Viikon 39 kasvivalokuva: Hokkaidonvaahtera (Acer japonicum)

Kirkkaan ruskansa alussa ollutta hokkaidonvaahteraa (Acer japonicum) kuvattuna perjantaina 27.9.2013 Helsingin Meilahden arboretumissa.


Syksyn ruska on alkanut etenemään Etelä-Suomessa tämän ko. viikon aikana jo varsin hyvin kirkkaisiin sävyihin, vaikka se onkin ollut aikataulultaan keskimäärin vähän myöhässä. Tällaisessa ruskakauden alkuvaiheessa etenkin punaiset ja oranssit värit kirkkaina ovat sekä parhaimmillaan että yleisimmillään ja niitä tuottavat mm. monet vaahteran suvun lajit, kuten hienoimmillaan tämä esiteltävä hokkaidonvaahtera (Acer japonicum).

Hokkaidonvaahtera on kotoisin Japanista, kuten sitä tunnetumpi, koristekasvina suositumpi ja paljon samannäköinen japaninvaahtera (Acer palmatum). Tämä esiteltävä laji kasvaa luonnonvaraisena tuoreissa ja runsasravinteisissa lehti- ja sekametsissä Honsun, Hokkaidon ja Kuysun saarilla, mutta myös Etelä-Koreassa. Niillä seuduilla se voi kasvaa yleensä 5 - 10 m korkeaksi pienehköksi puuksi. Täällä Suomessa laji on talvenarka ja sitä voidaan kasvattaa lähinnä vain menestymisvyöhykkeiden I ja II suotuisilla kasvupaikoilla. Täällä laji jää arkuuttaan yleensä vain 2 - 5 metriä korkeaksi ja on leveän pensasmainen.

Ruskansa puolesta hokkaidonvaahtera on kuitenkin yksi erinomaisimmista puu- / pensaslajeista; lehtiensä hyvin kirkkaat syysvärit ovat lähes aina punaisia ja oransseja myös varsin varjoisilla kasvupaikoilla, mikä on Suomen vähävaloista syksyä ajatellen erinomainen ominaisuus. Ruska alkaa tällä lajilla yllättävän varhain eteläiseksi puuksi; jo syyskuun alkupuolella häilyvänä, jolloin sävyt ilmaantuvat tumman violetteina / purppuraisina. Kirkasta ruskavaihetta kestää syyskuun lopulta pitkälle lokakuuhun, missä eri yksilöt voivat olla vaahteroille tyypilliseen tapaan varsin eriaikaisia ruskassaan. Varhaiset yöpakkaset saattavat keskeyttää ruskan etenemisen lehtien ruskeaksi paleltumiseen. Tämänkertainen erittäin paljon etuaikaistunut kasvukausi todennäköisesti on virittänyt tätä lajia ruskan alkuun normaalia vähän hanakammin.

Hokkaidonvaahteran lehdet ovat toki hyvin koristeellisia myös koko muun kasvukauden ajan, koska ne ovat kauniisti sormiliuskoittuneet pyöreähköissä lehtilavoissaan. Niiden läpimitta on 7–15 cm ja liuskoja on tavallisesti 9–13; pienimmissä lehdissä vähemmänkin. Lehdet puhkeavat toukokuun alkupuolelta alkaen vaaleanvihreinä ja karvaisina aluksi pitkiksi venyvistä punertavista silmuista. Lehdet saavuttavat täysikoon kesäkuun alkupuolelle mennessä ollen kesäväritykseltään melko raikkaan vihreitä.

Lajin kukinta sattuu lehtien puhkeamisensa noin hiirenkorva - puolikokovaiheeseen toukokuun loppupuolella. Kukat ovat melko huomaamattomia vaaleanvihreiden nuorten lehtien seassa kaukaa katsottuna, mutta pikantisti kukkien teriöissä on myös tummahkoa violettia - purppuraa väriä.

Kukista muodostuu pian vaahteroille tyypilliset siivekkäät kaksilohkoiset pähkylähedelmät, mitkä tällä lajilla roikkuvat lehtien alapuolella huomaamattomina rykelminä. Suomen oloissa tämä hedelmämuodostus saattaa olla heikkoa - olematonta, mutta itse en ole vielä kohdannut riittävän vanhoja / isoja lajin yksilöitä sitä tutkiakseni, kun lajin viljelykokeileminen on vielä uutta ja harvinaista.

Istutuspaikoiksi lajille kannattaa varata lämmin sija, mutta se ei välttämättä tarvitse aurinkoisinta mahdollista valo-olosuhdetta; puu / pensas viihtyy aivan hyvin myös puolivarjoisella paikalla esim. ylispuuston alla, mikä on hyvä hallasuojakin. Liian syvässä varjossa (Kuten rakennusten pohjoisseinustoilla) lajin kehitys voi toisaalta jäädä kesän aikana liian vajaaksi talveen valmistautumisen suhteen. Laji pitää siis myös ravinteikkaasta ja tuoreesta kasvualustasta. Lajia kannattaa istuttaa mieluummin usean yksilön ryhminä kuin vain yhden kappaleen yksittäisistutuksena, koska laji on talvenarka (monesta on säilymään pitkään hengissä ainakin joku / jotkut) ja etenkin nuorena sen oksisto voi olla harvaa, missä useat yksilöt korjaavasti runsastuttavat ryhmänä lehvästövaikutusta.

Esteettisessä katsannossa huomio kiinnittyy eniten tietenkin lajin ruskaan, mikä kannattaa ottaa huomioon istutussommitteluissa; lajia kannattaa ottaa esille niin, että se on ruska-aikana hyvin katseenvangitsijan roolissa, kuten väylien varsilla / paraatipaikoilla / aukeiden alueiden reunoilla. Laji sopii joka tapauksessa niin yksityisiin kuin julkisiin puistoihin - pihoihin, missä tiettyihin paikkoihin halutaan kaunislehtistä korostusta.

Lajin ruska hyvin voimakkaan punaisena toimii vielä kesäasuissa oleville muille puu- ja pensaslajieille oivallisena vastavärikontrastina; hokkaidonvaahteran suhteellisen varhainen ruska takaa sen, että viljeltyjen lajien joukossa on silloin vielä ruskaansa aloittamattomiakin lajeja, kuten monet atsaleat (Yllä olevassa kuvassa taustalla). Havupensaiden ja -puidenkin sekä alppiruusujen (Rhododendron sp.) seurassa pätee toki sama. Punainen ruska loistaa hyvin myös tummia pintoja vasten; rakennusten seinustat ja muurien vieret. Samaan aikaan punaisessa ruskassa olevien lajien kanssa saadaan hyvää lähiväriharmoniaa, jos värisävyissä on kuitenkin jokin erottava hienovarainen juju; esim. toinen taipuu ruskeaan tai kellertävään suuntaan.

Keväällä lehtiensä vaalea vihreys on esim. havupensaiden tummuuden kanssa kaunista harmoniaa. Hokkaidonvaahteran kukinta tosin on sen verran vaisua, että vain läheltä tarkasteltuna se on esteettisesti kiinnostavaa. Kesällä lajin kauniisti liuskoittuneiden lehtien aiheuttama lehvästötekstuurinsa sopii kontrastoitavaksi vaikkapa ehytlehtisten lajien kanssa.

Hokkaidonvaahtera ei ole ollut Suomessa juurikaan tunnettu aikaisemmin, mutta viime aikoina sitä on alkanut ilmestymään mm. tällaisiin puukokoelmiin; paljon on vielä lajin eteen tehtävä sen yleisempää viljelyä varten. Lajista on olemassa lehdiltään vaihtelevia viljelylajikkeita, muttei läheskään yhtä paljon kuin em. tunnetumman japaninvaahteran (Acer palmatum) parissa, mistä on olemassa jopa satoja eri lajikkeita!

Tässä on lopuksi kuvallisia listauksia molempien vaahteralajien viljelylajikkeista >> Japanese Maples Alphabetically ja Acer palmatum cultivars (photos).

Vuoden 2012 viikon 39 kasvivalokuvaesittely >> Viikon 39 kasvivalokuva: Syysmyrkkylilja eli alastonimpi (Colchicum autumnale).

Esa Leskisen ja minun talousjärjestelmäkritiikki yhdistelmäanalyysinä: Monetaristinen rahatalous hyvinvointiyhteiskunnan vastaisena imperialismina ja totalitarismina

Viime kuussa kerroin aloittavani ns. taloustrilogiasarjan tällä ensimmäisellä osalla >> Oligarkkinen taloususkonto ja imperialismi kesällä 2013: Rahataloustotalitarismin radikaali eskalaatio yhteiskuntien neofeodaalistamisen kiihdyttämiseksi.

Nyt seuraa toinen osa tähän sarjaan ja siitä muotoutuikin alle kattavasti hyvin pitkä ja perinpohjainen analyysi nykyisestä länsimaisesta talousjärjestelmästä eri vikoineen. Se kattaa monetarismin oleelliset ominaisuudet ja toimintamuodot sekä sille yhteiskunnallispoliittista ja sosiaalista pohdintaa oleellisena oheistuksena. Näistä asioista on ollut kirjoituksia tässä blogissa ja muuallakin jo paljon, mutta niiden puimista ja toistamista ei ole koskaan liikaa.

Käytännön kirjoitusmenetelmäksi valitsin taas ennenkin käyttämäni tyylin: Poimin yksityiskohtaiseen tarkasteluun Esa Leskisen kirjoituksen (Suuri vedätys) Voima-lehdestä. Jaottelin alle hänen kirjoituksensa lainauksiksi ja sommittelin niiden väleihin omaa pohdintaani - analyysiäni ikään kuin vuoropuhelun muotoon. Näin sain aikaiseksi lisäarvoa näiden asioiden ymmärtämistä varten.

Esa Leskisen kirjoitus on toki yksinäänkin aivan erinomaisen selkeä analyysi siitä, mikä on tämän länsimaisen nykytalousjärjestelmän antihumaani valuvikakoostumus!

Kannattaa lukea sekä yksinään että tämän oman analyysini kera ja verrata mm. juuri aikamme suurten ajattelijoiden analyyseihin aivan samasta asiasta eri konteksteissaan! >> Esim. siihen, kuinka Seppo Oikkonen (Kuinka Karl Marx tavataan) osaa havainnollistaa rahatalouden irtoamisen reaalitaloudesta autonomiseksi taloususkonnoksi ja miten se suhteutuu aikamme ajatushistoriallisiin trendeihin ja oman suomalaisen väestömme historiallisiin rasitteisiin ja todellisuudentajun puutteisiin sekä eurooppalaisen uuden ajan kartesiolaisen paradigman keinahtamiseen yli-individuaaliin sokeuteen.

Tai kuinka Lyndon LaRouche (LaRouche PAC) ja liikkeensä osaa havainnollistaa moisen talousjärjestelmähirviön geopoliittis-historialliseen jatkumoon ja siinä sosiologisten struktuurien järjestäytymiseen sekä historiallisina että ihmismielen ominaisuuksien ja sairauksien voimina - mittelöinä. Tuo Leskisen artikkeli paljastaakin siksi hyvin selkeästi mm. juuri sen, kuinka Glass-Steagall -reformi on nyt oleellisen tärkeä askel länsimaisen sivilisaation ja ihmisyyden puolustamisessa!

Lisäksi tämän viikon lopussa julistettu IPCC:n ilmastonmuutosalarmismi (Kansainvälisen ilmastopaneelin johtaja Rajendra Pachauri suosittelee varautumaan katastrofeihin) sekä poliittiset ääriliikkeet tulee nähdä kriittisesti osana tätä talousjärjestelmää, koska sen eliittihegemoniallinen luonne on niin kaikenkattavaa ja kaikessa vaikuttavaa.


Lainauksia Esa Leskisen Suuri vedätys -kirjoituksesta ja omia pohdintojani vuoropuhelun muodossa >> 

Esa Leskinen: "Friedmanin ideologinen perusteesi on, että markkinoiden vapaus ja säätelemättömyys synnyttää myös yhteiskunnallisen vapauden. Toisin sanoen markkinat edustavat vapautta, eli hyvää, ja valtio taas valtaa, eli pahaa. .... Samastaessaan markkinat syvästi vapauden käsitteeseen Friedmanille ei tule edes mieleen, että myös markkinoiden sisällä voisi muodostua totalitaristisia rakenteita, jotka pyrkivät ehdottomaan valtaan."

>> Rahataloustotalitarismi taloususkontona ja kansallisvaltioperiaatteiden mitätöintinä - Tietoisesti!: Rahan käyttömuotojen vapauttaminen autonomisiksi toimijasubjekteiksi vangitsee sitä hyväksikäyttävät pankkiiri-oligarkkipiirit numeerisen ajattelun eskaloitumiseen uskonnollislaatuiseksi vulgaaripositivismiksi ohuina opillisuuksina. Tämänlainen opillinen "ekonomia" luo sovellettuna sellaisia finanssituotteita, joiden ominaisuuksiin kuuluu pyrkimys määrittää kaikki yhteiskuntatoiminta itsestään käsin itseään varten absoluuttisina ehtoina; se on kapitalismia totaalisena itseisarvona ja määrittää hyväksikäyttämänsä objektit tavarallisena kauppatavarana väkisin ajatusvirheinä ja käytännön rappiona. 

