Omaishoitajan ja ajattelevan kirjoittajan lomapohdintoja ja käytännön asioita kuluneelta viikolta 4 (19. - 25.1.2026): haasteet ja vaikeudet pontimina kasvuun ja positiiviseen kehitykseen (Päivitetty 1. kerran)

Viikon verran olen ollut nyt ns. omaishoitajan lomalla, ja päätin tämän viikon takaisen blogikirjoituksen jatkeeksi tehdä tämän julkaisun -- tässä siis kerron vähän lisää tästä viikon mittaisesta tilanteesta muistisairaan äitini omaishoitajan roolissani, ja lisäksi uutta ilmi tullutta asiaa someaktiviteetissani.

Päätin ensinnäkin pitää koko kuluneen viikon mahdollisimman rentoa lomaa, koska edeltäneet viikot ja etenkin tuo viime sunnuntai ennen tuossa edellisessä kirjoituksessani mainittua äitini kodin remonttiväistöä olivat niin hektisiä ja raskaita.

Lisäksi kulunut viikko oli sopeutumista uuteen sosiaaliseen kuvioon suhteessa äitiini, kun tämä ko. neljän viikon remonttiväistö on erikoinen poikkeama meille molemmille; jo tämän uudenkin vaiheen puitteissa on ilmennyt hankaluuksia äitini suhteen ainakin sen verran, että esim. tänä viikonloppuna äitini ns. 'viikonloppuloma' (siis arkipäivien remonttiväistöstään) kotonaan minun kanssani oli osaksi vaikeaa uudella tavalla, kun äitini ei oikein osannut orientoitua kotinsa osaksi remonttimyllättyyn olemukseen ja toisaalta taas tänäänkin hän ei olisi halunnut lähteä takaisin remonttiväistöön seuraavaksi arjen ajaksi hänen hoitopaikkaansa.

Toki itselläni on ollut arkipäivinä nyt helpompaa, joten siksi piti se hyödyntää tällä viikolla ma-pe aikana elpymiseen jopa niin, etten edes tehnyt sitä vuodenkierron valokuvausprojektiakaan; onneksi luonnossa ja säässä on menossa vähän visuaalisia muutoksia luova pitkäkestoinen stabiili vaihe, joten ei ole kiirettä tuottaa uutta valokuvamateriaalia ko. kuvasarjoihin -- viikonloput saattavat silti olla jatkossakin em. tapaan hankalia seuraavat 2 - 3 viikkoakin...

Someaktiviteetin suhteen päätinkin em. takia osaltaan pitää kunnolla taukoa myös kuluneen viikon, ja siihen vaikutti taas sekin, kun Facebookin käytännön toiminta omalla läppärilläni on ollut taas erittäin hankalaa. 

Itse asiassa viime keskiviikkona turhauduin Fb:n jumittamiseen taas niin totaalisesti, että siellä tuskallisen vääntämisen jälkeen sain julkaistua tämän postauksen, jossa päädyin jättämään julkaisutoiminnan pois Fb:n osalta ainakin toistaiseksi, ja jatkossa vain täällä blogissani teen kirjoituksia / julkaisuja.

Kirjoitusaiheita toki riittää paljonkin maailman ollessa ennen näkemättömästi myllerryksessä, mutta nähtäväksi jää millä tahdilla tai tavalla täällä blogissa kirjoittava lähitulevaisuus aktivoituu osaltani -- jotenkin silti edelleen jonkinlainen etäisempi tarkkailijan rooli olisi luontevinta vielä alkuun, ja tavallaan tuon Fb-jumin luoma somemuutos oikeastaan tähdensi minulle osaltaan sitä ja oli minulle Universumin manifestoima merkki sen kera siitäkin, ettei Facebook yleensäkään olisi minulle se paras paikka olla somessa... 

Minun olisi kai pitänyt uskoa jo ennestään ja vanhojen vastaavien ongelmien tiimoilta, ettei olisi kannattanut ryhtyä Fb:ssä aktiiviseksi tässä(kään) vaiheessa viime viikkoina, ja siksi tuo tekninen Fb-jumi oli käytännössä ulkoinen 'näpäytys' sellaisesta aktiviteettivirheestäni...

Tällä kuluneella viikolla olin kuitenkin itseanalyysin ja muutoinkin pohtimisen ja ns. henkisen työn tiimoilta sen verran aktiivinen ja juuri tuon lomamoodin vapauttamana, että tutustuin mm. YouTube-kanavilla juurikin henkisen ja sielullisen tiedon maailmaan sekä sopivasti sitä sekoitettuna yhteiskunnallis-poliittiseen sisältöön -- henkilöiden katsannossa tämä sisälsi maailmankuvallisten erojen havainnointia ko. aihepiirin osalta esim. Edgar Caycen, David Icken ja Terence McKennan keskinäisessä verrannossa sekä poliittisemmin esim. eri leireihin hajonneen vaihtoehtomedian dualismeihin em. sisällön liittämistä...

Mielenkiintoisia sisältöeroja ja toki myös yhtäläisyyksiä mm. heidän maailmakuvien seasta alkoikin nousta esille, ja erityisesti niiden sisältöjen liittäminen nykyiseen maailman yhteiskunnallis-poliittiseen myllerrykseen on ilmeisen tähdellistä ja valaisevaa -- niinpä voi hyvinkin olla, että tästä pohdintaparvesta osaltaan tiristyy täällä blogissani myös kirjoituksia lähitulevaisuudessa...

Itse kirjoittamisen suhteen läppärilläni ilmenee edelleen myös se jo viime vuoden lopulla mainitsemani tekninen ongelma, eli läppärin fyysinen näppäimistö on yhä hajalla, ja vain osa kirjain- ja numeronäppäimistä toimii siinä. 

Olen siis tehnyt viime marraskuusta saakka kaikkia näitä somekirjoituksia (ja muutenkin kaikki asiahoidot ja sähköpostit yms.!) normaalia selvästi vaivalloisemmin ja hitaammin koko ajan vain ns. näyttönäppäimistöä käyttämällä: eli käytännössä olen opetellut kirjoittamisen kokonaan uudella tavalla hiirtä klikkailemalla.

Olen pohtinut näinä aikoina tämänlaisen ekstrahankaluuden positiivista tarkoitusta: olen päätynyt siihen, että tämän hankaluuden merkityksenä minulle on tähdentää, miten tärkeä itseilmaisun keino kirjoittaminen on ajattelevalle ihmiselle, ja näin ko. uusi hankaluus on seuraavalle itsekehityksen tasolle nousuun ponnin ja tavoitteen kohottaminen haasteena! 

Siksi olen oikeastaan melkeinpä hyvilläni tästä hiiriklikkailukirjoittamisesta ja siksi ei osaltaan ole kiirettä eikä haluakaan haikailla uutta läppäriä, ja tämä uusi kirjoittamistapa on jo alkanut sujumaan ihan hyvinkin.

Itse asiassa aikalailla samassa katsannossa olen pohtinut myös tuota elämäni nykyhankaluutta äitini omaishoitajana, ja siinä monien muiden opetusten ja omakohtaisen kasvun ohella olen päätynyt kokemaan asiaa myös niin, että suhteeni Alzheimerin tautia sairastavaan lähiomaiseen merkitsee minulle sen konkretisoitumista yhä paremmin, missä tajuan arvostaa yhä laajemmin ja syvemmin ihmisen aivojen-hermoston-mielen-sielun ja siis käytännössä ajattelun- ja tunne-elämän ainutlaatuisuutta-tärkeyttä-mullistavuutta sekä kokonaisvaltaisella ihmisyyden kollektiivitasolla että omakohtaisella yksilökehitykseni tasolla!

Siksi em. Facebook-boikotistani huolimatta kirjoittamiseen suhtaudun jatkossakin vakavasti ja toki muuhunkin älyllis-henkiseen toimintaan samoin: näissä merkityksissä palaan täällä asiaan taas lähiviikkoina, ja käytännössä ensin olen ajatellut päivittää näitä kahta (A ja B) tammikuun kirjoitusta ensin päivityksillä lähipäivinä; kun ne teen, niin tämän kirjoituksen loppuun tuohon alle teen ko. päivityksien päivitykset linkkeineen...

Päivitys perjantaina 30.1.2026 klo. 22:45: Tilannepäivitys tähän vaiheeseen, kun taas on tullut hieman mutkia matkaan äitini asioissa.

