Syyskuun alun ennätyslämpimien säiden vaikutuksia Etelä-Suomen kasvillisuudessa mm. ruskan suhteen tarkasteltuna -- sääennusteissa kesää näkyvissä vielä ensi viikon alkuun, ja sitten syksy tekisi selvempää tuloa (Päivitetty!)

Syyskuu lähestyy nyt jo puolivälin kohtaa, ja säässä olemme tässä kuun alkupuoliskon aikana eläneet jopa koko Suomessa äärimmäisen lämmintä aikaa ajankohtaan nähden, joten termisen syksyn alkaminen on äärimmäisesti viivästynyt / korvautunut kesän jatkumisella -- näin oli ennusteissa jo elokuun lopussa odotettavissa, kuten tässä blogijulkaisussani jo seurailin.

Tuloksena tästä huippulämpimästä säästä on ollut jatkuvasti uusiin ennätyksiin päivittyviä tilanteita, jossa tähän mennessä koko kuluneen kesän viimeisin hellepäivien lukumääräennätys koko Suomeen on nyt 71 kpl., ja samalla kuluvan syyskuun hellepäivien lukumääräennätys on nyt 8 kpl. -- nämä kaikki siis ovat jo useina päivinä yhä uudestaan korottuneita koko tunnetun historiamme ennätyksiä!

Tässä kirjoituksessa keskityn eniten analysoimaan ja havainnoimaan tämän ennätyslämpimän sään aiheuttamia tilanteita luonnossa ja siinä erityisesti kasvillisuuden parissa, ja tarkastelualueenani sille on tyypillisesti etenkin Etelä-Suomi elinpiirini kattaessa Uuttamaata ja Kanta-Hämettä -- toki teen huomioita myös esim. Lapin tilanteistakin koskien ruskaa, koska myös Lappiin saakka ulottunut ennätyslämmin sää on aiheuttanut sielläkin ruskaan erityisiä muutoksia normaaliin nähden.

Tähän alkuun koostan kuitenkin vielä jatkonkin säästä huomioita ja ennustetta, joten katsotaanpa jatkuuko poikkeuksellisen lämmin sää vielä ensi viikollakin:

Parina-kolmena viime päivänähän noita helle-ennätyksiä tuottaneeseen tilanteeseen on tullut sellainen muutos, että lännestä on saapunut etelä-pohjoissuuntainen rintamasysteemi etenkin Länsi-Suomesta Lappiin ulottuvana vyöhykkeenä ja se on asettunut sille sijoilleen pysyvämmin; se on jakanut ilmamassoja idän edelleen huippulämpimään ilmaan ja lännen hieman viileämpään ja silti edelleen normaalia lämpimämpään ilmaan.

Muutamat viime päivät osoittivat myös sen, että aikaisemmissa arvioissani Lappiin Jäämereltä tulossa ollut syyskylmä peruuntuikin tältä viikolta, koska ilmavirtaus kävi erittäin lämpimästi etelästä Lappiin yhä edelleen; tosin tällä hetkellä suuri osa Lapista on viilentynyt jonkin verran ja siellä termisen syksyn alkaminen ainakin "käsivarressa" eli Enontekiöllä saattaa olla viimein lämpötilojen osalta käsillä, mutta normaalia lämpimämpää sää sielläkin silti yhä on edelleen.

Samalla tuo em. säärintama on alkanut tuottamaan etelästä pohjoiseen liikkuvia runsaita sadealueita Suomeen nyttemmin, missä esim. tänään hyvin runsaita sateita (ja Itä-Suomessa myös ukkosia) on siirtynyt Uudenmaan itäosista Keski-Suomeen.

Näyttää siltä, että tämä etelä-pohjoissuuntainen säärintama jatkaa tätä em. säätilannetta ennallaan ylihuomiseen sunnuntaihin saakka, jolloin idässä-kaakossa jatkuu äärilämmin sää, ja yhä on mahdollista siellä rikkoa jopa helle-ennätyksiä, mutta samalla länsiosista pohjoiseen ja koilliseen jatkuu rankkojenkin sateiden aika; osassa näiden sateiden aluetta on mahdollista puolestaan saada poikkeuksellisen suuria sademääriä su mennessä eli jopa yli 50 mm:n veroisesti monin paikoin, ja näin ollen tulvavaaraa voi aiheutua siitä.

Koko Euroopan mittakaavassa on syntynyt viime päivinä lämpötiloissa jyrkkä kahtiajako, koska yhtäältä Islannin suunnasta Britteinsaarten yli Länsi- ja Keski-Eurooppaan on virrannut pohjoisesta ensimmäinen syksyinen annos viileää ilmaa, mutta se Länsi-Venäjän erittäin vahva korkeapaine on pitänyt äärimmäisen kesäisen ilmamassansa kera vielä pintansa niin, että Itä-Euroopasta ja Venäjältä Suomeen on ulottunut yhä tuota äärilämmintä säätä.

Merkille pantavaa on tälle viikonlopulle myös se, miten näiden ilmamassojen rajalla Suomen lisäksi paljon pahemminkin etelämpänä Keski-Euroopan itäosissa aiheutuu äärirankkoja sateita mm. Itävallan, Slovakian, Puolan ja Unkarin alueille, missä siksi voi olla odotettavissa lähipäivinä hyvinkin vakavia ja tuhoisia tulvia!

Jatkossa näyttää siltä Euroopan suursäätilan kautta katsottuna, että tämän viikonlopun jälkeen Länsi-Eurooppaan muodostunut korkeapaine yhdistyy em. Länsi-Venäjän korkeapaineeseen siten, että ensi viikon alkupuolella nämä muodostavat noin Britteinsaarilta Etelä-Skandinavian, Baltian ja Etelä-Suomen kautta pitkän korkeapaineen selänteen Venäjälle, jonka myötä yhtäältä idästä käsin huippulämmin kesäsää palaa koko manner-Eurooppaan ja Britteinsaarille saakka.

Samalla Suomen osalta sää poutaantuu ja muuttuu aurinkoisemmaksi, ja etenkin Etelä-Suomessa päästään vielä nauttimaan hyvin kesäisestä säästä päivälämpötilojen saavuttaessa vielä paikoin yli +20 asteen lukemia; helteet taitavat kuitenkin olla jo ohi siinä vaiheessa. 

Normaalia lämpimämpi sää jatkuu silti ko. korkepaineen selänteen pohjoispuolellakin Lapissa saakka, mutta siellä kesäinen lämpö ei ole enää niin selvää syksyn painaessa jo kuitenkin sen verran siellä päälle; termisen syksyn alkaminen viivästynee kuitenkin lähes koko Lapissa vielä jonkin aikaa (ensi viikon lopulle)...

Näillä näkymin onkin sitten ensi viikon lopussa tapahtumassa sellainen suursäätilan muutos, joka voi tuoda Jäämereltä käsin syksyä ja koleaa ilmaa koko Suomeenkin: nimittäin tuo em. korkeapaineen selänne alkaisi muotoutumaan silloin enemmän Fennoskandian länsipuolelle, jolloin yhtäältä sen etelä-länsipuolella manner-Euroopassa ja Britteinsaarilla hyvin kesäiset lämpötilat jatkuvat, mutta tosiaan Suomeen alkaisi muodostua aikaisempaa selvästi kylmempi luoteis-pohjoisvirtaus...

Tuossa luoteis-pohjoisvirtauksessa sää olisi radikaaleimmin kylmää, voimakastuulisinta ja epävakaisinta juuri Lapissa, jonne voidaan saada sen myötä jo yleisiä yöpakkasia ja pohjoisosan tuntureilla ehkä jopa ensimmäisiä räntä-lumisateitakin, mutta koleus ei vielä ulottuisi Etelä-Suomeen kovin pahasti ja sääkin pysyisi enimmäkseen poutaisena ja heikkotuulisena etelässä. 

Kuitenkin ensi viikon lopussa päivälämpötilat voivat jäädä etelässäkin jo vain +10 ja +15 asteen välille auringonpaisteesta huolimatta, ja ainakin sisämaan hallanaroilla paikoilla kannattaa varautua ensimmäisiin hallanvaaratilanteisiinkin öisin -- meren äärellä ja suurten järvien alueilla huippulämpimät pintavedet voivat vielä ehkäistä hallojakin hyvin tehokkaasti...

Seuraavaksi teen havaintoja ja analyysejä etenkin Etelä-Suomen kasvillisuuden ja luonnon vaiheista ja tilanteista viime päiviltä ensi viikolle saakka, ja tarkastelussa on mm. ruskan alkamisen ja etenemisen luonteita:

Ensin voidaan todeta Lapin ruskasta juuri se ennalta jo uumoiltu tilanne, että tämä syyskuun alkupuoliskon huippulämpimyys on aiheuttanut ja aiheuttamassa siellä ruskan jäämistä erittäin vaisuksi ja himmeäksi tavanomaiseen nähden; syynä on mm. se käytännössä, että lämmin ja kostea sää on edesauttanut normaalia runsaammin ruostesienivaltaista lehtien ruskaantumista, mikä on ruskeavoittoista ja varsinaista ruskaa himmeämpää, ja tätä on siis ollut nyt mm. Enontekiön tunturikoivikoissa hyvin paljon.

Lisäksi Lapin ruskan etenemistä on nyt himmentänyt sellainen seikka, että osin tuon ruostesienikellastumisen takia lehtiä on paradoksaalisesti varissut paljon ja nopeasti sekä jopa osin ennenaikaisestikin pois syyskuun alkupuoliskolla, ja toisaalta osa lehdistä on viivästyttänyt ruskaansa ja sen myötä kokonaisruskaan on muodostunut normaalia enemmän eriaikaisuutta ja pidemmälle myöhästymistä toisin osin -- normaalimminhan Lapin ruska on enemmän yhtäaikaista ja kokonaisuutena nopeammin alusta loppuun etenevää, jolloin ruskahuipentuman kirkkaus on voimakkaampaa siksikin.

Lapin ruskan etenemistä olen seurannut näistä Kelikamerakuvista.

Täällä Etelä-Suomessa puolestaan on ollut seuraavanlaista viime aikoina ruskan etenemisen / alkamisen suhteen:

Varsinaista ruskaa ei itse asiassa ole ollut vieläkään melkein ollenkaan joitakin poikkeuksia lukuun ottamatta, ja selvin sellainen poikkeus on ollut viljeltyjen puulajien parissa pohjoisamerikkalainen punasaarni (Fraxinus pennsylvanica); tämä puulaji näyttääkin noudattavan ruskansa tekemisessä muita paljon enemmän valon määrän vähenemisen trendiä, eikä se siksi reagoi niin paljon äärilämpimään säähän ruskaansa viivästyttämällä. 

Siksi monet punasaarnit ovatkin tehneet jo paljon kirkasta keltaista ruskaansa tässä syyskuun alkupuoliskolla ihan normaaliin aikaansa, ja paikoin ne puut ovat jo tällä hetkellä varistaneet lehtiään poiskin paljon.

