Viikon 40 sää vuonna 2013: Aluksi hyvin kylmää pilvipoudassa; puolivälin yöpakkasten kautta vähitellen epävakaistuvaa ja heti normaalia leudompaa

Blogikirjoittamiseni ja siten tämä sää- ja luontoraportoimisenikin on ollut melko pysähdyksissä viime päivinä, koska ajankohtaan on sattunut mm. poikkeuksellisen upean ja yhtäkkisen ruskan taltioimista intensiivisesti valokuvaamalla ja muitakin kiireitä. Siksi olen rakentanut taas vasta nyt edellisen viikon säästä kertovan raporttiosan. Lisäksi ovat mietityttäneet aikaisemmin mainitsemani valokuvabloggaamisen ongelmat... 

Olisipa yhteiskunnallispoliittistakin kirjoittamisen aihetta taas paljon mm. Heidi Hautala -gaten ja Yhdysvaltain vakavan kriisin muodoissa, joista etenkin jälkimmäisestä valtamedia ei juurikaan uskalla / osaa kertoa oleellisia asioita...

Joka tapauksessa tämän viikkosääraportin myötä yritän lähiaikoina alkaa taas rukkaamaan blogijulkaisua jonkinlaiseen muottiin ja siinä tulee takautuvasti ainakin Viikon kasvi -osiakin, mistä tulee perinteinen linkkilisäys myös tähän raporttiin. 

Tässä raportissa olen kasvattanut "Luontohavaintoja viikolta xx" -osiossa ruskaan liittyvää kuvailua entistä perinpohjaisemmaksi ennakoiden tämän syksyn upeaa ja erikoista Etelä-Suomen ruskahuipennusta, joka on ollut viime päivinä menossa, muttei kuitenkaan ollut vielä ko. viikolla 40.

Yleiskuvaus viikon 40 - 2013 säästä Etelä-Suomeen: Jakson sää oli kaksijakoinen >> Edellisviikon puolelta jatkui vielä ma - ke välisen ajan tavanomaista paljon kylmempi sää, jossa pilvisyys vaihteli runsaasta ala- ja keskipilvikannesta ti-ke yön länsiosissa vallinneeseen selkeään säähän. Tällöin kylmyys huipentui tuona yönä länsiosien sisämaan jopa n. -5 asteen yöpakkasiin: Yöpakkaset lokakuun 1. ja 2. päivien öinä-aamuina vuonna 2013: Kylmyysaallon huipennus. Kylmän vaiheen aikana päivälämpötilat jäivät kauttaaltaan alle +10 asteen. Ke lämmin rintama toi runsaampaa pilvisyyttä lännestä ja sen jälkeen alkoi koko loppuviikon jatkunut leuto vaihe vähitellen voimistuneessa länsivirtauksessa, joka eteni aluksi korkeapaineen pohjoisreunalla vähäpilvisenä ja to jopa selkeän aurinkoisena. Viikonloppuna lännestä saapui säärintamia, joiden yhteydessä saatiin heikkoja - kohtalaisia vesisateita; yhtäältä la illalla ja seuranneena yönä sekä uudestaan su illalla. Tämän leudon vaiheen lämpötilat ilmenivät aluksi lähinnä korkeina päivälämpötiloina saavuttaen lähes +15 asteen lukemia etenkin lounaassa. Viikonloppuna voimistuneet länsi-lounaistuulet sekä runsastunut pilvisyys nostivat myös yölämpötilat niin, että lämpötila alkoi olla ympäri vuorokauden lähes sama; +10 asteen vähän molemmin puolin, jolloin leudointa yhä lännessä - lounaassa ja päivälämpötilat ylimmillään lähes +15 astetta.

Euroopan mittakaavassa Fennoskandian kylmyys ulottui aluksi laajasti myös Itä-Eurooppaan, Balkanille ja koko Länsi-Venäjälle niin, että lähes kaikkialla ko. alueella mitattiin hallaa ja yöpakkasia jopa Mustanmeren lähes rannikoita myöten. Uralilla oli jopa talvista lumisateineen. Sen sijaan Länsi-Euroopassa ja Britteinsaarilla oli yhä paljon leudompaa, mutta myös epävakaista läntisen matalapaineen takia. Matalapainetta ulottui lännestä myös Välimerelle heikkona vähentäen helteet sieltä yhä enemmän pois ja tuoden hyvin kolean matalapaineen Mustallemerelle ti - pe ajaksi. Muutosta alkoi tapahtumaan, kun Skandinaviassa ollut korkeapaineen selänne muodostui korkeapaineeksi Itä-Eurooppaan ja aivan viikon lopussa Mustallemerelle. Sen myötä matalapainetoiminta alkoi muodostua Britteinsaarten länsipuolelta pohjoiselle reitille noin Islannin suunnasta Norjanmerelle ja siitä Lapin yli itään; tällöin leuto länsi-lounaisvirtaus valtasi siis ensin Fennoskandian ke - to Lappia myöten ja se ulottui lopulta Uralille saakka. Toisaalta idän kylmä ilmamassa osoitti itsepäistä pysyvyyttä viikonloppuun saakka yöpakkasineen etenkin Mustanmeren pohjoispuolella. Viikonloppuna manner-Eurooppaan lännestä tulleen uuden korkeapaineen mukana alkoi kuitenkin lämmetä vähitellen idemmäksi, mutta samalla pohjoinen matalapainetoiminta toi epävakaista säätä rintamineen Fennoskandiaan ja siinä yhteydessä Lappi - Uralin alue alkoi kylmetä uudestaan.

Ruskan kokonaan päättymisen raja siirtyi viikon mittaan arvioilta Lapin tasalla vähitellen etelämmäksi. Venäjän puolella Uralin seutu ja Jäämeren läheiset alueet Vienanmerelle olivat jo edellisviikolla ruskattomia ja ko. viikolla jo monin paikoin Etelä-Suomen tasaa myöten. Ruskahuipentuma alkoi edetä Fennoskandiassa leudontuneen sään myötä nopeammin etelämmäksi saavuttaen su mennessä jo monin paikoin Etelä-Suomen tasaa. Länsi-Venäjällä ruskahuipentuma kattoi alueita laajasti Etelä-Suomen tasalta Moskovan seuduille ja siitä viikon mittaan etelämmäksikin, mutta yhtäältä jatkuvat yöpakkaset ja toisaalta hyvin kolean sään ruskaa hidastanut vaikutus laimensi todennäköisesti ruskavärejä siellä monin paikoin. Manner-Euroopassa eteni vasta laikuttainen ruskan alkuvaihe, mutta nyt entistä laajemmin myös Länsi-Euroopassa ja Britteisaarilla sekä sitä vahvemmin itäosissa Balkania ja Mustanmeren rannikoitakin myöten. Vuoristoissa ruska oli tietenkin paljon ympäröiviä alueita edellä; kuten Alpeilla, jossa ruskahuipennus eteni osin Fennoskandian tapaan ja Skandinavian vuoristossa ruskan päättyminen eteni etelämpänä kuin esim. Suomessa.

Euroopan mittakaavassa em. tilanteet ilmenivät tarkemmin näin: Wetter3 -arkisto A ja Wetter3 -arkisto B (Esim. valinnat "Niederschlagstaerke und -form" ja "2 m Temperatur" tuovat tuttuja sääkarttatyyppejä).

Maanantai 30.9.2013: Korkeapaine ulottui yhä selänteenä Jäämereltä Skandinaviaan ja laaja matalapaine pysyi keskukseltaan Uralin eteläosissa; tämä systeemi kierrätti edelleen koillisesta hyvin kylmää ilmaa etenkin Suomeen ja laajasti Itä-Eurooppaan sekä läntiselle Venäjälle. Britannian länsipuolella velloi voimakas matalapaine ja siitä ulottui rintamasysteemeineen vähäistä matalapainetta Italiaan ja Balkanille. Tarkastelualueella pilvisyys pysyi koko päivän laajasti runsaana, kun koillisvirtauksen mukana tuli jatkuvasti keski- ja alapilvilauttailua; lähinnä hahtuva- ja kumpukerrospilveä ajoittain rakoillen ja toisaalta tiiviin verhopilvimäiseksi välillä tihentyneenä. Sateita ei tullut. Koillistuuli oli koko päivän enimmäkseen kohtalaista. Yölämpötila oli enimmäkseen 0 ja +4 asteen välillä; paikoin hallaa ja sisämaassa joillakin vähäpilvisillä paikoilla lievää yöpakkasta. Päivälämpötila oli +5 ja +9 asteen välillä; leudointa lounaiskolkassa.

Tiistai 1.10.2013: Korkeapaine alkoi vahvistua Skandinaviassa enemmän sen eteläosiin ja Pohjois-Itämerelle alkaen ulottaa illalla selännettä Etelä-Suomeen. Uralin eteläosien talvinen matalapaine alkoi heiketä; koillisvirtaus heikkeni Suomessa ja Jäämeren vähäinen matalapaine alkoi tuoda lännestä leudompaa ilmaa jo Lappiin. Laaja ja voimakas matalapaine jatkoi Britteinsaarten länsipuolella ja Välimerellä vallitsi jonona vähäistä matalapainetta Mustallemerelle, missä osakeskus alkoi voimistua; tämän systeemin pohjoispuolella Itä-Euroopassa jatkui hyvin kolea sää. Tarkastelualueella runsas verhopilvimäinen keskipilvikansi alkoi rakoilla aamuksi monin paikoin; eniten länsirannikon tuntumassa ja lounaissaristossa. Iltapäiväksi koillisesta tuli kuitenkin vielä uusi annos hahtuva- ja kumpukerrospilveä laajana lauttana, mutta illalla sää selkeni laajemmin lännestä alkaen itäosia lukuun ottamatta. Koillistuuli oli aluksi heikkoa - kohtalaista, mutta illalla tuulet tyyntyivät etenkin lännessä. Yölämpötila oli enimmäkseen 0 ja +4 asteen välillä, mutta etenkin em. länsikolkan vähäpilvisellä alueella oli yöpakkasta -1 ja -4 asteen välillä. Päivälämpötila oli +5 ja +9 asteen välillä; leudointa lounaassa. Illalla kylmeni edellisyötä laajemmin jo vähän pakkaselle länsiosissa.

Keskiviikko 2.10.2013: Korkeapaine pysyi yöllä - aamulla Etelä-Skandinavian - Itämeren yllä ulottaen selännettä Etelä-Suomeen. Loppupäivän aikana se siirtyi enemmän Suomen eteläpuolelle päästäen lännestä leudomman länsivirtauksen alkamaan ja siinä lämmin rintama alkoi ylittää Suomea itään. Uralilla oli yhä talvinen matalapaine ja toinen laaja matalapaine pysyi yhä Britteinsaarten länsipuolella nostaen etelästä Länsi-Eurooppaan lisää leutoa ja epävakaista säätä. Kolmas matalapaine jäi vellomaan Mustallemerelle vetäen hyvin kylmää ilmaa Venäjältä länsipuolellensa Balkanille. Tarkastelualueella yöllä - aamulla länsiosissa oli laajasti selkeää - lähes selkeää, mutta itäosissa pysyi ala- ja keskipilvilauttaa. Aamupäivällä tilanteeksi korvautui kaikkialla lännestä saapuneen lämpimän rintaman aluksi yläpilviharsot raitamaisina vyöhykkeinä ja iltapäivällä yhä enemmän myös hahtuva- ja verhopilvivyöhykkeet vaihtelevina ja kauniin aaltomaisina lauttoina. Illalla tämä pilvilauttailu paksuni ajoittain tasaisen tiiviiksi ja luoteesta tuli itäkolkkaan ajoittaista heikkoa sadetta. Yöllä - aamulla oli enimmäkseen tyyntä, mutta sen jälkeen länsituuli virisi heikkona. Yöpakkasta oli lännessä sisämaassa monin paikoin jopa n. -5 astetta ja etelärannikollakin paikoin asteen parin verran. Idän runsaspilvisellä alueella yölämpötila säilyi enimmäkseen -1 ja +4 asteen välillä. Päivälämpötila kohosi lännessä +10 asteen vaiheille, mutta jäi idässä vielä enimmäkseen +5 ja +9 asteen välillä.

Torstai 3.10.2013: Korkeapaine pysyi lähes paikoillaan noin Puola - Itämeri - Baltia -alueella ja Britteinsaarten länsipuolinen matalapaine alkoi heikkenevänä venyä rintamasysteemeineen kohti Norjanmerta; tämän myötä hyvin leutoa ilmaa kiertyi korkeapaineen länsipuolelta länsivirtauksena koko Fennoskandiaan. Korkeapaineen keskuksen alueella ja sen itäpuolella vallitsi laajasti yhä hyvin kylmä ilmamassa Venäjältä Itä-Eurooppaan, Balkanille ja Mustallemerelle saakka. Tarkastelualueella yöllä - aamulla oli vielä itään ylittäneen lämpimän rintaman takaosan keskipilvilauttailua kauniin profiilikkaina hahtuva- ja verhopilvinä, mutta lännestä selkeni aamupäivän aikana ja koko loppupäivän oli enimmäkseen pilvetöntä. Aamulla oli paikoin utua ja usvaa. Länsituulet olivat heikkoja - iltapäivästä alkaen ajoittain kohtalaisia. Yölämpötila oli etelärannikolla ja lännessä +5 asteen vaiheilla ja sisämaassa muutoin 0 ja +4 asteen välillä; kylmintä vähäpilvisillä paikoilla hallan kera. Päivälämpötila kohosi laajasti +11 ja +15 asteen välille, mutta jäi itäkolkassa +10 asteen vaiheille.