Tänä alkaneena viikonloppuna äitini tarkoitus oli olla taas kotonaan kanssani sitä viettämässä eli tauolla remonttiväistöstään; toisin kuitenkin jouduttiin tekemään, koska remonttivaihe kotonaan on sellainen, ettei muistisairasta sittenkään kannata tällä kertaa tuoda sotkun ja lievän-kohtalaisen kemikaalihajun keskelle edes viikonloppuna. 

Onneksi häntä voidaan edelleen pitää ko. viikonlopun ylikin perhehoitopaikassaan, joten tilannemuutoksesta ei aiheutunut hätää, ja asia saatiin ratkaistua tänään käytyäni toteamassa ko. asunnossaan tilanteen.

Samalla kävin moikkaamassa häntä ko. perhehoitopaikassaan, ja oli mukavaa ja mielenkiintoista nähdä sitä miljöötä ja pärjäämistään siellä; pääasiassa yllättävänkin hyvin hän on alkanut viihtymään siellä. Tosin hän oli ikävissään ja harmissaan, kun joutui nyt ylimääräisen viikonlopun siellä viettämään eikä päässyt mukaani, kun lähdin pois.

Voin paljastaa tämän hoitojaksonsa jälkeen, mistä perhehoitopaikasta on kyse, mutta sen verran voin kertoa nyt, että paikka on tosi kivassa maaseutumiljöössä ja siellä isohkossa omakotitalotyylisessä 2-kerroksisessa rakennuksessa asuu 3-4 muutakin vanhusta hoitojaksoillaan, joita myös tapasin käynnilläni, ja lisäksi tietenkin paikan isäntäpariskunnan kahden koiransa kera.

Sen verran nämä lisäkäänteet ovat minuakin taas koetelleet, että em. päivityksien tekemiset kirjoituksiin ovat jääneet tekemättä, mutta kunhan tänä viikonloppuna rauhoitun, niin viimeistään ylihuomenna su päivitän ensimmäisenä ko. sää-luontoaiheista kirjoitusta; mielenkiintoista ja osin dramaattistakin säätä on ollut niin maailmalla kuin täällä Suomessakin tässä tammikuun loppupuoliskolla, kun mm. nyt ja lähipäivinä Etelä-Suomessa kylmyys on eskaloitumassa kuluvan talven ankarimpiin pakkasiin hyvin kipakasti...

Omaishoitajan roolissani muistisairaalle äidilleni vaiherikas ja tunteikas päivä sekä iso muutoskohta tänään 18.1.2026: äiti remonttiväistöön kodistaan perhehoitoon ja itselleni omaishoitajan lomaa

Tänään sunnuntaina 18.1.2026 oli vauhdikas ja erikoinen päivä omaishoitajan roolissani muistisairaalle äidilleni, joten kerron siitä tässä -- Facebookin puolella mainitsin aiheeseen liittyen toissa päivänä tämän verran.

Eli huomenna maanantaina alkaa hänen asunnossaan 4 viikoksi sähkö-, putki- ja kylpyhuoneremontti, jonka vuoksi hänelle piti löytää remonttiväistöä varten intervallihoitopaikka ko. ajaksi; paikan löytäminen meni viimetinkaan, vaikka asioin joulukuulta saakka ahkerasti "Oma Hämeen" kanssa sen tiimoilta. 

Onneksi siis toissapäivänä asia varmistui ja hän pääsi erääseen perhehoitopaikkaan, ja tänään hän lähti sinne alkuiltapäivästä taksikyydillä -- itse jäin sen jälkeen vielä valmistelemaan muutamaksi tunniksi hänen asuntoaan remonttimiesten ohjeistuksen mukaan remontin alkua varten, kun mm. piti tyhjentää ja siirtää muualle kaikki irtotavara ko. kylpyhuoneesta, erillis-WC:stä, keittiön allaskaapista ja eteisen kaikista kaapeista.

Näissä merkeissä monenlaisia tuntemuksia ja tilanteita oli tämän päivän mittaan, jossa muistisairaan äitini kanssa oli ensi alkuun hankaluuksia mm. ilmeisesti sairautensa yhtenä oireena; hän nimittäin vastusti ensin voimakkaasti hoitopaikkaan lähtöä, vaikka olin puhunut hänelle jo monta päivää aikaisemmin siitä jatkuvasti. 

Sainkin tehdä paljon suostuttelutyötä, ja onneksi lopulta hän alkoi myöntymään, vaikka jäikin vaikutelma ennen taksiin astumistaan, ettei hän vielä ymmärtänyt kunnolla selostuksestani huolimatta miksi hänen piti lähteä asunnostaan pois -- tässä siis havainnollistus siitä, minkälaista psyykkistä-sosiaalista haastetta voi olla muistisairaan ihmisen kanssa toimimisessa.

Äitini ko. intervallihoito on silti aikomus järjestää niin, ettei hän ole koko ajan putkeen tuota 4 viikon jaksoa hoitopaikassaan, vaan hän pääsee viikonloput viettämään ko. asunnossaan (kahden yöpymisen verran kerrallaan), jonka mahdollistaa mm. erillis-WC:n toiminta koko remontin ajan, ja kun työmiehet eivät toki ole viikonloppuina häärimässä paikalla -- heti alkuviikosta olisikin ollut hurjaa olla asunnossa, kun remonttivaiheena heti alkuun parina seuraavana päivänä on vuorossa ko. kylpyhuoneen purkaminen; varmasti erittäin meluinen työvaihe!...

Hyvin suurella mielenkiinnolla odotan joka tapauksessa mm. sitä, että minkälaista vaikutusta ko. hoitopaikassa ololla on äitiini mentaalisesti, kun hän on nyt aikaisempaa selvästi sosiaalisemmassa ympäristössä; minun hoivissanihan hän on ollut jo parin vuoden ajan varsin "mökkihöperöityneenä" ja tähän seuraavaan 4 viikkoon verrattuna muutos hänelle on todella iso tietenkin...

Itselleni tämä päivä on ollut myös hyvin tunteikas ja vahvoja ajatuksia-mielikuvia herättävä, kun em. eteisen kaappeja tyhjentäessäni eteeni tuli monen monituista äitini tavaraa, vaatetta yms., joiden tarinat ja merkitykset kantavat useiden vuosien ellei jopa vuosikymmenten taaksekin. 

Tässä nykyisessä asunnossaan äitini on asunut syksystä 2005 lähtien, ja hän oli haaveillut ennen sitä jo muutaman vuoden ajan takaisin muuttoa ko. nuoruuden kaupunkiinsa Hämeenlinnaan -- isäni eli hänen miehensä kuoltua vuonna 2002 tämä haaveilunsa alkoi pian surutyön jälkeen ja ennen tätä nykyistä asuntoaan äitini ja myös siis ennen isäni kuolemaa perheemme koti oli ollut Mäntsälässä, jossa olimme asuneet kolmessakin paikassa ja niistä viimeiseksi ennen tuota äitini Hämeenlinnaan takaisin muuttoa kotina oli ollut tyypillinen 1970-luvulla rakennettu keltatiilinen omakotitalo vuodesta 1980 lähtien...

Niinpä tänään noiden poissiirrettävien tavaroiden joukossa oli muistoja jo noilta Mäntsälän ajoiltakin saakka!

Äitini itsensä suhteen merkittävin "kaapistokätköjen löytö" oli tässä kohtaa se, kun kahdelta hyllyltä löytyi isot pinkat monenlaisia kankaita vaatteiden tekoa varten -- äitini yksi merkittävimmistä kiinnostuksen kohteistaan on ollut nuoruudestaan saakka tekstiili- ja muotiala, ja muistan kuinka hän minun lapsuudessa ja nuoruudessanikin ompeli ja teki vaatteita kotikutoisesti (mm. minulle hän teki joitakin lapsuudenajan vaatteita), mutta sittemmin se into vähitellen hiipui pois häneltä.

Itse asiassa muistan hänen kertoneen jo kauan sitten tähän liittyen, miten hän omassa nuoruudessaan n. 1950- ja 60-lukujen taitteen tienoilla haki opiskelemaan vaatetus- ja muotialaa, muttei tullut valituksi silloisissa pääsykokeissa, ja sen sijaan hän päätyi työurakseen enimmäkseen asiakaspalvelutyylisiin hommiin, kuten pankkiin ja viimeiseksi ennen eläköitymistään Mäntsälässä paikallislehdessä ilmoitussihteeriksi ja asiakaspalvelijaksi.

Niinpä tämän päiväinen kangaslöytö teki minut äitini puolesta surulliseksi, kun nämä ilmeisesti jo vuosikausiksi kokonaan hylätyt kangaspinot kertoivat minulle heti siitä, miten äitini ko. unelmat vaate- / muotisuunnittelijan työstä pikkuhiljaa kuolivat pois elämänsä mittaan, ja nyt on jo liian myöhäistä elämänsä loppumetreillä...