Muutoin siis lähes kaikilla sekä luonnonvaraisilla että viljellyillä puilla ja pensailla ruskan alkaminen / eteneminen on ollut äärilämpimän sään takia puolestaan jo selvästi viivästynyttä Etelä-Suomessa -- suurin osa luonnosta ja taajamien puistoista ja pihoista näyttää siksi olevan edelleenkin lähes täysin kesäasuisia, ja vasta vain häilyvää ja lievää ruskan alkua on ollut näkyvissä paikoin.

Häilyvää ja pientä kirkasta ruskan alkua on ollut esim. joillakin metsävaahteroilla (Acer platanoides), vuorijalavilla (Ulmus glabra), haavoilla (Populus tremula), tuomilla (Prunus padus), pilvikirsikoilla (Prunus pennsylvanica) ja joillakin pensasangervoilla (Spiraea sp.) -- siis niillä puilla ja pensailla, jotka aina ensimmäisenä ruskaantuvat, mutta nekin ovat nyt selvästi myöhässä ruskansa tekemisessä, vaikka loppukesän aikana niiden ruskaa edeltäneet kasvu- ja kehitystilanteet ovat olleet täysin valmiita jo poikkeuksellisen pitkään ja vain enää ruskaa sen ajan odotellen.

Luonnossa koivikoissa (Betula sp.) on esiintynyt sitä ennakoitua ruostesienikellastumista monin paikoin, ja nimen omaan maaseudun piirissä -- jatkossa ruostesienikellastuminen lisääntyy todennäköisesti eniten etenkin em. rankkasateisimmilla alueilla ko. sateiden jälkeen ensi viikolla.

Ruostesienikellastumista on ollut jo elokuun lopulta alkaen tyypillisesti myös monilla pajulajeilla (Salix sp.), missä jotkut pajupensaikot ovat jopa lähes tyystin tulleet alastomiksi tässä syyskuun alun aikana -- tätä ennenaikaista lehtien varisemista on siis ainakin välillisesti edesauttanut tämä huippulämpimyys jo koko kesän mitaltakin saakka, kun nämä pajupensaikot ovat olleet odottamassa ruskaansa jo kauan elokuussakin erittäin etuaikaisen kasvukauden etenemisen takia, ja ruostesienikellastuminen on ollut nyt niille hyvä "tekosyy" tehdä talveen valmistautumisensa kokonaan loppuun jo paljon etuajassa.

Ensi viikolla noiden em. ensimmäisenä ruskaantuvien puu- ja pensaslajien ruskan alkaminen ja eteneminen lähtee selvemmin käyntiin, mutta vasta tuo ensi viikon lopun kylmempi sää voi sitten triggeröidä ruskaa yleisemminkin lähtemään käyntiin ja etenemään nopeammin -- silti voi olla niin, että jopa pitkälle lokakuun puolelle saakka ruskan etenemiseen jää selvää viivettä normaaliin aikatauluun nähden kokonaisuutena...

Viime vuoden 2023 syksystähän muistetaan äärierikoiset vaiheet, missä syyskuu oli myös äärilämmin ja keskilämpötiloiltaan osin jopa ennätyslämmin, ja lokakuun alusta puolestaan alkoi silloin äkkijyrkästi äärikylmät säät -- sellainen aiheutti silloin Etelä-Suomen ruskaan äärierikoisia asioita, missä syyskuun aikana ruska viivästyi paljon normaaliin nähden, mutta sitten lokakuun äärikylmillä säillä ruska ei päässytkään muodostumaan enää kunnolla, vaan monilla puilla tapahtui osittain jopa vain lehtien suoraan tai osaksi suoraan vihreästä pakkasiin paleltumista ilman kunnollisia syysvärejä, ja vain harvat puut osasivat tehdä siinä kirkastakin ruskaa.

Tämän vuoden syyskuu näyttää noudattavan taas tuollaista äärilämpimän sään aiheuttamaa ruskan myöhästymistä, mutta vielä ei kannata sanoa mitään tarkkaa lokakuun säästä ja sen aikaisesta ruskasta; melko epätodennäköiseltä kuitenkin vaikuttaa se, että samanlainen yhtäkkinen äärikylmään romahtaminen tapahtuisi tänäkin syksynä tai lokakuussa -- Todennäköisempää olisi nyt leudompi lokakuu kuin viime vuonna, kun Jäämerelläkin jäätilanne on niin paljon normaalia vähäisempi tällä hetkellä...

Mitäpä ruskan lisäksi muuta voidaan kasvillisuudesta sanoa tämän syyskuun alkupuoliskon äärilämpimän sään aiheuttamana? >>

Suomen luonnonvarainen puusto ja viljellyistä puu- ja pensaslajeista täkäläiseen ilmastoon eniten sopeutuneet lajit olivat saaneet siis elokuulle tullessa normaalia paljon aikaisemmin valmiiksi kaikki keskeiset kehitysvaiheensa ennen ruskaa, joten niille tästä syyskuun äärikesästä ei enää ole ollut niinkään hyötyä.

Sen sijaan viljellyt eteläiset puu- ja pensaslajit ja siinä mm. talvenarat erikoisuudet ovat saaneet näistä loppukesän ja syyskuun äärilämpimistä olosuhteista Etelä-Suomessa jopa ennen näkemätöntä hyötyä, kun normaalitilanteissa niillä on yleensä uhkana jäädä keskenvaiheisiksi talveen valmistautumisissaan; nyt tässä äärilämpimässä säässä ne ovatkin saaneet valmiiksi poikkeuksellisen hyvin oksiensa loppuunkasvut, kuoriensa puutumiset ja talvisilmujensa täydellisen valmistumisen.

Näitä lajeja ovat mm. seuraavanlaiset puut ja pensaat, joita kuitenkin tapaa lähinnä vain kasvitieteellisissä puutarhoissa, arboretumeissa ja erikoisuuksia harrastavien puutarhojen parissa: neidonhiuspuu (Ginkgo biloba), jumaltenpuu (Ailanthus altissima), trumpettipuut eli katalpat (Catapla sp.), monet arat magnoliat (Magnolia sp.), valeakaasia (Robinia pseudoacacia), kolmioka (Gleditsia triacanthos), tupelo (Nyssa sylvatica), sassafras (Sassafras albidum) tulppaanipuu (Liriodendron tulipifera), kiinanpunapuu (Metasequoia glyptostroboides), saksanpähkinä (Juglans regia) ja kentuckynkahvipuu (Gymnocladus dioica).

Ainoa vaaranpaikka ennen talvea näillä saattaa olla myöhemmin lokakuussa se, jos siellä iskee taas viime vuotiseen tapaan hyvin kylmät säät, ja silloin niillä ruska jäisi tulematta lehtiensä pakkasissa paleltumisen takia.

Nyt siis näillä jännätään sitä, miten pitkälle lokakuulle näillä ruska viivästyy, ja ehtiikö ruska sitten vielä riittävän leudon lokakuun turvin edetä riittävästi loppuun saakka; ruskan kokonaan väliin jääminen voi hieman heikentää talvenkestoa ja seuraavan vuoden kasvua, muttei se yleensä silti ole vielä kohtalokkaan tuhoisaa, ja tuhovaara riippuu sitten myös tulevan talven ankaruudesta... 

Kuitenkin vielä tässä vaiheessa aroilla eteläisillä puu- ja pensaslajeilla on erinomaiset ja suorastaan keskieurooppalaiset olosuhteet ja tilanteet ennen talvea, ja talveen valmistautuminen on niillä siksi erinomaista näin pohjoisilla kasvupaikoillaan...

Tämä syyskuun alkupuoliskon äärilämpö on aiheuttanut ruohovartisen kasvillisuuden parissa tietenkin monin paikoin normaalia paljon rehevämpää ja nopeampaa kasvua ajankohtaan nähden poislukien sellaiset lajit, joiden maan päälliset osat ovat jo aikaa sitten kuihtuneet -- esim. puistojen ja puutarhojen nurmikot ovat kasvaneet edelleen hyvin rehevästi ja nopeasti, kun pitkien öiden ja runsaiden aamukasteiden ansiosta syyskuun alun poutajaksollakaan kuivuus ei enää alkanut vaivaamaan.

Myös ns. uusintakukintaa on ollut viime aikoina poikkeuksellisen runsaasti monin paikoin ko. äärilämmön ansiosta mm. niityillä ja harvoin kesän aikana niitetyillä nurmilla sekä myös viljojen puintien jälkeen myös viljellyillä pelloilla; näitä lajeja ovat olleet mm. saunakukka eli peltosaunio (Tripleurospermum inodorum), puna-apila (Trifolium pratense), keltakannusruoho (Linaria vulgaris), pietaryrtti (Tanacetum vulgare), lupiinit (Lupinus polyphyllus) ja jopa paimenmatara (Galium album).

Puuvartisilla kasveillakin on ilmaantunut paikoin uusintakukintaa, mutta se on ollut ruohovartisia lajeja paljon harvinaisempaa ja vain lähinnä yksittäistä; syyskuisia kukkia on silti havaittu mm. alppiruusuilla (Rhododendron sp.), mustikoilla (Vaccinium myrtillus) ja omenapuilla (Malus domestica).

Siitepölytilanteissakin on ollut tässä syyskuun alkupuoliskolla erikoisia vaiheita näiden äärierikoisten sääolosuhteiden takia -- heinien ja pujon (Artemisia vulgaris) siitepölykaudet ovat olleet tyypillisesti lähes päättymässä Etelä-Suomessakin, kuten niiden kuuluukin näihin aikoihin.

Silti erikoisena poikkeamana on Suomeen kulkeutunut viime viikkoina erityisen paljon etelämpää Euroopasta tuoksukkien (Ambrosia sp.) siitepölyä näissä sääoloissa vallinneiden jatkuvien etelä-kaakkoisvirtausten takia; tämä ruohovartinen kasvisuku on pujolle sukua, ja vielä tänä viikonloppuna kaakkoiseen Suomeen voi tulla ennätyksellisiä runsaita määriä tuoksukin siitepölyä -- Suomessa ei tuoksukkeja tiettävästi kuitenkaan ole (vielä) kasvamassa missään.

Siitepölytiedotteita on voinut seurata pitkin kasvukautta tuttuun tapaan tästä "Norkko"-sivustolta.

Viljapelloilla on jo saatu oikeastaan kaikkialla tehtyä loppujenkin viljojen puinnit, mutta vielä on jäljellä peltojen talveen kunnostamisia, kuten maan kääntöä kyntämällä tai äestämällä, sekä syysviljojen kylvöjä. Suuri osa niistäkin taitaa olla jo silti tehtyjä tällä hetkellä, jolloin syysviljat (ruis ja syysvehnä) ovat itämässä näissä lämpimissä oloissa edelleen hyvin ja nopeasti oraalle.

