Edelliset kaksi osaa tässä seurannassa kattoivat toukokuun ja kesäkuun alun hellejaksot: Kesän 2019 kuumin päivä - Osa 1 (Päivitetty!: mm. ennustetta viikon 23 helteestä) ja Kesän 2019 kuumin päivä - Osa 2 (Päivitetty loppuun!).
Edellisessä osassa sen aikaisen helteen lisäksi kertasinkin jo hellettä seuranneen sään luonnetta tarkastelualueelle ja suursäätilallisesti tämän kertaisen helteen alkuun 16.6. saakka, joten en tässä enää niistä säistä kerro.
Tämä hellejakso alkoi siis sunnuntaina 16.6. ja jatkui keskeytyksettä Juhannukseen eli 22.6. saakka. Tällä kertaa maksimilämpötilat jäivät kuitenkin tuon edellisen helteen lukemista hieman, jolloin mm. +30 astetta jäi niukasti saavuttamatta, ja täten tuo edellinen helle ajalla 5. - 9.6. jäi koko kesäkuun 2019 kuumimmaksi.
Helle alkoi tällä kertaa muodostumaan tarkastelualueelle siten, että aluksi Baltiaan muodostui heikkoa pienialaista korkeapainetta 16.6., ja sitten Keski-Euroopasta siirtyi tilalle isompi korkeapaine pysyen sitten parisen päivää sijoillaan. Samalla heikkoa matalapainetta jäi itä-länsisuuntaisena vyöhykkeenä pohjoisen Fennoskandian ylle: tämä mahdollisti hitaasti yhä helteisemmiksi lämpeneviä ilmamassoja lounaasta-lännestä käsin Etelä-Suomeen ajalla 16. - 19.6.
Sitten ajalla 19. - 21.6. korkeapaine muodostui Baltiasta käsin selänteeksi pohjoiseen yli Suomen ja siirtyi viimeisessä vaiheessa Suomen itäpuolelle: tämä mahdollisti helteisimmän ilmamassan tuloa etelästä Suomeen ja kesälämmön kunnollista leviämistä hetkeksi Lappiin saakka.
Manner-Euroopassa helteet voimistuivat myös samaan aikaan laajasti 16.6. lähtien, kun matalapainetta ulottui ensin lähinnä vain Britteinsaarille. Sitten 19.6. lähtien kuitenkin lännestä virtasi Länsi-Eurooppaan viileämpää ilmaa ukkosten kera ja helteet yli +30 asteen lukemineen sijoittuivat Itä-Eurooppaan ja osin Venäjälle, ja siitä siis hetkeksi Suomeenkin ennen Juhannuspäivää.
Helletilanne päättyi tarkastelualueella 21.6. alkaen siihen, kun Skandinavian keskiosista itään siirtyi matalapaineen osakeskus, jonka myötä lännestä alkoi virtaamaan koko tarkastelualueellekin viileämpää ilmaa. Ensin helle oli kuitenkin monin paikoin kuumimmillaan juuri 20.6. ja juhannusaattona 21.6., mutta täpärästi Juhannuspäivänä 22.6. enää vain itäosissa tarkastelualuetta päästiin yksittäisillä paikoilla hellerajan tuntumaan maksimilämpötiloissa.
Manner-Euroopan itäosissakin helteet alkoivat samalla hieman väistymään rajujen ukkoskuurojen esiinnyttyä laajalla alueella, mutta toisaalta uutta korkeapaineen selännettä pyrki Britteisaarten ja Ranskan välistä kohti Etelä-Sandinaviaa, missä seuraava helleaalto alkoi muodostumaan Ranskasta kohti Saksaa.
Seuraavaksi itse lämpötilalistaukset tilanneselostuksineen >>
Lämpötilat on poimittu Ilmatieteen laitoksen säähavaintoarkistosta, ja lukemat pyöristän aina puolivälistä asteita ylöspäin lähimpään kokonaislukuun.
Tästä kerrasta alkaen Hämeenlinnan tietoja edustaa Hattulan Lepaan sääasemalta saadut lukemat, koska aikaisemmin käyttämäni Hämeenlinnan Katisen sääasema on lakkautettu. Samoin Lahden sääasema vaihtui jo edelliskerralla ja jatkossa Sopenkorven sääasemalta saadaan Lahden lukemat näissä seurannoissa. Tarvittaessa myös muiden asemien kohdalla tietojen silloin tällöin puuttuessa (valitettava ongelma nykyään!) valitsen kulloinkin korvaaviksi tiedoiksi seuraavaksi lähimmän aseman lukemat.
