Syksyn 2019 ruska-analyysin ja kuluneen talven 2019-2020 sääseurantaraporttien jälkikäteinen valmiiksiteko päivittyvin linkein

Viime syksystä tänne kuluneen "talven" lopulle Suomen sää- ja luontoilmiöt ovat olleet usein historiallisen erikoisia ja ennätyksellisiä, joten niistäkin on syytä laittaa tänne blogiini seurantaa ja analyysiä: siksi tässä vaiheessa ilmoitan niiden tekemisen osalta seuraavaa! >>

Tämän kuun alkupuolellahan tein jo jälkikäteen valmiiksi viime kesän 2019 kesken jääneen helleseurannan puuttuneet osat, ja tässä oli siihen liittynyt kooste- ja linkkipäivityskirjoitukseni: Kesän 2019 helleseurannan puuttuneiden osien jälkikäteinen valmiiksi teko päivittyvin linkein.

Nyt aikeenani on siis jatkaa vastaavalla tavalla "puuttuneiden" luonto- ja sääseurantakirjoituksien valmiiksitekoja viime syksystä tähän hetkeen saakka, ja tämä kirjoitus toimii niiden valmistumisen linkittämiskoosteena, jossa päivittyvät linkit sijoitan kirjoituksen loppuun: 

Ensinnäkin teen viime syksylle Etelä-Suomeen ruska-analyysiä säävaiheiden kertaamisen kera, ja sen kirjoituksen tulen sijoittamaan tänne blogiin takautuvasti omalla julkaisuajallansa lokakuun 2019 viimeisen päivän kohdalle - se analyysi koostaa yhteen ko. tarkastelualueen koko ruska-ajan, mikä käytännössä toteutui poikkeuksellisen lyhyessä ajassa alusta loppuun melkein kokonaan syyskuun puolivälin ja lokakuun lopun välillä.

Toisekseen haluan tehdä tämän kuluneen ennätysleudon "talven" säistä seurantakoosteita, joiden osalta olen ajatellut tehdä kuukausittaiset seurantaraportit keskittyen myös Etelä-Suomen eli oman elinpiirini olosuhteisiin. 

Näistä seurantaosista marras-, joulu- ja tammikuiden raportit teen em. tapaan takautuvasti kohdilleen ja tässä kirjoituksessa niiden päivittyvät linkit tulevat ajallaan esille alle; kunkin kuukauden raportti sijoittuu takautuvalta omalta julkaisuajaltaan oman kuukautensa viimeiselle päivälle.

Poikkeuksena on sitten aivan viimeisenä tämä helmikuu, jonka sääseurantaraportin pyrin tekemään ihan reaaliajassa valmiiksi tämän kuun karkauspäivänä ja julkaisemaankin siis silloin ihan kyseisenä päivänä, eli siis 29.2.2020 - tämä viimeinen sääseurantaosa sisältää lopuksi myös yleisen kokonaisluonnehdinnan koko talvikauden olosuhteista sekä arvioita sen takia tulevaan kevääseen ja jopa myöhemmin kasvukauteenkin mahdollisesti / todennäköisesti seuraavista vaikutuksista...

Ideana on siis se, että nämä kaikki em. "puuttuneet" kirjoitukset pyrin tekemään valmiiksi vielä tämän kuun loppuun mennessä, joten kiirettä tulee nyt pitämään, ja mielenkiintoista onkin nyt kokeilla tällaista intensiivistä kirjoittamista.

Valmiiksi tehtäviä kirjoituksia on täten yhteensä viisi kappaletta, joten aikataulutettuna huomisesta alkaen on tehtäväksi yksi kirjoitus per päivä - onneksi tehtävääni helpottaa se, että pystyn käyttämään kirjoituksien sisältöihin osittain avuksi Facebook-sivullani jo reaaliajassa tekemiäni huomioita näiden aikojen säistä ja luontoilmiöistä.

Samalla tuosta viime kesän takautuvasta helleseurannasta tuttuun tapaan käytän hyväkseni tietojen jälkikäteisen haalimisen apuna sääkartta-arkistoja netistä, kuten mm. Wetter3-sivuston sääkartta-arkistoa, mistä valikosta saatavat "Niederschlagsstaerke und form"- ja "2 m Temperatur"-kartat ovat taaskin hyviä ja oleellisia.

Tärkeänä apuna on myös kaikkien näidenkin aikojen läpi jatkuneet valokuvaamistöitteni sadot luonnosta ja säästä, mistä voi palauttaa tarpeen vaatiessa eri asioita mieleen - itse asiassa olen ajatellut poimia joitakin valokuviani kuhunkin viiteen kirjoitukseen visuaalisiksi höysteiksi havainnollistamaan näiden seurantojen eri tilanteita, ja niin erikoisia tilanteita säässä-luonnossa onkin viime aikoina ollut, että pakkohan niitä on myös kuvin havainnollistaa historiallisiksi muistoiksi...

Seuraavaksi alla tulee sitten ajallaan ne päivittyvät linkit kuhunkin kirjoitukseen niiden valmistumisten mukaisesti laitettuina.


Syksyn 2019 ruska-analyysin ja kuluneen talven 2019-2020 sääseurantaraporttien julkaisuvaiheet ja linkit >>

--- Nyt olen päivittänyt tänään 25.2.2020 klo. 23:55 Etelä-Suomen ruskan analyysiä syksylle 2019 valokuvien ja säävaiheiden kera selostettuna.


Päivitys 1.3.2020 klo. 23:55 >> Näissä seurantaraporttien tekemisissä menee ennakoitua pidemmin aikaa ja en halua kiirehtiä muutenkaan tekemisissäni, joten aikaisemmin mainitsemastani poiketen talven 2019-2020 sää- ja lumitilanneraporttien loppuun tekeminen kestää nyt maaliskuun 2020 ensimmäisen viikon ajan. Alla ensimmäisenä kuitenkin nyt samalla jo marraskuun raportti.

--- Nyt olen päivittänyt tänään 1.3.2020 klo. 23:55 talven 2019-2020 säävaiheet ja lumitilanteet Etelä-Suomeen marraskuun seurantaraportin osalta.


Päivitys 15.3.2020 klo. 18:15 >> Päätin viettää maaliskuun alkupuoliskolla yli viikon somevapaata kokonaan, ja siten myös täältä blogini päivittämisestä. Siksi minulta jäi kesken myös tämä päättyneen talven sääanalyysien teko kuukausittain - osaltaan arkeni ja korona-tilanteen pohdintoja varten sen tauon vietin, ja samalla huomasin, että taukoa somettamisesta joka tapauksessa oli hyvä tehdä ilman erillistä ilmoitusta. 

Lisäksi poistin tuon jo tehdyn marraskuun seurantaraportin pois näkyvistä, koska haluan tehdä sen uudella tavalla uudestaan julkaistavaksi - Nimittäin olen tuon tauon aikana pohtinut myös tätä sääanalyysisarjaani uudestaan parannetuksi versioksi, ja siksi poistin jo tehdyn osan; haluan tehdä senkin osan uudestaan mm. valokuvieni osalta laajempana, kun sen myötä nyt tarjoutuu mahdollisuus laittaa niitä valokuvausprojektieni kuvasatoja paremmin esille mm. jatkon suunnitelmieni pohjustamista varten yms. ...

Ja tietenkin päättynyt "talvi" oli Etelä-Suomessakin niin äärimmäisen erikoinen ja poikkeava tavanomaiseen verrattuna, että sen eri vaiheet on myös hyvä dokumentoida esille tarkasti ja perusteellisesti, mikä vaatii hyvien analyysien tekoa.

Palaan täten päivittämään uudestaan näitä päättyneen talven kuukausittaisia sääanalyysejä siten, että jätän tämän sääseurantaraporttien julkaisuvaiheita ja linkkejä sisältävän koostekirjoituksen ja palaan asiaan uudestaan aivan uudessa vastaavassa koostekirjoituksessa selkeyden vuoksi...

Kesän 2019 helleseurannan puuttuneiden osien jälkikäteinen valmiiksi teko päivittyvin linkein

Viime vuonna 2019 minulta jäi tämän blogini päivittäminen pahasti heitteille, kun silloin iski aikaisempaakin pahempi kirjoittamisen blokki ja muutenkin välinpitämättömyys tätä julkaisualustaa kohtaan - Siinä yhteydessä mm. jäi kesken kesän 2019 koko ajalle se perinteinen helleseuranta sarjassa "Kesän kuumin päivä", jota olin kirjoittanut tänne jo useina aikaisempina vuosina.

Nyt haluan korjata jälkikäteen tämän puutteen kuntoon, ja siksi nyt teen takautuvasti kaikki tarvittavat jäljelle jääneet helleseurantaosat tuolle viime kesälle valmiiksi!

Ennen kirjoittamisen keskeytymistä sain silloin suunnilleen ajallaan tehtyä kaksi ensimmäistä osaa siihen seurantaan, jotka laitan tähän ensin tutkittavaksenne uudestaan. Ne kattoivat helletilanteet kesäkuun alkupuolelle saakka, ja mukana oli tuttuun tapaan myös kuvailuja kasvukauden etenemisestä ja vesistöjen pintalämpötilojen vaiheista sekä sääennusteitakin: 

--- Kesän 2019 kuumin päivä - Osa 1 (Päivitetty!: mm. ennustetta viikon 23 helteestä) ja Kesän 2019 kuumin päivä - Osa 2 (Päivitetty loppuun!).