Sellaisen taloususkonnollisen opillisuuden ulkopuolelle jäävä on tällaisen rahan näkökulmasta finanssiarvojen riistoa. Sitä autonomiselle rahalle edustaa reaalitaloutta ja hyvinvointiyhteiskuntaa vaaliva kansallisvaltio demokraattisine periaatteineen. Tällaista autonomista "rahaa" hyväksikäyttävä eliitti katsookin sellaiset yhteiskuntasopimukset haittaavaksi rajoitteeksi ja on päättänyt tuhota kansallisvaltiot ns. neofeodalismiin finanssioperaatioidensa ja "markkinoidensa" tieltä pois. Keinot siihen ovat olleet heillä jo monet, joista alla lisää -->

Esa Leskinen: "Yksi Friedmanin talousajattelun kulmakivistä on inflaation vastainen taistelu. .... Inflaatio tarkoittaa kirjaimellisesti rahan inflaatiota eli rahan määrän lisääntymistä. No, rahan määrä on viime vuosikymmenien aikana lisääntynyt maailmassa aivan järkyttävästi ja lisääntyy koko ajan, kun keskuspankit Euroopassa, Yhdysvalloissa, Kiinassa, Japanissa ja Englannissa ovat vuoden 2008 finanssikriisin jälkeisenä aikana painaneet sitä tyhjästä yli kuutta tuhatta miljardia euroa vastaavan summan."

>> Rahataloustotalitarismi korollisena velkapyramidina - Tietoisesti!: Rahan määrän lisääminen kiertoon kertoo rahanvajauksesta, jota pitäisi täyttää. Miksi on olemassa sellainen vajaus, minkälainen vajaus, miten sitä täytetään ja mitä se tarkoittaa? 

Alla saadaan näihin vastaus, mutta nyt voidaan todeta seuraavaa pohjustukseksi: Inflaatio ensinnäkin tarkoittaa siis Wikipedian artikkelin mukaan mm.; "Inflaatio tarkoittaa taloustieteessä rahan ostovoiman heikkenemistä sekä siitä aiheutuvaa hintojen nousua.[1] Ostovoiman heikkeneminen ja hintojen nousu eivät kuitenkaan ole inflaation syitä, vaan seurauksia. Inflaatio on aina monetaarinen ilmiö eli toisin sanoen inflaatio liittyy liikkeellä olevan rahan määrään. .... Inflaation syistä on useita erilaisia näkemyksiä taloustieteilijöiden keskuudessa.[2] 1930-luvulle asti hallitseva teoria oli rahan kvantiteettiteoriaan pohjautuva monetaristinen teoria, jonka mukaan inflaatio johtui liikkeellä olevan rahamäärän kasvusta.".

Mitä siis tarkoittaa käytännössä se, että samaan aikaan on olemassa sekä "inflaation vastaista taistelua" että rahan määrän erittäin hurjaa lisäämistä kiertoon? Mihin tällainen raha menee ja mitä se tekee? Onko olemassa hyvää rahan lisäämistä kiertoon vai pahaa?...

Oleellista on tässä kohtaa tietää ensinnäkin se, mitä tarkoittaa "rahan painaminen tyhjästä". Yksinkertainen nykyisen monetaristisen talousjärjestelmän tapa siinä on se, että luodaan lainoja korollisina ilman lainaosaa takaavia varantoja, missä sekä yksityiset että yhteisölliset tahot lainaavat pankista tietyn vain bitteinä luodun summan ja sitoutuvat maksamaan sen tietyssä ajassa takaisin pankille koron kera. Näin ollen pankki tekee korkovoittoa jokaisen lainaamansa summan myötä ja on valmis ketjuttamaan lainaamista korkotulojen maksimoimiseksi edelleen; tähän ketjuttamiseen on useita finanssitaloudellisia manipulointikeinoja, joista lisää alempana. 

Tämä on merkittävä länsimaisen nykytalousjärjestelmän valuvika kansantaloudellisesti, koska paljastuu ketjuuntuva velkapyramidieskalaatio, jossa jokainen esim. euro täytyy ensin lainata, ennen kuin se voidaan kuluttaa ja toisekseen pankki ei lainaa korkoja, vaan korot voidaan maksaa ainoastaan toisten tahojen lainaamasta rahasta, joka on myös korollista. Kaninkolo-blogissa näihin liittyviä seikkoja on "meemeilyn" avulla tähdennetty äskettäin hienoina kiteytyksinä: "Meemeilyä".

Esa Leskinen: "Tämä tyhjästä luotu uunituore raha puolestaan valuu suoraan monikansallisille liikepankeille, joita näin rohkaistaan ottamaan lisää riskejä siinä toivossa, että saataisiin aikaan uutta kasvua. ... Liikepankit taas luovat markkinoille yhä lisää rahaa joko lainaamalla ulos sellaista rahaa, jota niillä ei ole, tai luomalla ”virtuaalista” rahaa joko reaalitaloudesta irrallisilla johdannaisilla tai muilla arvopaperistetuilla finassituotteilla."

>> Rahataloustotalitarismi numeerisena imaginaarisuutena "talouskasvun" ja "markkinoiden" vääristyneissä puitteissa rahatalouden irrotessa reaalitaloudesta autonomiseksi parasiitiksi!: Tuo "talouskasvun" käsite on ymmärrettävä tässä valuvikasysteemissä täysin oikein. Nimittäin on nähtävä, missä tarkalleen ko. kasvua on tapahtunut, miksi ja minkälaista? Onko se hyvä vai huono asia? Samoin on käsitettävä "markkinat" -termin oikea sisällöllinen koostumus; minkälaista toiminta-alustaa käsite "markkinat" kuvaa ja mitä siellä tapahtuu? Onko se hyvä vai huono asia?...

Alustavana tilanteena havaitaan se, että tuo ym. rahan määrän erittäin raju kasvattaminen "kiertoon" viime vuosina ei olekaan lähes ollenkaan sitä, mitä sen on annettu ymmärtää olevansa: Investointeja määritelmällisesti epämääräiseksi jätettyyn "talouskasvuun" ja "hyvinvointivaltion turvaamiseen". Sen sijaan tapahtuu kolmenlaista vääristymää heti lähtökohtaisesti, kun tuota monetaristista rahaa luodaan korollisina lainoina kiertoon yksityisomisteisista liikepankeista: 

Yksi: Rahan muoto korollisena velkana luo sitä liikkeelle laskeville monikansallisille liikepankeille aseen kasvattaa voittojaan jopa suorastaan rajoittamattomasti ja siksi näiden pankkien intresseissä on ollut mm. lainaamismäärien eskaloiminen maksimaalisesti ja siten holtittomasti ja välinpitämättömästi. Lisäksi liikepankit lainaavat keskuspankilta rahaa halvalla korolla, mutta muut lainaavat liikepankeilta sitä kalliilla korolla, joka pitää oligarkkisen pankkisysteemin moisen korkoaseen kahvassa vankasti.

Kuten osoitettua, niin tämän nykysysteemin takia kasvavat velkapyramidit aiheuttavat korkovoittojen maksimoitumista liikepankkien "varannoiksi". Niinpä liikepankkien "kehottaminen riskien ottoon" on etusijassa rahataloudellista rahaekspansiota. Tämä ekspansio on se ilmiö, joka nykyään käytännössä toteutuu "talouskasvuna". Alla selviää lisää, miksi se tarkoittaa tässä systeemissä lähinnä vain rahataloudellista ekspansiota eikä lähes ollenkaan reaalitaloudellista ekspansiota tai koskee lähinnä vain tarkasti rajattuja tavarantuotannon kohteita.

Kaksi: Glass-Steagall -lain purkaminen pankkitoiminnasta vuonna 1999 mahdollisti tämän korollisen velkarahan muotoilemisen reaalitaloudesta irrallisiksi johdannaisiksi ja muiksi arvopaperistetuiksi finanssituotteiksi, koska pankkitoiminnasta katosi sääntely kokonaan talletuspankkien ja investointipankkien väliltä. Sen takia talletuspankkien varantojakin oli mahdollista alkaa käyttämään täysin vapaasti "investointeihin" noina sitä varten kehitettyinä reaalitaloudesta irrallisina johdannaisina ja muina arvopaperistettuina finassituotteina. 

Niiden rooli on siis eskaloituvan korostuneesti pönkittää rahataloudellista rahaekspansiota eli "talouskasvua". Velkarahan korkotulojen maksimointia liikepankeille voidaan siis tällä tavalla eskaloida virtuaaliseksi monopoli- ja kasinopelaamiseksi rahatalouden roolin korostamisena - Rahatalousekspansiona. 

Kyse on täten selkeästi kaksinkertaisesta rahataloushuijauksesta eli velkaponzista; lainaaminen tyhjästä korollistettuna rahana on ensimmäinen huijaus ja toinen huijaus sen päälle on tämänlaisen velkarahan ketjuunnuttaminen johdannaisilla ja muina manipuloituina arvopapereina; futuurit, swapit, optiot jne., jotta korkovoitot kertautuvat esim. roskalainojen moneen kertaan paketoimisena priimalta näyttäviksi houkuttimiksi moiseen kasinopelaamiseen. 

Kolme: Noiden kahden yllä mainitun seikan takia lähtökohtaisena yhdistelmävääristymänä talousjärjestelmään syntyy siis reaalitalouden ja rahatalouden toisistaan irtoamisen prosessi, jossa rahatalouden muodoksi ja sisällöksi korostuu eskaloituva autonominen rooli itsenäisenä toimijasubjektina. 

Numeeriseen ajatteluun ja imperiaaliseen ahneuteen sokaistuneet oligarkit ja pankkiirit aiheuttavat korollisen velan ja johdannaisten promotoinnin takia sitten sen, että liberalistisin opein vapautetulla rahataloudella päämääränä on pakottavasti ja vääjäämättä oma "talouskasvunsa" ja siksi levittäytyminen imperiaalisesti yhä totalitaarisemmaksi ko. velkarahaa lainaavien liikepankkien muodostamaksi kartellijärjestelmäksi - Tuhokapitalismiksi. 

Tämä kartellijärjestelmä = "Too Big To Fail" -pankit, jotka ovat Glass-Steagall -lain purkamisen jälkeen muodostuneet talletus- ja investointipankkien yhdistetyiksi oligarkialaitoksiksi taloususkonnollisina kirkkoina sisältäen mm. vakuutuslaitostenkin toimintoja ja sitenkin myös ihmisten talletuksia vapaaksi riistaksi rahatalousekspansionsa turvaksi. Glass-Steagall -lain purkaminen oli täten ultimaattisin rahataloudellisen liberalismin symboli.

Samaan aikaan reaalitaloudellinen toiminta alistuu entistä enemmän tämän rahataloudellisen ekspansion alle, missä rahataloudelliset intressit ovat alkaneet määräämään reaalitalouden kustannuksella entistä parasiittisemmin sitä, miten näiden yksityisten liikepankkien lainaama korollinen raha liikkuu "kierrossa". 

Vuodesta 2007 - 2008 alkaen syntynyt ja edelleen piilotetusti jatkuva finanssikriisi on ollut nimenomaan tämän kuvatun rahatalousekspansion omaa kriisiä, missä sen käyttämät korollisen velkarahan toimintamuodot ovat alkaneet pettämään omaa mahdottomuuttaan. Siinä keskeiset syyt ovat tänään: 

Yksi: Tämän kuvatunlaisen rahatalousparasiitin luomat virtuaaliset rahatalousarvot ovat jo kestämättömällä tavalla ristiriitaantuneet reaalitaloustoiminnan kanssa käyttökelvottomiksi roskalainoiksi eli ko. lainoja luoneet ja niitä johdannaisilla ketjuttaneet liikepankit ovat vararikossa. Ainoastaan ns. bailout-politiikalla eli roskalainojen pelastamisella lisävelan kera on voitu toistaiseksi piilottaa tämä fakta eskaloitumasta täysipainoisesti esille. Juuri tämän takia on ilmennyt viime vuosina erittäin hurjaa rahan lisäämistä "kiertoon" eli rahaa on siis mennyt lähinnä roskalainojen uudelleenjärjestelyyn rahataloudessa. Miksi se ei ole kuitenkaan ilmennyt suoraan inflatorisena?... Katsotaanpa ensin toinen seikka em. syistä.

Kaksi: Lisäksi ei ole enää riittävästi reaalitaloudellista pohjaa tämän rahatalousekspansion hyväksikäyttöroolille, koska se on itse tuhonnut parasiittisesti reaalitalousalustaansa toiminnallaan jo niin käyttökelvottomaksi. Vielä se yrittää osaltaan kaataa rahatalouskikkailuilla (Kuten viime keväinen Kypros-malli ja EU-diktatuurissa Euroopan vakausmekanismi - EVM) omien roskalainojensa taakkaa reaalitalouden kontolle ja toisaalta se pakottaa reaalitalouden alasajolla luoda toiminnalleen lisätilaa, koska se kuvittelee moisen säästöpolitiikan kaventavan itseään muka riistävän kansantaloustoiminnan minimiin, jotta se voisi muka maksattaa kansantaloudella oman rahatalousekspansionsa virheet.  

Reaalitaloutta ei kuitenkaan pystytä enää sivilisaation romahtamatta muokkaamaan lisää sellaiseksi, että se voisi luoda rahatalousparasiitille jatkoaikaa toimia kuin mitään ei olisi muuttunut. Reaalitalouden tavarallistamisessakin rahatalousintresseja varten on jo menty niin pitkälle, että lisätavarallistaminen on vain tarpeettoman tavarakulttuurin eskaloimista yli sekä ihmiskulttuurin että luonnon sietokyvyn, missä ihmisen ja luonnon vuorovaikutus vääristyy yhä kaoottisemmaksi ja saastuneemmaksi molempien kannalta katsottuna... Tähän ihmisen ja luonnon vuorovaikutukseen liittyy mm. tuo hyvin vaikea kysymys ilmastonmuutoksesta ja sen roolista ko. rahatalouseliitin imperiaalikäytössä, mutta sitä pohdin lisää toisella kerralla... 

Tämän yllä mainitun kokonaismekanismin takia siis kiteytettynä "talouskasvu" ja "markkinat" tarkoittavat nykytilanteessa oikeasti seuraavaa: Talouskasvu on entistä enemmän rahatalouden rahaekspansiota kuvaava termi ja markkinat tarkoittavat entistä enemmän sellaisen toiminnan alustaksi luotua "markkinaliberalistista" järjestelmää, jossa reaalitalous on parasiittisen rahatalouden määräys- ja hyväksikäyttövallan alla diktatuurillisesti. 

