samalla etenemään lisää ja kasvukauden katkonainen eteneminen yleistyi; siitä merkkinä oli haavan kukinnan alkaminen monin paikoin n. kolme viikkoa etuajassa kuun loppuun mennessä.
Huhtikuussa pääasiassa normaalia leudompi - normaalileuto sää jatkui ensimmäiset lähes kolme viikkoa Pitkäperjantaihin 18.4. saakka, jolloin oli vähäsateista ja varsin aurinkoistakin. Heikkoja yöpakkasia esiintyi edelleen muutamina selkeinä öinä, mutta leudot päivälämpötilat edistivät edelleen kasvukauden varhaisimpia tapahtumia mm. haavan ja raidan (Salix caprea) sekä sipulikasvien yhä yleisempään kukintaan 2 - 3 viikkoa etuajassa. Samalla leudon talven ja maaliskuun lämmön jäljiltä muutamissa Etelä-Suomen järvissä saavutettiin tunnetun historian varhaisimmat jäidenlähdöt kuun ensimmäisten 10 päivän aikana!
Pääsiäisenä (19. - 22. päivinä) sattui sitten ensimmäinen kesäinen lämpöaalto aurinkoisessa säässä, jolloin kasvukausi alkoi yleisesti täydellä teholla ainakin n. 2 viikon verran etuajassa kirien; täten n. +20 asteen päivälämpötilojen myötä haavan ja raidan kukinnat huipentuivat ja heti Pääsiäisen myötä koivut (Betula sp.) tulivat hiirenkorvalle ja aloittivat ennätysrunsaan kukintansa >> Pääsiäisen (Viikonvaihteen 16 / 17) lämpöaalto vuonna 2014.
Lämpöaallon jälkeen normaalia leudommat säät jatkuivat vielä lähes Vappuun, mutta juuri vappuaattona kylmeni huomattavasti ja toukokuu alkoikin suorastaan takatalvisissa merkeissä, kun jo heti Vappupäivän jälkeisenä päivänä Etelä-Suomessa saatiin monin paikoin runsaita lumikuuroja. Kylmyys jatkui monta päivää ja huipentui sitten tuulten tyynnyttyä ja sään poutaannuttua poikkeuksellisiin yöpakkasiin kuun 6. - 8. päivien öinä - aamuina. Kasvukauden eteneminen oli täten lähes pysähdyksissä yli viikon Vapusta alkaen ja varhaiset kasvuvaiheet mm. puilla ja pensailla olivat koetuksella yöpakkasissa >> Etuaikaisen kasvukauden vaiheeseen nähden ankaria yöpakkasia toukokuun 2014 viikolla 19.
Sitten kevät alkoi edetä normaalimmin seuranneella viikolla 20 ja jo sen viikon lopussa kesäinen sää palasi nopeasti huipentuen jo sunnuntaista 18.5. alkaen vuoden ensimmäiseksi helleaalloksi. Helteestä muodostui ajankohtaan nähden erittäin poikkeuksellinen sekä kuumuudeltaan että kosteudeltaan, jolloin kuun 19. päivänä mitattiin jopa n. +30 asteen päivälämpötiloja! Samalla sinä päivänä esiintyi ajankohtaan nähden rajua ukkosta sisämaapainotteisesti >> Kesän 2014 kuumin päivä - Osa 1 ja Kesän 2014 ukkosseuranta; maanantai 19.5.2014 (Baltiasta ajankohtaan nähden rajua ukkostelua kostean ja erittäin helteisen ilmamassan länsireunalla).
Helteissä oli lievä tauko kuun 21. päivänä, mutta hellettä mitattiin taas 22. - 26.5. jaksolla joka päivä. Nämä vuoden kaksi ensimmäistä helleaaltoa kirittivät kasvukauden äärimmäisen nopeaan etenemisvauhtiin, jonka myötä toisen helteen päätteeksi koivujen lehdet ehtivät jo täysikokoon, tuomi (Prunus padus) saavutti kukintahuipentuman nopeasti ensimmäisessä helteessä ja lopetti kukinnan jo suureksi osaksi toisen helteen aikana. Samalla pihasyreeni (Syringa vulgaris) sekä kotipihlaja (Sorbus aucuparia) kerkesivät pitkälle kukinnan alkuun toisen helteen myötä. Kasvun etumatka normaaliin oli uudestaan vähintään 2 viikkoa ja paikoin ylikin >> Kesän 2014 kuumin päivä - Osa 2.
Tuon toisen helteen miltei heti perään tapahtui yllättävän nopea käänne kolmeksi päiväksi (27. - 29.5.) täysin päin vastaisesti hyvin koleaan säähän, jolloin lämpötilat olivat koko ajan alle +10 astetta, mutta onneksi tuulinen ja runsaspilvinen sää esti siinä hallojen esiintymisen.
Sitten toukokuun kahtena viimeisenä päivänä alkoi lämpeneminen pilvisessä säässä ja kesän kolmas helleaalto pääsi vauhtiin jo kesäkuun ensimmäisellä viikolla huipentuen kuun 4. - 6. päivinä. Samalla sisämaapainotteisia ukkosiakin alkoi taas esiintyä ja niitä oli eniten 6.6., mutta etelärannikolla alettiin jo olla paikoin vähäsateisuuden takia lievien kuivuusongelmien kynnyksellä. Tämä kolmas helle huipensi pihasyreenin ja kotipihlajan kukinnat loppuvaiheisiin ja normaalisti Juhannuksena kukkivat kasvit tulivat jo täyteen kukkaan, kuten koiranputket (Anthriscus sylvestris). Samalla maisemien täysikesäinen asu vahvistui vihreyden tummuudeltaankin jo lopulliseen asteeseen >> Kesän 2014 kuumin päivä - Osa 3.
Sittemmin tässä kuussa epävakainen ja viileämpi sää on ottanut vallan vaiheittain, missä tällä juhannusviikolla 25 koleus on huipentunut kahteen otteeseen poikkeukselliseksi syyskylmyyden kaltaiseksi hämmästykseksi - Ensin kuitenkin edeltäneellä viikolla 24 saatiin normaalilämpimässä kesäsäässä monin paikoin runsaita sateita, mikä mm. päätti etelärannikolla kuivuuskehityksen ja kymmenien mm:n sademäärät aiheuttivat paikoin jopa hieman liikamärkyyttäkin joillekin kasveille.
Tällä viikolla 25 kuurosateista epävakaisuutta on ollut joka päivä normaalia kylmemmässä säässä ja tiistaina sekä eilen Juhannuspäivänä - tänään sunnuntaina koleus on siis ollut lähes ennätyksellistä, kun maksimilämpötilat ovat jääneet jopa vain +10 asteen vaiheille - vähän yli ja hallanvaaraa oli sekä ti-ke että viime la-su yönä paikoin sisämaassa. Tiistaina saatiin jopa räntä-lumikuuroja osassa Etelä-Suomeakin! Täten kasvukauden eteneminen on ollut tällä viikolla hyvin hidasta ja aikaisempi n. 2 viikon kasvuetumatka on alkanut kutistumaan pois kesäkuun lopun normaaliaikatauluun verrattuna >> Juhannusviikon 2014 poikkeuksellinen koleus - Päivälämpötilojen seurantaa viikonvaihteessa 25 / 26.
Valokuvallinen analyysi kasvukauden 2014 kasvuvaiheista maisemanäkyminä maalis-kesäkuun ajalta - Näkymätutkielma monilajisessa koristekasvipuistossa Hämeenlinnassa >>
Tämä kohde on ollut aikaisemminkin viime vuonna ja tämän vuoden alussa sääaiheisissa valokuvakirjoituksissani. Tämä on Hämeenlinnan ns. paraatipuisto, missä geometrisillä ja monilajisilla istutuksilla on tavoiteltu koristeellisen ja huolitellun muotopuutarhan tuntua - Tämä on muutama vuosi sitten paikalla tehdyn puistoremontin uudistus.