Tässä on viime kesän uudistuksesta tuttu selitys lukemamerkinnöistä: Ylipäätään hellelukemiin (tasan +25 astetta ja sen yli +29 asteeseen saakka) päätyvät maksimilämpötilojen arvot merkitsen punaisella. Sitten +30 asteen ja sitä korkeammat helteet +34 asteeseen saakka merkitsen paksufonttisella punaisella. Lopulta +35 asteen helteet ja sitä kuumemmat lukemat laitan puolestaan paksufonttisella ruskehtavan punaisella.
Sunnuntain 16.6.2019 ylimmät päivälämpötilat: Maarianhamina +24 astetta, Turku +25 astetta, Salo +25 astetta, Pori +19 astetta, Hämeenlinna +25 astetta, Tampere; Härmälä +23 astetta, Tampere; Siilinkari +22 astetta, Helsinki (Kaisaniemi) +23 astetta, Vantaa +26 astetta, Hyvinkää +25 astetta, Lahti +24 astetta, Kouvola +25 astetta, Porvoo +23 astetta, Lappeenranta; Lepola +23 astetta, Lappeenranta; Konnunsuo +24 astetta, Kotka (Rankki; esimerkki merellisestä paikasta) +19 astetta, Mikkeli +25 astetta, Jyväskylä +24 astetta, Savonlinna +24 astetta, Joensuu +25 astetta ja Ilomantsi +24 astetta.
Tarkastelualueella vallitsi vuorokauden aikana hyvin heikko länsi-luoteisvirtaus Baltian pienen korkeapaineen pohjoisreunalla, missä sää oli muutoin täysin selkeää paitsi iltapäivällä ja alkuillalla sisämaassa valitsi melko tasaisesti poutaista kumpupilvisyyttä. Heikko virtaustilanne mahdollisti maksimilämpötilojen tasaisen jakautumisen sisämaassa noin hellerajalle iltapäivällä, kun ilmamassa lämpeni sijoillaan tasaisesti.
Merialueiden ääressä iltapäivän lämpötiloja viilensi tyypillisesti merituuli, ja niin eniten länsirannikolla (mm. Porin seudulla), kun vallitseva virtaus siellä jo muutenkin oli lännestä meren yltä. Suurimpien järvien alueella oli myös havaittavissa hieman viilentävää vaikutusta, kun järvivesistöt eivät olleet ehtineet vielä lämmetä yli +20 asteen edeltäneestä viileämmästä sääjaksosta johtuen.
Maanantain 17.6.2019 ylimmät päivälämpötilat: Maarianhamina +23 astetta, Turku +25 astetta, Salo +27 astetta, Pori +21 astetta, Hämeenlinna +26 astetta, Tampere; Härmälä +26 astetta, Tampere; Siilinkari +23 astetta, Helsinki (Kaisaniemi) +22 astetta, Vantaa +28 astetta, Hyvinkää +27 astetta, Lahti +26 astetta, Kouvola +28 astetta, Porvoo +26 astetta, Lappeenranta; Lepola +26 astetta, Lappeenranta; Konnunsuo +27 astetta, Kotka (Rankki; esimerkki merellisestä paikasta) +20 astetta, Mikkeli +26 astetta, Jyväskylä +25 astetta, Savonlinna +25 astetta, Joensuu +26 astetta ja Ilomantsi +25 astetta.
Korkeapaine heikkeni yön aikana Baltiasta pois ja samalla lännestä alkoi tulla tarkastelualueelle hieman epävakaisemman ja kosteamman sään aluetta Keski-Euroopasta itään työntyvän toisen korkeapaineen pohjoispuolitse. Aluksi länsivirtaus oli hyvin heikkoa tai oli tyyntä, mutta iltapäivän mittaan länsituuli hieman voimistui, jolloin ilmamassa oli aluksi edellispäivän jäljiltä entistäkin hieman lämpimämpää; siinä mahdollistui edellispäivää korkeammat hellelukemat.
Näissä vaiheissa aamuksi oli tullut alueelle ylä- ja keskipilvilauttaa vaihtelevasti, minkä sekaan alkoi keskipäivästä lähtien muodostua kumpupilvisyyttä; iltapäivällä kumpupilvistä alkoi muodostua sisämaapainotteisia kuurosateita paikoin heikkoine ukkosineen, jotka länsituulen voimistuttua keskittyivät alkuillalla viimeiseksi itäosiin. Loppuillalla sää selkeni ja kuivui vähitellen lännestä alkaen.