Siksi rahan lainaaminen kiertoon ei enää tarkoita kunnolla kansantalouden käyttöön muodostuvaa investointipotentiaalia, koska enenevä osa rahasta tulee rahatalousparasiitin käyttöön korollisena velkarahana liikepankkivoittojen muodostamiseksi ja mm. korvaamaan em. käyttökelvottomat roskalainat. 

Esa Leskinen: "Mutta jos inflaatio kerran tarkoittaa rahan määrän lisääntymistä, niin kuinka on mahdollista, että kaikesta tästä rahamäärästä huolimatta viralliset inflaatioluvut ovat huomattavan alhaisia?

Vastaus on, että virallisilla inflaatioluvuilla ei ole mitään tekemistä todellisuuden kanssa, koska taloustiede ei laske inflaatioksi varallisuushyödykkeiden, kuten osakkeiden, johdannaisten tai muiden pörssituotteiden, ja omaisuuden hintojen nousua. Eli juuri niillä talouden alueilla, joissa kuplat todellisuudessa syntyvät, ei inflaatiota ole olemassakaan. Siellä on vain ”kasvua”."

>> Rahataloustotalitarismi inflaatiokäsitteen vääristämisenä kansantalouksien alistamiseksi taloususkonnollisten intressien toteuttamiseen - Tietoisesti!: Nykyistä monetaristista systeemiä luoneet pankkiiri- ja oligarkkieliitit ovatkin kaiken em. valossa luoneet järjestelmästä tahallaan sellaisen, että se on piilottanut inflatorisen rahatalouseskalaation pois näkyvistä, jolloin sen varjolla on voitu harjoittaa rahatalousekspansiota vapaasti kenenkään oleellisen huomaamatta ja ennen kaikkea irti kaikesta rajoittavasta kontrollista. Juuri siksi Glass-Steagall -laki haluttiin purkaa tietoisesti sitä varten vuonna 1999 ja siksi sen eteen tehtiin vuosikausia lobbaustöitä mm. FED:n silloisen pääjohtajan Alan Greenspanin promotoimana. 

Rahatalouden rahaekspansio on ollut täten mahdollista kuvitella taloususkonnollisessa katsannossa rajoittamattoman "talouskasvun" lähteenä eli muka ns. "markkinatalouden liberalismina", koska rahatalousekspansio ei ole ilmennyt hälyyttävästi inflaation voimistumisena tarkoitushakuisesti vääristävien mittaustapojen takia, kun samalla inflaatiomanipulaatiot ovat koskeneet vain reaalitaloutta sen kytkemiseksi lähinnä vain rahatalousparasiitin toimintaa ohjaavaksi välineeksi; hullunkurisesti siis rahatalous ohjaa reaalitaloutta eikä reaalitalous ohjaa rahataloutta, kuten kuuluisi. Rahatalouden irtoaminen reaalitodellisuudesta imaginaariseksi toimijasubjektiksi hämärtää reaalitaloustarpeet ja -vaatimukset piiloon keskeisistä poliittisen ja julkisen hallinnon toimista.

Siksi kokoomusnuorten Susanna Koskikin on osaltaan voinut autuaan hölmönä kuvitella "markkinaliberalismin" olevan muka hyvä juttu. 

Rahatalousekspansio on joka tapauksessa inflatorista, koska rahatalouden kasvaminen em. tapaan ristiriitaiseksi velkakuplaksi reaalitalouteen nähden tarkoittaa reaalitaloudesta elimellisesti riippuvaisen kansantalouden ostovoiman alenemista reaalitalousalasajossa; käytännössä se ilmenee juuri yhteiskuntien neofeodaalistamisena eli hyvinvointiyhteiskuntatoimintojen karsimisena rahataloustoimintojen hyväksi reaalitalouden toimintaa rajoittamalla sekä toisaalta tehostamalla kansantaloutta totalitaristisesti siltä osin kuin sen kuvitellaan liittyvän rahatalousekspansion ylläpitoon; kuntauudistus, halpa- ja "osallistava" eli pakkotyövoima, säästökuri, eläkeiän nostot, opintojen nopeuttaminen, julkisten palvelujen leikkaaminen jne. 

Juuri siksi varallisuushyödykkeiden poisrajaaminen inflaation suorasta paljastumisesta onkin tahallista ja tarkoituksellista taloususkontohegemonian pönkittämistä rahatalousekspansion avulla; sen takia rahataloustoiminnoista on luotu kahdenlainen ihmiskunnan vastainen mekanismi:

Yksi: Ase kansallisvaltioperiaatteiden tuhoamiseksi pois yhteiskunnista rahataloustoiminnan kuvitteellisen ikuisen kasvun tieltä, jota nimitetään julkisivulla mm. "markkinaliberalismiksi".

Kaksi: Ase eliittihegemonian voimistamiseksi, koska eliitti hallitsee rahatalousekspansion luomista ja siksi em. perusteella aiheuttaa suoranaisina vaikutuksina yhteiskuntien alasajoa neofeodalismiin. Rahatalousekspansio on siis keino myös kontrolloida ja tyrannisoida väestöjä suunnitellusti etenkin tuloerokasvattamisena ja vallan keskittämisenä pois rahvaan ulottuvilta lähemmäksi rahatalousparasiitin ydintoimintaympäristöjä "markkinaliberalismin" helpottamiseksi; Suomessa mm. kuntauudistus ja Euroopan tasolla EU:n liittovaltiollistaminen sekä pankkiunioni. Kaikki nämä ovat neofeodaalistamisessa eliittihegemonian vahvistamisosaa.

Esa Leskinen: "Inflaatio koskee jostain syystä vain palkkojen ja kuluttajahintojen nousua. Ja kun inflaatiota vastaan kerran pitää taistella, niin työn hintaa lasketaan ja julkista taloutta sopeutetaan, mutta finanssitalous saa kaikessa rauhassa paisua ja luoda rahasta lisää rahaa ilman, että mikään mekanismi hillitsee sen laajenemista."

>> Rahataloustotalitarismi neofeodaalistavana politiikkana - Tietoisesti!: Rahatalous sisältöineen onkin siis selkeä eliittihegemoniallinen epäyhteiskuntamekanismi, jonka perusteluina on ainoastaan imperiaalinen laajeneminen ja kontrolloijiensa vallan kasvattaminen hyvinvointiyhteiskuntaperiaatteiden kustannuksella, jota puolestaan nimitetään julkisivulla siis "julkisen talouden sopeuttamiseksi" ja työmarkkinoiden kohtalona on siinä neofeodaalinen työn hinnan alentaminen kohti orjatyövoiman luomista ko. epäyhteiskuntaan. 

Edellä kuvattu nykyisen monetarismin luonne ja rooli tahallisena poliittisena valuvikana ja inflaatiokäsitteen manipulointina on rahatalousekspansion vaatimaa imperialismia varten luotu diktatuuri. Se on siis aiheuttamassa mm. täällä Suomessa sitä, että työmarkkinoita ollaan sekä ajamassa irtisanomisin ja työpaikkojen vähentämisineen alas että samaan aikaan työmarkkinoita on alettu tyrannisoimaan vaatimalla pakko- ja halpatyötä eräänlaisena "säästökurina". 

Ne ovat vain suoraa seurausta siitä, että rahatatalousekspansiota varten reaalitaloutta on alettu supistamaan rikki hyvinvointiyhteiskunta tuhoten, mikä on selkeästi vastoin kansallisvaltioperiaatteita ja siten maanpetoksellista myös Suomessa. Tulevaisuudessa tätä koko sotkua selvitettäessä kaikki osalliset tahot kuuluu saattaa vastuuseen tästä kaikesta, kuten moraalisena puhdistuksena sivilisaatiollisin keinoin kuuluu tehdä!

Siksi esim. pakko- ja halpatyön vaatimuksille ei ole olemassa nyt eikä milloinkaan tulevaisuudessa mitään moraalisia oikeutuksia - Ei mitään! Siksi mm. nekin neofeodaalistamiset ovat sellaista antihumaania toimintaa, joihin ei pidä suostua ollenkaan - Ei ollenkaan! Tämä koskee myös kaikkia muita neofeodaalistavia poliittisia ohjelmia!

Jos niihin suostutaan, niin se on pikkusormen vapaaehtoista antamista sille totalitarismikehitykselle, jota tämä rahatalousparasiittinen neofeodaalityrannia on luomassa. Sitten jossakin vaiheessa ilman sellaisen mörön pysäyttämistä ja tuhoamista pikkusormen lisäksi on menevä koko käsi ja kenties paljon muutakin, koska tällaisella vapautetulla taloususkontorahalla on kontrolloimattomana luonteenaan eskaloitua koko ajan pahemmaksi parasiitiksi ja neofeodaalistajaksi kaiken em. perusteella!...

Esa Leskinen: "Maailman bruttokansantuote on noin 74 biljoonaa dollaria. Sen verran arvoa maailman reaalitalous tuottaa vuodessa dollareissa laskettuna. Mutta vain parissakymmenessä vuodessa reaalitalouden kylkeen on syntynyt jättiläismäinen finanssitalous. Pelkästään niin sanottuja johdannaisia ostetaan ja myydään 1 700 biljoonalla dollarilla vuodessa. Niiden liikevaihto on siis yli 20 kertaa suurempi kuin koko maailman bruttokansantuote. Finanssitaloudessa rahaa luodaan suoraan rahasta, ilman, että tuotetaan mitään konkreettista, ja vain hyvin pieni osa tästä rahasta päätyy palvelemaan reaalista taloutta."

>> Rahataloustotalitarismi taloususkonnollisena hegemoniana!: Tuon finanssitalouden muodostuminen mainitulla tavalla äärimmäisen valtavaksi reaalitalouteen verrattuna mahdollistui lopullisesti nimenomaan Glass-Steagall -lain purkamisen takia, josta on juuri kulunut tuo parisenkymmentä vuotta. Siksi Glass-Steagall -reformin toteuttaminen nyt ensimmäisenä talouden tervehdyttämisohjelman askeleena on yksi erittäin tärkeä toimenpide pysäyttää tämä edellä kuvattu rahataloustotalitaristinen eskalaatio yhteiskuntien kaatumiseen neofeodalismiin!

Finanssitalouden rahan luonti rahasta on taloususkontoa puhtaimmillaan, koska se kuvittelee numeeristen arvojen olevan itseisarvo, joka muka määrää talouden tekemisen suunnat ja missä reaalitalouden toiminta on muka vain haittaavaa ja hidastavaa joutavuutta monelta osin; vain rahatalousekspansiota hyödyttävä reaalitaloustoiminta sallitaan, mikä ilmenee mm. korporatismina ja mahdollisimman kattavasti kaikenlaisen yhteiskuntatoiminnan tavarallistamisena ja numeerisen mittaamisen piiriin pakottamisena. 

Mikäli tämä ei rahatalousekspansiota varten onnistu, on se osa yhteiskuntatoimintaa tuomittu neofeodaalistavan poliittisen ohjelman supistamis- ja leikkaamistoimenpiteiden kohteeksi; kokonaisihmisyydestä suodatetaan läpi suorittava, alistuva, sieluton ja tavarallinen ali-ihminen, sosiaalisista konstruktioista muokataan kontrolloitavaa ja virtaviivaistettua massaa ja yhteiskuntarakenne neofeodalisoidaan. Tässä kiteytyy taloususkonnon antihumaanisuus!

Esa Leskinen: "Tätä jättiläismäistä virtuaalirahakauppaa pyörittää vain noin 15 suurpankkia, joiden markkinaosuus on lähes 90 prosenttia. Nämä pankit ovat niin sanottuja SIFI-pankkeja (Systemically Important Financial Institution), mikä merkitsee sitä, että ne kaikki ovat jo etukäteen saaneet kotivaltioiltaan takuut siitä, että niiden tekemät mahdolliset tappiot sosialisoidaan suoraan veromaksajien piikkiin."

>> Rahataloustotalitarismi hierarkkisoituneena ja kartellisoituneena oligarkkieliittinä - Tahallisesti!: Kuvatunlaisen apparaatin luominen on tietenkin vienyt aikaa vuosikymmeniä ja siksi sitä varten on myös muotoutunut hierarkkisesti hyvin valtaisa ja globaalisti kattava eliittihegemoniallinen kartellisysteemi, joka on voinut kulissien takana valtapyramidin huipulta käsin ohjailtuna muodostua systemaattisesti tämänlaisen talouskoneiston pohjaksi mm. näiden mainittujen n. 15 suurpankin globaalisysteeminä. 

Tämänlainen kartellisoituminen on vaatinut myös hegemoniallista yhtenäistämistä kaikissa yhteiskunnan toiminnoissa mahdollisimman monen valtion kesken ja tämä prosessi on ollut edelleen jatkumassa julkisivun nimellä "globalisaatio". Sekin on ollut hyvin pitkälti tietoisen tahallaan luotu operaatio, missä juuri kansallisvaltioiden systeemit ja periaatteet ovat olleet lakkauttamisen kohteena rahatalousekspansiota palvelevien unioneiden ja vallankeskittämisen hyväksi. Esim. Syyria ja ennen sitä Libya eivät ole suostuneet tähän ja ovat olleet siksi suurelta osin länsi-imperialismin militaristisen aggression kohteena.

Sitä varten on myös perustettu EU ja euro, jotka olivat jo 1950 -luvulta saakka tietoisesti tällaista taloususkonnollista systeemiä varten projektisoidut imperiaalirakenteet. Julkisivulla tämä kaikki on myyty rahvaalle salakavalasti "rauhan", "luovan yhdentymisen" ja "väistämättömän kansainvälistymisen" varjolla. 

