Euroopan ja Suomenkin säässä on parhaillaan koittamassa jopa ennätyksellisen lämpöaallon jakso viikoille 41 (10. - 14.10.) ja 42 (15.10. ....)! - Niinpä otan tämän seurantaani tuttuun tapaan, missä Etelä- ja osin Keski-Suomen paikkakuntalistauksissa poimin esille lämpöaallon kunkin vuorokauden ylimmät päivälämpötilat tilanneselostuksineen.
Tämän kertainen sääseuranta ajankohdalle sopivasti sisältää myös ruskaseurantaa Etelä-Suomeen, minkä sijoitan tekstin loppuun; siinä teen ensin tämän hetken tilannehavainnollistuksen sekä pienen ruskaennusteen, ja sitten lämpötilaseurannan loputtua joskus ensi viikolla 42 (15. - 21.10.) teen silloisesta ruskavaiheesta loppupäivityksen toisen ennusteen kera...
Lämpö- ja helleaallot ovatkin sävyttäneet erittäin pikantisti koko Euroopan säätä aina viime toukokuusta alkaen, missä on ollut osallisina pysyviä mantereisia korkeapaineita ja suihkuvirtausten ns. blokkiutuneita ja hidastuneita kuvioita: Tässä onkin merkittävää pohtia sellaisen perimmäisiä syitä sen sijaan, että huomio kiinnittyy syitä pohdittaessa yksinomaan harhaanjohtavan hiilidioksidiperusteisen ilmastoalarmismin hyvin kapeakatseisiin ja virheellisiin puitteisiin - Se on oman kirjoituksensa aihe sinänsäkin, joten en tätä mainintaa enempää tässä analysoi sitä.
Tätä alkanutta / alkavaa lämpöaaltoa edelsi Fennoskandiassa ja Suomessa noin kahden viikon mittainen normalisoitunut ja ajoittain varsin kylmäkin syksyinen sääjakso syyskuun viimeisellä viikolla ja tämän lokakuun ensimmäisellä viikolla. Tilanteessa vallitsi suursäätilana lännestä tulleet matalapaineet, joiden jälkipuolilla luoteesta-pohjoisesta pääsi annoksia kylmää ilmaa Suomeen. Samalla myös muualla manner-Euroopassa oli ajoittain syksyistä, mutta siellä myös edelleen vaihtelevasti kesäisiäkin lämpöaaltoja.
Suomessa tämän kolean jakson parissa etelärannikkoa myöten esiintyi syksyn ensimmäisiä halloja ja jopa yöpakkasiakin parina-kolmena yönä, mitkä ehtivät tuhota hallanaroista kesäkausikasveista (mm. kesäkukat) melkein kaikki suojaisimpia paikkoja lukuun ottamatta. Lapissa esiintyi myös ensimmäisiä lumisateita, mistä on vielä tälläkin hetkellä jäljellä hieman lumipeitettä suuressa osassa Keski- ja Pohjois-Lappia - Alkava lämpöaalto sulattaa ne lumet helposti kokonaan tällä viikolla.
Tämä alkava / alkanut lämpöaalto alkoi kehittymään kahden edellisen päivän aikana, kun korkeapainetta alkoi vahvistumaan manner-Eurooppaan ja samalla Atlantin matalapaineet alkoivat työntää mukanaan Fennoskandiaan voimakkaan länsi-lounaistuulen myötä yhä leudompaa ilmaa tihkusateisissa ja harmaissa olosuhteissa; lämpötilat kohosivat siinä jo eilen tiistaina ympärivuorokautisesti yli +10 asteen Etelä-Suomessa.
Tänään keskiviikkona on sitten ollut Etelä-Suomessa ensimmäinen maistiainen tuosta erityisen lämpimästä ilmamassasta, joka on kattanut etelätuulella jo Länsi- ja Keski-Euroopan yleisesti ja paikoin jopa hellelämpötiloissa.
Tästä alkaa suursäätilan blokkiutuva tilanne, missä tuo manner-Euroopan korkeapaine vahvistuu moneksi päiväksi Suomen kaakkois-eteläpuolelle ja samalla Atlantilla voimistuu runsasta matalapainetoimintaa. Näiden elementtien välissä ajankohtaan nähden poikkeuksellisen lämmintä ilmamassaa jää virtaamaan aina ensi viikolle saakka ihan Saharasta ja Välimereltä etelästä-lounaasta jopa Lappiin saakka!
Suomessa on kuitenkin ensin tulossa ensi ke-to välisenä yönä hetkellinen kylmä vaihe korkeapaineen tyynessä selänteessä, missä selkeä sää mahdollistaa yölämpötilojen voimakkaan laskun; sisämaassa voi olla paikoin hallaakin.
Sitten huomisesta torstaista alkaen päivittäin ensi viikon puolelle saakka vallitsee hyvin samanlainen äärilämmin etelä-lounaisvirtaus korkeapaineen luoteis-pohjoisreunalla, missä ajankohdalle tyypillisesti melko kosteassa ilmassa sumupilvien (Stratus) ja sumujen esiintyminen voi olla ajoittain / paikoin runsasta. Niinpä lämpötilat riippuvat osaksi näistä arvaamattomista ja vaikeasti ennustettavista alapilvistä.
Täysin pilvinen sää tulevassa ilmamassassa tietäisi lämpötiloissa ympärivuorokautisesti +10 ja +15 asteen välillä olevia lukemia lähes ilman mitään vuorokausivaihtelua: äärimmäisen leutoa sekin olisi. Toisaalta selkeä / vähäpilvinen vuorokausi sisältäisi myös hieman vajaan +10 asteen yölämpötiloja sisämaassa, mutta päivälämpötilat saattavat nousta silloin laajasti ja paljonkin yli +15 asteen. Etenkin ensi la-su aikana näin olisi, ja se olisi siten lämpöaallon huippuaikaa...
Niinpä vähäpilvisissä tilanteissa on ilmeinen mahdollisuus ajankohdan koko mittaushistorian uusille lämpöennätyksille! - Koko lokakuun lämpöennätys (vielä on voimassa 2.10.1985 Helsingin Malmilla mitattu +19,4 astetta) voi olla myös jossain määrin vaarassa, mutta näin kuun puolivälissä uudet lämpöennätykset nimenomaan tarkoittavat Suomen tunnetun historian myöhäisimpiä +15 asteen ylityksiä: Nyt näitä ylityksiä on siis hyvin todennäköisesti tulossa sekä monena päivänä että hyvin yleisesti!
Mikäli kaikkein optimaalisimmassa tapauksessa sattuisi lisäksi tuon koko lokakuun ennätyksen parantuminen ja samalla siis ehkä jopa +20 asteen ylittyminenkin ensimmäistä kertaa lokakuisessa historiassa, niin olisihan se nykyihmisille aivan tyystin ennen kokematonta...
Seuraavaksi listaan alle päivittyvää maksimilämpötilaseurantaa tutuissa paikkakuntakoosteissa, missä ensimmäisenä on jo tämän keskiviikon hyvin poikkeukselliset lukemat. Päivitys vuorokausittain jatkuu sitten koko tämän viikon lopun ajan ja sitten tilanteiden mukaan ainakin osan ensi viikon alustakin, kun äärimmäisen poikkeavaa lämpöä on sinne saakka tulossa.
Lämpötilat on poimittu Ilmatieteen laitoksen paikallissääsivuston lämpötilakuvaajista & lukemat pyöristän aina puolivälistä asteita ylöspäin lähimpään kokonaislukuun.
Keskiviikon 10.10.2018 ylimmät päivälämpötilat: Maarianhamina +16 astetta, Turku +15 astetta, Salo +16 astetta, Pori +13 astetta, Hämeenlinna +14 astetta, Tampere; Härmälä +14 astetta, Tampere; Siilinkari +13 astetta, Helsinki (Kaisaniemi) +17 astetta, Vantaa +17 astetta, Hyvinkää +16 astetta, Lahti +14 astetta, Kouvola +15 astetta, Porvoo +17 astetta, Lappeenranta; Lepola +14 astetta, Lappeenranta; Konnunsuo +14 astetta, Kotka (Rankki; esimerkki merellisestä paikasta) +15 astetta, Mikkeli +13 astetta, Jyväskylä +12 astetta, Savonlinna +12 astetta, Joensuu +10 astetta ja Ilomantsi +10 astetta.
Korkeapainetta oli siis Itä-Euroopassa vahvistuvana ja samalla sen länsipuolella oli jo vallinnut laajasti erittäin kesäinen ja poikkeavan lämmin etelävirtaus. Fennoskandiassa oli vaikuttanut edellispäivän puolelta lounaasta Jäämerelle siirtynyt matalapaine, minkä myötä jo yöllä Etelä-Suomeen saapui ensimmäinen maistiainen länsilounaasta tuosta manner-Euroopan takakesästä. Sen tuloa sävytti ensin yöllä edellispäivän puolelta jatkunut pilvinen ja tihkusateinen sää, mutta aamusta ja lännestä alkaen kosteus ja pilvisyys väheni optimaalisesti korkeille päivälämpötiloille, kun iltapäivällä oli jo laajasti lähes selkeää.
Tarkastelualuetta jäi kuitenkin päivällä halkomaan noin länsi-itäsuunnassa heikko kylmä rintama tuon Jäämeren matalapaineen häntänä, jolloin voimakkain lämpö ulottui etelästä vain lähinnä Varsinais-Suomen ja Uudenmaan tasalle; sillä alueella mitattiinkin monin paikoin yli +15 asteen huippulämpöä! Koilliskolkka (Joensuu & Ilomantsi) pysyi siksi selvästi viileimpänä.
Heikko korkeapaineen selänne oli tulossa illalla paikalle lännestä ja vähäpilvisessä säässä länsituuli oli tyyntymässä kokonaankin ennakoiden melko kylmää yötä etenkin sisämaassa ennen voimakkaimman lämpöaallon tuloa...
Torstain 11.10.2018 ylimmät päivälämpötilat: Maarianhamina +14 astetta, Turku +12 astetta, Salo +12 astetta, Pori +13 astetta, Hämeenlinna +12 astetta, Tampere; Härmälä +11 astetta, Tampere; Siilinkari +11 astetta, Helsinki (Kaisaniemi) +13 astetta, Vantaa +16 astetta, Hyvinkää +14 astetta, Lahti +14 astetta, Kouvola +15 astetta, Porvoo +14 astetta, Lappeenranta; Lepola +14 astetta, Lappeenranta; Konnunsuo +15 astetta, Kotka (Rankki; esimerkki merellisestä paikasta) +12 astetta, Mikkeli +13 astetta, Jyväskylä +11 astetta, Savonlinna +11 astetta, Joensuu +9 astetta ja Ilomantsi +8 astetta.
Korkeapaineen keskus sijoittui Baltian alueelle, jolloin yöllä Suomessa korkeapaineen selänteessä oli vähäpilvistä, tyyntä ja monin paikoin hallaisen kylmää. Sitten päivän aikana selänne heikkeni ja sen myötä lounaasta käsin alkoi päästä hitaasti heikoilla tuulilla manner-Euroopan erittäin lämmintä ja kosteaa ilmamassaa tarkastelualueelle uudestaan. Ilmamassan virtaamisen mukana alkoi kiertyä etelästä ja lounaasta sumupilvilauttaa ja sumujakin ensin jo aamulla läntisimpiin osiin ja sitten vähitellen lähes koko muullekin alueelle; viimeisenä iltapäivällä vähäpilvisenä pysyivät Uudenmaan itäosat, Kymenlaakso ja kaakonkulma.
Päivälämpötiloissa havaittiin noiden sumupilvilauttojen mukaan vaihtelua; korkeimmaksi +15 asteen paikkeille maksimilämpötilat pääsivät tuolla viimeisenä sumupilvittä pysyneellä etelä-kaakkoisalueella. Lännessä sen sijaan pisimpään sumupilvien alla olleilla alueilla jäätiin selvästi alle +15 asteen. Lisäksi aivan etelärannikon tuntumassa paikoin mereltä ajautui sumua iltapäivällä, mikä näkyi mm. Helsingin Kaisaniemen ja Kotka Rankin hieman alempina lämpötiloina kuin hieman edempänä sisämaassa (vertailuna esim. Vantaa).
Koillis-itäkolkassa (etenkin Joensuu & Ilomantsi) jäi vielä vaikuttamaan edellispäivänä sinne päässyt viileämpi ilmamassa, jolloin sen alueen maksimilämpötilat jäivät jopa alle +10 asteen; itse asiassa nuo maksimilukemat saavuttuivat vasta ko. vuorokauden illalla, kun lämmin ilmamassa alkoi virrata viimein vähitellen sinnekin.
Perjantain 12.10.2018 ylimmät päivälämpötilat: Maarianhamina +14 astetta, Turku +14 astetta, Salo +12 astetta, Pori +17 astetta, Hämeenlinna +15 astetta, Tampere; Härmälä +16 astetta, Tampere; Siilinkari +15 astetta, Helsinki (Kaisaniemi) +12 astetta, Vantaa +11 astetta, Hyvinkää +12 astetta, Lahti +14 astetta, Kouvola +13 astetta, Porvoo +11 astetta, Lappeenranta; Lepola +14 astetta, Lappeenranta; Konnunsuo +14 astetta, Kotka (Rankki; esimerkki merellisestä paikasta) +12 astetta, Mikkeli +15 astetta, Jyväskylä +14 astetta, Savonlinna +12 astetta, Joensuu +10 astetta ja Ilomantsi +10 astetta.
Korkeapaineen keskus siirtyi Suomen etelä-kaakkoispuolella hieman etelämmäksi ja samalla Atlantin laajassa matalapaineessa voimakas matalapaineen osakeskus liikkui myrskytuuliensa kera Britannian länsi-luoteispuolella koilliseen. Etelä- ja Keski-Suomeen jatkui hyvin lämmin ja kostea virtaus etelälounaasta, mutta heikkona ja sen pääsy itä-koilliskolkkaan oli edelleen vaivalloista, koska Suomen itäpuolella laajeni Uralin tienoolle / Länsi-Venäjälle päässyt kylmä ilmamassa.
Heikot tuulet ja kosteus edesauttoivat yöllä ja aamulla yleisesti sumupilviä ja sumuja, jotka hälvenivät tarkastelualueella iltapäiväksi vain sisämaasta ja länsirannikolta lukuun ottamatta itä-koilliskolkkaa (Joensuu-Ilomantsi); etelärannikon tuntumassa jopa koko päiväksi jäi vellomaan utua ja sumua pilvisyyden lisäksi - niinpä päivän maksimilämpötilat jäivät etelärannikolla muuta aluetta alemmiksi ja itse asiassa lämpötilat olivat siellä koko päivän lähes muuttumattomia. Sisämaan sumuista ja sumupilvistä hälvenneellä alueella päästiin taas paikoin yli +15 asteen, kuten etenkin Satakunnan-Pirkanmaan tienoilla. Itä-koilliskolkassa lämpeneminen jatkui hitaana ja maksimilämpötiloissa saavutettiin vasta +10 asteen tienoo, kun lisäksi yön ja päivän välillä lämpötilat nousivat vain hyvin vähän.
Lauantain 13.10.2018 ylimmät päivälämpötilat: Maarianhamina +16 astetta, Turku +15 astetta, Salo +16 astetta, Pori +17 astetta, Hämeenlinna +15 astetta, Tampere; Härmälä +15 astetta, Tampere; Siilinkari +14 astetta, Helsinki (Kaisaniemi) +14 astetta, Vantaa +15 astetta, Hyvinkää +16 astetta, Lahti +15 astetta, Kouvola +13 astetta, Porvoo +15 astetta, Lappeenranta; Lepola +13 astetta, Lappeenranta; Konnunsuo +14 astetta, Kotka (Rankki; esimerkki merellisestä paikasta) +13 astetta, Mikkeli +13 astetta, Jyväskylä +13 astetta, Savonlinna +12 astetta, Joensuu +10 astetta ja Ilomantsi +10 astetta.
Korkeapaine pysyi vahvana lähes paikoillaan Itä-Euroopassa ja Atlantilla jatkui runsas ja laaja matalapaineaktiviteetti (mm. Iberian niemimaata lähestyi hirmumyrsky Leslie): edellispäivän myrskyosakeskus siirtyi Britteinsaarten länsi-luoteisreunalta kohti Norjanmerta ja lopulta Jäämerelle; tämä alkoi päivän mittaan hieman voimistamaan erittäin lämmintä etelä-lounaisvirtausta Fennoskandiaan.
Yöllä ja aamulla sisämaassa ja etenkin itäosassa lämmin virtaus tyrehtyi hetkeksi ja vaihtelevapilvisessä säässä yölämpötilat valahtivat paikoin +5 asteen vaiheille. Aamusta alkaen lämmin virtaus taas voimistui hieman ja siihen liittyen sumuja ja sumupilviä oli taas laajasti, mutta edellispäivää hieman voimakkaammassa tuulessa ne hälvenivät iltapäiväksi myös etelärannikolta pois. Ilma jäi kuitenkin yleisesti utuiseksi ja lisäksi em. myrskymatalapaineen rintamasysteemien mukana Fennoskandiaan ja siten myös tarkastelualueelle vyöryi yläpilvilauttaa laajana ja vaihtelevana kantena. Se oli merkki myös siitä, että manner-Euroopan jopa helleilmamassasta alkoi tulla myös Suomeen etelälounaasta entistäkin lämpimämpää ilmaa illalla.
Maksimilämpötiloissa havaittiin edellispäivää laajemmin +15 asteen vaiheille päässeitä lukemia, eli nyt myös etelärannikolla oli selvemmin päivälämpötilamaksimeja sumupilvien hälvettyä; lämpimin kolkka oli kuitenkin länsirannikko, kuten Porin tienoo. Lämpenemiseen tulleen tyrehtymisen vuoksi itä-koilliskolkka jäi edelleen vain +10 asteen tienoille maksimilämpötiloissa, koska uusi lämmin annos hidasteli taas sinne tuloaan; siksi itse asiassa sen alueen maksimilämpötilat tulivat vasta illan mittaan.
Illalla etelälounaasta paikalle saapumaan alkanut kaikkein lämpimin ilmamassa alkoi kuitenkin pitämään muuallakin iltalämpötiloja laajasti +10 ja +14 asteen välillä ennakoiden myös seuraavalle yölle ennätyksellisen korkeita jopa selvästi +10 asteen yläpuolelle jääviä lukemia! - Tulevalle sunnuntaille 14.10. ennustetuissa vähäpilvisissä olosuhteissa (mm. voimistuvan tuulen ansiosta) se näytti myös ennakoivan huikeaa mahdollisuutta rikkoa maksimilukemissa jopa koko lokakuun tunnetun historian lämpöennätys ja päästä paikoin jopa +20 asteen paikkeille!...
Sunnuntain 14.10.2018 ylimmät päivälämpötilat: Maarianhamina +15 astetta, Turku +17 astetta, Salo +17 astetta, Pori +20 astetta, Hämeenlinna +19 astetta, Tampere; Härmälä +19 astetta, Tampere; Siilinkari +18 astetta, Helsinki (Kaisaniemi) +16 astetta, Vantaa +17 astetta, Hyvinkää +17 astetta, Lahti +18 astetta, Kouvola +19 astetta, Porvoo +16 astetta, Lappeenranta; Lepola +19 astetta, Lappeenranta; Konnunsuo +20 astetta, Kotka (Rankki; esimerkki merellisestä paikasta) +13 astetta, Mikkeli +20 astetta, Jyväskylä +20 astetta, Savonlinna +19 astetta, Joensuu +15 astetta ja Ilomantsi +17 astetta.
Korkeapaine pysyi edelleen paikoillaan Itä-Euroopassa ja Atlantin matalapainetoiminta jatkui laajana useine osakeskuksineen. Näiden välissä Välimereltä manner-Euroopan kautta Fennoskandiaan vallinnut äärilämmin etelä-lounaisvirtaus voimistui sen verran Suomessa, että erityisen lämmin ilmamassa pääsi valtaamaan tarkastelualueen lisäksi kunnolla myös Keski-Suomen, osan Lappia ja itärajaltakin selvästi Venäjän puolelle, missä idän kylmä ilmamassakin siis antoi sen verran periksi.