Näkymää Ystävyydenpuistoon kuvattuna Hämeenlinnan ydinkeskustan itälaidalla Vanajavedelle lauantaina 21.6.2014; viikon alusta on alkanut tällä julkaisuhetkelläkin jatkuva huomattavan erikoinen koleus ja sateitakin on tullut kuurottaisesti joka päivä - Siksi edelliseen tilanteeseen nähden on tapahtunut vain vähän kasvua, mutta tässä on toisaalta isona muutoksena tuon käytävän vasemman reunan taikinamarja-aidan (Ribes alpinum) muotoon leikattu kasvu. Hyvin esille tulee myös tuon vasemman reunan seppelvarpujen (Stephanandra incisa) kerman keltavalkea täysi kukinta, joka on ollut vielä 1 - 2 viikkoa edellä normaalista. Se etuaika on näissä koleuksissa kuitenkin hupenemassa ja tämä kukinta pitkittyykin jatkossa paljon. Vielä toistaiseksi nuo hallanarkoinakin tunnetut punaisenaan kukkivat kesäbegoniat (Begonia Sempervirens -ryhmä) eivät ole ottaneet silmin nähden nokkiinsa näistä koleista säistä...
Näkymää Ystävyydenpuistoon kuvattuna Hämeenlinnan ydinkeskustan itälaidalla Vanajavedelle sunnuntaina 15.6.2014; tämän viikon aikana sää jatkui vielä normaalilämpimänä, vaikka samalla etenkin to - pe saatiin runsaitakin vesisateita - sateet toisaalta pitivät kasvua rehevänä, mikä nähdään tässä mm. tuon käytävän vasemman reunan taikinamarja-aidan (Ribes alpinum) uuden kasvun paljon tuuheutuneena runsautena. Sen vieressä noiden puuvarjojen alla eteni seppelvarpujen (Stephanandra incisa) kukinta. Sateiden ja lämmön turvin myös nuo uudet kesäbegoniat (Begonia Sempervirens -ryhmä) olivat runsastuttaneet kukintaansa ja nuo kuvan oikean alakulman ryhmäruusut jatkoivat rehevää vetreyttään.
Näkymää Ystävyydenpuistoon kuvattuna Hämeenlinnan ydinkeskustan itälaidalla Vanajavedelle maanantaina 9.6.2014; tässä vaiheessa kesäkuun ensimmäisellä viikolla sattunut vuoden kolmas helleaalto oli jo takana, mutta kesäinen sää jatkui silti vielä - edelliseen tilanteeseen nähden suurin muutos oli tulppaanien poisto ja pian sen jälkeen niiden tilalle laitetut nuo kuvan ns. kesäkukat, jotka tässä ovat kesäbegonioita (Begonia Sempervirens -ryhmä). Tulppaanien poiston jälkeen perennatkin pääsivät enemmän esille, missä niistä havaitaan miekkamaisina tarhakurjenmiekat (Iris germanica -ryhmä) ja isoimpina jalopionit (Paeonia Lactiflora -ryhmä); kuvan oikeassa reunassa osa pioneista jo kukkikin punaisena. Kuvan vasemman reunan seppelvarvut (Stephanandra incisa) olivat jo aloittamassa kukintaansa, vaikka se tapahtuu niillä normaalisti vasta Juhannuksen jälkeen.
Näkymää Ystävyydenpuistoon kuvattuna Hämeenlinnan ydinkeskustan itälaidalla Vanajavedelle lauantaina 31.5.2014; edellisen tilanteen jälkeen oli siis ollut kolme hyvin koleaa päivää, mitkä olivat selvästi hidastaneet kasvua - Silti nuo kukkapenkin tulppaanit (Tulipa sp.) olivat jo selvästi kukintansa ehtoopuolella normaalia aikaisemmin ja nuo kuvan oikean alakulman ryhmäruusut olivat päässeet rehevään kasvuvaiheeseen. Kuvan vasemman reunan seppelvarvut (Stephanandra incisa) olivat tuottaneet esille jo hyvin runsasta kukkanupustoa, mikä havaitaan ruskehtavana tekstuurina.
Näkymää Ystävyydenpuistoon kuvattuna Hämeenlinnan ydinkeskustan itälaidalla Vanajavedelle lauantaina 24.5.2014; tässä vaiheessa jo kesän toinen helleaalto oli jatkunut parisen päivää, mutta sisämaapainotteisista ukkosista tällä kohteella riitti kosteutta, kuten kuvan oikean alakulman mullasta nähdään. Niinpä edelliseen tilanteeseen nähden kasvua oli tapahtunut erittäin paljon - kukkapenkin tulppaanit (Tulipa sp.) olivat räjähtäneet täyteen kukkaan, taustametsän koivikot (Betula sp.) olivat lähes täysilehtisiä, kuvan oikeassa yläkulmassa hopeasalavan (Salix alba "Sibirica") hedekukinta oli jo hiipumassa, vastakkaisessa kuvan kulmassa ryhmäruusujen uusi kasvu vihersi jo isona ja nurmikolla oli alkanut säännöllisesti jokaista viikonloppua edeltävä leikkuu. Kesäinen sää toi tuolle Vanajavedelle runsaasti veneitä.
Näkymää Ystävyydenpuistoon kuvattuna Hämeenlinnan ydinkeskustan itälaidalla Vanajavedelle maanantaina 19.5.2014; edeltäneenä viikonloppuna alkanut erittäin kesäinen ja su alkaen helteinenkin sää oli jo ehtinyt vaikuttaa kasvuun huomattavasti tässä vaiheessa - taustametsän koivikoissa (Betula sp.) lehtien nopea kasvu oli tullut selkeästi vihreänä pääosaan ja tuossa kukkapenkissä nuo tulppaanit (Tulipa sp.) olivat jo isolla kukkanupulla pääroolissa. Myös kuvan vasemman reunan seppelvarpukasvusto (Stephanandra incisa) oli viimein selvästi hiirenkorvalla. Kuvan oikeassa alakulmassa ns. ryhmäruusujen alasleikkaus oli nyt tehty ja niissä oli parisen senttiä uutta punertavaa tyvikasvua. Lisäksi vastakkaisen kuvan kulman lähellä nähdään keltaista hopeasalavan (Salix alba "Sibirica") hedekukintaa. Tämän päivän iltana kohde sai ukkossateita.
Näkymää Ystävyydenpuistoon kuvattuna Hämeenlinnan ydinkeskustan itälaidalla Vanajavedelle sunnuntaina 11.5.2014; kylmyys oli jatkunut edellistilanteenkin jälkeen yöpakkasineen, joten tämänkin kuvan tilanne näyttää vain vähäistä kasvua - nuo tulppaanit (Tulipa sp.) olivat edelleen selvimmin kehittynyt kasvilaji, mutta tuo käytävän vasemman reunan taikinamarja-aidan (Ribes alpinum) vihreys oli myös rehevöintynyt selvästi. Taustametsän koivikoissa (Betula sp.) jatkui erikoinen runsaiden hedenorkkojen ja lievästi kellastuneiden hiirenkorvalehtien väripaletti. Tässä vaiheessa nähdään, kuinka ilmeisesti edeltäneenä perjantaina tuo nurmikko oli leikattu vuoden ensimmäisen kerran - Se oli ajankohtaan nähden erittäin aikainen tapahtuma.