Omakohtaisestikin itseäni kohtaan heijastui siitä vastaavaa ajatus- ja tunnerypästä!...

Joka tapauksessa aikamoinen mylläkkäpäivä tämä on ollut monessakin katsannossa, ja nyt illalla kotiini Espooseen Hämeenlinnasta matkustettuani säätila oli moisen kontrastiksi jotenkin lempeän lohduttava ja syleilevän kaunis / seesteinen, kun tyynessä nollakelissä / lievässä suojasäässä sai katsella bussin ikkunasta sumuista pimeää maisemaa; tällä hetkelläkin täällä Espoossa on hyvin sakea sumu "intensiivisenä syleilynä" nyt vähän ennen puolta yötä.

Nyt minulla onkin näin ollen äitini hoitopaikkaratkaisun myötä seuraaviksi 4 viikoksi poikkeuksellinen vaihe omakohtaisesti, kun omaishoitajan työstä saan viettää yli 2 vuoden tauon jälkeen totuttua paljon enemmän vapaata omaa aikaa ja itse asiassa ihan virallisesti lomapäiviä ko. homman puitteissa.

Nähtäväksi vielä jää se, että hyödynnänkö tätä uutta vapaata aikaani lähiviikkoina täällä somessa aktivoitumalla entistä enemmän kirjoittelemaan, vai pidänkö ihan oikeasti rehellistä lepoaikaa eikä uusia kirjoituksia juuri tulisi -- se vuodenkierron valokuvausprojektini valokuvien ottamisen suhteen silti jatkuu edelleen, ja sääennusteiden perusteella tämän talven toinen ankaran / ankarahkon pakkasen vaihe tulee alkavan viikon lopulta lähtien taas pääosaan pitkäkestoisesti, joten kuvasarjoihin tulee ilmeisesti vielä pitkään talvisen näköisiä olosuhteita...

Minneapolisin ICE-tragedia ja mitä siihen reagoinnit paljastavat mm. suomalaisen aktivismin tilasta yhä pahemmin kriisiytyvässä maailmassa: vastakkainasettelut, ylitunteelliset traumareaktiot ja ylikorostuneet negatiiviset asenteet haittaamassa maailmanparantamista

Tämä alkanut vuosi 2026 on valitettavasti tuonut eteemme entistäkin pahemmin kriisiytyneen ja arvaamattomamman maailman, kun geopolitiikassa ja oikeastaan melkein kaikenlaisessa politiikassa muutenkin sekä some (rahvas) että virallinen (eliitti ja lakeijansa) mukaan luettuina on tapahtunut eskalaatiota yhä hurjempiin, radikaalimpiin ja vaarallisempiin olosuhteisiin sekä pelko- ja ahdistustäyteisiin mielteisiin.

Tämän takia jo sinänsä olen päättänyt olla jatkossa täällä somessa (Facebook ja tämä blogi) aktiivisena kommentoimassa ja analysoimassa! -- oli miten oli, ja olkoon tulossa mitä tahansa!

Viime vuosi olikin minulle rauhallisen ja somesta paljolti näkymättömissä olemisen itsereflektioaikaa, missä olen käynyt sisäisenä prosessina läpi mm. suhdettani, asennettani ja toimintatapojani aktivismiin nähden, ja yksi lopputulema on siinä se, että tänä vuonna minun on oltava aktiivisempi, vaikka roolini tulee olemaan myös ilmeisen ärsyttävä ja vaikea monillekin, kun otan myös käsittelyyn ns. kanssa-aktivisminkin parissa näkemiäni ongelmia ja virheitä suorasukaiseen ja syvän analyyttiseen tapaan.

Tuollaisesta(kin) kohtaani tulevaa antipatiaa olenkin heti huomannut tällä viikolla sohaistuani ajankohdan yhtä "ampiaispesää" monista eli äskettäistä tilannetta Yhdysvaltain Minneapolisissa, missä ICE-politiikkaa vastustanut aktivisti kuoli ICE-agentin ampumiin luoteihin -- tässä äskeisessä aihetta koskevassa Fb-julkaisussani ja erään toisen Fb-julkaisussa kommentissani kehtasin kritisoida joidenkin aktivistien / yhteiskunnallis-poliittisten somekirjoittelijoiden parissa ilmennyttä asennetta ja tiedonkäsittelytapaa ko. tilanteen setvimisissään, ja heti jouduin siitä parin muun kanssa kiistoihin ja muutoin toki tuttuun tapaan paljolti huomiotta jätetyksi (postaus- ja kommenttitykkäyksiä ei minulle juuri heru).

Ilmeistä on, ettei valitsemani kritiikkitapa tuo minulle suosiota, mutta mitä sitten! -- Itsereflektioni on nyt itselleni tähdentänyt, ettei minua kiinnosta kerätä suosionosoituksia eikä muodostaa laajaa kaveri- / tuttavaverkostoa, vaan sen sijaan keskityn totuuden löytämiseen, kunnollisuuteen informaation käsittelyssä ja analysoinnissa, fanaattisten ja ehdottomien asenteiden välttelyyn parempien hyväksi, mustavalkoisten mielteiden osoittamiseen virheiksi, liian hätäisesti ja vaillinaisin tiedoin tehtyjen johtopäätösten ja kannanottojen pitämiseen vakavina ongelmina jne.

Tietenkin kehtaan täten vaatia näitä kaikkia ja niiden parissa kehittymistä ja parantumista myös muilta ja etenkin vakavasti otettavaan maailmanparantamiseen tahtovilta kanssa-aktivisteilta, vaikka se ilmeisesti voi ärsyttää moniakin heistä, kun varsinkin osoitan miten he kulloinkin epäonnistuvat näiden parissa -- kuten olen tuonut taannoin esille etenkin kemikaalivana- ja säänmuokkaususkomuksia mielissään pyörittelevien parissa, ja miten nyt on tavallaan ilmennyt samanlaista epäonnistumista tämän Minneapolis-keissin parissakin.

Miksi haluan näin kärkevästi osoittaa tätä? -- tietenkin siksi, koska nykyisessä kaoottisemmaksi muodostuneessa maailmassa on erittäin tärkeää ylläpitää ja kehittää entistäkin laadukkaampaa aktivismia: on mm. pystyttävä kunnolliseen analyysiin, josta voi sukeutua luotettavaa, lojaalia, solidaarista ja rehellistä toimintaa eikä enää riitä esim. vain räksyttää somessa tunnereaktioiden pohjalta niitä liian hätäisesti ja vaillinaisin tiedoin tehtyjä johtopäätöksiä ja kannanottoja.

Vertauskuvallisesti sanottuna viime vuosikymmenelle jäänyt aktivistipaketti "1.0." on päivitettävä korkeampaan "2.0."-versioon.

Yksi osa tuota "2.0."-pakettia on esim. se, että tarvitaan juuri liikatunteellisen reaktiivisuuden sijaan enemmän eräänlaiseen stoalaiseen varmuuteen ja rauhallisuuteen perustuvaa perusasennetta, jonka pohjalta paremmin mahdollistuu tuo kunnollinen analyysi, josta voi puolestaan sukeutua luotettavaa, lojaalia, solidaarista ja rehellistä toimintaa >> tehokkaampaa vaikuttamista.

Itse olen oivaltanut, että oma voimani ja sisältörikkauteni perustuu juuri tähän "stoalaisuuteen", ja siksi haluan kehittyä siinä edelleen -- lisäksi itsereflektioni on jo vuosienkin mittaisena työnä osoittanut minulle juuri omakohtaisesti sen, miten alkuaikojen aktivismissani (noin vuosina 2008 - 2015) itsellänikin oli tuota liikafanaattisuuden ja liikaehdottomuuden ongelmaa mm. siksi, kun en ollut vielä silloin osannut integroida aktivismiini kunnolla sosiologisia ja psykologisia tietoja ja osaamista.

Juuri psyykkis-sosiologinen osaaminen ja informaatio sekä laajennettuna henkinen sisältö ovat osoittautuneet sittemmin viimeisten 10 vuoden aikana erittäin oleellisiksi kaikessa aktivismissa ja muussakin valveutuneessa toiminnassa ylipäätään, joten olenkin sen parissa itseopiskellut päättäväisesti näinä vuosina.

Siksi esim. juuri tässä ICE-tapaukseen reagoinneissa ilmenneissä ylitunteellisissa ja ylifanaattisissa purkauksissa paljastuu itselleni nyt räikeästikin ko. epäonnistumiset kanssa-aktivistien parista.