Perjantai 4.10.2013: Matalapaineen painopiste siirtyi yhä enemmän Britteinsaarilta ja sen länsipuolelta Norjanmerelle, missä siihen kuulunut etelä-pohjoissuuntainen rintamasysteemi asettui noin linjalle Länsi-Eurooppa Skandinavian länsiosat. Korkeapaine pysyi yhä Itä-Euroopassa ja ulotti selännettä Moskovan seudun yli itäkoilliseen; sen pohjoispuolella leutoa ilmaa pääsi Fennoskandiasta länsivirtauksessa jo Uralille saakka. Mustanmeren matalapaine heikkeni, mutta hyvin kylmä ilmamassa kattoi vielä alueen laajasti Itä-Euroopasta Länsi-Venäjän eteläosiin. Tarkastelualueella yöllä - aamupäivällä oli enimmäkseen selkeää vähäisiä untuva- ja kumpukerrospilvilauttoja lukuun ottamatta; yöllä - aamulla oli myös usvaa ja utua. Iltapäivästä alkaen kumpukerrospilvisyys lisääntyi vähitellen lauttoina ja jonomuodostelmina; illalla oli jo ajoittain täysipilvistä ja ilmamassan utu lisääntyi. Länsi-lounaistuulet olivat aluksi enimmäkseen heikkoja - kohtalaisia, mutta iltapäivästä alkaen ne voimistuivat ajoittain navakoiksi. Yölämpötila oli etelärannikolla ja lännessä +4 ja +7 asteen välillä ja sisämaassa +1 ja +4 asteen välillä; kylmintä idässä paikoin hallan kera. Päivälämpötila oli +10 ja +14 asteen välillä; viileintä itäkolkassa.

Lauantai 5.10.2013: Matalapaine pysyi lähes sijoillaan Norjamerellä, mutta sen rintamasysteemi ylitti hitaasti Skandinaviaa itään kaksivaiheisena ja se saapui illalla myös Suomeen. Korkeapaine alkoi siirtyi Itä-Euroopassa vähän enemmän Mustanmeren ja sen pohjoispuolen ylle; ilmamassan leudontuminen alkoi vain hitaana sillä alueella. Leutoa ilmavirtausta ulottui yhä Fennoskandiasta Uralille. Korkeapainetta alkoi vahvistua lounaasta kohti Ranskaa ja samalla voimakas uusi matalapaine työntyi sen pohjoispuolella Islannin eteläreunalle tuoden uuden leudon annoksen lounaasta Britteinsaarille - Länsi-Eurooppaan. Tarkastelualueella kumpukerrospilvisyys vallitsi jo alkupäivästä lähes yhtenäisen runsaana; ajoittain oli vähäistä rakoilua. Iltapäivästä iltaan lännestä tulleen rintaman sadealue valtasi alaa aluksi heikkona kuuronauhana ja myöhemmin vähän runsaampana sateena. Ilmamassa oli utuinen ja illalla utu lisääntyi entisestään. Etelä-lounaistuulet olivat kohtalaisia - ajoittain navakoita lähes koko päivän; illalla rintamasysteemin ylityksessä tuulet heikkenivät ja kääntyivät länteen. Lämpötilan vuorokausivaihtelu kaventui lähes olemattomaksi; yölämpötila oli enimmäkseen +6 ja +9 asteen välillä; leudointa lounaiskolkassa. Päivälämpötila oli +10 ja +13 asteen välillä.

Sunnuntai 6.10.2013: Matalapaine pysyi yhä Norjanmerellä ja siitä irtosi osakeskus ylittämään Lappia itään; tämän mukana edellispäivänä Suomeen lännestä tullut rintamasysteemi siirtyi yön - aamun aikana heikkenevänä Venäjälle. Uralilla kylmeni uudestaan. Länsilounaasta Islannin eteläreunalle venynyt matalapaine alkoi sulautua osaksi Norjanmeren matalapainetta ja tässä rintamasysteemeitä siirtyi sarjana lännestä Fennoskandiaan leudossa länsivirtauksessa; illalla taas Suomeenkin. Idän korkeapaine asettui noin Mustanmeren alueelle ja lännestä manner-Eurooppaan pitkulaisena siirtynyt korkeapaine alkoi sulautua siihen alkaen lämmittää säätä laajasti lännestä alkaen; Länsi-Venäjän eteläosissa oli vielä koleaa yöpakkasineen. Tarkastelualueella yöllä - aamulla em. rintaman sateet kastelivat heikkoina - kohtalaisina; rintaman jälkipuolella oli vielä hetken kumpukerrospilvisyyttä, mutta ilmamassan utu hälveni kokonaan. Iltapäivästä alkaen kumpukerrospilvisyys poistui ja jäljelle jäi vaihtelevasti untuva- ja harsopilvilauttoja seassaan paikoin voimakkaita lentokonejuovia. Illalla pilvisyys runsastui näyttävästi profiilikkaiden hahtuvapilvilauttojen kautta ja uuden rintaman heikkoja kuurosateita alkoi esiintyä monin paikoin. Tuulet kääntyivät yöllisen rintaman jälkeen aamuksi luoteeseen ja olivat kohtalaisia. Iltapäivällä ja illalla tuulet kääntyivät vähitellen läntisemmiksi ollen hetken heikkoja, mutta pian taas kohtalaisia - ajoittain navakoita. Lämpötilan vuorokausivaihtelu oli pientä; lämpötila oli yöllä +10 asteen vaiheilla - idässä vähän alle ja päivälämpötila oli +11 ja +14 asteen välillä; leudointa lounaiskolkassa.

Alkaneen viikon 41 sääennuste Etelä-Suomeen (Päivitystä ei tule): Jakson säästä on taas tapahtunut jo ma - la välinen aika; siinä tarkastelualueella jatkui to saakka edelleen hyvin leuto sää, missä ilmamassan kosteus lisääntyi aiheuttaen utujen lisäksi jo ajoittain sumujakin. Lännestä saapuneet säärintamat tuottivat ajoittain vesisateita lähes päivittäin, mutta aurinkoakin pilkahteli välillä. Lämpötilat olivat ko. aikana yötä-päivää lähes samat eli pääasiassa +10 asteen tienoilta ajoittain jopa lähes +15 asteeseen iltapäivisin.

Euroopan mittakaavassa manner-Eurooppaa hallitsi aluksi korkeapaine, joka alkoi kuitenkin keskittyä myöhemmin vain Mustallemerelle. Tilanteessa kehittyi aluksi Fennoskandiaan matalapaine siten, että siinä velloi aluksi kolme osakeskusta noin Islanti - Skotlanti - Skandinavia -alueella. Sitten matalapaine koostui kahdeksi toisistaan erkaneviksi osakeskuksiksi ke - to; toinen siirtyi to-pe aikana Keski-Skandinaviasta Lapin yli Jäämerelle ja toinen Skotlannin ja Norjan välistä Tanskan yli manner-Eurooppaan. Samalla korkeapaine muodostui Britannian länsipuolelle valmiina kiepsahtamaan pohjoiskautta kohti Fennoskandiaa. Tämän koko systeemikehityksen itäpuolella hyvin leutoa säätä virtasi Itä-Eurooppaan ja Länsi-Venäjän eteläosiin lähes takakesäisesti. Sen sijaan systeemin länsipuolella pääsi Britannian kautta pohjoisesta syyskoleaa ilmaa Länsi-Eurooppaan. Fennoskandiassa länsiosat kylmenivät vähän jo ke-to, mutta Etelä-Suomeen siis riitti vielä etelästä leutoa to aikana (Tarkemmat havaintoselitykset alkuviikon säästä viikon 41 sääraportissa ensi viikolla...).

Eilen pe matalapaine asettui Jäämerelle voimakkaana ja lännestä työntyi korkeapaine kiilamaisesti Etelä-Skandinaviaan - Baltiaan. Samalla manner-Euroopan matalapaine heikkeni useaksi pieneksi osakeskukseksi. Tämä asetelma on ollut pysymässä pe - la ajan; tällöin tarkastelualueella on vallinnut kuiva ja leudohko länsi-luoteisvirtaus Kölivuoriston yli, missä sää on ollut vaihtelevapilvisen poutaista ja päivisin osittain aurinkoista. Tilanteessa yölämpötilat ovat olleet 0 ja +5 asteen välillä; leudointa etelärannikolla. Päivälämpötilat ovat olleet kuitenkin melko mukavasti +10 asteen vaiheilla ja etelärannikolla - lounaassa selvästi ylikin; tänään la paikoin jopa +14 asteen vaiheilla.

Huomenna sunnuntaina asetelmassa näyttää tapahtuvan sellainen muutos, että Jäämeren matalapaine työntyy voimakkaana Uralia kohti aiheuttaen myrskytuulisen ja talvisen kylmän purkauksen Lappiin ja eniten Vienanmeren ja Uralin välille. Tarkastelualueella jatkuu vielä lauantaiseen tapaan leppeän pilvipoutainen sää, mutta kylmän rintaman pilvivyöhyke ylittää alueen iltaan mennessä etelään.

Ensi viikolla 42 maanantaina läntinen korkeapaine siirtyy Etelä-Suomen kautta Baltiaan ja keskeyttää tilapäisesti kylmän purkauksen pohjoisesta, kun samalla Lappiin tulee Jäämereltä uusi matalapaineen osakeskus tuoden aluksi lännestä Suomeen uudestaan vähän leudompaa ilmaa. Tarkastelualueella yöllä on vähäpilvistä, tyyntä ja etenkin sisämaassa heikkoa yöpakkasta, mutta yleisesti joka tapauksessa hallaa. Päivällä pilvisyys runsastuu lännestä alkaen ajoittain ja päivälämpötila kohoaa +10 asteen vaiheille lännessä ja jää idässä reiluun +5 asteeseen. 

Tiistaina matalapaine alkaa siirtyä Lapista kaakkoon, mutta vielä aluksi tarkastelualueella jatkuu leudohko länsi-luoteistuuli runsaahkossa pilvisyydessä lämpötilan ollessa yöllä +2 ja +6 asteen välillä ja päivällä +7 ja +11 asteen välillä; leudointa lännessä.

Keskiviikkona näyttää tapahtuvan toinen entistäkin laajempi kylmän purkaus pohjoisesta, kun matalapaine siirtyy Lapista Venäjälle; myös tarkastelualueella pohjoistuuli voimistuu ja vaihtelevassa pilvisyydessä yölämpötila on aluksi +1 ja +5 asteen välillä, mutta kylmän purkauksessa päivälämpötila jää samoille lukemille ja illalla sisämaassa kylmenee jo pakkaselle. Muutoin on poutaa, mutta ke iltapäivällä heikot lumi-räntäkuurot ovat mahdollisia paikoin.

Torstaista eteen päin ennustettavuus on heikkoa, mutta näillä näkymin skenariona on se, että ke-to yönä - aamuna lännestä tulevassa korkeapaineen selänteessä on tarkastelualueella taas vähäpilvistä, tyyntä ja yöpakkasta sillä kertaa jo yleisesti; sisämaassa paikoin -5 asteen paikkeille saakka. Sitten loppuviikoksi näyttäisi tulevan lännestä Fennoskandian päälle matalapaine, joka ei jaksa leudontaa säätä kunnolla, vaan kylmyys jatkuu ja Lapissa alkanut talvi vahvistuu; jopa tarkastelualueelle voi ainakin sisämaahan eksyä ensimmäisiä lumipeitteitä tekeviä lumisateita!... Joka tapauksessa loppuviikko näyttää tuuliselta, epävakaiselta ja kolealta; vaikka yöt leudontuvat, niin lämpötilat alkavat olla yötä-päivää vain +1 ja +5 asteen välillä. Leudointa on etelärannikolla.

Ennusteosion lopuksi vielä syksyn ja talven etenemisestä Euroopan mittakaavassa >> Kuluneella viikolla 41 talven alkaminen on siis vielä pysynyt kurissa, mutta ensi viikolla 42 Lappi ja Länsi-Venäjän pohjoisosat alkavat olla talvisia jo melko pysyvästi ja lumipeitteitä alkaa muodostumaan siellä matalapainesäässä; pakkanen voi kiristyä Lapissa jo -10 asteen kylmemmälle puolelle ja Uralilla -20 asteen kylmemmälle puolelle. Länsi-Euroopassa pitkään jatkunut hyvin leuto sää kääntyi siis tämän kuluvan viikon aikana koleudeksi pohjoisesta alkaen, mutta Atlantilla muhiva matalapainetoiminta leudontaa siellä säätä vähän uudestaan lähipäivinä. Idempänä manner-Euroopassa ja Länsi-Venäjällä on vielä jatkumassa kuluneella viikolla alkanut leuto sää, mutta tuo Fennoskandian ja Länsi-Venäjän pohjoisosan kylmä sää alkaa vaikuttaa ensi viikolla 42 vähitellen kylmentävästi myös sillä alueella...

Sääennusteisiin lähteenä on mm.: Weatheronline, Expert Charts.

Luontohavaintoja viikolta 40 - 2013: Etelä-Suomen kasvukauden värikkäin vaihe alkoi olla jo paikoin käsillä ko. jaksolla, kun ruskassa alkoi monimuotoinen ja yhtäkkinen eteneminen kohti huipennusta. Merkittävää lisävaikutusta siinä aiheutti paikoin ti-ke yönä esiintyneet yöpakkaset tarkastelualueen länsiosissa, mikä tuotti esiintymisensä erojen takia alueellisia vaihteluita ruskan kehittymiseen. 

Ruska oli vielä keskimäärin myöhässä tavanomaisesta aikataulusta, mutta viikon kaksijakoisen sään takia alkoi loppuviikolla ilmetä ruskan etenemisen huomattavaa nopeutumista kohti huipentumaa; pitkä yhtäkkinen kylmä jakso viikolta 39 alkaen ja heti sen perään viikon 40 lopulta alkanut leuto säävaihe oli juuri sopiva kombinaatio sitä varten. Ruskan huipentuma oli kuitenkin tuleva vasta seuraavalla viikolla 41, mutta tässä seuraavassa koostan yhteen tämän viikon 40 aikaisia ruskatapahtumia. Ensin kuvaan varsinaisten ruskavärien etenemistä ja lopuksi em. yöpakkasten vaikutuksia >>

Ainoana puulajina kaikilta viimeisiltäkin yksilöiltään varistui kokonaan alastomaksi jo punasaarni (Fraxinus pennsylvanica); tämä oli muihin lehtipuu- ja pensaslajeihin verrattuna erikoisen eri- ja etuaikaista, johon oli osaltaan syyllinen kasvukauden kehitykseen kesän aikana muodostunut erittäin suuri etuaikaisuus ja tämä puulaji reagoi siihen eniten ruskaherkkyyttään etuaikaistaen. Lehtosaarnella (Fraxinus excelsior) puolestaan oli menossa sekä vielä ruskahuipennusvaihe että lehtien varistuminen lähes tyhjäksi.