Näkymää Ystävyydenpuistoon kuvattuna Hämeenlinnan ydinkeskustan itälaidalla Vanajavedelle maanantaina 5.5.2014; edellisen tilanteen jälkeen melkein koko ajan tähän saakka oli vallinnut hyvin kylmä sää ja seuraavina parina yönä yöpakkaset olivat huipentumassa melko pahoiksi kasvun etuaikaisuuteen nähden - niinpä edellistilanteeseen verrattuna tässä kasvua oli tapahtunut vain vähän; eniten kylmyydestä huolimatta olivat kehittyneet nuo kukkapenkin tulppaanit (Tulipa sp.). Taustametsän koivikoissa (Betula sp.) hedenorkkopaljouden ja hiirenkorvavaiheen luoma latvuskellertävyys oli pikanttia ja osasyynä tälläkin alueella oli siinä näiden vaiheiden aikainen kylmyys lehtien lehtivihreään kellertävästi vaikuttaneena.
Näkymää Ystävyydenpuistoon kuvattuna Hämeenlinnan ydinkeskustan itälaidalla Vanajavedelle sunnuntaina 27.4.2014; normaalia leudommat säät jatkuivat tästä vielä parisen päivää ja olivat jo edistäneet kasvua niin hyvin, että edellistilanteeseen nähden tuon nurmikon ja tuon käytävän vasemman reunan leikatun taikinamarja-aidan (Ribes alpinum) vihertyminen oli taas paljon edistynyttä. Perennojen uuden kasvun lisäksi hyvin nopeasti esille olivat tulleet kukkapenkissä myös tulppaanit (Tulipa sp.). Taustametsän koivujen (Betula sp.) kukinta oli huipentunut täyteen vaiheeseen ja ennätysrunsaan hedenorkkomäärän takia niiden latvukset olivat tässä vaiheessa erityisen keltaisia.
Näkymää Ystävyydenpuistoon kuvattuna Hämeenlinnan ydinkeskustan itälaidalla Vanajavedelle maanantaina 21.4.2014; kolme edeltänyttä päivää ja tämä päivä olivat ajankohtaan nähden hyvin kesäisiä, minkä ansiosta myös tämä nurmikko oli vihertynyt hyvin paljon edellistilanteeseen nähden. Samalla tuon käytävän vasemman reunan leikattu taikinamarja-aita (Ribes alpinum) oli jo puhjennut selvälle hiirenkorvalle ja perennojen uusi kasvu erottui jo tälle etäisyydelle tuosta kukkapenkistä. Vanajaveden vastarannan koivikossa (Betula sp.) latvustensa ennätysrunsaat hedenorkot olivat tulleet jo selvästi kellertävinä esille kukinnan alun merkkinä.
Näkymää Ystävyydenpuistoon kuvattuna Hämeenlinnan ydinkeskustan itälaidalla Vanajavedelle sunnuntaina 13.4.2014; Huhtikuun leutous tähän mennessä ja roudaton maa salli jo vähäistä nurmikon vihertymistä muutoin yhä ruskeammaksi muuttuneiden vanhojen korsien seassa, kuten Espoon Tapiolan esimerkissäkin havainnollistan. Samalla noissa kukkapenkeissä perennojen uutta kasvua ilmeni jo selvästi maaliskuuhun verrattuna läheltä tarkasteltuna. Käytävän vasemman reunan leikattu taikinamarja-aita (Ribes alpinum) oli jo puhkeamaisillaan hiirenkorvalle.
Näkymää Ystävyydenpuistoon kuvattuna Hämeenlinnan ydinkeskustan itälaidalla Vanajavedelle maanantaina 31.3.2014; edellisen tilanteen ja tämän vaiheen välillä oli takatalvi, missä myös tällä seudulla saatiin maaliskuun 15. - 20. päiviksi muutamia senttejä lunta ja hieman uutta routaa. Tämän kuvan vaiheessa sekä lumi että routa olivat jo muutamia päiviä aikaisemmin taas kokonaan sulaneet, mutta aikaisempaa aurinkoisemmissa säissä Espoon Tapiolan esimerkin tapaan tämäkin nurmikko ruskeutui entistä "kuolleemmaksi". Taustan Vanajavesi oli tästä kohdasta jo nyt kokonaan jäistä vapaa ennätysmäisen varhain.
Näkymää Ystävyydenpuistoon kuvattuna Hämeenlinnan ydinkeskustan itälaidalla Vanajavedelle perjantaina 7.3.2014; tälläkin nurmikolla havaitaan tässä vaiheessa säilynyttä vähäistä vihreyttä edeltäneeltä syksyltä saakka, kun talvi oli tammikuun pakkasjaksosta huolimatta niin erityisen leuto myös näin sisämaassa. Tässä vaiheessa maaliskuussa jatkunut huippuleutous oli pitänyt lumet kokonaan poissa näiltäkin seuduilta jo monta päivää. Lisäksi routa oli sulamassa tässä jo lähes kokonaan pois ja tuo taustan virtaavavetinen Vanajaveden kohta oli jo osaksi avoin jäistä.
Tällä viikolla 25 sää on ollut koko Suomessa poikkeuksellisen kylmää, joka on johtunut matalapaineen painopisteen sijoittumisesta Suomen itäpuolelle ja se on sallinut kylmiä ilmavirtauksia lähes jatkuvasti Jäämereltä Fennoskandiaan.
Jäämerellä on pysynyt vielä laajasti hyvin kylmää ilmaa ja itse asiassa siellä on ollut viime vuoden lopusta alkaen aikaisempia vuosia enemmän jäätä (Hesarin juttu), joka on edesauttanut kylmyyttä tänne kesän alkupuolelle. Tämä kylmyyshän pistäytyi hetkeksi Etelä-Suomeen jo toukokuun lopussakin kahden helleaallon välissä sekä pidempään Vapun jälkeisellä viikolla, mutta tällä viikolla pitkittyneesti ja erikoinen koleus on nyt jatkumassa ensi viikon 26 alkuun saakka.
Tämän koleuden olemme täällä Etelä-Suomessakin tunteneet tällä viikolla etenkin tiistaina sekä nyt juhannusviikonloppuna, kun etenkin päivälämpötilat ovat jääneet ajankohdan normaaleista paljon alemmiksi - paikoin lähes ennätyksellisesti! Sekä tiistaina että eilisestä la alkaen vuorokauden maksimilämpötilat ovat olleet vain korkeintaan reilun +10 asteen luokkaa; tiistaina jopa paikoin vähän vajaa +10 astetta. Vain ke - pe välillä leudontui niin, että +15 asteen yli päästiin hieman, kun matalapaine hellitti otettaan Suomen itä-koillislaidalla ja eteläpuolitse siirtyi toinen matalapaine Baltian yli itään.
Tuon tiistaisen kylmyyden yhteydessä tuli kovapuuskaisen pohjoistuulen kera räntä-lumikuuroja etenkin aamun - aamupäivän aikana jopa Etelä-Suomessa! Samalla Itä-Lapissa - Kainuussa saatiin vähäksi ajaksi kunnon lumipeitettäkin. Tämä oli ensimmäinen kerta sitten kesäkuun 1982 ennätyksellisen kylmyysaallon (Iltalehden juttu), kun "kesäistä" lunta satoi näin laajasti. Nuo kesäkuun -82 lumipyryt jäivät kuitenkin vielä runsaammiksi. Tänä juhannusaattona lunta saatiin myös ainakin Kilpisjärven seuduilla mm. Saanatunturilla.
Näistä ajankohtaan nähden hyvin koleista päivälämpötiloista teen nyt seurannan tähän alle muista lämpötilaseurannoistani tutuille Etelä- ja osin Keski-Suomenkin paikkakunnille ja seuranta koskee tätä juhannusviikonloppua ja sääennusteiden mukaan myös ensi viikon 26 alkua, kun näin lähellä heinäkuuta näin monipäiväinen "syyskoleus" on Etelä-Suomessa suorastaan ennätyksellistä. Näillä näkymin ensi viikon puolivälissä olisi silti jo leudompaa ja mahdollisesti ensi viikonloppuna lämpenisi paljonkin lisää...
Lähteenä lukemille ovat tutusti Ilmatieteen laitoksen uudistuneen paikallissääsivuston lämpötilakuvaajat.
