Hirmumyrskylukemissa raivonnut myrsky on tehnyt tänään laajasti ja paljon tuhoa reitillään >> Etelä-Britannia - Pohjois-Ranska - Benelux-maat - Tanska - Pohjois-Saksa - Etelä-Ruotsi. Kuolonuhrejakin on tullut ainakin reilut 10 kpl ja lisääkin voi vielä ilmetä huomisaamuun mennessä. Kovimmat myrskypuuskat ovat olleet koko myrskyreitillään paljon yli hirmumyrskyn rajan 32 m/s ja Tanskassa mitattiin peräti sen maan kaikkien aikojen kovimmat puuskalukemat - Huikeat 54 m/s!!
Kyseessä on siis ollut koko Euroopan mittakaavassa hyvin poikkeuksellinen myrsky - Suorastaan hirmumyrsky, mutta uusimpien tietojen valossa sen rantautuminen tänne Suomeen on jäämässä aikaisempaa arviota vaisummaksi eli kovimmat tuulet ovat jäämässä selvemmin Baltian puolelle. Tämä johtuu matalapaineen keskuksen vähän eteläisemmäksi käyvästä reitistä Etelä-Suomen yli itään.
Parhaillaan täällä etelärannikolla Espoon Tapiolassa tuulet ovat olleet vasta enimmillään navakkapuuskaisia ja ensi yön - aamun voimakastuulisimmassa vaiheessa juuri ja juuri voidaan puuskissa ylittää 20 m/s, mutta Suomenlahdella merellä myrskyää selvästi tuhdimmin... Vettä on kuitenkin alkanut jo satamaan hyvin reippaasti suuressa osassa Etelä-Suomea ja Pohjois-Itämerellä sadetutkassa on ollut muutamia salamoiden iskujakin nähtävissä >> Sadealueet Suomessa. Sademäärät voivat nousta monin paikoin hyvin suuriksi huomisaamuun mennessä ja siitä seurauksena voi olla vähän tulvimista taajamissa ja alavilla paikoilla...
Myrskyn jäädessä täällä ns. normaaliksi olen päättänyt, etten teekään tästä episodista tarkempaa seurantaa. Sen sijaan listaan lopuksi alle uutisjuttuja eri lähteistä koskien ko. hirmumyrskyn tekosia noissa muissa maissa, missä myrskyn voima on varmasti ollut yllättävänkin rajua. Myrsky sai Britteinsaarilla nimen St. Jude ja Ruotsissa nimen Simone. >>
Helsingin Sanomat >> Muualla kuolonuhreja vaatinut myrsky etenee Suomeen keskiyön tunteina, Myrsky vaatinut jo ainakin yhdeksän kuolonuhria, Fortum varoittaa sähkökatkoista ympäri Etelä-Suomea ja Briteissä Jude, Ruotsissa Simone – Suomessa myrsky jäämässä nimettömäksi.
Ilta Sanomat >> Myrskytuulet saapuvat Suomeen – vältä autoilua ja pysy sisällä!, Myrsky vaati ensimmäisen kuolonuhrin Tanskassa, Kööpenhaminan lentokenttä suljettiin, Myrsky surmannut jo seitsemän Saksassa - Pohjois-Euroopan saldo: 14 ja Hirmumyrsky siirtyi Ruotsin puolelle kovissa lukemissa - jopa 37 m/sek.
Iltalehti >> Syysmyrsky raivoaa Ruotsissa: Tuulet jo hirmumyrskylukemissa!, Britanniassa myrskyää: Tuulen nopeus 42 m/s, Kööpenhaminan lentokenttä jouduttiin sulkemaan, Junaliikenne seis Etelä-Ruotsissa, Syysmyrsky siirtynyt Ruotsin puolelle, Tanskan ensimmäinen uhri: Tuulen irrottama kattotiili osui päähän ja Puut kaatuivat päälle: Britannian jättimyrsky vaatinut jo kaksi kuolonuhria.
YLE >> Myrskyuhrien määrä nousee Euroopassa - Ruotsissa puuskissa hirmumyrskylukemia, Myrsky murjoi Britanniaa hurrikaanin voimalla – keskus siirtyi jo Manner-Eurooppaan - video ja Myrskytuulet nyt Etelä-Ruotsissa - junaliikenne pysäytetty, yli 40 000 ilman sähköjä.