Kulisseissa ylin ohjaava pankkiiri-oligarkki-monarkkieliitti on kuitenkin koko ajan tiennyt, mikä on ollut tämän Uutena maailmanjärjestyksenäkin tunnetun projektin todellinen päämäärä tuona kuvattuna rahataloustotalitaristisena neofeodaalistamisena, mutta matkan varrella projektia ovat hyväuskoisesti toteuttaneet vuosikymmenien ajan valtaisa määrä valveutumattomia, harhautettuja ja sokeita ko. eliitin asiamiehiä. Siksi kaikkea tätä antihumaania järjestelmää on voitu luoda tavallaan kirkkaassa päivänvalossakin monien katseiden alla.

Aivan viime vuosina on ollut onneksi muutoksen aika käsillä tai ainakin alussa, koska Internetin ja sosiaalisen median luomat foorumit ovat antaneet väestöille mahdollisuuden ennen näkemättömään valveutumiseen ja näistä asioista perille pääsyyn. Monta suurta ongelmaa on kuitenkin edelleen siinäkin edessä, kuten näiden asioiden ymmärtämistä vaikeuttavasta kognitiivisen dissonanssin välttelystä johtuvat projektiiviset tiedonhyljinnät osoittavat ja kuten siihen osaltaan liittyen totunnaisista opillisista harhaisuuksista luopumisen vaikeus lannistaa... 

Esa Leskinen: "Suuret ylikansalliset pankit toimivat kuin jättimäiset kartellit, jotka harrastavat avoimesti rikollista toimintaa – manipuloivat korkokursseja, pesevät huumerahoja, ketjuttavat roskalainoja niin monimutkaisiksi härveleiksi, että ne saadaan näyttämään priimalaadulta. Ne eivät kuitenkaan yleensä joudu tästä minkäänlaiseen oikeudelliseen vastuuseen, vaan korkeintaan maksavat taseisiinsa nähden naurettavan pieniä sakkoja."

>> Rahataloustotalitarismi rikollisena ihmiskunnanvastaisuutena - Tietoisesti!: Tämän taloususkonnollisen ja imperiaalisen systeemin sallittu vapaus on saanut voimansa toistaiseksi mm. juuri siitäkin, kun sen radikaaliin häikäilemättömyyteen ei olla voitu uskoa ja sen erittäin laajamittaista globaalia ulottuvuutta ei ole kyetty havaitsemaan tavanomaisilla / totunnaisilla talous- ja yhteiskuntakäsitteillä (Mm. tuo vääristetty inflaatiokäsite). Paljolti sen takia ko. systeemi on melko rauhassa voinut näihin päiviinkin saakka toteuttaa imperiaalista ja taloususkonnollista missiotaan. 

Sen piiriin onkin kertynyt kaikkien aikojen suurin rikollisvyyhti, jonka käyttövoimaa on ollut juuri rahatalousekspansio ja suojanaan väestöjen ymmärtämättömyys. Asiantilan vakavuudesta huolimatta vain hyvin vähän onkin tehty toistaiseksi ko. systeemin lakkauttamiseksi, vaikka haitat reaalitaloudelle, hyvinvointiyhteiskunnalle, kansallisvaltioperiaatteille sekä ihmisen ja luonnon vuorovaikutukselle ovat jo hyvin pitkälle edenneitä sellaisen takia.

Esa Leskinen: "Johdannaismarkkinoita ei niiden nykyisessä mielessä ollut 30 vuotta sitten edes olemassa, mutta tänään maailman koko reaalinen tuotanto on vain kärpäsen surinaa verrattuna johdannaisissa liikkuviin rahamääriin. Tätä vasten ei liene kovin vaikea ymmärtää, miksi kansantalouksia – eli meidän kaikkien elämää – on alettu johtaa finanssitalouden eikä kansalaisten tarpeiden mukaan."

>> Rahataloustotalitarismi eliitti-imperialismina kartesiolaisen paradigman hajoamisprosessissa!: Kansalaisten tarpeet ovat historiassa toteutuneet toistaiseksi parhaiten juuri kansallisvaltioperiaatteiden kautta, joiden syntymekanismi on perustunut Renessanssista alkaneeseen ja Valistuksen ajan jalostamaan länsimaisen / eurooppalaisen ihmisen individuaalikehitykseen - Yksilöllistymiseen. Sen yhteisötason projektiota kansallisvaltiokehitys on juuri ollut: 

Projektiossa yksilökehityksen puolella ovat toteutuneet yksilövapaudet ja -oikeudet sekä demokratia ja yhteisökehityksen puolella empirismi, luonnontieteet, tekniikka ja teollinen hyvinvointi. Koko projektioparin kehittymisen mahdollisti länsimaisen ihmisen ajatushistoriassa kartesiolaisen paradigman syntyminen, missä Yksilöminuus eriytyi, ja vastaavasti ulkomaailma, todellisuus, Objektivoitui.

Tuo finanssitalous eli kuvattu mekanismi rahatalousekspansion eskaloitumisena neofeodaaliseksi totalitarismiksi on ollut tämän kartesiolaisen paradigman tuhoutumisen symboli talousjärjestelmän tasolla: Siinä on tapahtunut yhtäältä empirismin, luonnontieteiden, tekniikan ja teollisen hyvinvoinnin hylkäämistä juuri rahatalousparasiitin hyväksi ja toisaalta yksilövapaudet ja -oikeudet sekä demokratia ovat olleet toteutuksiltaan alasajettavina samasta syystä.

Tämä kuvastaa juuri sitä, kuinka em. rahatalousekspansio on kaapannut autonomisena toimijasubjektina roolin yhteiskuntaperiaatteiden järjestämiseksi vinksalleen omien sairaiden ja mahdottomien intressiensä maksimoimiseksi. Siinä kartesiolaisen paradigman jäsentämä maailmankuva pirstoutuu sivilisaatioperikatoon, koska rahatalousekspansiota ei niinkään kiinnosta kansantalouden toimintakyky empirismin, luonnontieteiden, tekniikan ja teollisen hyvinvoinnin mahdollistamana, vaan oma paisuminen itseisarvoisena taloususkontona, jonka on muka tarpeen vaatiessa alasajettava kansantalous omaksi turvakseen. Ja se tarve on ilmiselvästi tullut esiin! 

Kartesiolaisen paradigman tuhon generaattorina on pohjimmiltaan kuitenkin yksilöllistymiskehityksen kriisiytyminen yli-individuaaliin sokeuteen, missä länsimaisen ihmisen rappiokehitys on konkretisoitunut yksilön ymmärtämiskyvyn hämärtymisenä käsittämään yhtäältä juuri empirismin, luonnontieteiden, tekniikan ja teollisen hyvinvoinnin erittäin tärkeitä rooleja luoda hyvinvointiyhteiskunnalle peruspuitteet. 

Toisaalta yli-individuaalisti sokea ihmismieli ei käsitä, kuinka yksilövapaudet ja -oikeudet sekä demokratia mahdollistuvat kunnolla ainoastaan sellaisessa hyvinvointiyhteiskunnassa, joka kykenee yhteisöllisin eli kansallisvaltiollisin periaattein ja reaalitalouden avulla ohjailtuna turvaamaan riittävän perusturvallisuuden ja edistyksellisyyden ilmapiirin. 

Yli-individuaalisti sokea ihminen ei myöskään tajua, että hyvinvointiyhteiskunnan on täytettävä systeemitasolla riittävästi kasvavia energeettisyys- ja väestöntiheysvaatimuksia, jotta sellaisen parista voi tulla riittävä määrä neroja, taiteilijoita, tuotannollista työvoimaa ja luovia ideoita. Nerot, taiteilijat, tuotannollinen työvoima ja luovat ideat ovat nimittäin empirismin, luonnontieteiden, tekniikan ja teollisen hyvinvoinnin rakentamiselle sekä henkiset että materiaaliset puitteet, josta ainoastaan syntyy edistys ja rakenne hyvinvointivaltiota varten. 

Sen rahatalousekspansiota kontrolloivat eliitit tietävät ja he tietävät myös sen, että siksi nerojen, taiteilijoiden, tuotannollisen työvoiman ja luovien ideoiden kontrollointi ja nykytilanteessa vähentäminenkin on heille askel sitäkin kautta ajaa alas reaalitaloutta ja hyvinvointiyhteiskuntaa, koska muutoin kontrolloimaton väestön edistys ja valveutuminen riistää mukamas rahatalousekspansiolta elintilaa. 

Eliitti mieltää siksi, että on myös paras promotoida väestönkontrollia ja -vähennystä, mihin soveltuvat hyvin pelottelut mm. ilmastonmuutosalarmismilla. Siksi sekä rahataloustoimintaa että tällaista viherfasismia viljelevien Agenda 21 -tyyppisten organisaatioiden menetelmiä ovat ylhäältä alaspäin ohjanneet samat valtapyramidin ylimmät eliittiryhmittymät hyväuskoisen tietämättömine asiamiehineen.

Niinpä olemme joutuneet havaitsemaan, kuinka edellä kuvatun kunnollisen yhteiskuntaymmärryksen tilalle on astunut nykyajassa vakavalla tavalla pinnallisten ja harhaisten opillisuuksien mukaan toimiminen, josta juuri talousjärjestelmän esimerkkinä ovat uskomukset vaikkapa tuon Milton Friedmanin kaltaisiin oppeihin ja listaa voidaan jatkaa tässä mielessä myös Adam Smithin ja John Maynard Keynesin sellaisilla teeseillä, jotka ovat omiaan olemaan opillisia rakenteita rahatalousekspansiollisen "talouskasvun" kuvittelemiseksi harhaisesti kansantalouden parantajana ja "markkinaliberalismina". 

Tämä pinnallisten ja harhaisten opillisuuksien mukaan toimiminen kattaa lisäksi myös sellaiset poliittiset ismit, joiden puutteina kartesiolaisen paradigman hajoamisen takia ovat mm. kaventunut näkemys kokonaiskuvasta, yksityiskohtiin liika tuijottaminen muun kustannuksella, kyvyttömyys nähdä yhteyksiä hyvää tarkoittavassa mielessä ja siten helpon paradoksaalisesti taantuminen pahan hyväksi sekä omantunnonetiikallisen yhteishyvällisyyden korvaaminen normimoraalisella tyrannialla ja ryhmävahvistautumisella pinnallisten oppillisuuksien mukaan. 

Nämä ovat siis kaikki em. kartesiolaisen paradigman hajoamisilmiöitä länsimaisen ihmisen yli-individuaalissa sokeudessa ja ne ottavat ilmiasunsa mm. ääripoliittisina liikkeinä, kuten äärivasemmiston tai äärioikeiston tapauksissa ilmenee; esimerkkinä vaikkapa Kreikan Kultainen aamunkoitto -puolue. Ne ottavat ilmiasunsa myös alarmistisina ympäristöliikkeinä, missä esimerkkinä on ilmastonmuutoksen vastustamisen muotoutuminen opilliseksi ääriliikkeeksi.

Kaikki nämä ovat hyvin helppoa hyväksikäyttö- ja harhaanjohtamismateriaalia rahatalouseliitille juuri siksi, koska niiltä puuttuu kunnollinen käsitys hyvinvointiyhteiskunnan em. periaatteista, mikä vaatii juuri sekä yksilöllistä että kollektiivista kykyä kokea kartesiolainen paradigma humaanina edistyksenä; optimaalinen yksilöllinen eriytyminen ja objektivoituva ulkomaailma ihmisen mielessä tuottaa parhaimman mahdollisen projektin ihmisen ja luonnon vuorovaikutuksen organisointiin mm. juuri ekonomiana, kun se kykenee luomaan käytäntöön harmonisesti sekä yksilövapaudet ja -oikeudet sekä demokratian yksilöllistymisen puolella että empirismin, luonnontieteet, tekniikan ja teollisen hyvinvoinnin yhteisöllisellä puolella! 

Mikään ismi tai alarmismi ei sellaista tuota, koska ne ovat ko. humaaniin edistykseen verrattuna rappiota ja vääristävät yhteiskuntakehitystä etenkin nykyisessä rahataloustotalitaristisessa eliittihegemoniassa epävakaan kaoottiseksi ja alttiiksi romahtamaan antihumaaniin ja neofeodaaliseen totalitarismiin!

Esa Leskinen: "Kaikki puhe inflaatiosta ja sen vastaisen taistelun tärkeydestä on täysin merkityksetöntä niin kauan kuin inflaatiolukuihin ei lasketa mukaan varallisuushyödykkeiden arvonnousua. Niin kauan kuin kuplat saavat syntyä finanssitaloudessa vapaasti, ilman että niitä lasketaan inflaatioksi; niin kauan kuin palkkoja, joiden nousu taas lasketaan inflaatioksi, painetaan alas; niin kauan taloutemme on tuomittu tuloerojen kasvuun, finanssisektorin yhä suurempaan paisumiseen ja jatkuvasti toistuviin kriiseihin, joiden varjolla puolestaan tehdään yhä uusia leikkauksia julkiseen talouteen, ikään kuin julkinen talous olisi kriisien perimmäinen syy."

>> Rahataloustotalitarismi varallisuushyödykkeiden korostamisena hyvinvointiyhteiskunnan alasajoksi - Sokeasti!: Julkisen talouden syyllistäminen on tässä tapauksessa siis vain periaatteellinen häränpylly rahatalousparasiitin vapauttamiseksi kaikista syyllisyyden taakoista, jotta se voisi toimia edelleenkin kuvatulla tavalla eliittihegemonian pönkittäjänä ja hyvinvointiyhteiskunnan tuhoajana. 

Tätä ei voi toistaa liikaa: Varallisuushyödykkeiden ylikorostaminen "talouskasvuna" on monetarismissa ratkaiseva ajatusvirhe, jonka vapauttaminen toimimaan kontrolloimattomana on kansantalouksia neofeodaalistavaa rahataloustotalitarismia. Kansallisvaltioiden alasajo tapahtuu sen piirissä juuri reaalitalouden toimintojen kaappaamisena rahataloustoiminnan kustantajaksi, missä julkisen talouden syyllistämisprojekti on plutokraattista rappioittamista ja julkisen hallinnon valjastaminen toteuttamaan tätä projektia rahatalousekspansion vaatimalla tavalla on fasismia. Siinä konkretisoituu kansallisvaltioperiaatteiden tuhoaminen taloususkonnon intressien tieltä pois.