Itse asiassa mietityttää jatkoajatuksena juuri psyykkis-sosiologisen sisällön katsannossa se, miten voimakkaasti ja jopa hysteerisesti joillakin ko. ICE-tapaus on herättänyt auktoriteettivihaa; siis jotenkin ylikorostuneesti, missä myös elävät nuo liian hätäisesti ja vaillinaisin tiedoin tehdyt johtopäätökset ja kannanotot. 

Olisiko siellä taustalla tällaisessa auktoriteettiantipatian ylikorostuksessa yksilökohtaisesti esim. lapsuuden aikaista isähahmotraumaa, minkä pohjalta kumpuaa ulkoistettua isäkapinaa syntipukkeistettaviin sijaiskohteisiin, kuten jopa äärihelposti nyt ICE-agentteihin, kun he toki osaltaan antavat siihen syytäkin?...

Tai myös kollektiivisesti niin, että 1900-luvun päätrauma natsi-Saksan kauheuksista on edelleen kunnolla käsittelemättä, minkä pohjalta voi triggeröityä piilevää auktoriteettiantipatiaa pintaan aktiiviseksi vihaksi ja hysteriaksi uusissa kriisi- ja aivopesutilanteissa, ja taaskin sijaiskohteellisesti vaikkapa juuri ICE-agentteihin?

Tätä sijaiskohdevihaahan on viljellyt radikaaleimmin viime vuosina se ns. "woke"-porukka ja se on jo ihan oma juttunsa, mutta itse asiassa osaltaan ko. Minneapolisin ICE-tragedian taustasyynä on myös tämä "woke"-elementti sekä em. kaltaisista traumataakoista että valtamedian aivopesusta käsin, joka sai alunperin ko. Renee Nicole Goodin toimimaan ICE-vastaisena aktivistina ja lopulta asettamaan itsensä alttiiksi siihen kuuluviin riskeihin surullisen kohtalokkaasti.

Joka tapauksessa kyllä noilla kahdella traumatyypillä on siis todennäköisesti monia vaikutuksia ja on selvää sellaisen olemassaolo myös näihin ICE-reagointeihin liittyen.

Mitä sitten voidaan sanoa itse ko. ICE-tragediasta ja miten sen parista on nyt nousseet nämä ongelmat ja tähän kuuluva vastakkainasettelutilanne? -- Siinä em. Fb-julkaisussani jo toin esille alustavasti tilannekuvan ja otan tekstini nyt seuraavaksi siitä suorana lainauksena esille:

-----

Kun Minneapolisin ICE-tragedia on nostanut somessa äärijyrkkiä mielipide-eroja ja sen tiimoilta "minä olen totaalisen oikeassa"- ja "te, jotka ette tätä tajua; olette totaalisen väärässä" -tyylistä vastakkain asettelua siitä, mitä ko. ICE-agentti teki vs. mitä uhriksi joutunut Renee Nicole Good teki.

On syytä palauttaa mieliin tämä seikka sellaisesta moraalilaadusta, joka pohjaa juuri tuollaiseen "minä olen totaalisen oikeassa"- ja "te, jotka ette tätä tajua; olette totaalisen väärässä" -mielteeseen!:

Ehdoton ja mustavalkoinen "moraali" voi syntyä juuri niin, että ulkoinen pakko määrittää sen laadun ja sisällön ehdottomasti, ns. normimoraalisesti ilman omantunnon etiikkaa -- totalitarismin yksi määritelmähän on se, että siellä on sallittua vain oikeassa oleminen eli yksi tietty moraalilaatu ja -sisältö sallitaan ja muu on kiellettyä ja lokaan painettavaa: sen kannattaisi muistaa myös he, jotka kritisoivat väärinkäytöksiä yhdellä yksioikoisen ehdottomalla moraalisisällöllä tyyliin "jos kaikki eivät tätä tiedosta, niin oma ajattelu ja moraali on täysin menetetty" -- kritisoitavaan asiaan tunteellisen yksioikoisesti reagoiminen on mm. juuri sitä, mistä totalitarismit ja sille vastatotalitarismit saavat käyttöönsä "ravintoa".

Niinpä on jo heti selvää tutkimisen jälkeen, ettei tuo Minneapolisin tragedia ole aivan niin yksioikoinen tilanteeltaan kuin monet tuollaista em. totaalista moraaliräyhäämistä viljelevät yrittävät uskotella -- esim. monet ovat yrittäneet väittää, että Renee Nicole Good oli totaalisen puhdas ja viaton uhri, joka ei tehnyt mitään väärää, ja että ko. ICE-agentti oli vain totaalisen paha ja tahallinen ilman mitään ymmärrettävää syytä toiminnalleen.

Minulla on teille ko. vouhkaajille uutisia! >> maailma ei ole noin mustavalkoinen, vaikka siinä paljon pahaa ja kritisoitavaa nykyään onkin; huomattavaa on ollut ko. mustavalkoisuudessa mm. se, miten johtopäätöksiä on tehty ko. tapauksesta vajailla tutkimustiedoilla, kuten poimimalla vain omaa "totaalista oikeassa olemista" tukevia videotodisteita ko. tapauksesta katseluun.

Eli on katsottu esim. vain sellaisia videokulmia, jotka jättävät Renee Nicole Goodin toiminnan piiloon / tulkinnanvaraiseksi ja se sallii vain yhdenlaisen tulkinnan tyyliin "ICE totaalipaha vs. Renee Nicole Good totaaliviaton".

Sellainen ei ole hyvä varsinkaan "valistuneina aktivisteina" tunnetuilta persoonilta!

-----

Eli kiistakapulan keskiössä on ollut se, miten suhtaudutaan Renee Nicole Goodin rooliin suhteessa hänet tappaneeseen ko. ICE-agenttiin: tekikö Renee Nicole Good jotain rikolliseksi luokiteltavaa vastarintaa / uhkaa ICE-agentteja kohtaan ennen kuin kohtalokas laukaus / laukaukset osuivat Renee Nicole Goodiin? Vai oliko hän koko ajan vain pelkkä viaton uhri, joka ei tehnyt mitään väärää?

Monilla ICE-agentteihin ylikorostuneen vihamielisesti suhtautuvilla näyttää olleen juuri tuo jälkimmäinen "Renee Nicole Good" -suhtautuminen jopa pakkomielteisesti päällä ja sen vakuudeksi he ovat tyytyneet katselemaan ko. tilannetta videoineiden parista vain niitä tallenteita, jotka sekä jättävät ko. ICE-agentin roolin hämäräksi että piilottavat sopivasti Renee Nicole Goodin toimintaa -- Tämän he sitten laskevat muka todisteeksi ko. luulolleen, jotta pystyvät sen kera muka pitäytymään lukkoon lyödyssä mielteessään ICE-agentin yksinomaisesta pahuudesta "uskottavasti".

Mutta tilanteesta löytyykin paljon paljastavampaa videomateriaalia (ja "yllätys yllätys"; em. luuloissaan pitäytymään pyrkivien parissa on kovin paljon vastenmielisyyttä ottaa niitä videoita tarkasteluun), missä molempien osapuolten roolit ja toiminnat käyvät vaihe vaiheelta selkeästi ilmi! -- käydäänpä sitä seuraavaksi tarkkaan vaihe vaiheelta läpi:

Valitsin jo tuolla Fb:n puolella (Fb-julkaisu) ihan tarkoituksella sellaisen videon tämän ICE-tragedian parempaan tarkasteluun, joka asettaa ihan tarkoituksellisen provokatiivisesti merkittävän haasteen ja vaikeuden oleellisen tiedon poimintaan -- tämä on ollut tarkasti asetettu testi minulta suomalaisen aktivismin tilan tarkastelemiseksi; että pystytäänkö se kuuluisa villakoiran ydin poimimaan esille testivalintaan kuuluvasta korostuneen dogmaattisesta videosisällöstä huolimatta.

Em. videolla "Matt Morse" -niminen YouTube-aktivisti on siis tunnettu korostuneen oikeistolaisena Trump-fanina, joka usein viljelee sloganejaan tyyliin "vasemmistosta on sitä ja sitä haittaa" ja Trumpin hallinnon politiikkaan melkeinpä joka kohdassa "juuri tätä me Trumpia äänestäneet halusimme". 