Vaaran paikkana tässä vaiheessa on kuitenkin noilla em. rankkasateisimmilla alueilla lähipäivinä se, että pellot voivat muuttua siellä monin paikoin liikamäriksi, jolloin syysviljojen itäminen ja kasvaminen oraalle voi paikoin häiriintyä, ja toisaalta liikamärille pelloille ei enää voi mennä raskailla koneilla tekemään viimeisiä töitä ennen talvea liettymisen ja upottavuuden takia -- jatkossa liikaveden haihtuminen myös hidastuu hidastumistaan syksyn edetessä, vaikka olisi vielä tulossa poutajaksoja lokakuussakin; onneksi ensi viikolla on tulossa vielä lämmintä poutaa, joka kuivattaa vielä peltojakin kohtalaisesti...

Mainitaan vielä sienistä, koska niidenkin kohtalo on kiinnostanut ihmisiä näissä hyvin erikoisissa sääolosuhteissa -- sieniä eli niiden itiöemiä on toki esiintynyt luonnossamme jo pitkin loppukesää varsin hyvin ennen näitä syyskuun helteitäkin, koska maaperä on ollut vähintään kohtalaisen kostea pitkin kesää. 

Ja vaikka viimeaikoina on ollut äärilämmintä, niin viimeistään tämän viikonlopun ko. hyvin runsaat sateet etenkin niitä eniten saavilla alueilla turvaavat lopulle syksylle sienten esiintymistä edelleen ja ehkä jopa normaalia runsaamminkin paikoin...

Viimeisenä mainitsen vielä vesistöjen pintavesilämpötiloista: koko syyskuun alkupuoliskon ajan äärilämpimien säiden ansiosta pintavesilämpötilat ovat olleet koko maassa normaalin yläpuolella useitakin asteita, ja täällä Etelä-Suomessa se on merkinnyt jopa monin paikoin +20 asteen vaiheilla pyörineitä lämpötiloja järvissä ja osin mm. Suomenlahdellakin -- näin ollen ihan kesäisen oloinen uintikausi on jatkunut poikkeuksellisella tavalla vieläkin. 

Tällä hetkellä pintavesilämpötilat kaikkialla etelässäkin ovat kuitenkin jääneet jo pysyvästi alle +20 asteen, mutta ne pysyvät vielä ensi viikon alkupuolen lämpimän sääjakson aikaan saakka silti ajankohtaan nähden hyvin korkeina +15 ja +19 asteen välillä Etelä-Suomen järvissä ja Suomenlahdella.

Tuo mahdollinen ensi viikon lopun kylmeneminen voi sitten aloittaa selvemmin vesistöissäkin pintavesilämpötilojen laskun, ja ensin etenkin pienistä vesistöistä alkaen...

Järvien pintavesilämpötiloja voi seurata mm. tästä ympäristö.fi:n sivulta.

--- Nyt ei muuta tässä vaiheessa, mutta mahdollisesti tähän alle saattaa vielä tulla yksi tai kaksi päivitystä, jos sattuu ilmaantumaan mm. ensi viikon säätilanteissa ennusteiden mukaan radikaaleja muutoksia...

Päivitys sunnuntaina 15.9.2024 klo. 14:15:

Tein Facebook-seinälläni kolmen viime päivän (pe-su) ennustetusta rankkasade-episodista seurannan, jossa tarkkailin sadetilanteiden lisäksi myös ukkosia, joita esiintyikin ajankohtaan nähden paljon ja rajusti, ja etenkin itäpainotteisesti.

Tarkkailupaikkani oli koko ajan Hämeenlinna, ja siellä uskomattomasti jäin paitsi ukkoskokemuksesta, vaikka noina päivinä ukkoskuuroja oli liikkeellä ympäri Etelä-Suomea montakin kertaa, ja ajoittain melko lähelläkin Hämeenlinnaa; jotenkin vain Hämeenlinna jäi sen verran sivuun niistä, ettei kohdalleni sattunut edes selviä elosalamoita yöaikaan. Pääkaupunkiseudulla (ja siten kotonani Espoossa) olisi ollut mahdollista nähdä salamoita ja kuulla jyrinää, mutta tällaista tällä kertaa, taas.

Tuossa seurannassani tuli joka tapauksessa selväksi se, miten nämä kolme sadepäivää tuottivat poikkeuksellisen suuria sademääriä Hämeenlinnan lisäksi ympäri Etelä-Suomeakin, ja monin paikoin saavutettiin 50-100 mm:n suuruisia sadekertymiä, kuten oli odotettavissakin. Muutenkin yleisesti länsirannikon seutuja ja monia itäosia lukuun ottamatta saatiin 20-50 mm:n sadekertymiä.

Ilmatieteen laitoksen sademääräkartasta nähdään nyt, miten sadekertymät ovat sijoittuneet mm. Etelä- ja Keski-Suomen alueella tähän sunnuntain aamuun mennessä 10. - 15.9. välisenä aikana eli 5 vrk:n sademäärinä: 

Kaikkein suurin eli yli 60 mm:n sadekertymäalue sijaitsee juuri Kanta-Hämeestä Pirkanmaan itäosien kautta Keski-Suomeen Jyväskylän seudulle ja siitä edelleen koilliseen Kainuun seudulle. Uudellamaalla ja pääkaupunkiseudulla satoi myös paljon 40-60 mm:n veroisina sademäärinä.

Onneksi kuitenkin pahoilta tulvatilanteilta on vältytty, koska sateet satoivat pääosin sen verran "vähitellen" kolmena päivänä ja maaperä oli vielä sen verran "kuivana" vastaanottavainen ylenmääräiselle vedelle, ja näin maa imi vettä tehokkaasti itseensä eikä ylisuuria pintavalumia tullut pahasti.

Näiden sateiden jälkeen etenkin noilla runsassateisimmilla alueilla maaperä on kuitenkin nyt monin paikoin hyvin märkä ja jokien virtaamatkin ovat selvästi kasvaneet, joten tulevaisuuden rankkasateissa myöhemmin syksyllä voi piillä tavanomaista enemmän tulvaherkkyyttä... 

Nämä suurimmat sademäärät vaikuttavat jo järvivesien korkeuksiinkin, ja etenkin runsaimmin sataneilla alueilla järvien vedenpinnat ovat lähteneet jo nousuun, ja muullakin kesälle tyypillinen veden pintojen lasku monissa järvissä on pysähtynyt / pysähtymässä.

Tietenkin runsassateisimmilla alueilla maaseudun peltoviljelyssä on nyt monilla alavimpien peltojen kohdilla syntynyt sitä em. liikamärkyyttä, joten viimeiset peltotyöt voivat olla hankaloituneita niillä paikoilla -- mutta tosiaan ensi viikko on ennusteiden mukaan sateeton Etelä-Suomessa, joten vielä tapahtuu jonkin verran kuivumistakin.

Tällä rankkasade-episodilla saattaa olla myös etenkin tuolla runsassateisimmalla alueella vaikutuksia ruskaankin Etelä-Suomessa; ehkä se voi joillakin puulajeilla viivästyttää ruskan tuloa entisestään, ja toisaalta myös ruskan värien haalistumista himmeämmiksi ja kelta-ruskeavoittoisemmiksi tavanomaisiin kirkkaisiin väreihin nähden voi siksi tapahtua myöhemmin syys-lokakuussa...

Lisäksi ruostesienien esiintymistä lehdissä mm. koivujen (Betula sp.) kohdilla voi tulla ennakoitua enemmänkin näiden sateiden myötä, joka toisaalta paradoksaalisesti saa maisemissa esille silloin ruskan tuntua ns. valeruskana, ja se puolestaan saattaisi kiihdyttää paradoksaalisesti lehtien pois varisemistakin ennakoitua aikaisemmin ja nopeammin osassa puustoja myöhemmin syys-lokakuussa...

Miten sääennusteissa on uusimmat mallit ja tilanteet kehittyneet em. ennusteisiin nähden? -- katsotaanpa sitä vielä lopuksi tässä päivityksessä:

Itse asiassa ainoa selvempi muutos on tämä sunnuntai, joka on näiden em. rankkasateiden jälkeen ennakoitua viileämpi, missä Etelä-Suomessakin päivälämpötilat voivat jäädä vain +15 asteen vaiheille tai korkeintaan vähän sen yläpuolelle. Lisäksi ensi yö voi olla sen mukaisesti yllättävänkin kylmä sisämaassa vähäpilvisimmillä alueilla, missä hallanaroilla paikoilla voi olla hallanvaaraakin ja muutenkin vain +5 asteen tienoilla olevia minimilämpötiloja -- Lapin luoteisosissahan (Enontekiö ja Muonio) on ollut kahtena viime yönä jo yöpakkasiakin.

Jatkossa ensi viikon aikana pätee kuitenkin edelleen hyvinkin samalla tavalla em. ennusteet, missä siis kesälämpö palaa Etelä-Suomeen +20 asteen ylittävine päivälämpötiloineen, ja se mainittu korkeapaineen selänne pitkänä alueena Suomen eteläpuolella pitää sitten ensi viikon puolivälin ylitse saakka Pohjois-Suomessakin normaalia lämpimämpää säätä yllä länsi-lounaisvirtauksessa.

Ja em. ennusteeseen nähden edelleen näyttää siltä myös uusimpien mallien mukaan, että tuo korkeapaine alkaa muotoutumaan ensi viikonloppuna seuraavaksi Fennoskandian länsipuolelle, jolloin Jäämerellä liikkuvan voimakkaan matalapaineen jälkeen Suomeen pääsee aikaisempaa paljon syksyisempää ja koleaa ilmaa luoteesta-pohjoisesta ihan eteläisintä Suomea myöten, ja kylmyys on sitten rajuinta Lapissa.

Niinpä ensi viikonloppuna ja viikonvaihteessa on odotettavissa ns. tavanomaista syksyä myös Etelä-Suomeen -- toisaalta uusimpien ennustemallien mukaan seuraavalle viikolle saattaisi olla tulossa ainakin etelään uudestaan lämpöä etelästä-lounaasta, jos ennustemalleissa näkyvää korkeapaineen uudestaan muotoutumista Suomen kaakkois-itäpuolelle tapahtuisi, ja lännen matalapainetoiminta aiheuttaisi samalla virtauksia Länsi- ja Keski-Euroopan vielä silloin melko kesäisestä ilmamassasta kohti Suomea...

Näillä näkymin jätän tämän päivityksen nyt viimeiseksi ja lopetan tämän koko kirjoituksen tähän; muuta asiaa teen sitten muissa kirjoituksissa myöhemmin...