Muista varhaisimmista ruskaantujista voidaan todeta seuraavaa. Tuomen (Prunus padus) jotkut yksilöt tulivat viimein kokonaan varistuneiksi, mutta suurimmalla osalla oli vielä lehtiä puissa; niistä osalla vielä lähes kaikkikin ja ne puut olivat lajilla jo viikonloppuna ruskahuipennuksessa, mikä oli lajin toinen sellainen. Muissa yksilöissä lehdet ruskaantuivat loppuun jo ilman ruskahuipennusta. Metsävaahteran (Acer platanoides) ensimmäisen ruskavaiheen yksilöt tulivat viikon mittaan jo kokonaan - lähes kokonaan varistuneiksi kauttaaltaan.

Mantsurianonnenpensas (Forsythia mandshurica), kirsikkasorvarinpensas (Euonymus planipes), pieni osa amurinkorkkipuista (Phellodendron amurense), ussurinpäärynöistä (Pyrus ussuriensis) ja pilvikirsikoista (Prunus pennylvanica) sekä kaikki viitapihlaja-angervot (Sorbaria sorbifolia) ja osa isotuomipihlajista (Amelanchier spicata) etenivät ruskahuipennuksestaan suurimmaksi osaksi varistuneiksi.

Kaikki muut tuomipihlajat alkoivat saavuttaa ruskahuipentumistaan ja siinä etenkin rusotuomipihlaja (Amelanchier lamarckii) oli normaaliin nähden selvästi etuajassa; tätä tuomipihlajaruskan yhtaikaistumista edesauttoi osaltaan päättyneen kesän aikana pitkään vaivanneet härmäsienet etenkin juuri rusotuomipihlajan lehdissä ja samasta syystä etenkin sen lajin ruskavärit ilmenivät normaalia enemmän punaisen sijasta keltaiseen suuntaan haalenneina. Tuomipihlajat olivat päättyneenä kesänä jostain syystä toista vuotta peräkkäin hyvin härmäalttiita.

Seuraavat lajit olivat etenemässä keskimäärin pisimmällä kohti ruskahuipennusta samassa tahdissa kuin mitä Etelä-Suomen luonnonruska keskimäärin tekee; nämä olivat siten suurimmalta osaltaan jo lähes ruskahuipennuksessa ja viikon loppuun mennessä jotkut niiden yksilöistä jo saavuttivatkin sen ja alkoivat sitten nopeasti varistua >> Virpiangervot (Spiraea chamaedryfolia), osa kotipihlajista (Sorbus aucuparia), katsura (Cercidiphyllum japonicum), amurinkorkkipuu (Phellodendron amurense), ruosteviini (Vitis coignetiae), pilvikirsikka (Prunus pennsylvanica), ussurinpäärynä (Pyrus ussuriensis) sekä metsävaahteran toisen eli laajimman ruskavaiheen puunsa. Noilla kotipihlajalla ja metsävaahteralla alkoi viimein esiintyä myös paljon kirkkaita värejä; varhaisimmin ruskaantuneet jotkut kotipihlajat olivat jo lähes alastomia. Köynnöksistä villiviinit (Parthenocissus sp.) olivat myös tässä vaiheessa, mutta piippuköynnös (Aristolochia macrophylla) oli yhä kokonaan - lähes kokonaan kesäasussa.

Seuraavat lajit olivat etenemässä vähän hitaammin kohti ruskahuipennusta, mutta ovat myös osallisina Etelä-Suomen luonnonruskan keskimääräiseen kokonaishuipennukseen; näiden lajien yksilöt olivat siten etenemässä pääosin puoliruskan ja ruskahuipennuksen välimailla >> Mongolianvaahtera (Acer tataricum ssp. ginnala) monivaiheisena sekä monet muut ulkomaiset vaahteralajit, suurin osa kotipihlajista sekä monet muut ulkomaiset pihlajalajit, rusokirsikka (Prunus sargentii), mustamarjaorapihlaja (Crataegus douglasii), monet omenapuut (Malus sp.), humalapyökki (Ostrya virginiana), vuorijalava (Ulmus glabra), kynäjalava (Ulmus laevis), koivuangervo (Spiraea betulifolia), seppelvarpu (Stephanandra incisa), monet aronialajit (Aronia sp.), monet tuhkapensaslajit (Cotoneaster sp.), korallikanukka (Cornus alba "Sibirica"), amerikantaikapähkinä (Hamamelis virginiana) sekä pikkuherukka (Ribes glandulosum), jonka ruskassa alkoi olla pitkittyvää luonnetta yllättävän paljon.

Luonnon puitteissa haapa (Populus tremula) saavutti viikon mittaan suurimmalta osaltaan ruskahuipennuksen; monet haavikot leiskuivat viikon loppuun mennessä kirkkaasti keltaisina. Jotkut varhaisimmin ruskaantuneet haavat varistuivat jo kokonaan alastomiksi ja toisaalta pieni osa lajin kasvustoista oli vielä lähes kesäasussa viikon lopussakin. Kesäasussa olivat yhä pääosin myös pylväshaavat (Populus tremula "Erecta").

Koivujen (Betula sp.) ruska eteni haavoista keskimäärin vähän jäljessä; raudus- ja hieskoivut tässä suvussa edustavat Etelä-Suomen ruskahuipennuksen peruspuulajia runsaudellaan ja yleisyydellään. Viikon loppuun mennessä niiden varsinaiset ruskavärit olivat etenemässä puoliruskan ja ruskahuipentuman välimailla; pieni osa oli jo ruskahuipennuksessakin. Ruostesieni-invaasiosta eniten kärsineissä koivikoissa etenkin maaseudulla osa puista oli toisaalta jo suurimmaksi osaksi varistuneita etenkin viikon loppuun mennessä.

Lepillä (Alnus sp.) lehtien ruskaton variseminen eteni siten, että viikon loppuun mennessä monissa puissa oli vielä suurimmaksi osaksi lehdet. Osa oli n. puoliksi varistuneita ja loppukesällä ruostesienistä eniten kärsineet puut olivat jo koko viikon täysin alastomia. Eniten lehtevänä säilyi tervaleppä (Alnus glutinosa). Monet pajut ja niistä etenkin raita (Salix caprea) oli vielä suurimmaksi osaksi kesäasussa; vain jotkut ruostesienistä aikaisemmin kärsineet yksilöt olivat jo selvästi ruskaisia. Puistoissa ja puutarhoissa hopeasalava (Salix alba "Sibirica") varisti osittain lehtiään ennenaikaisesti ruostesienien takia, mutta suurin osa puista oli vielä lähes kesäasussa.

Myöhään kesäasussa säilyneistä lajeista osittaista ruskaantumista alkoi ilmenemään mm. metsätammella (Quercus robur); tällä lajilla ruskaantuminen ilmeni kaksijakoisena, missä osa puista kellastui ja ruskeentui nopeasti viikon lopulla, mutta monet jäivät vielä jopa täysinkin kesäasuun. Samaan tyyliin ruskan alkuun etenivät myös harvinaiset amerikanpyökki (Fagus grandifolia) ja euroopanvalkopyökki (Carpinus betulus). Euroopanpyökki (Fagus sylvatica) ja monet pohjoisamerikkalaiset tammilajit pysyivät yhä kesäasussa. Pähkinäpensas (Corylus avellana) eteni ruskassa kaksijakoisesti; osa oli yhä kesäasussa ja joidenkin ruska oli jo osittaista viikon loppuun mennessä.

Poppeleiden (Populus sp.) suvussa ilmeni paljon samaa sekä eri lajien että vähemmässä määrin saman lajin eri yksilöiden kesken; ruskaantumisessaan pisimmälle osittaisena ehtivät mm. koreanpoppeli (Populus koreana) ja balsamipoppeli (Populus balsamifera), mutta täysin kesäasussa pysyivät vielä esim. kanadanpoppeli (Populus X canadensis "Regenerata") ja wilsoninpoppeli (Populus  wilsonii). Ruostesienistä pahiten kärsineet jotkut ko. suvun puut sen sijaan olivat jo koko viikon lähes - kokonaan varistuneita.

Puistolehmuksien (Tilia X vulgaris) ruskaantuminen käynnistyi myös viikon lopussa nopeaan tahtiin, mutta värittyminen jäi vielä osittaiseksi ja monet puunsa olivat vielä lähes kesäasussa. Ruostesienistä kärsineet jotkut puunsa alkoivat varistua jo lähes tyhjiksikin. Balkaninhevoskastanjaa (Aesculus hippocastanum) koski varsin paljon sama, muttei niin paljon ruostesienien suhteen; osa sen puista jatkoi vielä täysin kesäasussakin.

Yleisistä lajeista lähes - kokonaan kesäasussa sinnittelivät myös mm. monet kuusamat (Lonicera sp.), jasmikkeet (Philadelphus sp.) sekä jotkut atsaleat (Rhododendron sp.). Sen sijaan ruskaantumisen alkuun pääsivät ainakin osittain / häilyvästi mm. toiset atsaleat, norjanangervo (Spiraea "Grefsheim") ja monet myöhään kesäasussa pysyneet tarhaomenapuulajikkeet (Malus cv.). Hapankirsikka (Prunus cerasus) ja osa imeläkirsikoista (Prunus avium) pysyivät vielä kesäasussa. Metsävaahteran viimeisen eli kolmannen ruskavaiheen puut pysyivät nekin vielä pääosin kesäasussa.

Myös magnoliat (Magnolia sp.) pysyivät vielä pääosin kesäasussa / vain osaksi ruskan alussa. Pihasyreeneillä (Syringa vulgaris) on kuitenkin taipumusta kaksijakoiseen ruskaan ja tänäkin syksynä tässä vaiheessa osa oli jo ruskaantunut pitkälle, mutta toinen osa oli yhä kesäasussa. Muut syreenilajit olivat tasaisemmin ja pidemmällä ruskassa.

Jalopähkinöillä (Juglans sp.) ruska eteni erivaiheisesti; osa puista saavutti ruskahuipentumansa ja varistui jo lähes kokonaan alastomaksi viikon loppuun mennessä. Toiset olivat vaihtelevasti vielä täysin kesäasussa tai etenemässä osittain ruskassa. Suunnilleen sama koski siipipähkinöiden (Pterocarya sp.) sukua.

Ulkomaisista harvinaisuuksista häilyvässä - osittaisessa ruskan alussa etenivät mm. sinisade (Wisteria sinensis), jumaltenpuu (Ailanthus altissima), maakkia (Maackia amurensis), nenäliinapuu (Davidia involucrata), tulppaanipuu (Liriodendron tulipifera) ja samettisumakki (Rhus hirta). Eniten osittaisessa - yli puoliruskassa etenivät lakkipuu (Cladrastis kentukea) sekä keltatrumpettipuu (Catalpa ovata), mutta sukulaisensa eteläntrumpettipuu (Catalpa bignonioides) oli vielä käytännössä kesäasussa.

Myös kokonaan kesäasussa sinnittelivät vielä ulkomaisista harvinaisuuksista mm. aitoviikuna (Ficus carica), jalokastanja (Castanea sativa), neidonhiuspuu (Ginkgo biloba) ja kentuckynpapupuu (Gymnogladus dioica). Valeakaasia (Robinia pseudoacacia) ja kolmioka (Gleditsia triacanthos) pysyivät myös vielä pääosin kesäasussa, mutta niiden nuorten taimien voimakkaimpien pääversojen pituuskasvu oli viimein päättymässä ja ne versot olivat jo paljon yli puoliksi puutuneita. Harvinaisista pensaista vasta osittain häilyvässä ruska-alussa olivat höyhenpensas (Fothergilla major), neillia (Neillia sinensis) ja kerria (Kerria japonica). Kellokuusama (Kolkwitzia amabilis) oli kokonaan kesäasussa.

Monet lehtikuusilajit (Larix sp.) pysyivät muutoin yhä kesäasussa, mutta siperianlehtikuusi (Larix sibirica) niistä ensimmäisenä ruskaantuvana lajina alkoi viikon mittaan värittyä jo selvästi. Yllättävän varhaisessa alkoi ruskaantumaan myös Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa suosypressi tai nykyään nimeltään floridansuosypressi (Taxodium distichum), jonka syynä ollee hyvin paljon etuaikaistuneen kasvukauden sille normaalia enemmän aiheuttama ruskavirittyminen hyvän versokehittymisen ansiosta.

Ko. viikon tuo yöpakkastilanne aiheutti kaikkeen yllä mainittuun nähden lisäksi seuraavanlaista poikkeamaa >> Kaisaniemen kasvitieteellisen tarkkailupaikalla em. ulkomaisiin harvinaisuuksiin tuli lehtien noin - yli puolittaista paleltumista ainoastaan aitoviikunalle. Sen lisäksi vain lievää - kohtalaista pakkasvioitusta ehti ilmetä lehdissään sinisateelle, molemmille trumpettipuille ja jumaltenpuulle sekä vielä vähemmän valeakaasialle ja kolmiokalle. Muissa aroissa lajeissa ei ollut nähtävissä vioituksia mm. sopivan suojaisten kasvupaikkojen ansiosta. Siksi myös viiniköynnökset (Vitis sp.) säilyivät pääosin vaurioitta. Meilahden arboretumissa joillekin magnolioille aiheutui lehtien osittaista pakkasruskeentumista ja hieman myös japaninsiipipähkinälle (Pterocarya rhoifolia).

Yleisten - melko yleisten lajien parissa ankarimman yöpakkasen alueella kävi todennäköisesti mm. seuraavaa: Puistolehmusten lehdet paleltuivat ruskeiksi ja ne ovat sen jälkeen alkaneet varista nopeutetussa tahdissa. Jalopähkinöiden, siipipähkinöiden, katsuroiden, amurinkorkkipuun, lehtosaarnen ja villiviinien arat lehdet paleltuivat todennäköisesti kokonaan kovimmissa pakkasissa ja noiden puiden tapauksissa lehdet varistuivatkin saman tien pois. Myös pitkälle ruskaantuneita lehtiä varisi paljon pois kaikilta muilta kestäviltäkin lajeilta heti yöpakkasen myötä; kuten joidenkin metsävaahteroiden tapauksissa niiden puiden alle varisi värikäs lehtimatto "kaulurimaisesti" rungon ympärille ko. aamuna. Balkaninhevoskastanjalla pakkasvaurioituneet lehdet muuttuivat syvän tummaan kahvinruskeaan sävyyn.