Lauantain 21.6.2014 korkeimmat päivälämpötilat: Maarianhamina +13 astetta, Turku +12 astetta, Salo +13 astetta, Pori +11 astetta, Hämeenlinna +11 astetta, Tampere; Härmälä +12 astetta, Tampere; Siilinkari +10 astetta, Helsinki (Kaisaniemi) +14 astetta, Vantaa +13 astetta, Hyvinkää +12 astetta, Lahti +12 astetta, Kouvola +13 astetta, Porvoo +12 astetta, Lappeenranta; Lepola +11 astetta, Lappeenranta; Konnunsuo +12 astetta, Kotka (Rankki; esimerkki merellisestä paikasta) +12 astetta, Mikkeli +12 astetta, Jyväskylä +14 astetta, Savonlinna +10 astetta, Joensuu +13 astetta ja Ilomantsi +13 astetta.
Tässä vaiheessa em. Baltian ylittänyt matalapaine ja Suomen itä-koillispuolella majaillut matalapaine olivat yhdistyneet Suomen päälle laajahkoksi matalapaineeksi, jossa oli heikkotuulinen osakeskus Etelä-Suomen päällä iltapäiväpainotteisine kuurosateineen; monissa kuuroissa saatiin rakeita. Jäämeren kylmää ilmaa kiertyi edelleen Skandinavian kautta matalapaineen alueelle kattaen koko Suomen. Niinpä näissä listauksen päivälämpötiloissa ei ole havaittavissa suuria alueellisia eroja koleuden jakauduttua varsin tasaisesti kaikkialle. Pienet lämpötilaerot johtuivatkin lähinnä vain pilvisyyden runsaudessa ilmenneistä eroista; kylmintä pilvisimmillä seuduilla. Järvi- ja merivesien lämpötilat olivat ehtineet laskea lähes kaikkialla alle +15 asteen, joten vesistöillä ei ollut sanottavasti ainakaan leudontavaa vaikutusta. Yölämpötilat olivat sisämaassa +5 asteen vaiheilla ja yksittäisillä arimmilla paikoilla oli hallanvaaraa.
Sunnuntain 22.6.2014 korkeimmat päivälämpötilat: Maarianhamina +11 astetta, Turku +12 astetta, Salo +12 astetta, Pori +11 astetta, Hämeenlinna +13 astetta, Tampere; Härmälä +12 astetta, Tampere; Siilinkari +11 astetta, Helsinki (Kaisaniemi) +13 astetta, Vantaa +12 astetta, Hyvinkää +13 astetta, Lahti +14 astetta, Kouvola +12 astetta, Porvoo +12 astetta, Lappeenranta; Lepola +14 astetta, Lappeenranta; Konnunsuo +15 astetta, Kotka (Rankki; esimerkki merellisestä paikasta) +13 astetta, Mikkeli +14 astetta, Jyväskylä +14 astetta, Savonlinna +15 astetta, Joensuu +14 astetta ja Ilomantsi +14 astetta.
Tänä päivänä koleailmamassainen matalapaine kattoi laajasti Fennoskandiaa ja Suomen itäpuolta, missä melko heikkotuulisessa ilmanpainekentässä oli matalapaineen osakeskuksia; yksi osakeskus jäi pyörimään lounaissaariston ja Varsinais-Suomen tienoille, joilla seuduilla saatiinkin tänään selvästi eniten kuurottaisia sateita jopa lähes koko ajan. Niinpä runsaan pilvisyydenkin takia niiden seutujen yllä olevat paikkakunnat olivat tarkastelualueen koleimmat. Sen sijaan tämä matalapaineen osakeskus alkoi kierrättämään itäpuolellaan Baltiasta hieman leudompaa ilmaa tarkastelualueen itäosiin ja se korostui iltapäivällä poutaisimpana pysyneen kaakonkulman alueella, jossa esim. Lappeenrannan seudulla saavutettiin paikoin +15 astetta maksimilämpötiloiksi. Myös osassa Keski-Suomea oli leudompaa kuin lounaiskolkassa. Yölämpötilat vaihtelivat pilvisyyden mukaan; runsaspilvisillä alueilla minimilämpötilat pysyivät +5 asteen vaiheilla - vähän sen yli, mutta paikoin selkeimmillä alueilla minimilämpötilat laskivat vaarallisen lähelle nollaa ja hallaa esiintyi joillakin alavilla alueilla.
Maanantain 23.6.2014 korkeimmat päivälämpötilat: Maarianhamina +12 astetta, Turku +14 astetta, Salo +14 astetta, Pori +12 astetta, Hämeenlinna +12 astetta, Tampere; Härmälä +11 astetta, Tampere; Siilinkari +11 astetta, Helsinki (Kaisaniemi) +13 astetta, Vantaa +14 astetta, Hyvinkää +14 astetta, Lahti +12 astetta, Kouvola +11 astetta, Porvoo +14 astetta, Lappeenranta; Lepola +12 astetta, Lappeenranta; Konnunsuo +13 astetta, Kotka (Rankki; esimerkki merellisestä paikasta) +12 astetta, Mikkeli +15 astetta, Jyväskylä +17 astetta, Savonlinna +19 astetta, Joensuu +19 astetta ja Ilomantsi +18 astetta.
Pieni matalapaine jäi pyörimään tässä vaiheessa Lounais-Suomen päälle ennen kaikkoamistaan etelään ja sen yhtenäinen sadealue sekä kuurosateensa jäivät pyörimään sen mukaan Etelä-Suomen alueelle; sadealue muodosti lähes koko päiväksi noin itä-länsisuunnassa vyöhykkeen kaakonkulmalta Päijät- ja Kanta-Hämeen sekä Pirkanmaan kautta Satakuntaan - Yllä olevassa listauksessa nähdäänkin näillä sateisimmilla alueilla koleimmat vuorokauden ylimmät lämpötilat. Sen sijaan sadealueen eteläpuolella Kymenlaaksosta Uudenmaan kautta Varsinais-Suomeen pilvipeite rakoili laajasti ja eniten etelärannikon tuntumassa, joten sillä alueella päivälämpötilat olivat hieman korkeammat. Tällä tarkastelualueella lämpimintä oli kuitenkin sadealueen pohjois-koillispuolella, minne edellispäivästä alkaen tuo Lounais-Suomen matalapaine kierrätti itäpuolitseen lämmintä ilmaa Laatokan takaa kaakosta; näin ollen osittain poutaisessa säässä etenkin Pohjois-Karjalan seudulla päästiin lähelle +20 astetta, mikä oli edeltäneitä päiviä selvästi lämpimämpää. Yö oli runsaspilvisyyden takia kaikkialla edeltäneitä öitä jo lämpimämpi, joten hallanvaara oli poistunut.
-------
Olen nyt päivittänyt tuon viimeisen seurantapäivän myöhässä takautuvasti tänään sunnuntaina 29.6.2014 klo. 01:20; lämpötilalukemat olin jo poiminut talteen kuitenkin tuon maanantain 23.6. päätteeksi. Tuon maanantain jälkeen sää lämpeni vähitellen siten, että ti - to oli vielä melko runsaspilvistä ja etenkin ti ja to iltapäivisin kuurosateista, mutta päivälämpötilat kohosivat jo kaikkina päivinä monin paikoin +15 asteen tienoille ja yläpuolellekin ainakin hieman; tosin ti ja ke pohjoiskoillisesta virtasi maanantaita kylmempää ilmaa tuonne Pohjois-Karjalan seudulle. Pe ja eilen la lämpeneminen jatkui, kun pohjois-koillistuulet olivat heikentyneet idästäkin ja sää poutaantunut entisestään vain sisämaan lieväksi - kohtalaiseksi iltapäiväkuurotteluksi; kuitenkin n. +20 astetta jäi eilen la vain yksittäisten paikkojen asiaksi. Tässä enempiä säästä kertomatta päätän tämän seurannan tähän.