Viihde- ja musiikkiteollisuuden uudenlainen aivopesutaktiikka eskaloitunut kuluvana vuonna 2024 -- Tapaus Sabrina Carpenter: eksoteerisesti tarjoiltu "uuskonservatismi" ujuttaa sisällään ääripahuutta massoille esoteerisena petoksena

Otetaanpa välillä ns. "kevyempi aihe" käsittelyyn, koska oikeastaan koko tänä vuonna olen itse esiintynyt niin masentavana ja pessimistisenä, ja koska on hyvä ylipäätään välillä poimia esille edes jotenkin positiivista ja / tai edistyksellistä asiaa tässä Länsi- ja Suomi-rappion keskellä.

Valitettavasti tässäkin aiheessa on silti erittäinkin pimeä puolensa, jonka joudun ottamaan käsittelyyn samalla kertaa -- itse asiassa tämä dualistinen tilanne aiheen käsittelyssä vaatii ns. sekä eksoteerisen että esoteerisen tarkastelutavan.

Tuo positiivisempi / edistyksellisempi puoli tulee esille eksoteerisessa tarkastelutavassa sisältäen länsimaisten massojen parissa tapahtunutta valveutumista, ja tuo pimeä pahuus ilmenee puolestaan esoteerisessa katsannossa sisältäen globalistieliitin vanhat tutut aikeet sairaine maailmankatsomuksineen ja ihmiskäsityksineen...

Aiheeksi täten tässä poimin viihdeteollisuuden ja siitä erityisesti populaarimusiikin uudet käänteet tänä kuluvana vuonna, missä erityisen huomiota herättävänä piirteenä on ollut kuluneen kesän aikana aikaisempaan tämän vuosisadan poptyyliin nähden "uudenlaisen" poptähteyden esilletulo ja sellaisen hurjaan suosioon rynnistäminen -- juuri tässä ilmenee em. mukaisesti sekä eksoteerisia että esoteerisia puolia!...

Ennen sen käsittelyä tässä huomioksi ja esitiedoksi: Teistä monet jo tietävät vanhastaan ja toisaalta osalle uusista lukijoistani ehkä on ollut tähän mennessä tuntematonta, miten (pop)musiikki on ollut minulle myös tärkeä aihe ja asia pitkin elämääni, missä olen täällä blogissakin viimeisten reilun 15 vuoden aikana ottanut musiikkia ja popkulttuuria esille osana yhteiskunta- ja politiikka-analyysejäni.

Eräs versio siitä oli vuosia sitten tekemäni julkaisusarja esiotsikolla "Brittiläisen imperiumin ikeessä syntynyttä popmusiikkia", jossa kävin läpi useita eri pop- ja rockkappaleita eri artisteilta ja bändeiltä, missä tarkastelukulmanani olivat länsimaisen rappion erilaiset piirteet ja eri artisteilta sellaisten huomioimiset eri tavoilla.

Kyseessä siis oli siinä sarjassa se, miten populaarimusiikin historiassa on ollut myös enemmän tai vähemmän valistuneita musiikintekijöitä ja siten heiltä on tullut myös hyvällä tavalla yhteiskuntakriittistä ja sosiaalisesti-poliittisesti tietoista pop- ja rocklyriikkaa menneinä vuosikymmeninä -- ehkä saatan vielä elvyttää tätä julkaisusarjaa uudestaan joskus, koska jäljelle on jäänyt tietenkin vielä paljon lisää vastaavia biisejä esille ottoon...

Tuon "Brittiläinen imperiumi" -termin halusin ottaa esille tuossa julkaisusarjassa "Länsimaat"-termin sijaan siksi, koska tuolloin ko. julkaisusarjan vuosina 2008-2018 halusin korostaa nyttemmin kahtia hajonneelta LaRouche-liikkeeltä omaksumaani geopoliittista ja historiallista ymmärrystä, missä ko. länsirappion ja länsieliitin nykymuotoon on keskeisesti vaikuttanut tuon historiallisen imperiumin ajattelutavat, perinteet ja monet muutkin sisällöt mm. juuri geopolitiikasta, rahasta ja ihmiskäsityksistään, ja tuo LaRouche-liike jatkuvasti korosti tätä aspektivyyhtiä poliittisissa, ekonomian ja yhteiskunnan analyyseissään ko. imperiumia ja sen nykyperinnettäkin vastaan. 

Minulla on siis jo kokemusta käsitellä myös musiikkia ja populaarikulttuuria osana laajempaa yhteiskunta-analyysiä, ja tässä nyt jatkan sitä, kun esille on tosiaan tullut varsin merkittävä muutos popmusiikkiin tämän vuoden aikana.

Mikä siis on se muutos ja "uudenlainen" poptähteys tässä hetkessämme?

Luonnehdin vastausta tähän alla siis noista kahdesta eri tarkastelun näkökulmasta (eksoteerinen ja esoteerinen): 

Tällainen "uudenlainen" poptähteys näyttää nyt hakevan inspiraatiota jopa viime vuosisadan puolelta historiasta tämän kuluvan vuosisadan aikaisempaan "woke"- tai "hipsteri"-tyyliseen poptähteyteen verrattuna, ja se tapahtuu jossakin määrin konservatiivisemmista nais- ja tähteysihanteista käsin, missä esim. Marilyn Monroe ja Abban Agnetha Fältskog ovat esikuvia ja tyylin inspiraatioita -- tämä on siis eksoteerisesti pinnalta nähtävä tilanne.

Sellainen on tämän kuluneen kesän aikana henkilöitynyt hyvin vahvasti yhdysvaltalaiseen artistiin nimeltä Sabrina Carpenter, jolla on tyylin ja esiintymisen suhteen paljonkin juuri mm. Marilyn Monroen ja Abban Agnetha Fältskogin maneereita ja visuaalisia ominaisuuksia.

Häntä markkinoidaan siis tavallaan klassisena ja suhteellisen "kilttinä hunajapupuna", joka on kuitenkin "älykäs" ja "nokkela" ja hänen seksuaalisuus ei ole niin provosoivaa ja päälle käyvää kuin oli aikaisemmin kahden viime vuosikymmenen aikana juuri monilla noilla ns. "woke"- tai "hipsteri"-tyylisillä naispoptähdillä, kuten Lady Gaga, Katy Perry ja Rihanna.

Ja nyt tämä Sabrina Carpenterin edustama näennäiskonservatiivinen tyyli on noussut ennen näkemättömään suosioon länsimaissa, ja etenkin Britanniassa hänestä on hullaannuttu viime kuukausina aivan täysin!

Hänellä on ollut sen merkkinä viime keväästä lähtien lyhyessä ajassa jopa kolme listaykköstä Britannian singlelistalla ja Yhdysvaltain hittilistoilla toinen on lähellä toteutumistaan lähiviikkoina, ja hän onkin ollut suosiossa täysin ylivoimainen muihin tähtiin nähden ylipäätään monissa maissa viimeisten muutaman kuukauden aikana.

Hän on ollut jopa uusia hittilistaennätyksiä tekevä tässä suosiohuipussaan aiheuttaen jopa ihan fanihysteriaa; esim. olen nähnyt konserttitallenteita hänen keikoiltaan, missä hänen faninsa ihan itkevät ihastuksissaan kuin aikoinaan Beatles-manian aikana konsanaan...

Britannian singlelistalla hänelle on tullut uutena listaennätyksenä parin viime viikon aikana sekin, että kaikki nämä hänen kolme listaykköskappalettaan "Espresso", "Please Please Please" ja "Taste" ovat pitäneet kaikkia kolmea listan kärkisijaa hallussaan, ja mm. tämä on siis ensimmäinen kerta, kun naisartisti on suosiossaan saavuttanut sellaista.

Lisäksi hänellä oli äskettäin myös ääriharvinainen suosiotilanne naisartistille yhden viikon ajan Britanniassa, kun noiden kolmen singlelistan kärkipaikan lisäksi hänen tuore uusi albuminsa "Short n' Sweet" oli samaan aikaan listaykkösenä albumilistalla, ja ko. albumi on ollut nyt ympäri maailmaa listaykkösenä, kuten täällä Suomessakin.

Edes Madonna tai Whitney Houston eivät saavuttaneet aikoinaan viime vuosisadan lopulla samanlaista ennätystehtailua suosiossa ja varsinkaan niin lyhyessä ajassa kuin Carpenter nyt on saavuttanut, tai nykypoptähdistä edes Taylor Swift (ns. "industry plant" hänkin)...

Itse asiassa tässä kohtaa tänä kesänä-syksynä erityisen mielenkiintoisena pointtina on tullut esille juurikin menneisiin poptähtiin nähden sekin, miten noista em. "woke"-tähdistä Katy Perry on yrittänyt tehdä äskettäin paluuta popmarkkinoille uudella tuotannollaan, mutta hän on epäonnistunut siinä oikeastaan vastaavasti yhtä pahasti kuin Sabrina Carpenter on onnistunut menestymisessään.

Esim. Katy Perryn tulossa olevalta (julkaisu 20.9.2024) uudelta albumiltaan lohkaistut kaksi maistiaissingleä ovat flopanneet lähes täydellisesti eikä niille ole tullut listamenestystä lähimainkaan ennalta hypetettyyn tapaan -- Lisäksi myös em. Lady Gaga on julkaissut uutta musiikkia aivan äskettäin Bruno Marsin kanssa duettona eikä sekään ole menestynyt aivan odotetusti...

Tässä on myös tyylillinen vertailuaspekti pikanttia, koska Carpenteriin nähden tavallaan osaksi vastakkaisesti Perryn tämä uusi tuotanto sisältää mm. hyvin provokatiivista "woke"- ja "boss bitch" -estetiikkaa ja sanomaa, johon siis massoista sen verran suuret osat ovat sittenkin ilmeisesti niin pahasti jo kyllästyneet ja inhoontuneet, että Perryn uusi musiikki nähdään tämän em. verran luotaantyöntävänä ja siten hylättävänä.

Niinpä sekä Sabrina Carpenterin ennätyssuosio että Katy Perryn megafloppaus kertovat samasta yhteiskuntatilanteesta omilta kontoiltaan -- katsotaanpa tätä nyt tarkemmin sekä eksoteerisesta että esoteerisesta tarkastelukulmasta:

Eksoteerisesti siis näyttää siltä, että massojen parissa nähtävää valveutumista ilmentää eräältä osaltaan konservatiivisten arvojen nousu, ja se on ollut nähtävissä erityisen selvästi somen vaihtoehto- ja muissa "anti-globalistisissa" medioissa, joissa näitä arvoja ja sen mukaista uutta "anti-globalistista" maailmankuvaa ovat promotoineet mm. sellaiset hahmot ja toimijat kuin Jordan Peterson, Joe Rogan, Alex Jones, Russel Brand, Candace Owens, Tucker Carlson, Elon Musk jne. ...

Näyttää siis täten siltä, että massojen musiikkimaussakin on tapahtunut tämän maailmankuvan muutoksen mukaisesti sen verran uudenlaista muotoutumista osaksi konservatiiviseen ja viime vuosisadan lopun ihanteiden suuntaan, että musiikkiteollisuus on nyt vastannut omalla tavallaan tähän muutokseen, ja siitä yksi keskeisimmistä ilmiöistä näyttää osaltaan olevan nyt tämä Sabrina Carpenterin raju suosio viime kuukausina.