Koska viime kesänä hellettä oli useaan kertaan jopa syyskuulle saakka, niin kaiken kaikkiaan näitä seurantaosia tulee yhteensä jopa 8 kappaletta! - niinpä noiden jo tehtyjen lisäksi joudun tekemään vielä 6 osaa lisää.

Näiden jäljellä olevien osien tekemisessä ja koostamisessa noudatan nyt seuraavaa tapaa: Kussakin osassa on yhä tuttuun tapaan lämpötilalistausten osiot Etelä- ja osin Keski-Suomen paikkakunnille päivittäisine tilanneselostuksineen. Mukaan alustuksena kaikkiin osiin tulee ensin suursäätilalliset kuvailut kustakin helteestä itsestään ja niihin johtaneista vaiheista; samalla tulee osittain kuvattua myös muun Euroopan säävaiheita pitkin kesää.

Itse lämpötilojen seurantalistausten perään laitan useassa jatko-osassa myös siinä osassa olleen hellevaiheen ja seuranneen osan hellevaiheen välissä tapahtuneista säävaiheista kuvailuja varsin tarkkaankin, joten kaikkiaan koko viime kesän säistä tulee hyvin kattava kuvaus. Jokaisessa osassa on lopuksi tutut kasvukauden kulloisiakin vaiheita ja vesistöjen pintalämpötiloja kuvailevat kirjoitukset.

Nyt voin paljastaa tässä samalla, miten itse asiassa useina viime päivinä olen jo valmistellut luonnoksina varsin pitkälle valmiiksi näitä jäljellä olevia 6 seurantaosaa. Tällä taktiikalla pyrin saattamaan niiden julkaisuaikataulut valmiiksi nopeasti tehtäväksi sarjaksi tyyliin: yksi osa julki päivittäin. Nyt näyttää siltä, että voin aloittaa julkaisusarjan jo huomisesta keskiviikosta 5.2. alkaen.

Kerron myös nyt, että jälkikäteen kaikkien säätietojen ja muun materiaalin selvittämiseksi minulla on ollut monia apuvälineitä ja lähteitä: 

Suursäätilallisia informaatioita olen saanut mm. Wetter3-sivuston sääkartta-arkistosta, mistä valikosta saatavat "Niederschlagsstaerke und form"- ja "2 m Temperatur"-kartat ovat olleet oikein hyväksi avuksi - nyt jatkossa te muutkin voitte mm. juuri niitä karttoja apuna käyttäen tutkia mielenkiintoisesti jälkikäteen näitä kesäsäiden kuvailujani koko ajalle; teksti-informaation ja karttakuvasarjojen keskinäinen vertailu on antoisaa. 

Itse lämpötilalukemien jälkikäteisessä haalimisessa hyvä lähde on ollut Ilmatieteen laitoksen Säähavaintoarkisto. Lisäksi valokuvaamiseen liittyvät projektini ovat olleet hyvänä apuna mm. tarkastelualueen sään luonteen (mm. pilvisyys ja muut visuaaliset seikat) jälkikäteen selvittämisessä, kun minulla on päivittäisiä valokuvia koko viime kesänkin säävaiheista etenkin Espoon ja Hämeenlinnan alueilta. 

Lopuksi tämä kirjoitukseni saa toimia näiden puuttuneiden seurantajulkaisujen ilmoitustauluna, missä siis tulen päivittämään tämän tekstin loppuun vuorollaan jokaisen seurantajulkaisun linkiksi: jokaiselle seurantaosalle tulee omiin hellevaiheisiinsa liittyvät takautuvat julkaisuajat, mitkä olen päättänyt olevan kulloisenkin hellevaiheen viimeiset päivät. Näin seurannat löytyvät jatkossakin omista reaaliaikaisista kohdistaan blogissa kronologisena historiana.

Kunkin seurantaosan sisällä alkutekstissä mainitsen lisäksi senkin, miten oikeastaan kukin julkaisu on tapahtunut käytännössä jälkikäteen täällä vuoden 2020 helmikuussa: eli sen julkaisuhetken päivämäärä ja kellonaika tulevat niissä ilmi myös.

Myöhemmin olen ajatellut lisätä jälkikäteen blogiini myös viime syksyn ruska-analyysiä ja talven alkamisen luonnetta samaan tapaan, mistä palaan vielä asiaan erikseen... Sitten vain odottelemaan kunkin helleseurantaosan ilmestymistä seuraavaksi.


Kesän 2019 puuttuneiden helleseurantaosien julkaisuvaiheet ja linkit >>

Nyt olen päivittänyt tänään 6.2.2020 klo. 00:15 kesän 2019 helleseurantaan osan 3 >> Kesän 2019 kuumin päivä - Osa 3 (Hellejakso 16. - 22.6.2019).

Nyt olen päivittänyt tänään 6.2.2020 klo. 23:05 kesän 2019 helleseurantaan osan 4 >> Kesän 2019 kuumin päivä - Osa 4 (Hellepäivät 30.6. ja 1.7.2019).

Nyt olen päivittänyt tänään 8.2.2020 klo. 12:00 kesän 2019 helleseurantaan osan 5 >> Kesän 2019 kuumin päivä - Osa 5 (Hellejakso 18. - 29.7.2019).

Nyt olen päivittänyt tänään 10.2.2020 klo. 23:30 kesän 2019 helleseurantaan osan 6 >> Kesän 2019 kuumin päivä - Osa 6 (Hellepäivät 10. ja 17.8.2019).

Nyt olen päivittänyt tänään 15.2.2020 klo. 23:05 kesän 2019 helleseurantaan osan 7 >> Kesän 2019 kuumin päivä - Osa 7 (Hellejakso 26.8. - 2.9.2019).

Nyt olen päivittänyt tänään 15.2.2020 klo. 23:50 kesän 2019 helleseurantaan osan 8 >> Kesän 2019 kuumin päivä - Osa 8 (Hellepäivä 10.9.2019).

--- Helleseuranta kesän 2019 osalta päättyy tähän.

Yhteiskunnallispoliittisen aktivismin ja ajattelun kehittämisen tavoitteista uudelle vuosikymmenelle - Alustusapuna Teal Swanin analyysi: "Forecast For 2020"

Tässä tulee näin vuosikymmenen vaihteen puitteisiin länsimaiden nykyisen aikakauden ja tulevaisuudenkin luonnetta pohtiva kirjoitus, ja siten sen sisältö toimii myös tavallaan Uudenvuoden 2020 sisään toivottavana yhteiskunnallispoliittisena alkuanalyysinä.

Olen pohtinut tämän kirjoituksen rakennetta ja sisältöä jo monta päivää, ja usein olen tuntenut siitä muodostuvan aivan liian pitkän ja sisällöllisesti liian vaativan - eli sen konkreettista tekemistä on ollut vaikeaa jopa aloittaa...

Yhtenä syynä tälle hankaluudelle on ollut se, että kirjoitussisällön pääinspiraatioksi olen ottanut ns. henkisenä opettajana tunnetuksi tulleen Teal Swanin (blogi ja Youtube-kanava) hyvin pitkän Uudenvuoden analyysin: "Forecast For 2020". 

Siinä olisi ollut itselleni vain tässä yhdessä kirjoituksessa aivan liikaa läpianalysoitavaa omien kommenttieni kera kohta kohdalta koko mitaltaan. Siksi varmasti tästä kirjoituksestani olisi tullut liian vaivalloinen luettava teille muillekin... 

Päätän nyt sen takia "vain" seuraavaa: otan kyllä esille tämän Tealin kirjoituksen, mutten käy sitä vielä joka kohdaltaan kummemmin itse tässä läpi >> Kuitenkin se on teille muillekin jo nyt silti hyvää pohjustavaa luettavaa, koska sekä teidän omakohtaisille pohdinnoillenne että tässä blogissa minun omakohtaisille kirjoituksilleni siitä tulee olemaan hyötyä. 

Niinpä todennäköisesti jatkossa saatan poimia tätä Tealin analyysiä tarkempaankin ruodintaan uusissa blogikirjoituksissa... Se myös senkin takia, koska tuon analyysinsä luonne on olla "ennustuksensa" puitteissa ajankohtainen vielä pitkään: jopa siis osittain myös tämän vuoden 2020 tuolle puolelle tulevaisuuteen koko tämän alkaneen vuosikymmenen koko mittaan saakka vähintään...

Yksi tämän oman kirjoitukseni rooleista onkin tässä pohtia ja teille paljastaa sitä, miten tulen jatkossa toimimaan omakohtaisessa edelleen valveutumisessani ja yhteiskunnallispoliittisessa aktivismissani - näyttää siltä, että yksi punainen lanka siinä on olla edelleen sopivan omaehtoisesti itsenäinen ajattelija, ja siinä nimen omaan kirjoittajana, josta päättyneen viime vuoden erittäin runsas aktiviteettini omalla Facebook-seinälläni on jo ollut yksi hyvä esimerkki.