Maksimilämpötilat ehtivät täten nousta alkuiltapäivällä ennen tuulta ja kuuroja hellelukemiin paikoin +28 asteen tienoille saakka, ja kuumin ilmamassa sijoittui eteläisimpiin osiin sisämaassa Varsinais-Suomesta Uudenmaan kautta kaakkoisosiin. Merialueiden äärellä ja hieman suurten järvien vierelläkin oli yhä viileämpää tyypillisesti.
Tiistain 18.6.2019 ylimmät päivälämpötilat: Maarianhamina +23 astetta, Turku +24 astetta, Salo +24 astetta, Pori +22 astetta, Hämeenlinna +26 astetta, Tampere; Härmälä +24 astetta, Tampere; Siilinkari +22 astetta, Helsinki (Kaisaniemi) +23 astetta, Vantaa +26 astetta, Hyvinkää +26 astetta, Lahti +26 astetta, Kouvola +28 astetta, Porvoo +25 astetta, Lappeenranta; Lepola +27 astetta, Lappeenranta; Konnunsuo +27 astetta, Kotka (Rankki; esimerkki merellisestä paikasta) +18 astetta, Mikkeli +26 astetta, Jyväskylä +26 astetta, Savonlinna +26 astetta, Joensuu +25 astetta ja Ilomantsi +24 astetta.
Korkeapaine siirtyi Keski-Euroopasta Baltian ylle, jolloin tarkastelualueella jäi vallitsemaan kohtalainen länsituuli; ilmamassa oli edellispäivää kuivempi ja vain hieman viileämpi. Siksi siinä sisämaassa päästiin tämän iltapäivän aikana noin hellerajalle ja vähän ylitsekin.
Sää oli aluksi muutoin täysin selkeää, joskin iltapäivällä sisämaassa syntyi hyvin vähän pieniä kumpupilviä. Illalla puolestaan lännestä käsin lipui alueen ylitse hieman untuva- ja harsopilvilauttoja.
Tällaisessa länsituulitilanteessa korkeimmat lämpötilat mitattiin kaakon sisämaassa taas paikoin +28 asteen tienoille saakka ja viileintä oli meren äärellä länsiosissa, missä lämpötilat jäivät jopa melko yleisesti hieman hellerajan alapuolelle. Etelärannikolla puolestaan oli meren viilentävää vaikutusta tyypillisesti.
Keskiviikon 19.6.2019 ylimmät päivälämpötilat: Maarianhamina +22 astetta, Turku +23 astetta, Salo +25 astetta, Pori +22 astetta, Hämeenlinna +25 astetta, Tampere; Härmälä +24 astetta, Tampere; Siilinkari +22 astetta, Helsinki (Kaisaniemi) +23 astetta, Vantaa +24 astetta, Hyvinkää +25 astetta, Lahti +26 astetta, Kouvola +26 astetta, Porvoo +25 astetta, Lappeenranta; Lepola +25 astetta, Lappeenranta; Konnunsuo +25 astetta, Kotka (Rankki; esimerkki merellisestä paikasta) +19 astetta, Mikkeli +25 astetta, Jyväskylä +24 astetta, Savonlinna +25 astetta, Joensuu +24 astetta ja Ilomantsi +23 astetta.
Korkeapaine pysyi suunnilleen sijoillaan Baltiassa, mutta silti Skandinavian puolelta pyrki ulottumaan säärintaman vaikutusta kaartaen Keski-Suomeen ja itäkolkkaan epävakaisemman sään kera. Toisaalta tämän säärintaman etureunalla ja Baltian korkeapaineen länsipuolitse alkoi sen verran lämpimän ilman syöttö Etelä-Suomeen länsi-lounaistuulilla, että maksimilämpötilat olivat hellerajan tuntumassa ja vähän sen yli sisämaassa.
Tämän säärintaman takia lännestä ja lounaasta lipui koko päivän ajan vaihtelevasti ylä- ja keskipilvilauttaa alueen yli; eniten juuri Keski-Suomen puolella. Kumpupilviä syntyi iltapäivällä juuri etenkin Keski-Suomen puolella ja siellä tuli myös kuurosateita; eniten kuurotteli ukkosten kera itäkolkassa. Tästä johtuen näillä alueilla jäätiin selvästi alle hellerajan maksimilämpötiloissa.