,
MTV3 >> Raju syysmyrsky tappanut ainakin kymmenen ihmistä, Kööpenhaminan lentokenttä jouduttiin sulkemaan, Syysmyrsky siirtynyt Ruotsin puolelle - tuuli hirmumyrskylukemissa , Buckinghamin palatsi vaurioitunut myrskyssä ja Myrsky nousee: Junaliikenne pysäytetty koko Etelä-Ruotsissa.
BBC >> Eight die as storm whips across northern Europe, Four die as storm hits southern UK ja As it happened: Storm hits southern Britain.
The Guardian >> Six dead in Germany as storm sweeps across Europe.
CNN >> Hurricane-force winds batter northern Europe.
Aftonbladet >> Stormen Simone har slagit till mot Sverige.
Monday, October 28, 2013
Sunday, October 27, 2013
Viikon 43 kasvivalokuva: Amerikanpyökki (Fagus grandifolia)
Täydessä ruskassa ollutta amerikanpyökkiä (Fagus grandifolia) kuvattuna maanantaina 21.10.2013 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa.
Esittelyvuorossa on nyt Pohjois-Amerikan itäosissa laajasti kasvava amerikanpyökki (Fagus grandifolia). Lajin luontaisella alueella Yhdysvaltain itäosissa Floridan ja Meksikonlahden rajoilta suurille järville asti ja osittain Kanadankin puolella se muodostaa mm. sokerivaahteran (Acer saccharum) kanssa metsien peruspuulajin ja joskus se esiintyy yksinään valtapuulajina. Euroopassa sitä kasvatetaan vain paikoin koristepuuna, mutta täällä Suomessa se on osoittautunut kuitenkin eurooppalaista euroopanpyökkiä (Fagus sylvatica) kestävämmäksi; menestymisvyöhyketiedot tarjoavat puulle ainakin alueet I ja II, mutta kestävimmät alkuperät voivat menestyä hyvin myös vyöhykkeellä III. Alkuperissä on eroja, kuten puun luontaisen kasvualueen etelä-pohjoissuuntainen laajuus kertoo ja se on otettava huomioon valittaessa lajia kasvatukseen äärimmäisellä pohjoisrajallaan.
Amerikanpyökki muistuttaa tuota eurooppalaista sukulaistaan varsin paljon; molemmilla on esim. harmaa ja sileä runko vanhoissakin puissa ja molemmat kasvavat hyvin isoiksi ja vanhoiksi puiksi; täällä Euroopassa ja varsinkin Suomessa amerikanpyökki kasvaa korkeintaan n. 20 m korkeaksi puuksi. Kotiseudullaan sen sijaan siitä tunnetaan jopa yli 40 m korkeita puita.
Lehdet eroavat amerikanpyökillä eurooppalaisesta sukulaisestaan; ne ovat isompia (Jopa 15 cm pitkiä parhaimmillaan), lapansa muodoltaan pidemmin suippoja ja harvakseltaan sahalaitaisia eli siitä syntyy puun latvustoon rouheaa tekstuuria. Lehteen amerikanpyökki puhkeaa jo melko varhain toukokuun alkupuolella pitkistä ja teräväkärkisistä silmuista, jotka kasvavat ennen avautumistaan entistäkin pidemmiksi ja ovat punaruskeita. Lehtiensä puhkeamissävy on erittäin heleä vaaleanvihreä ja lehdet saavuttavat täyden koon hyvin nopeasti jo touko-kesäkuun vaihteen tienoille mennessä. Lehtien tummanvihreä kesäsävy muodostuu täydeksi kuitenkin vasta vähitellen kesäkuun mittaan.
Kukinta on lehtien hiirenkorvavaiheessa ja siinä samassa puussa on sekä hede- että eminorkkoja; hedenorkot ovat roikkuvia ja keltaiset heteet ovat pitkän varren päässä pallomaisesti. Eminorkot ovat huomaamattomia nuorten lehtien seassa ja niistä muodostuu piikkinen ja läpimitaltaan n. 2,5 cm kehto, jonka sisällä ovat tyypilliset pähkinämäiset siemenet. Siementen variseminen avautuvista ruskeaksi kypsyneistä kehdoistaan olisi syksyllä ruskan aikaan, mutta hedelmiensä muodostuminen voi olla Suomessa vähäistä.