Mutta! -- Yllätys yllätys, hän on aivan oikein käynyt läpi ne parhaimmat videotallenteet ko. ICE-tilanteesta, ja niissä tallenteissa on mukana mm. kaikki tarvittava keskusteluvaihto ko. ICE-agentin (tai agenttien), Renee Nicole Goodin ja hänen vaimonsa kesken juuri ennen kohtalokkaita laukauksia. Jopa eräältä ko. agenteista on hänen rinta- / action-kameransa videomateriaalia tarkasteltavana koko tilanteen mitalta!

Toki minun mielestäni Matt Morsella on siis tarpeettoman dogmaattinen / ismillinen tulokulma monissa esille ottamissaan asioissa yleensä ja juurikin "oikeisto vs. vasemmisto" -katsannossa, mutta hyviä pointteja löytyy silti, kuten tässä ko. ICE-tragedian tapahtumakulun läpikäynti kaikkineen ennen kohtalokkaita laukauksia ja heti niiden jälkeen.

Tuon testini suhteen valitettavasti kävi ilmi, miten jotkut eivät sitä pysty läpäisemään ja sen sijaan he takertuvat typerästi vain jumittamaan ko. Matt Morsen tyyliin ja sisältöön eivätkä suostu tutkimaan asioita siitä huolimatta.

Nykytilanne vaatii nimenomaan sitäkin, että valveutumisessa ei pidä karsastaa mitään tietoa, ja sen sijaan kannattaa olla mahdollisimman avoin tutkimusmatkailija tiedon valtamerellä ennalta hyvin epäilyttävissäkin kohtaamisissa: onko tilanne / sisältö sittenkään niin väärä tai vaarallinen kuin miltä se ensin näytti, ja onko pahikseksi kuviteltu sittenkään se kaikkein demonisin ja kuka on sankari tai ei? -- Kaikenlainen vastakkainasettelukin pysyy varmasti yleisenä myös, joten tietoa joudutaan kaivamaan äärivaikeissa olosuhteissa joka tapauksessa.

Pelilaudalla on menossa maailman uudelleen organisointi niin hyvässä kuin pahassa, joten joistakin liian lukkoon lyödyistä mielteistä voi olla pahaakin haittaa, kun vielä opiskelee uusia käänteitä maailman muotoutumisessa. Toisaalta oikean erottamisessa väärästä tulee kohtia, joissa kannoissaan pysyminen on päin vastoin hyväksi... Kyllä, äärivaikeaa usein, joten mieli avoimeksi sopivalla itsekriittisyydellä...

Seuraavaa siis tapahtuu ko. videolla tuon ICE-tragedian tapahtumakulun suhteen:

Kriittinen jakso videolla on ajassa 4:00 - 15:00 min, jolla välillä Matt ottaa esille kaiken oleellisen tapahtumasta äänellistenkin videotodisteiden kera: 

Ensin käydään läpi se, että törmäsikö Renee Nicole Good yhteen ICE-agenteista autollaan >> Kyllä törmäsi, joten väitteet sitä vastaan ovat valehtelua.

Sitten rinta- / action-kameransa videomateriaalia on juuri siltä agentilta, johon Renee Nicole Good törmäsi, ja tämä agentti on siis eri kuin se asetta lopulta käyttänyt; tämä loppu on siis oma tulkintani.

Seuraavaksi käy ilmi se, että käskytettiinkö Renee Nicole Goodia tulemaan autosta ulos ennen laukauksia >> Kyllä käskytettiin ja hän ei noudattanut käskyä, joten väitteet näitä vastaan ovat valehtelua.

Mikä oli Renee Nicole Goodin motiivi törmätä autollaan ko. ICE-agenttiin? -- Videolta nähdään selkeästi, miten hänen vaimonsa Goodin auton vierellä yllyttää törmäämiseen tahallisesti kannustamalla Goodia huudolla "Drive baby drive", kun samaan aikaan ko. törmätty agentti on ko. auton edessä Goodin näkökentässä >> Väitteet siis täten siitä, että Good vain vahingossa / epähuomiossa törmäsi ko. agenttiin ovat valehtelua.

Tuo "Drive baby drive" -huuto oli siis äänensävyltäänkin juuri sellainen, ettei se ollut mitään pakoon pyrkimisen hätää, vaan se oli nimen omaan vakaasti tahdottu intentio törmäämiseen ja ICE-toiminnan tahallista haitantekoa vähintään.

Törmäämisen tapahtuessa ja rinta- / action-kameransa kanssa siitä katuun kaatuvan agentin tilanteessa samaan aikaan joku toinen agenteista reagoi tilanteeseen ampumalla kohti Renee Nicole Goodia kuolettavasti >> Tästä olen samaa mieltä monen kanssa siitä, että kyseessä on ylilyönti ja siitä voitaneen syyttää ko. agenttia taposta tai vähintään kuolemantuottamuksesta.

Mitä ampunut agentti olisi voinut tehdä toisin? -- Ampumista olisi voinut kohdistaa auton pyöriin, jotta mahdollinen pako olisi ehkä niin voitu estää, ja jos se olisi epäonnistunut, niin olisi voitu etsiä Renee Nicole Good myöhemmin pidätettäväksi ja kuulusteltavaksi...

Kaikkiaan näin on nyt käynyt ilmi silti myös se, etteivät Renee Nicole Good eikä hänen vaimonsakaan olleet mitään puhtaita pulmusia! >> Syytteinä Renee Nicole Goodille olisi tullut ainakin jo alkuun liikennerikkomus auton pysäköimisestä haitaksi liikenteelle ja virkavallan vastustaminen ainakin niskoitteluna, mutta sitten tuon auton käyttö törmäämiseen olisi voinut olla aihe jopa tapon yritykseen tai vammantuottamukseen ainakin. Virkavallan väkivaltainen vastustus ehkä olisi kuulunut myös syytekuvioon -- mutta edesmennyttähän ei voi nyt mistään syyttää.

Eloon jääneen vaimonsa kohdalla jää nähtäväksi tuleeko hänelle jotain syytettä esim. yllyttämisestä rikokseen; se tapon yritys tai muu?...

Kokonaisuutena joudutaan nyt jäämään odottamaan seurauksia myös tuolle asetta käyttäneelle agentille, ja niiden selvitessä joskus voidaan sitten uudemman kerran kalibroida kantoja ja näkemyksiä mm. koko ICE-toimintaa ja Trumpin hallintoa kohtaan -- sen voin todeta nyt itse ICE-toiminnasta, että ihan kannatettavista tavoitteistaan huolimatta se vaikuttaa olevan ylikunnianhimoinen ja kiirehditty haitallisesti, joka johtaa helposti ylilyönteihin ja jopa väärinkäytöksiin, mistä tämä Minneapolis-tragedia on toki pahin seuraus osaltaan tähän mennessä...

Siinä! -- tuhosinko nyt teistä joilta kuilta kauniin narratiivin Renee Nicole Goodin puhtaasta viattomuudesta?

Syytä olisi niin käydyn, ja joka tapauksessa nyt näette sen, miten tärkeää on pitäytyä kunnollisessa tutkimisessa ja analyysin uskottavuudessa -- maailman tilanteen kaoottisuuden keskellä on hyvin tärkeää mm. juuri maailmanparantamiseen tähtäävässä ajattelussa ja toiminnassa se, että pysyy uskollisena rehellisyydelle, jaksaa vääntää informaation kanssa niin kauan että oikea erottuu väärästä kunnolla, ja että välttää niitä aktivismin em. sudenkuoppia eikä kaadu hätiköintiin ja virhepäätelmiin, ja ottaa sitten virheistään vastuun eikä pakoile piiloon kun oma kanta osoittautuukin täydeksi valheeksi.

Kun olen nyt nähnyt ainakin tällä kerralla sen, miten tuossa asettamassani "Matt Morse" -videon informaation käsittelyn testissä testitulos näyttää ko. tavalla varsin surkeaa, ja kuinka näitä epäonnistumisia tapahtuu aktivismin piirissä, niin taitaa valitettavasti näyttää mm. seuraavanlaiselta: ylitunteelliset, traumataakalliset, puolihuolimattomat ja liikasuurpiirteiset persoonat eivät taida enää pärjätä kunnolla tämän vuosikymmenen loppupuolen aktivismin uusissa ja entistäkin vakavammissa haasteissa?? -- maailmantilassa ei mitä ilmeisimmin ole tulossa helpotusta ja pelkästään tänä vuonna "pelinappuloiden" villi liike voi eskaloida ongelmia hyvin arvaamattomillakin tavoilla...