Toisaalta pyrin huomioimaan myös erilaisten ihmisryhmien olemassa oloja ja ominaisuuksia niin, että ymmärrän itsekin entistä paremmin ihmisen / ihmisyyden perustavaa laatua olevan sosiaalisen luonteen monine ilmenemismuotoineen, mutta samalla tähdennän yhä edelleen ismillisten ja itse asiassa kaikenlaisten tunnustuksellisten ryhmien sudenkuoppia ja ajatusvirheitä tässä nykyisessä länsimaiden rappiossa ja ajattelun kriisissä...

Tämä esille otettava Tealin analyysi itse asiassa osaltaan antaa materiaalia pohdintaan myös noiden kaikkien em. teemojen puitteissa, ja siinä sekä yksilökohtaisesti että ryhmien ja sosiaalisuuden monissa puitteissa. 

Samalla oikeastaan eniten myös sitä tulee hänen analyysistään ilmi, miten tämä nykyinen aikakautemme on oleellisesti tietynlainen siirtymäjakson ja muutoksen vaihe, jossa tapahtuu ja tulee tapahtumaan hyvin paljon voimakkaita ja radikaaleja asioita niin hajottavassa kuin rakentavassakin katsannossa - poimin tässä välissä kaksi oleellista kiteytystä Tealin ko. kirjoituksesta tähdentämään tätä tilannetta:

--- Teal Swan: "Fear is a central theme that all people on earth will grapple with in 2020",

ja "As you already know, a major evolutionary shift in humanity has been well underway for many years.  But shifts and transformations are not an overnight thing and they are not the “warm, expansive, fuzzy-feeling” things that many people imagine when they hear the word shift or transformation.  A shift is change.  Change is something that usually implies resistance.  In 2020, this resistance rises to a head or a peak".

Huomaamme siis tässä vaiheessa sen, miten länsimaat(kin) ovat käymässä läpi yhä radikaalimmaksi ja vaativammaksi käyvää muutosta kohti jotain vielä tuntematonta, jossa sattumoisin tämä vuosikymmenen vaihde ja koko alkanut vuosikymmen itsessäänkin toimii eräänä symbolisena rajakohtana vanhan tuhoutuvan ja uuden rakentuvan välissä - tässä katsannossa onkin oleellisen sopivaa pohtia myös omaa aktivismiani ja ajatteluani.

Eräällä tavalla sopivaa jatkokirjoitteluni ja ajatteluni kehittämisen muotoa pohdittaessa onkin se, että alan käyttämään täällä blogin puolella hyväkseni parin viime vuoden aikaista runsasta Facebook-kirjoitteluani, ja mitä ei siis ole sieltä vielä päätynyt tänne blogin puolelle. 

Itse asiassa minulla on ollut jo koko ajan noina viime vuosina mielessäni se, että Facebook-aktiviteettini on ollut eräänlaista luonnostelulehtiöön ajatusten merkitsemistä, josta tulen poimimaan niitä jatkokäsittelyyn jossain uudessa muodossa toisaalla. Eli siis nyt ainakin täällä blogissa, mutta poissuljettua ei joskus myöhemmin ole sekään mahdollisuus, että alkaisin tekemään näistä aktivistiasioista myös tietokirjoja...

Joka tapauksessa tällaisena prosessina tämä aktivismini tavallaan myös muodollisesti tulee jatkossa toteuttamaan tätä länsimaiden muutosprosessia yhtenä sen osamanifestaationa. 

Näin ollen käytännössä on luontevaa poimia noita Facebook-luonnoksia tänne blogiini tämän uuden vuoden aikana uudelleen käsiteltäviksi ja jalostettaviksi, ja niitä voin sitten liittää tulevaisuudessa esiin tulevien uusien maailman ja Suomen yhteiskunnallispoliittisten tilanteiden pirtaan ja jatkumoihin sekä filosofisempiin analyyseihin...

Sisällöllisesti länsimaiden(kin) muutoksessa Teal ennustaa siis mm. vastakkainasettelujen ja muutosvastarinnan voimistumista monilla eri tavoilla, ja tästä voin olla samaa mieltä omienkin havaintojeni ja analyysieni mukaan. 

Yksi syy tälle yhteiskunnallisesti hankalalle ja vaarallisellekin prosessille on se, miten tässä muutosvaiheessa eri ihmisillä muutoksen yhtäältä edellyttämät ja toisaalta vielä tukahduttamat itsetuntemuksen ja valveutumisen vaiheet ja sisällöt ovat niin erilaisia keskenään, ja siinä osaltaan jopa radikaaleissakin ristiriidoissa monien asioiden ja katsomusten suhteen.

Itse asiassa juuri tästä epäsymmetrisestä sosiaalisesta dilemmasta ja sen "todennäköisestä pahenemisesta jatkossa" varoitin itse jo lähes 10 vuotta sitten täällä blogissani, kun huomasin oman aktivistikauteni alussa sen, miten tämä kollektiivinen epäsymmetria vaikutti omaan elämääni kanssaihmisten tahoilta kohtaamissani suhtautumiseroissa minuun itseeni ja tähän aktivistirooliini.

Huomasin jo silloin hyvin vahvasti sen, miten voimakkaasti kahtiajakautunutta ja ristiriitaista se suhtautuminen oli eri asioissa paljastaen esille näitä eri ihmisten välisiä valveutumisen ja ajattelemisen laatueroja ja sisältövaihteluita - voidaan sanoa, että dualismien eskaloituminen on yksi länsimaiden sairaudentilan diagnoosi tässä ilmiössä.

Tämäkin on siis oleva yksi jatkodilemma edelleen tässä yhä voimistuvassa länsimaiden(kin) muutosprosessissa, joka siis tulee aiheuttamaan mitä ilmeisimmin osaltaan myös rappion ja yhteisösairauden edelleen pahenemista: vielä on tietenkin hyvin epäselvää se, miten pitkälle saakka rappio / sairaus eri asioissa tulee etenemään, mutta joissakin katsannoissa se saattaa edetä vielä pitkällekin...!?

Tealin analyysistä voidaan siis päätellä sekin, että tämä kokonaisvaltainen pakote muutokseen on itse asiassa tavallaan kollektiivisen yhteisösairauden aiheuttama akuutti tila, ja parantumisprosessi on se muutos vanhasta uuteen, jonka jälkeen ko. sairaudesta poispääsy oireiden helpottamisena koetaan mm. tuon dualismin vähenemisenä, ja se onkin ollut tavallaan yksi tämän sairauden "kivuista" -- Mutta voiko tällaisesta sairaudesta parantua kokonaan tai jopa ensinkään??...

Kuten huomaatte, niin yhteiskunnallispoliittinen saati monenlainen muukaan ajattelu ylipäätään ei tule helpottumaan jatkossa, vaan oikeastaan asiassa kuin asiassa itse kultakin tullaan vaatimaan yhä pontevampaa ja syvempää asioihin paneutumista ja ajattelussaan rikkaammin kehittymistä: mikäli nimittäin aikoo olla yhä ns. ajassa kiinni ja osaavansa tulkita tapahtumia ja prosesseja edes suunnilleen "sinne päin" osuvasti ja realistisesti.

Tässä on myös se dilemma, että länsimaissa edelleen / vasta vain aniharva itse asiassa ajattelee todella! - Reaktiivisesti asioihin ilman analyysiä ja prosessointia suhtautuminen ei ole ajattelua, eikä ajattelua ole sekään, että omaksuu kritiikittä virallisen vallan tarjoamaa tietoa, tai että kuvittelee tietomäärän liian itseisarvoisen lisäämisen sinällään olevan hyvää "ajattelemista" ilman tietojen syvää ja monipuolista prosessointia.

Itse asiassa nyt ja jatkossa analyysikyvyttömyys ja virallisen vallan tietojen prosessoimaton / välinpitämätön / kyseenalaistamaton käyttö tulee olemaan tässä länsimaiden muutoksessa yhä vaarallisempaa ja itsepetoksellisempaa, kun se voi johtaa yhä pahempiin tietojen ja sosiaalisten ryhmien vastakkainasetteluihin ja haitallisen sumeaan-vinoutuneeseen maailmankuvaan!...

Toisaalta ei sen helpompaa tule olemaan ns. vaihtoehtomedian tietojenkaan kanssa, missä on myös osattava soveltaa yhä monimutkaisempaa analyysin ja prosessoinnin taitoa jatkossa: tämä tosiaan vaatii sitä, että on alettava oikeasti ajattelemaan, ja koska virallinen valta ei automaattisesti tarjoa siihen oikeimpia tai sopivimpia työkaluja, niin sitäkin on alettava harjoittamaan paljolti itsenäisesti ja omalla vaivallaan itsetuntemustaan parantaen.

Tämän yhteiskunnallisen muutosprosessin dilemmana onkin myös se, jos laajat kansanosat eivät osaakaan alkaa ajatella em. tavalla hedelmällisesti ja luovasti, vaan pysyvät liian itsepintaisesti taantuneina vanhassa totunnaisessa ja hajoamaan jäävässä maailmankuvassa, sekä luottavat liikaa valmiiksi pureskellulta näyttävään (valheelliseen) ja petolliseen tietoon. 

Olen havainnut, että suomalaisessa yhteiskunnassa tällainen jämähtämisen ongelma on erityisen suuri vaara, koska olemme kansakuntana / kollektiivisesti sen verran pahasti hitaita, jääräpäisiä ja historiallisesti traumatisoituneita. 