Esa Leskinen: "Sanotaan se nyt vielä kerran: taloutemme kriisiytymisen syy ei ole julkisen sektorin kustannusten nousu, vaan globaalien finanssimarkkinoiden paisuminen yli kaiken ymmärryksen sekä keskuspankkien tarve pönkittää näitä koko ajan romahtamassa olevia virtuaalisia markkinoita painamalla yhä lisää halpaa rahaa niiden käyttöön. Järjestelmä on kieltämättä nerokas: tapahtui mitä tahansa, finanssisektori pulskistuu ja julkinen sektori ohenee."

>> Rahataloustotalitarismi rahan käyttämisenä imperiaaliaseena - Tietoisesti!: Julkisen sektorin manipuloiminen onkin rahataloustotalitarismin keskeinen iskukohta, jota kautta länsieliitin imperialistinen ja väestönkontrollinen agenda pyrkii toteuttamaan dystooppista maailmanherruuttaan kansallisvaltioiden tuhoamisena. Julkinen hallinto eli mm. juuri valtioiden parlamentit ja eduskunnat on siksi ostettu / harhautettu mukaan tähän taloususkonnolliseen peliin, missä tarkoituksella talouspuhettakin on vääristetty niin, että "talouskasvun", "markkinoiden" ja "inflaation" käsitteet ovat yhtäältä täysin hämärretyt kollektiivisen ymmärryksen puitteista ja toisaalta ne ovat tehokkaasti väärin käytettyjä rahatalousekspansion hyväksi reaalitalouden ja hyvinvointiyhteiskunnan tuhoisalla kustannuksella - Tietoisesti em. tapaan!

Kuten yllä todettiin: Talouskasvu tarkoittaa entistä enemmän samaa kuin rahatalousekspansio, markkinat tarkoittavat korostuvasti samaa kuin kansallisvaltioiden ja yhteishyvän tuhoaminen rahatalouden hyväksikäyttöalustaksi ja inflaatio on manipuloitu koskemaan yhä piilotetummin vain kansantalouden reaalitalousosaa, jotta rahatalousmanipulaatioilla voidaan iskostaa eliitin omat vääristymänsä ja tappionsa hyvinvointiyhteiskunnan maksettaviksi moraalittomasti ja vailla oikeutusta.

Esa Leskinen: "Vaikka Euroopasta leikattaisiin pois koko julkinen sektori, kaikki palvelut poistettaisiin ja ihmiset jätettäisiin täysin oman onnensa nojaan, markkinat olisivat silti ”hermostuneet”. Niillä olisi silti liikaa virtuaalista rahaa, joka on tulevaisuudelta otettua velkaa uinumassa aikapommina pankkien taseissa. Rikkaiden pitäisi edelleen rikastua lisää, koska muutenhan he alkaisivat köyhtyä. Pankit tarvitsisivat edelleen lisää halpaa rahaa saadakseen aikaan uutta kasvua."

>> Rahataloustotalitarismi toivottomana harhaisuutena eliittihegemonian säilyttämiseksi - Sokeasti!: Villeimmissä rahatalousekspansion dystopioissa joku voisi ehkä kuvitella, että toimivin talous on pelkästään rahataloutta ilman reaalitalouden taakkaa. Jotkut tämän systeemin luoneista liikepankeista ja oligarkkikartelleista itse asiassa taitavatkin toimia jo sillä periaatteella, vaikka käytännössä se ei koskaan onnistu.

Esa Leskinen: "Vain nykyisen järjestelmän purkaminen, varallisuusarvojen nousun laskeminen mukaan inflaatiolukuihin ja finanssiteollisuuden voimakas sääntely ovat pysyvä tie ulos kriisistä. Avustuspaketteja ja rahan painamista tarvittaisiin edelleen, mutta toimien tulisi pankkien sijaan kohdistua suoraan valtioihin ja niiden reaaliseen talouteen, joka myös tuottaa todellista kasvua ja työpaikkoja."

>> Rahataloustotalitarismin lakkauttaminen on täten ihmiskunnan tärkeimpiä ja kiireellisimpiä tehtäviä! - Pakosti ja välttämättömästi!: Yllä mainitun perusteella onkin selvää, että moisen systeemin lakkauttaminen on pakollista, jotta länsimainen sivilisaatio säilyy. Yllä mainitut "varallisuusarvojen nousun laskeminen mukaan inflaatiolukuihin" ja "finanssiteollisuuden voimakas sääntely" toteutuvat ottamalla globaalisti käyttöön Glass-Steagall -reformi, mikä ensinnäkin jakaa pankkitoiminnat erilleen talletuspankkitoimintaan ja investointipankkitoimintaan. 

Toisekseen se lakkauttaa mahdollisuuden vivuttaa pankkitalletuksia johdannaisintrumenteiksi, joka puolestaan rajoittaa investointipankkitoiminnan nykyisestä monisataakertaisesti pienemmäksi ja siten samassa suhteessa vähemmän haitalliseksi. Rahatalouden imaginaarinen varallisuushyödykepeli on täten kielletty ja rahataloudellinenkin kierrossa oleva raha on siten valjastettu takaisin myös inflaatiomittareiden piiriin. 

Glass-Steagall -reformi on täten systeemitason korjausliike kansallisvaltioperiaatteena ja ensimmäisenä oligarkian ja rahatalousekspansion lakkauttamistoimenpiteenä se takaa mahdollisuuden toteuttaa rahajärjestelmän reformeja palvelemaan yhteishyvää eli fyysistä ekonomiaa virtuaaliekonomian sijaan. 

Lisäksi rahan luominen kiertoon on palautettava kansallisvaltioiden itsensä hallittavaksi, missä lainojen luottoa käytetään reaalitalouden ja yhteishyvällisen toiminnan parantamiseksi eikä rahatalouden itsensä kasvattamiseksi itseisarvona; luotolla kannustetaan sellaiseen tuotannolliseen ja luovaan toimintaan, joka oman kasvunsa kautta toteuttaa velkojen lyhennysten lisäksi fyysisen varallisuuden nousua, mikä puolestaan on pohja uudelle vastaavalle prosessille parantumiskierteenä. Näin yhteiskunta saa yhteishyvää kasvattavaa ja edistyksellistä - toiveikasta ilmapiiriä kohottavaa voimaa. 

Korkojen roolia on supistettava / poistettava, jolloin lainojen luotto palautuu entistä paremmin kasvavana hyvinvointina yhteiskunnan käyttöön reaalitalousprojektien kautta. 

Empirismin, luonnontieteiden, tekniikan ja teollisen hyvinvoinnin periaatteellinen asettaminen ekonomisen toiminnan keskiöön hyvinvointiyhteiskunnan luomiseksi ja ylläpitämiseksi toteutuu tässä mallissa. Samalla rahatalous on kontrolloituna alistettu palvelemaan reaalitaloutta. Näin kansantalouden kuuluu toimia talousjärjestelmänä!

Kiteytetysti on siis pakko toimia siten, että rahatalous alistetaan toimimaan kansantalouksien ehdoilla eikä päin vastoin! Rahatalousekspansiona tapahtuva "talouskasvu" lakkautetaan, mutta reaalitalouden kehittäminen on osattava nähdä kansallisvaltioperiaatteellisena talouskasvuna, joka merkitsee kansantalouksien parantamista toimimaan entistä paremmin hyvinvointiyhteiskunnan yhteishyvällisten tavoitteiden mukaan ihmisen ja luonnon vuorovaikutusta antientrooppisesti eli koostavasti organisoimalla. 

Vasta tällaista kokonaisorganisointia voidaan kutsua ekonomiaksi. Kaikki nykyversio "ekonomiasta" on lähinnä vain plutokratiaa eikä ekonomiaa. 

Tämän lisäksi ihmisten ymmärryksen ja valveutumisen tason on kuitenkin myös kasvettava paljon lisää, koska hyvinvointiyhteiskunnan toteuttaminen tällaisen terveen ekonomian avulla vaatii myös sitä, että kollektiivisessa ymmärryksessä etenee riittävästi kartesiolaisen paradigman luomat mahdollisuudet kehittyä sekä ihmisenä että yhteisönä; on yhtäältä ymmärrettävä sosiaalisten konstruktioiden ja yhteiskunnallispoliittisen sisällön kauttakin, että hyvinvointiyhteiskunta vaatii toteutuakseen ehdottomasti reaalitaloudellisesti toimivan luovan koostumuksen empirismiä, luonnontieteitä, tekniikkaa ja teollista hyvinvointia. 

Sen luominen käytännössä vaatii puolestaan sitä, että yksilövapaudet ja -oikeudet sekä demokratia turvaavat poliittisina periaatteina yksilöiden toimimisen luovasti ja vapaasti yhteishyvällisyyden ja sitä kautta itsensäkin hyväksi. Samalla on turvattava sopiva väestön kasvu systeemipohjaisena vaatimuksena hyvinvointiperiaatteiden käytännön luomiseksi. Liikakansoitusmyytistä on siten luovuttava! 

Näillekin on toisaalta myös vaatimuksena se, että länsimaista ihmistä vaivaavasta yli-individuaalista sokeudesta parannutaan, jotta balanssi yhteisöllisyyden ja yksilöiden välillä muodostuu hedelmälliseksi. Silloin ymmärrys entisestään parantuu siitäkin, että nykyinen talousjärjestelmä ja varsinkin sen rahataloudellinen "markkinaliberalismi" on täysin epäkelpo minkään sivistyneen yhteiskuntajärjestyksen osaksi. Ainoastaan barbariat / plutokratiat / imperiumit voivat kuvitella "markkinaliberalismin" muka hyväksi asiaksi.

Tämänlainen valveutumisen prosessi on äärimmäisen vaikeaa saattaa käyntiin nykyisessä ajatushistoriallisessa vaiheessa, koska mm. koulutusjärjestelmämme ei tue sitä ja opetuksen lisäksi julkisessa keskustelussa ei ole tarpeeksi työkaluja edesauttaa puhetta ja mielipiteenvaihtoa valveutumisen etenemiseksi. Sen sijaan sellainen julkinen keskustelu on mediassa yhä liikaa syrjäytetty vääristävän propagandan, pinnallisen yhteyksiä ja kokonaisuuksia ymmärtämättömän opillisuuden sekä tajunnan tiloja turruttavan viihteen yli- ja rappiotarjonnan tieltä pois. 

Edellä mainitut ajatusvirheet pesivät edelleen mm. juuri ekonomian ja yhteiskuntatieteiden opetuksessa ja lisäksi yliopistot - korkeakoulut on nykyään valjastettu rahataloustotalitarististen tavoitteiden yhdeksi vaalijaksi, kuten Aalto-yliopistona tunnettu rakenneuudistus osoittaa täällä Suomessa. 

Siispä yliopisto- ja korkeakouluopetuksen on karsittava nämä haitat pois ja ryhdyttävä luomaan sellaista parempaa opetusta, joka tähdentää empirismiä, luonnontieteitä, tekniikkaa ja teollista hyvinvointia keskeiselle roolille sivilisaation turvaamiseksi jatkossakin. 

Humanististen tieteiden ja julkisen hallinnon on samalla osattava roolittaa yksilövapaudet ja -oikeudet sekä demokratia keskeisiksi periaatteiksi sosiaalisten konstruktioiden järjestämisessä kansallisvaltioperiaatteiden mukaan ja niiden käytännön toteutuksen jatkokehittämistä varten. 

Lisäksi taiteellisen ja luovan toiminnan tähdentäminen osana sivilisaatiota on huomioitava niiden korottamisena samalle ja nimenomaan yhteiselle antientrooppisen luovuuden tasolle empirismiä, luonnontieteitä, tekniikkaa ja teollista hyvinvointia hyväksi käyttävien fyysisen ekonomian osa-alueiden kanssa; siten esim. insinööri, kirjailija, lääkäri, opettaja, biologi, maisema-arkkitehti, maanviljelijä, pankkiiri, ekonomisti, taidemaalari, muusikko, kosmologi, journalisti, lumenauraaja, asfalttimies ja postimies toimivat saman päämäärän puolesta >> Entistä parempi hyvinvointiyhteiskunta.

Julkiseen keskusteluun on saatava näitä teemoja kattavia puheenvuoroja ja mielipiteenvaihtoa rakentavasti ja valveuttavasti. 

Esa Leskinen: "Historia kohteli Milton Friedmania täsmälleen samoin kuin kaikkia muitakin utopisteja. Markkinatalous ei ole tehnyt vaikkapa Kiinasta vapaata länsimaista demokratiaa, kuten Friedman ennusti, vaan uudenlaisen totalitaristis-kapitalistisen yhteiskunnan, joka on täällä jäädäkseen. Kiina muuten on ainakin talousguru Björn Wahlroosin mukaan tämän hetken tehokkain ja tuottavin yhteiskuntamalli, josta olisi syytä ottaa lännessäkin oppia. Joskin useimpien analyytikkojen mukaan myös Kiinan velkarahalla luotu talouskupla lähestyy parhaillaan puhkeamistaan."

>> Rahataloustotalitarismia edesauttaneet "ajattelijat" ja "tiedemiehet" tärkeinä propagandisteina ja lobbareina taloususkonnon kehittymisessä totalitarismiksi - Suunnitellusti!: Näiden länsieliitin promotoimien / hyväksi käyttämien talousutopistien markkinataloudelliset teesit eivät siis olekaan mitään yhteishyvällistä tai kansantaloudellisesti edistyksellistä ekonomiaa, vaan harhaisia opillisuuksia, joita on kätevä käyttää rahataloudellisten intressien maksimoimiseen ja manipulointiin. Aivan selkeästi niiden hyväuskoisesta ja sokeasta noudattamisesta on aivan liian helposti seurauksena plutokratiaa, neofeodalismia, fasismia ja sanalla sanoen siis "totalitaristis-kapitalistista yhteiskuntaa" väärän rahajärjestelmän mahdollistaessa sitä käytännössä. 