Mietin tänään sitä, että mikä voisi olla lyhyehkön ytimekäs tämän Juhannuksen poliittiseksi sanomaksi, minkä voisin helposti tällätä tähän blogiini näin jussiaattona. Sitten äkkäsin, että Ilta Sanomissa viimeisin Jyrki Lehtolan kolumni on juuri sellaiseksi täydellinen! >> Nyt lainaankin sen sanasta sanaan tähän alle kokonaan, koska kyseessä on aikamme russofobisia harhoja erinomaisesti kiteyttävä satiirinen sivallus kohteenaan Sofi Oksanen - Aikamme umpimielisimpiin kuuluva russofobi ja siinä länsieliitin hyödyllisimpiin asianaisiin kuuluva työkalu NWO:n imperiaalitavoitteita varten ja kyseenalaistamattomasti Venäjää - Vladimir Putinia vastaan.
Tämä Jyrki Lehtolan kolumni itse asiassa on suuri yllätys ja eräänlainen poikkeuksellinen valaisin läntisen valtamedian muutoin mustan ahdistavassa ja länsieliittiohjaillussa propagandameressä. Siksikin se on nyt hyvä ottaa kirkkaasti esille tässä! Sen oheen lopuksi laitan tämän kolumnin kriittisen kärjen taustoittavaksi ja selittäväksi elementiksi muutaman linkin syventäviin aineistoihin.
Hyvää Juhannusta 2014 näissä merkeissä itse kullekin!
Jyrki Lehtola: Uusi Venäjä >> Lainaus: "Minä olen Sofi Oksanen. Minussa asuu totuus. Tekstini koskettaa, lauseeni saa haukkomaan henkeä, hiuksissani piilottelen syrjittyä nutipäälaumaa.
Minä olen Sofi Oksanen. Minä paljastan teille asioita. Minun kynässäni käytyään latteuskin muuttuu syväksi viisaudeksi. Minä olen Sofi Oksanen.
Minun ei tarvitse ottaa itsestäni selfieitä. Minä olen Sofi Oksanen. Kuva sorretusta on kuva minusta. Minä olen heidän kasvonsa, heidän äänensä.
Minä olen Sofi Oksanen. Te ette ole.
Kun olen kauppaamassa maailmalla sorrettujen avulla itseäni, minulta kysytään usein, miten voin olla tällainen: viisas, mutta samaan aikaan hyvä; totuudenmukainen, mutta samaan aikaan erotiikkaa hehkuva.
Viimeksi minulta kysyi asiaa John F. Kennedy, fanini, ja minä kerroin hänelle:
Minä olen Sofi Oksanen. Minä olen Venäjän sielu. Jo syntymättömänä sikiönä neuvoin tsaarille, miten maaorjia tulee kohdella. Yksivuotiaana taistelin Stalinin propagandaa vastaan. Kaksivuotiaana kaadoin Neuvostoliiton.
Minulla on tarkka käsitys historiasta, mitään en väritä, itseäni en korosta, seuraava kirjani on sarjakuva siitä, kuinka vapautin Afrikan ja muutin veden kirjoikseni.
Minä olen Sofi Oksanen. Maailman kaikkien syrjittyjen kaikki kokemukset ovat minussa.
Minä olen maaorja, minä olen evakko, minä olen Karjalan hampaaton mummo, minä olen ylipainoinen eestiläistransvestiitti, ojaan viskattu maatuska-nukke, minä olen vankileirien saaristo, sinä olet minun yleisöni, ole hiljaa, kun kerron, miten olet kärsinyt.
Virolaiset, olkaa hiljaa. Venäläiset, suomalaiset, ukrainalaiset, Tahitin tataarit. Vaietkaa. Maailman kaikki syrjityt. Turpa vittu kiinni.
Minä puhun teidän äänellänne. Teidän ääntänne ei tarvita, se on värittynyt, vääristynyt, maailmassa on muutenkin liikaa hälyä, Sofi Oksasen ääni riittää, vain se osaa kertoa, mitä kaikkea olette kokeneet.
Minä paljastan asioita, joita ilman minua kukaan ei tietäisi. Neuvostoliitto ei ollut demokratia! Krim ei ole vain turkki, vaan myös niemimaa Etelä-Ukrainassa! Myös lesbolla on oikeus elää! Venäjällä ei ole asiat hyvin! Rastaletit tekevät naiset!
Minä olen Sofi Oksanen. Kun minä yleistän, se on tarkkanäköisyyttä. Kun minä olen ilmiselvä, se on syvyyttä. Kun minä valehtelen, se on totuus.
Te ette tiedä, mitä Venäjä haluaa. Te ette tiedä, mitä Putin ajattelee.
Minä tiedän. Minä olen Venäjä. Minä puhun sorrettujen äänellä ja kerron, mitä he tarvitsevat. Minä vien muilta äänen. Minä hiljennän erimieliset ympärilläni. Minulla on ympärilläni armeija, joka tekee kaiken, mitä käsken. Kun minä vilkaisen sinua vihaisesti, sinä pelkäät loppuelämäsi ajan mennä nukkumaan.
Minä olen Venäjä. Kuunnelkaa minua tai teille käy huonosti.".
Taustoittavaa ja selittävää aineistoa >>
LaRouche: Colored Revolutions "Illegal Warfare Under International Law & Federal Constitution"
Obaman tarkastusmatka tiluksilleen Euroopassa | Pirkko Turpeinen-Saari
Länsimaisen yhteiskunnan neofeodaalirappio tieteen, politiikan ja ajattelun taantumisena kartesiolaisen paradigman hajoamisprosessissa.
Lainaan vielä lopuksi itseäni: "Kun faktat ovat vääristeltyjä tai jopa puuttuvat kokonaan sekä esiintyvät sotketussa ja manipuloidussa tietoisuudessa, niin väestö tulkitsee herkästi niin älymystön kuin rahvaankin parissa esim. geopoliittisia ilmiöitä harhaisen ja maagisen ajattelulaadun kautta: Esim. erittäin ajankohtaisena ideologisesti sokea russofobia ja sen kautta ahdasmielisesti ja väärin tulkitseminen on siitä hyvä (paha) esimerkki.".
PS.: Viime hetkillä lisään tähän vielä taustoitukseksi Verkkomedian uunituoreen pääkirjoituksen >> Ukrainan informaatiosota ja aseellisen konfliktin tausta.
Täydessä kukassa ollutta sarjatähdikkiä (Ornithogalum angustifolium) kuvattuna lauantaina 14.6.2014 Helsingin Meilahden arboretumissa.
Tämän monivuotisen sipulikasvin myötä palaan eurooppalaisten lajien pariin; ko. sarjatähdikki (Ornithogalum angustifolium syn. Ornithogalum umbellatum) kasvaa luonnonvaraisena laajalla alueella Etelä- ja Keski-Euroopassa ulottuen idässä Mustallemerelle sekä paikoin Lähi-itään ja Kaukasukselle. Pohjoisessa lajia kasvaa Britteinsaarilla ja Etelä-Skandinaviassa saakka, mutta täällä Suomessa laji on lähinnä vain koristekasvi, jota on levinnyt eteläisimmissä osissa paikoin luontoon. Yhdysvalloissa lajia on itäosissa laajasti koristeistutuksista luontoon levinneenä. Lajia on myös luonnonvaraisella alueellaan monin paikoin koristekasvina.