Amerikanpyökin näyttävin koristeominaisuus on sen ruska, joka ilmenee parhaimmillaan pitkän aikaa lähes koko lokakuun ja usein myös marraskuun puolelle saakka. Syysväreinä ovat vaihtelevan kirjavasti pronssisen, punaruskean, ruskean, keltaisen ja jopa oranssisen sävyt hyvin hehkuvastikin. Ruskeavoittoinen värikirjavuus vaihtelee yksittäisissä lehdissäkin kuviollisesti sekä myös ajallisesti ruskansa edetessä; yöpakkasista voi tulla lisää hyvin sävykkäitä ruskeita värejä. Ruskansa loppua kohden ruskeat sävyt alkavat tulla enemmän samaksi ja punertavuus - keltaisuus katoaa niistä. Lehtiensä variseminen on hidas ja osittaisena tapahtuva prosessi, missä etenkin taimilla voi jäädä usein pieni osa lehdistä ohuille ja taipuisille oksilleen koko talveksikin.
Amerikanpyökkiä voidaan viljellä Etelä-Suomessa samaan tapaan kuin muitakin ns. jaloja lehtipuitamme; se voi kasvaa suunnilleen / lähes samaan kokoluokkaan niiden kanssa. Pienimmille pihoille laji ei siis sovi suurikokoisuutensa takia, mutta isoilla pihoilla ja julkisissa puistoissa amerikanpyökistä saadaan oivallinen puisto- ja maisemapuu niin yksittäisistutuksina kuin useamman yksilön ryhminä omillaan tai osana muita puu- ja pensaslajeja. Maaseudulla lehtomaisten tai muutoin rehevien alueiden parissa amerikanpyökkiä voidaan kasvattaa mm. puistometsä- ja metsälajina.
Puu suosii riittävän kosteita ja ravinteikkaita kasvupaikkoja; kasvualustan on oltava kuitenkin läpäisevä. Se sietää taimena paljon varjoakin, mutta isompana siitä saadaan parhaimman näköinen puu riittävän aurinkoisella paikalla. Taimivaiheessa keväiset lehtensä ovat sen verran pakkasarkoja, että lajia ei kannata sijoittaa alaville ja avoimille hallanaroille paikoille.
Esteettisessä tarkastelussa amerikanpyökin kaksi korostetuinta ominaisuutta ovat siis ruska, mutta myös keväinen lehteenpuhkeaminen; nuorten lehtiensä heleä vihreys on samanlaista kuin viime keväänä esittelemäni euroopanpyökin (F. sylvatica) kohdalla, joten se soveltuu samaan tapaan kontrastoitavaksi silloin samaan aikaan kukkivien puiden kanssa tai vihreästä poikkeavien kevätlehtivärien kanssa. Ruskansakin suhteen pätee sama kuin euroopanpyökillä, mutta amerikanpyökillä ruska on varmemmin kirkas ja jatkuu varmemmin pidempään, koska euroopanpyökin pakkasaremmat lehdet sekä varisevat että ruskeentuvat helpommin yöpakkasissa >> Amerikanpyökki aloittaa ruskan vähän aikaisemmin, mutta voi jatkaa sitä pidempään.
Suosittelen amerikanpyökin ottamista yleiseen viljelyyn ja puistojen peruspuulajiksi rikastuttamaan maisemia mm. ruskansa erikoisuudella, mikä tuo muiden lajien kanssa hienolla tavalla elävöittäviä mahdollisuuksia sommitella hehkuvia ruskeita sävyjään muiden tarjoamien vihreiden, punaisten ja keltaisten kanssa. Ruskan loppuvaiheessa maisemien ollessa jo muutoin varsin alastomia amerikanpyökki jatkaa väriloistoa erottuvana elementtinä. Kevään heleä vihreytensä on puolestaan oivallinen kasvuunlähdön korostaja.
Vuoden 2012 viikon 43 kasvivalokuvaesittely >> Viikon 43 kasvivalokuva: Tulppaanipuu (Liriodendron tulipifera).