EU:n ja euron olemassaolo, "Too Big To Fail" -pankit, neofeodaalistavat poliittiset ohjelmat ja reaalitalouden alasajo ovat siitä konkreettiset todisteet.

Viikon 38 sää vuonna 2013: Ajankohtaan nähden hyvin lämmintä, sateita ja pilvipoutaa; lounaiskolkassa erittäin runsaita sateita ja su kylmenemisen alku (Päivitetty!)

Yleiskuvaus viikon 38 - 2013 säästä Etelä-Suomeen: Jakson sää oli ma - la koko ajan ajankohtaan nähden hyvin lämmintä etenkin öiden osalta ja ilmamassaltaan kosteaa. Tätä ylläpiti hyvin muuttumaton suursäätilanne, missä keskukseltaan Uralille muodostunut pysyvä ja vahva korkeapaine piti aloillaan rintamasysteemiä noin linjalla Mustameri - Suomen lounaiskolkka - pohjoinen Skandinavia, mikä mahdollisti kaakosta lämmintä virtausta koko ajan; tuulisinta ke - to. Rintaman itäreunalla pääasiassa Varsinais-Suomeen ja eniten lounaissaaristoon tuli ma - pe aikana eteläkaakosta jatkuvasti annoksittain runsaita kuurottaisia sateita, mikä kasvatti Ahvenanmaalla viikon sademääriä ennätysmäisen suuriksi: Ne hipoivat jopa 100 millimetriä! >> Ahvenanmaalla ja Ruotsissa kuukauden sateet parissa päivässä. Muualla tarkastelualueella sateita tuli vain silloin tällöin; eniten ke ja to. Muutoin oli pääasiassa poutaa ja runsasta, mutta vaihtelevan rakoilevaa pilvisyyttä. Sateisiin liittyi yhä paikoin ukkosia etenkin meren äärellä ja lounaassa. La - su alkoi viimein säänmuutos kohti termistä syksyä, kun luoteesta venynyt matalapaine toi ensimmäisen annoksen viileää polaari-ilmamassaa luoteesta. Siinä yhteydessä sunnuntaina oli kesäkauden viimeiset ravakan ukkostavat iltapäiväkuurot ja upeita sateenkaaria. Kuutamotilanteet olivat erityisen upeita to-pe ja pe-la öinä: Poikkeuksellisia / erikoisia säätilanteita valokuvin: Viikon 38 / 2013 erikoisupeaa kuutamo- ja sateenkaariestetiikkaa.

Euroopan mittakaavassa tuo em. ma - pe aikainen pysyvä suursäätila edesauttoi myös ko. Mustameri - Suomen lounaiskolkka - pohjoinen Skandinavia -linjan rintamavyöhykkeellä muuallakin runsaita sateita ja vielä kesäisiä ukkosia etenkin sen Mustaamerta lähellä olevassa päässä. Sen itäpuolella Länsi-Venäjällä vallitsi siis hyvin lämmin / leuto kaakkoisvirtaus ja niinpä yöpakkasia oli siellä vain Uralilla em. korkeapaineen keskusalueella ja siitä itään. Ko. rintaman länsipuolella manner-Euroopassa vallitsivat puolestaan viileät länsi-luoteisvirtaukset ja sitä ylläpiti aluksi voimakkaana paikoillaan pysynyt matalapaine noin Islannin, Skotlannin ja Norjan välisessä kolmiossa. Etenkin Britteinsaarilla ja Norjassa oli aluksi sen takia hyvinkin tuulista, sateista ja koleaakin. Viikon mittaan tämä läntinen matalapainetoiminta heikkeni, mutta uusia pieniä osakeskuksia oli liikkeellä Britannian yli manner-Eurooppaan. Välimerellä jatkui edelleen koko viikon kesäinen ja paikoin helteinen sää.

Viikonlopun säänmuutos tapahtui niin, että lännestä tuli manner-Eurooppaan korkeapaine länsipainotteisen lämpö- ja helleaallon kera. Samalla matalapaine venyi luoteesta Fennoskandian yli Länsi-Venäjälle voimistumaan ja sen pohjoispuolella Jäämeren vahvistunut korkeapaine alkoi muodostaa Uralin suunnasta kylmää itä-koillisvirtausta Lappiin, joka oli oleva muuttamaan Fennoskandian sään hyvin kylmäksi seuranneella viikolla 39...

Ruskan eteneminen tapahtui Fennoskandian pohjoisosissa osittain jumittavasti, vaikka suuressa osassa Lappia ruskan huipennus alkoi olla ohi viikon loppuun mennessä. Tämä jumittaminen oli seurausta erittäin leudosta säästä, joka jatkoi Pohjois-Lapissakin termistä kesää ko. viikolla venyttäen sitä ennätyspitkäksi >> Lapin kesä oli ennätyspitkä. Länsi-Venäjällä ruskan huipennus oli jo laajemmin ohi Vienanmeren ja Uralin välillä ja eniten jo loppu etenkin Uralin em. yöpakkasalueella ja Jäämeren lähellä tundralla. Ruska oli etenemässä huipennukseen noin keskisessä Fennoskandiassa ja Länsi-Venäjällä vähän Moskovan pohjoispuolella / Etelä-Suomen tasalla. Laikuttaista ruskaa oli etelämpänä Fennoskandiassa ja noin Moskovan tasalla; Skandinaviaa lukuun ottamatta näilläkin alueilla hyvin leuto sää jarrutti ruskaa. Manner-Euroopan pohjoisosissa ja Britteinsaarilla ruska oli edelleen lähinnä vasta häilyvää / yksittäistä, kuten Mustanmeren ja Moskovan tasan välillä.

Euroopan mittakaavassa em. tilanteet ilmenivät tarkemmin näin: Wetter3 -arkisto A ja Wetter3 -arkisto B (Esim. valinnat "Niederschlagstaerke und -form" ja "2 m Temperatur" tuovat tuttuja sääkarttatyyppejä).

Maanantai 16.9.2013: Islannin, Skotlannin ja Norjan väliseen kolmioon tullut myrskymatalapaine jäi sijoilleen vellomaan, mutta alkoi heiketä vähitellen. Se kierrätti laajaa rintamasysteemiä sateineen manner-Euroopassa itään ja sen pohjoisosat ylittivät Etelä-Skandinaviaa ja asettuivat Suomen lounaiskulman lähelle. Venäjällä vaikutti korkeapaine asettuen keskukseltaan Uralille ja sen länsipuolella Suomeen vaikutti yhä lämmin kaakkoisvirtaus. Tarkastelualueella jatkui koko päivän muutoin vaihtelevapilvinen sää hahtuva- ja kumpukerrospilvineen, mutta lounaiskolkkaan alkoi tulla paikoin rankkoja kuurottaisia sateita eteläkaakosta em. rintamasysteemin itäreunalla. Lisäksi kuurosateita tuli kaakosta vähän itäkolkkaankin. Ilmamassa oli vähän utuinen. Etelä-kaakkoistuulet olivat enimmäkseen heikkoja - ajoittain kohtalaisia; tuulisinta lännessä, missä illalla oli jopa navakkaa tuulta. Yölämpötila oli sisämaassa n. +10 astetta ja etelärannikolla +11 ja +14 asteen välillä. Päivälämpötila oli +15 ja +18 asteen välillä; viileintä itäkolkassa ja lounaissaaristossa.

Tiistai 17.9.2013: Islannin, Skotlannin ja Norjan välisessä kolmiossa pysyi edelleen voimakas matalapaine hitaasti heikkenevänä; sen kierrättämä laaja rintamasysteemi alkoi asettumaan venyvänä Itä-Euroopassa ja Fennoskandiassa linjalle Mustanmeren länsiosa - Suomen lounaiskolkka - Skandinavian pohjoisosat, kun keskukseltaan Uralilla ollut korkeapaine vahvistui lisää. Britteinsaarille tuli em. matalan kierrättämänä luoteesta koleaa säätä uuden rintamasysteemin kera, mutta em. itäisen rintamasysteemin itäpuolella vallitsi yhä hyvin lämmin kaakkoisvirtaus ulottuen Suomeen. Tarkastelualueella lounaiskolkka pysyi pilvisimpänä ja sinne tuli edelleen ajoittain kuurottaisia rintamasateita eteläkaakosta paikoin rankkoina heikon ukkosen kera. Muutoin vallitsi vaihtelevaa hahtuva- ja kumpukerrospilvipainotteista pilvilauttaa; idässä ajoittain vähäpilvisiä aukkoja. Ilmamassa oli vähän utuinen. Kaakkoistuulet olivat enimmäkseen kohtalaisia, mutta etenkin rannikolla ja lännessä ajoittain navakoitakin. Yö- ja päivälämpötilojen välinen ero kaventui lähes olemattomaksi etelärannikolla ja lännessä, missä yölämpötila oli +13 ja +15 asteen välillä. Idän sisämaassa yölämpötila oli +10 asteen vaiheilla ja päivälämpötila oli koko alueella +15 ja +18 asteen välillä.

Keskiviikko 18.9.2013: Uralin tienoilla keskukseltaan yhä pysynyt korkeapaine oli edelleen hyvin vahva ja se pakotti em. rintamasysteemin pysymään yhä sijoillaan linjalla Mustameri - Suomen lounaiskolkka - pohjoinen Skandinavia. Rintamasysteemin tuonut matalapaine heikkeni jo selvemmin lähes pois Norjan länsireunalla, mutta sen eteläpuolella Britteinsaarilta siirtyi matalapaineen osakeskusen kera rintamasysteemi manner-Euroopan yli kohti Mustaamerta levittäen lisää viileää ilmaa idemmäksi. Suomeen jatkui yhä lämmin ja nyt myös kosteutuva kaakkoisvirtaus. Tarkastelualueella pilvisyys runsastui ja kuurottaisia rintamasateita alkoi tulla laajemmin etelä-kaakosta yön - aamun aikana levittäytyen osittain myös Helsinki - Päijänne -tasan itäpuolelle; runsaimmat sateet osuivat edelleen lähinnä lounaissaaristoon. Alapilvikansi muodostui iltapäivällä tiiviiksi. Illalla poutaantui lounaiskolkkaa lukuun ottamatta ja alapilvipeite muodostui monin paikoin tuuliväänteen takia profiilikkaan rullamaisia ja aaltomaisia rakenteita sisältäväksi. Ilmamassan utu lisääntyi. Kaakkoistuulet olivat kohtalaisia - ajoittain navakoita koko päivän. Lämpötila oli etelärannikolla ja lounaassa koko päivän +15 asteen vaiheilla. Sisämaassa yölämpötila laski paikoin +10 asteen vaiheille ja päivällä poutaisimmilla itäosan alueilla maksimilämpötila oli reilut +15 astetta.

Torstai 19.9.2013: Keskukseltaan Uralilla ollut korkeapaine pysyi yhä sijoillaan vahvana ja sen takia rintamasysteemi pysyi yhä sijoillaan linjalla Mustameri - Suomen lounaiskolkka - pohjoinen Skandinavia ja sen itäpuolinen kaakkoisvirtaus levisi yhä koko Suomeen entistäkin lämpimämpänä. Manner-Euroopassa itään liikkunut pieni matalapaine rintamasysteemeineen sulautui itäiseen rintamasysteemiin muodostaen Mustanmeren pohjoispuolelle pienen uuden matalapaineen. Islannin länsipuolisesta isosta matalapaineesta irtosi uusi osakeskus ylittämään Britteinsaaria ja Norjan länsipuolinen matalapaine oli vain heikko jäänne. Tarkastelualueella yöllä - aamulla alapilvikansi muodostui vallitsemaan laajasti tasaisena sumupilvenä, mutta muuttui aamun jälkeen kokkareiseksi kumpukerrospilvikanneksi. Aikaisempaa kosteammassa ja utuisessa ilmamassassa lounaiskolkkaan yhä tulleiden kuurottaisen sateen annosten lisäksi aamu- ja iltapäivällä muuallekin tuli etelästä kuurosateita, joista pieni osa oli rankkoja ukkosen kera. Illalla oli taas poutaisempaa lounaiskolkkaa lukuun ottamatta ja kumpukerrospilvikansi alkoi rakoilla ja muuttua aalto- ja rullarakenteiseksi. Kaakkoistuuli oli kohtalaista - ajoittain navakkaa; heikkotuulisinta aamulla. Lämpötila oli etelärannikolla ja lounaassa edelleen lähes jatkuvasti n. +15 astetta; päivällä paikoin +16 ja +19 asteen välillä. Sisämaassa yölämpötila oli +11 ja +14 asteen välillä ja päivälämpötila +15 asteen vaiheilla - vähän yli.