Sarjatähdikki jatkaa kevään sipulikasvikukintaa kesään - Kukinta-aika tällä lajilla on Etelä-Suomen normaalioloissa toukokuun lopulta noin Juhannuksen tietämille; tällä kertaa kasvukauden etuaikaisuuden takia kukintaa ei riittäne enää kovin hyvin Juhannukseen saakka. Lajin kukat koostuvat kuudesta säteittäisestä terälehdestä ja kukin terälehti on sisäpinnaltaan puhtaan valkoinen ja ulkopinnaltaan kapeammin vihreä. Terälehtien sisäpinnalla tosin havaitaan läheltä katsottuna vaaleanvihreää pitkittäistä suonitusta. Kukkien avautuessa pitkulainen nuppu on juuri ennen avautumistaan erikoisen koristeellisesti pitkittäin valkovihreän raidallinen em. terälehtien eri puolten erilaisuuden takia.
Kukat ovat huiskiloissa, missä yksi huiskilo voi tuottaa kukkia jopa 6 - 20 kpl. Huiskilo on särmikkään - litteän vanan päässä ja yhteensä varret huiskiloineen ovat 15 - 30 cm pitkiä. Kukat ovat 30–40 mm leveitä ja avautuvat hieman eri tahtiin, mutta yllä olevan kuvan tapaan on myös vaihe, missä kaikki kukat ovat yhtä aikaa avoinna. Sadesäällä kukat ovat kiinni. Kukintojen runsauden takia lajin kukinta muodostaa helposti mattomaista ja kirkasta tekstuuria valkovuokkojen tapaan, vaikka yksittäisen kasvin kasvutapa on mätästävä. Lajin hedelmä on melko huomaamaton 6-särmäinen kota, joka muodostuu ja kypsyy pian kukinnan jälkeen kesällä.
Lajin lehdet tulevat ruusukkeena suoraan sipulista jo varhain keväällä huhti-toukokuun vaihteesta alkaen ja kasvavat täyteen kokoon kukinnan alkuun mennessä - Lehdet muistuttavat ulkonäöllisesti ruohosipulia; ne ovat n. 5 mm leveitä ja pituudeltaan 30 cm saakka. Kukin sipuli tuottaa 6 - 10 kpl. lehtiä. Lehdet alkavat lakastumaan pian kukinnan jälkeen keltaisiksi ja ruskeiksi, ja elokuulle mennessä ne ovat jo käytännössä kuivuneet.
Kasvupaikkaolosuhteissa sarjatähdikillä on oltava riittävän kostea kasvualusta, joten ulkonäöstään huolimatta laji ei ole kuivan tai kivikkoisen paikan kasvi. Kesällä laji voi tosin sietää vähän kuivuuttakin. Luonnossa lajin kasvupaikkoja ovat mm. ojanvarret, tienvarret, metsänlaiteet - lehtimetsät sekä niitytkin. Puisto- ja puutarhaviljelyssä ns. normaali puutarha- / multamaa on hyvä. Seisovaa vettä ja savista maata on vältettävä.
Koristeviljelyssä puistoissa ja puutarhoissa sarjatähdikki sopii erinomaisesti mm. pensaiden, puiden ja jopa pensasaitojen alle ns. kenttäkerroskasviksi ja myös suoraan nurmikoille, missä se saa leikkuu-uhatta kasvaa alkukesän ajan. Myös kukkapenkeissä se sopii monenlaisten perennojen ja kesäkukkien kanssa pariksi, jos vain muut lajit ovat siinä suunnilleen samaa kokoluokkaa tai eivät ole kokoeroltaan liian kontrastisia eli isoja vieden sarjatähdikiltä edustavuutta pois. Luonnonmukaisilla pihoilla lajia voidaan myös kasvattaa ja silloin laajoinakin massaryhminä.
Esteettinen tarkastelu paljastaa lajin kukinnasta sen, että se valkoisena sopii minkä tahansa muun värisen perennan / kausikasvin (kesäkukan) kukinnan kanssa hyvin yhteen ryhmäsommitelmissa. Omillaan se on oivallinen katseenvangitsija, jos muuta kilpailevaa voimakasväristä kukintaa ei ole lähellä. Tummalehtisten pensaiden / tummien havupensaiden seurassa lajin valkoinen kukinta kontrastoituu tietenkin voimakkaasti esille. Myös vihreästä poikkeavien lehtivärien kanssa valkoinen kukintansa sointuu hienosti.
Lajin kukinta on siis mattomaista luonteeltaan ja tätä ominaisuutta kannattaa lajia istutettaessa korostaa eli siis käyttää lajista useiden yksilöiden muodostamaa massaryhmää, missä sipulit ovat istutettuna sen verran lähekkäin, että kukinta-aikainen yhtenäinen mattotekstuuri on vahvaa. Tällaista mattotekstuuria voidaan puolestaan muotoilla ryhmänä mm. geometrisesti tai vapaamuotoisesti tilanteesta riippuen. Myös rajaamiseen ja erilaisten reunojen yhteyteen sarjatähdikistä saa oivallisen massaryhmän.
Sarjatähdikin estetiikasta on kuitenkin muistettava se, että se on upea ja vetreä vain keväällä ja varsinkin alkukesän kukintansa aikana, mutta sitten se pian kuihtuu pois - Siksi omillaan kasvatettuna laji jättää loppukesäksi estetiikkavajauksen. Jos se tuntuu haittaavalta, niin lajia on silloin toki parempi kasvattaa sellaisten muiden ruohovartisten lajien kanssa, jotka ovat vielä / myös loppukesällä esteettisesti vetreitä - näyttäviä.
Sarjatähdikki ja muut tähdikit eivät ole Suomessa nykyään kovin tunnettuja etenkään julkisilla viheralueilla, missä hyvin harvoin olen niitä itse nähnyt - Tämä Meilahden kasvupaikka taitaa ollakin lähes ainoa sellainen, jossa olen sarjatähdikkiä tavannut. Niinpä etenkin julkisilla viheralueilla toivon lajin runsaampaa käyttöä.
Lajin menestymisestä ei ole sen harvinaisuuden takia tarkkoja tietoja, mutta ilmeisesti varsin suuressa osassa Suomea sitä voidaan kasvattaa aivan hyvin ja Lapissakin sitä voidaan ainakin kokeilla - Lajillahan kasvukauden pituusvaatimus ei ole kovin iso, kun se jo Etelä-Suomessakin kuihtuu heinäkuussa. Niinpä yleiseen käyttöön sopiva koristekasvi on kyseessä.
Viikon kasvivalokuva -kooste vuonna 2013
Viikon kasvivalokuva -kooste vuonna 2012.
Valokuvaamisprojektini täällä blogissa ja muutenkin on nyt saanut yllättäen uuden iloisen käänteen, josta kerron tässä!
Aikaisemminhan olin voivotellut hyvän internetkuvapalvelun puutetta, jotta saisin varastoitua nettiin ja samalla muillekin näytille hyvin suurta valokuvamäärääni, joka karttuu jatkuvasti edelleenkin. Joskus parisen vuotta sitten jouduin hylkäämään alunperin parhaana pitämäni Flickr-palvelun, kun silloisella tililläni ilmainen valokuvamäärä täyttyi. Samoin täyttyi Bloggerin alkuperäisen valokuva-albumin tilini Picasa-palvelussa. Sitten jouduin turvautumaan muiden valokuvapalveluiden pariin, missä on myös ollut ongelmana ilmaisen valokuvamäärän täyttyminen jopa yllättävän nopeasti, kuten aivan viime aikoina käyttämässäni Photobucket-palvelussa on jo ollut vaarana.
Nyt kuitenkin yllätyksekseni havaitsin pitkästä aikaa Flickr-palveluun kirjautumisyrittämisen kautta aivan uudenlaisen Flickr-mahdollisuuden! Aluksi uusi käänne alkoi siinä hieman pelästyttäneellä havainnolla, että yli 90 päivää käyttämättä ollut vanha Flickr-tilini on lakkautettu ja en siis pääse sitä enää käyttämään. Tarkistus kuitenkin paljasti, että sinne tilille lataamani valokuvat ovat kuitenkin edelleen nähtävissä ja tallessa.