Siksikin siitä vanhasta totunnaisesta ja hajoamaan jäävästä maailmankuvasta tai ns. yleisestä konsensuksesta / populaariajattelusta poikkeavia uudistajia ja toisinajattelijoita katsotaan erityisen paljon kieroon ja vihamielisesti tässä yhteiskunnassa, ja josta siis yksi versio on ollut se em. dualismien voimistuminen eri ihmisten välisissä sosiaalisissa suhteissa suhtautumiseroina ja ristiriitoina.

Mutta tässä voimistuvassa muutosprosessissa nimen omaan tarvitaan juuri virallisen vallan totunnaisuudesta, konsensuksesta ja yleensäkin populaariajattelusta poikkeavia uudistajia ja toisinajattelijoita! 

Noissa Tealin kuvaamissa eri skenaarioissa ja itse jatkopohdittuna käy kuitenkin ilmi sekin, että ei ole itsestään selvää sekään, minkälainen toisinajattelijuus / uudistajuus on hyväksi ja minkälainen puolestaan pahaksi: tässäkin vallitsee vastakkainasetelmallista ja ristiriitaista sumeutta vaihtelevilla tavoilla muutosprosessin edetessä...

Siksi myös on erityisen tärkeää oppia oikeasti ajattelemaan! - omalta osaltani olen toivottavasti pystynyt vuodesta 2008 alkaen näyttämään siinä koko ajan kehittyvää esimerkkiä, ja tässä uuden vuosikymmenen katsannossa pyrin edelleen parantamaan mm. tänne someen tuottamaani sisältöäni sitäkin varten.

Mainittakoon vielä, että tuo "oppia oikeasti ajattelemaan" ei tarkoita kuitenkaan sitä, että kaikkien ihmisten ajattelu alkaisi lopulta olemaan yhtä ja samaa sekä muodollisesti että sisällöllisesti - sehän on tietenkin totalitarismin merkki äärimmäisenä rappiona! 

Sen sijaan parantuvana renessanssi-skenaariona se ajattelun oppiminen tarkoittaa paremminkin sitä, että ajattelu saa yhä moniarvoisempia ja runsaampia muotoja yleisesti sallittuna kasvualustana, jonka puitteista traumojen ja pelkojen vähentyessä sukeutuu yhä parempaa materiaalia ymmärtää yhteiskuntaelämää, ja tehdä sille yhä parempia puitteistuksia ja käytännön ratkaisuja sekä ihmiselämää että ympäristömme olosuhteita varten...

Kuten tästä nyt huomaatte, niin työ tämänlaisen ymmärryksen saavuttamiseksi on vielä todella pahasti kesken ja vaatii todellakin myös noita Tealin tähdentämiä muutoksen ja itsetuntemuksen parantamisen vaiheita vielä todella kauan aikaa...

Sitten mainitsen ainakin yhden asian, jossa olen huomannut olevani Tealin kanssa eri mieltä, ja olkoon se osoituksena siitä, miten tämä kuvattu muutosprosessi sisältää myös esim. tälläkin tavalla niitä vastakkainasetelmallisiakin vaiheita ajattelussa ja maailmankuvien uudelleen muotoiluissa. 

Samalla tämä on huomio myös siitä, miten en pidä Tealia erehtymättömänä guruna, vaan ihan tavallisena kuolevaisena, joka on "vain" oppinut ajattelemaan erityisen hyvin, ja jolla siksi osa tarjoamistaan tiedoista on varmasti hyödyllisiä ja itse kunkin ajattelua parantavia elementtejä. 

Silti toiselta osaltaan on syytä kiinnittää hänenkin tietoihin kriittistä ja kyseenalaistavaa huomiota tarpeen mukaan.

Tämä minua ja Tealia erottava ko. asia on ilmastoalarmismi, jossa Tealista poiketen minä en pidä hiilidioksidiperusteista ilmastonmuutosta minkäänlaisena uhkana enkä edes oikeastaan olemassa olevana ilmiönä sinälläänkään - tämä erottava seikka paljastui minulle viimeistään tästä viime elokuun Tealin kirjoituksesta "The Earth's Lungs On Fire".

Tämä suhtautuminen ilmastoalarmismiin ja ylipäätään tietoni "ilmastonmuutoksesta" tulee siis olemaan yksi keskeinen teema jatkon uusissa kirjoituksissani täällä blogissa(kin), ja viime vuonna se jo oli runsaassa ruodinnassani niissä Facebookin "luonnoksissani".

Varmasti voidaan todeta siksi myös se, että tämän ilmastoalarmismin petollisuuden esille ruotiminen tulee olemaan yksi tärkeimmistä asioista tässä Tealinkin sormella osoittamassa muutosprosessissa, mutta paradoksaalisesti siis Tealin omaan näkemykseen nähden ko. asiassa tavallaan ylösalaisesti...

Muita keskeisiä teemoja minulla tulee olemaan jatkokirjoittelussani mm. seuraavatkin aiheet: 

-- Politiikassa "oikeisto vs. vasemmisto" -jaottelun kyseenalaistaminen ja "kolmannen vaihtoehdon" pohtiminen sen tilalle, 

-- Sosiologiassa sekä ihmissuhteiden että "yksilö vs. kollektiivi" -dilemman olemuksista paremmin perille pääseminen sekä omassa elämässäni että yhteiskunnan katsannoissa, 

-- Aktivismissa ja vaihtoehtomedioissa validin ja epävalidin tiedon vertailut ja paremman tietoisuuden kehittämisen suunnat, 

-- Psykologiassa politiikkaa ja ymmärrystä haittaavien mekanismien tutkiminen, kuten projektiot, torjunnat ja pelot, 

-- Monet maailman ja Suomen tapahtumien analyysit yhdistettyinä mm. noihin edellä mainittuihin asiakokonaisuuksiin, 

-- Sekä tietenkin omassa itsetutkiskelussani esille tulevat asiat...

Lisäksi tässä muutoksen aikajaksossa on nyt mielenkiintoista pohtia asioita myös akselilla "menneisyys vs. tulevaisuus", joka mm. tarkoittaa siis jo em. aikomustani ottaa menneisyyden kirjoituksiani uudelleen työstöön, jossa tavallaan menneisyys ja tulevaisuus vuoropuhelevat keskenään kunkin meneillään olevan hetken / prosessin tilanteiden kiteyttämiseksi näitä uuden vuosikymmenen paremman ajattelun ja aktivismin tavoitteita varten...

Tästä onkin varmasti hyvin herkulliset ja mielenkiintoiset puitteet lähteä jatkamaan blogini päivittämistä aikaisempaa tiheämmin ja runsaammin - palaamisiin taas seuraavalla kerralla!

PS.: toki täällä blogissani tulee jatkossa olemaan myös muita aiheita em. lisäksi: eli kiinnostuksen kohteitani sää- ja luontoilmiöistä sinänsäkin, musiikista, kasveista, valokuvaamisesta yms., joita on jo ennestäänkin ollut täällä esillä.

Uudenvuoden ja uuden vuosikymmenen tervehdys: sää- ja tunnelmakuvia 1.1.2020

Uuden vuosikymmenen alkajaisiksi jatkan taas muutamista aikaisemmista vuodenvaihteista tuttua Uudenvuoden tervehdykseni tekemistä, jossa nyt jaan muutaman tunnelmakuvan ajankohdan luonnon ja sään tilanteista: tällä kertaa alla on neljä ottamaani valokuvaa, jotka on tuttuun tyyliin Hämeenlinnasta.

Joistakin viime kerroista poiketen Uudenvuoden tervehdykseni ei sisällä tässä yhteiskunnallispoliittista sisältöä, koska ajattelin tehdä sellaisen tänne blogiin erikseen lähipäivien aikana pitkähkönä analyysinä...

Tämä onkin siis valokuvakeskeinen tervehdys, missä alla olevat ylimmät kolme kuvaa on otettu tänään 1.1.2020 Hämeenlinnan keskustaa ympäröivän Vanajaveden rannoilta alkuiltapäivällä vähän ennen auringonlaskua. Alimmainen kuva on esimerkkikuva äitini parvekkeelta puolenyön eli vuoden vaihtumisen ilotulituksesta sen hetkisen säätilan kera.

Tänä vuodenvaihteena yöllä sattui sopivasti selkeäsäinen tauko runsaspilvisiin ja erittäin leutoihin länsi-lounaisvirtauksiin, jolloin oli myös parisen astetta pakkasta; lunta ei kuitenkaan mainittavasti tullut maahan puolelleyölle, vaikka uudenvuoden aaton iltapäivällä oli hitusen lumisateita kylmenemisen hetkellä. Edeltäneet pari päivää olivat olleet kuitenkin taas niin monta astetta plussalla lämpötiloiltaan, että Tapaninpäivän jälkeinen hetkellinen uusi lumipeite ehti sulaa kokonaan pois täksi vuodenvaihteeksi Hämeenlinnasta, kuten alla olevista kuvista havaitaan.

Alla olevista vesistöjäiden tilanteista nähdään kuitenkin se, miten Tapaninpäivän jälkeen lauantaina 28.12.2019 ollut talven tähän mennessä kylmin hetki n. -10 asteen minimilämpötiloineen sai järviveteen sen verran vahvaa uutta jäätä, ettei siitä kaikki ehtinyt sulaa Uudeksivuodeksi pois. Lisäksi viime yön heikossa pakkasessa ehti syntyä hieman lisää uutta jääriitettä.