Uusi aktivismi vaatiikin entistä enemmän mm. sitä tarkkaa ja huolellista asennetta tiedonkäsittelyssä ja sitä, että kaikenlaista tietoa pitää pystyä prosessoimaan mm. kaikenlaisten vastakkainasetelmien keskeltäkin sekä suorastaan perusturvallisuutta hajottavan kaaoksen ikeestäkin, ja juuri siksi mm. stoalainen varmuus ja rauhallisuus on parempaa kuin ylifanaattinen, yliehdoton ja liikahätiköity kantojen ja mielipiteiden räyhääminen >> Onhan selvästi haittaa mm. juuri arvostelukykyä ja tiedonkäsittelyä haittaavista epäterveistä tunteista, kun se helposti vääristää sekä sisäistä tajuntaa että tiedon vastaanottoa ulkoa päin.

Tunteitaan ei toki pidä tukahduttaa eikä padota sisälleen mörkömöykyiksi, mutta terveisiin tunneilmaisuihin pitää pyrkiä ja yksi keino siinä on juuri traumoistaan parantuminen -- Kyllä se lopulta on myös niin, että vasta traumoistaan kunnolla parantumaan lähtenyt voi alkaa luomaan kunnolla osaavaa ja tuloksellista maailmanparantamista! Ihan omakohtainenkin kokemus on tämä!

Sää- ja luontotarkastelua Suomeen ja Eurooppaan vuoden 2026 aluksi -- ankara talvisää kiristää ja laajentaa otettaan; mahdollisesti erittäin pitkä kylmä jakso jo menossa!

Tein äsken Fb-seinälläni pitkästä aikaa sää- ja luontoaiheisen julkaisun tämän "Europe Braces for Major Winter Impact: Deep Snow and Severe Cold Through Mid-January" -kirjoituksen perusteella, ja laitan sen tänne blogiinikin ja alla on siihen kuuluva suora ja kokonainen lainaus ko. Fb-tekstistäni -- taidan tämän myötä jatkaa ainakin täällä blogissa kirjoittelua, vaikka tämä vuodenvaihde on tuntunut mm. maailman tilan takia surkealta ja osin edelleen lannistavalta...

-------

Erittäin leuto syksy ja joulukuu harhauttivat luulemaan, että täältä Suomesta talvet olisivat ehtymässä -- toisin on nyt käymässä, kun jopa lähes koko Eurooppa joutuu lähiaikoina ankaran talvisään kouriin lumipeitteen muodostuessa laajasti Välimerta myöten ja pakkasten yleistyessä ja koventuessa! 

Stratosfäärin polaaripyörre on ollut viime aikoina melko hyvin kasassa, mutta sen keskus on ajautunut pyörimään yllättävän paljon sivuun pohjoisnavalta kohti Fennoskandiaa; siinä on merkittävä syy sille, miten napa-alueen kylmyys on alkanut leviämään aluksi juuri täältä Fennoskandiasta käsin. 

Polaaripyörteen hajoamista / vinoutumista näyttäisi olevan lisäksi tulossa tammikuun aikana SSW-ilmiön (äkillinen stratosfäärin lämpeneminen) takia ennusteen mukaan, mikä saattaa sitten aikanaan aiheuttaa sen, että kylmyys saattaakin pitkittyä Euroopassa viikkokausiksi ehkä lopputalveen saakka ja mm. Pohjois-Amerikassakin palaisivat ankarammat talvikelit... 

Joka tapauksessa täällä Suomessa pysyy lähiaikoina tavanomaista kylmempi talvisää, ja eteläisintä Suomea myöten sään seljetessä ja tuulen tyyntyessä on odotettavissa kireitä pakkasia -- itse asiassa lähimmän reilun vuorokauden aikana Etelä-Suomeen ovat tulossa etenkin sisämaassa talven ensimmäiset -20 asteen kylmemmälle puolelle laskut! 

Kovat pakkaset tietenkin vauhdittavat vesistöjäiden paksuuntumista järvissä ja merialueilla vauhdittuu uuden jään muodostus; esim. joulukuun loppuun saakka poikkeuksellisesti koko ajan kokonaan jäättöminä pysyneet Suomenlahti, Saaristomeri ja Selkämeri ovat jo alkaneet jäätymään sisälahdista ja rantavyöhykkeiltään käsin nopeasti.  

Nähtäväksi vielä silti jää, josko kylmyys pitkittyisi niin kauan ja niin paljon, että esim. näkisimme monen vuoden tauon jälkeen Suomenlahden kokonaan umpeen jäätymisen... 

Etelä-Suomen lumettomuuskin on jo ohi, vaikka lumipeite on vielä pysynyt pääasiassa alle 10 cm paksuna; paikoin merelliset 'lumitykkipyryt' ovat muodostaneet paksujakin lumipeitteitä, kuten Ahvenanmaalla jopa 20-30 cm syvyisinä -- pääkaupunkiseutu on vielä säästynyt runsailta pyryiltä... 

Ohut lumipeite tarkoittaa näissä tämän hetken kylmyyksissä sitä, että maan routa paksuuntuu selvästi, ja sitten myöhemmin alkukeväällä siksi voi olla tavanomaista enemmän routaisen maan aiheuttamia auringonpaahdeongelmia ainavihannille viljelykasveille, kuten alppiruusuille -- pahimmillaan jopa luonnonkasveista matalajuurisille kuusille saattaisi tulla myös ko. ongelmia... 

Näissä merkeissä siis ns. 'vanhan ajan' talvea päästäneen kokemaan myös Etelä-Suomessa.  

Loppukaneettina on todettava kuitenkin koko Euroopan mittakaavassa se, että ankara talvisää voi aiheuttaa rappioituvan Euroopan alueella vakavia energiahuollon toimintaongelmia! Lisäksi myös Ukrainan sotatoimialueellekin voivat tulla liian äärimmäiset olosuhteet!....

Joulun 2025 tunnelmia - Osa 2

Tämän 20 vuotta kestäneen "Joulun tunnelmakuvat" -sarjani tämän kerran kavalkadin toinen osa tulee tässä ja edeltävä osa 1 on linkkinä tuossa.

Edelleen tuttuun tapaan tämä 2. osa keskittyy lähinnä ajankohdan sää- ja lumitilanteiden esittelyyn ja maisemavalokuvia on siinä tutusti Hämeenlinnan keskustasta ja sen viereisiltä paikoilta kuvattuna tänään Jouluaattona alkuiltapäivällä n. klo. 12:30 ja 13:00 välillä.

Vielä eilen illalla vaikutti siltä, että Hämeenlinna(kin) joutuisi kokemaan kokonaan lumettoman Joulun, mutta yllätyksenä viime yönä satoikin alueella sen verran lunta, että kohtalaisen valkeana sitä voidaan pitää ainakin vielä tämän aattoillan verran -- yllätyslumi tuli sadetutkaa ja säätietoja tutkittuani sen takia, kun edeltäneiden äärileutojen säiden takia Hämeenlinnasta luoteeseen oleva laaja Vanajaveden osa on ollut tyystin jäätön eikä se ole ehtinyt tämän hetken pakkasessa jäätymään, jolloin viime yönä virinnyt luoteistuuli poimi sieltä kosteutta, joka manifestoitui ko. lumisateena Hämeenlinnan alueelle.

Näin edeltävä äärileuto sää voi osallistua välillisesti uusiin "kylmiin ilmiöihin" myös täällä sisämaassa tähän aikaan vuodesta.

Lumen määrä on nyt ko. alueella kuitenkin vain n. 0,5 cm ja on jo varmaa, että tämä kaikki sulaa helposti jo huomenna Joulupäivänä pois, kun länsiluoteinen Föhn-tuuli pääsee voimistumaan kunnolla lämpötilan noustessa taas jopa +5 asteen vaiheille ja ylikin!

Yleisemmin lumitilanne Suomessa tänä Jouluna on sellainen, että vain Lapissa on kunnolla lumipeitettä (pääasiassa 20 - 50 cm), ja Etelä- ja Keski-Suomi ovat pääasiassa lumettomia edeltäneiden äärileutojen säiden takia tai ko. lumettomalla alueella on vain paikoin tuollaisia em. vähäisen tuoreen lumen pinnoitteita, mitkä koko alueella siis sulavat huomenna pois -- Lapissa myös puustoissaan on ollut runsaasti tykkylumia ja huurretta, mutta ilmeisesti huominen Föhn-tilanne äityy niin plussakeliseksi ja voimakastuuliseksi sielläkin, että puustot varistuvat siellä yleisesti puhtaiksi lumesta ja huurteesta.