Illalla sää alkoi taas selkenemään vähitellen, kun Baltian korkeapaineesta alkoi samalla ulottumaan selännettä Suomen yli pohjoiseen. Tuulet myös tyyntyivät.
Torstain 20.6.2019 ylimmät päivälämpötilat: Maarianhamina +24 astetta, Turku +28 astetta, Salo +27 astetta, Pori +27 astetta, Hämeenlinna +28 astetta, Tampere; Härmälä +27 astetta, Tampere; Siilinkari +25 astetta, Helsinki (Kaisaniemi) +25 astetta, Vantaa +26 astetta, Hyvinkää +27 astetta, Lahti +28 astetta, Kouvola +27 astetta, Porvoo +26 astetta, Lappeenranta; Lepola +27 astetta, Lappeenranta; Konnunsuo +27 astetta, Kotka (Rankki; esimerkki merellisestä paikasta) +23 astetta, Mikkeli +27 astetta, Jyväskylä +26 astetta, Savonlinna +24 astetta, Joensuu +24 astetta ja Ilomantsi +25 astetta.
Baltian korkeapaine siirtyi hieman idemmäksi Suomen ylle muodostuneen selänteensä kera, jolloin aluksi oli tyyntä, ja sitten iltapäivällä etelä-lounaistuulet alkoivat hieman vallitsemaan selänteen länsipuolelta käsin. Tässä tilanteessa yhä helteisempää ilmaa alkoi virrata alueelle Baltian kautta.
Ilmamassa pysyi kuitenkin vielä sen verran kuivana, että muutoin oli aluksi selkeää paitsi iltapäivällä sisämaassa, missä esiintyi hieman pientä kumpupilvisyyttä - Baltian eteläosissa ja Skandinaviassa alkoi samalla ukkostamaan runsaasti.
Poikkeus tarkastelualueella oli Keski-Suomen ja itäkolkan alueet, missä edellispäivän rintamasysteemin vaikutuksesta sinne jäi sen verran epävakaisempaa vyöhykettä, missä iltapäivällä kumpupilvet nousivat taas paikoin kuurosateiksi. Siksi siellä jäätiin taas paikoin hellerajan alle maksimilämpötiloissa.
Baltiasta alkaneen helteisemmän ilman virtaamisen takia kuitenkin lounaisosassa tarkastelualuetta helle palasi kunnolla edellispäivään nähden. Kuumin ilmamassa keskittyi samalla taas +28 asteen tienoon lukemineen Varsinais-Suomesta Kanta- ja Päijät-Hämeeseen ulottuvalle vyöhykkeelle.
Illalla Baltian ja Skandinavian ukkosalueilta alkoi tulla ylä- ja keskipilvijäänteitä lauttoina sekä yksittäisiä pieniä kuuro- ja ukkosoluja länsiosiin.
Perjantain 21.6.2019 ylimmät päivälämpötilat: Maarianhamina +22 astetta, Turku +25 astetta, Salo +26 astetta, Pori +24 astetta, Hämeenlinna +27 astetta, Tampere; Härmälä +25 astetta, Tampere; Siilinkari +24 astetta, Helsinki (Kaisaniemi) +25 astetta, Vantaa +27 astetta, Hyvinkää +27 astetta, Lahti +28 astetta, Kouvola +29 astetta, Porvoo +27 astetta, Lappeenranta; Lepola +28 astetta, Lappeenranta; Konnunsuo +27 astetta, Kotka (Rankki; esimerkki merellisestä paikasta) +24 astetta, Mikkeli +28 astetta, Jyväskylä +26 astetta, Savonlinna +27 astetta, Joensuu +26 astetta ja Ilomantsi +26 astetta.
Korkeapaine siirtyi etelä-pohjoissuuntaisen selänteensä kera edelleen hieman idemmäksi, ja samalla Keski-Skandinaviassa yöllä muodostunut pieni matalapaine alkoi siirtyä kohti Lappia. Tämän myötä aluksi Baltiasta jatkui helteisen ja entistä kosteamman ilman virtaaminen alueelle utuineen, mutta tuon matalapaineen mukana lännestä käsin alkoi samalla kylmän rintaman ylitys itään.
Kylmän rintaman eteneminen oli sellainen, että vielä alkuiltapäivällä länsiosissa ehti olla hellelukemia, mutta kuumin helle vaikutti vielä itäosissa iltapäivän aikana parhaiten ja sen myötä korkeimmat maksimilämpötilat saavutettiin kaakon sisämaassa lähes +30 asteen lukemineen.