Jatkon sää tammikuun ensimmäisille kahdelle viikolle näyttää kuitenkin ennustemalleissa edelleen erittäin leutojen länsi-lounaisvirtausten jatkumista lähes keskeytyksettä Fennoskandiaan Atlantin voimakkaiden matalapaineiden tuomina; vain hetkelliset pakkastilanteet saattavat rikkoa plussakelien jatkumista, kuten näillä näkymin seuraavan kerran ensi sunnuntaina 5.1..2020... 

Yhtenä isona syynä tälle leutoudelle on se, miten pohjoisen napa-alueen polaaripyörre näyttäisi pitävän itsepäisesti pintansa voimakkaana ja häiriintymättömänä pitkälle tammikuulle, kuten esim. tässä Judah Cohenin twiittauksessa ilmenee: tämä edesauttaa arktisten ilmamassojen pysymistä ns. pesässään napa-alueella ja ylläpitää aktiivista matalapainetoimintaa Pohjois-Atlantilla...

Näin ollen Etelä-Suomessa on syytä varautua uuden vuosikymmenen alkajaisiksi edelleen lumettomuuteen ja hyvin vähäisiin järvijäihin - katsotaan myöhemmin, josko sitten tammikuun loppupuoliskolle olisi tulossa kunnollisemman talven yritystä...

Toivotan kaikille lukijoilleni hyvää ja parempaa uutta vuotta ja koko uutta vuosikymmentä!


Uudenvuodenpäivän ja vuodenvaihteen yön tunnelmakuvia Hämeenlinnasta >>

Vanajaveden jäätilannetta kuvattuna Hämeenlinnassa 1.1.2020; tekstuurillisempi ja paksumpi jää oli peräisin 28.12.2019 olleesta kylmyyspiikistä ja oikealla oleva jääriite syntyi viime yön parin asteen pakkasesta. Iltapäiväksi alkoi taas vallita uusi leuto länsivirtaus ja Föhn-tilanteelle tyypilliset ylä- ja keskipilvet.

Ystävyydenpuistoa ja Vanajavettä kuvattuna Hämeenlinnassa 1.1.2010; lumipeitettä ei taaskaan ollut, kun Tapaninpäivän jälkeinen jo ties kuinka mones hetkellinen lumikerros ehti sulaa taas pois useassa plusasteessa 29. ja 30.12.2019 olleen Föhntuulisen lämpöaallon myötä.

Vanajaveden rantaa Paasikiventien eteläreunalla kuvattuna Hämeenlinnassa 1.1.2010; tässäkin havainnollistuu hyvin lumettomuus ja järven heikko jäätilanne, mutta myös se kuinka kulkuväylälle on täytynyt tehdä marraskuusta alkaen hiekoituksella liukkaudentorjuntaa hyvin leudoista säistä huolimatta.

Vuodenvaihteen ilotulitusta Hämeenlinnassa kuvattuna 1.1.2020 klo. 00:01; tällä kertaa taivas oli täysin kirkkaan selkeä, jolloin ilotulitteiden mukana näkyi tähdistöäkin oikein hyvin. Kuulaan kirkas ilma mahdollisti myös raketeista tulleiden savujen näkymisen vahvasti osana ilotulituksen visuaalisuutta.

Valokuvausprojektini seikkaperäisessä esittelyssä - Vuodenkierron tutkinnan valokuvaamisvaihe vuosina 2015 - 2019

Vuosi 2019 ja samalla koko vuosikymmen on tulossa aivan lähihetkillä päätökseensä tätä julkaistaessa, joten tilanteelle osuvasti suuntaan tässä kirjoituksessa katsettani tiettyyn omakohtaiseen menneisyyteeni ja toki osittain myös tuleva on mielessäni - Poimin näissä merkeissä nyt itselleni erityisen tärkeäksi muodostuneen projektini esittelyyn kunnolla.

Kyseessä on vuodenkiertoa monessa eri katsannossa tutkiva valokuvausprojektini, josta olen aikaisemmin hieman kertoillut ainakin Facebook-sivullani, mutta nyt kerron tästä hyvin seikkaperäistä asiaa myös täällä blogissa, koska siinä on nyt tullut saavutetuksi tämän päättyvän vuoden lopuksi iso merkkipaalu / välietappi - Olen nimittäin saanut päätökseen viimein projektin itse valokuvaamisosion, jossa minulla oli valtava määrä kuvauskohteita sekä Espoossa että Hämeenlinnassa vuosina 2015 - 2019.

Tosin mainittakoon nyt, että olen aikeissa sisällyttää tähän projektiin vielä kahden äskettäin remontoidun puiston jatkovalokuvaamista juuri alkavalle ensi vuodelle, mutta tämä on koko projektiin nähden vain alle yhden prosentin osuus jo kuvattuun materiaaliin nähden, eli ei juuri mitään.

Koko projektissa oli valokuvaamista kaiken kaikkiaan siis jo vuoden 2015 alusta saakka, ja viimeisessä ns. lopullisessa muodossaan viime vuoden (2018) marraskuusta saakka projekti oli kuvaamisen osalta laajimmillaan - minulla oli huolellisesti etukäteen suunniteltuja kuvausreittejä em. kaupungeissa ja kullakin reitillä oli kuvauskohteita vaihtelevia määriä eri vuosina ja siis eniten marraskuusta 2018 alkaen - tämä viimeisin valokuvaamisvaihe sisälsi jopa neljä erillistä kuvaamisreittiä neljälle eri päivälle, eli Espoossa 3 kpl. ja Hämeenlinnassa 1 kpl.

Kävin jokaisen reitin läpi säännöllisen reittiaikataulun mukaan kaikkina vuosina noin 1 - 2 viikon välein jatkuvasti saadakseni aikaan vuodenkierron kuvasarjoja mielenkiintoisesti ja avartavasti kussakin kuvanottopaikassa: kuvaamiskerrat vaihtelivat mm. sääolosuhde- ja luontotilannevalintojen mukaan, ja merkitsevää aikataulusommittelussa oli välillä myös muiden kiireiden kanssa säätäminen. 

Joka tapauksessa kuvaamisen suorittaminen oli oikeastaan koko ajan erittäin sitovaa ja kuvauskertoja valittaessa piti koko ajan tarkkailla sääennusteita ja luonnonvaiheiden kehittymistä. 

Niinpä piti oikeastaan olla jatkuvasti kuvausvalmiudessa mille päivälle tahansa, kun sääolosuhteidenkin valinnat kuvaukseen olivat niin usein hankalia, ja vaativat usein rohkeita ja pikaisia päätöksiä aikatauluttamiselle sekä lyhyen varoitusajan ratkaisuilla että äkkimuutoksilla jo tehtyihin päätöksiin. 

Välillä olosuhteiden hankaluudet aiheuttivat myös uusinta- tai ns. paikkauskuvausta jälkeen päin yksittäisten kohteiden kuvaamisen epäonnistuttua varsinaisen lenkin aikana, jolloin tuli siis tavallaan yksi tai kaksi ylimääräistä kuvauspäivää varsinaisten lisäksi heti perään - epäonnistumisten syinä olivat tyypillisesti liian hankalat sääolosuhteet ja kameran toimintaepävarmuudesta johtuneet haitat, kuten liian epäteräviksi jääneet kuvat. Joskus myös yllättävät ihmisvilinätilanteet kuvien haitoiksi aiheuttivat samaa korjaamistarvetta, josta eräänä kesänä (en nyt muista vuotta tarkkaan) esimerkkinä olivat silloin uunituoreen "Pokemon Go" -pelin ulkopelaamisen massatapahtumat.

Noissa kuvauskerroissa tihennettyä kuvaamisintervallia oli tarpeen tehdä nopeissa luontomuutoksissa (alle viikon tai n. 4 - 5 päivän intervalli) ja pidennettyä puolestaan hitaissa luontomuutoksissa (enimmillään n. kaksi viikkoa intervallia).

Nopeita luontomuutoksia olivat esim. lumipeitteiden nopeat muutokset äärestä toiseen nopeasti vaihdelleissa säissä ja loppukeväällä lämpö- ja helleaalloissa nopeat kasvillisuuden kasvuunlähdöt ja kehitykset. Hitaita luontomuutoksia olivat esim. talvella pitkään lähes muuttumattomina pysyneet lumipeitevaiheet ja loppukesällä kasvillisuuden lopulliseen kypsyysvaiheeseen tulleet "pysähtyneet" vaiheet. 

Ruskan seuranta noudatti luonnon kehitysnopeudessa joka syksy helpommin ennakoitavaa muutosta kuin keväällä kasvien kasvun hyvin lämpötilasidonnaisten kasvuvaiheiden selvästi vaihtelevammat kehitysnopeuden muutokset.

Nyt tämän päättyvän joulukuun aikana viimeiset kuvauslenkkien kierrokset sain siis viimein tehtyä: tämä on iso muutos, kun kuvaushommat olivat varsinkin kahden viimeisen vuoden aikana niin runsaita ja intensiivisiä. 