Sekä tarkastelualueella että koko Suomen osalta vuorokauden maksimilämpötiloista muodostuikin monin paikoin ennätyslämpimiä! Koko Suomen mittakaavassa kaikkein lämpimin ilmamassa vallitsi Pohjanmaalla ja osassa Keski-Suomea, missä useallakin paikkakunnalla päästiin rikkomaan maaginen +20 asteen raja, eli uusia lokakuun lämpöennätyksiä tehtailtiin huikealla marginaalilla edelliseen koko lokakuun ennätykseen nähden! Korkein lukema ja samalla siis uusi lokakuun tunnetun historian lämpöennätys mitattiin Kruunupyyssä ja se oli tasan +21 astetta - Yleisökuvineen ylen juttu.
--- Päivitys 14.10.2018 klo. 22:50: Twitter meteorologien twiittauksen mukaan lämpöennätykseksi on virallistettu +20,9 astetta tuolla Kruunupyyssä.
Ennätyskorkeita päivälämpötiloja edesauttoi tarkastelualueella(kin) se, kun vielä yöllä vallinneet vähäiset untuva- ja harsopilvetkin kaikkosivat kokonaan ja aamusta alkaen oli yleisesti pilvettömän aurinkoista - Ilmamassa oli tosin koko ajan hyvin utuisen samea, mikä johtui ko. välimerellisen ilmamassan suuresta kosteusmäärästä.
Tarkastelualueenkin puitteissa korostui voimakkaimman lämmön sijoittuminen etenkin länsiosista Keski-Suomen puolelle, missä oli yleisimmin +20 asteen paikkeille päätyneitä lukemia. Toki muuallakin tarkastelualueella oli ajankohdan ennätyksellisiä maksimilämpötiloja ja nyt myös itä-koilliskolkassa (Joensuu-Ilomantsi) päästiin kunnolla poikkeuksellisen lämmön piiriin yli +15 asteen lukemin.
Sen sijaan etelä-lounaistuulen takia merialueilla olikin viilentävää vaikutusta etelärannikolla ja lounaissaaristossa, koska aikaisempi kylmä vaihe syys-lokakuun vaihteen tienoilla oli ehtinyt kylmentämään mm. Suomenlahden pintavesilämpötilat vain +10 ja +13 asteen välille; niinpä esim. "vain" reiluun +15 asteeseen päätynyt päivälämpötila Helsingin Kaisaniemessä ja alle +15 asteen lämpö Kotka Rankissa olivat suhteellisen vaatimattomia näin ennätyksellisenä vuorokautena.
Maanantain 15.10.2018 ylimmät päivälämpötilat: Maarianhamina +14 astetta, Turku +15 astetta, Salo +16 astetta, Pori +17 astetta, Hämeenlinna +18 astetta, Tampere; Härmälä +17 astetta, Tampere; Siilinkari +16 astetta, Helsinki (Kaisaniemi) +15 astetta, Vantaa +16 astetta, Hyvinkää +16 astetta, Lahti +17 astetta, Kouvola +16 astetta, Porvoo +15 astetta, Lappeenranta; Lepola +16 astetta, Lappeenranta; Konnunsuo +17 astetta, Kotka (Rankki; esimerkki merellisestä paikasta) +13 astetta, Mikkeli +17 astetta, Jyväskylä +17 astetta, Savonlinna +16 astetta, Joensuu +13 astetta ja Ilomantsi +15 astetta.
Itä-Euroopassa ollut korkeapaine alkoi vähitellen heikentyä, jolloin Atlantin matalapaineiden vaikutus alkoi päästä lännestä paremmin Fennoskandiaan; aluksi ko. vuorokauden aikana se ilmeni Norjanmereltä Jäämerelle liikkuneen matalapaineen perässä olleen rintamasysteemin siirtymisenä Lapin ylitse itään, minkä jälkipuolella Lappiin virtasi kylmempää ilmaa. Muualle maahamme jäi silti vielä vaikuttamaan edellispäivän kaltainen erittäin lämmin etelä-lounaisvirtaus, mutta tuo Lapista Skandinavian eteläosiin ja läntiseen Eurooppaan ulottunut rintamasysteemi lähestyi lännestä hitaasti.
Edellispäivän ennätyslämmöstä tultiin kuitenkin myös tarkastelualueella "viileämpiin" lukemiin, koska lämmön syöttö manner-Euroopasta hieman tyrehtyi tuulten heikennyttyä sen verran. Niinpä etenkin sisämaassa oli pari-kolme astetta viileämpää kuin sunnuntaina, joten maksimilämpötilat olivat enimmäkseen n. +17 asteen paikkeilla; Hämeenlinnan seutu erottui nipin napin kaikkein lämpimimpänä alueena.
Etelärannikolla ja lounaissaaristossa viileneminen oli vain hyvin vähäistä edellispäivään nähden, joten etelärannikon ja sisämaan välinen lämpötilaero maksimeissa lieventyi selvästi edellispäivään nähden.
Yölämpötilat olivat myös edelleen erittäin korkeita ollen monin paikoin yli +10 asteessa läpi yön.
Mainittuja eroja lukuun ottamatta tämän vuorokauden sää oli muutoin hyvin tarkalleen toisinto edellispäivästä, sillä laajasti vallitsi edelleen täysin pilvetön, mutta ilmamassaltaan utuisen samea ja paljon yökosteutta (asfaltit taas aamulla hyvin märkiä, vaikka ei satanut mitään) sisältänyt sää - poikkeuksena Keski-Suomen puolella tosin oli nähtävissä em. säärintaman etureunan yläpilvivallia luoteistaivaalla päivän mittaan.
Tiistain 16.10.2018 ylimmät päivälämpötilat: Maarianhamina +11 astetta, Turku +13 astetta, Salo +12 astetta, Pori +11 astetta, Hämeenlinna +12 astetta, Tampere; Härmälä +12 astetta, Tampere; Siilinkari +11 astetta, Helsinki (Kaisaniemi) +15 astetta, Vantaa +13 astetta, Hyvinkää +12 astetta, Lahti +11 astetta, Kouvola +12 astetta, Porvoo +14 astetta, Lappeenranta; Lepola +12 astetta, Lappeenranta; Konnunsuo +14 astetta, Kotka (Rankki; esimerkki merellisestä paikasta) +13 astetta, Mikkeli +12 astetta, Jyväskylä +11 astetta, Savonlinna +11 astetta, Joensuu +11 astetta ja Ilomantsi +10 astetta.
Korkeapaine heikkeni edelleen Itä-Euroopassa, mutta laajasti manner-Eurooppaan jäi vielä vaikuttamaan erittäin lämmin ja kesäinen ilmamassa heikoissa tuulissa. Suomessa tämä ilmamassa alkoi kuitenkin antamaan periksi, koska edellispäivänä Lapista Etelä-Skandinaviaan ulottunut säärintama takanaan viileämpi ilmamassa siirtyi vähitellen kaakkoon eteläisimmän Suomen päälle. Siihen sen eteneminen pysähtyi, joten aivan etelärannikon tuntumasta hyvin lämmin ilmamassa ei kerennytkään poistua.
Koko tarkastelualueella aamusta alkaen alkoi vallita jo ennen em. kylmää rintamaa sumupilvikansi, joka tihentyi lisäksi päivän mittaan entisestään; aivan etelärannikolla oli sen verran ohutta sumupilveä vielä iltapäivälläkin, että maksimilämpötilat nousivat melkein +15 asteeseen monin paikoin. Muualla tarkastelualueella jäätiin "vain" +10 ja +14 asteen välille, mutta edeltänyt yö oli lähes yhtä lämmin.
Säärintamaan liittyi vain vähän sateita lähinnä tarkastelualueen itä ja koillisosissa. Illalla tuuli tyyntyi ja sää selkeni osittain etenkin sisämaan itäosissa, jolloin siellä lämpötilat laskivat "jopa" +5 asteen allekin ja hallaa esiintyi paikoin. Etelärannikon tuntumassa jatkui illallakin yli +10 asteen lämpö.
Keskiviikon 17.10.2018 ylimmät päivälämpötilat: Maarianhamina +11 astetta, Turku +14 astetta, Salo +14 astetta, Pori +14 astetta, Hämeenlinna +13 astetta, Tampere; Härmälä +13 astetta, Tampere; Siilinkari +13 astetta, Helsinki (Kaisaniemi) +12 astetta (yöllä), Vantaa +11 astetta, Hyvinkää +12 astetta, Lahti +12 astetta, Kouvola +11 astetta, Porvoo +11 astetta, Lappeenranta; Lepola +10 astetta, Lappeenranta; Konnunsuo +11 astetta, Kotka (Rankki; esimerkki merellisestä paikasta) +12 astetta (aamulla), Mikkeli +11 astetta, Jyväskylä +12 astetta, Savonlinna +11 astetta, Joensuu +10 astetta ja Ilomantsi +10 astetta.
Edellispäivänä Islannin tienoilla voimistunut uusi matalapaine siirtyi Norjanmerelle ja se nostikin edellään vielä uuden annoksen hyvin lämmintä ilmamassaa lounaasta tarkastelualueelle manner-Eurooppaan edelleen jääneestä kesäisestä säästä. Sen myötä yöllä ja aamulla pilvisyys runsastui taas ja aamuksi muodostui laajasti hyvin sakeaakin sumua.
Sumupilvi jäi vallitsemaan etelärannikon tuntumaan pitkälle iltapäivään, mikä lämpimän ilmamassan tultua perille hillitsi lämpötilojen nousua siellä; esim. Helsingin Kaisaniemessä jäätiin "vain" reiluun +10 asteeseen ja erikoisesti edellisestä lämpöannoksesta jäänyt "hehku" tuottikin vielä yöllä siellä ko. vuorokauden maksimilämpötilan. Sama varhaispäivän hehku oli myös Kotka Rankissa, mistä lämpötilalistauksessa myös suluissa huomio.
Parhaiten tämän päivän uusi annos lämpöä vaikutti iltapäivän maksimilämpötiloihin lounaiskolkassa (Varsinais-Suomi ja Satakunta), koska siellä sumut ja sumupilvet ehtivät myös hälvetä sen verran paljon iltapäiväksi; niinpä siellä lähestyttiin +15 astetta.
Hitaimmin tämä uusi lämpö saavutti tuttuun tapaan koilliskolkan (Joensuu ja Ilomantsi), jolloin siellä oli tarkastelualueen viileintä koko ajan ja maksimilukemat sattuivat enemmänkin vasta iltaan.
Torstain 18.10.2018 ylimmät päivälämpötilat: Maarianhamina +14 astetta, Turku +13 astetta, Salo +12 astetta, Pori +13 astetta (yöllä), Hämeenlinna +12 astetta, Tampere; Härmälä +12 astetta, Tampere; Siilinkari +12 astetta, Helsinki (Kaisaniemi) +13 astetta, Vantaa +13 astetta, Hyvinkää +13 astetta, Lahti +13 astetta, Kouvola +12 astetta, Porvoo +13 astetta, Lappeenranta; Lepola +12 astetta, Lappeenranta; Konnunsuo +13 astetta, Kotka (Rankki; esimerkki merellisestä paikasta) +13 astetta (aamulla), Mikkeli +11 astetta, Jyväskylä +12 astetta, Savonlinna +11 astetta, Joensuu +11 astetta ja Ilomantsi +11 astetta.
Ko. vuorokauden aikana poikkeuksellisen lämmin ilmamassa oli tarkastelualueella viimeisiä hetkiään, koska Norjanmerelle jäänyt matalapaine alkoi työntää luoteesta kylmempää ilmaa vähitellen alueelle; siihen liittyi kylmän rintaman ylitys hitaasti etelään-kaakkoon päivän mittaan, mihin liittyi kapealla alueella sateita, jotka runsastuivat iltapäivällä saavuttaan "Uudenmaan-kaakonkulman" -tasalle.
Rintaman lämpimällä puolella vallitsi koko ajan runsas sumupilvikansi ennen sateitakin ja ilmamassa oli edelleen vähintään utuisen samea. Lounaistuuli oli enimmäkseen kohtalaista. Niinpä yön ja päivän välillä lämpötiloissa ei juurikaan ollut eroja, joten maksimilukemat olivat vain nipin napin iltapäivälle sattuneita ja paikoin lämpimintä oli myös yöllä ja aamulla; suluissa taas maininnat siitä.
Ennen kylmää rintamaa lämpö oli varsin tasaisesti levittynyttä, jolloin maksimilukemat olivat laajasti n. +13 asteen luokkaa. Vain koilliskolkassa jäätiin +11 asteen vaiheille, koska lämmöllä ei enää ollut niin tehokasta "potkua" sinne saakka.
Kylmän rintaman ja sen sateiden ylityksen jälkeen ilmamassan vaihtuminen havaittiin illalla hyvin selvästi; sää selkeni melko nopeasti ja ilman utuisuus hävisi pois. Samalla lämpötilat lähtivät länsi-luoteistuulessa selvään laskuun, joten vuorokauden kylmin vaihe oli tulossa illan mittaan ja sisämaassa oli tulossa hallaakin seuranneeksi yöksi.
--- Tämä oli viimeinen päivitys tähän lämpöaaltoseurantaan, koska jatkossa sää pysyy selvästi viileämpänä, vaikkakin ajoittain vielä ensi viikon 43 (22. - 28.10) alkuun saakka voi lounaasta / lännestä tulla matalapaineiden mukana leutoja annoksia. Manner-Euroopassakin tosin alkaa todellinen syksy myös valtaamaan alaa, joten intiaanikesää ei enää tule sinnekään - Teen vielä huomenna perjantaina 19.10. loppupäivitykseksi aivan kirjoituksen loppuun sääennustetta jatkolle (jopa marraskuun alkuun saakka...) ja teen myös lupaamani ruskatilanteen viimeisimpien vaiheiden kartoituksen.
Etelä-Suomen ruskatilannetta viikolla 41 (8. - 14.10.) >>
Tarkastelualueen (lähinnä linjalla pääkaupunkiseutu - Hämeenlinna) ruska on edennyt hyvin paljon siihen tapaan viimeisten parin viikon aikana, kuten edellisessä sää- ja luontoseurantakirjoituksessani ennustinkin: Eli siis vasta tällä viikolla sisämaassa on alkanut ruskan huippuvaihe ja se tulee jatkumaan tuon lämpöaallon aikana koko loppuviikon ja ehkä osittain seuraavan viikon puolellekin. Etelärannikolla puolestaan on selvempää viivettä edelleen, mutta huippuruskaa alkaa esiintymään tämän viikon mittaan ja sitten selvemmin ensi viikon puolella.
Ruskan huipentumaan osallistuvat tietenkin tyypilliseen tapaan suurin osa luonnonvaraisista puista, kuten haapa (Populus tremula), koivut (Betula sp.) ja kotipihlaja (Sorbus aucuparia). Viljellyistä lajeista parhainta ruskaa tekevät myös samaan aikaan varsin monet lajit, kuten vielä osa vaahteroista (Acer sp.) ja monet pensaslajit aronioiden (Aronia sp.), orapihlajien (Crataegus sp.) ja monien tuomipihlajien (Amelanchier sp.) tapaan yms.
Tällä hetkellä on myös jo osittain ja kokonaankin lehtensä varistaneita puita, joista osa on ensimmäisenä ruskaantuneet vaahterat sekä etenkin pohjoisamerikkalainen punasaarni (Fraxinus pennsylvanica), mikä onkin jo kokonaan alaston jokaisen yksilönsä osalta.
Melkein kokonaan alastomiksi ovat ehtineet tulla myös ne jalopähkinät (Juglans sp.), jotka hallanarkoine lehtineen kokivat etenkin sisämaassa edeltäneiden kahden viikon aikana lehtensä jo vajaaruskaisina tuhonneita ja varistaneita yöpakkasia.
Ruskan viivästyminen näkyy edelleen mm. tuomissa (Prunus padus), joissa lehtien variseminen on pitkittynyt hyvin pitkälle aikajaksolle; niissä ruskaa on siis tullut tipotellen ja vähitellen niin, ettei varsinaista kirkasta ruskahuippua ole niillä niinkään ollut missään vaiheessa.
Koivujen varsinainen ruskaantuminen on tällä kertaa hyvin vaihtelevaa ja ääripäistä laadultaan: aikaisemmin syyskuussa toisin paikoin niillä esiintyi varhaista kellastumista edeltäneen kesäkuivuuden viiveellä laukaisemana sekä ruostesienien takia. Etelärannikon ankarimman kesäkuivuuden alueella korostui myös jo heinäkuussa monin paikoin runsas kuivuuskellastuminen - Tällä hetkellä noiden kellastumisvaiheiden mentyä niitä eniten sisältäneet koivut ja koivikot saavatkin nyt erittäin vaisun ruskan jo hyvin vajaalehtisinä; paikoin jopa ennätysvähäisen.
Sen sijaan parhaiten noista ennakkokellastumisista säästyneissä koivuissa on nyt tulossa nimen omaan mantereisen hellekesän ansiosta erityisen kirkasta ruskaa! - Täten koivuilla ruska vaihtelee parin seuraavan viikon aikana siis ääriheikosta erittäin näyttävään paikallisesti erittäin vaihtelevasti.
Mennyt mantereisen helteinen kesä on toki edesauttamassa edelleen monilla muillakin lajeilla hyvin näyttävää ruskaa, mistä viimeisten parin viikon aikana ovatkin olleet upeina esimerkkeinä jo monet vaahterat ja pihlajat. Sama erityinen näyttävyys jatkuu vielä seuraavan reilun viikon aikana ruskahuipentumassa mm. haavoillakin.
Tämän poikkeuksellisen lämpöaallon vaikutus ruskaan on jatkossa lähinnä sitä, että tuo ruskahuipennus saattaa pitkittyä todella usealle päivälle monin paikoin. Sitä lisäksi korostaa se, että lämpöaallon aikana tuulet pysyvät melko heikkoina ja siten lehtiä maltillisesti varistavina.
Toisaalta kaikkein myöhäisimmin ruskaantuvilla puu- ja pensaslajeilla ennätyslämpö saattaa edelleen myöhästyttää ruskan ihan alkamistakin, ja siten vielä kokonaan kesävihreinä pysyneet lajit saattavat siirtää ruskansa alkamista edelleen; näitä lajeja ovat mm. jotkut omenapuut (Malus cv.), osa poppeleista (Populus sp.) ja puistolehmuksista (Tilia X vulgaris) sekä tietyt eteläiset ja harvinaiset lajit, kuten valeakaasia (Robinia pseudoacacia)...
Päivitys keskiviikkona 24.10.2018 klo. 23:10 >> Niinpä siinä tietenkin kävi, etten ehtinyt tekemään sääennuste- ja ruskapäivitystä tähän loppuun aiottuna aikana, joten pahoittelen siitä! - Syynä oli mm. se, kun sain Facebookissa postausinnostuksen, missä uutterasti tehtynä kirjoitusaiheinani olivat mm. ilmastoalarmismin ja IPCC:n "ilmastonmuutos"-raportin kyseenalaistaminen: palaan kyllä siihenkin aihepiiriin myös täällä blogissa...
Nyt joka tapauksessa teen tämän päivityksen vihdoinkin, ja siinä aluksi kertaan sään tapahtumia sitten viime kerran päivityksen, ennen kuin teen ennustetta marraskuun puolelle saakka. Aivan lopuksi tulee sitten asiaa Etelä-Suomen ruskan viimeaikaisista vaiheista ja sen lopputilanteesta marraskuulle saakka arvioituna, ja sen teen vasta huomenna 25.10.
Säätilanteita Etelä-Suomessa viime viikolta 42 tälle viikolle 43 (...19. - 24.10.): Tuon viime viikon lämpöaallon jälkeen sen viikon loppuun saakka vallitsi vielä melko leuto länsi-lounaisvirtaus Atlantilta vaikuttaneen matalapainetoiminnan kera. Pe-la aikana siinä oli heikkotuulista ja vähäsateista vaihetta, mutta su-ma vaihteessa myrskyisä matalapaineen osakeskus toi voimakkaiden länsi-lounaistuulten kera yli +10 asteen lämpöä.