Tuo kokoelma pahimpia paleltumailmiöitä koski kuitenkin vain osaa sisämaasta ja muualla pakkasalueella nuo vauriot olivat vain osittaisia ja heikkoja; esim. lehmuksella ilmeni niillä paikoilla lehtien sellaista osittaista pakkasvaurioruskistumista, minkä sekaan jälkeen päin on alkanut tulla varsinainen keltainen ruskaväri. Samoin noiden muiden puiden lehtien pakkasvaristuminen oli monin paikoin muualla vain osittaista. Yöpakkasettomilla paikoilla ei tietenkään tullut ollenkaan vaurioita, vaan varsinainen ruska on päässyt etenemään sinällään.

Eniten pakkastuhot koskivat kuitenkin maassa olleita kesäkukkia, joista monella paikalla kaikki arat lajit kohtasivat viimein tiensä pään ke aamuun mennessä; pahimmilla pakkasalueilla edes mm. ylispuuston suoja ei todennäköisesti auttanut, mutta monilla heikomman pakkasen paikoilla kylläkin. Joillakin alueilla kesäkukkia ja arkoja perennoja säilyi edelleen vaurioitta laajemminkin. 

Tämä koski myös syyshortensian (Hydrangea paniculata "Grandiflora") vaaleanpunaisina aikaisemmin ilostuttaneita kukintoterttuja; joillakin suojaisilla paikoilla pakkasalueellakin tertut säilyivät edelleen näyttävässä vaiheessa ruskeentumatta ja lisäksi pensaan lehdet alkoivat nopeasti ruskaantumaan keltaisiksi viikon lopussa.

Nurmikoiden kasvu oli aluksi lähes pysähdyksissä kylmän sään takia, mutta viikon lopulla kasvu elpyi yleisesti nopeammaksi sään lämmettyä; edelleen tehtiin paikoin viimeisiä nurmikonleikkuita. Pahimmilla pakkasalueilla sienien valtakausi alkoi päättyä selvimmin, mutta muualla se jatkui vielä hyvin. 

Maaperän kosteus oli suurinta edelleen lounaiskolkassa parin viikon takaisten erittäin runsaiden sateiden takia, kun haihdunta on tähän aikaan jo niin vähäistä. Muualla oli silti vielä monin paikoin tavanomaista kuivempaa sateiden jäätyä vielä aluksi vähiin, mutta viikon lopussa sateet kastelivat maita märemmäksi. Jokien virtaamat pysyivät normaaleina - vähän normaalia vähäisempinä.

Vesistöissä pintavesien lämpötilat saavuttivat alkuviikolla kylmän sään huipentumassa sellaisen asteen, että loppuviikon leudompi sää alkoi pitää lämpötiloja melko tasaisesti siinä paikkeilla; järvissä lämpötilat pysyivät täten koko loppuviikon enimmäkseen +6 ja +10 asteen välillä ja Suomenlahdella sekä sisälahdissa että ulapalla +10 ja +14 asteen välillä. Tällä meneillään olleella viikolla 41 on jatkunut sama.

Valkoposkihanhien (Branta leucopsis) syysmuutto oli alkamassa ja siitä olivat merkkinä lajin erittäin isoiksi kasvaneet parvet mm. pääkaupunkiseudulla; Espoon Tapiolassa niitä oli nurmikentillä useiden satojen yksilöiden kokosina massaparvina ennen näkemättömästi, joka kertoi lajin runsastumisesta.

Luontohavaintoihin lähteinä ovat mm.: Siitepölytiedote, Itämeriportaalin meriveden pintalämpötilaennuste ja Ympäristö.fi:n pintavesien lämpötilat.

Valokuvabloggaamiseni toistaiseksi keskeytyksissä Bloggerin Picasa-albumin kuvalataamisongelman takia: Joissakin valokuvissa ilmennyt väärävärisyyshaittaa...

Valokuvabloggaamiseni on nyt kohdannut erikoisen esteen Bloggerin kuvalataamisessa ilmenneen haitan takia ja siksi kaksi parhaillaan jonossa olevaa valokuva-aiheista juttuani joutuu olemaan julkaisematta; toinen on Viikon kasvivalokuva -sarjan osa. Tätä jatkuu, kunnes olen saanut tutkittua ja ratkaistua ongelman kunnolla...

Puuttuvat valokuvalliset julkaisut tulevat myöhemmin takautuvasti paikoilleen, mutta pahimmillaan mahdollisesti joudun karsimaan valokuvien esittelyä tässä blogissa...

Nimittäin ensimmäistä kertaa historiassa jotkut viimeisen viikon aikana ottamani valokuvat latautuvat Bloggerin käyttämään Picasa-albumiin väärän värisinä eli ne ovat liian keltaoransseja alkuperäisiin kamerani tuottamiin kuviin verrattuna; sävyero on erittäin suuri, ennen näkemätön ja näyttää koskevan tietynlaisia ruskakuvia.

Tämän havaitsin vasta nyt, koska tällä uudella kamerallani olen alkanut vasta viime viikkoina ottamaan ruskaa sisältäviä kuvia. Tämän Nikon Coolpix S3300 kamerani hankintahan oli vasta viime keväänä: Uusi kamera - Osa 2 (Päivitetty kuvauskokemuksilla). Entisellä kamerallani (HP) otetuissa kuvissa tätä haittaa ei ilmennyt oikeastaan ollenkaan sellaisissa ruskakuvissa.

Olen maanantain aikana eri kuvia testilataamalla kokeillut ongelman laajuutta ja väärävärisyyshaitta Picasa-albumiin ladattaessa näyttäisi onneksi koskevan tarkemmin havaittuna lähinnä vain sellaisia maisemakuvia, joissa on laajasti sinistä taivasta ja osittaista lehtipuuruskaa; Picasa tulkitsee niiden kuvien kokonaisväripaletin siis liiaksi keltaisena ja ratkaiseva tekijä näyttää olevan juuri ruska ja sen suhde siniseen väriin. Olisiko Nikonin kamerassa ominaisuuksia, joita Picasa ei osaa tulkita tietyissä kuvatilanteissa oikein; ohjelmien keskinäinen epäsopivuus...?

Tämä on joka tapauksessa riittävän suuri haitta ihmetyttämään ja keskeyttämään valokuvabloggaamiseni toistaiseksi. Eihän näin pitäisi olla, että jotkut valokuvat näyttävät eri netin palveluissa radikaalisti erilaisilta kuin esim. omalta kovalevyltä katseltuna! Eikä niin ole ennen kohdallani ollutkaan.

Tähän ongelmaan ei toistaiseksi näytä tulevan ratkaisua! Tämä on hankala tilanne, koska olen erittäin tarkka siitä, että varsinkin julkaistavissa valokuvissani on täsmälleen sellaiset värit kuin niihin haluan ja mitä käytössäni olevalla kameralla pystyy toteuttamaan. Luonto-, sää- ja kasvivalokuvissa on erityisen tärkeää, että haluttu värisävypaletti toteutuu ja jo valokuvaustilanteessa ratkaisen sen huolellisesti kuvaustekniikalla.

Esim. kasvien ja pilvien värit ovat hyvin oleellisia valokuvissa, kun tarkoitukseni on olla yhtäältä tieteellisen realistinen kuvan sisällön välittämisessä oikein väreineenkin. Toisaalta samaan aikaan pyrkimykseni on taiteellisesti harmoniseen ja näyttävään ilmeeseen. Kokonaisväripaletin taipuminen kuvassa selkeästi joko liian keltaiseen tai siniseen suuntaan aiheuttaa kummankin tavoitteen vääristymisen luonnottomaksi ja sellaiset kuvat ovat minulle täysin käyttökelvottomia.

Suomen luonnon ja ympäristön valaistusolosuhteet ovat lisäksi oma haasteensa, kun esim. juuri näin syksyllä auringonvalo tulee sen verran viistosti ja siksi luonnostaankin kellertävänä - keltaisuus korostuu helposti liikaa; luontovalokuvaaminen voi siten olla kuin rakettitiedettä, jos haluaa olla pikkutarkka ja tavoitteissa ehdoton.

Lisäksi tapanani on se, että en muuta valokuvieni värejä jälkeen päin esim. Photoshopissa, koska siinä voi olla vaarana myös väärin nyanssoiminen. On tärkeää, että kuvan väripaletti tulee jo kuvaustilanteessa mahdollisimman oikein, koska omilla silmillä voi silloin samalla kertaa heti verrata kuvaa ja kuvauskohdetta keskenään oikeanlaisen kuvan valitsemiseksi. Toisaalta aikani ja resurssini eivät riitä etenkin kasvukausien aikaisten suurten valokuvamäärieni rukkailuun vielä niiden ottamisen jälkeen - Kuvaustilanteista on synnyttävä heti kerralla hyviä ja oikeanlaisia kuvia.

Niinpä harmittaa erityisesti, jos Picasan luonteeseen on alkanut kuulumaan omin päin kuvasävyjen muuttaminen muka "paremmaksi" tai jostain muusta syystä vinksalleen, vaikkakin vain osassa kuvatapauksista ja vaikka Nikon-kamerani olisi syypää. Sitä ei voi joka tapauksessa ollenkaan hyväksyä näin räikeänä ja siihen pitää tulla silloin korjaus! Jos korvaavaa ratkaisua ei löydy, niin valokuvabloggaamiseni ainakin Bloggerissa on vaakalaudalla...

Ongelmanratkaisua varten olen jo saanut vihiä korvaavista valokuva-albumeiden palveluista netissä ja kävin lukemassa nyt alkuun Imgur -nimisen palvelun käyttöehtoja ja -mahdollisuuksia. Se ei näyttänyt ensivaikutelmana kovin hyvältä, koska sen ilmaisessa tilissä puolen vuoden aikana yleisöltä katsomatta jääneet kuvat ovat poistovaarassa; huh, miten radikaali rajoitus tällaiselle ihmiselle, joka on tarkka kuvistaan. Lisäksi ilmainen kuvatila on vain 225 kuvaa....

Jotenkin tämä pitää nyt kuitenkin ratkaista, jotta voin olla täysin varma siitä, että joka ikinen lataamani kuva näkyy blogissani mahdollisimman paljon sellaisena kuin sen kuuluu jo kamerastani suoraan tuotettuna olla... Palaan asiaan lähiaikoina.

Viikon 40 kasvivalokuva: Kuriilienkirsikka (Prunus nipponica)

Ruskan huipennukseen tulossa ollutta kuriilienkirsikkaa (Prunus nipponica) kuvattuna perjantaina 4.10.2013 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa.


Etelä-Suomen ruska alkoi kokonaisuudessaan lähestymään huipennustaan tällä viikolla ja jotkin puu- ja pensaslajit saavuttivatkin jo väriloistonsa parhaan vaiheen ainakin joidenkin yksilöidensä ansiosta. Näitä värinäytelmiä jo varsin varhain tarjoavat mm. monet Prunus-suvun lajit, joista tämä Suomessa ja länsimaissa muutenkin melko tuntematon kuriilienkirsikka (Prunus nipponica) on yksi parhaimmista kirkkaan ruskan pikkupuista.

Kuriilienkirsikka on kotoisin Japanin pohjoisosista sekä Kuriilien ja Sahalinin saarilta; lajista on olemassa myös muunnos var. kurilensis, joka on normaalityyppiä pohjoisempi ja siten täällä Suomessa vähän kestävämpi ja kasvussaan hieman varhaisempi. Joka tapauksessa tälle lajille on arvioitu menestymisvyöhykkeiksi täällä I ja II, mutta sitä on vielä varsin vähän kokeiltu. Runsaampi kokeilu vyöhykkeillä III ja jopa IV antaisi osviittaa paremmin lajin menestymisen äärimmäisestä pohjoisrajasta. 

Tämä pikkupuu tuottaa suvulleen tyypillisesti jo keväällä ensimmäisen loistokkaan näytöksen, kun sen kukinta-aika on toukokuussa; kukat avautuvat runsaana usein jo vähän ennen kuun puoliväliä ja etenkin tuo muunnos var. kurilensis on vähän aikaisemmin kukassa kuin täällä Suomessa tunnetumpi ja paikoin jo melko yleinenkin rusokirsikka (Prunus sargentii). Kukinta-aika on lajilla kuitenkin melko lyhyt varsinkin, jos sen aikana sattuu kesäinen lämpöaalto. Kukkiensa väri on rusokirsikan voimakkaan vaaleanpunaisiin kukkiin verrattuna hempeämpi ja vaaleampi pinkki; kukinnan edetessä yhä valkoisempi. Lajista on olemassa kukiltaan myös voimakkaammin pinkki lajike "Brillant" (Huom!, Brillant eikä Brilliant).

Lajin lehteentulo sattuu hienosti samoille hetkille kukinnan kanssa ja sen kevätväritys osallistuu kukkien kanssa latvuksensa toukokuiseen värinäytelmään; lehdet puhkeavat hiirenkorvalle juuri ennen kukintaa toukokuun alussa ja niiden väritys on punaruskean oranssi. Rusokirsikan lehdet ovat vastaavasti selvästi viininpunaisempia puhjetessaan. Tämän lajin kevätväritys säilyy lehdissä haaleana vähän kukinnan yli, mutta jo kesäkuun alkuun mennessä lehdet ovat täysikoossa kesävihreitä melko tummina. Lehdet ovat muodoltaan tyypillisen soikeita ja sahalaitaisia.

Ruska on lajin toinen loistokas näytös ja se sattuu siis vähän ennen tai samaan aikaan Etelä-Suomen ruskahuipennuksen kanssa syys-lokakuun vaihteesta lokakuun puoliväliin. Väritys on rusokirsikan räikeän punaiseen verrattuna selvästi oranssimpi, mutta silti hehkuvan kirkas ja koko lehvästö ruskaantuu kerralla lähes samalle värille. Tuossa yllä olevassa kuvassa ruskaantuneet lehtensä ovat erikoisesti kirjavoituneet, mutta en ole varma sen kuulumisesta lajin ominaisuuksiin; se voi olla vain tämän yksilön mutaatio... Muita yksilöitä en ole nähnyt Suomessa.

Kuriilienkirsikka ei ole hyötykasvina tunnettu, mutta sen luumarjat voivat olla myös kaunista katseltavaa; ne kypsyvät jo alkukesällä punaisen kautta punamustiksi. Täällä Suomessa sadon muodostuminen on kuitenkin epävarmaa.