Tuloksena on siis nyt useita tuhansia valokuvia sisältävä kuvapankki, jossa monista kohteista on jopa vuodesta 2015 alkaen yhtenäiset vuodenkierron kuvasarjat tähän joulukuuhun saakka, ja toisista kohteista vuodenkierron kuvasarjoja on puolestaan eri vuosimääriä 1 - 4 vuoden väliltä.

Tarkoituksena kaikkien kuvasarjojen loppukuviksi oli saada tämän vuoden lopussa ainakin sellainen kasvukauden päättymisen vaihe, jossa on ainakin tasaisen pilvinen marraskuun tyyppitilanne ruskan kokonaan päätyttyä kaikkialla kuvauspiirissä. Mahdollisesti sen lisäksi toiveena oli saada vielä sopivan näyttävä (ensi)lumitilanne, jossa olisi ollut mm. riittävästi puustolumiakin.

Tämän joulukuun 2019 vähäluminen leutous tuotti kuitenkin isoja hankaluuksia tuolle viimeiselle toiveelle, joten jouduin tekemään kompromisseja ja tyytymään lähes kaikkialla kuvausreiteilläni vain vähäiseen määrään lunta loppukuvissa - ainoastaan Hämeenlinnan kuvausreitille sain marras-joulukuun vaihteen tienoille n. 10 cm:n paksuisen aika näyttävän lumihankitilanteen, mutta Espoossa noista kolmesta reitistä vain kahdelle sain nimellisen valkoisen kerroksen ohutta lumipeitettä, ja yhdelle reitille ei siis tullut ollenkaan lumitilannetta päätöskuviin.

Mainittakoon nyt tähdennetysti ja monipuolisesti selitettynä, että kaikissa kuvauskohteissa kuvasarjojen muodostamisen periaate oli siis se, että kunkin kohteen kuvausrajaus piti tehdä joka kuvanottokerralle kohdistamiseltaan ja rajaukseltaan samaksi, jotta kaikki kunkin kohteen kuvat asettuvat sarjassaan mahdollisimman tarkasti päällekkäin mm. onnistuneita timelapse-videoita varten.

Tässä minulla oli apuna ensinnäkin kunkin kuvanottopaikan valinta lähtökohtaisesti niin, että siihen pystyi asettumaan joka kuvanottokerralla mieluiten askeleen tarkkuudella: esim. valaisinpylvään, liikennemerkin, talonkulman, siltarakenteen yms. "merkkipaalujen" valinnat tulivat siinä kyseeseen asettumista varten. 

Siinä oli tarkkaa myös mm. se, että joka kuvanottokerta muisti asettua samalle puolelle liikennemerkin tai valaisinpylvään vartta. Lisäksi toisen käsivarren piti nojata ko. pylvästä vasten samalla tavalla saman kosketuskohdan kera joka kerta; valitsin näitä asettumisia mm. niin, että kyynärpään ja olkapään välinen käsivarsi kosketti puolivälistään ko. pylvästä tai talonkulmaa. 

Toisissa kohteissa (kuten jokin siltarakenne) oli asettumisen apuna vaikkapa sillan kaiteen pylväs tai muu tukirakenne / koriste-elementti, ja joissakin sellaisissa kohteissa luontevinta oli käsien asettaminen vasemman tai oikean ranteen kohdalta tiettyä vaijeria tai terästankoa vasten. Olipa jotkin kuvauskohteet myös sellaisia, joissa kuvanottopaikalle asettuminen oli nojata selkä vasten tiettyä puunrunkoa tai seistä jonkin paalun kohdalla paalu jalkojen välissä.

Joissakin kohteissa kuvanottopaikalle asettuminen tapahtui pelkästään maisemassa olleiden kiintopisteiden mukaan niin, että kahdessa eri suunnassa piti saada sisäkkäisiä elementtejä (puita, tolppia yms.) asettumaan joka kerta tietyllä samalla tavalla kohdakkain keskenään, mitkä linjasivat kuvanottopaikan aina samalle kohdalle paikalleen.

Hankalimmiksi kuvanottopaikoiksi osoittautuivat tässä asettumisen katsannossa aivan projektin alussa tehdyt sellaiset virhevalinnat, missä valitsin epähuomiossa kuvauspaikkaa merkkaamaan maan pinnassa olleita rakenteita, kuten asfaltin / katukiveyksien reunoja - näissä tuli tietenkin äärimmäiseksi ongelmaksi talvien paksut lumitilanteet, jolloin näille kuvanottopaikoille itsensä löytäminen kävi todella vaikeaksi. Niinpä näillä kohteilla on todennäköisesti enemmän tai vähemmän epäonnistunutta kuvarajausta ja -kohdistamista kuvasarjoissaan...

Paksulumisia tilanteita varten älysin viimeisinä vuosina tehdä sen kikan kuvanottokorkeuden merkkaamiseen, että laitoin tussilla ko. pylväisiin merkinnän käsien kosketuskohtaa varten; joko siis sille olkavarrelle tai ranteelle. Paksun lumipeitteen ja aurattujen lumivallien tilanteissa kuvanottokorkeus oli täten helppoa löytää ja näin haittaa timelapse-videoiden säätöä varten sai pidettyä minimissä.

Myös oleellinen kuvanottopaikan ongelma ratkaistavaksi jo lähtökohtaisesti oli osata valita kuvan maisemaan kohdistamista varten sopiva maiseman maamerkki tai useita maamerkkejä, jotta kuvan rajaus oli joka kerta sama senkin ansiosta - esim. maisemassa oleva iso puu, rakennus, tehtaan piippu, metsikkörypäs, valaisinpylvään latva tms. selkeä elementti oli hyvä valita kuvan keskipisteeksi tietyillä tavoilla, jolloin se oli aina helppoa löytää ottopaikalta kameran etsimellä. 

Toinen vaihtoehto samalle kohdistamisen ratkaisemiselle oli kiinnittää huomiota kuvan reunoihin, jos sopivaa keskipistettä ei ollutkaan maisemassa tarjolla sellaisissa kohteissa: tällöin oli esim. hyvä valita ainakin kahteen kuvan reunaan vaikkapa puustosta, tiestöstä, rakennusmassoista tai valaisinpylväistä rajakohteita, joiden mukaan kuvarajaus asettui joka kuvauskerta samaksi. 

Kuvanottopaikkojen suuren määrän takia myös omalaatuiseksi ongelmaksi tuli aluksi se, miten pystyi muistamaan kussakin kuvauskohteessa sille laaditut nuo monenkirjavat "kuvanottosäännöt" - kaksi tai kolme ensimmäistä kuvanottokertaa monissa kohteissa olivatkin aikamoisen vaikeita siltäkin osin, mutta viimeistään neljännestä kuvanottokerrasta alkaen kaikki kuvanottosäännöt olivat syöpyneet alitajuntaan automaattisiksi reflekseiksi ja niitä ei sitten enää tarvinnut "muistaa". 

Alkuvaiheessa näiden ns. kuvaussääntöjen "löytämistä" helpotti matematiikasta tutun piin likiarvon desimaalien muistamiskikka: homma sujuu, kunhan vain aina muistaa seuraavan kohteen (numeron) - eli tässä tapauksessa siis ainoastaan vain seuraava kuvauspaikka piti joka kohteen jälkeen muistaa kaikkine ominaisuuksineen.

Lopulliset kuvanottamisen kohdevalinnat kohdistamisineen ja rajauksineen tulivat ratkaistuiksi tietenkin ensisijassa sen mukaan, miten mielenkiintoista ja vuodenaikojen vaihteluiden puitteissa rikasta maisemamateriaalia niihin sai sommiteltua. Vasta sitten sen jälkeen valinnassa oli aika säätää noita kuvanottamisen kuvan keskikohtia ja reunarajauksia zoomaus-säätöjen kera jne. 

Ennen vuodenkierron kuvaamisen aloittamista joka kohteessa piti siis ensin tutkia maisemia ja lyödä siinä kaikki valinnat ja säätämiset lukkoon ennen kuvaamista: tuon mukaan joka vuodelle vuodesta 2015 alkaen tein aina marraskuisin muutoksia ja lisäyksiä kullekin kuvausreitille kuvanottopaikoiksi, jolloin tavallaan vuodenkierron aloituskohta oli aina marraskuun vielä lumeton vaihe ruskan päättymisen jälkeen. Näin jokaiselle kuvanottopaikalle tuli ainakin myös yksi kokonainen talvi mukaan, jos joillakin paikoilla oli vuodenkiertoseurantaa vain yhden vuoden ajan; moni paikoista kattoi kuitenkin 2 - 5 vuotta seurantaa.

Kuvauskohteiden alkuvalinnoissa mielenkiintoisia seikkoja olivat tietenkin ensisijassa kasvillisuuden monipuolisuuden ja runsauden ominaisuudet, joiden perusteella vuodenaikojen vaihteluun sai rikasta visuaalisuutta. Esim. rakennetuilla alueilla puiden ja pensaiden monilajisuus tietyillä paikoilla oli yksi tärkeä valintakriteeri. Toisaalta etenkin kasvistoltaan vähälajisilla paikoilla paikan arkkitehtuuri ja muut tilalliset / paikan rakenteelliset-muodolliset seikat vaikuttivat myös oleellisesti sekä kohdevalintoihin että kuvarajauksiin.