Perjantai 20.9.2013: Keskukseltaan Uralilla ollut vahva korkeapaine alkoi viimein heikentyä ja siirtyä eteläkaakkoon. Samalla Mustanmeren pohjoispuolelle muodostunut pieni matalapaine jäi pyörimään sijoilleen saaden Britanniasta manner-Euroopan yli tulleesta pienestä matalapaineesta täydennystä. Rintamasysteemiä vallitsi yhä linjalla Mustameri - Suomen lounaiskolkka - pohjoinen Skandinavia; sen itäpuolinen kaakkoisvirtaus tyrehtyi ja Islannin tienoille tullut matalapaine alkoi hitaasti pakottaa sitä siirtymään heikkenevänä Suomen yli itään. Manner-Eurooppaan alkoi tulla korkeapainetta kiilana lännestä. Tarkastelualueella yöllä oli profiilikkaasti rakoillutta kumpukerrospilveä; rullamaiset ja jonomaiset muodot loistivat täysikuun kanssa. Aamusta alkaen koko päivän oli runsasta, mutta vaihtelevasti rakoillutta hahtuva- ja kumpukerrospilveä; iltapäivällä muodostui etelästä tulleita heikkoja kuurosateita niiden sekaan. Ilmamassa oli utuinen ja loppuillalla sään seljettyä vähän lisää alkoi muodostua usvaa ja sumuja tyyntyneissä tuulissa. Kaakkoistuulet olivat aluksi kohtalaisia - ajoittain navakoitakin, mutta länsikolkassa oli tyyntä jo koko päivän ja muualla tuulet tyyntyivät illaksi. Lämpötila oli edelleen etelärannikolla ja lounaassa lähes koko ajan +15 asteen vaiheilla, mutta sisämaassa yölämpötila laski +10 ja +14 asteen välille. Päivälämpötila oli koko alueella +15 asteen vaiheilta poutaisimpien alueiden +16 ja +19 asteen välille.

Lauantai 21.9.2013: Islannin tienoon matalapaine siirtyi Norjanmerelle ja samalla korkeapaine valtasi lännestä vahvistuvana suuren osan manner-Eurooppaa tuoden kesäistä lämpöaaltoa länsiosiin ja Britteinsaarille. Näiden ansiosta länsituulta muodostui Fennoskandiaan ja se alkoi pakottaa em. pitkään sijoillaan majaillutta rintamasysteemiä siirtymään Suomen yli itään. Sen yhteyteen luoteesta alkoi venyä Keski-Suomeen matalapaineen osakeskusta. Mustanmeren pohjoispuolinen matalapaine jäi yhä lähes sijoilleen ja Jäämerellä voimistui korkeapainetta alkaen muodostaa kylmää itävirtausta eteläpuolelleen. Tarkastelualueella yöllä oli aluksi osaksi selkeää, mutta sumuja ja usvia kauniina kuutamon kera. Aamuun mennessä sumupilvikansi kattoi alueen laajasti ja se tuli vallitsemaan em. rintaman itäpuolella kumpukerrospilvikantena loppupäivän. Rintaman kohdalla oli kuurosateita etenkin iltapäivällä ja sen länsipuolella selkeni osaksi hahtuvapilvilautoiksi, mikä oli illalla upean iltaruskon mahdollistaja lännessä. Rintama ehti Päijänne -tasalle puoliltapäivin ja illalla se oli vielä itäkolkassa. Ilmamassa oli utuinen, mutta rintaman jälkeen se hälveni jo lännessä illaksi. Ennen rintamaa oli enimmäkseen tyyntä, mutta sen jälkeen lännessä virisi iltapäivästä alkaen heikko - kohtalainen länsi-luoteistuuli. Yölämpötila oli sisämaassa +10 asteen vaiheilla ja etelärannikolla +11 ja +14 asteen välillä. Päivälämpötila oli +15 asteen vaiheilla - paikoin vähän yli. Loppuillalla länsiosan sisämaassa oli jo paikoin edeltänyttä yötä viileämpää vajaassa +10 asteessa.

Sunnuntai 22.9.2013: Matalapainetta venyi Norjanmereltä Keski-Suomen yli kaakkoon ja siinä osakeskus voimistui selvästi ehtien illalla Laatokan yli ja se alkoi yhdistää voimiaan Mustanmeren pohjoispuolella vähän pohjoiseen siirtyneen vanhemman matalapaineen kanssa Venäjällä. Näiden pohjoispuolella Jäämeren korkeapaineen eteläpuolinen kylmä itä-koillisvirtaus voimistui ja ulottui jo Lappiin Uralilta. Länsi- ja Keski-Euroopassa pysyi länsiosiltaan kesäinen korkeapaine ja matalapaine pysyi kaukana Atlantilla. Tarkastelualueella yöllä muodostui laajasti tasainen sumupilvikansi, joka muuttui aamupäivällä kumpukerrospilviksi rakoilevana. Iltapäivällä se hajaantui, mutta tilalle muodostui runsaasti kuurosateita, joista osa oli rankkoja ja kesäkauden viimeiset heikot ukkoset esiintyivät paikoin seassaan. Aukkoillut kuuropilvitilanne mahdollisti upeita sateenkaaria ja illalla kuurojen hajaantuminen kumpukerrospilviksi tuotti upeaa iltaruskoa. Ilmamassa alkoi olla alueen vallanneen viileän polaari-ilmamassan takia kuulaan kirkasta. Länsi-luoteistuulet olivat yöllä - aamulla enimmäkseen heikkoja, mutta iltapäivällä ne alkoivat kääntyä pohjoiseen ja voimistuivat loppupäiväksi kohtalaisiksi - ajoittain navakoiksi. Yölämpötila oli etelärannikolla n. +10 astetta ja sisämaassa +6 ja +9 asteen välillä; kylmintä länsiosissa. Päivälämpötila oli +12 ja +15 asteen välillä; leudointa etelärannikolla ja lounaiskolkassa.

Alkaneen viikon 39 sääennuste Etelä-Suomeen (Päivitetty!): Jakson säästä on toteutunut ma - ke välinen osa, jonka aikana koko Fennoskandiassa on tapahtunut raju kylmeneminen. Sen on mahdollistanut uusi pysyvä suursäätila, jossa Länsi-Venäjälle Suomen kaakkoispuolelle on asettunut voimakas matalapaine ja Jäämerellä on vallinnut samalla korkeapaine; näiden välistä kaukaa Uralin takaa on päässyt vaikuttamaan ma alkaen koko ajan hyvin kolea ja kylmenevä koillisvirtaus. Pilvisyys on ollut siinä vaihtelevaa ja iltapäiväpainotteisesti on tullut heikkoja sadekuuroja; tänään ke kuuroissa oli kylmentymisen takia jo peräti lumirakeita mukana! Päivälämpötilat ovat laskeneet koko tarkastelualueella jo alle +10 asteen ja viime yönä oli tuulisuudesta huolimatta ensimmäisiä hallatilanteita aukeilla alueilla.

Jatkossa tämä hyvin kylmä säätyyppi jatkuu koko loppuviikon ja edelleen sillä tavalla, miten jo edellisessä viikkosääraportissa arvioin >> Länsi-Venäjän matalapaine ulottuu to ja pe enemmän idästä Suomeen, joka mahdollistaa runsaamman pilvisyyden ja enemmän sade- / sadekuuroriskiä. Ensi ke-to yö on sitä ennen vielä entistäkin hallaisempi ja paikoin sisämaassa on jopa heikkoa pakkasta. Sitten kaksi seuraavaa yötä ovat hallattomampia pilvien takia, mutta päivälämpötilat jäävät yhä +5 ja +10 asteen välille; huomenna to sateisimmilla paikoilla maksimilämpötila voi paikoin jäädä jopa vain +5 asteen paikkeille!

Viikonloppuna Jäämereltä alkanee ulottua Fennoskandiaan vahvistuvaa korkeapaineen selännettä ja itäinen matalapaine siirtyy painopisteeltään idemmäksi ja kaakommaksi: Sää poutaantuu ja selkenee ainakin osaksi koillistuulten vähitellen heiketessä. Tämän myötä yöt kylmenevät taas hallaisiksi ja sisämaassa alkaa taas esiintyä heikkoa yöpakkastakin. Päivälämpötiloissa on mahdollisuuksia +10 asteen vaiheille aurinkoisimmilla alueilla ja meren äärellä. Ensi viikon 40 säästä päivityksessä viikonloppuna...

Euroopan mittakaavassa voidaan todeta, että tätä Fennoskandian kylmyyttä ulottuu eniten Itä-Eurooppaan; ajoittain jopa Mustanmeren luoteis-pohjoisreunallekin, mutta toisaalta lännestä tuleva matalapaineen osakeskus nostaa sinne to - pe edellään tilapäisesti lämmintä säätä. Länsi-Venäjällä viilenee entistä laajemminkin, mutta em. Uralin suunnasta alkunsa saanut kylmyys vallitsee lähinnä Vienanmeren ja Uralin välillä saakka; etenkin Uralin pohjoispäässä talviset olosuhteet saattavat jopa vähän voimistua viikon loppuun mennessä, jos em. Suomesta itään etääntyvä matalapaine tuo sinne pohjoisreunallaan reippaita lumipyryjä.

Manner-Euroopassa länsiosat kylpevät koko viikon vielä hyvin leudoissa / lämpimissä olosuhteissa, vaikka yhtäältä Britteinsaarten ja Azorien puolivälissä pitkään majaillut ja majaileva matalapaine alkaa siirtyä osaksi niiden alueiden päälle sateineen viikon loppuun mennessä ja Atlantilla voimistuu muutenkin matalapainetta. Toisaalta tuota Fennoskandian kylmyyttä alkaa hiipiä Keski-Euroopan etelä-pohjoissuuntaisen korkeapaineen selänteen itäreunalta Saksaankin, missä yöt alkavat tulla koleiksi. Näin etenkin tuon em. viikonlopun Fennoskandiaan ja siitä etelämmäksikin pohjoisesta työntyvän korkeapaineen selänteen auttamana. Välimerellä helteet jatkuvat vielä, mutta alkavat jo harvinaistumaan ja heikkenemään viikonlopusta alkaen....

Syksy etenee kuluvalla viikolla siis hyvin rajusti Fennoskandiassa. Lapissa - Uralin ja Vienanmeren välillä tapahtuu siirtoa jo talvisempaankin suuntaan; etenkin Uralin tienoilla ennenaikainen talvi voi yllättää mm. lumipyryillä. Itä-Eurooppakin saa koleasta syyssäästä osansa ja viikon loppuun mennessä sitä voi levitä länteen Saksaa myöten. Hyvin leutoa syksyä jarruttavaa säätä jäänee kuitenkin koko viikoksi ulottumaan etelästä Ranskaan ja Britteinsaarillekin.

Päivitys sunnuntaina 29.9.2013 klo. 21:55: Edellä oleva sääennustus on toteutunut lähes täysin odotetusti, mutta tämän viikonlopun osalta em. korkeapaineen selänteen siirtyminen Skandinaviasta Suomen päälle on sen verran hidastunut, että koillistuulella on riittänyt ala- ja keskipilvilauttailua vielä tänne sunnuntaillekin tarkastelualueella. Tämä on pitänyt hallat ja pakkaset poissa öiden - aamujen osalta täpärästi. Lisäksi tämän viikon puolivälissä tähän mennessä kylmimmät yöt olivat sen verran vähähallaisia, että etenkin etelärannikon tuntumassa monet kesäkukkaistutukset ja mm. syyshortensian vaaleanpunaiset kukintotertut ovat toistaiseksi säilyneet pakkasvaurioitta. Hallanaroilla paikoilla tuhoja lienee jo silti tullut.

Jatkossa alkavalla viikolla 40 ma ja ti tuo em. korkeapaineen selänne siirtyy viimein Suomen päälle niin, että koillistuulet tyyntyvät viimeistään tiistaina. Öiden - aamujen halla- ja pakkastilanteet riippuvat silti paljon siitä, kuinka paljon pilvilauttailu aukkoilee ma - ke; tähän aikaan vuodesta ei ole korkeapainesäässä enää täysin itsestään selvää selkeä sää... Yöpakkasvaara on kuitenkin ilmeinen vähäpilvisessä tilanteessa kolmena yönä ma - ke aikana. Päivälämpötilat laskevat tämän viikonlopun +10 asteen vaiheilta +5 ja +8 asteen välille alkuviikoksi ja ti-ke yönä on vielä riskiä yöpakkasille, kun korkeapaine muodostuu em. selänteestä juuri Etelä-Suomen päälle.

Keskiviikosta alkaa sitten suursäätilallinen muutos. Tuo korkeapaine nimittäin siirtyy Suomesta etelä-kaakkoispuolelle niin, että Atlantilla muhinut voimakas matalapainetoiminta pääsee venymään Norjanmeren kautta Jäämerelle ja tämähän tietää aikaisempaa selvästi leudompien ja kosteampien etelän ja lännen välisten virtausten saapumista koko Suomeen ja tämä säätyyppi näyttäisi pysyvän ainakin koko ensi viikon loppuun saakka; potentiaalia voisi olla pitkällekin leudolle jaksolle...

Joka tapauksessa tarkastelualueella on tulossa to - su väliselle jaksolle siis etelän ja lännen välisiä tuulia, mutta eteläpuolisen korkeapaineen läheisyyden ansiosta lännestä tulevat rintamasateet ulottuvat lähinnä vain Pohjois-Suomeen ja sielläkin leutoina vesisateina. Silti tarkastelualueella voi olla runsasta alapilvisyyttä ja utujen - sumujenkin mahdollisuus on olemassa leudon kosteassa ilmamassassa päivittäin. Lämpötilat nousevat tilanteessa ja ovat to lähtien yötä - päivää lähes samoja +10 asteen vaiheilla eli yöpakkaset ja hallanvaara poistuvat kokonaan; tosin etelärannikolla - lounaassa voidaan olla joku loppuviikon iltapäivä lähes +15 asteessa ja toisaalta sisämaassa vähäpilvisimpinä öinä vajaan +5 asteen minimilämpötilat voivat mahdollistua.

Euroopan mittakaavassa aluksi siis jatkuu tilanne alkuviikollakin, missä Länsi-Venäjällä kylmä ilmamassa valtaa itse asiassa yhä lisää alaa ja talventulo jatkuu vielä sen alueen pohjoisosassa etenkin Uralin tienoilla. Manner-Euroopassa itäosiin pääsee myös koleaa syyssäätä, mutta länsiosissa jatkuu yhä leuto sää, joskin läntinen matalapaine on jo ulottanut tänä viikonloppuna epävakaisuutta ja runsaitakin sateita sinne ja osin Välimeren länsi-ja keskiosiinkin kielekkeenä. 