Sitten tämän viikon alussa alkoikin muutos selvästi kylmempään suuntaan, kun eilen tiistaina 23.10. lännestä tullut uusi matalapaine ottikin eteläisemmän reitin Suomen eteläpuolelle; sen myötä tänään keskiviikkona perässään on virrannut pohjoisesta kylmää ilmaa koko Fennoskandiaan. Etelä-Suomessa eilisen illan ja yön vesisateiden perään tänään edelleen melko runsaspilvisessä säässä päivälämpötilat jäivätkin syksyn ensimmäistä kertaa laajasti jopa vajaaseen +5 asteeseen.
Sääennustetta tämän viikon lopulle ja ensi viikolle 44 (29.10 - 4.11.): Huomisesta alkaen aina seuraavan viikon alkupuolelle saakka on muodostumassa melkein talviseksi äityvä kylmä vaihe. Se johtuu siitä, kun matalapaineen painopiste jää tämän viikon loppuajaksi Suomen itä- ja eteläpuolille; tuo eilinen matalapaine kaartaa Suomen eteläpuolelta itäkautta pohjoiskoilliseen Uralille, ja samalla uusi matalapaine siirtyy Etelä-Skandinaviasta Baltian kautta itään.
Näiden myötä Jäämereltä virtaa jatkuvasti yhä kylmempää ilmaa koko Fennoskandiaan ja itse asiassa lopulta varsin laajasti myös muualle manner-Eurooppaan - Tämän myötä Etelä-Suomessakin lämpötilat laskevat ajankohtaan nähden tavanomaista selvästi kylmempiin lukemiin.
Noiden matalapaineiden sadealueet eivät kuitenkaan näytä juurikaan osuvan Suomen alueelle, joten kyse on jatkossa lähinnä vain ajoittaista kuurosateista osan ajan ollessa myös ainakin osittain selkeääkin säätä.
Kylmät lämpötilat tarkoittavat kuitenkin sitä, että sateiden olomuoto alkaa olla yhä enemmän lunta lauantaihin mennessä. Näillä näkymin paikallisia ohuita ja ainakin osittain päiväsaikaan sulavia huuruja enempää lunta ei taida silti tulla, ja niitäkin lähinnä vain sisämaassa. Ensilumen määritelmän verran lunta (aamun mittauksessa vähintään 1 cm) ei siis ehkä vielä tule laajalla alueella...
Lämpötilat laskevat niin, että ensi yöstä alkaen esiintyy heikkoja yöpakkasia vähäpilvisissä tilanteissa ja päivälämpötilat jäävät enimmäkseen alle +5 asteen. Sunnuntaita kohden päivälämpötilat saattavat jäädä sisämaassa jopa vain nollan vaiheille, joten varjopaikoilla ei päiväaikaista kuuran / lumen sulamista enää niin vain tapahdukaan.
Sitten viikonvaihteessa on lännestä tulossa Suomeen korkeapaine, mikä tietää öiden kylmenemistä entisestään sään seljetessä lisää ja pohjoistuulten heiketessä - jo la-su välisenä yönä sisämaassa voi olla -5 astettakin kylmempää, mutta su-ma välisen yön pakkaset asettuvatkin jo yleisemmin -5 ja -10 asteen välille!
Ensi viikon tiistaista 30.10. lähtien näyttää kuitenkin alkavan sään selvä leudontuminen: se näyttää tapahtuvan siten, että tuo viikonvaihteeksi Suomen päälle tuleva korkeapaine siirtyy vähitellen enemmän Venäjän puolelle ja Atlantin - Länsi-Euroopan matalapainetoiminnan vaikutuksesta Itä-Euroopasta alkaa vähitellen päästä leudompaa ilmaa Fennoskandiaan.
Aluksi korkeapaineen siirtymisen myötä ti-ke aikana kaakkoistuuli voimistuu erittäin paljon, mutta sitten ke jälkeen tuuli kääntyy etelään ja heikkenee vesisateiden samalla alkaessa ulottua paremmin Suomen puolelle lännestä. Tuossa ti-ke aikana lauhtuminen on vielä hidasta, mutta ke alkaen lämpötilat nousevat pian laajasti jopa +10 asteen vaiheille ympäri vuorokausien; etelärannikolla ja lounaiskolkassa +10 asteen ylityksetkin ovat mahdollisia.
Ensi viikon loppuun saakka sää näyttäisi pysyvän sen verran leutona, ettei ainakaan uutta talvista vaihetta ole vielä näkyvissä - Näin ollen tulevan viikonlopun mahdolliset vähäiset lumet eivät ensi viikon alkua pidemmälle kestä eikä uutta mahdollisuutta lumipeitteille ole vielä tiedossa...
Etelä-Suomen ruskavaiheita viikoilla 42 (15. - 21.10.) ja 43 (22. - 28.10.): Viimein teen tämän kirjoituksen vihon viimeisen päivityksen, kun seuraa ruskan loppuvaiheiden tarkastelua. Päätin viivyttää päivityksen aivan tähän viikon 43 loppuun sunnuntaille 28.10., koska halusin ensin seurata ruskan melkein loppuunsa saakka.
Viime viikon 42 alkupuolella vielä vallinnut ennätyksellinen lämpöaalto kiihdyttikin ruskan etenemistä yllättäen hyvin nopeaksi, koska edeltäneen kylmän vaiheen takia syyskuun lopulla ja lokakuun ensimmäisellä viikolla ruskan eteneminen oli saanut tavallaan etenemissykäyksen, ja siinä sen nopeus itse asiassa riippuu lämmön määrästä, kun päivänvalokin on nopeasti vähenemässä - Eli; mitä lämpimämpää on, niin sitä nopeammin lehdet saavat syysvärinsä ja sitä nopeammin lehtien varisemista edesauttava ns. irtoamissolukko kehittyy lehtiruotien kantoihin.
Niinpä ennätyslämpö siinä vaiheessa tarkoittikin monille lajeille ruskan huippunopeaa kehittymistä - tämä tarkoitti siksi sitä, että Etelä-Suomen sisämaassa ruskahuipentuma jäi jo enimmäkseen viikolle 41 (8. - 14.10.), ja etelärannikon tuntumassa huipentumaa kesti enää vain viikon 42 alkuun saakka. Sitten viikon 42 loppuun mennessä valtaosa lehtipuustosta olikin jo kokonaan tai lähes kokonaan varistunutta sisämaassa ja etelärannikolla sama vaihe ilmaantui tämän viikon 43 mittaan.
Tuohon huippunopeaan ruskaantumiseen ja lehtivarisemiseen oli toki myös vähemmistönä poikkeuksia seuraavanlaisesti: osa myöhään ruskansa tekevistä lajeista ei saanutkaan vielä ruskan etenemiseen "sykäystä" syys-lokakuun vaihteen tienoon kylmästä jaksosta, vaan niillä jäi lämpöaallon edesauttamana kesäasu päälle pitkittymään tai ruskaa alkoi ilmaantumaan vain hitaasti / osittain.
Sittemmin tällä viikolla 43 alkanut melkein talvisen kylmä sääjakso on edelleen pitkittänyt noiden hidastelijoiden ruskaantumista, mutta aivan toisenlaisesta syystä: nimittäin tämä kylmyys on ollut liiankin kylmää ruskan kehittymiselle, joten vielä vihreinä pysyneillä lehdillä ruskakehitys on sananmukaisesti "jäätynyt" sijoilleen.
Mutta eipä näitä vielä vihreitä tai vain osittain ruskaisia puita ja pensaita paljoa enää tällä hetkellä ole, koska nyt sisämaassa 99% kaikista kesävihannista lajeista on jo alastomia ja etelärannikolla noin 90 - 99%.
Näitä melkein kesäasussa / osaruskaisina viivyttelijöitä ovat olleet mm. pieni osa raidoista (Salix caprea) ja muista pajulajeista, yksittäiset koivut (Betula sp.) etelärannikolla, osa poppeleista (Populus sp.) ja pylväshaavoista (Populus tremula "Erecta") sekä pensaista esim. villaheisi (Viburnum lantana), lumimarjat (Symphoricarpos cv.), osa ruusupensaista (Rosa sp.), osa pihasyreeneistä (Syringa vulgaris) ja jotkin kuusamat (Lonicera sp.).
Tuohon em. ruskahuipennusvaiheeseen ja pian sen perään ruskallaan osallistuneista lajeista tein myös normaalista poikenneita havaintoja tuon lämpöaallon takia mm. seuraavasti:
Monet puistolehmukset (Tilia X vulgaris) tekivät nopeassa ruskaantumisessaan poikkeuksellisen kirkkaan keltaista ruskaa; normaalisti niiden lehdet eivät ehdi tekemään etenkään sisämaassa kunnolla ruskaa, kun jo yöpakkaset ne palelluttavat ruskeiksi; tällä kertaa myös sisämaassa monin osin syys-lokakuun vaihteen tienoon yöpakkaset olivat vielä sopivan mietoja, jolloin sellaista paleltumailmiötä ei tullut paljoa.
Monet metsätammet (Quercus robur) puolestaan tekivät ruskansa ja lehtivarisemisensa poikkeuksellisen nopeasti, vaikkakaan niiden ruskaväreissä ei ollut havaittavissa tavanomaisesta poikkeavaa. Vastaavaa oli havaittavissa balkaninhevoskastanjalla (Aesculus hippocastanum) sekä monilla lehtikuusilla (Larix sp.), vaikkakin niiden joukossa on myös osittain kesäasuaankin tähän saakka viivyttäneitä puita.
Tällä viime päivien kylmällä jaksolla ei ole tähän sunnuntaihin mennessä esiintynyt vielä kovin kummoisia yöpakkasia, joten niiden viimeisiä lehtiä varisuttava tai jopa palelluttava vaikutus on ollut vähäistä - Nyt tänä seuraavana su-ma välisenä yönä tähän tulee muutos, koska minimilämpötilat laskevat yleisesti sisämaassa -5 ja -10 asteen välille ja etelärannikollakin paikoin -5 asteen paikkeille.
Niinpä jäljellä oleville em. kaltaisille vajaasti ruskaisille viivyttelijöille tulee etenkin sisämaassa tapahtumaan pakkasvaurioitumista lehtiinsä niin, että alkavan viikon 44 (29.10. - 4.11.) uudessa hyvin leudossa säässä ruskan kehittymistä ei tapahdu enää kunnolla ja lisäksi sen viikon erittäin tuulinen vaihe ti-ke aikana saa osittain vihreinäkin säilyneitä lehtiä varistumaan ilman kunnon ruskaa.
Etelä-Suomen ruska on näin ollen tulossa loppuunsa aivan yksittäisiä tapauksia lukuun ottamatta alkavan viikon 44 aikana - Sisämaan osalta voidaan siten todeta kokonaisuutena, että syyskuun mittaan myöhästymään alkanut ruska kirikin aikataulunsa normaaliin nähden kiinni lokakuun mittaan ja lehtipuusto on tulossa kokonaan alastomaksi aivan tyypilliseen aikaan.
Etelärannikolla ruskan viive normaaliin nähden oli sisämaata paljon huomattavampaa lokakuulle tullessa, mutta tällä viikolla 43 enimmäkseen melko normaaliaikaista lehtipuuston alastomaksi tuloa on alkanut silti tapahtumaan kiitos myös sekä tuon lämpöaallon nopeuttaneen vaikutuksen että nyt tämän su-ma yön kipakan pakkasen aiheuttaman "viimeistelyn".
Näin olen päivittänyt kirjoituksen kokonaan loppuun, ja seuraavaksi blogiini tulee kokonaan uusia kirjoituksia!...
Wednesday, October 10, 2018
Monday, September 24, 2018
Aktivistikauteni 10-vuotisen historian ruotimista - Politiikan ja yhteiskunnallisten asioiden rooleista elämässäni ennen, nyt ja tulevaisuudessa...
Tätä kirjoitustani olen pohtinut jo ainakin kuukauden ajan; mitä kaikkea siihen sisällyttäisin, koska kyseessä on pitkä kooste ja omakohtaisesti hyvin syvissäkin vesissä käyvä analyysi.
Aiheena on se, että blogissani ja myös somessa ollut yhteiskunnallispoliittinen aktivismini on tullut 10 vuoden ikään! - Siksi sen kunniaksi nyt on aika tarkastella tätä 10-vuotisjaksoa sekä aktivismiaiheiden että omakohtaisten kokemusteni valossa.
Tarkkaa päivämäärää tälle merkkipaalulle on vaikea sanoa, vaikka aktivistikauteni alkoikin melkolailla yhtäkkiä silloin aikoinaan. Hahmotan ja muistan sen tapahtuman kuitenkin elokuulle 2008, joten tavallaan 10-vuotisjuhlat sen suhteen ovatkin jo käytännössä jääneet taakse näin syyskuussa.
Täällä blogissani ensimmäinen tämän aktivismini mukainen kirjoitus oli toisaalta tarkalleen juuri elokuun 27. päivänä tuona vuonna 2008, ja se oli siis tämä: Maailmanlaajuisen kriisin kohtalo ja käännekohta; Poliittinen hätähuuto.
Muistan myös yksittäisenä tapahtumana erään tilanteen, josta tämä aktivismini sai oikeastaan lähtölaukauksensa. Tarkkaa päivämäärää sillekään ei ole omakohtaisessa historiassani, mutta se oli kuitenkin todennäköisesti vähän ennen tuota blogini ensimmäistä aktivistikirjoitusta elokuun 2008 alkupuolella - Tähän liittyen kerron enemmänkin nyt alkuun siitä, mikä oli aktivismini alkamisen lähtötilanne silloin:
Tuolloin maailman politiikassa keskiössä oli Kaukasuksella Georgiassa sattunut sotilaallinen selkkaus, josta syytettiin tietenkin yksinomaan vain Venäjää lännen valtamediassa (mikä oli tietenkin propagandaa), ja tämä tilanne uhkasi silloin levitä jopa maailmasodan partaalle monissa arvioissa. Samaan aikaan lännen taloudessa oli hyvin nopeasti eskaloitumassa asuntomarkkinoiden piiristä leviämään alkanut finanssikriisi, joka uhkasi jopa kaataa maailman talousjärjestelmän perikatoon.
Silloin kokonaistilanteen osapuolina geopolitiikassa olivat julkisina esiintyjinä mm. Yhdysvaltain presidenttinä silloin viimeistä vuottaan ollut George W. Bush (samana syksynä oli presidentinvaalit, jonka voitti Barack Obama) ja Venäjän presidenttinä oli silloin Putinin kausien välissä ollut Dmitri Medvedev.
Taloustilanteen tiimoilta muistuu mieleeni Yhdysvaltain silloiset Federal Reserven pääjohtaja Ben Bernanke sekä USA:n valtiovarainministeri Henry "Hank" Paulson. Molemmat sössöttivät silloin valtamediassa suorastaan päivittäin hyvin arroganttiin ja vaihtoehdottomaan tapaan, että "nyt taloudessa on pakko tehdä sitä ja sitä...".
Näissä merkeissä tapahtui hyvin nopea yhteiskunnallispoliittinen heräämiseni, koska tilanne vaikutti jopa perikadolliselta uhkalta, ja vaati siksi uudenlaista huomiota myös minulta.
Valtamediaa kohtaan minulla oli jo ollut hieman epäilevää suhdetta sitä vaihetta ennenkin, mutta varsinaisesti tilanne aukesi kokonaan uudella tavalla noiden maailman tapahtumien vaihtoehtoisen analysoinnin löytämisestä valtamedianarratiivien kyseenalaistamiseksi, josta alunperin on kiittäminen Käymälä-blogia; sieltä löytyi se em. lähtölaukauksenkin aiheuttanut sisältö.
Olin lukenut sitä blogia säännöllisesti jo noin vuodesta 2004 alkaen, ja muutenkin blogit tuoreena ilmiönä kiinnostivat itseäni niiltä ajoilta alkaen; itse asiassa tämän oman blogini alkuperä on jo vuodessa 2005, mutta silloin sen tarkoitus oli lähinnä silloin menossa olleen arboretumprojektini esittely eri puolineen vuoteen 2008 saakka. Ennen elokuuta 2008 minulla oli siis muutakin toimintaa niin paljon, ettei kiinnostus yhteiskunnallispoliittisiin aiheisiin vielä voinut ottaa kunnolla tuulta alleen senkään takia.
Olin kuitenkin lukenut monipuolisesti yhteiskunnallispoliittisistakin aiheista muiden aiheiden seassa useammastakin silloisesta blogista, ja siksi toki jo ennen tuota varsinaista valveutumisvaihettani olin pikkuhiljaa kyllästänyt ajatteluani niillä tiedoilla tavallaan pohjustuksena tulevalle useammankin vuoden ajan ennen elokuuta 2008.
Erona varsinaisiin poliitikkoihin tai silloisiin aktivisteihin minulla oli kuitenkin myös silloin se, etten halunnut tunnustaa mitään tiettyä poliittista ismiä tai puoluetta, ja sittemmin se asenne koko aktivistikauteni aikana onkin ollut mielestäni erinomainen hyve, koska se on mahdollistanut ennakkoluulotonta ja laajakatseista oppimista rajoitevapaasti valveutumisprosessissani.
Toki ismilliseen ajatteluun lukkiutuneille sekin on ollut minussa ilmeisen ärsyttävä piirre, koska minua on ollut siksi hankalaa karsinoida totunnaisen tietoisuuden vastakkainasetteluakseleilla ja siihen kuuluvien leimaamismieltymysten piirissä.
Se Käymälä-blogin postaus, josta kaikki nykyaktivismini oikeastaan sinä "lähtölaukauksena" siis kunnolla alkoi elokuussa 2008 oli tämä: Näkökulmia - Kuten huomaatte aukiklikkaamisen jälkeen, niin ko. postaus on jostain syystä tyhjentynyt, mutta muistan hyvin siinä olleen silloin konkreettisesti alkaneesta maailmakriisistä esittelyssä videoita, joista yksi oli tämä LaRouche-liikkeen silloinen analyysivideo: Intelligence Report: Georgia vs Russia & WWIII, Stop Obama, Prevent the Economic Collapse, the British Financial Oligarchy.
Tuo LaRouche-liikkeen analyysi avasikin siitä hetkestä alkaen ajattelulleni hyvin mielenkiintoisen uuden maailman, joka selitti hyvin monenlaisia maailman tapahtumia ennen kokemattomalla tavalla, mutta uskottavasti ja luontevasti: tämä oli selvä perusta aktivismilleni ja lopulliselle "heräämiselleni" hetimiten, joten ryhdyin aluksi tutkimaan heidän tietojaan eri aiheista hyvin intensiivisesti.
Heillä olikin silloin varmasti maailman siihen mennessä perinpohjaisin ja laajin tietopankki eri aiheista silloisen vaihtoehtomedian piirissä, josta riitti ammennettavaa ja analysoitavaa jatkuvasti, ja tuo em. Georgian sotakin asettui silloin konteksteihin hyvin mielenkiintoisesti heidän analyysiensä ja historiatutkimustensa avulla.
Toki sitten pian samana syksynä löysin nettiä tutkiessani myös monet muut silloiset vaihtoehtomediat ja "salaliittoja" tutkivat persoonat, jotka onnistuneimmillaan kyseenalaistivat valtamedian ja valtapoliitikkojen narratiiveja hyvin laajakatseisesti ja syvällisesti - LaRouche-liikkeen lisäksi tutkimiseni päälähteiksi vakiintuivatkin sen myötä pian "kovaksi kolmikoksi" myös Alex Jonesin Infowars sekä David Icken mediat.
Mainittakoon tässä, että David Icke tulee itse asiassa ensi kuussa ensimmäistä kertaa Suomeen pitämään massaluentoa: David Icke Live in Helsinki - Tuesday 9th October.
Suomessa ei ollut tuolloin 10 vuotta sitten juurikaan varsinaisia "salaliittoteoreetikkoja" eikä vaihtoehtomedioitakaan; lähinnä muistuu mieleeni vain Teemu Vehkalan (Havaintoja Uudesta maailmanjärjestyksestä) ja Arhi Kuittisen (Finnsanity) blogit tuon Käymälä-blogin lisäksi, joita aloin myös seuraamaan noina aikoina.