Kokonaisuutena kohdevalinnoissani merkitsevää oli joka tapauksessa saada haaviini mahdollisimman erilaisia ja kaiken kattavia maisema- ja ulkotilatyyppejä. Kaikki nämä Espoon ja Hämeenlinnan kuvausreitit yhdessä nähtynä sisältävätkin saadussa kuvapankissa oikeastaan kaikki muut Etelä-Suomen luonnon ja rakennetun ympäristön tyypit paitsi merenrannan, joen ja kunnollisen suon.

Kuvauspaikkojen valitsemisessa oli oleellista huomata heti alussa myös liikenteen mahdollisesti aiheuttamat hankaluudet urbaaneilla rakennetuilla alueilla: näin ollen kuvanottosuunnassa piti osata välttää mm. sellaisia autojen pysäköintipaikkoja tai vilkasliikenteisien teiden / katujen osia, missä olisi tullut kuvanoton eteen pahasti häiritseviä autoja yms. liikennettä - projektin aivan alussa näin sattui muutamissa paikoissa käymäänkin vielä harjaantumattomuuttani, ja jouduin sen takia pian luopumaan niistä kuvanottopaikoista, ja osaksi senkin takia jouduin tekemään seuranneelle vuodelle muutoksia kuvausreitteihin siltä osin.

Konkreettisesti alueittain lueteltuna kuvauskohteet kattoivat seuraavia paikkoja Espoossa ja Hämeenlinnassa: 

Espoon kuvausreiteille (erittelemättä niitä kolmea) tuli Leppävaaran keskustan kaikenlaisia paikkoja Kehä I:n länsipuolisilta alueiltaan ja sen keskustan liepeitä puistoineen ja viheralueineen; näissä oli osaltaan mukana myös Kilon kartanon maita kuvattuna vanhan Turuntien varrelta. Muita Espoon keskustoja kuvaamiseen liepeineen olivat myös Karakallio ja Kilo. Nämä kolme em. keskustaa muodostivat myös tavallaan kolmion, joiden välisillä maaseutumaisilla alueilla kuvausreittejäni mutkitteli myös paljon kattaen niissä olleet kaikki luontotyypit metsistä ja kallioista peltoihin ja niittyihin.

Hämeenlinnassa valokuvaaminen tapahtui myös varsin tiiviisti keskustan alueella ja sen liepeillä kattaen mm. Hämeensaaren, Kaurialaa ja Verkatehtaan alueen, missä mm. kaikki keskustan puistot ja paljon Vanajaveden ranta-alueita tuli kuvasarjoihin mukaan. Oleelliset kuvausalueet olivat myös Varikonniemi ja siitä ns. rantareittiä pitkin Sairionrantaan saakka sekä totta kai itse Hämeen linnan ympäristötkin puistoineen.

Tämä kuvasarjojen kuvaamisprosessi oli vaikeudessaan ja mielenkiintoisuudessaan todella hyvin vaiherikas kaiken kaikkiaankin, ja kerronkin seuraavaksi tästä kokemuksiani:

Jouduin mm. taiteilemaan erityisen vaikeissakin kuvaussäissä, kuten sateenvarjon kanssa sateessa monta kertaa: kun jouduin valitsemaan usean sadepäivän pituisen jakson kohdalle vähiten huonoimman kuvauspäivän, niin kriteerinä oli tietenkin hamuta kuvaukseen sellainen sadetilanne, missä tuulta oli vähiten ja siten sateenvarjon kanssa pystyi joten kuten toimimaan - kaikkein haitallisin sadetyyppi oli tuulisen sään tihkusade, missä ei voinut kuvata ollenkaan.

Mainittakoon sadetilanteista poikkeuksena se, että talvella pakkasella satanut lumi ei ollut haitaksi, koska se ei tarttunut kameran linssiin "liaksi". Tosin liian sankka lumipyry oli haitaksi näkyvyysongelmia aiheuttavan ominaisuutensa takia. Samasta syystä sakeassa sumussa ei voinut kuvata.

Lisäksi jouduin välillä kuvaamaan liian vaihtelevassa pilvisyydessä, mikä tuotti liian hankalia valo-olosuhteita (huonolaatuisten valokuvien vaara): erityisen vaikeita pilvitilanteita olivat sellaiset kesäiset kuurosade- ja kumpupilvitilanteet, missä valotilanteet vaihtelivat ko. pilvien vaihtelun mukaan ääripäästä toiseen ja sisälsivät mm. äärimmäisen huonoja vastavalotilanteita pilvien osien heijastettua liikavahvaa hajavaloa.

Pilvitilanteista parhaimpia kuvaamiseen olivat yhtäältä kokonaan tai lähes kokonaan selkeät tilanteet tai toisaalta sellaista tasaista kerroksellista pilveä sisältävät tilanteet, jossa valo-olosuhteet pysyivät tasaisen muuttumattomina ja hajavalo optimaalisena; kylminä vuodenaikoina näitä tasaisia pilvitilanteita oli tyypillisesti eniten, kun kesäisin korostuivat nuo vaikeat kumpupilvitilanteet ja ne etenkin sisämaan Hämeenlinnassa merenvaikutuksen oltua Espoossa tietenkin usein kumpupilviä rannikolta pois puhdistavaa.

Vuoden pimeimpään aikaan joulukuun alusta tammikuun puoliväliin olevalla jaksolla valo-olosuhteiden hankaluus oli tietenkin liikahämäryyttä joka tapauksessa etenkin kuvauslenkkien alku- ja loppupäissä - itse asiassa kaikki kuvauslenkit oli tarkkaan jo alunperin sovitettu ajallisesti niin, että ne juuri ja juuri sisältyivät tähän vuoden pimeimmän ajan päivänvaloaikaan; eli siis klo. 8:55 ja 15:15 välille.

Kuvauslenkkieni aloitus oli aina aamulla ja lopetus iltapäivällä, jolloin tämä hämäryys oli niissä vaiheissa häiritsevää, mutta toisaalta myös hyvin mielenkiintoista, koska jokaiselle kuvauskohteelle oli valittuna sama oma kellonaikansa ja siten kiersin jokaisen kuvauslenkin aina samaan aikaan samassa järjestyksessä: näin jokaisessa kuvauskohteessa auringonaseman muutokset vuodenajoittain tulivat hyvin esille verrantoon - Tässä oli tietenkin syytä muistaa talvi- ja kesänajan välisen vaihtelun aiheuttama muutos aikataulutukseen, jolloin kuvauslenkeille lähtö oli kesäajassa aina tuntia myöhemmin talviaikaan verrattuna.

Tosin Aurinkohan ei joka kuvauskerta paistanut, joten oli jo aika harvinaista saada edes kolmeen peräkkäiseen kuvasarjan kuvaan auringonpaistetilanne, ja siten auringonaseman muutoksia kuvasta toiseen yhtenäisenä sarjana. Olisikohan ennätys ollut joissain kuvasarjoissa 4 tai 5 auringonpaistetilannetta putkeen...

Eri vuodenajoissa oli omat erityishankaluutensa toteuttaa valokuvaamista: esim. viime talvena erityisen suuret lumimäärät aiheuttivat fyysisiä ongelmia valokuvien ottopaikoille pääsyssä, koska em. tapaan periaate mm. timelapse-kuvasarjoja varten oli päästä ottamaan kunkin kohteen kuvasarjat askeleen ja asennon tarkkuudella aina samasta kohtaa mahdollisimman tarkoilla rajaus- ja kohdentamisvalinnoilla.

Kesäisin oli puolestaan kuumimmissa hellesäissä oman jaksamisen kanssa aika äärimmäistä. Mutta siitä selvisi, kun muisti varata kuvauslenkille aina yli litran verran juomista mukaan, suojasi jokaisen paljaan ihokohdan aurinkovoiteella ja laittoi vaalean lippalakin päähän. Erityisen tärkeä hellesäävarustus oli myös se, että jalkojen rakkojen ja hiertymien välttämiseksi oli pakko käyttää sandaaleissakin sukkia. Toinen vaihtoehto oli käyttää ilmavia lenkkareita sukkien kanssa.

Nämä kuvauslenkit eivät nimittäin olleet mitään lyhyitä pyrähdyksiä, vaan jokaisella kerralla 5 - 6 tuntia kävelemistä lyhyen lounastauon kera, ja siksi äärimmäiset lämpötilat piti huolellisesti huomioida omaksi parhaakseen.

Kireimmissä talvipakkasissa puolestaan oli mahdollista vaatetuksella torjua kylmyys ihan riittävästi pois 6 tunniksikin. Niissä oloissa minua aina eniten huolestuttikin se, miten kamerani toiminnan käy ja meneekö kamera yhtäkkiä kokonaan rikki pakkasen takia. Ankarin pakkanen, jossa kuvasin taisi olla jotain -20 ja -25 asteen välillä koko päivän.

Kameralleni (itse asiassa vuosien 2015-19 välillä minulla oli kolme eri kameraa malleiltaan Nikon Coolpix) ei onneksi kertaakaan käynyt kalpaten kovassa pakkasessa kesken lenkin. Jännää oli silti huomata, miten kovassa pakkasessa kameran toiminnot hidastuivat selvästi, terävien kuvien saaminen oli epävarmempaa ja miten akkujen lataukset tyhjenivät normaalia paljon nopeammin. Kovalla pakkasella olikin tärkeää, että täyteen ladattuja vara-akkuja oli erityisen paljon mukana. Parhaimmillaan minulla taisi olla 6 kpl. yhdelle 5 - 6 tunnin lenkille.