Puu kasvaa täällä korkeintaan n. 5 m korkeaksi ja on kasvutavaltaan pallomainen pikkupuu tai iso pensas. Laji kannattaa sijoittaa aurinkoiselle ja suojaiselle kasvupaikalle ja siinä vaatimuksiinsa kuuluvat myös runsasravinteinen, tuore, multava maa. Pikkupuuna lajia voidaan kasvattaa myös melko pienissä pihoissa. Ahtaammassa tilassa yksittäispuu on paras, mutta laajoissa maisemakokonaisuuksissa myös usean yksilön ryhmiä kannattaa kokeilla.

Esteettisessä katsannossa lajin sijoittaminen hyvin näkyville on tärkeää, jotta sen nuo sekä keväiset että syksyiset värinäytöksensä pääsevät oikeuksiinsa; puu on erinomainen katseenvangitsija ja korostuskasvi. Siten se sopii niin yksityisillä kuin julkisilla viheralueilla paikoille, missä ihmiset tykkäävät viettää paljon aikaansa ja katsella ympärilleen. Myös merkittävien rakennusten seinustoilla / lähellä laji on hieno elementti, kuten muutkin ns. kukka- ja ruskapuut.

Muiden kasvien seurassa lajin keväinen kukinta-aika on sommittelussa hyvä pari vaikkapa juuri rusokirsikan kanssa, jolloin saavutetaan monivaiheista ja eriväristä kirsikkakukintaa puuryhmänä. Kukintansa kontrastoituu hienosti myös kaikkien vaaleanvihreänä lehteen siiheksi puhjenneiden puiden ja pensaiden seurassa. Toisaalta tummat havupensaat / -puut korostavat kuriilienkirsikan hempeää kukintaväriä räikeäksi. 

Syksyllä puolestaan lajin tasaisesti oranssi ruska on myös hyvä pari kaikkien tummien havukasvien seurassa. Saman toteuttavat myöhään vihreänä säilyvät lehtipuut ja -pensaat. Toisaalta lajin juuri oranssinen ruska mahdollistaa herkullisia lähiväriharmonioita samaan aikaan punaista ruskaa tekevien puiden ja pensaiden kanssa; aroniat (Aronia sp.), tuhkapensaat (Cotoneaster sp.), monet vaahterat (Acer sp.), monet pihlajat (Sorbus sp.), pilvikirsikka (Prunus pennsylvanica) ja rusokirsikka.

Lopuksi täytyy tämän lajin myötä tähdentää, että Suomessakin on rusokirsikan lisäksi siis olemassa mahdollisuus kasvattaa muitakin kauniita koristekirsikoita, joita kannattaa monipuolisuuden vuoksi myös valita eikä vain tyytyä yhteen helpoimmin saatavaan lajiin.

Vuoden 2012 viikon 40 kasvivalokuvaesittely >> Viikon 40 kasvivalokuva: Pallesorvarinpensas (Euonymus alatus).

Yöpakkaset lokakuun 1. ja 2. päivien öinä-aamuina vuonna 2013: Kylmyysaallon huipennus

Sääaiheissa on syytä palata takautuvasti viime tiistain ja keskiviikon aamuihin sekä osaltaan tiistain iltaankin, joiden aikana äskettäinen kylmyysaalto huipentui syksyn tähän mennessä kovimpiin yöpakkasiin varsin erikoisella alueita eri lämpöisiin osiin jakaneella tavalla. Otan siis erikseen käsittelyyn sääseurannoistani tutun Etelä- ja hieman Keski-Suomenkin paikkakuntakoosteen, joiden ko. öiden-aamujen minimilämpötilat olen poiminut alle lähteenään Ilmatieteen laitoksen paikallissääsivusto lämpötilakuvaajineen.

En ehtinyt ajallaan tehdä tästä aiheesta juttua, mutta kerkesin poimimaan ko. lämpötilat talteen lämpötilakuvaajista, ennen kuin ne päivittyivät pois näkyvistä. 

Suursäätilallinen asetelma ko. viikon alussa ennen tätä kylmyyden huipentumista oli se, että Skandinaviassa oli etelä-pohjoissuuntainen korkeapaineen selänne ja sen itäreunalla koillisesta pääsi jatkuvasti Suomeen hyvin kylmää ilmaa. Siinä yhteydessä ala- ja keskipilvikansi oli kuitenkin tiistaille saakka sen verran runsasta, että hallat ja yöpakkaset pysyivät vielä kurissa lähes kaikkialla. 

Muutos alkoi kohti yöpakkasia, kun tuo Skandinavian korkeapaineen selänne alkoi muotoutua enemmän Suomen päälle ja samalla sen painopiste alkoi siirtyä etelämmäksi; ma-ti yönä korkeapaineen keskustaa oli muodostumassa noin Tukholman seutu - Pohjanlahti alueelle ja ti-ke yöksi se siirtyi noin Etelä-Skandinavia - Pohjois-Itämeri -alueen päälle vahvistuneena ja siitä ulottui tyyntä selännettä Etelä-Suomeen, ennen kuin leudommat länsituulet alkoivat viritä keskiviikon iltapäivällä.

Alla on siis listattuna tuon suursäätilallisen prosessin heijastamat minimilämpötilat ja olen tehnyt paikkakuntalistaukseen yhden muutoksen. Nimittäin halusin ottaa Tampereelta esille kaksi pienilmastollisesti hyvin erilaista paikkaa, joiden kesken lämpötilaerot ovat usein isoja minimilämpötiloissa >> Härmälän sääasema kuvaa alueen mantereista pienilmastoa kaupungin etelälaidalla ja Siilinkari edustaa "mereisempää" pienilmastoa ollen Näsiselän eli ison järven keskellä kaupungin pohjoispuolella.  

Tiistain 1.10.2013 alimmat yölämpötilat: Maarianhamina -3 astetta, Turku -2 astetta (Puoleen yöhön mennessä), Salo -3 astetta (Puoleen yöhön mennessä), Pori -2 astetta, Hämeenlinna +2 astetta, Tampere; Härmälä -3 astetta (Puoleen yöhön mennessä), Tampere; Siilinkari +3 astetta Helsinki (Kaisaniemi) +0 astetta (Puoleen yöhön mennessä), Vantaa -0 astetta (Puoleen yöhön mennessä), Hyvinkää +2 astetta, Lahti +2 astetta, Kouvola +2 astetta, Porvoo +1 astetta (Illalla), Lappeenranta; Lepola +3 astetta, Lappeenranta; Konnunsuo +2 astetta, Kotka (Rankki; esimerkki merellisestä paikasta) +4 astetta, Mikkeli +2 astetta, Jyväskylä +0 astetta (Puoleen yöhön mennessä), Savonlinna +2 astetta, Joensuu +3 astetta ja Ilomantsi +2 astetta.

Tässä vaiheessa yön ja aamun lämpötiloja hillitsi vielä laskemasta koillisesta tullut ala- ja keskipilvikansi; hahtuva- ja kumpukerrospilviä. Niinpä lämpötilat pysyivät pääosin parisen astetta plussalla sinä yönä. Erikoisena poikkeuksena oli kuitenkin Ahvenanmaa ja paikoin länsirannikko, jonne tuon korkeapaineen tyyni ja vähäpilvinen sää ulottui Ruotsin puolelta; niinpä Maarianhaminan ja Porin yöpakkaset olivat koko tarkastelualueen erikoiset kylmyyspisteet. 

Tämä ei kuitenkaan ollut koko vuorokauden kylmin hetki laajemmin, sillä tiistaina illalla korkeapaineen säätä seljentänyt ja tuulia tyynnyttänyt vaikutus levisi selvästi idemmäksi ja niinpä etenkin monilla länsiosan paikkakunnilla vuorokauden minimilämpötilat saavutettiinkin vasta illalla puoleen yöhön mennessä ennakoiden ti-ke yön pakkashuipentumia; yllä olen merkannut nämä minimilämpötiloiksi mainiten suluissa, jos tämä illan kylmyys oli ko. paikalla päivän kylmin hetki. Nämä illan pakkaset havainnollistivat täten hyvin seljenneen taivaan aluetta.

Keskiviikon 2.10.2013 alimmat yölämpötilat: Maarianhamina -2 astetta, Turku -4 astetta, Salo -6 astetta, Pori -3 astetta, Hämeenlinna -2 astetta, Tampere; Härmälä -5 astetta, Tampere; Siilinkari +2 astetta, Helsinki (Kaisaniemi) -2 astetta, Vantaa -3 astetta, Hyvinkää -4 astetta, Lahti -0 astetta, Kouvola +2 astetta, Porvoo -3 astetta, Lappeenranta; Lepola +4 astetta, Lappeenranta; Konnunsuo +1 astetta, Kotka (Rankki; esimerkki merellisestä paikasta) +4 astetta, Mikkeli +0 astetta, Jyväskylä -5 astetta, Savonlinna +1 astetta, Joensuu +2 astetta ja Ilomantsi +1 astetta.

Lännestä - lounaasta ulottuneen korkeapaineen vaikutus oli tänä yönä ja aamuna suurimmillaan kylmän ilmamassan päätteeksi; vähäpilvistä / kokonaankin selkeää sekä tyyntä säätä ulottui etenkin tarkastelualueen länsiosiin, missä siksi etenkin sisämaassa yöpakkaset kovenivat paikoin yllättävänkin ankariksi ajankohtaan nähden; jopa -5 asteen ja sitä kylmempienkin pakkasten aluetta olivat esim. Varsinais-Suomen - Länsi-Uudenmaan sisämaat, Pirkanmaan seutu sekä toisaalta Jyväskylän seutu; näillä alueilla oli ilmeisesti tyynintä. 

Tähän erikoisena kontrastina ilmeni itäosien laajasti runsaspilvisinä pysyneet alueet, minkä takia niillä seuduilla vältyttiin monin paikoin täpärästi yöpakkasilta ja osin halloiltakin. Kuitenkin esim. Lappeenrannan seudulla pienilmastollisia lämpötilaeroja ilmeni heikoissa tuulissa.

Selkeässä ja tyynessä säässä yöpakkasta käväisi paikoin jopa aivan etelärannikonkin äärellä, kuten Helsingin Kaisaniemessä. Toisaalta kuitenkin Kotka Rankin tyyppisillä saarilla ilmeni selvästi meren leudontava vaikutus, kuten ilmeni suurten järvien alueilla mm. Tampereen Siilinkarilla >> Meriveden pintalämpötilat olivat vielä yleisesti selvästi yli +10 astetta ja järvissä ne olivat pääosin +7 ja +10 asteen välillä.

Lyndon LaRouchen webcast-seminaarit 27.9. ja 4.10.2013: Yhdysvaltain kriisin eskaloituminen ja länsieliitin epätoivo - Oligarkia vs. humanismi -taistelu jatkuu...

Yhdysvallat on kriisiytynyt parin viime viikon aikana huomattavasti lisää, kun sikäläinen kongressi on lomautettu ja siksi ajettu suurelta osin alas toiminnoiltaan poliittisen umpikujan ja rahaongelmien takia, joista velkakaton uusiminen (Takaraja uusimiselle on lokakuun puoliväli) ja toisaalta poliittiset ongelmat liittyen mm. Barack Obaman hallinnon terveydenhuoltouudistuksen täytäntöönpanoon ovat olleet pahimmat kriisiytimet. 

Tämä on aiheuttanut vakavan uhan talousjärjestelmälle ja yhteiskuntarauhakin - sosiaaliset rakenteet saattavat olla vaakalaudalla tai ainakin menemässä yhä enemmän solmuun ja sitä kautta totalitarismikehityksen ikeeseen yhä vahvemmin!... 

Valtamedian juttuja >> Huolet USA:n hallinnon alasajon vaikutuksista talouteen kasvavat, Kerry: Hallinnon sulkeminen vahingoittaa Yhdysvaltojen etua, "USA:n hallintosulun talousvaikutukset jäävät rajallisiksi" ja USA:n hallinto pysähtyi – tappiot 300 miljoonaa/päivä.

Jan Hurrin analyysi: Nyt kiistelee USA: pitäisikö vyötä kiristää vai löysätä? >> Lainaus: "Nyt pattitilanne on pahempi kuin vuosiin, sillä ristiriidat ovat kärjistyneet julkisen talouden sulkemiseen ensi kertaa sitten vuoden 1996.

Kiistely jatkunee ainakin lokakuun puoliväliin, jolloin liittovaltion lakisääteinen velkakatto uhkaa katkaista velkarahoituksen. Elleivät puolueet pääse sopuun velkakaton korottamisesta, voi liittovaltio joutua omatekoiseen maksuhäiriöön.". 

... Poliittista teatteria, vai onko Yhdysvallat todella ajautumassa nyt vararikkoon romahduttaen maailmantalouden?!...

Niinpä tämän takia näkemyksellistä ja tiukan kriittistä tietoa tilanteeseen tuodakseni poimin taas erityisesti esille LaRouche -liikkeen kaksi viimeisintä perjantai-webcastiä, joissa Lyndon LaRouche vastailee kinkkisiin yhteiskunnallisiin ja (geo)poliittisiin kysymyksiin tämä em. tilannekin huomioiden. Tämä perjantaisten webcastien sarja on jatkunut LaRouche PAC -sivustolla jo pitkään samalla konseptilla ja joitakin aikaisempia webcastejä on ollut tässä blogissani jo esillä.

Tässä seuraavaksi tämän kertaiseen aiheeseen liittyviä äskettäisiä Facebook-statukseni sisältöjä:

>> Yhdysvaltain julkishallintoa uhkaa pakkoloma >> Yhteiskunnan tuhoaminen neofeodalismiin etenee USA:ssa pahaa vauhtia.

>> Pentagon teki kiireostoksia – 40 miljoonalla käsikranaatteja Suomesta >> Kiire kiire kiire tuhlaamaan sotateollisen kompleksin ylläpitoon, vaikka kaikki muu romahtaisi ja rappioituisi.

Länsimaiden neofeodaalistuvan totalitarismikehityksen timantin kova symboli.

>> Obamacare Day 4: Users Still Cannot Login >> Obamacare: Sen lisäksi, että sen ideologinen isä on natsi-Saksan terveydenhuolto, niin se ei edes toimi. Siitäs saitte!