Lisäksi silloin oli joitakin uskonnollisen taustan omaavia "salaliittoteoreetikkoja", mutta heidän nettikirjoittelunsa kävi itselleni pian liian hapokkaaksi, koska en ole koskaan luottanut organisoituihin uskontoihin; niinpä en tykännyt siitä, miten he tuputtivat jatkuvasti salaliittoteoretisoinnin ohella uskontoaan ja he olivat siis pikemminkin käännytys- kuin valistamistyössä.
Itse asiassa tämän vuosikymmenen alussa eräs sellainen uskontoaktivisti tuli jopa tänne blogiini tekemään käännytystyötä suoraan minulle kommentoimalla ensin jatkuvasti sitä sun tätä kirjoitusteni kommenttipalstoilla ja sitten tyypillisillä syyllistämis- ja ehdollistamistaktiikoillaan hän yritti saada tuputettua uskontonäkemystään minulle. Niinpä sitten pian torjuinkin hänet pois huuhaa-tyyppinä.
Joka tapauksessa ensimmäisen n. 5 vuoden jaksolla aktivismissani meni hyvin paljon aikaa ja vaivaa, kun pyrin kaikkien yhteiskunnallispoliittisten aihepiirien sisälle uudella tavalla tietojen kartuttamisena ja analyysikykyjeni kehittämisenä. Tapahtumien seuraaminen sen ohella oli osa prosessia, missä vertailu valtamedia- ja vaihtoehtomedianarratiivien välillä oli myös oleellista.
Tällä hyvin intensiivisellä aktivismivaiheella oli silloin toki myös kääntöpuolensa, missä on tunnustettava sen aiheuttaneen paljon hallaa sekä arjelleni että sosiaaliselle elämälleni - Uhrasin tavallaan elämääni liikaakin asialle, mistä oli seurauksena mm. liikaa "kammioon" tutkijaksi jumittumista.
Onneksi sentään jonkin verran älysin myös jalkautua aktivismissani ihmisten pariin heti alussakin, jolle tilanteita tarjosivat mm. 5 - 10 vuotta sitten järjestetyt monet mielenosoitukset; niiden parissa pääsi tutustumaan uusiin ihmisiin myös käytännössä, mistä on juontunut lisääkin sosiaalista elämää nyttemminkin - Tosin ei toki riittävästi vieläkään...
Toisaalta käänteisesti voin todeta myös, että koin paljon ymmärtämättömyyttä ja epäreiluutta kohtaani, kun jo heti alkuun aktivismini roolia mm. itseni kehittämisenä ja hyväntahtoisena valistajana ei joidenkin ystävieni ja tuttujeni taholta katsottu hyvällä tai ainakaan omasta mielestäni ei ymmärretty sopivasti - joka tapauksessa tässä aktivismissani on joutunut tottumaan myös siihen, että sosiaalisia suhteita on sen takia katkennut, mikä on ilmeisesti hyvin suomalainen ilmiö sinänsäkin ja monille muillekin aktivisteille hyvin tuttua.
Sellainen olikin ensimmäinen iso kokemukseni hyvin pian siitä, miten ihmisten asennoitumis- ja ennakkokäsitysasetukset totunnaisen tietoisuuden puitteissa voivat luoda isoja ristiriitoja, väärinkäsityksiä, virheellisiä viholliskuvamielteitä ja hylkimisreaktioita sosiaalisten suhteiden parissa - tämä vaihtoehtomedia- / salaliittoraamitettu aktivismi oli etenkin vielä silloin 8 - 10 vuotta sitten erittäin merkittävä punainen vaate ja katalyytti sellaisille ongelmille.
Nyttemmin tilanne on käsittääkseni parantunut yleisessä katsannossa, ja nykyisin näiden aiheiden pariin "uusina" valveutuvilla on siksi tavallaan helpompaa olla, koska jo niin paljon löytyy ns. samanmielisesti suuntautuneita ihmisiä melkein joka lähtöön ja tilanteeseen - nykyään on myös helpompaa juuri siksi muodostaa myös yhteisöllisiä ryhmiä valveutumisen kollektiivisiksi rakenteiksi sekä hyvässä että pahassa, kun valveutuvaa / valveutunutta väkeä on tarjolla entistä enemmän.
Oma valveutumiskokemukseni 8 - 10 vuotta sitten oli sen sijaan varsin yksinäistä luonteeltaan, joskin syytä oli varmaan myös omassa itsessäni sellaisen suhteen, mistä ajattelinkin kertoa seuraavaksi lisää ihan suoraan osana aktivismihistoriani kuvausta:
Rehellisesti on tunnustettava nyt siis sekin, että osasyy tämän aktivismini alkamiseen oli tuolloin 10 vuotta sitten myös sille otollinen hankala elämäntilanteeni, jossa tavallaan pettymysten ja epäonnistumisten kohdalla aktivistiroolini toteutui silloin myös sopivasti korvaavana (sijais)toimintana.
Olin nimittäin jo silloin käytännössä hyvin pettynyt arjessani siihen, mitä silloin opiskelemani maisema-arkkitehtuuri voisi minulle tarjota itseni toteuttamisen ja kehittämisen saralla; työelämä sen ja muun viheralan piirissä oli jo havainnollistanut minulle karvastakin kalkkia inhorealistisena kokemuksena monen vuoden ajalta, mutta tietenkin osaltaan tuon em. finanssikriisin aiheuttamana juuri tuossa vaiheessa 10 vuotta sitten viheralalla yleensäkin syntyi pahaa työttömyyttä.
Eli sille kokemukselleni oli reaalistakin pohjaa, ja tunsin olevani senkin takia tavallaan ahdinkoalalla ja tavallaan orientoituneena siis väärin yhteiskuntaan, vaikka sen alan asioihin tunsin ristiriitaisesti suurta kutsumusta.
Samalla silloisessa elämäntilanteessani oli juuri sattunut rakkauselämäni suhteen pahaa epäonnistumisen kierrettä; kaksi voimakasta ihastumista parin vuoden sisällä, joista kumpainenkin nainen edusti uskonnollista lahkoa - ensimmäinen oli ollut mukana helluntaiseurakunnan toiminnassa ja toinen oli vanhoillislestadiolaisen perheen lapsi.
Kumpainenkin suhde oli jo lähtökohtaisesti mahdoton ja vaikeatunteinen monessakin katsannossa, josta ei nyt kuitenkaan enempää tässä. Niin iso vaikutus sillä epäonnen ja sydänsurujen sarjalla kuitenkin oli itselleni, etten ole sittemmin enää ihastunut kehenkään varteenotettavasti, vaikka ehdokkaita on ehkä jokunen ollut...
Tämänlainen sosiaalisen epäonnistumisen kierre siinä vaiheessa oli siis tavallaan minulle liikaa, kun jo muutenkin teini-iästä saakka olen ollut tietyn ahdasmielisen katsannon kannalta nähtynä ns. "beta-male", eli siis oikeasti erityisherkkä ja introvertti sielu, joka kokee vahvasti ja syvällisesti, ja välillä liikaakin niin...
Sellainen sosiaalisten epäonnistumisten kokemussarja lahkonaisten kanssa valveutumiseni kynnyksellä toki vaikutti varmaan osaltaan siihen, miten aina siitä lähtien olen suhtautunut ekstra-epäluuloisesti kaikkeen organisoituun uskontorakenteeseen - Tosin valveutumisessani itsessäänkin tajusin pian uskontojen mädännäisyyselementit sinälläänkin, koska ymmärsin tutkimistyöni tuloksena niidenkin taustalla olleen jo aikojen alusta saakka pahantahtoista ja vähintään kyseenalaista massojen hallinnan agendaa; mutta eipä minulle lapsenakaan juuri maistuneet mm. koulun uskonnonopetuksetkaan.
Samalla tuon sydänsuruisen kokemussarjani jättämää epäonnistumisen ilmapiiriä korvaamaan / paikkaamaan innostuin itseni kehittämisestä niin tarvelähtöisesti, että tuo aktivistirooli oli sen toteuttamisessa eräs konkreettisen toiminnan muoto myös hyvin voimakkaasti - siksikin varmaan sellainen nopea "herääminen" tapahtui minulle heti niiden suhteiden perään.
Näissä puitteissa kävi osaltaan siksi myös niin viimeistään tämän vuosikymmenen alkupuolella, että käsitin sosiologian ja psykologian keskeisiksi ihmisyyttä tutkiviksi alueiksi myös osana tämänlaista aktivismia ja yleensäkin politiikkaa - Aloin siis perehtymään niihinkin aiheisiin ja löysin siihen liittyviä ajattelijoita ja nettikirjoittelijoita, kuten mm. Seppo Oikkosen, joiden ihmis- ja ihmisyysanalyysit alkoivat olla minulle aivan yhtä kiinnostavia kuin silkat poliittisetkin analyysit ja havainnoinnit.
Aivan viime vuosina tämä juonne on kehittynyt myös siihen suuntaan, että olen kiinnostunut ihmisyysanalyyseissä myös hyvin esoteerisesta ja "out there" -tyyppisestä tiedosta, mitä tarjoaa mm. Teal Swanin kaltaiset ns. henkiset opettajat - olen alkanut ymmärtämään siis sitä, että ihmisyyskään ei rajoitu pelkästään siihen, mitä voitaisiin vain empirismin ja virallisen tieteen keinoin tutkia ja oppia. Tämä tiedon haara on vielä varsin paljon keskeneräinen prosessi kohdallani, mutta se vetää puoleensa...
Joka tapauksessa tämä aktivismin sosiologinen ja psykologinen osa-alue on osoittanut nyttemmin minulle senkin, että minun kannattaakin olla hyvin ylpeä erityisherkkyydestäni, vaikka se on ollut nyky-yhteiskunnassamme olemisessa myös erittäin hankalaa ja kivuliasta koko elämäni ajan. Samalla asiat tämänkin osa-alueen parissa sinälläänkin ovat olleet oleellista oppia niin itseni kehittämisessä kuin tiedon jakamisessa valistamiskatsannossa eli kollektiivisen valveutumisen aikaan saamiseksi.
Eli toisin sanoen aktivismiin käyttämäni aika ja vaiva ei lopulta ole mennyt hukkaan (ainakaan paljoa, hehheh...), vaikka aktivistiroolini omaksuminen 10 vuotta sitten lähti osaksi epäonnistuneesta ja hankalasta elämäntilanteestani tavallaan myös pakokeinona - Tietoisuuteni ja ihmisyyteni on joka tapauksessa parantunut selvästi 10 vuodessa tämän elämänvaiheeni ansiosta.
Silti edelleen nytkin on ollut myös ongelmia tässä aktivismissani aivan viime vuosinakin, mistä yksi oire on ollut ilmeinen kyllästymisen ja turhautumisen kokemus; osaltaan siksi esim. tämän blogin päivittäminen on tuntunut jo pitkään väkinäiseltä ja postauksia on tullut siksi etenkin aktivismiin liittyen hyvin hitaasti ja harvaan.
Tässä voi olla yhtenä pääjuonteena se, miten olen ollut pettynyt sekä oman aktivismini vaikutusmahdollisuuksiin sekä yleisestikin tämänlaisen aktivismin toivottomuuteen nykyisessä yhteiskunnassamme, ja aktivismin sisällön muotoutumiseen sinänsäkin - Väestön valveutumisen hitaus on yllättänyt:
Olen mm. havainnut sen, miten vaikeaa ja hidasta suomalaisten valistaminen keskimäärin onkaan, kun heitä pitäisi yhtäältä opastaa löytämään aivan uusia ajattelun ja tiedon haalimisen mahdollisuuksia, ja toisaalta samalla joutua saattamaan heitä tilaan, missä he joutuvat kohtaamaan myös omia huijatuksi ja petetyksi tulemisiaan hyvin eksistentiaalisissa asiakokonaisuuksissa uskottuaan sokeasti tiettyjä virallisia maailmankuvia; tunnettuahan on siis se, miten vaikeita psykologisia lukkoja, asenteita ja orientaatioita tähän liittyy niin yksilöittäin kuin kollektiivisesti...
Tämä ilmenee paljolti siksikin, koska suomalaisina omaamme niin vaikeaa traumaattista historiaa ja siksi mm. niin uppiniskaista, dualistista, kyräilevää, epäluuloista, totunnaiseen pakottautuvaa ja "vierasta" ajattelua torjuvaa asennetta kollektiivisesti - suomalainen mieluummin tukeutuu kriisissä ja perustavaa laatua olevissa muutostilanteissa vanhaan "hyväksi havaittuun" valtamedian ja koululaitoksen narratiiviin kuin kyseenalaistaa jopa yhtään mitäänkään, saati oppisi "vaarallisesti" uutta edes itsensä kehittämisen kannalta.
On siis käynyt selväksi, että tällaisen kollektiivisen ongelmavyyhdin parissa valistamisessa on aivan erityiset hankaluutensa valtaväestön suhteen - eräs merkittävimmistä ongelmakohdista siinä ovat olleet suhtautumiserot sosiaalisen konstruktion ilmiöissä, kuten monikultturismissa. Sitähän vuonna 2015 alkanut vieraskulttuurien invaasio länsimaihin ja myös Suomeen "pakolaiskriisin" peitenimellä paljasti radikaalisti esille.
Tuota "pakolaiskriisin" petollisuutta valistamistarkoituksessa tuolloin analysoituani koin itsekin siinä yhteydessä voimakasta torjuntaa ja hylkimistä tavallaan toisessa aallossa tuon 8 - 10 vuotta sitten kokemani torjunnan jatkoksi, mutta tällä viimeisimmällä kerralla oli ensin mainittuun nähden eroja: tuolla ensimmäisellä kerralla kyse oli enemmänkin siitä, että torjuntaa tapahtui vaihtoehtomediaan ja "salaliittoteoretisointiin" vielä tyystin perehtymättömien taholta. Sen sijaan tällä viimeisimmällä kerralla torjuntaa sattui myös jo vaihtoehtomedia-ajatteluunkin perehtyneiden taholta.
Erityispiirteenä siinä oli se, että sen valistumisen alta aktivoituivat silti esille vanhat totunnaisen valtamedia- ja koululaitosaivopesun sekä historiallisten traumojen mukaiset mekanismit ja dualismit, missä ismillisessä tematiikassa viholliskuva- ja karsina-ajattelun pakottamana alettiin joka tapauksessa suhtautumaan "pakolaiskriisin" petollisuutta paljastaneisiinkin vanhentuneen ja vääristyneen "äärioikeisto vs. vasemmisto" -dikotomian mukaisesti.
Minäkin siis olin joidenkin mielestä ilmeisesti sellaisen em. analyysini takia muka "natsi", vaikka hetkeä aikaisemmin he saattoivat jopa pitää kaikesta muusta aktivismisisällöstäni. Hetkessä muutuin heidän silmissään "viholliseksi" ja mistään minuun liittyvästä ei voinut sitten enää tykätä. Tätä varmasti tapahtui monen muunkin kohdalla.
Tämä viimeisin torjuntaprosessi kuitenkin jätti monen muunkin viimeaikaisen aktivismihankaluuden lisäksi mieleeni epäilyksiä ja tuntemuksia siitä, että toistaiseksi Suomessa tämänlainen aktivismi ei sittenkään kannata vielä kunnolla, vaikka itse olisi miten paljon tahansa opetellut asioita, kehittänyt analyysikykyjään sekä havainnut sisältöjen prosessillisuutta ja dynaamista kerroksellisuutta hyvinkin luovasti.
Hankaluus viimeaikaisessa aktivismissa liittyy myös siihen, että aktivismissa itsessäänkin on alkanut olla ongelmia ja harhaan astumisia ilmeisesti osana kokonaisajattelun nykyongelmia - Yksi osa sitä on ollut se, miten liiallisen empirismin tunnustamisesta ja esoteerisenkin tiedon tärkeydestä huolimatta silkka huuhaakin on saanut liikaa sijaa aktivismissa.
Omakohtaisena kokemuksena siitä pikantein esimerkki on ollut viimeiset pari vuotta kemikaalivanoista ja haarp-johdannaisesta sään muokkaamisesta meuhkaaminen.
Itse sään käyttäytymisestä ja meteorologiasta hyvin perillä olevana olen tunnistanut huuhaa-elementit näissä meuhkaamisissa etenkin viimeaikoina, ja varmaankin osaltaan siksi olen joutunut lisää jopa aktivismin itsensä piirissä "hankalan ihmisen" maineeseen, joka "inttää besserwisserinä"...
Tämäkin kuvaa sitä, että tiedon haalimisessa ja prosessoinnissa on nykyään valtavia ongelmia, joita pitäisi pystyä korjaamaan valistumisen edetessä - Ongelman eksistentiaalista vakavuutta osoittaa sekin, että myös virallisen narratiivin parissa on tavallaan vastaavasti informaatio-ongelmia, missä omaksuttua tietoa ei pystytä kyseenalaistamaan ymmärtämisen piirissä, vaikka se sisältäisi keskeisiä ymmärrysvirheitä, tahallista valetietoa tai muutenkin oleellisia puutteita.
Siitä yksi tyypillisimmistä esimerkeistä on em. monikultturismin lisäksi mm. hiilidioksidiperusteinen ilmastonmuutosalarmismi, minkä roolia petoksena olen sekä meteorologisten tietojeni että valveutumistutkimusteni mukaan pystynyt hyvin osoittamaan viimeisten 10 vuoden aikana - Silti ne tietoni eivät kelpaa vain viralliseen narratiiviin uskoville.
Mutta erikoista kyllä: vielä hetkeä ennen valveutumiseni alkamista tuolloin 10 vuotta sitten olin hyvin vahvasti itsekin tuossa alarmismiuskossa, mutta onnistuin pääsemään siitä pian eroon jo ensimmäisen aktivistivuoteni aikana - Tässäpä erinomainen esimerkki siitä, miten uuden oppiminen ja vanhan kyseenalaistaminen voi muuttaa maailmankuvaa hyvinkin radikaalisti ja onnistuneesti!
Myös hyvin kiistanalaisia aihepiirejä ovat samassa katsannossa olleet Venäjään liittyvät asiat (russofobia) sekä viimeisen parin vuoden aikana Donald Trumpin rooli USA:n nykypresidenttinä.
Itse asiassa kaikkein pontevimmin ja uskollisimmin vain virallista tietoa opiskelleet (tyypillisesti esim. yliopistokoulutuksen saaneiden parissa sellaiset oppineet) ovatkin nykytilanteessa usein jopa niitä kaikkein pahimmin umpimielisiä, mikä on hyvin traaginen onnettomuus siksi, koska kyse on siinä pahimmillaan enemmän propagandan omaksumisesta kuin valistumisesta, vaikka kyseessä pitäisi olla yhteiskunnan älymystön edustajat.
Suomalaisessa yhteiskunnassa siksikin vallitsee yleisesti ja yhä toistaiseksi niin jumittuneesti ismillisen ajattelun, viralliseen narratiiviin sokeasti luottamisen ja ehdollistettuihin vastakkainasetteluihin mieltymisten ilmapiiri, ettei valistamisen hedelmiä voida siksikään kenties vielä hyvin pitkään aikaan saada kovin paljoa yhteisöömme hyödyiksi.
Lisäksi virallinen systeemi torjuu tavalla taikka toisella itseään kyseenalaistavat ajatusmuodot ja muutostarpeet niin totaalisesti, ettei edes "sallittu äänestäminenkään" vaaleissa tunnu enää mahdolliselta muutostoiminnalta; ensi kevään eduskuntavaaleja varten olenkin ensimmäistä kertaa vakaasti pohtinut äänestämättä jättämistä aivan hienona vaihtoehtona, koska systeemin sisältä käsin tarvittavat muutokset eivät näytä etenkään Suomessa olevan mahdollisia - Vain Puolan, Unkarin, Italian sekä osaksi Britannian ja Yhdysvaltain kaltaisissa Suomea paljon sivistyneemmissä valtioissa sellaisesta mahdollisuudesta on ollut vasta joitain merkkejä....
Tähän epäilyyni kuuluu sekin, että koen roolin poliitikkona itselleni sopimattomaksi, ja osaltaan toki myös siksi, että erityisherkkänä introverttina en olisi käytännössä kovin hyvä sellaisessa toiminnassa, vaikka tietoa ja analyysikykyä minulla olisikin enemmän kuin riittävästi.