Uuden käänteen iloinen puoli tähdellisimmin on nyt onneksi se, että sain perustaa uuden Flickr-tilin vanhan ohelle ja ko. palvelun uuden periaatteen mukaan uudet tilit saavat nyt jopa 1000GB ilmaista valokuvatilaa! >> Se on aivan uskomattoman iso määrä ja valokuvien kappalemääränä se vastaa n. 500 000 kuvaa!
Näemmä tämä on ollut voimassa jo viime vuodesta alkaen, mutta eipä kukaan ole minulle sitä kertonut. Enpä ole ollut toisaalta itsekään Flickr-saittiin päin kiinnostunut pariin vuoteen muiden kiireideni jne. vuoksi. Siksi tästä oivallisesta tilaisuudesta olen siis tavallaan myöhästynyt selvästi, mutta pääsenpähän nyt viimein uusiin sfääreihin valokuvaamisessani ja tietenkin valokuvataiteeni ja visuaalisten ideoideni muille näyttämisessä :)
Nyt pitääkin alkaa pohtimaan sitä, kuinka aion käyttää viisaasti ja kekseliäästi hyväkseni tuota valtavaa ilmaista kuvatilaa, sillä se luo ennen näkemättömiä esittämismahdollisuuksia mm. kasvi-, luonto-, maisema-, sää- ja pilvivalokuvilleni...
Täällä blogissani olen päättänyt nyt aluksi selvyyden vuoksi jatkaa tämän vuoden loppuun saakka Viikon kasvivalokuva -sarjani kuvien lataamispaikkana entiseen malliin Photobucket-palvelua, missä kuvatila riittänee jäljellä oleville viikoille marraskuuhun mennessä. Nyt on niin, että tämän viikon 24 kasvivalokuvan joudun laittamaan paikoilleen takautuvasti vasta ensi viikolla, kun nyt pohdin näitä uusia valokuvalataamismahdollisuuksia ennen sitä niin innoissani. Ymmärrätte varmaan :)
Tässä on vanha Flickr-tilini, joka on siis ollut jo kauan jäädytettynä eli sinne en voi enää laittaa lisää kuvia ja sen kanssa ei myöskään enää voi kommunikoida eli lähettää sinne viestejä, mutta ilmeisesti kommentteja voi laittaa kuviin edelleen. Näitä kuvia pääsette siis silti joka tapauksessa yhä katselemaan.
Tässä sen sijaan on nykyinen upouusi ja aktiivinen Flickr-tilini, joka on toistaiseksi vielä tyhjä, mutta alkaa kohtapuoliin täyttymään valokuvillani, joista jatkossa osa varmaan tulee sopivien aihepiirien yhteydessä esille täällä blogissakin >> Bloggaamisenikin on siis tämän myötä taas uudistumassa jollakin tavalla!...
Näillä uusilla eväillä siis eteen päin ja eiköhän sitä kohta tämän kesän aikana jo nähdä, miten valokuvaprojektini alkavat ottamaan uutta julkista tuulta alleen! :) .....
Sääennusteessani Etelä-Suomeen alkaa olemaan jo Juhannuksen säänkin arvioimista, joten jatketaan tästä näissä merkeissä. Aluksi kertausta menneestä säästä:
Viime viikollahan sää vaihtui vaiheittain epävakaiseksi, missä ma ja ti kuurosateita saatiin yleisesti ja ukkosteluakin oli niissä paikoin seassa. Lämpötilojen osalta pysyttiin kuitenkin ajankohtaan nähden melko tavanomaisissa lukemissa eli öisin pääasiassa vähän +10 asteen yläpuolella ja päivälämpötiloissa +20 asteen vaiheilla. Keskiviikkona oli lounais-koillissuuntaisessa korkeapaineen selänteessä aurinkoinen välipäivä sateista, jolloin päivälämpötilat olivat selvästi yli +20 asteessa.
Torstaiksi ja perjantaiksi Skandinaviasta tuli kuitenkin matalapaine suoraan Suomen päälle ja samalla Lapista käsin alkoi lähestymään Jäämereltä peräisin olevaa koleaa ilmamassaa. Tällöin runsaspilvisessä säässä tarkastelualueella saatiin yleisesti sekä yhtenäisiä (to) että kuurottaisia (pe) sateita, jotka varsinkin länsiosapainotteisesti olivat monin paikoin hyvinkin runsaita; sademäärät nousivat näinä päivinä jopa 20 ja 50 mm:n välille ja yksittäisillä paikoilla jopa yli 50 mm:n! Lämpötilat pysyivät kuitenkin melko leutoina vähän +15 asteen molemmin puolin yötä-päivää.
Eilen lauantaina matalapaineen painopiste asettui sitten Suomen kaakkoispuolelle, jolloin koillisesta pääsi virtaamaan koleaa ilmaa voimakkaan puuskaisena tuulena; pilvisyys oli aluksi runsasta alapilvilauttaa, mutta sateet jäivät jo vain heikoiksi kuuroiksi ja illalla selkeni. Lämpötila jäi iltapäivällä etenkin sisämaassa vain reiluun +10 asteeseen ja viime yö oli ajankohtaan nähden hyvin kylmä heikkotuulisen ja selkeän sään takia >> Sisämaassa minimilämpötilat laskivat jopa alle +5 asteen ja hallanaroilla paikoilla oli hallaa. Keski-Suomessa ja Pohjanmaalla oli paikoin jopa heikkoa yöpakkasta!
Tänään sunnuntaina koleus on helpottanut heikoissa pohjoistuulissa sään oltua iltapäivällä vähäisesti kumpupilvistä - untuvapilvistä ja päivälämpötila on noussut lähes +20 asteeseen. Jatkossa näyttää kuitenkin valitettavasti siltä, että tavanomaista jopa paljonkin koleampi ja epävakainen sää on hallitseva itse asiassa koko ensi viikon 25 ajan ja se merkitsee siten näillä näkymin myös Juhannukseksi huonoa säätä. Katsotaanpa tarkemmin:
Matalapaineen painopiste pysyy ensi viikon alussa Suomen itä-koillispuolella, jolloin koko ajan vallitsevat koleat pohjois-luoteistuulet koko Fennoskandiassa; lisäksi ma-ti ajaksi aivan itärajan tuntumaan muodostuu uusi matalapaineen osakeskus, jonka takia pohjoistuuli voimistuu ja etenkin iltapäivisin ja itäosapainotteisesti tulee kuurottaisia sateita. Pilvisyys on runsasta ja päivälämpötilat voivat jäädä jopa vain +10 ja +15 asteen välille; vain lounaiskolkassa on mahdollisuuksia +15 asteen ylittämiseen. Tuulten ja pilvien takia yölämpötilat eivät kuitenkaan laske +5 ja +10 asteen väliä kylmemmäksi.
Ti-ke välisestä yöstä alkaen matalapaineen painopiste etääntyy vähän idemmäksi, jolloin sää poutaantuu ja tuulet heikkenevät kääntyen enemmän luoteeseen; tässä vaiheessa ti-ke välinen yö voi olla taas niin kylmä, että sisämaan hallanaroilla paikoilla voi olla jopa hallanvaaraa! Iltapäivisin voi kumpupilvistä edelleen kehittyä kuurosateita, mutta ma-ti jaksoa vähemmän. Samalla päivälämpötiloissa päästään reiluun +15 asteeseen kuurojen välillä; torstaina lämpimintä.