Jo vuonna 2009 LaRouche PAC tuomitsi silloin valmisteilla olleen Obamacare-lakiuudistuksen: Obama Depopulation Policy Exposed! Red Alert!!!!!!

>> Obama Sends Economic Hit Man to Oversee Detroit "Aid Package" for Genocide: Detroit on rahatalousparasiitin ja sitä hallitsevan länsieliitin tuhonnassa neofeodaalistamisen ääriesimerkki ja pian mallialusta kaikkialle länsimaihin, mikäli tätä oligarkian eliittihegemoniaa ei lakkauteta!... Itse asiassa tuossa jutussa mainitut halpa- ja orjatyövoimaa luovat neofeodaalistavat poliittiset ohjelmat ovat jo promotoitavina täällä Suomessa!

------

En ole ollut itse oikein yhteiskunnallispoliittisella kirjoitustuulella viime aikoina ainakaan pitkien pohdintojen suhteen, joten tämän kuluneen viikon yhteiskunnallispoliittiseksi anniksi tämä sopiikin hyvin. En alusta tätä enempää, vaan annan alla olevien kahden webcastin puhua ko. maailman kriisistä sekä toisaalta mahdollisuuksista ja paremmistakin näkymistä:


October 4th, 2013 Webcast >>

October 4th, 2013 LaRouche Webcast: Q1 - Congress Passes on the Issue: "The first question from the October 4th webcast.

You have issued a statement on the deeper economic and financial collapse, and the need to restore Glass-Steagall, in the context of the showdown over the government shutdown, and Obamacare.

Can you provide us with your assessment of the real economic and financial crisis, which most people in Congress are avoiding?".

October 4th, 2013 LaRouche Webcast: Q2 - A General Breakdown Crisis: "The second question from the October 4th webcast.

We are looking at a General breakdown crisis. While the government has been shut down, Obama decided to meet with the CEOs of the largest banks. The number one issue for Wall St. is fear and loathing of Glass-Steagall, and an insatiable addiction to Quantitative Easing.

Last week you commissioned a study on the post-QE hyperinflation. As you’ve made the point, this is not just a depression, but a general breakdown crisis. There is no solution in the present system. Whether you have QE, or not, the system will collapse. Only by introducing an element outside of the system, can you solve this crisis.

Could you address the two topics of the necessity of a solidarity among the people to solve the present crisis, and a scientifically precise idea of a general breakdown crisis?".

October 4th, 2013 LaRouche Webcast: Q3 - China's Long Road Ahead: "The third question from the October 4th webcast.

Question from a Beijing-based scholar: China has made Shanghai a free trade zone. This is the experimental stage for a ‘liberalization’ of the Chinese economy, which, I think, carries risks. Many Asian nations have indicated a willingness to join the Trans Pacific Partnership, which was organized explicitly against China. China’s joining the TPP, would require great ‘liberalization’. On the other hand, not joining it, also carries risks.

In light of these issues, what are risks of China’s joining the Trans-Pacific Partnership, and those of not-joining it?".

October 4th, 2013 LaRouche Webcast: Q4 - The Verge of a New Era: "The fourth question from the October 4th webcast.

There is a shifting geopolitical situation. Netanyahu was in Washington, and is desperate to sabotage the P5+1 talks with Iran. With Russia’s recent role in outflanking the war party in Southwest Asia, initiating nuclear power development projects in other nations, and having a commitment to Mars exploration, together with China’s proposal for a new Silk Road project, it seems we are on the verge of a new global geopolitical era. Could you address this situation?".

October 4th, 2013 LaRouche Webcast: Q5 - Fusion for the Future: "The fifth question from the October 4th webcast.

Would you agree that an Apollo-style program, as proposed by the American Security Project, for fusion power is the right approach?".

October 4th, 2013 LaRouche Webcast: Q6 - 9/11, the Anglo-Dutch, and the Saudis: "The sixth question from the October 4th webcast.

Could you comment on the recent initiatives from Congress and the “9/11 families” to expose the Saudi role in the 9/11 attack? What is its significance in breaking the control of the Anglo-Dutch-Saudi empire?".

October 4th, 2013 LaRouche Webcast: Q7 - A Common British Collapse: "The seventh and final question from the October 4th webcast.

What can be done to hasten the present disintegration of the British empire, as expressed, e.g., in Gambia’s leaving the Commonwealth?".


September 27th, 2013 Webcast >>

September 27th, 2013 LaRouche Webcast: Q1 - Ensuring A Lasting Peace: "The first question from the September 27th webcast.

With the agreement on a new UN Security Council resolution on Syria, and the recent P5+1 meeting on the side lines of the UNGA there has been serious progress on resolving the two most acute crises in Southwest Asia. The attitude of the new Iranian government seems to be open to a new P5+1, the Syrian government has so far moved ahead the recent process negotiated on chemical weapons. This has been a Bipartisan war avoidance effort, lead by the Joint Chiefs of Staff, and members of the Senate and House.

Can these recent developments lead to a new paradigm shift, away from ‘The Great Game’? How can we ensure that this happens?".

September 27th, 2013 LaRouche Webcast: Q2 - The New Sub-Standard of Living: "The second question from the September 27th webcast.

The Standard of living has collapsed, especially since 9/11, and Quantitative Easing, and Wall St. bailouts.

There has been a 50% to 100% or more increase in basic grocery items (e.g., bread, flour, eggs). 95% of the U.S. population has had an only $500 increase in income over the last 11 years. The top 1% of income brackets has had an average increase of over $1,000,000 in income.

The U.S. population has been lied to about a progress out of this economic crisis. Can you tell the U.S. population the truth about this process?".

September 27th, 2013 LaRouche Webcast: Q3 - The Demise of Wall St.: "The third question from the September 27th webcast.

We must cancel Wall St. now, and shut down their looting and pillaging. The relationship of the U.S. population to Wall St. is almost like that of a battered wife to her abusive husband. When you ask does Wall St. pillage, does Wall St. rape, a great many people say 'yes'. Yet, more than 67% of the population still say that we need Wall St. This people needs some uplifting. They need to understand why we don’t need this abuse.

Can you give the population some uplifting about why we don’t need Wall St.?".

September 27th, 2013 LaRouche Webcast: Q4 - Government is no Beast: "The fourth question from the September 27th webcast.

The LaRouche PAC had a Banner in D.C. that read: ‘Shut down Wall St., not the government!’. It is very childish to think that the sequester issue of 'shutting down the government' is what should be debated. In your recent paper Mankind is No Beast you look at the universal principle of human government, an expression of unique role of human beings, as opposed to any simply biological species.

Could you discuss the real role of government, as opposed to what is being debated now, as under the childish debate over budget sequestration?".

September 27th, 2013 LaRouche Webcast: Q5 - Anthropogenic Green Fascism: "The fifth question from the September 27th webcast.

The IPCC report of Climate Gate fame has come out today, and scientists are running as far away from it as possible. There has been no global warming, at least since 1998.

More to the point, this environmentalist agenda has been developed since the assassination of John F. Kennedy, in order to shut down his development initiatives. Since then electricity prices have doubled. Recently roughly 20 members of Congress had to oppose the attempt to shut down coal plants.

But the real question is one of energy flux density. Had we continued fission, and fusion development, by now we would have doubled not electricity prices, but rather energy supply and use per person.

The fraud of anthropogenic global warming is now being put into question. Had we not abandoned the progress of energy flux density accessible to human society, we would not have the many present economic and social crises. Could you address this process of recent history?".

September 27th, 2013 LaRouche Webcast: Q6 - The Sovereign U.S. Citizen: "The sixth question from the September 27th webcast.

Putin’s remarks at the end of last week at the Valday International Discussion Club, identifying the deterioration of Western civilization after the assassination of Kennedy, included the following sentiment that

---  We can see how many of the Euro-Atlantic countries are rejecting their roots, including the Christian values, moral principles, national, cultural, even sexual identity. Without these Christian values people will inevitably lose their dignity.

Every country has to have military, economic, etc. strength, but, in the end, what will determine the success of a society is the quality of its citizens. . . . whether the citizens of a given country considers themselves as part of a nation, . . . , whether they identify with common goals. ---

What is it that citizens in the U.S. have to rediscover about their identity, if we are to save, not only this nation, but also Western civilization?".

Lähteenä: LaRouche PAC

PS.: Maanantaina 7.10. julkaisen takautuvasti tämän sunnuntain kohdalle kolme luonto- ja sääaiheista juttua...

Viikon 39 sää vuonna 2013: Normaalia kylmempää, lievästi epävakaista ja tuulista runsaan vaihtelevassa pilvisyydessä sekä ensimmäiset hallat

Yleiskuvaus viikon 39 - 2013 säästä Etelä-Suomeen: Jakson sää oli aikaisempaan verrattuna dramaattisesti kylmempi jatkuvasti vallinneissa idän ja pohjoisen välisissä enimmäkseen reippaissa tuulissa tuoden hyytävät terveiset kaukaa Siperiasta saakka. Koko viikon ajan lämpötilat olivatkin ajankohdan normaalia selvästi kylmempiä ja terminen syksy alkoi ma - ti aikana; päivälämpötiloissa jäätiin lähes päivittäin alle +10 asteen, mutta aluksi ma ja toisaalta pe - la oli vähän leudompaa. Yölämpötilat laskivat myös alhaisiksi, mutta tuulten ja pilvien ansiosta lähinnä vain ti-ke ja ke-to öinä esiintyi maan pinnassa hallaa ja länsiosan sisämaassa paikoin heikkoa yöpakkasta. Pilvisyys pysyi siis enimmäkseen runsaana, mutta ajoittain myös aurinkoakin näkyi. Vallinneissa koleissa tuulissa monena iltapäivänä jaksoi syntyä heikkoja kuurosateita, joista koleimmassa vaiheessa keskiviikkona osa tuli jopa lumirakeina. Eniten kuuroja syntyi to matalapaineen vaikutuksen ulotuttua idästä enemmän alueelle. Toisaalta kylmenemiseen liittyen maanantaina oli vielä rintamasateitakin.

Euroopan mittakaavassa tuota siperialaista kylmyyttä ulottui koko viikon Fennoskandiaan halloineen ja yöpakkasineen. Pysyvä korkeapaine Jäämerellä ja matalapaineen painopisteen säilyminen koko ajan suunnilleen Suomen kaakkois-itäpuolella Venäjällä takasi kylmyyden virtaamisen koillisesta; Uralilla ja siitä vähän länteen oli jopa talven tuntua lumisateineen ja paikoin päiväpakkasineenkin. Kylmyys ulottui manner-Euroopassa aluksi vain osaksi Itä-Eurooppaan ja Mustallemerelle, mutta ke-to Saksasta Mustallemerelle ja siitä kohti Uralia siirtyneen matalapaineen jälkipuolella viileys laajeni enemmän Saksaan, Balkanille ja lopulta entistä enemmän Mustallemerellekin; hallat ja yöpakkaset alkoivat yleistyä manner-Euroopan itäosissa ja Länsi-Venäjän pohjoisosissa -5 ja -10 asteen välisiä yöpakkasiakin alkoi esiintyä. Uralin pohjoisosissa oli viikonloppuna jopa sitäkin kylmempää! Sen sijaan koko viikon Länsi-Eurooppa Britteinsaaria myöten pysyi hyvin leutona ja Ranskaan saakka jopa kesäisen lämpimänäkin osin jopa helteineen, kun Azorien ja Britteinsaarten välissä monta päivää pysynyt matalapaine kierrätti itäreunallaan lämmintä ilmaa pohjoiseen. Aivan viikon lopussa se matalapaine venyi itäkaakkoon kohti keskistä Välimerta poistaen helteet Välimeren länsiosista.

Ruskan päättyminen oli käsillä Fennoskandian pohjoisosissa ja etenkin Lapin pohjoisosissa, missä monin paikoin näin kävikin. Sen sijaan tuon em. talventulon ja suhteellisen kovien yöpakkasten takia ruska loppui kokonaan laajasti Vienanmeren ja Uralin välillä lähes Etelä-Suomen tasaa myöten ja etenkin juuri Uralilla. Ruskahuipentuma parani Fennoskandian keskivaiheilla, muttei vielä Etelä-Suomen tasalla. Venäjällä ruskahuipennus alkoi etenemään nopeaan tahtiin Etelä-Suomen tasan eteläpuolella noin Moskovan tasalle saakka. Laikuttaista ruskaa alkuvaiheessaan oli muodostumassa manner-Euroopassa idässä länttä paljon nopeammin; idässä sitä ulottui jo Mustallemerelle rannikkoa lukuun ottamatta ja lännempänä Saksaan, mutta hyvin leudon sään takia ruskan kunnollinen alkaminen oli todennäköisesti jumissa Ranskan pohjoisosissa ja Britteinsaarillakin ehkä Skotlantia lukuun ottamatta.

Euroopan mittakaavassa em. tilanteet ilmenivät tarkemmin näin: Wetter3 -arkisto A ja Wetter3 -arkisto B (Esim. valinnat "Niederschlagstaerke und -form" ja "2 m Temperatur" tuovat tuttuja sääkarttatyyppejä).

Maanantai 23.9.2013: Jäämeren korkeapaine vahvistui ja Etelä-Suomea edellispäivänä luoteesta ylittänyt matalapaine jäi sijoilleen voimakkaana Suomen kaakkoispuolelle; sen pohjoispuolelta tarkastelualueen valtasi päivän mittaan kylmä ja voimakas koillisvirtaus arktisen rintaman kera. Länsi-Euroopassa jäi sen sijaan vaikuttamaan vielä hyvin kesäinen korkeapaine matalapaineen asetuttua lännessä Azorien ja Britteinsaarten välille. Tarkastelualueella yöllä - aamulla ensimmäinen annos kohtalaista rintamasadetta siirtyi koillisesta lounaaseen runsaassa pilvisyydessä ja toinen annos heikompaa rintamasadetta tuli iltapäivän aikana; näiden välillä hahtuva- ja kumpukerrospilvikansi rakoili ajoittain. Viimeisen rintamasateen jälkeen kumpukerrospilvikansi säilyi aluksi tiiviinä, mutta se alkoi koillisesta lähtien ohentua rakoilevaksi hahtuvapilvilauttailuksi. Tuulet olivat navakkapuuskaisia ja kääntyivät pohjoisesta koilliseen päivän aikana. Yölämpötila oli pääasiassa +5 ja +9 asteen välillä; kylmintä sisämaassa. Päivälämpötila kohosi etelärannikolla - lounaiskolkassa vielä reiluun +10 asteeseen, mutta jäi sisämaassa +10 asteen vaiheille - vähän sen alle.