Olen toki ymmärtänyt, että valveutumiskehitys tulee etenemään vääjäämättömästi, mutta vielä aikamoisen pitkän aikaa se tapahtuu lähinnä vain virallisen systeemin ulkopuolisena prosessina ainakin täällä Suomessa.
Vasta riittävän valistumisasteen saavuttuminen kollektiivisesti mahdollistaa myös virallisten käytännön systeemien paremmaksi rukkaamisen, missä myös äänestäminen palautuu aidoksi vaikutusmahdollisuudeksi. On siis mielestäni turhaa ja aivan liian aikaista luottaa virallisten vaalien tarjoamiin mahdollisuuksiin vielä ensi vuonna.
Viimeisten parin vuoden aikana aktivismiani on siis näissä merkeissä leimannut vahva turhautumisen ja pettymyksen tunne valistamisen katsannossa, minkä takia olen alkanut välillä miettimään jopa lähes kokonaan aktivismini lopettamista - Se tarkoittaisi sitä, että itseni kehittämiseksi toki edelleen jatkaisin pohtimisiani ja kirjoittamisiani, mutta lopettaisin toiminnan somessa ja yhteisöllisesti muutenkin, ja keskittyisin vain yksityisesti yhteiskunnallisiin asioihin puhtaasti omakohtaisen päiväkirjatoiminnan muodossa sen minkä ehdin muulta toiminnaltani.
Ja minullahan on koko ajan aktivismini aikana ollutkin myös muuta toimintaa, mikä on keskittynyt viime vuosina yhä enemmän valokuvaamiseen ja aiheet sen parissa ovat olleet tietenkin luontoon, säähän ja ympäristöön liittyviä - Viime vuosina olen esim. valmistellut ns. vuodenkierto- ja ympäristön tutkinnan seurantaa ja -analyysiä valokuvaamalla monenlaisia kohteita säännöllisesti mm. timelapse-videoita varten Espoossa ja Hämeenlinnassa >> Näistä projekteistani joskus ajallaan enemmän...
Toisaalta voidaan sanoa, että tämänkinlainen taiteellinen ja tieteellinen toiminta on toki yksi osa valistamisen ja valveutumisen metodeita, mistä vihjasin edellisessä kirjoituksessani Hämeenlinnan Sibelius-fantasiaan liittyen: Sibelius-fantasia Hämeenlinnassa lauantaina 22.9.2018 - Poikkitaiteellinen luovuus osana tietoisuuden ja ihmisyyden kehittymistä neorenessanssiin.
Olen siis viime aikoina pohtinut sitäkin mahdollisuutta, että puhtaasti poliittisen toiminnan sijaan alkaisin keskittymään uudestaan enemmän tai jopa lähes yksinomaan sellaiseen yhteiskuntatoimintaan "taiteilijana + tieteilijänä", mikä olisi itselleni antoisampaa, kiitollisempaa ja siten kokisin saavani sellaisen avulla parempaa ja enemmän aikaan - Nyt olen jo jonkin aikaa tuntenut, ettei aktivismini toimi nykymuodossa kunnolla yhteisöllisesti eikä omakohtaisen menestymisen tarpeenkaan suhteen.
Voidaan henkilöhistoriani ja persoonani luonteen takia sanoa myös niin, että minulla on ollut korostunutta hyväksytyksi ja tykätyksi tulemisen tarvetta, mutta yhteiskunnallispoliittisen aktivistin roolissani en ole sellaista koskaan saanut kokea riittävästi, vaan sen sijaan on ollut jopa ällistyttävän absurdia ja ikävää kokea se, miten paljon vihamielisesti hyväntahtoiseenkin toimintaan voidaan Suomessa suhtautua - sellainen lopulta syö ja väsyttää miestä hyvin paljon, ja sellainen paljastaa senkin, miten sairas Suomen väestö kollektiivisesti yhä vielä on historiallisten traumojensa surullisena uhrina...
Lisäksi olen ollut hieman pettynyt itseenikin, koska itseni kehittämisen prosessi viimeisen 10 vuoden aikana osana tätä aktivismia on juuri sosiaalisessa mielessä tuottanut vasta hyvin vähän hedelmää käytännössä toistaiseksi...
Toisaalta positiivisena loppukaneettina voin nyt ylpeästi todeta, että kokonaisymmärrykseni maailmasta on kasvanut viimeisten 10 vuoden aikana ehkä jopa moninkertaisestikin enemmän ja nopeammin kuin koko edeltäneen elämäni aikana yhteensä!
Samalla olen onnistunut hahmottamaan hedelmällistä orientoitumista tieteellisen (virallisen) tiedon ja esoteerisen tiedon välimaastossa yhä paremmin, eli on jo löytynyt jonkinlaista tajua erottaa realistisesti ja hyödyllisesti mm. eroja aidon informaation ja valetiedon kesken...
En tiedä aktivismijatkostani nyt vielä muuta kuin sen, että ehkä alan kokoamaan rauhalliseen tahtiin analyysejä tänne blogiini somessa (Facebookissa) laittamistani ajatusaihioista, mutta voi olla tarpeen nyt muutoin aloittaa ainakin pitkä sometauko, vaikken nyt päättäisikään vielä lopullisesti irtautuvani esim. Facebookin maailmasta...
Aiheena on se, että blogissani ja myös somessa ollut yhteiskunnallispoliittinen aktivismini on tullut 10 vuoden ikään! - Siksi sen kunniaksi nyt on aika tarkastella tätä 10-vuotisjaksoa sekä aktivismiaiheiden että omakohtaisten kokemusteni valossa.
Tarkkaa päivämäärää tälle merkkipaalulle on vaikea sanoa, vaikka aktivistikauteni alkoikin melkolailla yhtäkkiä silloin aikoinaan. Hahmotan ja muistan sen tapahtuman kuitenkin elokuulle 2008, joten tavallaan 10-vuotisjuhlat sen suhteen ovatkin jo käytännössä jääneet taakse näin syyskuussa.
Täällä blogissani ensimmäinen tämän aktivismini mukainen kirjoitus oli toisaalta tarkalleen juuri elokuun 27. päivänä tuona vuonna 2008, ja se oli siis tämä: Maailmanlaajuisen kriisin kohtalo ja käännekohta; Poliittinen hätähuuto.
Muistan myös yksittäisenä tapahtumana erään tilanteen, josta tämä aktivismini sai oikeastaan lähtölaukauksensa. Tarkkaa päivämäärää sillekään ei ole omakohtaisessa historiassani, mutta se oli kuitenkin todennäköisesti vähän ennen tuota blogini ensimmäistä aktivistikirjoitusta elokuun 2008 alkupuolella - Tähän liittyen kerron enemmänkin nyt alkuun siitä, mikä oli aktivismini alkamisen lähtötilanne silloin:
Tuolloin maailman politiikassa keskiössä oli Kaukasuksella Georgiassa sattunut sotilaallinen selkkaus, josta syytettiin tietenkin yksinomaan vain Venäjää lännen valtamediassa (mikä oli tietenkin propagandaa), ja tämä tilanne uhkasi silloin levitä jopa maailmasodan partaalle monissa arvioissa. Samaan aikaan lännen taloudessa oli hyvin nopeasti eskaloitumassa asuntomarkkinoiden piiristä leviämään alkanut finanssikriisi, joka uhkasi jopa kaataa maailman talousjärjestelmän perikatoon.
Silloin kokonaistilanteen osapuolina geopolitiikassa olivat julkisina esiintyjinä mm. Yhdysvaltain presidenttinä silloin viimeistä vuottaan ollut George W. Bush (samana syksynä oli presidentinvaalit, jonka voitti Barack Obama) ja Venäjän presidenttinä oli silloin Putinin kausien välissä ollut Dmitri Medvedev.
Taloustilanteen tiimoilta muistuu mieleeni Yhdysvaltain silloiset Federal Reserven pääjohtaja Ben Bernanke sekä USA:n valtiovarainministeri Henry "Hank" Paulson. Molemmat sössöttivät silloin valtamediassa suorastaan päivittäin hyvin arroganttiin ja vaihtoehdottomaan tapaan, että "nyt taloudessa on pakko tehdä sitä ja sitä...".
Näissä merkeissä tapahtui hyvin nopea yhteiskunnallispoliittinen heräämiseni, koska tilanne vaikutti jopa perikadolliselta uhkalta, ja vaati siksi uudenlaista huomiota myös minulta.
Valtamediaa kohtaan minulla oli jo ollut hieman epäilevää suhdetta sitä vaihetta ennenkin, mutta varsinaisesti tilanne aukesi kokonaan uudella tavalla noiden maailman tapahtumien vaihtoehtoisen analysoinnin löytämisestä valtamedianarratiivien kyseenalaistamiseksi, josta alunperin on kiittäminen Käymälä-blogia; sieltä löytyi se em. lähtölaukauksenkin aiheuttanut sisältö.
Olin lukenut sitä blogia säännöllisesti jo noin vuodesta 2004 alkaen, ja muutenkin blogit tuoreena ilmiönä kiinnostivat itseäni niiltä ajoilta alkaen; itse asiassa tämän oman blogini alkuperä on jo vuodessa 2005, mutta silloin sen tarkoitus oli lähinnä silloin menossa olleen arboretumprojektini esittely eri puolineen vuoteen 2008 saakka. Ennen elokuuta 2008 minulla oli siis muutakin toimintaa niin paljon, ettei kiinnostus yhteiskunnallispoliittisiin aiheisiin vielä voinut ottaa kunnolla tuulta alleen senkään takia.
Olin kuitenkin lukenut monipuolisesti yhteiskunnallispoliittisistakin aiheista muiden aiheiden seassa useammastakin silloisesta blogista, ja siksi toki jo ennen tuota varsinaista valveutumisvaihettani olin pikkuhiljaa kyllästänyt ajatteluani niillä tiedoilla tavallaan pohjustuksena tulevalle useammankin vuoden ajan ennen elokuuta 2008.
Erona varsinaisiin poliitikkoihin tai silloisiin aktivisteihin minulla oli kuitenkin myös silloin se, etten halunnut tunnustaa mitään tiettyä poliittista ismiä tai puoluetta, ja sittemmin se asenne koko aktivistikauteni aikana onkin ollut mielestäni erinomainen hyve, koska se on mahdollistanut ennakkoluulotonta ja laajakatseista oppimista rajoitevapaasti valveutumisprosessissani.
Toki ismilliseen ajatteluun lukkiutuneille sekin on ollut minussa ilmeisen ärsyttävä piirre, koska minua on ollut siksi hankalaa karsinoida totunnaisen tietoisuuden vastakkainasetteluakseleilla ja siihen kuuluvien leimaamismieltymysten piirissä.
Se Käymälä-blogin postaus, josta kaikki nykyaktivismini oikeastaan sinä "lähtölaukauksena" siis kunnolla alkoi elokuussa 2008 oli tämä: Näkökulmia - Kuten huomaatte aukiklikkaamisen jälkeen, niin ko. postaus on jostain syystä tyhjentynyt, mutta muistan hyvin siinä olleen silloin konkreettisesti alkaneesta maailmakriisistä esittelyssä videoita, joista yksi oli tämä LaRouche-liikkeen silloinen analyysivideo: Intelligence Report: Georgia vs Russia & WWIII, Stop Obama, Prevent the Economic Collapse, the British Financial Oligarchy.
Tuo LaRouche-liikkeen analyysi avasikin siitä hetkestä alkaen ajattelulleni hyvin mielenkiintoisen uuden maailman, joka selitti hyvin monenlaisia maailman tapahtumia ennen kokemattomalla tavalla, mutta uskottavasti ja luontevasti: tämä oli selvä perusta aktivismilleni ja lopulliselle "heräämiselleni" hetimiten, joten ryhdyin aluksi tutkimaan heidän tietojaan eri aiheista hyvin intensiivisesti.
Heillä olikin silloin varmasti maailman siihen mennessä perinpohjaisin ja laajin tietopankki eri aiheista silloisen vaihtoehtomedian piirissä, josta riitti ammennettavaa ja analysoitavaa jatkuvasti, ja tuo em. Georgian sotakin asettui silloin konteksteihin hyvin mielenkiintoisesti heidän analyysiensä ja historiatutkimustensa avulla.
Toki sitten pian samana syksynä löysin nettiä tutkiessani myös monet muut silloiset vaihtoehtomediat ja "salaliittoja" tutkivat persoonat, jotka onnistuneimmillaan kyseenalaistivat valtamedian ja valtapoliitikkojen narratiiveja hyvin laajakatseisesti ja syvällisesti - LaRouche-liikkeen lisäksi tutkimiseni päälähteiksi vakiintuivatkin sen myötä pian "kovaksi kolmikoksi" myös Alex Jonesin Infowars sekä David Icken mediat.
Mainittakoon tässä, että David Icke tulee itse asiassa ensi kuussa ensimmäistä kertaa Suomeen pitämään massaluentoa: David Icke Live in Helsinki - Tuesday 9th October.
Suomessa ei ollut tuolloin 10 vuotta sitten juurikaan varsinaisia "salaliittoteoreetikkoja" eikä vaihtoehtomedioitakaan; lähinnä muistuu mieleeni vain Teemu Vehkalan (Havaintoja Uudesta maailmanjärjestyksestä) ja Arhi Kuittisen (Finnsanity) blogit tuon Käymälä-blogin lisäksi, joita aloin myös seuraamaan noina aikoina.
Lisäksi silloin oli joitakin uskonnollisen taustan omaavia "salaliittoteoreetikkoja", mutta heidän nettikirjoittelunsa kävi itselleni pian liian hapokkaaksi, koska en ole koskaan luottanut organisoituihin uskontoihin; niinpä en tykännyt siitä, miten he tuputtivat jatkuvasti salaliittoteoretisoinnin ohella uskontoaan ja he olivat siis pikemminkin käännytys- kuin valistamistyössä.
Itse asiassa tämän vuosikymmenen alussa eräs sellainen uskontoaktivisti tuli jopa tänne blogiini tekemään käännytystyötä suoraan minulle kommentoimalla ensin jatkuvasti sitä sun tätä kirjoitusteni kommenttipalstoilla ja sitten tyypillisillä syyllistämis- ja ehdollistamistaktiikoillaan hän yritti saada tuputettua uskontonäkemystään minulle. Niinpä sitten pian torjuinkin hänet pois huuhaa-tyyppinä.
Joka tapauksessa ensimmäisen n. 5 vuoden jaksolla aktivismissani meni hyvin paljon aikaa ja vaivaa, kun pyrin kaikkien yhteiskunnallispoliittisten aihepiirien sisälle uudella tavalla tietojen kartuttamisena ja analyysikykyjeni kehittämisenä. Tapahtumien seuraaminen sen ohella oli osa prosessia, missä vertailu valtamedia- ja vaihtoehtomedianarratiivien välillä oli myös oleellista.
Tällä hyvin intensiivisellä aktivismivaiheella oli silloin toki myös kääntöpuolensa, missä on tunnustettava sen aiheuttaneen paljon hallaa sekä arjelleni että sosiaaliselle elämälleni - Uhrasin tavallaan elämääni liikaakin asialle, mistä oli seurauksena mm. liikaa "kammioon" tutkijaksi jumittumista.
Onneksi sentään jonkin verran älysin myös jalkautua aktivismissani ihmisten pariin heti alussakin, jolle tilanteita tarjosivat mm. 5 - 10 vuotta sitten järjestetyt monet mielenosoitukset; niiden parissa pääsi tutustumaan uusiin ihmisiin myös käytännössä, mistä on juontunut lisääkin sosiaalista elämää nyttemminkin - Tosin ei toki riittävästi vieläkään...
Toisaalta käänteisesti voin todeta myös, että koin paljon ymmärtämättömyyttä ja epäreiluutta kohtaani, kun jo heti alkuun aktivismini roolia mm. itseni kehittämisenä ja hyväntahtoisena valistajana ei joidenkin ystävieni ja tuttujeni taholta katsottu hyvällä tai ainakaan omasta mielestäni ei ymmärretty sopivasti - joka tapauksessa tässä aktivismissani on joutunut tottumaan myös siihen, että sosiaalisia suhteita on sen takia katkennut, mikä on ilmeisesti hyvin suomalainen ilmiö sinänsäkin ja monille muillekin aktivisteille hyvin tuttua.
Sellainen olikin ensimmäinen iso kokemukseni hyvin pian siitä, miten ihmisten asennoitumis- ja ennakkokäsitysasetukset totunnaisen tietoisuuden puitteissa voivat luoda isoja ristiriitoja, väärinkäsityksiä, virheellisiä viholliskuvamielteitä ja hylkimisreaktioita sosiaalisten suhteiden parissa - tämä vaihtoehtomedia- / salaliittoraamitettu aktivismi oli etenkin vielä silloin 8 - 10 vuotta sitten erittäin merkittävä punainen vaate ja katalyytti sellaisille ongelmille.
Nyttemmin tilanne on käsittääkseni parantunut yleisessä katsannossa, ja nykyisin näiden aiheiden pariin "uusina" valveutuvilla on siksi tavallaan helpompaa olla, koska jo niin paljon löytyy ns. samanmielisesti suuntautuneita ihmisiä melkein joka lähtöön ja tilanteeseen - nykyään on myös helpompaa juuri siksi muodostaa myös yhteisöllisiä ryhmiä valveutumisen kollektiivisiksi rakenteiksi sekä hyvässä että pahassa, kun valveutuvaa / valveutunutta väkeä on tarjolla entistä enemmän.
Oma valveutumiskokemukseni 8 - 10 vuotta sitten oli sen sijaan varsin yksinäistä luonteeltaan, joskin syytä oli varmaan myös omassa itsessäni sellaisen suhteen, mistä ajattelinkin kertoa seuraavaksi lisää ihan suoraan osana aktivismihistoriani kuvausta:
Rehellisesti on tunnustettava nyt siis sekin, että osasyy tämän aktivismini alkamiseen oli tuolloin 10 vuotta sitten myös sille otollinen hankala elämäntilanteeni, jossa tavallaan pettymysten ja epäonnistumisten kohdalla aktivistiroolini toteutui silloin myös sopivasti korvaavana (sijais)toimintana.
Olin nimittäin jo silloin käytännössä hyvin pettynyt arjessani siihen, mitä silloin opiskelemani maisema-arkkitehtuuri voisi minulle tarjota itseni toteuttamisen ja kehittämisen saralla; työelämä sen ja muun viheralan piirissä oli jo havainnollistanut minulle karvastakin kalkkia inhorealistisena kokemuksena monen vuoden ajalta, mutta tietenkin osaltaan tuon em. finanssikriisin aiheuttamana juuri tuossa vaiheessa 10 vuotta sitten viheralalla yleensäkin syntyi pahaa työttömyyttä.
Eli sille kokemukselleni oli reaalistakin pohjaa, ja tunsin olevani senkin takia tavallaan ahdinkoalalla ja tavallaan orientoituneena siis väärin yhteiskuntaan, vaikka sen alan asioihin tunsin ristiriitaisesti suurta kutsumusta.
Samalla silloisessa elämäntilanteessani oli juuri sattunut rakkauselämäni suhteen pahaa epäonnistumisen kierrettä; kaksi voimakasta ihastumista parin vuoden sisällä, joista kumpainenkin nainen edusti uskonnollista lahkoa - ensimmäinen oli ollut mukana helluntaiseurakunnan toiminnassa ja toinen oli vanhoillislestadiolaisen perheen lapsi.
Kumpainenkin suhde oli jo lähtökohtaisesti mahdoton ja vaikeatunteinen monessakin katsannossa, josta ei nyt kuitenkaan enempää tässä. Niin iso vaikutus sillä epäonnen ja sydänsurujen sarjalla kuitenkin oli itselleni, etten ole sittemmin enää ihastunut kehenkään varteenotettavasti, vaikka ehdokkaita on ehkä jokunen ollut...