Mutta tässä piilee samalla juuri tuo esoteerinen pimeys ja suorastaan pahuus katalana huijauksena! -- tarkastellaanpa tätä seuraavaksi ja poimitaan sen takia esittelyyn Vigilant Citizen -niminen vaihtoehtomedian kirjoittaja, joka on tarkastellut juurikin viihde- ja musiikkiteollisuuden näitä esoteerisia pimeitä puolia jo monta monta vuotta.

Hänen tuotannostaan käykin ilmi mm. juuri Sabrina Carpenteriin liittyen paljonkin noita pimeitä ja katalia esoteerisia aspekteja! -- tässä on listauksena alla kolme Carpenteriin liittyvää juttua häneltä, ja viimeisin niistä koskee juurikin Carpenterin tämän vuoden viimeisintä megahittiään nimeltään "Taste":

--- Sabrina Carpenter’s “In My Bed”: A Video about the Mind Control of a Young Girl … Made by Disney,

--- Sabrina Carpenter Desecrates an Actual Church in Her Highly Toxic Video “Feather”,

--- Something’s Terribly Wrong With Sabrina Carpenter and her Video “Taste”. 

Tässä lainauksessa tuosta viimeisestä kirjoituksesta kiteytyykin tuo esoteerinen pimeys ja pahuus hyvin selvästi:

"In Conclusion 

Like many other industry pawns, Sabrina Carpenter was “raised” in Disney’s system. Then, an inorganic force pushed her toward stardom. But that came at a price: She had to take part in toxic, violent videos where death and mind control are celebrated. Because, in mass media, when a celebrity has the attention of impressionable minds, they have to be used to push agendas. It’s either that, or the spotlight goes to someone else.  

In Taste, Carpenter plays the role of a psychopath alongside Jenna Ortega, another child star raised by the industry. In this gratuitously gory video, both engage in “hilarious” situations that subtly refer to the trauma and dissociation of MK slaves. Then, they kill a man, and they live happily ever after.  

In short, Taste is a “taste” of what the elite wants us to become: Angry, sadistic, emotionless, mind-controlled, man-haters. And if we could all suddenly turn gay, that would be great, too.".

Lisäksi Vigilant Citizen tuo esille sellaisenkin aspektin, että nykyään hittilistojen sisältöä saatettaisiin helpostikin manipuloida striimauksen ja tekoälyn piirissä, jolloin artisteille voitaisiin sekä luoda keinotekoista suosiota että toisia artisteja voitaisiin keinotekoisesti estää saavuttamasta suosiota -- kyllä tämä voi olla nykyään aivan mahdollinen huijauksen muoto minustakin, mutta toisaalta tämä Sabrina Carpenterin suosio on myös todellistakin, vaikka sitä olisi hittilistoilla manipuloitu todellista suuremmaksi.

Eli lopulta joka tapauksessa Sabrina Carpenterin "uuskonservatiivinen" tai "kiltti hunajapupu" -tyyli ulkoisena olemuksenaan onkin siis vain huijauksessa hyväksi käytettävää näennäiskuorta, ja hänen kauttaan promotoitu varsinainen "sisältö" onkin sitä vanhaa eliitin sairasta maailmankatsomusta paketoituna tässä "uudessa poptähteydessä" vain edeltäneeseen nähden toisenlaiseen ulkoiseen ilmiasuun.

Musiikkiteollisuuden näitä varsinaisia esoteerisia ja psykopaattisen narsisminsa tuotoksia varten on siis tässä vaiheessa kehitetty tavallaan "pehmeämpi" ja siten salakavalampi tapa ujuttaa niitä pahuuksia massoille aikaisempien suorasukaisempien "woke"- ja "hipsteri"-tyylien ja -tapojen ohelle, ja se on tämä "uuskonservatiivinen" muoto, jota varten on kehitetty tämä "Sabrina Carpenter" -hahmo.

Enää ei siis mene läpi tarpeeksi hyvin "eliitin" näkökulmasta katsoen aikaisempaan tapaan nähty paljon suorasukaisempi rappiopopmusiikki "Lady Gaga" -tyylinä, vaan nyt ilmeisesti tarvitaan massojen aivopesuun ulkoisesti aikaisempaa sovinnaisemalta ja historiallisesti klassisemmalta näyttävää "Sabrina Carpenter" -tyyliä populaarikulttuurin aivopesuaseeksi.

Massoista isot määrät ovatkin täten nielleet tämän Carpenter-huijauksen erittäin voimakkaasti kuluneen kesän aikana, mutta eipä heitä siitä voi kokonaan syyttää, koska ymmärrettävästi ja ihan oikeinkin on globalistieliitin varsinaisia aikeita vastaan noussut mm. juuri uuskonservatiivista vastarintaliikettä, ja massojen piirissä kaipuu nykykriisien ja nykypahuuksien ikeessä normaalimpaan ja parempaan manifestoituu osaltaan tällä tavalla.

Sellaisissa uuskonservatiivisissa arvoissa ja siinä osaltaan tapahtuvassa vastarintaliikkeessä ei siksi sinänsä ole vikaa tai ainakaan kokonaan, koska sellaisissa sisällöissä oleellisesti sijaitsee myös aivan oikeita länsimaisen sivistyksen perusperiaatteita ja sosiaalisesti kunnollisia tapoja tuottaa yhteishyvää -- lukekaapa sitä ymmärtääksenne mm. niitä Seppo Oikkosen analyysejä, joita olen usein tuonut esille...

Sabrina Carpenterin ennätyssuosio siis yhtäältä heijastaa massojen kaipuuta normaalimpaan ja totunnaisempaan yhteiskuntatilanteeseen, ja toisaalta se kertoo siitä miten eliitin psykopatia ja pahuus muovautuu näiden massojen intressien ja toiveiden mukaisesti käyttämään manipulaatioihinsa aina tilanteeseen soveltuvia pahuuden ja tuhonnan aseita myös popmusiikin kautta -- nyt siis uuskonservatismiakin käytetään myös katalasti väestönkontrolliin ko. tavoilla.

Miten sitten on musiikillisesti Sabrina Carpenterin tyylin ja sisällön laita sekä eksoteerisessa että esoteerisessa tarkastelussa? 

Kuulostaa siltä, että kyseessä on edelleenkin hyvin teollisesti tuotettu "kertakäyttöpop" koko populaarikulttuuristamme tuttuun tapaan, mutta aikaisempaan tämän vuosisadan alun tilanteeseen ja noihin "woke"-poppareihin nähden tässäkin on silti hyvin selvää muutosta kohti tuota huijausaseena käytettävää "konservatismia", ja samalla tavallaan "vahingossa" ja paradoksaalisesti popmusiikki on parantunut jonkin verran nykytilanteessa:

Musiikillista inspiraatiota on sen mukaisesti lähdetty Sabrinan tapauksessa hakemaan myös hyvin selkeistä ja konservatiivisista "menneisyyden musiikkigenreistä" eli siten miellyttävän samaistuttavista ja totunnaisista tyyleistä, kuten country, rock, disco ja R&B -- näistä on Sabrinalle keitetty sellainen poptyyli tätä uusinta albumiaan varten, joka on korvalle hyvin miellyttävä ja klassinen kokemus. 

Huomion arvoista näyttää ainakin noiden kolmen listahittinsä perusteella (vain ne olen tässä vaiheessa kuullut) olevan myös se, että "hip hop / rap" -vaikutteet on hylätty kokonaankin, mitä puolestaan tuo "woke"- ja "hipsteri"-pop on hyödyntänyt aikaisemmin enemmän -- itse asiassa hittilistoilla on ollut myös sellainen viimeaikainen trendi, että myös itse "hip hop / rap" -kappaleiden suosio muutenkin on laskenut paljon...

Myös musiikilliseen laatuun on kiinnitetty aikaisempiin viime vuosikymmenten poptrendeihin nähden enemmän huomiota, ja se kuuluu myös tässä Sabrinan uudessa tuotannossa, missä mm. sointukuluissa on enemmän mielikuvitusta ja kappalerakenteet muutenkin hakevat oppia populaarikulttuurin menneisyyden huipputuotantojen parista; siis jonkinlaista uusklassista poppia on tässä lähdetty tekemään ihan tietoisesti myös musiikkiteoreettisessa raamissa.

Tällaisen musiikillisen laadun nousun on huomannut mm. somen tunnetuin musiikkieksprertti ja musiikkiteorian opettaja Rick Beato tässä viimeisimpiä listahittejä ruotivassa tuoreessa Youtube-postauksessaan, missä on mukana käsittelyssä mm. juuri noita Sabrina Carpenterin kappaleita useitakin.

Itse asiassa tämänlainen musiikillinen laadun nousu ihan listapopisskin on ollut jo muutaman viime vuoden aikana esille tullut uusi trendi massojen uuden valveutumisen ja uuskonservatiivisten trendien myötä osaltaan, joka alkoi oikeastaan aika yhtäkkisestikin listapopissa Olivia Rodrigo -nimisen naisartistin myötä vuonna 2021.

Hänelläkin on ollut suosiota listaykkösiksi saakka tässä tämän vuosikymmenen alkupuoliskolla, vaikka hän ei ole ehkä ihan yhtä konservatiivisesti profiloitunut poptähti (itse asiassa hän on ikään kuin pehmytversio em. "woke"-tähdistä) kuin nyt Sabrina Carpenter. 

Joka tapauksessa Olivian suosiokin kertoo siitä, että ilmeisesti menneisyyden klassisesta laatupopista inspiraatiota hakevalla ja aikaisempaa paremmin tehdyllä nykypopilla on ollut selvä ja kasvava markkinarako viime aikoina massojen parissa, ja nyt tämä markkinarako on täyttymässä hurjasti sekä hyvässä että jopa ääripahassa.

Täällä Suomessa vastaavasta poptrendien muuttumisesta voidaan poimia samana aikana ja samasta syystä esimerkeiksi mm. Maustetytöt ja Behm...

Mutta tuollaiset musiikilliset laadun nousutkaan ja sen mukainen massoihin vetoaminen eivät yksistään voi selittää nyt sitä, miten juuri Sabrina Carpenterin tyylinen "uudenlainen" poptähti ja "uuskonservatiivinen" popmusiikkinsa ovat nyt hullaannuttaneet monet massat niin totaalisesti jopa ennen näkemättömänä suosiona.