Vesistöissäkin jopa Keski-Suomea myöten on ollut erityisen jäätöntä koko "alkutalven" noiden leutojen säiden takia, ja talvi on yrittänyt tulla lumipeitteidenkin osalta alueelle hyvin heikosti koko marras- ja joulukuun ajan; esim. täällä Hämeenlinnassa lunta on ollut maassa vain pariin-kolmeen kertaan lyhyitä aikoja saman verran kuin tänään. Muutoin paljon yli puolet sekä koko marras- että joulukuusta on ollut kokonaan lumetonta aikaa.

Poikkeus Hämeenlinnassa (sisämaassa) oli tosin sunnuntain 14.12. ja maanantain 15.12. vaihde, jolloin lyhyttä pakastumista seurannut äärileuto sää tuotti edellään hetkeksi niin runsaan lumipyryn, että ko. su-iltana kertyi ko. alueelle 5 - 10 cm lunta, joka sai talven ensimmäistä kertaa lumenaurauksen liikkeelle -- leuto sää äityi kuitenkin seuranneena maanantaina sakean sumun kera niin hurjaksi yli +5 asteen lämpöineen, että tuokin lumipeite katosi jo tiistain alkuun mennessä pois.

Pääkaupunkiseudulla (etelärannikolla) ei ollut tuollaista lumimäärää edes tuolloinkaan, joten siellä odotellaan esim. Helsingissä yhä talven ensimmäistä lumenauraamista aiheuttavaa lumipeitettä...

Seuraavaksi alla on siis valokuvasarja Jouluaaton näkymistä Hämeenlinnassa, jossa on tutusti paljon samoista kohteista maisemanäkymiä kuin on ollut tässä julkaisusarjassa aikaisempina vuosinakin -- näin eri vuosien välinen vertailu mahdollistuu hyvin.

Tänään sää Hämeenlinnassa kuvauksen aikana oli sellainen, että voimistumaan alkavan Föhn-tilanteen edellä lämpötila oli lauhtunut jo -1 asteen paikkeille ja taivasta peitti hieman aaltokuvioinen sumupilvikansi. Maata siis peitti n. 0,5 cm "paksu" lumipeite ja n. vuorokauden kestänyt pakkanen (alimmillaan -10 astetta) on saanut maaperän jäätymään arviolta parisen senttiä. Myös Hämeenlinnaa ympäröiviin järvivesiin on syntynyt talven kolmannen kerran hieman uutta jäätä -- alla lisää asiaa näistä kuvien yhteydessä.   

Joulun 2025 tunnelmakuvia: osa 2 >>

Näkymää Vanajavedelle Citymarketin eteläpuoliselta ranta-alueelta melko läheltä uimahallia 'Helsinki-Tampere' -moottoritien ollessa lähellä kuvasta oikealla ja kuvattuna keskiviikkona 24.12.2025: tämä tyven poukama on Hämeenlinnan Vanajaveden vesialueista aina se ensimmäisenä jäätyvä ja viimeisenä sulava -- tuo jää syntyi toissa yönä ja viime yönä se siis sai tuon lumikuorrutteen päällensä; ko. jääpeite paikalla on tähän mennessä talven kolmas ja väleillä on ollut kokonaan sulaa tässäkin.

Näkymää Vanajavedelle Paasikiventien eteläpuoliselta ranta-alueelta läheltä uimahallia ja kuvattuna keskiviikkona 24.12.2025: tuon nurmikon korsien läpipaisto kertoo hyvin lumen vähäisestä määrästä ja takana näkyvän ulapan laaja sula alue pakkasen vähäisyydestä kuluneen n. vuorokauden aikana.

Rantanäkymää Paasikiventien eteläreunalla kevyenliikenteen väylän varrelta kuvattuna keskiviikkona 24.12.2025: sen verran pakkasta oli vielä kuvan ottamisen hetkellä, että kulkuväylän lumi oli puuterimuodossa.

Näkymää Ystävyydenpuiston vieressä olevan Viipurintien sillan kupeesta koilliseen Vanajaveden kapeikon yli Hämeenlinnan keskustan itäreunalla kuvattuna keskiviikkona 24.12.2025: virtaavavetinen Vanajaveden tämä osa on pysynyt vielä koko ajan jäättömänä koko "alkutalven" pakkasten vähäisyyden ja heikkouden takia.

Näkymää Sibeliuksenpuistossa kohti Sibeliuksen patsasta ja Lyseo-rakennusta kuvattuna keskiviikkona 24.12.2025: tasaisen lumihuurteinen oli tämäkin näkymä, mutta huomenna samaan kellonaikaan tässäkin on jo todennäköisesti täysin lumetonta.

Näkymää Ystävyydenpuistossa Hämeenlinnan keskustan itäreunalla Vanajaveden äärellä kuvattuna keskiviikkona 24.12.2025: lumi satoi viime yönä sen verran heikkotuulisessa tilanteessa, että pakkassäässäkin jäi paikoin pensaiden ja takana näkyvien puidenkin oksiin hieman lunta.

Näkymää Hämeen linnalle ja Linnanpuistoon ja kuvattuna Kustaa III:n kadun puistolehmuskujanteen loppupäästä pohjoiseen keskiviikkona 24.12.2025: Viime elokuusta alkoi ko. puiston laaja ja perinpohjainen remontti, jossa tähän kuvan tilanteeseen mennessä mm. kaikki puiston vanhat hopeasalavat (Salix alba 'Sibirica') on kaadettu pois ja maansiirron jälkeinen uuden siirtonurmikon asennus on saatu valmiiksi -- puiston remontti valmistuu uusine istutuksineen kaikkineen ensi vuoden 2026 kesäkuussa, joten sen jälkeen loppukesän tapahtumia festivaaleineen päästään ko. paikalla taas järjestämään.

Hämeenlinnan keskustan toria ja joulukuusta kuvattuna keskiviikkona 24.12.2025: edes hetken luminen torinäkymä, missä kirkko, joulukuusi ja joululyhty kuvattuna tiiviisti yhdessä kuin tällä kertaa toisistaan turvaa hakien...

Vihjattakoon tässä lopuksi talvifaneille siitä, että sääennustemallit vihjaavat vuodenvaihdetta lähestyttäessä pysyvämpää kylmenemistä ja tammikuun alkaessa voitaisiin odotella Etelä-Suomeenkin viimein lumipeitteen muodostumista ja karttumista sekä pidempikestoisia pakkasia; ankaraa pakkasaaltoa tosin ei ole näkyvissä...

Joulun 2025 tunnelmia - Osa 1

Nyt tulee kuluneeksi jo tasan 20 vuotta siitä, kun aloitin tekemään tätä joka jouluista tunnelmavalokuvien sarjaa täällä blogissa! -- tavallaan juhlan paikka sekin, kun olen jaksanut tehdä tätä perinnettä kaikista vuosien varrella olleista vaikeuksistakin huolimatta.

Tuttuun tapaan tämä vuoden 2025 joulun tunnelmakuvien sarja alkaa 1. osan mukaisesti eilen 23.12.2025 otettujen iltapimeän tilannevalokuvilla, missä pääosassa ovat jouluvalot. Tuttuun tapaan myöskin kaikki kuvat on otettu Hämeenlinnassa, missä suurin osa kuvista on keskustan alueelta ja toinen osa Hämeen linnalta.

Tällä kertaa pettymyksenä jouduin toteamaan, että Hämeenlinnan(kin) jouluvalaistus on nyt koko tämän 20-vuotisen perinteeni puitteissa historian vaisuinta -- syitä sille on monia, joista lyhyesti seuraavaksi:

Merkittävä muutos vaisumpiin jouluvaloihin tuli jo viime Jouluna ennakoituun tapaan Saaristenkadun, kävelykatu "Reskan" ja Turuntien eteläisen haaran kulmauksessa olevalle ikivanhalle metsävaahteralle, joka viimein parisen viikkoa sitten (lauantaina 13.12.2025) kaadettiin liian vanhana ja lahona pois: alinna tästä on nykytilanteen kuva, kun jouluvalot täten katosivat ko. puunpoiston mukana.

Keskustan alueen puissa on tänä Jouluna muutenkin ennätyssurkea valotilanne: useina vuosina Palokunnankadulla välillä Kasarmikatu-Sibeliuksenkatu olevissa kahdessa puissa (puistolehmus ja tammi) oli ollut monta vuotta peräkkäin jouluvalot, mutta nyt ne eivät ole ollenkaan toiminnassa.

Samoin Sibeliuksen syntymäkodin pihan tammessa vielä viime Jouluna kunnolla loistaneet valot ovat tällä kertaa hyvin vajaasti toiminnassa eli ilmeisesti epäkunnossa.