Tämänlainen sosiaalisen epäonnistumisen kierre siinä vaiheessa oli siis tavallaan minulle liikaa, kun jo muutenkin teini-iästä saakka olen ollut tietyn ahdasmielisen katsannon kannalta nähtynä ns. "beta-male", eli siis oikeasti erityisherkkä ja introvertti sielu, joka kokee vahvasti ja syvällisesti, ja välillä liikaakin niin...
Sellainen sosiaalisten epäonnistumisten kokemussarja lahkonaisten kanssa valveutumiseni kynnyksellä toki vaikutti varmaan osaltaan siihen, miten aina siitä lähtien olen suhtautunut ekstra-epäluuloisesti kaikkeen organisoituun uskontorakenteeseen - Tosin valveutumisessani itsessäänkin tajusin pian uskontojen mädännäisyyselementit sinälläänkin, koska ymmärsin tutkimistyöni tuloksena niidenkin taustalla olleen jo aikojen alusta saakka pahantahtoista ja vähintään kyseenalaista massojen hallinnan agendaa; mutta eipä minulle lapsenakaan juuri maistuneet mm. koulun uskonnonopetuksetkaan.
Samalla tuon sydänsuruisen kokemussarjani jättämää epäonnistumisen ilmapiiriä korvaamaan / paikkaamaan innostuin itseni kehittämisestä niin tarvelähtöisesti, että tuo aktivistirooli oli sen toteuttamisessa eräs konkreettisen toiminnan muoto myös hyvin voimakkaasti - siksikin varmaan sellainen nopea "herääminen" tapahtui minulle heti niiden suhteiden perään.
Näissä puitteissa kävi osaltaan siksi myös niin viimeistään tämän vuosikymmenen alkupuolella, että käsitin sosiologian ja psykologian keskeisiksi ihmisyyttä tutkiviksi alueiksi myös osana tämänlaista aktivismia ja yleensäkin politiikkaa - Aloin siis perehtymään niihinkin aiheisiin ja löysin siihen liittyviä ajattelijoita ja nettikirjoittelijoita, kuten mm. Seppo Oikkosen, joiden ihmis- ja ihmisyysanalyysit alkoivat olla minulle aivan yhtä kiinnostavia kuin silkat poliittisetkin analyysit ja havainnoinnit.
Aivan viime vuosina tämä juonne on kehittynyt myös siihen suuntaan, että olen kiinnostunut ihmisyysanalyyseissä myös hyvin esoteerisesta ja "out there" -tyyppisestä tiedosta, mitä tarjoaa mm. Teal Swanin kaltaiset ns. henkiset opettajat - olen alkanut ymmärtämään siis sitä, että ihmisyyskään ei rajoitu pelkästään siihen, mitä voitaisiin vain empirismin ja virallisen tieteen keinoin tutkia ja oppia. Tämä tiedon haara on vielä varsin paljon keskeneräinen prosessi kohdallani, mutta se vetää puoleensa...
Joka tapauksessa tämä aktivismin sosiologinen ja psykologinen osa-alue on osoittanut nyttemmin minulle senkin, että minun kannattaakin olla hyvin ylpeä erityisherkkyydestäni, vaikka se on ollut nyky-yhteiskunnassamme olemisessa myös erittäin hankalaa ja kivuliasta koko elämäni ajan. Samalla asiat tämänkin osa-alueen parissa sinälläänkin ovat olleet oleellista oppia niin itseni kehittämisessä kuin tiedon jakamisessa valistamiskatsannossa eli kollektiivisen valveutumisen aikaan saamiseksi.
Eli toisin sanoen aktivismiin käyttämäni aika ja vaiva ei lopulta ole mennyt hukkaan (ainakaan paljoa, hehheh...), vaikka aktivistiroolini omaksuminen 10 vuotta sitten lähti osaksi epäonnistuneesta ja hankalasta elämäntilanteestani tavallaan myös pakokeinona - Tietoisuuteni ja ihmisyyteni on joka tapauksessa parantunut selvästi 10 vuodessa tämän elämänvaiheeni ansiosta.
Silti edelleen nytkin on ollut myös ongelmia tässä aktivismissani aivan viime vuosinakin, mistä yksi oire on ollut ilmeinen kyllästymisen ja turhautumisen kokemus; osaltaan siksi esim. tämän blogin päivittäminen on tuntunut jo pitkään väkinäiseltä ja postauksia on tullut siksi etenkin aktivismiin liittyen hyvin hitaasti ja harvaan.
Tässä voi olla yhtenä pääjuonteena se, miten olen ollut pettynyt sekä oman aktivismini vaikutusmahdollisuuksiin sekä yleisestikin tämänlaisen aktivismin toivottomuuteen nykyisessä yhteiskunnassamme, ja aktivismin sisällön muotoutumiseen sinänsäkin - Väestön valveutumisen hitaus on yllättänyt:
Olen mm. havainnut sen, miten vaikeaa ja hidasta suomalaisten valistaminen keskimäärin onkaan, kun heitä pitäisi yhtäältä opastaa löytämään aivan uusia ajattelun ja tiedon haalimisen mahdollisuuksia, ja toisaalta samalla joutua saattamaan heitä tilaan, missä he joutuvat kohtaamaan myös omia huijatuksi ja petetyksi tulemisiaan hyvin eksistentiaalisissa asiakokonaisuuksissa uskottuaan sokeasti tiettyjä virallisia maailmankuvia; tunnettuahan on siis se, miten vaikeita psykologisia lukkoja, asenteita ja orientaatioita tähän liittyy niin yksilöittäin kuin kollektiivisesti...
Tämä ilmenee paljolti siksikin, koska suomalaisina omaamme niin vaikeaa traumaattista historiaa ja siksi mm. niin uppiniskaista, dualistista, kyräilevää, epäluuloista, totunnaiseen pakottautuvaa ja "vierasta" ajattelua torjuvaa asennetta kollektiivisesti - suomalainen mieluummin tukeutuu kriisissä ja perustavaa laatua olevissa muutostilanteissa vanhaan "hyväksi havaittuun" valtamedian ja koululaitoksen narratiiviin kuin kyseenalaistaa jopa yhtään mitäänkään, saati oppisi "vaarallisesti" uutta edes itsensä kehittämisen kannalta.
On siis käynyt selväksi, että tällaisen kollektiivisen ongelmavyyhdin parissa valistamisessa on aivan erityiset hankaluutensa valtaväestön suhteen - eräs merkittävimmistä ongelmakohdista siinä ovat olleet suhtautumiserot sosiaalisen konstruktion ilmiöissä, kuten monikultturismissa. Sitähän vuonna 2015 alkanut vieraskulttuurien invaasio länsimaihin ja myös Suomeen "pakolaiskriisin" peitenimellä paljasti radikaalisti esille.
Tuota "pakolaiskriisin" petollisuutta valistamistarkoituksessa tuolloin analysoituani koin itsekin siinä yhteydessä voimakasta torjuntaa ja hylkimistä tavallaan toisessa aallossa tuon 8 - 10 vuotta sitten kokemani torjunnan jatkoksi, mutta tällä viimeisimmällä kerralla oli ensin mainittuun nähden eroja: tuolla ensimmäisellä kerralla kyse oli enemmänkin siitä, että torjuntaa tapahtui vaihtoehtomediaan ja "salaliittoteoretisointiin" vielä tyystin perehtymättömien taholta. Sen sijaan tällä viimeisimmällä kerralla torjuntaa sattui myös jo vaihtoehtomedia-ajatteluunkin perehtyneiden taholta.
Erityispiirteenä siinä oli se, että sen valistumisen alta aktivoituivat silti esille vanhat totunnaisen valtamedia- ja koululaitosaivopesun sekä historiallisten traumojen mukaiset mekanismit ja dualismit, missä ismillisessä tematiikassa viholliskuva- ja karsina-ajattelun pakottamana alettiin joka tapauksessa suhtautumaan "pakolaiskriisin" petollisuutta paljastaneisiinkin vanhentuneen ja vääristyneen "äärioikeisto vs. vasemmisto" -dikotomian mukaisesti.
Minäkin siis olin joidenkin mielestä ilmeisesti sellaisen em. analyysini takia muka "natsi", vaikka hetkeä aikaisemmin he saattoivat jopa pitää kaikesta muusta aktivismisisällöstäni. Hetkessä muutuin heidän silmissään "viholliseksi" ja mistään minuun liittyvästä ei voinut sitten enää tykätä. Tätä varmasti tapahtui monen muunkin kohdalla.
Tämä viimeisin torjuntaprosessi kuitenkin jätti monen muunkin viimeaikaisen aktivismihankaluuden lisäksi mieleeni epäilyksiä ja tuntemuksia siitä, että toistaiseksi Suomessa tämänlainen aktivismi ei sittenkään kannata vielä kunnolla, vaikka itse olisi miten paljon tahansa opetellut asioita, kehittänyt analyysikykyjään sekä havainnut sisältöjen prosessillisuutta ja dynaamista kerroksellisuutta hyvinkin luovasti.
Hankaluus viimeaikaisessa aktivismissa liittyy myös siihen, että aktivismissa itsessäänkin on alkanut olla ongelmia ja harhaan astumisia ilmeisesti osana kokonaisajattelun nykyongelmia - Yksi osa sitä on ollut se, miten liiallisen empirismin tunnustamisesta ja esoteerisenkin tiedon tärkeydestä huolimatta silkka huuhaakin on saanut liikaa sijaa aktivismissa.
Omakohtaisena kokemuksena siitä pikantein esimerkki on ollut viimeiset pari vuotta kemikaalivanoista ja haarp-johdannaisesta sään muokkaamisesta meuhkaaminen.
Itse sään käyttäytymisestä ja meteorologiasta hyvin perillä olevana olen tunnistanut huuhaa-elementit näissä meuhkaamisissa etenkin viimeaikoina, ja varmaankin osaltaan siksi olen joutunut lisää jopa aktivismin itsensä piirissä "hankalan ihmisen" maineeseen, joka "inttää besserwisserinä"...
Tämäkin kuvaa sitä, että tiedon haalimisessa ja prosessoinnissa on nykyään valtavia ongelmia, joita pitäisi pystyä korjaamaan valistumisen edetessä - Ongelman eksistentiaalista vakavuutta osoittaa sekin, että myös virallisen narratiivin parissa on tavallaan vastaavasti informaatio-ongelmia, missä omaksuttua tietoa ei pystytä kyseenalaistamaan ymmärtämisen piirissä, vaikka se sisältäisi keskeisiä ymmärrysvirheitä, tahallista valetietoa tai muutenkin oleellisia puutteita.
Siitä yksi tyypillisimmistä esimerkeistä on em. monikultturismin lisäksi mm. hiilidioksidiperusteinen ilmastonmuutosalarmismi, minkä roolia petoksena olen sekä meteorologisten tietojeni että valveutumistutkimusteni mukaan pystynyt hyvin osoittamaan viimeisten 10 vuoden aikana - Silti ne tietoni eivät kelpaa vain viralliseen narratiiviin uskoville.
Mutta erikoista kyllä: vielä hetkeä ennen valveutumiseni alkamista tuolloin 10 vuotta sitten olin hyvin vahvasti itsekin tuossa alarmismiuskossa, mutta onnistuin pääsemään siitä pian eroon jo ensimmäisen aktivistivuoteni aikana - Tässäpä erinomainen esimerkki siitä, miten uuden oppiminen ja vanhan kyseenalaistaminen voi muuttaa maailmankuvaa hyvinkin radikaalisti ja onnistuneesti!
Myös hyvin kiistanalaisia aihepiirejä ovat samassa katsannossa olleet Venäjään liittyvät asiat (russofobia) sekä viimeisen parin vuoden aikana Donald Trumpin rooli USA:n nykypresidenttinä.
Itse asiassa kaikkein pontevimmin ja uskollisimmin vain virallista tietoa opiskelleet (tyypillisesti esim. yliopistokoulutuksen saaneiden parissa sellaiset oppineet) ovatkin nykytilanteessa usein jopa niitä kaikkein pahimmin umpimielisiä, mikä on hyvin traaginen onnettomuus siksi, koska kyse on siinä pahimmillaan enemmän propagandan omaksumisesta kuin valistumisesta, vaikka kyseessä pitäisi olla yhteiskunnan älymystön edustajat.
Suomalaisessa yhteiskunnassa siksikin vallitsee yleisesti ja yhä toistaiseksi niin jumittuneesti ismillisen ajattelun, viralliseen narratiiviin sokeasti luottamisen ja ehdollistettuihin vastakkainasetteluihin mieltymisten ilmapiiri, ettei valistamisen hedelmiä voida siksikään kenties vielä hyvin pitkään aikaan saada kovin paljoa yhteisöömme hyödyiksi.
Lisäksi virallinen systeemi torjuu tavalla taikka toisella itseään kyseenalaistavat ajatusmuodot ja muutostarpeet niin totaalisesti, ettei edes "sallittu äänestäminenkään" vaaleissa tunnu enää mahdolliselta muutostoiminnalta; ensi kevään eduskuntavaaleja varten olenkin ensimmäistä kertaa vakaasti pohtinut äänestämättä jättämistä aivan hienona vaihtoehtona, koska systeemin sisältä käsin tarvittavat muutokset eivät näytä etenkään Suomessa olevan mahdollisia - Vain Puolan, Unkarin, Italian sekä osaksi Britannian ja Yhdysvaltain kaltaisissa Suomea paljon sivistyneemmissä valtioissa sellaisesta mahdollisuudesta on ollut vasta joitain merkkejä....
Tähän epäilyyni kuuluu sekin, että koen roolin poliitikkona itselleni sopimattomaksi, ja osaltaan toki myös siksi, että erityisherkkänä introverttina en olisi käytännössä kovin hyvä sellaisessa toiminnassa, vaikka tietoa ja analyysikykyä minulla olisikin enemmän kuin riittävästi.
Olen toki ymmärtänyt, että valveutumiskehitys tulee etenemään vääjäämättömästi, mutta vielä aikamoisen pitkän aikaa se tapahtuu lähinnä vain virallisen systeemin ulkopuolisena prosessina ainakin täällä Suomessa.
Vasta riittävän valistumisasteen saavuttuminen kollektiivisesti mahdollistaa myös virallisten käytännön systeemien paremmaksi rukkaamisen, missä myös äänestäminen palautuu aidoksi vaikutusmahdollisuudeksi. On siis mielestäni turhaa ja aivan liian aikaista luottaa virallisten vaalien tarjoamiin mahdollisuuksiin vielä ensi vuonna.
Viimeisten parin vuoden aikana aktivismiani on siis näissä merkeissä leimannut vahva turhautumisen ja pettymyksen tunne valistamisen katsannossa, minkä takia olen alkanut välillä miettimään jopa lähes kokonaan aktivismini lopettamista - Se tarkoittaisi sitä, että itseni kehittämiseksi toki edelleen jatkaisin pohtimisiani ja kirjoittamisiani, mutta lopettaisin toiminnan somessa ja yhteisöllisesti muutenkin, ja keskittyisin vain yksityisesti yhteiskunnallisiin asioihin puhtaasti omakohtaisen päiväkirjatoiminnan muodossa sen minkä ehdin muulta toiminnaltani.
Ja minullahan on koko ajan aktivismini aikana ollutkin myös muuta toimintaa, mikä on keskittynyt viime vuosina yhä enemmän valokuvaamiseen ja aiheet sen parissa ovat olleet tietenkin luontoon, säähän ja ympäristöön liittyviä - Viime vuosina olen esim. valmistellut ns. vuodenkierto- ja ympäristön tutkinnan seurantaa ja -analyysiä valokuvaamalla monenlaisia kohteita säännöllisesti mm. timelapse-videoita varten Espoossa ja Hämeenlinnassa >> Näistä projekteistani joskus ajallaan enemmän...
Toisaalta voidaan sanoa, että tämänkinlainen taiteellinen ja tieteellinen toiminta on toki yksi osa valistamisen ja valveutumisen metodeita, mistä vihjasin edellisessä kirjoituksessani Hämeenlinnan Sibelius-fantasiaan liittyen: Sibelius-fantasia Hämeenlinnassa lauantaina 22.9.2018 - Poikkitaiteellinen luovuus osana tietoisuuden ja ihmisyyden kehittymistä neorenessanssiin.
Olen siis viime aikoina pohtinut sitäkin mahdollisuutta, että puhtaasti poliittisen toiminnan sijaan alkaisin keskittymään uudestaan enemmän tai jopa lähes yksinomaan sellaiseen yhteiskuntatoimintaan "taiteilijana + tieteilijänä", mikä olisi itselleni antoisampaa, kiitollisempaa ja siten kokisin saavani sellaisen avulla parempaa ja enemmän aikaan - Nyt olen jo jonkin aikaa tuntenut, ettei aktivismini toimi nykymuodossa kunnolla yhteisöllisesti eikä omakohtaisen menestymisen tarpeenkaan suhteen.
Voidaan henkilöhistoriani ja persoonani luonteen takia sanoa myös niin, että minulla on ollut korostunutta hyväksytyksi ja tykätyksi tulemisen tarvetta, mutta yhteiskunnallispoliittisen aktivistin roolissani en ole sellaista koskaan saanut kokea riittävästi, vaan sen sijaan on ollut jopa ällistyttävän absurdia ja ikävää kokea se, miten paljon vihamielisesti hyväntahtoiseenkin toimintaan voidaan Suomessa suhtautua - sellainen lopulta syö ja väsyttää miestä hyvin paljon, ja sellainen paljastaa senkin, miten sairas Suomen väestö kollektiivisesti yhä vielä on historiallisten traumojensa surullisena uhrina...
Lisäksi olen ollut hieman pettynyt itseenikin, koska itseni kehittämisen prosessi viimeisen 10 vuoden aikana osana tätä aktivismia on juuri sosiaalisessa mielessä tuottanut vasta hyvin vähän hedelmää käytännössä toistaiseksi...
Toisaalta positiivisena loppukaneettina voin nyt ylpeästi todeta, että kokonaisymmärrykseni maailmasta on kasvanut viimeisten 10 vuoden aikana ehkä jopa moninkertaisestikin enemmän ja nopeammin kuin koko edeltäneen elämäni aikana yhteensä!
Samalla olen onnistunut hahmottamaan hedelmällistä orientoitumista tieteellisen (virallisen) tiedon ja esoteerisen tiedon välimaastossa yhä paremmin, eli on jo löytynyt jonkinlaista tajua erottaa realistisesti ja hyödyllisesti mm. eroja aidon informaation ja valetiedon kesken...
En tiedä aktivismijatkostani nyt vielä muuta kuin sen, että ehkä alan kokoamaan rauhalliseen tahtiin analyysejä tänne blogiini somessa (Facebookissa) laittamistani ajatusaihioista, mutta voi olla tarpeen nyt muutoin aloittaa ainakin pitkä sometauko, vaikken nyt päättäisikään vielä lopullisesti irtautuvani esim. Facebookin maailmasta...
Sunday, September 23, 2018
Sibelius-fantasia Hämeenlinnassa lauantaina 22.9.2018 - Poikkitaiteellinen luovuus osana tietoisuuden ja ihmisyyden kehittymistä neorenessanssiin
Blogini uusaktivoituminen jatkuu nyt eilisen illan Sibelius-fantasian valokuvallisella esittelyllä - Esitys oli siis Hämeenlinnan torilla, missä tapahtuma oli nyt jo yhdeksättä vuotta peräkkäin. Itse osallistuin nyt tapahtumaan kamerani kanssa toista kertaa: blogissani esittelin toissa vuotista tapahtumaa samaan tapaan kuin teen nyt.
Alinna on ottamieni valokuvien sarja, jotka olen sommitellut kahteen teemaan siten, että ylinnä on tapahtumassa ensimmäistä kertaa pystytetyn videotaulun tapahtumista kuviani tavallaan lähiotoksina, ja sen alla on kronologisena sarjana torilta kirkolle päin kuvaamiani yleisnäkymäotoksia esityksestä.
Tällä kertaa tapahtumaa oli siis uudistettu muutamilla tavoilla, joista ainakin omalle kohdalleni sattuneena huomattavin oli tuo em. videotaulu, josta saattoi nähdä yksityiskohtaisempia esityksen vaiheita. Toinen merkittävä muutos oli tähän videotauluunkin liittyen myös se, että esityksen takana olevan kirkon sisälle oli laitettu klassisen musiikin orkesteri ja jazz-muusikko Iiro Rantala; heidänkin esitykset taltioitiin siis livenä tuohon videotauluun mm. lähikuvia varten - Iiro tosin esiintyi yhdessä vaiheessa myös ulkona kirkon edustan puistossa, joka oli siis tuttuun tapaan esityksen pääpaikkana ja lavasteena torille ja yleisöön päin.