Siksi tässä täytyy lähteä hakemaan syitä myös yhä syvemmältä psyykkisestä ja sosiologisesta tiedosta:

Vahvasti nimittäin näyttää massojen sosio-psyykkisen tilanteen katsannossa siltä, että Sabrinan edustama sekä ulkomusiikillinen että musiikillinen tyylinsä vetoaa massoihin siinä olevan näennäislohduttavan ja "toivoa" paremmasta antavan aspektinsa takia, kun maailmassa muutoin eletään nyt vakavaa kriisin, tuhon ja sotaeskalaatioiden aikaa -- tuo "uuskonservatiivinen" visuaalinen ilmiasunsa ja musiikkinsa "vanhaan hyvään laatuun" palaamisensa toimivat sellaisen triggereinä.

Siksi ei olekaan ihme, miten tämänlainen "uusi poptähteys" klassisen, suhteellisen kiltin, miellyttävän sekä puhtoisen kauniin olemuksensa takia vetoavat moniin ihmisiin ennätyksellisellä intensiteetillä eksoteerisesti juuri nyt, vaikka siinä siis on esoteerisena huijauksena ääripahuutta mukana.

Yhtäältä ihmiset kaipaavat nykykriisin keskellä siis jotain sellaista, joka oli hyvin lähimenneisyydessä viime vuosisadan lopulla (1960-1980 -luvuilla), ja nyt he osaltaan Sabrina Carpenterissa sellaista tunnistaessaan hullaantuvat siitä kuin lapset mehevästä tikkarista.

Nykyinen Z-sukupolvi (osin myös Y-sukupolvi-milleniaalit) on saattanut kuulla vanhemmiltaan ja isovanhemmiltaan siitä "vanhasta hyvästä ajasta", ja nyt Carpenter vastaa siihen unelmaan ja "muistoon" tuomalla sen keskelle kriisiämme tällaisena ulkokultaisena "toivona" ja "lohdutuksena"...

Samalla on huomioitava silti yhä sekin, miten sekä Z- että Y-sukupolvet sisältävät edelleen myös hyvin paljon sitä "woke"- ja "hipsteri"-sisältöä ryhmissään ja mieltymyksissään, ja heillä Sabrina Carpenterin sijaan popsuosikkeja ovat nykyäänkin pikemminkin mm. Billie Eilish ja uusimpana Chappell Roan, joiden tämän vuoden aikaiset menestymiset hittilistoilla ovat siitä merkkeinä.

Mutta itse asiassa juurikin sekä Z- että Y-sukupolvet ovat aikaisempia sukupolvia kiinnostuneempia nyt myös politiikan uuskonservatiivisista sisällöistä, mistä ovat olleet merkkeinä mm. em. somen vaihtoehtomedioiden uuskonservatiiviset tahot ja viimeaikaiset vaalit Saksassa, missä etenkin juuri nuorison keskuudessa konservatiivisia arvoja edustava AfD-puolue oli ylivoimaisesti suosituin.

Kriittisissä Euroopan maissa, kuten Britanniassa ja Saksassa on tapahtunut paljon globalistieliitin ja "woke"-ideologian aiheuttamia kriisejä ja tuhoja, ja molemmissa maissa näiden eri aspektien kautta nähdään nyt konservatismin erityistä nousua nuorison parissa sellaista rappiota vastaan, kun sekä AfD Saksassa että Sabrina Carpenter Britanniassa hullaannuttavat erittäin voimakkaasti osaa massoista / nuorista...

Toisaalta juuri tuollainen hullaantuminen "näennäisvaihtoehtoon" voi sisältää myös vaaran paikan, koska mm. tällaiseen kuvattuun lohdutusilmiöön hakeutuminen näin voimakkaasti voi johtaa ojasta allikkoonkin myös poliittisissa aspekteissa eikä vain tässä Sabrina Carpenterin jo kuvatussa tapauksessa:

Nimittäin vaarana voi olla esim. se, miten poliittisella tasolla esim. vaihtoehtoajattelija David Icke on varoittanut tätä "uuden oikeiston" eli uuskonservatismin nousua valeoppositiona -- mm. tämän "uuden oikeiston" keulakuvaksi profiloitunutta Elon Muskia Icke on kuvannut hyvinkin vaarallisena salaliittotoimijana tässä katsannossa, ja koko em. uuskonservatiivien muodostama vaihtoehtomedioiden porukka omaa siksi Icken mukaan tuota "ojasta allikkoon" -vaaraa...

Tähän vaaraan voi ehkä kuulua myös sellainen uhka, jossa tällaisiin "lohduttaviin" ilmiöhin kriisin keskellä tukeutuminen ja uppoutuminen voi kaventaa ihmisiä pois aktiivisesta pahuuden ja ongelmien vastustamisesta, havaitsemisesta ja tarkkaan ymmärtämisestä -- tuudittaudutaan siis liikaa juuri mm. viihteen turruttavaan ja sokeuttavaan tapaan tuottaa mielihyvää, jota myös tällainen kuvattu lohdutusilmiö voi olla liiallisena annoksena...

Tämä "Sabrina Carpenter" -ilmiö on nyt toki humaanisti ymmärrettävää lohdutuksena, koska kriiseissä juuri lohdutustakin normaalina luonnollisena tarpeena kaivataan paljon, ja sellaisen tarpeen täyttämiselle on aikansa ja paikkansa toki.

Sellaiseen ei kuitenkaan pitäisi jäädä vellomaan liikaa, koska kriiseissä tarvitaan myös aktivoitumista, rohkeutta, voimaa, pontevuutta ja epävarmuuden sietoa tuottaa parantumista maailmaan sekä kekseliäisyyttä ja hyvää analyysikykyä vastustaa pahuutta.

Niinpä tämä "Sabrina Carpenter" -ilmiö voi olla sekä kirous että siunaus yhtäaikaa: yhtäältä "eliitti" siis käyttää hyväksi tähän ilmiöön kuuluvaa "lohdutustarvetta massoille" turruttamalla väestöjä mm. liialliseen anti-aktiivisuuden ansaan, hivuttamalla pahuutta Carpenterin musiikin miellyttävyyden ja musiikkivideoidensa "huumorin" varjolla yhteisöihin jne.

Toisaalta massojen jotenkin jo vakavasti kaipaama kulttuurillinen ja yhteisöllinen parantuminen löytää tästä poptrendistä myös merkkejä ja inspiraatiota paremman maailman tavallaan palauttamista varten, kun ihmiset tunnistavat sitä Sabrina Carpenterin tyylissä "uuskonservatiivisena" sisältönä, joten massat näkevät ko. oman tarpeensa Carpenterin ilmiasussa häilyvänä "toivona", joka kovasti houkuttaa juuri siksi. 

Mutta ei siis kannata seurata Sabrinaa itseään ja siinä katalasti ohella olevaa esoteerista pahuutta, vaan pitää ymmärtää, havaita ja toimia sen mukaisesti siitä käsin, että mistä syvällisestä massojen ja yhteisöjen humaaneista tarpeista ja periaatteista Sabrinan suosio kertoo epäsuorasti! -- sitten pitää itsereflektiivisesti ja itsenäisesti tunnistaa kollektiiviseen toimintaan saakka varsinainen oikea tapa olla mm. "uuskonservatiivinen"...

Loppujohtopäätöksenä voidaan siis todeta, että länsimaisten massojen keskuudessa on havahduttu globalistieliitin pahuuspeleihin vaihtelevilla tavoilla entistä enemmän, mutta ko. "eliitti" on vastaamassa sellaiseen eteensä tulleeseen haasteeseen manipuloimalla mm. sekä politiikkaa että viihdeteollisuutta ja popmusiikkia uuteen muotoon valekonservatismiksi, jossa eksoteeriset maneerit ja visuaaliset vihjeet vastaavat massojen maailmanparantamisen tarpeeseen näennäisenä petoksena, ja jossa viihdepinnan alta käsin käytetään edelleen varsinaisen sisällön ajamiseksi kaikkia alitajuntaan vaikuttavia symbolisia ja esoteerisia keinoja.

Ja varsinainen "eliitin" esoteerinen sisältö siis on tämä: tehdä kaikkia pahuuden muotoja (eläimellisiä impulsseja ilman pidäkkeitä ja ilman mitään sivistystä) normaalimmaksi yhteiskunnassa, jotta "eliitti" pääsisi sen myötä yhä vapaammin ja ilman vastuuta tekemään kaikkia mielihalujaan missä ja miten tahansa! -- he haluaisivat mitä ilmeisimmin, että kaikkein vakavimmatkin rikokset olisivat tulevaisuudessa vain jotain "hieman outoa" harrastuksen omaista ajanvietettä, mutta täysin sallittua siltikin; siinä jokaisessa päiväkodissa olisi ns. satusetinään omat "Jimmy Savile" -toimijansa ilman vastuita...

Esim. Sabrina Carpenterin "Taste"-videossa tämä kaikki em. ilmenee: mm. huumorin varjolla ujutetaan äärimmäistä miesvihaa ja murhaamisen "ilosanomaa" massojen tietoisuuteen -- se on ns. kätevää myös tänä aikana, jossa "eliitti" haluaa massojen osallistuvan heidän hurjasti eskaloimaansa Kolmanteen maailmansotaan; äärimmäinen väkivalta halutaan normalisoida ja yleistyttää siksikin, ja myös näin kuvatun manipulaation kautta.

Tällaistakin vastaan me terveinä vielä joten kuten pysyneet ihmiset taistelemme! -- ja uuskonservatiivisuuden monet tietyt sisällöt ovat toki hyviä vastarinta-aseita sellaisessa, ja se hieno asia tässä kaikessa tuona positiivisena ja edistyksellisenä asiana on tämän uuskonservatiivisuuden heijastama yleinen tietoisuuden ja pahuuden tunnistamisen nousu edes jotenkin Länsimaissa!...

Lopuksi laitan suorat linkit Sabrina Carpenterin noihin kolmeen tämän vuoden listahittiinsä musiikkivideoineen, niin pääsette niistä myös itse toteamaan millaista tämä aikamme "yllättävin" ja erikoisin popilmiö on luonteeltaan noissa kaikissa em. katsannoissa ja sisällöissä.

Näiden musiikkivideoidensa teemana näyttää usein olevan tarina selviytymisestä voittajana äärivaarallisista tilanteista ja toisaalta pyritään korostamaan elämästä täysin palkein nauttimista ja sitä kuorrutetaan siis myös mustalla ja kierolla huumorilla "cooliksi" ja "hienoksi" asiaksi, joten Carpenter esitetään videoillaan tavallaan sekä "neuvokkaana älykkönä" että "tunteella elävänä hupakkonaisena" eksoteerisessa katsannossa, joka on siis se näennäis-pinnallinen huijaus äärikatalasti ääripahuutta sisällään promotoiden >>

--- Sabrina Carpenter: "Espresso" (video),

--- Sabrina Carpenter: "Please Please Please" (video),

--- Sabrina Carpenter: "Taste" (video).