Kylmän rintaman yhteydessä oli vaihtelevaa pilvisyyttä, mikä aamulla oli lähinnä ylä- ja keskipilvilauttailua, ja iltapäiväksi sen yhteyteen muodostui runsasta kumpupilvisyyttä ja kuurosateita; eteläosissa kuurot jäivätkin vähäisiksi ja lähinnä vain lähempänä Keski-Suomea ja myöhemmin illalla itäosissa pystyi muodostumaan ukkostavia rankempia kuuroja.
Illalla kohtalaiset etelä-lounaistuulet alkoivat kääntyä länteen lännestä alkaen, ja kylmän rintaman ylityksen jälkeinen viileämpi ja kuivempi ilmamassa alkoi vaikuttaa vähitellen vähentyvinä kumpupilvinä ja lopulta osaksi seljenneenä säänä itäkolkkaa lukuun ottamatta.
Lauantain 22.6.2019 ylimmät päivälämpötilat: Maarianhamina +20 astetta, Turku +20 astetta, Salo +20 astetta, Pori +20 astetta, Hämeenlinna +22 astetta, Tampere; Härmälä +21 astetta, Tampere; Siilinkari +20 astetta, Helsinki (Kaisaniemi) +20 astetta, Vantaa +22 astetta, Hyvinkää +22 astetta, Lahti +24 astetta, Kouvola +24 astetta, Porvoo +21 astetta, Lappeenranta; Lepola +24 astetta, Lappeenranta; Konnunsuo +24 astetta, Kotka (Rankki; esimerkki merellisestä paikasta) +19 astetta, Mikkeli +24 astetta, Jyväskylä +23 astetta, Savonlinna +25 astetta, Joensuu +23 astetta ja Ilomantsi +22 astetta.
Pieni matalapaine saapui lounaasta Lappiin ja asettui sinne voimistuen samalla jonkin verran. Tämän eteläpuolella jäi vallitsemaan viileämpi länsi-luoteisvirtaus siten, että tarkastelualueen länsiosissa tuuli oli voimakkainta ajoittain navakkana ja sää oli siellä viileintä. Niinpä tarkastelualueen lämpötilajakaumassa itäosissa päästiin vielä paikoin hellerajan tuntumaan, mutta länsiosissa oli jo laajasti vain n. +20 asteen maksimilämpötiloja.
Koko alueella vallitsi aamulla lähes selkeä sää, mutta iltapäiväksi syntyi sisämaapainotteista kumpupilvisyyttä. Kumpupilvistä syntyi monin paikoin polaari-ilmamassan kuurosateita, ja eniten Keski-Suomen puolella. Illalla pilvisyys väheni ja selkeintä oli sitten eteläisimmissä osissa, kun Etelä-Skandinaviaan muodostumaan alkaneen korkeapaineen vaikutusta levisi hieman lounaasta.
Seuraavaksi takautuvana päivityksenä kertaan seuranneeseen helletilanteeseen saakka vallinnutta säätä tarkastelualueella: ajalla 23. ja 24.6. Lappiin aluksi jäänyt matalapaine siirtyi vähän itään ja em. Länsi-Eurooppaan työntyneestä korkeapaineen selänteestä muodostui korkeapainetta Etelä-Skandinaviaan: tämä mahdollisti Suomessa viileähköä luoteisvirtausta, jossa Etelä-Suomi sai kuitenkin mukavan normaalikesäistä lämpöä reilun +20 asteen päivälämpötiloineen ja poutasäätä.
Samalla Keski-Eurooppaan muodostui uusi helteen alue yli +30 asteen lukemineen, ja seuranneena päivänä 25.6. korkeapaineen siirryttyä idemmäksi Baltiaan näytti hetken siltä, josko siitä helteestä alkaisi tulla uusi annos Suomeenkin; tuona päivänä tarkastelualueella päästiin melkein hellerajalle.
Kuitenkin jo 26.6. tuo Baltian korkeapaine taantui nopeasti etelämmäksi ja Etelä-Skandinaviasta tuli Etelä-Suomen ylle matalapainetta kuurottaisine sateineen viilentäen päivälämpötilat selvästi: tässä vaiheessa Keski-Euroopassa helle kuumeni vielä yli +35 asteen lukemiin monin paikoin.