Tapahtumaa oli myös havaintoni mukaan rukattu dramaturgisesti aikaisempaa dynaamisemmaksi, missä eri osioiden vaihtelua toisiinsa nähden oli selvästi mietitty nyt enemmän. Näin ollen kokonaisesitys tuntui sisällöllisesti mielenkiintoisemmalta ja rikkaammalta odotuksiin nähden eikä niin "mössökkäältä" tai "vanhan toistolta", kuten kenties hieman oli ollut aikaisempina vuosina tilanne.
Tämän esityksen huonona puolena oli kuitenkin ulkopuolisena vaikuttimena tuuli; nimittäin esityksen valo- ja lasersädetaide kärsi siitä, kun sen hienoa näkymistä edesauttavat savukoneiden tuottamat utuharsot kaikkosivat tuulisessa säässä jatkuvasti liian paljon ja liian nopeasti pois esitysalueelta. Näin ollen esityksen valotaide jäi odotettua vaisummaksi, joten siihen olisi pitänyt varautua ehkä jopa tuplaamalla savukoneiden kapasiteettia normaaliin nähden.
Tuulisuushan oli perua sen vuorokauden alkupuolelta, missä Suomea kuritti ensimmäinen kunnon syysmyrsky (tässä eilinen blogipostaukseni osaltaan siihenkin liittyen); tosin länsituuli oli jo esitykseen mennessä heikentynyt selvästi, mutta ajoittain vielä navakkapuuskaisena se toki vaikutti esitykseen huomattavasti.
Muutoin sää oli esityksen aikana jo varsin viileän tuntuista, koska oli tapahtunut edellisiltaan nähden se radikaali kylmentyminen; esityksen aikaiset vajaan +10 asteen lämpötilat olivat edellisiltaan nähden jopa reilut 10 astetta alempia. Niinpä tilanteessa omia käsiäni alkoikin jopa paleltamaan, kun ne olivat paljaana.
Mainitsen vielä keskeisesti ennen kuvasarjoja niistä syistä, miksi pidän tätä tapahtumaa niin mielenkiintoisena ja tärkeänäkin nykyisessä Suomen kulttuurissa ja tilanteessa! >> Esitys on siis monitaiteellinen, jossa yhdistyy luovasti ja rikkaasti ainakin valo- ja lavastustaide sekä tanssitaide monipuolisesti musiikkiin, missä on puolestaan kuoro- ja yksinlauluesityksiä, yhtye-musisointia, klassisen orkesterin tulkintoja, pienten ryhmien lauluesityksiä sekä pop- ja rockmusiikin keinoja.
Toki on myös niin, että esityksen ympäristökin on osa taiteellista kokonaisuutta, eli esityksen taustana oleva kirkko ja lavasteena osaltaan oleva puisto ilmentävät esityksen arkkitehtoonista ja puutarhataiteellista roolia.
Tämän takia pidän kokonaistapahtumaa oleellisena havainnollistuksena siitä, miten nykyisessä tietoisuuden hyvässä kehittymisessä oleellista on monipuolinen ja kokonaisvaltainen kokemus ja ymmärryksen kasvattaminen - Kyseinen poikkitaiteellisuus on siinä avain myös poikkitieteellisyyden kokemukseen luovan mielen soveltamiskapasiteetissa, jolla on kollektiivisesti hyvällä tavalla eheyttävää ja yhdistävää vaikutusta.
Kollektiivisen eheytymisen tärkeys on siinä osa kansallista psykoterapiaa, joka etenkin suomalaisessa kulttuurissa on erittäin oleellista vaikean ja tuhatvuotisen traumahistoriamme takia!
Se tarkoittaa myös sitä, että tuollaisen kokonaisvaltaisen tietoisuuden parantumisen saavuttamiseksi on myös hylättävä jotain vanhaa, mitä ovat mielestäni mm. liiallinen empirismi eli ns. vulgaaripositivismi (mm. Seppo Oikkosen tähdentämä seikka) sekä ismilliseen ajatteluun liittyvät haitallisen lukkiutuneet karsina-ajattelun piirteet liiallisine vastakkainasetteluineen, kokonaisuutta sumentavine yksityiskohtiin tuijottamisineen ja yhden aiheen kaventavine-vääristävine erikoistumisineen.
Näillä sosiologisilla, psykologisilla ja tiedonfilosofisilla seikoilla on roolinsa myös nykyaikaisten kriisiemme ja yhteiskunnallispoliittisten ongelmiemme korjaamisessa sekä lopulta yhteisön ja jopa koko ihmisyyden uusrenessanssisoitumisessa - Tämänlainen Sibelius-fantasia sinänsäkin on siis yksi kuvaus ja tahto lääkkeeksi siihen, miten ihmistietoisuus voisi mennä parempaan suuntaan tulevaisuudessa em. mielen uudistusten ja mielen luopumisten katsannoissa!...
Toivotan siis hyvin tervetulleena edelleen tämän tapahtuman, vaikka itse Sibeliuksesta voisikin olla montaa mieltä.
Esityksen videotaululta poimittuja otoksia >>
Balettitanssija Linda Haakanan herkkää eläytymistä.
Jazz-pianisti Iiro Rantalan soittamisen hurmiota; menossa oli jazzahtava versio Sibeliuksen Finlandia-hymnistä.
Lähikuvaa videotaululla torin laidalla olevan kirkon sisältä klassisen orkesterin soittajista.
Laajempaa kuvaa ko. kirkon sisältä, jossa klassinen orkesteri sekä loppuvaiheessa Iiro Rantalakin soittivat.
Yleisnäkymäotoksia esityksestä >>
Savukoneiden tuottaman utuharson ja valotaiteen leikkiä; tämä oli tuulisessa säässä yksi näyttävimmistä hetkistä.
Elina Arlinin luotsaaman The 3ees -yhtyeen esitystä ensimmäisen kerran.
Tanssiryhmän viehkeää liikkumista Sibeliuksen musiikin tahtiin.
Rockyhtye The Holy soittamassa modernia versiointia Sibeliuksen musiikista; mukana oli jopa kaksi rumpalia sekä viulun soittaja.
Elina Arlinin luotsaaman The 3ees -yhtyeen esitystä toisen kerran; mukana kuvassa myös em. torin videotaululle materiaalia kuvannut kameramies.
Modernin balettitanssin taikaa ryhmässä.
Kuorolaulun ja yksinlaulun harmoniaa.
Tapahtuman päätteeksi kuorolaulua ja balettitanssija Linda Haakanan esitystä Finlandia-hymnin tahtiin; Lindan tästä esityksestä oli siis myös lähiotos kuvasarjassa ylimpänä.
Alinna on ottamieni valokuvien sarja, jotka olen sommitellut kahteen teemaan siten, että ylinnä on tapahtumassa ensimmäistä kertaa pystytetyn videotaulun tapahtumista kuviani tavallaan lähiotoksina, ja sen alla on kronologisena sarjana torilta kirkolle päin kuvaamiani yleisnäkymäotoksia esityksestä.
Tällä kertaa tapahtumaa oli siis uudistettu muutamilla tavoilla, joista ainakin omalle kohdalleni sattuneena huomattavin oli tuo em. videotaulu, josta saattoi nähdä yksityiskohtaisempia esityksen vaiheita. Toinen merkittävä muutos oli tähän videotauluunkin liittyen myös se, että esityksen takana olevan kirkon sisälle oli laitettu klassisen musiikin orkesteri ja jazz-muusikko Iiro Rantala; heidänkin esitykset taltioitiin siis livenä tuohon videotauluun mm. lähikuvia varten - Iiro tosin esiintyi yhdessä vaiheessa myös ulkona kirkon edustan puistossa, joka oli siis tuttuun tapaan esityksen pääpaikkana ja lavasteena torille ja yleisöön päin.
Tapahtumaa oli myös havaintoni mukaan rukattu dramaturgisesti aikaisempaa dynaamisemmaksi, missä eri osioiden vaihtelua toisiinsa nähden oli selvästi mietitty nyt enemmän. Näin ollen kokonaisesitys tuntui sisällöllisesti mielenkiintoisemmalta ja rikkaammalta odotuksiin nähden eikä niin "mössökkäältä" tai "vanhan toistolta", kuten kenties hieman oli ollut aikaisempina vuosina tilanne.
Tämän esityksen huonona puolena oli kuitenkin ulkopuolisena vaikuttimena tuuli; nimittäin esityksen valo- ja lasersädetaide kärsi siitä, kun sen hienoa näkymistä edesauttavat savukoneiden tuottamat utuharsot kaikkosivat tuulisessa säässä jatkuvasti liian paljon ja liian nopeasti pois esitysalueelta. Näin ollen esityksen valotaide jäi odotettua vaisummaksi, joten siihen olisi pitänyt varautua ehkä jopa tuplaamalla savukoneiden kapasiteettia normaaliin nähden.
Tuulisuushan oli perua sen vuorokauden alkupuolelta, missä Suomea kuritti ensimmäinen kunnon syysmyrsky (tässä eilinen blogipostaukseni osaltaan siihenkin liittyen); tosin länsituuli oli jo esitykseen mennessä heikentynyt selvästi, mutta ajoittain vielä navakkapuuskaisena se toki vaikutti esitykseen huomattavasti.
Muutoin sää oli esityksen aikana jo varsin viileän tuntuista, koska oli tapahtunut edellisiltaan nähden se radikaali kylmentyminen; esityksen aikaiset vajaan +10 asteen lämpötilat olivat edellisiltaan nähden jopa reilut 10 astetta alempia. Niinpä tilanteessa omia käsiäni alkoikin jopa paleltamaan, kun ne olivat paljaana.
Mainitsen vielä keskeisesti ennen kuvasarjoja niistä syistä, miksi pidän tätä tapahtumaa niin mielenkiintoisena ja tärkeänäkin nykyisessä Suomen kulttuurissa ja tilanteessa! >> Esitys on siis monitaiteellinen, jossa yhdistyy luovasti ja rikkaasti ainakin valo- ja lavastustaide sekä tanssitaide monipuolisesti musiikkiin, missä on puolestaan kuoro- ja yksinlauluesityksiä, yhtye-musisointia, klassisen orkesterin tulkintoja, pienten ryhmien lauluesityksiä sekä pop- ja rockmusiikin keinoja.
Toki on myös niin, että esityksen ympäristökin on osa taiteellista kokonaisuutta, eli esityksen taustana oleva kirkko ja lavasteena osaltaan oleva puisto ilmentävät esityksen arkkitehtoonista ja puutarhataiteellista roolia.
Tämän takia pidän kokonaistapahtumaa oleellisena havainnollistuksena siitä, miten nykyisessä tietoisuuden hyvässä kehittymisessä oleellista on monipuolinen ja kokonaisvaltainen kokemus ja ymmärryksen kasvattaminen - Kyseinen poikkitaiteellisuus on siinä avain myös poikkitieteellisyyden kokemukseen luovan mielen soveltamiskapasiteetissa, jolla on kollektiivisesti hyvällä tavalla eheyttävää ja yhdistävää vaikutusta.
Kollektiivisen eheytymisen tärkeys on siinä osa kansallista psykoterapiaa, joka etenkin suomalaisessa kulttuurissa on erittäin oleellista vaikean ja tuhatvuotisen traumahistoriamme takia!
Se tarkoittaa myös sitä, että tuollaisen kokonaisvaltaisen tietoisuuden parantumisen saavuttamiseksi on myös hylättävä jotain vanhaa, mitä ovat mielestäni mm. liiallinen empirismi eli ns. vulgaaripositivismi (mm. Seppo Oikkosen tähdentämä seikka) sekä ismilliseen ajatteluun liittyvät haitallisen lukkiutuneet karsina-ajattelun piirteet liiallisine vastakkainasetteluineen, kokonaisuutta sumentavine yksityiskohtiin tuijottamisineen ja yhden aiheen kaventavine-vääristävine erikoistumisineen.
Näillä sosiologisilla, psykologisilla ja tiedonfilosofisilla seikoilla on roolinsa myös nykyaikaisten kriisiemme ja yhteiskunnallispoliittisten ongelmiemme korjaamisessa sekä lopulta yhteisön ja jopa koko ihmisyyden uusrenessanssisoitumisessa - Tämänlainen Sibelius-fantasia sinänsäkin on siis yksi kuvaus ja tahto lääkkeeksi siihen, miten ihmistietoisuus voisi mennä parempaan suuntaan tulevaisuudessa em. mielen uudistusten ja mielen luopumisten katsannoissa!...
Toivotan siis hyvin tervetulleena edelleen tämän tapahtuman, vaikka itse Sibeliuksesta voisikin olla montaa mieltä.
Esityksen videotaululta poimittuja otoksia >>
Balettitanssija Linda Haakanan herkkää eläytymistä.
Jazz-pianisti Iiro Rantalan soittamisen hurmiota; menossa oli jazzahtava versio Sibeliuksen Finlandia-hymnistä.
Lähikuvaa videotaululla torin laidalla olevan kirkon sisältä klassisen orkesterin soittajista.
Laajempaa kuvaa ko. kirkon sisältä, jossa klassinen orkesteri sekä loppuvaiheessa Iiro Rantalakin soittivat.
Yleisnäkymäotoksia esityksestä >>
Savukoneiden tuottaman utuharson ja valotaiteen leikkiä; tämä oli tuulisessa säässä yksi näyttävimmistä hetkistä.
Elina Arlinin luotsaaman The 3ees -yhtyeen esitystä ensimmäisen kerran.
Tanssiryhmän viehkeää liikkumista Sibeliuksen musiikin tahtiin.
Rockyhtye The Holy soittamassa modernia versiointia Sibeliuksen musiikista; mukana oli jopa kaksi rumpalia sekä viulun soittaja.
Elina Arlinin luotsaaman The 3ees -yhtyeen esitystä toisen kerran; mukana kuvassa myös em. torin videotaululle materiaalia kuvannut kameramies.
Modernin balettitanssin taikaa ryhmässä.
Kuorolaulun ja yksinlaulun harmoniaa.
Tapahtuman päätteeksi kuorolaulua ja balettitanssija Linda Haakanan esitystä Finlandia-hymnin tahtiin; Lindan tästä esityksestä oli siis myös lähiotos kuvasarjassa ylimpänä.
Saturday, September 22, 2018
Viimeöinen (21. - 22.9.) lämpöaaltoennätys, termisen syksyn alkaminen ja ruskatilanteen tarkastelua Etelä-Suomessa
Blogini äärimmäisen hitaassa päivitystahdissa on nyt vuorossa jälleen sää- ja luontoasiaa - Kesän 2018 pitkällisistä hellejaksoista on siis päästy eroon jo ajat sitten, mutta itse asiassa terminen kesä on jatkunut Etelä-Suomessa siitä huolimatta ihan tähän saakka, koska syyskuun alku on ollut sen verran normaalia lämpimämpi edelleen.
Nyt on kuitenkin viimein tapahtumassa ja osin jo tapahtunutkin selvä muutos aidon syksyn pariin myös Etelä-Suomessa. Samalla juuri ennen tätä termisen syksyn tuloa kesän viimeisenä henkäyksenä tapahtui pikantisti viime pe-la välisenä yönä ennätyksellisen voimakas lämpöaalto, mikä tuotti yön keskelle aivan ällistyttäviä yli +20 asteen lämpötiloja Etelä-Suomeen!
Tässä kirjoituksessa tarkastelen seurantana tutun paikkakuntalistauksen kera tätä ääriharvinaista lämpöaaltoa sekä kerron muutenkin tämän ajan sää- ja luontotilanteista sekä syksyn etenemisestä jatkossa.
Pe-la välisen yön erityisen voimakas lämpöaalto Etelä-Suomessa:
Tuon lämpöaallon alkuperä oli jo muutaman päivän päässä menneisyydessä manner-Euroopan hyvin helteisessä säässä, mikä ulottui viime keskiviikkona ja eilen perjantaina myös Baltiaan ennätyksellisesti - Tässä on siitä juttua Latviassa tapahtuneesta ajankohdan ennätyshelteestä: September 19 hottest on record.
Etelä-Suomeen tästä ennätyshelteestä pääsi siis viime yönä maistiainen sen myötä, kun perjantain aikana Pohjanmerellä voimistui rajusti matalapaineen osakeskus, joka liikkui myrskymatalapaineena Norjaa pitkin koilliseen. Sen itäpuolella alkuvaiheessa etelästä Baltiasta nousi tuota erittäin lämmintä ilmamassaa pe-la väliseksi yöksi perille saakka muutamaksi tunniksi, kunnes ko. matalapaineen eteläpuolitse kylmän rintaman ylityksen kera paljon viileämpää ilmaa vyöryi hyvin voimakkaiden länsituulten mukana koko Suomeen lauantain päiväksi.
Alla olevassa lämpötilalistauksessa on havainnollisesti esillä se, miten lämpöaalto nosti lämpötilalukemia kaikkein eniten Varsinais-Suomessa ja Uudellamaalla - näillä alueilla jopa selvästikin yli +20 asteen lukemat mahdollistuivat hetkeksi; kaikkein huikein lämpö oli Turun seudulla jopa +23 asteen paikkeilla käväisseiden lukemien kera!
Erikoista tuossa lämpöhuipussa oli sekin, että itse asiassa Suomenlahden merivedellä oli etelärannikon tuntumassa viilentävää vaikutusta. Tähän aikaan vuodesta moinen käänteinen ilmiö oli myös ennenkokematonta näin yöaikaan. Kuitenkin hellekesästä ja edeltäneestä lämpimästä syyskuusta huolimatta Suomenlahden pintavesilämpötilat olivat ehtineet viilentyä viime yöksi mm. tuulten sekoittamana ja ns. kumpuamisilmiön takia "vain" +15 asteen vaiheille, joten olihan se yli +20 asteen ilman lämpötiloihin nähden viileää ja viilentävää.
Sää tuon yöllisen lämpöhuipun aikana oli vähäpilvinen, mutta etelätuuli oli jo melko voimakasta. Samalla noin keskiyön paikkeilla lounaissaaristoa ylitti pohjoiskoilliseen kesäkauden viimeisiä ukkosia kylmän rintaman edellä - Myöhemmin yöllä ja aamulla kylmän rintaman ylityksessä esiintyneet sateet jäivät muualla tarkastelualueella kuitenkin hillityiksi eikä ukkosta enää esiintynyt.
Alueellisesti lämpöhuiput jakautuivat siten, että tarkastelualueen länsiosissa lämpötilat olivat korkeimmillaan vähän puolenyön molemmin puolin ja itäosissa selvemmin vasta puolenyön jälkeen. Kylmän rintaman ylitys joka tapauksessa laski lämpötilat nopeasti kaikkialla alle +15 asteen lännestä alkaen aamuun mennessä, ja sitten erikoisesti sattuikin niin, että kuluneen vuorokauden 22.9. päivälämpötilat olivat edelleen alle +15 asteisina edeltänyttä yötä paljon kylmempiä, mitä myrskypuuskainen länsituuli vielä korosti viileämmäksi.
Tuo ns. käänteinen lämpötilavaihtelu vuorokauden sisällä on vielä syyskuussa myös äärimmäisen harvinaista, ja vasta loppusyksystä alkaen sellainen muuttuu tavanomaiseksi talven ajaksi lämpötilan vuorokausivaihtelun kadotessa silloin usein säänvaihteluiden aiheuttamien lämpötilamuutosten alle Auringon päiväaikaisen lämmitysvaikutuksen ollessa vuoden alimmalla tasolla.
Lämpötilat on poimittu Ilmatieteen laitoksen paikallissääsivuston lämpötilakuvaajista & lukemat pyöristän aina puolivälistä asteita ylöspäin lähimpään kokonaislukuun.