Syyskuun 2024 ennätyshelle ilmasto- ja sääkeskustelua eskaloivana tieteen, sosiaalisuuden ja henkisyyden dilemmana: Esittelyssä kolme ryhmää, joiden piireihin äärisäät lisäävät ääriajattelua ja rappiota

Olemme siis täällä Suomessa parhaillaan keskellä ennätyksellistä syyskuun helleaaltoa, joka on aiheuttamassa kolmelle erilaiselle ilmastosta ja säästä keskustelevalle taholle äärimmäisiä mielikuva- ja ajatteluhaasteita maailmankuvallisessa, empiirisessä ja henkisessä katsannossa -- katsotaanpa tätä aspektia tässä hieman tarkemmin.

Kesää siis jatkaa täällä Suomessa edelleen helleaalto, jossa tänään on mitattu jo 5. syyskuun hellepäivä ja koko kesän mitalta se on jo 68. hellepäivä! -- ennusteiden mukaan hyvinkin todennäköisesti ainakin ensi viikon ti-ke saakka on todennäköistä, että jokaisena päivänä voidaan Etelä-Suomessa mitata yhä uusia hellelukemia paikoin, jolloin nuo ennätykset todellakin uusiutuvat vielä kolmena-neljänä seuraavana päivänä jatkuvasti!...

Huomenna tehdään jo syyskuun hellepäivien lukumäärässä uusi mittaushistorian / tunnetun historian ennätys 6 kpl:n määrällään, ja tietenkin edelleen tämän koko kesän hellepäivälukumäärissä uusi päivä lisää on aina uusi ennätys vanhan tilalle, kun jo muutama päivä sitten jäi taakse vuodelta 2002 peräisin ollut vanha tunnetun historian hellepäivien lukumääräennätys...

Tällainen äärilämpö on täten ko. kolmenlaiselle ajattelu- ja maailmankuvataholle äärimmäisen vaikea asia ilmastosta ja säästä keskusteltaessa ja niitä kokiessa, ja siksi paradoksaalisesti luiskahtamisen tilanne heillä erilaisiin luulo- ja aivopesualhoihin näissä sisällöissä on erittäin helppoa:

Nämä kolme ryhmää ovat seuraavat:

1. Ilmastoalarmistit hiilidioksidipakkomielteineen, ja sen johdannaisena Elokapina.

2. Kemikaalivanafanaatikot ja laajemmin säänmuokkauksesta ylenmäärin ja väärin perustein kohkaavat.

3. Ilmastonmuutoksen olemassaoloon ylikriittisesti suhtautuvat "denialistit", jotka kaikin keinoin pyrkivät mitätöimään kaikki (ääri)lämmöt mahdollisimman vähäpätöisiksi, ja asettumaan 1. ryhmän kanssa mahdollisimman jyrkkään vastakkainasetteluun.

---- Kaikille näille kolmelle ryhmälle on nyt tosiaan yhteistä se, että heille kaikille sukeutuu tällaisesta äärilämmön tilanteesta railakkaasti vettä oman maailmankatsomuksensa ja uskomuksiensa myllyyn, jolloin kaikkien kolmen mukaiset uskomukset ja näkemykset tahoillansa äärevöityvät ehkä radikaalistikin lisää.

Eikä sillä näytä olevan kulloisellakaan taholla väliä uskomuksiinsa-näkemyksiinsä, vaikka noiden kolmen kesken ne äärevöityvät teemat ja sisällöt joutuvat tällaisessa eskalaatiotilanteessa yhä jyrkempiin ristiriitoihin keskenään, ja sulkevat siten toinen toisiaan pois yhä skitsofreenisemmin mm. empiiristen seikkojen valossa...

Kuten yhteiskuntatilanteestamme muutenkin voidaan joka tapauksessa todeta ihan yleisestikin, niin mm. näkemyksien äärevöitymiset eri ryhmien kesken ja sen aiheuttamat yhä jyrkemmät vastakkainasettelut ovat tietenkin vaarallinen ja tuhoisa kokonaistilanne sosiaalisen-psyykkisen koheesion ja ihmisten toimintamallien suhteen!...

Niinpä onkin tavallaan mielenkiintoista ja merkillistä, miten "Universumi" nyt omalla viekkaalla tavallaan manifestoi meille mm. juuri tätä ennätyslämpöä sää- ja ilmastoaspektinsa kautta, jolloin nämä kolme ryhmää tavallaan "pakotetaan" yhä jyrkemmän vastakkainasettelutilanteen kautta yhä haasteellisempiin itsetietoisuuksiensa itsereflektioon, ja siinä omaa itseään ja maailmanmallejaan yhä kyseenalaistavampiin tunne- ja havaintotiloihin...

Henkisissä piireissähän usein kuullaan käytettävän tuota termiä "manifestaatio", joka on tavallaan tässä tilanteessa siis olemassa olevassa ryhmäkäyttäytymisten, maailmankuvallisten ja uskomuksellisten seikkojen yhteisödilemmassa jopa lahja ja kriittinen kulminaatiopiste kasvuun ja kehitykseen.

Ensin sellainen kasvun ja kehityksen piste ryhmiensä kera saapuu haasteenaan tilanteeseen (kuten nyt tässä sääeskalaatiossa), jossa aiheutuu ylenmääräistä painetta, kipua ja projisointeja aktiivisesti ja radikaalisti sille itselleen itsetutkiskelupakotteena ja se johtaa ensin defenssimekanismin voimistumiseen, mutta jossain vaiheessa se johtaa lopulta tiedolliseen, kokemukselliseen ja tunnetason purkautumiseen pois tuosta paineen, kivun ja projisoinnin tilasta, ja sen myötä tapahtuu sitten hyppy laajempaan ja valistuneempaan tietoisuuteen ja ymmärrykseen -- jos niin käy...

Miten sitten tässä ko. tilanteessa noiden kolmen ryhmän omilla kontoilla voisi tällainen tietoisuushyppy tapahtua? -- Katsotaanpa! >>

Ryhmä 1: Ilmastoalarmistinen hiilidioksidipakkomielle tulee siinä hypyssä haastetuksi ja kyseenalaistetuksi, koska ilmaston ja sään käyttäytymisessä tässä ryhmässä tähän mennessä olemassa ollut yksisilmäinen uskomus hiilidioksidin väärin tajuttuun kaikkivoipaisuuteen on kulttityylinen ajatusvirhe -- uusi ymmärrys heille tarkoittaa täten sitä, että syntyy monitahoisempaa empiiristä ymmärrystä sellaisen kulttityylisen ajattelumallin sijalle ilmaston ja sään käyttäytymisestä.

Ryhmä 2: Kemikaalivanafanaattisuus ja laajemmin säänmuokkauksesta ylenmäärin ja väärin perustein kohkaaminen tulee siinä hypyssä haastetuksi ja kyseenalaistetuksi, koska ilmaston ja sään käyttäytymisessä tässä ryhmässä tähän mennessä olemassa ollut yksisilmäinen uskomus säänmuokkauksen kaikkivoipaisuuteen on kulttityylinen ajatusvirhe -- uusi ymmärrys heille tarkoittaa täten sitä, että syntyy monitahoisempaa empiiristä ymmärrystä sellaisen kulttityylisen ajattelumallin sijalle ilmaston ja sään käyttäytymisestä.

Ryhmä 3: Ilmastonmuutoksen olemassaoloon ylikriittisesti suhtautuvat (ilmastonmuutosdenialistit) omaavat liian tarkoitushakuista ja agenda-ajettua havaintotapaa ilmaston ja sään käyttäytymisestä, ja siinä hypyssä he saavat laajempaa näkökulmaa tuollaiselle käänteiselle vastakkainasetelmalleen hiilidioksidiperusteisia ilmastoalarmisteja kohtaan; havainnot saavat lisää monipuolisuutta ja syvempää ymmärrystä empiiristä analyysiä varten eikä analyysi ole enää liian jyrkästi tarkoitushakuisen yksisilmäistä "anti-ilmastoalarmismina" -- uusi ymmärrys heille tarkoittaa täten sitä, että havaintojen ja analyysien rehellisyys korostuu, vaikka ilmasto muuttuisikin myös paljon lämpimämpään suuntaan näennäisesti "ilmastoalarmismin" osoittamalla tavalla.

---- Kaikkien näiden kolmen kesken kollektiivisesti tapahtuu siis sitä, että keskinäisesti saavutetaan parempaa yhteisymmärrystä ilmaston ja sään käyttäytymisen ymmärtämisessä, jossa kustakin eri ryhmästä käsin voidaan nähdä toinen toistensa näkökulmia entistä paremmin, ja ymmärtää niitä sekä ajattelun tasoa nostavilla että sosiaalista koheesiota synnyttävillä hedelmällisillä tavoilla...

Eli esim. ilmastoalarmistit voivat oppia ilmastonmuutokseen ylikriittisesti suhtautuvilta "denialisteilta" hiilidioksidipakkomielteensä ulkopuolisia asioita ilmastosta...

Kemikaalivanafanaattinen ilmastonmuokkaususkomus saa puolestaan tarpeellista empiiristä analyysikyvyn parantamista ilmastonmuutokseen ylikriittisesti suhtautuvilta "denialisteilta", joilla on antaa empiiristä tietotaitoa perehdyttyään ilmastoalarmismin ja hiilidioksidipakkomielteen kyseenalaistamiseen...

Ilmastonmuutokseen ylikriittisesti suhtautuvat "denialistit" puolestaan voivat löytää uudenlaista metodihallintaa ilmastoalarmistien tavasta olla uskomuksissaan pedantteja ja tarkkoja -- vaikka siis se pedanttius ja tarkkuus on kulttityylistä ja agenda-ajettua, mutta juuri siksi se pedanttius ja tarkkuus tulisikin ottaa metodisiirtona alarmisteilta "pois" uutta ymmärrystä laajentavaan käyttöön.

Tietenkin laajasti sanottuna metodisiirto parempaan käyttöön tapahtuu siinä optimaalisesti sekä ilman hiilidioksidipakkomiellettä että kemikaalivanafanaattisuutta ja laajemmin säänmuokkauksesta ylenmäärin ja väärin perustein kohkaamista.

Täten voitaisiin saavuttaa parempaa yhteiskunnallista ajattelun ja toiminnan mallia esimerkiksi myös muiden toisenlaistenkin yhteisödilemmojen ratkaisemisiin...

---- Mutta ongelmat ovat yleisesti todella vaikeat ja moninaiset Länsimaissa(kin), jotta tuollaisia optimitavoitteita kohti edes päästäisiin lähtemään liikkeelle kunnolla!

Valitettavasti joudumme miettimään tämän aihepiirin ulkopuolisiakin ääridilemmoja, kuten sitä miten ääripahasti geopolitiikan pattitilanne on manifestoitunut mm. Ukrainan ja Venäjän välisenä sotana, joten ihmisten mieliä pitää pihdeissään todella valtava määrä erilaisia ongelmia ja pahuutta, ja nämä sää- ja ilmastoasiat ovat vain yksi "pieni" osa sitä...