Tiistai 24.9.2013: Tilanteena pysyi lukittuneesti se, että Jäämerellä oli korkeapaine ja voimakas matalapaine pysyi Suomen kaakkoispuolella kierrättäen hyvin kylmää ilmaa koillisesta koko Fennoskandiaan sekä Baltiaan ja siitä kohti Mustaamerta. Länsi-Euroopassa jatkui hyvin leuto / lämmin sää, mutta korkeapaine siellä heikkeni. Läntinen matalapaine pysyi Azorien ja Britteinsaarten välillä ja idän kylmää ilmaa rajannut rintamavyöhyke pysyi n. linjalla Skotlanti - Pohjois-Saksa - läntinen Mustameri. Tarkastelualueella vallitsi yöstä puolillepäiville vaihtelevan paksuinen ja ajoittain rakoillut hahtuvapilvikansi, mutta iltapäivällä se aukkoili enemmän. Samalla sekaan kehittyi kuitenkin heikkoja sadekuuroja. Illalla sää selkeni lähes kokonaan hahtuvapilvilauttailun kautta. Koillistuuli oli kohtalaista - ajoittain navakkaa ja puuskaista. Yölämpötila oli sisämaassa +3 ja +5 asteen välillä ja etelärannikolla +5 ja +8 asteen välillä. Päivälämpötila vaihteli sisämaan +6 ja +9 asteen väliltä etelärannikon - lounaiskolkan +10 asteen vaiheille.

Keskiviikko 25.9.2013: Asetelma säilyi yhä lähes ennallaan eli Jäämerellä oli korkeapaine ja kierrättämällä Fennoskandiaan ja suureen osaan Itä-Eurooppaa kylmää ilmaa voimakas matalapaine pysyi Suomen kaakkoispuolella alkaen kuitenkin vähän siirtyä pohjoisemmaksi ja venyä itä-länsisuunnassa. Toinen matalapaine pysyi Azorien ja Britteinsaarten välillä ja kylmyyttä rajannut rintamasysteemi pysyi Skotlanti - Pohjois-Saksa - läntinen Mustameri -linjalla; siinä syntyi pieni matalapaine liikkuen Pohjanmereltä Saksaan. Tarkastelualueella yöllä - aamulla oli selkeää - lähes selkeää, mutta iltapäiväksi syntyi ohutta kumpukerrospilvilauttaa seassaan heikkoja pienialaisia kuurosateita, jotka ripottelivat myös lumirakeita. Illalla selkeni kokonaan itäkolkkaa lukuun ottamatta. Koillis-pohjoistuulet jatkuivat edelleen kohtalaisina - ajoittain navakoina sekä puuskaisina; illalla länsiosissa tuulet heikkenivät. Yölämpötilat olivat tuulten takia koko alueella 0 ja +4 asteen välillä ja hallaa esiintyi monin paikoin tuulesta huolimatta. Päivälämpötila jäi idän sisämaassa paikoin +5 asteen vaiheille, mutta oli muutoin +6 ja +9 asteen välillä.

Torstai 26.9.2013: Jäämerellä oli yhä korkeapaine ja matalapaine muotoutui idässä pohjoisemmaksi ja ulottui enemmän Suomeen alkaen kierrättää keskuksensa ympäri Suomeen vähän leudompaa, mutta epävakaisempaa ilmaa. Matalapaineen osakeskus siirtyi Saksasta kohti Mustaamerta tuoden hetkellisen lämpöaallon Mustanmeren länsipuolelle ja päästäen Fennoskandian koleaa ilmaa paremmin Keski-Eurooppaan, jonne alkoi ulottua korkeapaineen selännettä Pohjanmereltä. Azorien ja Britteinsaarten välissä yhä pysynyt matalapaine sen sijaan kierrätti vielä leutoa / lämmintä ilmaa itäreunallaan Länsi-Eurooppaan ja Britanniaan. Tarkastelualueella yöllä - aamulla yläpilviharsoa ja -lauttailua alkoi tulla koillisesta  ja sen lisäksi aamupäivällä koko alueen valtasi myös runsas kumpukerrospilvikansi. Iltapäivällä sen sekaan koillisesta tuli heikkoja - kohtalaisia kuurosateita itä-länsisuuntaisen rintaman muotoon. Illalla kuurot lakkasivat, mutta vaihtelevaa keskipilvilauttailua kumpukerrospilvien kera jäi. Tuulet alkoivat jakaantua osiin; em. rintamamuodon pohjoispuolella vallitsivat koillistuulet ja eteläpuolella luoteis-pohjoistuulet molemmat voimakkuudeltaan enimmäkseen kohtalaisia. Illalla etenkin itäosissa tyyntyi lähes kokonaan. Yölämpötila oli koko alueella 0 ja +4 asteen välillä; länsiosan sisämaassa paikoin n. -1 astetta. Hallaa oli vähän yleisemmin kuin edellisyönä. Päivälämpötila oli +6 ja +9 asteen välillä; leudointa lounaassa - etelärannikolla.

Perjantai 27.9.2013: Suomen itäreunalle lähestynyt matalapaine siirtyi vielä vähän enemmän Etelä- ja Keski-Suomen päälle, mutta alkoi heiketä ja siirtyä illalla Baltian puolelle. Saksasta Mustanmeren pohjoisreunalle tullut matalapaine siirtyi koilliseen ja Jäämeren korkeapaineesta muodostui korkeapaineen selännettä yhä selvemmin Skandinavian kautta Saksaan ja siitä Mustanmeren länsipuolelle; kylmin ilmamassa pysyi sen itäpuolella. Azorien ja Britteinsaarten välinen matalapaine siirtyi vähän idemmäksi. Tarkastelualueella yöllä - aamulla kumpukerrospilvisyys runsastui tiiviiksi kanneksi, mutta aamupäivästä alkaen se rakoili ajoittain ja sekoittui hahtuvapilvilauttailun kanssa. Sama jatkui illallakin, mutta ilman iltapäivän lievää kumpupilvisyyttä. Seassa oli iltapäivällä paikoin heikkoja sadekuuroja. Tuulet olivat enimmäkseen heikkoja ja noin pohjoisesta; illalla itä-koillistuulet voimistuivat vähän. Yölämpötila oli +5 asteen vaiheilla; kylmintä lännen sisämaassa. Runsas pilvisyys esti hallan. Päivälämpötila oli +7 ja +10 asteen välillä; etelärannikolla ja lounaiskolkassa paikoin reilut +10 astetta.

Lauantai 28.9.2013: Korkeapaine jatkoi vahvana Jäämerellä ja siitä Skandinaviaan ulottunut selänne vahvistui lisää. Suomesta Baltiaan siirtynyt matalapaine heikkeni pois, mutta Mustaltamereltä kohti Uralin eteläosia siirtynyt matalapaine voimistui laajemmaksi kierrättäen Itä-Eurooppaan ja Lounais-Venäjälle lisää kylmää ilmaa Fennoskandiasta. Lännessä matalapaine venyi sateineen viimein Espanjan - Ranskan yli kohti Italiaa ja Atlantilla muhi uuttakin matalapainetta sen perässä. Tarkastelualueella jatkui koko päivän vaihtelevan runsas pilvilauttailu lajeinaan hahtuva- ja kumpukerrospilvet toisiinsa sekoittuneena; iltapäivällä - alkuillalla oli vähän pulleampaa pilveä seassa heikkoine sadekuuroineen. Alapilviaukkojen kohdilla paljastui myös untuvapilvilauttailua. Koillistuulet olivat enimmäkseen kohtalaisia; illalla länsiosissa heikompaa tuulta. Yölämpötila oli sisämaassa +1 ja +4 asteen välillä ja etelärannikolla +5 asteen vaiheilla; länsiosan sisämaassa paikoin hallaa. Päivälämpötila oli +10 asteen vaiheilla; leudointa etelärannikolla ja lounaiskolkassa paikoin reilun +10 asteen lukemineen.

Sunnuntai 29.9.2013: Korkeapaineen selänne vahvistui vielä vähän Skandinaviassa, mutta Suomeen ulottui lisää kylmennyt koillisvirtaus keskukseltaan Uralin eteläosiin sijoilleen jääneen laajan matalapaineen kierrättämänä; koleaa ilmaa ulottui manner-Euroopassa jo laajasti Saksaan, Balkanin pohjoisosiin ja Mustallemerelle. Matalapainetta ulottui heikenneenä jonona Espanjan - Ranskan yltä Italiaan, mutta voimakas matalapaine muhi Britannian länsipuolella. Tarkastelualueella yöllä - aamulla kumpukerrospilvisyys tiheni laajasti verhopilvimäiseksi, mutta aamupäivästä alkaen se vallitsi jälleen rakoilevana ja sekoittuneena vaihtelevasti hahtuvapilvilauttailun kanssa. Illalla pilvisyys ohentui ja hahtuvapilvet ottivat pääosan. Koillistuulet olivat heikkoja - kohtalaisia; voimakkainta tuuli oli idässä. Yölämpötila oli sisämaassa +2 ja +5 asteen välillä; etelärannikolla - lounaassa paikoin reilut +5 astetta. Runsas pilvisyys esti hallan. Päivälämpötila jäi +6 ja +9 asteen välille; itäkolkassa paikoin jopa vain +5 asteen vaiheille.

Alkaneen viikon 40 sääennuste Etelä-Suomeen (Päivitystä ei tule): Viikon säästä on jo toteutunut jakso ma - la, koska olen ollut taas kykenemätön ehtimään kirjoittaa tätä raporttia valmiiksi. Alustavasti ennen seuraavan viikon raportin tarkkoja luonnehdintoja voidaan todeta, että hyvin kylmä sää jatkui vielä ma - ke välisen ajan, jolloin runsaassa pilvisyydessä yöhallat ja -pakkaset pysyivät kurissa su-ma ja ma-ti öinä. Kuitenkin ti-ke yöksi sää selkeni ja tyyntyi korkeapaineessa sen verran länsipainotteisesti, että tähän mennessä syksyn kovimmat yöpakkaset iskivät tarkastelualueen länsiosissa; sisämaassa paikoin jopa -5 asteen vaiheille saakka!

Keskiviikon aikana alkoi kuitenkin jo säänmuutos leudompaan suuntaan lämpimän rintaman ylä- ja keskipilvilauttailun kera, kun korkeapaine alkoi asettua Suomen eteläpuolelle päästäen leudommat länsi-lounaistuulet vaikuttamaan. Kuitenkin vasta torstaina lämpeneminen pääsi kunnolla käyntiin, kun ke-to yö oli vielä osaksi hallainen etenkin sisämaassa tyynissä tuulissa. To päivälämpötiloissa päästiin silti selkeässä säässä jopa lähelle +15 astetta. Perjantaina korkeapaineen pohjoispuolinen leuto länsi-lounaistuuli voimistui selvästi leudontaen yön paljon nollan yläpuolelle, mutta alapilviä alkoi esiintyä vähitellen enemmän.

Tänään lauantaina lounaistuuli jatkui ajoittain navakkana ja alapilvikansi oli entistäkin tiheämpi, mutta aurinkoakin nähtiin pilkahduksittain. Lännestä on ollut lähestymässä rintamasateita, mutta runsaimmat rintamasateet ovat ylittämässä aluetta lännestä itään ensi yön aikana. Lämpötilat olivat jo yötä-päivää vähän +10 asteen molemmin puolin.

Ennen ennustetta Euroopan mittakaavan kuluneen viikon toteutuneista säistä todettakoon, että alkuun ma - ke jatkui yhä asetelma, jossa Länsi-Eurooppaan virtasi etelästä hyvin leutoa ilmaa, mutta läntinen voimakas matalapaine lähestyi ja alkoi epävakaistaa sikäläistä säätä lisää. Toisaalta siperialaista alkuperää ollut koleus vaivasi yhä laajasti manner-Euroopan itä- ja keskiosiakin sekä entistä kylmempänä Mustanmeren länsi- ja etenkin pohjoispuolta yöpakkasineen. Ke jälkeen matalapaine on tullut Länsi-Euroopan ylle, mutta heikenneenä ja sen painopiste on siirtynyt Norjanmerelle; tämän matalapaineen rintamasysteemi on siis parhaillaan ylittämässä Fennoskandiaa itään sateineen. Korkeapaine on ollut edelleen Itä-Euroopassa ja sen alueella sekä siitä itään on tähänkin saakka vallinnut hyvin kolea ja yöpakkasta sisältänyt syyssää jopa Mustaamerta myöten. Kuitenkin korkeapaine on päästänyt pohjoispuolitseen leutoa säätä lännestä jopa Uralille saakka, missä siis aikaisempien ennusteiden mukaan äskettäinen talventulo päättyi ja jäi vielä vain maistiaiseksi. 

Jatkossa tässä viikonvaihteessa - ensi viikon 41 alussa manner-Euroopassa vallitsee korkeapainetta ja matalapaineiden reitti useine keskuksineen vallitsee Britteinsaarten pohjoispuolelta Norjanmeren ja Lapin pohjoisosien yli Uralin pohjoisosiin; tarkastelualue kuuluu siis vielä parisen päivää leudon länsi-lounaisvirtauksen piiriin, missä poutasää ja lännestä itään liikkuvat rintamasateet vuorottelevat. Aikataulutusta on vaikea tarkkaan tehdä, mutta ainakin huominen su on yöllisten sateiden jälkeen osaksi aurinkoinen. Yölämpötilat pysyvät useita asteita plussalla eli hallavaaraa ei ole ja päivälämpötilat ovat +10 ja +15 asteen välillä; lounaiskolkassa voi olla mahdollisuuksia +15 asteen rikkomiseen huomenna su.