Nopeina käänteinä tapahtui sitten taas jo 27.6. niin, että Baltiaan muodostui melko voimakas matalapaine, josta sitten parina seuranneena päivänä matalapaineen painopiste siirtyi etelä-pohjoissuunnassa Suomen itäreunalle. Samalla Britteinsaarten tienoille muodostui korkeapainetta - tämä mahdollisti koko Suomeen viileää pohjoistuulta alle +20 asteen päivälämpötiloineen ja itäosapainotteisesti epävakaisen kuurosateista säätä. Samalla pohjoistuulet ulottuivat Keski-Eurooppaan vieden sieltä helteen pois Ranskaa lukuun ottamatta.
Viimeisenä vaiheena 29. ja 30.6. ennen seurannutta uutta tarkastelualueen helletilannetta tuo Britteinsaarten korkeapaine siirtyi melko vauhdikkaasti kohti Mustaamerta ja samalla Islannin eteläpuolella voimistui matalapainetta, joka siirtyi itään: tämän myötä länsi-lounaistuulilla Ranskasta käsin helle teki idemmäksi manner-Eurooppaan paluun yli +35 asteen lämpötiloineen ja siitä ulottui 30.6. yli +30 asteen hellekieleke Ruotsin eteläosiin. Tästä oli tuleva helleannos myös Etelä-Suomeen, josta lisää seuraavassa helleseurantaosassa 4.
Viimeisenä kertaan tässä vaiheessa ilmenneitä luonnon kasvillisuuden kehityksen ja vesistöjen lämpötilojen vaiheita: Tuo varsin pitkä hellejakso mahdollisti kasveilla kasvukauden kehittymistä yhä enemmän etuaikaan (lopulta noin pari-kolme viikkoa) ajankohdan tavanomaiseen aikatauluun verrattuna, mistä olivat merkkeinä mm. maitohorsman (Chamaenerion angustifolium) ja mesiangervon (Filipendula ulmaria) kukinnan yleiset alkamiset Juhannukseen mennessä.
Samoin puutarhoissa ja puistoissa alkoi Juhannukseen mennessä tyypillisten heinäkuun kukkijoiden kukinnat, kuten monilla jasmikkeilla (Philadelphus sp.), japaninangervon eri lajikkeilla (Spiraea japonica cv.), ja monilla keskikokoisilla-isohkoilla perennoilla tyyliin töyhtöangervo (Aruncus dioicus), ritarinkannukset (Delphinium cv.) ja pionit (Paeonia cv.).
Sen sijaan normaalisti Juhannuksen tienoilla kukkivat lajit alkoivat yhä enemmän olla Juhannukseen mennessä kokonaan kukintansa lopettaneita, kuten viljellyt juhannusruusu (Rosa pimpinellifolia "Plena"), kultasade (Laburnum alpinum), koivuangervo (Spiraea betulifolia) ja monet keskimyöhäiset syreenit (Syringa cv.) sekä luonnossa lupiini (Lupinus polyphyllus).
Luonnonkasveista kukintahuippunsa tähän hellejaksoon tuotti vuohenputki (Aegopodium podagraria). Valkoapila (Trifolium repens) jatkoi edelleen kukintaansa nurmikoilla, kun kuivuus ei vielä haitannut sitä liikaa. Maaseudun viljapelloilla jatkui vielä viljojen tähkä-röyhyvaiheeseen etuaikaisesti ja melko rehevästi kasvamiset.
Juhannuksen kunniaksi tein blogiini valokuvallisen julkaisun havainnollistamaan sen ajankohdan kasvukauden kehitysastetta: Juhannuksen 2019 kasvukauden vaiheita: valokuviani mm. parhaillaan kukkivista kasveista.
Tämä hellejakso oli kuitenkin usean päivän ajan varsin kuiva ja osaksi sateeton, joten kuivuusongelmia alkoi jo esiintyä monin paikoin, kun edellisen ja tämän helteen välissäkään ei kaikkialla saatu kunnolla vesisateita; edellisen helteen päättymisen aikaisista ukkossateista eniten sivuun jääneet alueet (kuten etelärannikko monin paikoin) eritoten alkoivat olla kuivuuden etenemisen piirissä. Lisäksi tämän helteen päättäneitä ukkossateita ei esiintynyt etenkään eteläosissa kunnolla.