Tarkasteluajaksi lämpötiloille valitsin pe ja la välisestä yöstä jakson edeltäneestä illasta klo. 21:00 alkaen seuraavan aamun klo. 06:00 saakka. Siltä väliltä poimin kullekin tarkastelualueen paikkakunnalle korkeimmaksi päässeet lämpötilat alle seuraavana:
Perjantain 21.9 ja lauantain 22.9. välisen yön korkeimmat lämpötilat 2018: Maarianhamina +18 astetta, Turku +23 astetta, Salo +22 astetta, Pori +18 astetta, Hämeenlinna +20 astetta, Tampere; Härmälä +20 astetta, Tampere; Siilinkari +20 astetta, Helsinki (Kaisaniemi) +19 astetta, Vantaa +21 astetta, Hyvinkää +19 astetta, Lahti +18 astetta, Kouvola +19 astetta, Porvoo +21 astetta, Lappeenranta; Lepola +19 astetta, Lappeenranta; Konnunsuo +20 astetta, Kotka (Rankki; esimerkki merellisestä paikasta) +18 astetta, Mikkeli +18 astetta, Jyväskylä +18 astetta, Savonlinna +18 astetta, Joensuu +17 astetta ja Ilomantsi +17 astetta.
Termisen syksyn alkamisesta ja syksyn etenemisestä jatkossa:
Tämä myrskymatalapaineen tuoma viileys on siis aloittamassa termisen syksyn myös Etelä-Suomessa, koska mitään uutta kesäistä lämpöaaltoa ei ole enää näkyvissä ennustekartoilla - Itse asiassa tämä matalapaine on tuonut aikaisempaa paljon viileämpää ilmaa myös laajasti manner-Eurooppaankin syksyn tuloa korostamaan, missä esim. Saksassa lämpötilat romahtivat aikaisemman viikon +30 asteen helteistä tämän päivän alle +20 asteen päivälämpötiloihin.
Jatkossa suursäätila näyttää suosivan lännestä vyöryvien voimakkaidenkin matalapaineiden tuloa Fennoskandiaan ja korkeapainetta asettuu siinä manner-Eurooppaan länsipainotteisesti - tämä mahdollistaa enimmäkseen viileitä länsivirtauksia Suomeen, missä välillä luoteesta pääsee melko kylmääkin ilmaa maahamme ja toisinaan lounaasta voi tulla ajoittain hieman leudompaakin säätä, muttei siis intiaanikesää sentään.
Ensi viikon 39 (24. - 30.9.) alussa on kuivan ja kylmän luoteisvirtauksen vaihe, missä päivälämpötilat jäävät vain +10 asteen vaiheille Etelä-Suomessa ja joinakin öinä saattaa vaania syksyn ensimmäistä kertaa hallakin ainakin sisämaassa. Sitten ke-to vaiheilla lännestä näyttäisi tulevan voimakas matalapaine sateineen ja tuulet voivat voimistua siinä vaiheessa taas jopa myrskyksi saakka. Sen matalapaineen perään näyttäisi tulevan taas annos kylmää ilmaa luoteesta-pohjoisesta, joten syksy voi muuttua entistäkin koleammaksi lokakuun alkuun tullessa, eikä selvää leudontumista ole ihan pian sen jälkeenkään näkyvissä...
Siinä vaiheessa Lapin pohjoisosissa saattaa tapahtua jopa talven tuloakin ensilumineen ja ainakin Kilpisjärven seudun osalta jopa termisen talven alkamisenkin kera!...
Etelä-Suomen ruskatilanteesta ja sen etenemisestä jatkossa:
Ruska on ollut syyskuun aikana selvästi myöhässä etenkin etelärannikon tuntumassa, koska elokuun lopussa ja syyskuun alussa sen alueen ankaran kesäkuivuuden päättäneet sateet menivät vielä kasvien loppukesäiseen kehittymiseen ruskan alkamisen sijaan. Sisämaassa miedomman kesäkuivuuden alueilla ruska on alkanut etenemään jo selvemmin. Samalla tämä syyskuun lämpimyys tähän mainittuun kylmenemiseen saakka on vaikuttanut ruskaan sitä myöhästyttävästi.
Poikkeuksena ruskan myöhäisyyteen nähden on esiintynyt paikoin sekä alueellisesti että lajeittain selvästi ennenaikaistakin ruskaantumista - Esim. viljellyissä lajeissa pohjoisamerikkalainen punasaarni (Fraxinus pennsylvanica) on ruskaantunut monin paikoin vähintään normaaliaikaisesti ja osin jopa etuaikaisesti niin, että monet sen lajin puut ovat nyt jopa jo melkein lehdettömiä - Mantereisen helteinen kesä on ollut tähän ilmeisesti yksi osasyy, mikä on ennätyksellisen lämpösummakertymän ansiosta valmistanut kasveja erittäin etuaikaisesti talveen.
Metsävaahteroissakin (Acer platanoides) on osittain jo melko pitkälle edennyttä ruskaa, mutta etenkin siis etelärannikolla siinäkin puulajissa ruskan myöhästyminen näkyy.
Ruskan myöhästyminen näkyy tällä hetkellä kuitenkin eniten varhain ruskaantuvissa luonnonvaraisissa yleisissä puulajeissa, kuten tuomissa (Prunus padus) ja haavoissa (Populus tremula); vain pienessä osassa niistä on vasta vähän laikullista ruskaa ja pääosa etenkin haavoista on edelleen täysin kesävihreitäkin - Tosin tässä täytyy mainita, että etelärannikon ankaran kesäkuivuuden alueella kallioisten mäkien vierellä jopa isoistakin haavoista varisi paikoin jopa yli puolet lehdistään pois kuivuusreaktiona jo elokuun alussa.
Kotipihlajissa (Sorbus aucuparia) on paikoin yllättäväkin kirkasta ja kirjavaa ruskaa esillä parhaillaan, mitä ilmeisesti mennyt erittäin helteinen kesäsää on osaltaan aiheuttanut - Sen puulajin kirkasta ruskaa siis näyttää edesauttavan mantereisen ilmaston vaikutus.
Koivuissa (Betula sp.) on tapahtunut normaalivuosiin verrattuna varsin monimutkaisia lehtiruskaantumisia, joista pääosa on johtunut toistaiseksi varsinaisen ruskan sijaan joko kesän edeltäneestä ankarasta kuivuudesta viiveen kaltaisesti tai elokuun lopussa esiintymään alkaneista ruostesienikellastumisista. Myös nuo molemmat kellastuttaneet vaikutukset ovat voineet esiintyä yhtäaikaakin alueittain vaihdellen.
Olen havainnut tässä mielessä mielenkiintoisia alueellisia koivukellastumisvaiheita syyskuun mittaan; esim. Uudenmaan pohjoisosissa (mm. Hyvinkään tienoo) oli syyskuun alussa hyvin voimakas koivukellastumisen vaihe, mitä en havainnut etelärannikolla tai hieman pohjoisempana mm. Hämeenlinnan seudulla. Tällä hetkellä koivuissa on taas lähes kokonaan vihreänä viipyilevää vaihetta noiden aikaisemmin kellastuneiden lehtien varistuttua; silti toisin paikoin on myös voimistunutta ruostesienikellastumista maaseudulla.
Jatkossa tämä viilennyt sää saattaa laukaista varsinaista ruskaa etenemään aikaisempaa selvästi nopeammin, ja sen myötä eri puu- ja pensaslajeissa kirkkaitakin värejä alkaa näkymään ensi viikon ja lokakuun ensimmäisen viikon mittaan hyvinkin selvästi - Ruskan huipentuma jäänee kuitenkin laajoilla alueilla Etelä-Suomessa selvästi lokakuun puolelle sisämaassakin, ja etelärannikolla paikoin ehkä lokakuun puolivälin ylitsekin...
Nyt on kuitenkin viimein tapahtumassa ja osin jo tapahtunutkin selvä muutos aidon syksyn pariin myös Etelä-Suomessa. Samalla juuri ennen tätä termisen syksyn tuloa kesän viimeisenä henkäyksenä tapahtui pikantisti viime pe-la välisenä yönä ennätyksellisen voimakas lämpöaalto, mikä tuotti yön keskelle aivan ällistyttäviä yli +20 asteen lämpötiloja Etelä-Suomeen!
Tässä kirjoituksessa tarkastelen seurantana tutun paikkakuntalistauksen kera tätä ääriharvinaista lämpöaaltoa sekä kerron muutenkin tämän ajan sää- ja luontotilanteista sekä syksyn etenemisestä jatkossa.
Pe-la välisen yön erityisen voimakas lämpöaalto Etelä-Suomessa:
Tuon lämpöaallon alkuperä oli jo muutaman päivän päässä menneisyydessä manner-Euroopan hyvin helteisessä säässä, mikä ulottui viime keskiviikkona ja eilen perjantaina myös Baltiaan ennätyksellisesti - Tässä on siitä juttua Latviassa tapahtuneesta ajankohdan ennätyshelteestä: September 19 hottest on record.
Etelä-Suomeen tästä ennätyshelteestä pääsi siis viime yönä maistiainen sen myötä, kun perjantain aikana Pohjanmerellä voimistui rajusti matalapaineen osakeskus, joka liikkui myrskymatalapaineena Norjaa pitkin koilliseen. Sen itäpuolella alkuvaiheessa etelästä Baltiasta nousi tuota erittäin lämmintä ilmamassaa pe-la väliseksi yöksi perille saakka muutamaksi tunniksi, kunnes ko. matalapaineen eteläpuolitse kylmän rintaman ylityksen kera paljon viileämpää ilmaa vyöryi hyvin voimakkaiden länsituulten mukana koko Suomeen lauantain päiväksi.
Alla olevassa lämpötilalistauksessa on havainnollisesti esillä se, miten lämpöaalto nosti lämpötilalukemia kaikkein eniten Varsinais-Suomessa ja Uudellamaalla - näillä alueilla jopa selvästikin yli +20 asteen lukemat mahdollistuivat hetkeksi; kaikkein huikein lämpö oli Turun seudulla jopa +23 asteen paikkeilla käväisseiden lukemien kera!
Erikoista tuossa lämpöhuipussa oli sekin, että itse asiassa Suomenlahden merivedellä oli etelärannikon tuntumassa viilentävää vaikutusta. Tähän aikaan vuodesta moinen käänteinen ilmiö oli myös ennenkokematonta näin yöaikaan. Kuitenkin hellekesästä ja edeltäneestä lämpimästä syyskuusta huolimatta Suomenlahden pintavesilämpötilat olivat ehtineet viilentyä viime yöksi mm. tuulten sekoittamana ja ns. kumpuamisilmiön takia "vain" +15 asteen vaiheille, joten olihan se yli +20 asteen ilman lämpötiloihin nähden viileää ja viilentävää.
Sää tuon yöllisen lämpöhuipun aikana oli vähäpilvinen, mutta etelätuuli oli jo melko voimakasta. Samalla noin keskiyön paikkeilla lounaissaaristoa ylitti pohjoiskoilliseen kesäkauden viimeisiä ukkosia kylmän rintaman edellä - Myöhemmin yöllä ja aamulla kylmän rintaman ylityksessä esiintyneet sateet jäivät muualla tarkastelualueella kuitenkin hillityiksi eikä ukkosta enää esiintynyt.
Alueellisesti lämpöhuiput jakautuivat siten, että tarkastelualueen länsiosissa lämpötilat olivat korkeimmillaan vähän puolenyön molemmin puolin ja itäosissa selvemmin vasta puolenyön jälkeen. Kylmän rintaman ylitys joka tapauksessa laski lämpötilat nopeasti kaikkialla alle +15 asteen lännestä alkaen aamuun mennessä, ja sitten erikoisesti sattuikin niin, että kuluneen vuorokauden 22.9. päivälämpötilat olivat edelleen alle +15 asteisina edeltänyttä yötä paljon kylmempiä, mitä myrskypuuskainen länsituuli vielä korosti viileämmäksi.
Tuo ns. käänteinen lämpötilavaihtelu vuorokauden sisällä on vielä syyskuussa myös äärimmäisen harvinaista, ja vasta loppusyksystä alkaen sellainen muuttuu tavanomaiseksi talven ajaksi lämpötilan vuorokausivaihtelun kadotessa silloin usein säänvaihteluiden aiheuttamien lämpötilamuutosten alle Auringon päiväaikaisen lämmitysvaikutuksen ollessa vuoden alimmalla tasolla.
Lämpötilat on poimittu Ilmatieteen laitoksen paikallissääsivuston lämpötilakuvaajista & lukemat pyöristän aina puolivälistä asteita ylöspäin lähimpään kokonaislukuun.
Tarkasteluajaksi lämpötiloille valitsin pe ja la välisestä yöstä jakson edeltäneestä illasta klo. 21:00 alkaen seuraavan aamun klo. 06:00 saakka. Siltä väliltä poimin kullekin tarkastelualueen paikkakunnalle korkeimmaksi päässeet lämpötilat alle seuraavana:
Perjantain 21.9 ja lauantain 22.9. välisen yön korkeimmat lämpötilat 2018: Maarianhamina +18 astetta, Turku +23 astetta, Salo +22 astetta, Pori +18 astetta, Hämeenlinna +20 astetta, Tampere; Härmälä +20 astetta, Tampere; Siilinkari +20 astetta, Helsinki (Kaisaniemi) +19 astetta, Vantaa +21 astetta, Hyvinkää +19 astetta, Lahti +18 astetta, Kouvola +19 astetta, Porvoo +21 astetta, Lappeenranta; Lepola +19 astetta, Lappeenranta; Konnunsuo +20 astetta, Kotka (Rankki; esimerkki merellisestä paikasta) +18 astetta, Mikkeli +18 astetta, Jyväskylä +18 astetta, Savonlinna +18 astetta, Joensuu +17 astetta ja Ilomantsi +17 astetta.
Termisen syksyn alkamisesta ja syksyn etenemisestä jatkossa:
Tämä myrskymatalapaineen tuoma viileys on siis aloittamassa termisen syksyn myös Etelä-Suomessa, koska mitään uutta kesäistä lämpöaaltoa ei ole enää näkyvissä ennustekartoilla - Itse asiassa tämä matalapaine on tuonut aikaisempaa paljon viileämpää ilmaa myös laajasti manner-Eurooppaankin syksyn tuloa korostamaan, missä esim. Saksassa lämpötilat romahtivat aikaisemman viikon +30 asteen helteistä tämän päivän alle +20 asteen päivälämpötiloihin.
Jatkossa suursäätila näyttää suosivan lännestä vyöryvien voimakkaidenkin matalapaineiden tuloa Fennoskandiaan ja korkeapainetta asettuu siinä manner-Eurooppaan länsipainotteisesti - tämä mahdollistaa enimmäkseen viileitä länsivirtauksia Suomeen, missä välillä luoteesta pääsee melko kylmääkin ilmaa maahamme ja toisinaan lounaasta voi tulla ajoittain hieman leudompaakin säätä, muttei siis intiaanikesää sentään.
Ensi viikon 39 (24. - 30.9.) alussa on kuivan ja kylmän luoteisvirtauksen vaihe, missä päivälämpötilat jäävät vain +10 asteen vaiheille Etelä-Suomessa ja joinakin öinä saattaa vaania syksyn ensimmäistä kertaa hallakin ainakin sisämaassa. Sitten ke-to vaiheilla lännestä näyttäisi tulevan voimakas matalapaine sateineen ja tuulet voivat voimistua siinä vaiheessa taas jopa myrskyksi saakka. Sen matalapaineen perään näyttäisi tulevan taas annos kylmää ilmaa luoteesta-pohjoisesta, joten syksy voi muuttua entistäkin koleammaksi lokakuun alkuun tullessa, eikä selvää leudontumista ole ihan pian sen jälkeenkään näkyvissä...
Siinä vaiheessa Lapin pohjoisosissa saattaa tapahtua jopa talven tuloakin ensilumineen ja ainakin Kilpisjärven seudun osalta jopa termisen talven alkamisenkin kera!...
Etelä-Suomen ruskatilanteesta ja sen etenemisestä jatkossa:
Ruska on ollut syyskuun aikana selvästi myöhässä etenkin etelärannikon tuntumassa, koska elokuun lopussa ja syyskuun alussa sen alueen ankaran kesäkuivuuden päättäneet sateet menivät vielä kasvien loppukesäiseen kehittymiseen ruskan alkamisen sijaan. Sisämaassa miedomman kesäkuivuuden alueilla ruska on alkanut etenemään jo selvemmin. Samalla tämä syyskuun lämpimyys tähän mainittuun kylmenemiseen saakka on vaikuttanut ruskaan sitä myöhästyttävästi.
Poikkeuksena ruskan myöhäisyyteen nähden on esiintynyt paikoin sekä alueellisesti että lajeittain selvästi ennenaikaistakin ruskaantumista - Esim. viljellyissä lajeissa pohjoisamerikkalainen punasaarni (Fraxinus pennsylvanica) on ruskaantunut monin paikoin vähintään normaaliaikaisesti ja osin jopa etuaikaisesti niin, että monet sen lajin puut ovat nyt jopa jo melkein lehdettömiä - Mantereisen helteinen kesä on ollut tähän ilmeisesti yksi osasyy, mikä on ennätyksellisen lämpösummakertymän ansiosta valmistanut kasveja erittäin etuaikaisesti talveen.
Metsävaahteroissakin (Acer platanoides) on osittain jo melko pitkälle edennyttä ruskaa, mutta etenkin siis etelärannikolla siinäkin puulajissa ruskan myöhästyminen näkyy.
Ruskan myöhästyminen näkyy tällä hetkellä kuitenkin eniten varhain ruskaantuvissa luonnonvaraisissa yleisissä puulajeissa, kuten tuomissa (Prunus padus) ja haavoissa (Populus tremula); vain pienessä osassa niistä on vasta vähän laikullista ruskaa ja pääosa etenkin haavoista on edelleen täysin kesävihreitäkin - Tosin tässä täytyy mainita, että etelärannikon ankaran kesäkuivuuden alueella kallioisten mäkien vierellä jopa isoistakin haavoista varisi paikoin jopa yli puolet lehdistään pois kuivuusreaktiona jo elokuun alussa.
Kotipihlajissa (Sorbus aucuparia) on paikoin yllättäväkin kirkasta ja kirjavaa ruskaa esillä parhaillaan, mitä ilmeisesti mennyt erittäin helteinen kesäsää on osaltaan aiheuttanut - Sen puulajin kirkasta ruskaa siis näyttää edesauttavan mantereisen ilmaston vaikutus.
Koivuissa (Betula sp.) on tapahtunut normaalivuosiin verrattuna varsin monimutkaisia lehtiruskaantumisia, joista pääosa on johtunut toistaiseksi varsinaisen ruskan sijaan joko kesän edeltäneestä ankarasta kuivuudesta viiveen kaltaisesti tai elokuun lopussa esiintymään alkaneista ruostesienikellastumisista. Myös nuo molemmat kellastuttaneet vaikutukset ovat voineet esiintyä yhtäaikaakin alueittain vaihdellen.
Olen havainnut tässä mielessä mielenkiintoisia alueellisia koivukellastumisvaiheita syyskuun mittaan; esim. Uudenmaan pohjoisosissa (mm. Hyvinkään tienoo) oli syyskuun alussa hyvin voimakas koivukellastumisen vaihe, mitä en havainnut etelärannikolla tai hieman pohjoisempana mm. Hämeenlinnan seudulla. Tällä hetkellä koivuissa on taas lähes kokonaan vihreänä viipyilevää vaihetta noiden aikaisemmin kellastuneiden lehtien varistuttua; silti toisin paikoin on myös voimistunutta ruostesienikellastumista maaseudulla.
Jatkossa tämä viilennyt sää saattaa laukaista varsinaista ruskaa etenemään aikaisempaa selvästi nopeammin, ja sen myötä eri puu- ja pensaslajeissa kirkkaitakin värejä alkaa näkymään ensi viikon ja lokakuun ensimmäisen viikon mittaan hyvinkin selvästi - Ruskan huipentuma jäänee kuitenkin laajoilla alueilla Etelä-Suomessa selvästi lokakuun puolelle sisämaassakin, ja etelärannikolla paikoin ehkä lokakuun puolivälin ylitsekin...
Subscribe to:
Posts (Atom)