Keskiviikosta alkanee sitten jonkinlainen säänmuutos, mutta sen ennustettavuus on vielä heikkoa; näillä näkymin Fennoskandiaan voimistuu keskiviikoksi matalapaine, joka venyisi to etelä-pohjoissuunnassa ja sitten siitä irtautuisi yksi osa Keski-Eurooppaan vellomaan ja toinen osa siirtyisi Barentsinmerelle. Se avaisi Britteinsaarten länsireunalle viikon puolivälissä vahvistuvan korkeapaineen tulon lännestä kiepauttaen Fennoskandiaan loppuviikolla. Tarkastelualueella tässä yhteydessä ke-to tienoilla olisi tuulista ja sateista ja lännestä käsin kylmenisi hieman. Loppuviikolla olisi vuorossa poutaisempaa, mutta korkeapaine toisi taas leudompaa säätä lännestä mukanaan ja näin ollen tavanomaista lämpimämpi lokakuun sää olisi taas mahdollista osittain auringonpaisteessakin. Ilmamassojen kosteus ratkaisee toisaalta sen, että miten suuret riskit ovat sumuille tyynituulisissa tilanteissa etenkin öisin - aamuisin...

Euroopan mittakaavassa syksyn etenemisestä lähipäivinä totean vielä tämän lopuksi, että Uralille palaa talventuloa jonkin verran ensi viikon 41 alussa matalapaineen jälkipuolella. Toisaalta lämpöaalto ja leutous on laajasti pääosassa, kun manner-Euroopassa lämpenee yleisesti korkeapainesäässä intiaanikesäksi jo tässä viikonvaihteessa ja ensi viikon loppupuolella tuo Fennoskandian matalapainekehitys työntää takakesäistä lämpöä etelälounaasta myös itäisimpään Eurooppaan ja Länsi-Venäjän eteläosiin, mutta leutoutta siitä riittänee Uralille saakka vain tilapäisesti ko. viikon lopussa; Uralilta itään Siperian talvi vahvistaa jo otettaan. Toisaalta tuo Fennoskandian matalapainekehitys siis ulottunee manner-Eurooppaankin ja sen länsipuolella pohjoisesta pääsee annos syysviileää säätä Britteinsaarten kautta etelään ke - to....

Sääennusteisiin lähteenä on mm.: Weatheronline, Expert Charts.

Luontohavaintoja viikolta 39 - 2013: Etelä-Suomen ruskan eteneminen oli edelleen jonkin verran jumittunutta, mutta nyt täysin päinvastaisesta syystä kuin edeltäneellä viikolla 38. Tässä vaiheessa ko. viikon 39 huomattava koleus oli jumituksen syynä, koska kuitenkin sopivasti lämpöä vaativa lehtivihreän virtaaminen lehdistä pois oli koleudessa hidasta. Ruskan eteneminen on kuitenkin nopeutunut leudontuneessa säässä tällä kuluneella viikolla 40 huomattavan paljon; tämä on hyvin tyypillistä syksysäiden vaikutusta - kylmä vaihe virittää ruskan etenemään nopeasti seuraavan lämpöaallon aikana. Niinpä vielä viikon 39 aikana ruska alkoi olla myöhässä jo 1 - 2 viikkoa normaalista, mutta tällä kuluvalla viikolla viive on ollut kaventumassa nopeaan tahtiin. Ruskan huipennus on täten odotettavissa pääosin viikolle 41 ja etelärannikolla se pitkittynee viikon 42 puolelle, jos yöpakkaset pysyvät yhä poissa...

Ko. viikon 39 aikaiset ruskatilanteet olivat mm. seuraavanlaisia >> Eniten lehdistään tyhjentynyt alkoi olla huomattavan paljon punasaarni (Fraxinus pennsylvanica), jonka puista suurin osa oli viikon loppuun mennessä jo täysin alastomia. Lehtosaarnen (Fraxinus excelsior) ruska oli vasta huipentumassa monissa puissaan. Toinen varhainen ruskaantuja tuomi (Prunus padus) alkoi olla kuitenkin erittäin eriaikainen ruskassaan eri yksilöidensä kesken; osa puista oli suurimmaksi osaksi - lähes kokonaan varistuneita ja toiset puut puolestaan lähes täysilehdessä vasta tulossa ruskan huipennukseen. Monia variaatioita oli siinä välillä, missä osa varistuneista puista piti jäljellä olleita lehtiään vielä ruskaantumattakin.

Metsävaahteralla (Acer platanoides) tyypillinen hyvin monimuotoinen ruskansa eteni siten, että ensimmäisen ruskavaiheen puunsa olivat sekä vielä ruskahuipussaan että jo suurimmaksi osaksi - lähes kokonaan varistuneita. Toisen eli laajimman ruskavaiheen puunsa olivat vaihtelevasti tulossa ruskahuipennukseen / olivat häilyvässä - osittaisessa ruskassa. Kolmannen eli viimeisen ruskavaiheen puunsa olivat vielä lähes kauttaaltaan kesäasussa. Edeltäneen hyvin lämpimän syyskuun takia monet ruskavärinsä olivat haalistuneet keltaiseen - ruskeaan suuntaan, mutta kirkasta ja punaista väriäkin oli syntymässä.

Etelä-Suomen luontaisen ruskan kanssa yleensä samaan aikaan ruskahuipennuksessa etenevät viljellyt lajit olivat vielä pääosin tulematta ruskahuipennukseen, mutta etenivät jo kuitenkin monin osin kirkkaissa syyssävyissä; näitä olivat mm. mongolianvaahtera (Acer tataricum ssp. ginnala), villiviinit (Parthenocissus sp.), virpiangervot (Spiraea chamaedryfolia), pikkuherukka (Ribes glandulosum), monet kotipihlajat (Sorbus aucuparia), rusokirsikka (Prunus sargentii), katsura (Cercidiphyllum japonicum), amurinkorkkipuu (Phellodendron amurense), ruosteviini (Vitis coignetiae), pilvikirsikka (Prunus pennsylvanica), ussurinpäärynä (Pyrus ussuriensis) ja vuorijalava (Ulmus glabra). Näistä siis kotipihlajan ruska kärsi edelleen valjuuntumisesta edeltäneen lämmön takia. Viikon kasvina esittelemäni (Viikon 39 kasvivalokuva: Hokkaidonvaahtera (Acer japonicum) ) oli myös jo näyttävässä ruskan alussa.

Sen sijaan mm. mantsurianonnenpensas (Forsythia mandshurica), kirsikkasorvarinpensas (Euonymus planipes), pieni osa amurinkorkkipuista, ussurinpäärynöistä ja pilvikirsikoista, viitapihlaja-angervo (Sorbaria sorbifolia) sekä osa isotuomipihlajista (Amelanchier spicata) saavuttivat jo ruskahuipennuksensa. Muut tuomipihlajalajit olivat vasta ruskansa alussa, mutta eniten ruskaisia niistä olivat monet kesän mittaan härmästä kärsineet yksilöt. Tämä sekä edeltänyt syyskesän lämpö oli vaisuunnuttanut tämän suvun tyypillistä punaista ruskaa keltaiseen suuntaan.

Luonnossa haapojen (Populus tremula) ruskaantuminen eteni varhaisimmilta osiltaan kirkkaaseen ruskahuipennukseen ja pian osa niistä puista varistui jo suureksi osaksi alastomaksi. Suurin osa haavoista oli kuitenkin vasta aloittanut ruskaantumisen ja pieni osa oli vieläkin kesäasussa. Toisaalta pahiten aikaisemmin syyskesällä ruostesienistä kärsineet haavikot alkoivat olla suurimmaksi osaksi - lähes kokonaankin varistuneita. Raidoista (Salix caprea) suurin osa oli vielä lähes kesäasussa. Viljellyllä hopeasalavalla (Salix alba "Sibirica") ilmeni hieman ennenaikaista ruskaa ruostesienien takia.

Koivujen (Betula sp.) pahiten ruostesienistä kärsineet puukasvustot maaseudulla alkoivat myös olemaan selvästi varistuneita, mutta toisaalta varsinaista kirkasta ruskaa alkoi olla yhä enemmän. Suurin osa koivuista oli kuitenkin edelleen pääosin - melkein kokonaan kesäasussa. Toisin paikoin haalea ruostesienikellastuminen oli vielä pääosassa eli hyvin kirjavaa oli koivuruskan tilanne. Lepillä harmaalepän (Alnus incana) ruostesienikärsineet puut olivat osin jo kokonaan alastomia, mutta suurimmaksi osaksi niilläkin ja vielä enemmän tervalepällä (Alnus glutinosa) lehtien varistuminen oli vasta alussa.

Vielä täysin - lähes täysin kesäasussa viihtyivät kaikki tammet (Quercus sp.) sekä kotimainen lajimme että amerikkalaiset lajit mukaan lukien. Poppeleista (Populus sp.) suurin osa oli myös kesäasussa edelleen lukuun ottamatta ruostesienikärsineitä puita, joista osa oli jo lähes alastomia. Monet omenapuulajikkeet (Malus sp.), kuusamat (Lonicera sp.), jasmikkeet (Philadelphus sp.), norjanangervo (Spiraea "Grefsheim"), monet atsaleat (Rhododendron sp.) sekä ulkomaisista harvinaisuuksista mm. jalokastanja (Castanea sativa), neidonhiuspuu (Ginkgo biloba), maakkia (Maackia amurensis), nenäliinapuu (Davidia involucrata), tulppaanipuu (Liriodendron tulipifera), kentuckynpapupuu (Gymnogladus dioica) ja samettisumakki (Rhus hirta) olivat pääosin täysin kesäasussa. 

Balkaninhevoskastanja (Aesculus hippocastanum) oli kesäasussa lukuun ottamatta joitakin osittain ruostesieniruskeentuneita puita. Jalopähkinöillä (Juglans sp.) sen sijaan esiintyi sekä vielä kesäasuisia puita että yksittäin jo kirkkaaseen ruskaan paljon värittyneitä puita.

Myös suurin osa puistolehmuksista (Tilia X vulgaris) oli edelleen kesäasussa - lähes kesäasussa, mutta poikkeuksena olivat ruostesienistä kärsineet puut, joissa koko syyskesän oli säilynyt ruskeentuneet lehvästöt vielä osittain varistumatta. Muut ulkomaiset lehmukset olivat tätäkin enemmän vielä kesäasussa.

Mäntyjen (Pinus sp.) vanhojen neulasvuosikertojen syyskellastuminen tuli päätökseensä ja siten neulasvariseminen oli jo lähes kokonaan loppu.

Amurinkorkkipuun (Phellodendron amurense) marjakypsyminen saavutti vihdoin täysikypsyyden. Loppuaan lähestyvän kasvukauden erittäin hurjasta etuaikaisuudesta normaaliin verrattuna ja siten siis hyvin suuresta lämpösumman kertymisestä muistutti jo aikaisemmin kypsyneiden marjojen poikkeava ylikypsyys mm. varisemisena ja oksilla rusinoitumisena; näitä ilmensivät mm. mustamarjaorapihlaja (Crataegus douglasii) ja kotipihlaja (Sorbus aucuparia). Myös viimeisenä kypsyvien talviomenalajikkeiden poikkeuksellinen omenasadon variseminen jo lokakuun alkuun mennessä kertoi tästä.

Viikon aikana esiintyneet hallat ja paikoin lievät yöpakkaset eivät vielä olleet omiaan vaikuttamaan em. puiden ja pensaiden ruskatilanteisiin, mutta hallanaroilla paikoilla arat kesäkukat kohtasivat jo tiensä pään pakkaspaleltumiin. Toisaalta mm. ylispuiden suojassa, lämpimillä pihoilla - seinustoilla ja rinteillä aratkin kasvit säästyivät vielä pakkasvaurioilta ja siksi mm. syyshortensian (Hydrangea paniculata "Grandiflora") vaaleanpunainen kukkaterttuvaihe jatkoi vielä monin paikoin loistoaan. Tuoksuasteri (Aster novae-angliae) jatkoi kukintaa ja silmujaan oli yhä avautumattakin, mutta viimeiset syyshohdekukkalajikkeet (Helenium cv.) alkoivat jo hiivuttaa kukintaansa.

Nurmikoiden kasvu lähes pysähtyi kylmyyden takia, mutta sitä tapahtui kuitenkin sen verran, että viimeisiä nurmikonleikkuita oli vielä havaittavissa viikon mittaan. Maaseudun peltoviljely sen sijaan tuli lopulta kokonaan päätökseen, kun sokerijuurikkaat kerättiin pelloilta pois. Jäljelle jäivät toki erinomaisesti oraantuneet syysviljat (ruis ja syysvehnä) ja monet pellot jäivät yhä odottamaan kyntämistä talvikuntoon. 

Saunakukan (Tripleurospermum inodorum) jälkikukinta jatkui edelleen, mutta vähitellen hiipuvana; tällä lajilla on joka syksy tapana kukkia aivan talventuloon saakka. Rantakukka (Lythrum salicaria) puolestaan eteni punaiseen ruskahuipennukseensa ja osa kasvustoistaan kuivui jo ruskeaksi. Sienten valtakausi alkoi hiipumaan kylmenneessä säässä, mutta hallojen ja yöpakkasten mietous ei vielä ollut sienikauden päättävää uhkaa.

Maaperä pysyi vielä hyvin kosteana tarkastelualueen lounaiskolkassa johtuen edeltäneen viikon poikkeuksellisen runsaista sateista. Muualla maaperä alkoi kuivua jopa jo vähän ajankohdan tavanomaista kuivemmaksi, kun viikon sademäärät olivat pieniä ja rajoittuivat paikallisiin kuuroihin. Jokien virtaamat olivat siksi laskemassa vähän alle ajankohdan normaalin.

Vesistöjen pintavesilämpötilat alkoivat laskea järvissä varsin nopeasti alle +10 asteen kylmenneessä säässä; viikon loppuun mennessä lukemat alkoivat olla kauttaaltaan +6 ja +10 asteen välillä. Sen sijaan Suomenlahden pintavedet reagoivat kylmenneeseen säähän paljon hitaammin ja vasta ko. viikon mittaan lämpötilat laskivat vähitellen +15 asteen alle ja viikon loppuun mennessä vallitsivat +11 ja +15 asteen väliset lukemat jo melkein kauttaaltaan. Tällä meneillään olleella viikolla 40 pintavesilämpötiloihin ei ole tullut suuria muutoksia leudontuneen sään takia. 

Luontohavaintoihin lähteinä ovat mm.: Siitepölytiedote, Itämeriportaalin meriveden pintalämpötilaennuste ja Ympäristö.fi:n pintavesien lämpötilat.