Niinpä paahdepaikoilta alkaen nurmikoiden kellastumista ja kasvun tyrehtymistä alkoi ilmenemään, mutta lehtipuusto pysyi vielä pääasiassa kuivuusongelmitta joitakin kallioisten paikkojen taimikoita-pikkupuita sekä puutarhojen-puistojen paahdepaikkojen istutettuja pensaita lukuun ottamatta.
Seuranneen epävakaisemman kesäkuun lopun aikana kuurotyyppiset sateet helpottivat paikoin kuivuutta, mutta osin vettä ei tullut riittävästi edelleenkään varsinkin länsiosissa.
Tämä hellejakso lämmitti järvivedet uudestaan alle +20 asteen lukemista erinomaisesti uimiselle sopiviksi, kun hellejakson lopulle tultaessa pintavesilämpötilat alkoivat olla yleisesti yli +20 asteen lukemissa. Myös merialueiden vedet lämpenivät ajankohtaan nähden normaalia lämpimämmiksi Juhannukseen mennessä, kun mm. Suomenlahden sisälahdissa ja rannikkovesissä alkoi esiintyä +20 asteen tienoilla olevia lämpötiloja.
Seurannut kesäkuun lopun viileämpi sää sai pintavesilämpötilat laskemaan taas +16 ja +20 asteen välille yleisesti, missä ne pysyivät seuraavaan helletilanteeseen saakka.
Koko alueella vallitsi aamulla lähes selkeä sää, mutta iltapäiväksi syntyi sisämaapainotteista kumpupilvisyyttä. Kumpupilvistä syntyi monin paikoin polaari-ilmamassan kuurosateita, ja eniten Keski-Suomen puolella. Illalla pilvisyys väheni ja selkeintä oli sitten eteläisimmissä osissa, kun Etelä-Skandinaviaan muodostumaan alkaneen korkeapaineen vaikutusta levisi hieman lounaasta.
Seuraavaksi takautuvana päivityksenä kertaan seuranneeseen helletilanteeseen saakka vallinnutta säätä tarkastelualueella: ajalla 23. ja 24.6. Lappiin aluksi jäänyt matalapaine siirtyi vähän itään ja em. Länsi-Eurooppaan työntyneestä korkeapaineen selänteestä muodostui korkeapainetta Etelä-Skandinaviaan: tämä mahdollisti Suomessa viileähköä luoteisvirtausta, jossa Etelä-Suomi sai kuitenkin mukavan normaalikesäistä lämpöä reilun +20 asteen päivälämpötiloineen ja poutasäätä.
Samalla Keski-Eurooppaan muodostui uusi helteen alue yli +30 asteen lukemineen, ja seuranneena päivänä 25.6. korkeapaineen siirryttyä idemmäksi Baltiaan näytti hetken siltä, josko siitä helteestä alkaisi tulla uusi annos Suomeenkin; tuona päivänä tarkastelualueella päästiin melkein hellerajalle.
Kuitenkin jo 26.6. tuo Baltian korkeapaine taantui nopeasti etelämmäksi ja Etelä-Skandinaviasta tuli Etelä-Suomen ylle matalapainetta kuurottaisine sateineen viilentäen päivälämpötilat selvästi: tässä vaiheessa Keski-Euroopassa helle kuumeni vielä yli +35 asteen lukemiin monin paikoin.
Nopeina käänteinä tapahtui sitten taas jo 27.6. niin, että Baltiaan muodostui melko voimakas matalapaine, josta sitten parina seuranneena päivänä matalapaineen painopiste siirtyi etelä-pohjoissuunnassa Suomen itäreunalle. Samalla Britteinsaarten tienoille muodostui korkeapainetta - tämä mahdollisti koko Suomeen viileää pohjoistuulta alle +20 asteen päivälämpötiloineen ja itäosapainotteisesti epävakaisen kuurosateista säätä. Samalla pohjoistuulet ulottuivat Keski-Eurooppaan vieden sieltä helteen pois Ranskaa lukuun ottamatta.
Viimeisenä vaiheena 29. ja 30.6. ennen seurannutta uutta tarkastelualueen helletilannetta tuo Britteinsaarten korkeapaine siirtyi melko vauhdikkaasti kohti Mustaamerta ja samalla Islannin eteläpuolella voimistui matalapainetta, joka siirtyi itään: tämän myötä länsi-lounaistuulilla Ranskasta käsin helle teki idemmäksi manner-Eurooppaan paluun yli +35 asteen lämpötiloineen ja siitä ulottui 30.6. yli +30 asteen hellekieleke Ruotsin eteläosiin. Tästä oli tuleva helleannos myös Etelä-Suomeen, josta lisää seuraavassa helleseurantaosassa 4.