Sitten Juhannusaatoksi (pe) ja Juhannuspäiväksi (la) tulee näillä näkymin Etelä-Skandinaviaan torstaina muodostuva matalapaine suoraan Suomen päälle aiheuttaen runsasta pilvisyyttä, paljon sateita ja suunnaltaan matalapaineen keskuksen mukaan vaihtelevat tuulet voivat olla ajoittain voimakkaita. Tässä vaiheessa matalapaineen länsipuolitse kiertynee edelleen sen verran koleaa ilmaa, että runsaassa pilvisyydessä päivälämpötilojen nousu yli +15 asteen saattaa olla tiukassa / vain itäosien asiaa; mahdollisesti saattaisi olla hyvinkin koleaa, jos matalapaineen keskus jää tarkastelualueen itäpuolelle. Toisaalta läntisempi matalapaineen keskus sallisi selvästi lämpimämpää säätä... Tätä ensi viikonlopun säätä tarkennan vielä lähempänä ja sen jälkeisellä viikolla 26 näkyvissä olevaa sään lämpenemistä tulee arvioitua samalla...
Euroopan mittakaavassakin on ollut myös varsin viileää ja kesähelteet ovatkin paenneet täksi viikonlopuksi hyvin kauaksi Suomesta kaikilla suunnilla ollen vain Välimerellä ja Venäjän puolella Kaspianmerellä. Britteinsaarilla tosin on ollut aurinkoista ja kesäisen lämmintä länsireunallaan pysytelleen korkeapaineen ansiosta. Tämä viileä asetelma näyttää pysyvän tuon korkeapaineen ja em. Fennoskandian - Länsi-Venäjän matalapainetoiminnan takia ensi viikollakin sellaisena, että nuo helleilmat eivät juurikaan etene Välimeri-Mustameri-Kaspianmeri -seuduilta pohjoisemmaksi - Tosin hellettä ohjautuu Uralin itäpuolelle mm. ajoittain Jäämeren rannalle saakka. Välimerelläkin on ajoittain matalapaineista ukkossateineen. Parhaimpia säitä pysyy täten edelleen Britteinsaarilla, mutta toisaalta ensi viikonloppuna Suomen matalapaineisen sään itäpuolella etelätuulet lämmittävät osaa Länsi-Venäjästä paljon kesäisemmäksi...
Vesistöjen pintavesilämpötiloista vielä lopuksi >> Viimeaikaiset runsaspilviset ja viileät säät ovat kylmentäneet järvissä vesilämpötiloja vain +15 asteen vaiheille - vähän sen yläpuolelle. Jatkossa normaalia kylmempi sää ei muuta tilannetta ainakaan lämpimämpään suuntaan; ensi viikon koleimpien ma-ti ja mahdollisen pe-su aikana järvivedet saattavat viilentyä jopa asteella parilla lisääkin. Suomenlahdella ulapan pintavesilämpötilat ovat asettuneet pääasiassa +10 ja +15 asteen välille ja sisälahdissa - rannikon lähellä reiluun +15 asteeseenkin. Ensi viikon koleissa säissä ainakaan lämpenemistä ei ole tulossa näissä merivesissäkään.
PS.: Kasvien viimeaikaisista kehitysvaiheista ja ilmiöistä pyrin tekemään jo tänään sunnuntaina / viimeistään ensi viikon alussa oman jopa valokuvallisen kirjoituksen...
PS2.: Kuten olen jo uudesta valokuvaesittelyjen käänteestä maininnut (Valokuvieni esittelyn uudet hyvät käänteet Flickr-palvelussa - Valokuvabloggaamiseni myös uudistumassa runsaammaksi ja monipuolisemmaksi...), niin kasvi-, sää- ja luontovalokuvaamiseni alkaa ajallaan tämän kesän aikana runsastua täällä blogissa uusien mahdollisuuksien myötä - Itse asiassa jo Juhannuksena ajattelin työstää ensimmäistä runsaampaa valokuvabloggaamista esille, kun juhannusohjelmani muutoin on vähäinen...
Sääennustepäivitys perjantaina 20.6.2014 klo. 02:15: Juhannusaatto on jo käynnistynyt, mutta päivitän tässä vielä lyhyesti uusimpia säätietoja. Ensin aluksi vielä viime tiistaina tapahtuneesta koleuden huipentumasta: Nimittäin Jäämereltä tulvahtanut ilmamassa oli silloin jopa niin koleaa, että sen aikana kuurosateissa saatiin lumi- ja räntäsateita osaksi Etelä-Suomea myöten! Lisäksi päivälämpötilat jäivät samalla monin paikoin alle +10 asteen ylimmilläänkin. Nyttemmin on ollut onneksi em. ennusteen mukaisesti leudompaa ja onneksi myös ti-ke välisenä yönä halla jäi tuulten ja pilvien ansiosta varsin mitättömäksi ilmiöksi.
Tänä juhannusviikonloppuna kolea sää on siis jatkumassa edelleen, mutta aikaisempaan ennusteeseen verrattuna ilmat eivät ole pahimpia mahdollisia; nimittäin matalapaine on asettumassa pe - su ajaksi Suomen päälle siten, että sen keskus on enimmäkseen itä-koillispuolella noin Kuolanniemimaan tienoilla. Täten sateet ovat lähinnä iltapäiviin painottuvia kuurosateita, jotka tosin voivat olla paikoin ravakoita ja heikkoa ukkostakin saattaa olla seassa. Ilmeisesti eniten kuuroja on la ja su - Eilen torstaina illalla heikko - kohtalainen sadealue siirtyi Etelä-Suomen yli itään, mutta tänään pe siitä ei ole enää haittaa. Pilvisyys on viikonloppuna vaihtelevaa ja tuulet enimmäkseen lännen ja pohjoisen väliltä tuoden Jäämereltä edelleen niin koleaa ilmaa, että yölämpötilat ovat sisämaan +5 asteen vaiheilta etelärannikon +6 ja +9 asteen välille; arimmilla sisämaapaikoilla voi olla lievää hallanvaaraa. Päivälämpötilat ovat korkeintaan +15 asteen paikkeilla; rankoissa kuuroissa voi kylmetä hetkittäin alle +10 asteenkin.
Ensi viikon alussa Venäjällä liikkuu Mustaltamereltä alkunsa saava matalapaine pohjoiseen kohti Vienanmerta, mikä jatkaa koleaa pohjoisvirtausta Fennoskandiassa ja täten juurikaan lämpenemistä / vain vähän lämpenemistä tapahtuu tarkastelualueella ensi viikon ma - ke välillä. Myös iltapäiväkuurojen säätyyppi jatkuu edelleen, mutta on mahdollista myös jatkuvammat ja yöaikaankin sattuvat sateet, jos ma-ti paikkeilla sattuu ennusteissa näkyvän matalapaineen osakeskuksen synty Etelä-Suomen päällä. Lämpötiloissa ei tapahdu suuria muutoksia edeltävään viikonloppuun nähden, mutta poutaisimmilla iltapäivähetkillä lähes +20 asteeseen saatetaan päästä paikoin etenkin lännessä.
Keskiviikosta eteen päin näyttäisi sitten olevan mahdollista joidenkin säämallien mukaan korkeapaineen muodostumista Skandinaviaan / jopa koko Fennoskandiaan ainakin sen verran, että sää poutaantuu ja selkenee osaksi. Samalla lämpenemistä voisi olla tulossa ainakin sen verran, että päivälämpötiloissa alettaisiin päästä +20 asteen yli jo to tai viimeistään pe... Tästä skenaariosta ensi viikolla lisää uudessa ennusteessa.
Euroopan mittakaavassa näyttää lähipäivinä kesähelteiden osalta siltä, että Kaspianmereltä pyrkii hellettä laajasti Uralille ja sen itäpuolelle osaksi erittäinkin kuumana, mutta muutoin Venäjällä helteet pysyvät Mustanmeren lähellä ja manner-Euroopassa lähinnä Välimerellä. Ainoastaan Ranskassa hellettä pyrkii pohjoisemmaksi kohti Britteinsaaria, muttei pääse sinnekään kunnolla, kun Fennoskandiasta käsin myös Länsi-Euroopan puolelle on sen verran viileän ilman tunkua.