Lisäksi on valitettava tosiasia se, että noiden mainittujen ryhmien piireissä etenkin juuri nuo kulttityyliset uskomukset ovat erittäin pontevia pysymään ennallaan ja pikemminkin saamaan lisää vahvistusta itselleen sekä vallitsevista sää- ja ilmasto-olosuhteista että ulkoistuksina "viholliskuvallisesta projisoinnista".

Se on tosi valitettavaa, kun paremminkin sellaisen tosiaan pitäisi purkautua rikki tuohon em. "tietoisuushyppyyn".

Kulttityyliset uskomukset ovat myös herkästi sellaisia, mitkä kumoavat empiirisen tiedon metodeja ja sisältöjä liian yksioikoisesti ja vastakkainasetelmallisesti, jolloin sekä hiilidioksidipakkomielle että kemikaalivanafanaattisuus voivat pikemminkin vahvistua vallitsevista sää- ja ilmasto-olosuhteista, vaikka muutoksiin siinä olisi mitä tahansa muita syitä kuin heidän uskomuksiensa mukaiset luulosyyt, ja kontoilleen tulevista kyseenalaistuksista voi heillä tapahtua herkästi lisää sisään päin kääntyvää vahvistautumista.

Kyllä! -- ilmasto tosiaan muuttuu ja on aina muuttunut ihmisistä riippumatta(kin), eikä ole mikään "ilmastokatastrofi", vaikka se muutos voikin sisältää mm. tätä nykyisen kaltaista ennätyslämpöä jatkossakin vielä paljon lisää ja paljon ankarampanakin; eikä se ole mikään aihe ihmisen syyllistämiselle siitä "hiilidioksidiasetta" käyttäen!

Ilmaston lämpeneminen ei ole välttämättä sama kuin hiilidioksidilähtöinen ja muka ihmisen aiheuttama "ilmastonmuutos" -- varsinaisesti tapahtuu ilmastonmuutosta siitäkin huolimatta ja kokonaan ilman sitä, ja se voi olla yhtenä skenaariona monista käytännössä myös paljon pahempi ilmaston lämpeneminen kuin ilmastoalarmismin "ilmastonmuutoksessa" on varoitettu... 

Ei ole takeita kuitenkaan siitä, miten jatkossa ilmastossamme käy, koska ihminen ei hallitse säätä, ei hiilidioksidin määrillä eikä säänmuokkauksella!...

Ja siksi tässä nykyisessä ilmastonmuutostilanteessa onkin äärimmäinen haaste yrittää saada perille etenkin juuri noille eniten kulttiajattelua sisältäville ko. ryhmille sitä, ettei ilmastossamme tämän nykymuutoksen ainoina / merkittävinä syinä ole joko "vain hiilidioksidi" tai "säänmuokkaus".

Ja lopulta näiden kaikkien kolmen ryhmän puitteissa on äärimmäinen haaste saada ymmärrystä läpi niin, etteivät nuo kolme äärevää / vastakkainasetelmallistavaa ajattelun muotoa hinaisi ymmärrystä kollektiivisesti liian hakoteille niistä ilmastonmuutoksen syistä, ja aiheuttaisi "harhautuksessaan" jatko-ongelmia mm. totalitarismiin tai muihin rappioilmiöihin...

Mutta ilmastoalarmismin hiilidioksidipakkomielteen suhteen toki se liiallinen vahinko on jo käynyt virallisen vallan ja Elokapinan omaksuttua sen ajatusvirheen jo niin pahasti, ja sitä eliitti on jo pitkään käyttänyt hyväkseen teknokraattista, neofeodaalista ja malthusilaista diktatuuria juntatessaan muka "ongelman ratkaisuna"!...

Ihminen-ihmisyhteisö kriisiytyessään ja rappioituessaan on kuitenkin joka tapauksessa ja valitettavasti sellainen yhteisöolento (eli juuri nyt!), joka liian herkästi näyttää poimivan siinä "oloaan helpottavaksi" maailmanselityksekseen liian yksikertaisia ja liian idioottimaisesti kohdennettuja käsitys- ja toimintatapoja, joissa mm. uskomukselliset ja kulttityyliset sisällöt ottavat ylimääräävää asemaa sen sijaan, että esim. sekä empiiriset että henkiset olevaisen käsitykset kehittyisivät rintarinnan harmoniassa tietoisuutta laajentaen eikä nykytapaisesti kaventaen.

Nyt joudumme yhtäältä ilmastoalarmismissa katsomaan sitäkin, miten empiirinen metodi on siinä vääristynyt uskonnon ja vääränlaisen "henkisyyden" puolelle, ja siinä on muodostunut virallisen tieteen sisälle kulttisairaus objektinaan hiilidioksidin muka oletettu "pahuus" kaikkine vääristyneine hulluuksineen.

Toisaalta kemikaalivanafanaattisuudessa vääränlainen "henkisyys" on osasyyllinen siinäkin empiirisen havainnointi- ja analyysikyvyn menettämiselle, vaikka nämä kaksi em. ryhmää usein esiintyvät toinen toisilleen vastakkainasetelmallisesti, kun ilmastoalarmismi on "virallinen pahuus" ja kemikaalivanafanaattisuus esiintyy "virallisen pahuuden vastaisena".

Ns. uushenkisyys on "virallisen pahuuden vastaisena" usein käsikädessä käyvä ominaisuus ns. valveutumisessa monien asioiden kanssa, missä esiintyy myös tuota kemikaalivanafanaattisuutta osaksi juuri sen kautta, mutta uushenkisyyskin voi tosiaan olla myös vääristynyttä ja pahaa; esim. väärää henkisyyttä voi olla käytännön maailman unohtaminen liikaa, jossa siirrytään harhaisiin utopioihin...

Optimitilanteessa henkisyys ja empirismi olisivat toinen toisiaan tukevia laajemman ymmärryksen välineitä käytännön maailman parantamiseksi, minkä myös uushenkisyyden pitäisi ottaa huomioon! -- ei ole mieltä käsittää siksi esim. ilmasto- ja sääasioissa "virallisen pahuuden vastaisuutta" yhtäläisesti empirismin vastaisuutena!

Mutta kun uushenkisyyden nousua tapahtuu virallisen vallan rappiota vastaan siten, että se henkisyys joko on ylikorostunutta "virallisen tieteen" empirismin kustannuksella tai se on sitä väärää "henkisyyttä" ylipäätään, niin samalla siinä piilee tosiaan katala sudenkuoppa: 

Henkisyys vääränä asenteena niin ylikorostuneena kuin vääristyneenä saattaa se silloin ottaa liiallista-huonoa valtaa ajattelussa, ja siten sumentaa mm. empiirisen metodin käsittämistä vääristyneeksi tai poiskin ymmärryksestä, jossa pääsevät siksikin muhimaan "rikkaruohoina" mm. kemikaalivanapakkomielteet.

Olen usein havainnut somea seuraamalla, että tuonlainen väärä "henkisyys" voi olla em. huonon uushenkisyyden lisäksi myös sekä perua jostain uskonnollisesta epävirallisesta lahkosta tai virallisen vallan kirkkopiireistä lahkoineen / uskontoineen, josta virallisen vallan kyseenalaistamiseen herääminen on sitten kääntänyt sen vanhaperuisen henkisyyden tuoksi huonolaatuiseksi "uushenkisyydeksi", jota jotkut käsittävät väärin "heräämiseksi"...

Ja tosiaan on olemassa sellainen kokonaisvaltainen yhteiskuntarappion tilanne, missä ilmeisesti länsimaisen ihmisen kollektiivinen käsityskyky on yleisestikin alenemassa syystä tai toisesta (tätä on analysoinut ainakin Seppo Oikkonen blogissaan Alkon kassalla), missä monien yksilöiden ymmärrys ajan hallinnasta, visuaalisista ajatushahmoista ja kolmiulotteisista sisällöistä huononee hälyttävästi... 

---- Tämänlainen valveutumisen ja rappion dilemma on siis mielestäni selvästi olemassa myös näissä ilmasto- ja sääasioissa, joka on osaltaan vakava ongelma nyky-yhteiskunnassamme ja ns. länsirappiossa kokonaisuutena.

Minun kontolle taitaa siis edelleen sälyttyä näistä ongelmista yhä selostaminen ja analysoiminen tämän aihepiirin ollessa parhaiten hallitsemieni asiakokonaisuuksien piirissä, joten tulevissa kirjoituksissani palaan asiaan!...

Esim. minulla on edelleen tekemättä viime keväänä Fb-seinälläni käymieni kemikaalivanakyseenalaistuksieni tänne blogiini siirto, josta jo tein tämän alustusbloggauksen kesäkuussa; yritän jossain vaiheessa tässä loppuvuonna viimein saada tätäkin tehtyä, kun nyt olen saanut uutta intoa olla aktiivisempi somessa...

Mutta nyt näemme joka tapauksessa sen, miten "Universumi" kurmoottaa tätä sää- ja ilmasto-ongelmavyyhtiä saapumaan kohti jotakin ratkaisua: 

Niin kauan kuin tuollainen em. kolmitahoinen tiedon, sosiaalisuuden ja ymmärryksen dilemma on olemassa ilmasto- ja sääasioissa, niin voidaan "manifestaationa" sille odottaa ilmaston ja sään muuttuvan yhä enemmän sellaiseksi, joka luo kaikille noille kolmelle ryhmälle sisäistä muutospakotetta yhä enemmän -- kussakin ryhmässä vallitsevat virhekäsitykset eivät voi elää loputtomasti muuttumattomina, vaan viime kädessä taitaa siis ilmasto itse "puuttua peliin", jos ei muutoin ratkaisu "ilmaannu"...

Muutokset sosiaalisissa, kulttuurillisissa ja kulttityylisissä ajattelun ja tietoisuuden sisällöissä tapahtuvat kuitenkin yleensä tosi hitaasti, joten hedelmällisiä tuloksia ko. uudessa "tietoisuushypyssä" joudumme todennäköisesti odottelemaan vähintään monta vuotta, ja ehkä useita vuosikymmeniä?

Ilmasto muuttuu siinä ajassa koko ajan, ja "Universumi" odottaa sen kautta, josko ihminen viimein alkaisi ymmärtää paremmin myös ilmastoa ja säätä, saati itseään ja koko maailmaa -- ihmisyyden on tosiaan aika jo alkaa herätä kymmentuhatvuotisesta unestaan, jota ovat leimanneet kaikki menneet totalitarismit, keskiajan feodalismit, hullut tyranniat, sodat jne.!...

Sää- ja ilmastoasioidenkin uudenlainen haltuunotto sen heräämisen yhtenä manifestaationa parempaan on oleellista tietenkin: mutta noiden kuvattujen kolmen ryhmän puitteissa kullakaan ei ole tällä hetkellä saavutettuna vielä parasta ymmärrystään ko. asiavyyhdeistä lähimainkaan!