Viimeisenä kertaan tässä vaiheessa ilmenneitä luonnon kasvillisuuden kehityksen ja vesistöjen lämpötilojen vaiheita: Tuo varsin pitkä hellejakso mahdollisti kasveilla kasvukauden kehittymistä yhä enemmän etuaikaan (lopulta noin pari-kolme viikkoa) ajankohdan tavanomaiseen aikatauluun verrattuna, mistä olivat merkkeinä mm. maitohorsman (Chamaenerion angustifolium) ja mesiangervon (Filipendula ulmaria) kukinnan yleiset alkamiset Juhannukseen mennessä.
Samoin puutarhoissa ja puistoissa alkoi Juhannukseen mennessä tyypillisten heinäkuun kukkijoiden kukinnat, kuten monilla jasmikkeilla (Philadelphus sp.), japaninangervon eri lajikkeilla (Spiraea japonica cv.), ja monilla keskikokoisilla-isohkoilla perennoilla tyyliin töyhtöangervo (Aruncus dioicus), ritarinkannukset (Delphinium cv.) ja pionit (Paeonia cv.).
Sen sijaan normaalisti Juhannuksen tienoilla kukkivat lajit alkoivat yhä enemmän olla Juhannukseen mennessä kokonaan kukintansa lopettaneita, kuten viljellyt juhannusruusu (Rosa pimpinellifolia "Plena"), kultasade (Laburnum alpinum), koivuangervo (Spiraea betulifolia) ja monet keskimyöhäiset syreenit (Syringa cv.) sekä luonnossa lupiini (Lupinus polyphyllus).
Luonnonkasveista kukintahuippunsa tähän hellejaksoon tuotti vuohenputki (Aegopodium podagraria). Valkoapila (Trifolium repens) jatkoi edelleen kukintaansa nurmikoilla, kun kuivuus ei vielä haitannut sitä liikaa. Maaseudun viljapelloilla jatkui vielä viljojen tähkä-röyhyvaiheeseen etuaikaisesti ja melko rehevästi kasvamiset.
Juhannuksen kunniaksi tein blogiini valokuvallisen julkaisun havainnollistamaan sen ajankohdan kasvukauden kehitysastetta: Juhannuksen 2019 kasvukauden vaiheita: valokuviani mm. parhaillaan kukkivista kasveista.
Tämä hellejakso oli kuitenkin usean päivän ajan varsin kuiva ja osaksi sateeton, joten kuivuusongelmia alkoi jo esiintyä monin paikoin, kun edellisen ja tämän helteen välissäkään ei kaikkialla saatu kunnolla vesisateita; edellisen helteen päättymisen aikaisista ukkossateista eniten sivuun jääneet alueet (kuten etelärannikko monin paikoin) eritoten alkoivat olla kuivuuden etenemisen piirissä. Lisäksi tämän helteen päättäneitä ukkossateita ei esiintynyt etenkään eteläosissa kunnolla.
Niinpä paahdepaikoilta alkaen nurmikoiden kellastumista ja kasvun tyrehtymistä alkoi ilmenemään, mutta lehtipuusto pysyi vielä pääasiassa kuivuusongelmitta joitakin kallioisten paikkojen taimikoita-pikkupuita sekä puutarhojen-puistojen paahdepaikkojen istutettuja pensaita lukuun ottamatta.
Seuranneen epävakaisemman kesäkuun lopun aikana kuurotyyppiset sateet helpottivat paikoin kuivuutta, mutta osin vettä ei tullut riittävästi edelleenkään varsinkin länsiosissa.
Tämä hellejakso lämmitti järvivedet uudestaan alle +20 asteen lukemista erinomaisesti uimiselle sopiviksi, kun hellejakson lopulle tultaessa pintavesilämpötilat alkoivat olla yleisesti yli +20 asteen lukemissa. Myös merialueiden vedet lämpenivät ajankohtaan nähden normaalia lämpimämmiksi Juhannukseen mennessä, kun mm. Suomenlahden sisälahdissa ja rannikkovesissä alkoi esiintyä +20 asteen tienoilla olevia lämpötiloja.
Seurannut kesäkuun lopun viileämpi sää sai pintavesilämpötilat laskemaan taas +16 ja +20 asteen välille yleisesti, missä ne pysyivät seuraavaan helletilanteeseen saakka.
No comments:
Post a Comment