Tänään Espoossa valokuvauslenkilläni (kyllä, vesisateessa pystyy ihan hyvin kuvaamaan sateenvarjon kanssa, kun on riittävän heikko tuuli) ns. äärimarraskuisen maisemafiilistelyn lisäksi kohtasin erikoisia eläintilanteita!
Ensinnäkin parin viikon sisällä nyt oli jo toinen kerta, kun vain n. 10 metrin päästä minusta meni ohi lauma valkohäntäpeuroja - niitä oli nytkin jopa 5 - 7 yksilön porukka.
Täytyy nyt ymmärtää, että nämä peurat ovat seikkailleet espoolaisessa taajamamiljöössä! - ei ihan Leppävaaran keskustassa, mutta sivualueilla olen niitä nyt kohdannut, ja näilläkin paikoilla on metsälaikkujen lisäksi aika paljon teitä ja asuinalueita. Aika haasteellisessa miljöössä poloiset siis ovat.
Itse asiassa parisen viikkoa sitten luin jostain, että peurat ovat sattumoisin lisääntyneet Etelä-Suomessa runsaasti, ja siksi sen takia liikennemerkkeihin ollaan puuhaamassa omaa peuroista varoittavaa merkkiä.
Toinen tänään kohtaamani erikoinen eläinepisodi liittyi ajankohdan erikoisuuteen - nimittäin huomasin parissa paikassa kastematoja luikertelemassa asfaltilla tämän päivän sateen innoittamana.
Niitä ei siis ole haitannut tämän päättyvän viikon alussa ollut pakkasjakso, vaan nyt leudon ja sateen tultua ainakin jotkut niistä ovat näinkin myöhään syksyllä voimissaan. Aika kovia tyyppejä!
Kaija Irmeli Olin-Arvolan kommentti ko. Fb-julkaisussani: "Valkohäntäpeurojen maahantuoja perusti aidatun luonnonsuojelualueen Urjalaan. Raaseporissa Dragsfjärdin sotilaat hoitavat peurojen talviruokintaa, että Fiskarsin metsästysretkillä olisi saalis taattu. Täällä peuroja näkee joka päivä. Yksi tuli kerran auton konepellille, mutta sitäkään ei vakuutus korvannut. Oli liian vanha ja halpa auto. 😀".
Tietoa Wikipediasta: valkohäntäpeura.