Kävelykatu "Reskan" ylle monena aikaisempana vuonna ripustettuja jouluvaloja ei myöskään ole enää tänä Jouluna -- ko. katu varsinkin entisen ostari "Linnan" kohdalla on hyvin rappioitunut, kun ko. ostarirakennus seisoo edelleen tyhjillään odottamassa hamassa tulevaisuudessa tulevaa purkuaan. Sen vastakkaisella "Reskan" puolella on ollut menossa koko vuoden rakennusten julkisivujen remontti, joka on toki osasyy ko. kadun jouluvalojensa olemattomuudelle.

Ainoa paikka täten keskustan alueella on tori, jossa edes joten kuten aikaisempaan tapaan on panostettu jouluvaloihin -- samoin linnalla on ollut jonkinlaista jouluvalaistusta, missä joulukuun mittaan on ollut eri teemoilla erilaisia linnan valaistusideoita yksittäisille eri päiville-illoille; tosin eilen illalla valaistus oli melko vaisua.

Joka tapauksessa tästä jouluvalovaisuuden ennätyksestä tulee mieleen koko yhteiskuntaamme koskeva rappioprosessi ainakin osasyynä, kun siinä mm. kollektiivista mieltämme on saastutettu jo monta vuotta jatkuneella Ukrainan sodalla, ja miten juuri käytännössä ko. sodan "Ukrainan voittoa Venäjästä" on ikeellistetty yhteiskuntamme haitaksi sekä ns. Venäjä-'pakottein' että ns. Ukraina-'tukipaketein'; taloutemme on vakavassa ahdingossa isolta osaltaan juuri siksi ja se on alkanut näkymään jo käytännössä monin tavoin, mistä ko. jouluvalovaisuus voi olla eräs ilmentymä...

Näissä valitettavan surkeissa ja uhkaavissakin olosuhteissa joudun nyt tätä jouluvalojulkaisua tekemään, ja siitä huolimatta toivotan Hyvää Joulua!

Säätilanteista tälle Joululle kerron paremmin tämänkertaisen tunnelmasarjan toisessa osassa, mutta kerrottakoon nyt vielä tämän osan 1 lopuksi, että näiden eilisillan kuvien ottotilanteessa oli lumetonta edeltäneen erittäin leudon sääjakson takia, mutta illan tilanteessa oli pakastunut; edellisiltana plussakelit päättyivät lämpötilan laskettua ko. päivän yönä Hämeenlinnassa -10 asteen vaiheille alimmillaan. Kuvien ottotilanteessa illalla klo. 20:00 ja 20:30 välillä oli lauhtunut -5 asteen paikkeille.

Joulun 2025 tunnelmakuvia: osa 1 >>

Hämeenlinnan keskustan toria ja joulukuusta joululyhdyn kera kuvattuna tiistaina 23.12.2025: lyhdyn sisälle oli tällä kertaa ripustettu paperipaloihin lyriikkakatkelmia joululauluista ja lappu ikkunassa ehdotti näin: "Tunnista joululaulu ja laula se! Pistä video someen!" -- paikalla oli vain tuo pariskunta, mutta taitaa olla aika vaikeaa saada suomalaisia tänä rappioaikana ja mielentaantumassa laulelemaan...

Hämeenlinnan keskustan toria ja joulukuusta kuvattuna tiistaina 23.12.2025: ko. illan pakkaskuiva lumettomuus käy hyvin ilmi tästä ja alemmasta kuvasta; edellisillan kylmenemisessä tulleista lumikuuroista ei jäänyt maahan etenkään tällä keskustan alueella juuri mitään valkoista.

Hämeenlinnan keskustan toria ja joulukuusta kuvattuna tiistaina 23.12.2025: toria kuvattuna pohjoislaidalta etelään; edellisvuosien tapainen jouluvalaistus sentään oli koristuksena nytkin tällä paikalla huolimatta em. muusta ennätysvaisuudesta jouluvaloissa.

Näkymää Sibeliuksen syntymäkodin takapihalle Hallituskadun varrelta jouluvalaistulle (metsä)tammelle (Quercus robur) kuvattuna tiistaina 23.12.2025: tällä kertaa itse syntymäkodin seinät oli näyttävästi juhlavalaistu, mutta tuon tammen valot ovat nyt surkea esitys viime vuoteen verrattuna.

Hämeenlinnan linnaa kuvattuna sen koillispuolelta Vanajaveden rannalta tiistaina 23.12.2025: edellisvuoteen nähden linnan valaistus oli nyt vaisumpaa. Taivaalla oli tasaista verhopilveä (altostratus) kaupunkivalaistuksen värjäämänä ja merkkinä länsiluoteesta alkaneesta Föhn-tuulen kehittymisestä.

Näkymää Saaristenkadun, kävelykatu "Reskan" ja Turuntien eteläisen haaran kulmauksessa olleelle ikivanhalle metsävaahteralle kuvattuna tiistaina 23.12.2025: tällä paikalla tuossa kuvan etualalla oli se vanha vaahtera, jossa koko tämän 20-vuotisen jouluvalosarjani puitteissa (ja muutenkin ilmeisesti jo pitkään ennen sitäkin) oli jouluvalaistus joka jouluaikana viime Jouluun saakka. Nyt puu on siis ollut jo parisen viikkoa poissa, ja katunäkymä on siksi tällä kertaa hyvin arkinen -- en tiedä olisiko kaupungilla suunnitteilla istuttaa ensi keväänä uutta puuta tuon kaadetun tilalle...

Videoanalyysiin "Why The Rarest Personality Succeeds Later In Life – Carl Jung" omakohtainen kommenttini: elämäni kolmas ja tärkein vaihe alkanut / alkamassa!...

Tein Fb:n puolella äsken tämän julkaisun, jonka otan julkaisuksi suorana lainauksena myös tänne blogin puolelle: kyseessä on omakohtainen kommenttini tähän 'Carl Jung' -lähtöiseen analyysiin videolla "Why The Rarest Personality Succeeds Later In Life – Carl Jung". Viime vuosina olen tuonut esille myös sitä, kuinka olen tunnistanut itseni persoonallisuustyypiltäni 'Myers-Briggs' -tyyppi-indikaattorin mukaan INFJ-tyypiksi -- siihenhän tämä esille otto myös viittaa >>

Yhä enemmän olen tietoinen siitä, että tässä kuvattu elämänpolku on ollut minunkin kohtaloni -- todellakin vuoteen 2008 saakka elämäni alkuosa oli tuollaista kärsimystä ja yksin selviytymistä hämmennyksissä ja pettyneenä omaan itseeni ja ns. "kummallisuuteeni" keskellä soveltumattomuuttani ympäröivään maailmaan...

Sitten vuodesta 2008 alkoi muutosprosessi kohti tuota syvää ymmärrystä omasta persoonastani, tarkoituksesta ja maailmasta, jonka saattoi liikkeelle juurikin merkittävältä osaltaan ns. "aktivisti"-tyylinen vaiheeni.

Siinä viimeinkin olen alkanut tulemaan sinuiksi oman sielunprosessini ja -merkitykseni kanssa -- kiitollisena katsonkin siis tätä elämäni toista osaa vuodesta 2008 tähän saakka, vaikka se on ollut omalla tavallaan myös hankalaa ja kivuliasta, sekä yksinäistäkin yhä edelleen.

Prosessi on toki edelleen kesken ja elämäni kolmas ja viimeinen osa on se tärkein tämän perusteella -- laitan tämän postauksen nyt tähän itselleni muistiin siksikin, että osaisin hyödyntää kaikkea oppimaani ja persoonallisuuden kasvuani niin, että loppuelämässäni tuossa kolmannessa vaiheessa en jää pelkästään tuttuun vastakkainasetteluun ulkomaailman kanssa, vaan myöhäinen ns. "kukoistukseni" käy hyödyksi ja onneksi myös ulkoisesti ja olosuhteisiin nähden mahdollisimman hedelmällisessä vuorovaikutuksessa kollektiivisen kanssa...

Ja että pystyn loppuun saakka kulkemaan persoonani ja sieluni mukaan koko ajan 100% veroisesti jo osaani viimein kunnolla kasvaneena -- onneksi tavallaan täällä somessa minulla on ollut siitä esikuvallisia esimerkkejä mm. niin, että tietyt Fb-kaverini kuolemaansa saakka osoittivat juuri sitä resilienssiä ja voimakkuutta omissa persoonissaan ja sielunmerkityksissään; heitä on ollut viime vuosina muutamia ja viimeksi syyskuussa eräs otti ja poistui elämän näyttämöltä.

Terveisin "tammi" / "bambu"!