Oma lukunsa kuvausvaikeuksissa olivat myös osaltaan ihmiset, joiden käyttäytymisessä ja paikoissa oleskeluissa oli omat hankaluutensa: esim. jo ennakkoon tiesin, ettei kannata kuvata niinä päivinä, kun Hämeenlinnassa oli kesäfestarit (kuten Wanaja-festival) - tällöin oli erityisen jännää ja tarkkaa se, miten pystyi valitsemaan juuri oikean kuvauspäivän sekä sään suhteen että sen mukaan, jolloin festivaalialue ei ollut vielä / enää aidattu kuvauslenkkini sisällyttyä limittäin festivaalialueenkin kanssa.

Ihmisten käyttäytymisessä etenkin kesäaikaan oli oma alalajinsa juopottelijoiden kohtaaminen em. kaikkien keskustojen joillakin alueilla: välillä heitä hengaili lähellä joitakin kuvanottopaikkojani tai jopa niiden piirissä, ja pariin kertaan sainkin kuulla heiltä kuittailuja ja huutoa tyyliin: "mitäääh vhiddua sä oikheen khuvvaat meitäääh!" - Noh, mistäpä minä olisin tiennyt ennakkoon kuvauskohteet valittuani ja lukkoon lyötyäni, missä he kulloinkin tykkäsivät hengailla.

Joskus eteeni tuli myös ihan ns. tavallisiakin ihmisiä, joilla oli vainoharhoja julkisessa ulkotilassakin tapahtuvaa valokuvaamista kohtaan, ja he sitten valittivat valokuvaamiseni olleen jotenkin uhkaavaa tai häiritsevää.

Sääolosuhteiden erikoisuuksista puheen ollen tulvat eivät olleet missään vaiheessa ylittämätön este kuvauspaikoille pääsyssä, vaikkakin jonakin keväänä lumien sulamisen aikaan ja olikohan toissa vuoden (2017) lokakuun poikkeuksellisen runsaissa sateissa vettä oli tosi paljon liikkeellä - no, saappaissa piti vaellella silloin tällöin muutenkin runsassateisissa vaiheissa ja sehän teki tietenkin kävelystä selvästi normaalia raskaampaa ja kuvauslenkeistä normaalia väsyttävämpiä.

Ukkossäällä tai voimakasta ukkosta todennäköisesti tiedossa olleina päivinä en tietenkään kuvannut ollenkaan mm. turvallisuussyiden takia, vaikkakin pariin kertaan yllättäen pienimuotoista ukkosta rankkasateen kera sattui joillekin kuvausreitin kohdille jonakin kesänä kuurosadesäässä - toisaalta viime vuoden (2018) kesällä sain valittua ihan tarkoituksellakin Espoossa yhdelle kuvauslenkille pohjoistaivaalle erityisen upeita ukkospilvimassoja niin, etteivät ne silti tulleet päälle haittamaan.

Omat yllättävät haittansa toi myös se, miten sekä Espoon että Hämeenlinnan kaupungit pystyttivät rakennustyömaitaan (kuten putkistokaivantoja ja puisto- / katuremontteja) niin, että jotkin kuvausreittini joutuivat osaksi niiden piiriin, ja pahimmillaan jouduin siksi luopumaan yksittäisistä kuvanottopaikoista, kun joku työmaa vei ne jopa kokonaan mennessään alleen - toisaalta osassa sellaisia kuvasarjoja näkyy niiden työmaiden rakennusvaiheita mielenkiintoisesti.

Seuraavaksi alkavalle vuosikymmenelle tässä projektissa onkin haasteena se, miten erittäin valtavaksi paisuneessa kuvapankissa riittää ensin paljon ja pitkään läpikäymistä ja muuta säätämistä, ja miten sitten saisin näitä kuvia julkaisumuotoon. Esim. kuvatietokirjasarjaa on ollut toiveissa alkaa työstämään, ja timelapse-videoista voisi olla moneksikin, kuten nettiin projektini mainosvideoiksi, taideinstallaatioiksi tai ehkä jopa materiaaliksi jonkun artistin musiikkivideoihin... 

Esim. apurahaa tällaisen projektin loppuun kasaamiseksi kaipaisinkin jossain vaiheessa - viime vuonna (2018) itse asiassa kokeilin ensimmäisen kerran hakea apurahaa, muttei vielä silloin onnistunut...

Tässä vaiheessa en tämän enempää kerro. Palaan sitten aikanaan taas asiaan, kunnes tulee projektissa jotain merkittävää uutta vaihetta kerrottavaksi...

Kaija Irmeli Olin-Arvolan kuolema Joulupäivänä 2019 - hänen merkityksestään yhteiskunta-aktivismille ja omalle elämälleni

Eilen Joulupäivän aamuna monen muun lisäksi minunkin juhlamieltä järkyttämään hyökkäsi tieto Kaija Irmeli Olin-Arvolan (huom.: tätä Wikipedia-artikkelia ei ole vielä päivitetty tällä kuolematiedolla tätä kirjoittaessani...) sen aamuisesta kuolemastaan, kun hänen miehensä Kari Arvola ilmoitti siitä Facebookissa. 

Kaija Irmeli oli tunnettu pontevana ja periksiantamattomana yhteiskunta-aktivistina, runoilijana, kirjailijana ja toimittajana, jolle vähäosaisten puolustaminen ja taistelu muutoinkin paremman yhteiskunnan puolesta oli elämänsä merkittävimpiä kantavia teemoja ja toimintamuotoja useiden vuosikymmenien ajan.

Hän osasi myös hyödyntää tänä someaikakautena erinomaisesti mm. Facebook-alustaa ja vaihtoehtomedioita (Vastavalkea) aktivisminsa pohjana ja yleensäkin ajatuksiensa jakamisessa meitä kaikkia valistamaan - tässä on Kaijan kirjoituksia Vastavalkean arkistossa.

Hän oli aivan viimeiseen saakka hämmästyttävän ja yli-inhimillisenkin uuttera kirjoittajana ja toimittajana hänen elämänsä omista vaikeuksistaan ja tragedioistaan huolimatta. Tätä kuvaa esim. se, miten ilmeisesti jopa vielä viimeisen tunnin aikana ennen kuolemansa hetkeä hän päivitti ahkerasti Facebook-sivulleen juttuja!

Minulle Kaija Irmeli Olin-Arvola muodostui täällä somessa (etenkin siis Facebookissa) itse asiassa tärkeimmäksi sellaiseksi ihmiseksi, jota en edes ehtinyt koskaan kasvotusten tapaamaan - monta kertaa viime vuosina minulla oli mielessäni se, miten hienoa olisi tavata hänet reaalielämässäkin, mutta nyt sille ei voi enää mitään.

Uskon, että hän olisi ollut kasvotustenkin tavattaessa kauniin ystävällinen, huippuälykäs keskustelukumppani ja kannustava asenteeltaan.

Kaija Irmeli olikin varmasti erityinen ihminen monelle muullekin somessa ja tietenkin myös reaalielämässäkin, kun hän mm. oli niin kiinnostunut kanssaihmisten ajatuksista ja näkemyksistä, ja hänen omilla ajatuksillaan oli tietoisuutta laajentavaa voimaa.

Minua joka kerta hämmästytti se, miten hän niin aktiivisesti promotoi minunkin ajatuksiani ja tuntemuksiani FB- ym. tekstejäni niin uutterasti jakamalla, tykkäämällä ja kommentoimalla. Hänestä tulikin minulle hyvin tärkeä ystävä ja tuki somessa (Facebookissa).

Olen Kaija Irmeli Olin-Arvolalle aina erittäin kiitollinen tällaisesta asenteestaan ja ystävällisyydestään minua kohtaan, ja tulen pitämään hänen muistoaan sydämessäni oman elämäni loppuun saakka kallisarvoisesti.

Lohdullisesti voin sanoa, miten hän tulee onneksi inspiroimaan em. kaltaisen persoonansa ansiosta kanssaihmisiään myös tuonpuoleisesta käsin pitkälle tulevaisuuteenkin, ja tämän yritän pitää itsekin mielessäni vaikeina aikoina niin yhteiskunnallisessa katsannossa kuin oman elämäni puitteissa.

Lisäksi nyt tiedän ketä pitää esikuvana siitä, miten viedään taistelu paremman yhteiskunnan puolesta viimeiseen hengenvetoon saakka! - On myös hyvin erikoista se, miten hänellä oli jo eläessäänkin minulle niin merkittävä ja vahva vaikutus, vaikken häntä siis henkilökohtaisesti päässyt tapaamaan.

Tämä siis tuli nyt mieleeni eilisen surullisen päivän positiivisena lopputulemana Kaija Irmeli Olin-Arvolan kuolemassa, mutta täytyy toki todeta, että onhan monia muitakin hienoja esimerkkejä vastaavista ihmisistä omilla tavoillaan olemassa niin FB-kavereissani kuin yleisemmin Suomessa ja maailmalla.

Arki maailmanparantajana ja ihmisenä kasvamisessa jatkuu tästä tietenkin eteen päin yhtä voimakasta ja merkittävää kokemusta rikkaampana!