Ensi viikolla 40 keskiviikosta lähtien tuo suursäätilan muutos jakaa manner-Euroopan alueet leutoon, mutta epävakaiseen länsiosaan matalapaineiden reitin itä-kaakkoispuolella ja korkeapainesäässä poutaiseen, mutta halloja ja paikoin yöpakkasia suosivaan itäosaan; kylmyyttä pääsee itse asiassa Suomen etelä-kaakkoispuolisen korkeapaineen itäpuolitse silloin entistä enemmän myös Mustanmeren ympäristöön, jossa lisäksi Välimereltä sinne saapuva matalapaine edesauttaa sitä. Länsi-Venäjän pohjoisosissa puolestaan tuota Fennoskandiaan tulevaa leutoa länsi-lounaisvirtausta alkaa ulottua - sateiden kera tosin - näillä näkymin lopulta kunnolla jopa Uralille saakka ainakin hetkeksi, jolloin Suomen itäpuolisetkin alueet leudontuvat paljon ja jopa Uralin seudun tällä päättyvällä viikolla tapahtunut talventulo olisi siksi jäämässä vielä vain maistiaiseksi...

Sääennusteisiin lähteenä on mm.: Weatheronline, Expert Charts.

Luontohavaintoja viikolta 38 - 2013: Kasvukauden viimeiset kehitysvaiheet normaaliin ajankohdan aikatauluun nähden jatkuivat hyvin lämpimien säiden ansiosta yhä noin kuukauden luokkaa etuajassa. Sen mukaan >>

Saunakukan (Tripleurospermum inodorum) uusintakukinta jatkui edelleen runsaana, missä oli jo kyseessä tavallaan toinen uusintakukinta tai limittyvästi uusintakukinnan jatkokukinta. Sen sijaan rantakukka (Lythrum salicaria) lopetti uusintakukintansa jo kokonaan ja sen ensimmäistä kukintaa kesällä tehneet kasvustot värittyivät jo parisen viikkoa jatkuneessa punaisessa ruskassaan entistä enemmän. Mm. sänkipelloilla uusintakasvussa olleiden rikkaruohojen seassa uusintakukinnassa oli esim. kirjopillike (Galeopsis speciosa). Lämpimässä ja kosteassa säässä sienien ja sammalien juhla-aika jatkui; lounaiskolkan runsassateisten olosuhteiden takia siellä korostuneesti.

Ruskan eteneminen oli pääosin varsin jumittunutta hyvin lämpimän sään takia ja tässä vaiheessa myöhässä n. yhden viikon normaaliin nähden, mutta ensimmäisistä ruskaantujista jo edellisviikolla herkkää ruskavirittymistä näyttäneet monet punasaarnien (Fraxinus pennsylvanica), tuomien (Prunus padus) sekä yksittäisten ensimmäisen ruskavaiheen metsävaahteroiden (Acer platanoides) yksilöt etenivät ruskassaan etuajassa; ruskahuipentuma oli näillä jo pääosin ohi - ohittumassa ja punasaarneista jotkut varisivat viikon mittaan jo peräti kokonaan alastomiksi lehdistä. Toisaalta etenkin tuomenkehrääjäkoiden toukkainvaasion takia toiset lehdet kasvattaneet tuomet olivat ruskassaan myöhemmässä, mutta metsävaahteroista jo syyskuun alussa olivat varistuneet alastomiksi jotkut pahasti ruostesienistä kärsineet puut. 

Noihin ym. nähden seuraavaksi myöhemmässä ruskavaiheessa olevissa lajeissa olivat ruskan merkkeinä osittaiset kirkkaat värit ja vasta häilyvät sävyt vain vähän edellisviikosta lisääntyneinä. Sitä ilmensivät metsävaahteran toisen eli laajimman ruskavaiheen puut sekä mm. mongolianvaahtera (Acer tataricum ssp. ginnala), villiviinit (Parthenocissus sp.), monet pensasangervot (Spiraea sp.), pikkuherukka (Ribes glandulosum), monet kotipihlajat (Sorbus aucuparia), mantsurianonnenpensas (Forsythia mandshurica), kirsikkasorvarinpensas (Euonymus planipes), rusokirsikka (Prunus sargentii), katsura (Cercidiphyllum japonicum), amurinkorkkipuu (Phellodendron amurense), ruosteviini (Vitis coignetiae), pilvikirsikka (Prunus pennsylvanica), ussurinpäärynä (Pyrus ussuriensis) ja vuorijalava (Ulmus glabra). Jotkut ruskavärit olivat näillä kirkkaina lähes huipussaan, mutta pääruskahuipennus oli vielä keskimäärin kaukana ja pitkään jatkuneen lämpimän sään takia etenkin metsävaahteroilla, kotipihlajilla ja joillakin pensasangervoilla ilmeni varsinaisen ruskan taantumista haaleaksi ja ruskea- / keltapainotteiseksi.

Luonnossa poikkeuksena oli haapa (Populus tremula), jolla osa kasvustoista oli ruostesienien vaivaamana ennenaikaisessa ruskehtavan haaleassa valeruskassa ja pahiten niiden saastuttamista puista osa varistui jo suureksi osaksi alastomaksi. Toisaalta osa muutoinkin ensimmäisenä ruskaa tekevistä haavoista värittyi jo kirkkaaseen varsinaiseen ruskaan lähes huippuunsa. Samalla monet haavikot olivat myös vielä kesäasuisia tai vasta aloittamassa ruskaansa.

Koivuilla (Betula sp.) eteni edelleen runsas ruostesienien aiheuttama valeruska etenkin sisämaa-alueilla, missä maisemat olivatkin sen takia myös tällä ko. viikolla varsin kellastuneen näköisiä. Toisaalta varsinaista ruskaa oli koivuilla vasta vähän ja vain osassa puita; jotkut koivut sinnittelivät etenkin etelärannikon tuntumassa yhä suunnilleen kesäasussa.

Edelleen täysin kesäasussa olivat mm. monet omenapuut (Malus sp.) ja tammet (Quercus robur), joiden tämän vuoden erityisen runsas terhosato jatkoi edellisviikolla alkanutta massavarisemistaan etuaikaisen kypsinä; isojen ja vetreiden tammien alle maahan olikin jo kertynyt erityisen tiheitä terhomattoja, vaikka puissakin oli vielä runsaasti varisemattomia terhoja! Lehtosaarni (Fraxinus excelsior) oli puolestaan paikoin aloittanut ruskansa ja päässyt siinä osaksi varsin kirkaaseenkin keltaisuuteen.

Eteläisistä harvinaisuuksista (Havaintopaikkana Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellinen puutarha) erittäin paljon etuaikaisen kasvukauden ansiosta ruskan hyvään alkuun oli jo päässyt lakkipuu (Cladrastis kentuckea), keltatrumpettipuu (Catalpa ovata) ja vähän jopa jumaltenpuukin (Ailanthus altissima). Kolmiokalla (Gleditsia triacanthos) oli myös havaittavissa joidenkin vanhojen lehtien kellastumista, mutta toisaalta sen taimilla vahvimmat pääversot jatkoivat edelleenkin pituuskasvuaan, kuten oli kyse myös valeakaasialla (Robinia pseudoacacia). Täysin kesäasussa jatkoivat edelleen mm. eteläntrumpettipuu (Catalpa bignonioides), jalokastanja (Castanea sativa), neidonhiuspuu (Ginkgo biloba), maakkia (Maackia amurensis) ja kentuckynpapupuu (Gymnogladus dioica) sekä samettisumakki (Rhus hirta), jonka yksittäisten oksien kärjissä oli alkanut tapahtumaan versojen uusintakasvua syyskuun lämmön takia.

Yleisemmin viljelty balkaninhevoskastanja (Aesculus hippocastanum) oli myös yhä kesäasussa, mutta joidenkin puiden kontolle oli tässäkin ilmaantunut ruostesienien aiheuttamaa ennenaikaista kellastumista - ruskistumista. Poppeleilla oli sama tilanne; monet olivat yhä kesäasussa, mutta pahiten ruostesienistä kärsineillä lajeilla osa puista oli jo peräti osaksi - lähes kokonaan alastomiksi varistuneita, kuten oli kyse esim. balsamipoppelilla (Populus balsamifera).

Pitkin kesää pahiten härmäsienistä kärsineissä kasvustoissa ilmeni hieman uudestaan ennenaikaistunutta ruskaa, kuten etenkin monissa tuomipihlajissa (Amelanchier sp.). Muutoin esim. joillakin terttuseljoilla (Sambucus racemosa) ja raidoilla (Salix caprea) runsaallakaan härmällä ei vielä näkynyt olevan ruskaa ennenaikaistavaa vaikutusta. Raidan ruostesienikellastumista lukuun ottamatta nämäkin olivat vielä siis pääosin kesäasussa.

Mäntyjen (Pinus sp.) vanhojen neulasvuosikertojen syyskellastuminen alkoi tulla loppuvaiheeseensa; pääosalla esim. metsämäntyjä (Pinus sylvestris) kellastumisvaiheen huipennus varisemisineen oli jo tapahtunut kahden edellisviikon aikana, mutta joitakin yksilöitä oli vielä vasta tulossa / tullut tähän "ruskahuipennukseen". Havupuista viimeisenä uudet oksansa talvikuntoon puuduttava varjostinkuusi oli jo ehtinyt tehdä niin syyskuun alkuun mennessä; tämä oli viikon kasvivalokuvaesittelyssäni (Viikon 38 kasvivalokuva: Varjostinkuusi (Sciadopitys verticillata) ).

Osittain raakoja marjoja vielä edellisviikolla oli amurinkorkkipuulla (Phellodendron amurense) ja kiiltoheisillä (Viburnum lentago), mutta ko. viikolla amurinkorkkipuun marjakypsyminen eteni jo lähes loppuun ja kiiltoheisillä puolikypsään vaiheeseen. Ylikypsää marjasatoa alkoi ilmenemään yhä enemmän mm. kotipihlajalla, aronioilla (Aronia sp.) ja monilla orapihlajilla (Crataegus sp.).

Perennoiden parissa kukintaansa jatkoi enää aniharva kaikkein myöhäisimpään kukkiva laji, kuten tuoksuasteri (Aster novae-angliae) ja jotkut syyshohdekukkalajikkeet (Helenium cv.). Ryhmäruusulajikkeiden (Rosa sp.) parissa näkyi vielä melko runsastakin pitkittynyttä kukintaa. Runsainta kukintaa tuottivat edelleen pensashanhikit (Dashipora sp.) sekä aratkin kesäkukat, joiden kukinta alkoi olla pienestä hiipumisesta huolimatta ajankohtaan nähden hyvin näyttävää lämpimien ja hallattomien säiden ansiosta. Tosin tätä julkaistaessa alkaneen viikon 39 kylmät ja hallaset säät ovat monin paikoin päättämässä kesäkukkakukinnat pakkastuhoihin. Sama koskee myös lehdiltään arkoja perennoja ja syyshortensiaa (Hydrangea paniculata "Grandiflora"), jonka vaaleanpunainen kukintavaihe on pitkittynyt erikoisen vahvasti ja pitkästi; nyt kukintoja uhkaa tällä viikolla 39 ruskeentuminen yöpakkasissa etenkin sisämaassa.

Nurmikot jatkoivat ko. viikolla vielä rehevää ja nopeaa kasvuaan ja niitä leikattiinkin vielä ahkerasti. Kuitenkin juuri tällä kuluvalla viikolla 39 kylmä sää on nyt lähes pysäyttänyt nurmikoidenkin kasvun ja tämän kylmän säätyypin pitkittyessä voi alkaa vaikuttamaan siltä, että nurmikoiden leikkuukausi on jo tulossa lopullisesti päätökseen tältä kasvukaudelta...

Maaseudun peltoviljelyssä sokerijuurikkaat saivat vielä ko. viikolla hyvää kasvuenergiaa lämpimistä säistä, mutta tällä kuluvalla viikolla 39 niidenkin kasvukausi alkaa olla ohi ja sadonkorjuuta vailla. Maaperä pysyi normaalin kosteana muutoin, mutta tuolla lounaiskolkan erittäin sateisella alueella syntyi paljon liikamärkyysolosuhteita. Jokien virtaamiin sillä ei ollut vaikutusta, koska kaikilla valuma-alueilla sademäärät pysyivät sen verran kohtuudessa ja jokivirtaamat siten noin normaalina.

Vesistöjen pintavesien lämpötilat pysyivät vielä koko viikon tavanomaista paljon lämpimämpinä eli järvissä aluksi reilussa +15 asteessa ja viikon mittaan vajaan +15 asteen lukemiin tapahtui vain hidasta viilenemistä. Lähes sama koski myös Suomenlahden pintavesiä, missä sekä ulapan että sisälahtien vedet olivat ajankohdalle tyypillisesti lähes kauttaaltaan samanlämpöisiä, mutta alle +15 asteen viilenemistä ei vielä tapahtunut ko. viikolla. Tällä kuluvalla viikolla 39 kylmä sää on viimein nopeuttanut vesien kylmenemistä; järvissä pienistä vesistöistä alkaen pintalämpötilat ovat reippaaseen tahtiin laskemassa alle +10 asteen. Suomenlahti viilenee paljon hitaammin ja vasta tällä kuluvalla viikolla on alkanut tapahtumaan pintavesien alle +15 asteeseen viileneminen. 

Lopuksi mainitsen erikoisuuden, joka mahdollistui ko. viikolla pitkään vallinneiden kaakkoisvirtausten ansiosta; Turun yliopiston aerobiologian yksikkö nimittäin havaitsi Etelä-Suomessa kaukokulkeutunutta tuoksukin (Ambrosia sp.) siitepölyä.

Luontohavaintoihin lähteinä ovat mm.: Siitepölytiedote, Itämeriportaalin meriveden pintalämpötilaennuste ja Ympäristö.fi:n pintavesien lämpötilat.