Saturday, October 26, 2013
Valokuvaongelma blogikirjoituksiani varten on ratkaistu toisen kerran!: Albumini.fi -palvelun tilalle sittenkin Photobucket-albumi
Valokuvalataamisongelmien kasaantuminen Bloggerin käyttöön siis jatkui viimeksi, mutta nyt olen saavuttanut lopullisen päätöksen >> Hylkäsin sittenkin alunperin Picasan korvaajaksi aikomani Albumini.fi -palvelun, koska sen puitteissa Bloggeriin ladatuissa kuvissa ilmeni ko. palvelun logon ilmestymistä valokuviini häiritsevästi ja samalla iso kuvakoko pieneni normaalista paljon. Siksi päädyin lopulta ottamaan Photobucketin Bloggerin kuvalataamisalbumiksi.
Aivan hyvältä se vaikuttaa ja niinpä vaihdoinkin saman tien viikkoja 40 ja 41 koskeviin kasvivalokuva-aiheisiin kirjoituksiini valokuvat sen albumin puitteista korvamaan aikaisemmat Albumini.fi -kuvat >> Viikon 40 kasvivalokuva: Kuriilienkirsikka (Prunus nipponica) ja Viikon 41 kasvivalokuva: Amurinkorkkipuu (Phellodendron amurense).
Lisäksi tein nyt valmiiksi viime viikon eli viikon 42 kasvivalokuvakirjoituksen >> Viikon 42 kasvivalokuva: Nenäliinapuu (Davidia involucrata). Tämän kuluvan viikon 43 kasvivalokuvapostaus tuleekin sitten jo normaalisti sunnuntain - maanantain aikana...
Tällä valokuva-albumiratkaisulla aion nyt bloggailla seuraavat lähivuodet - Toivon mukaan...
Aivan hyvältä se vaikuttaa ja niinpä vaihdoinkin saman tien viikkoja 40 ja 41 koskeviin kasvivalokuva-aiheisiin kirjoituksiini valokuvat sen albumin puitteista korvamaan aikaisemmat Albumini.fi -kuvat >> Viikon 40 kasvivalokuva: Kuriilienkirsikka (Prunus nipponica) ja Viikon 41 kasvivalokuva: Amurinkorkkipuu (Phellodendron amurense).
Lisäksi tein nyt valmiiksi viime viikon eli viikon 42 kasvivalokuvakirjoituksen >> Viikon 42 kasvivalokuva: Nenäliinapuu (Davidia involucrata). Tämän kuluvan viikon 43 kasvivalokuvapostaus tuleekin sitten jo normaalisti sunnuntain - maanantain aikana...
Tällä valokuva-albumiratkaisulla aion nyt bloggailla seuraavat lähivuodet - Toivon mukaan...
Friday, October 25, 2013
Viikon 42 sää vuonna 2013: Tavanomaista kylmempää ja vaihtelevasti epävakaista tuulineen & yöpakkasineen; kylmintä viikonloppuna lumisateineen (Päivitetty!)
Yleiskuvaus viikon 42 - 2013 säästä Etelä-Suomeen: Jakson sää oli vaihtelevaa, mutta tavanomaista pääasiassa selvästi kylmempää ja siten jo peräti osaksi talvista sekä sisämaassa kasvukauden päättävääkin. Viikko alkoi maanantain yöpakkasilla, mutta Lappiin luoteesta tullut matalapaine leudonsi säätä lännestä käsin hetkeksi eli tiistaiksi, joka oli viikon ainoa päivä ilman yöpakkasta sekä myös pilvisin alapilvineen. Sitten ke pohjoistuuli matalapaineen jälkipuolella toi seuraavan kylmän annoksen pilvipoutaisena ja se huipentui yöpakkasiin ke-to yönä; ke päivä oli tosin viikon aurinkoisin. To aikana pieni matalapaine saapui lounaasta ja to-pe yönä se tuli voimistuvana runsaine sateineen Etelä-Suomen päälle jakaen sillä hetkellä alueen erikoisen jyrkästi eri lämpöisiin osiin; pikahetkeksi leutoon etelärannikkoon ja ensilumen monin paikoin sataneeseen lähes nollakeliseen sisämaahan. Pe matalapaineen jälkeinen entistäkin kylmempi pohjois-luoteistuuli valtasi koko alueen rajuna; pe loppupäivänä sää oli kuitenkin poutaista ja selkenevää. Tämä kylmä jakso jatkui koko loppuviikon, kun matalapaine jäi voimakkaana keskukseltaan Kuolanniemimaalle kierrättäen tarkastelualueelle puuskaista ja voimakasta luoteistuulta, missä la aikana oli runsaasti lumikuuroja ja su oli aurinkoisempaa poutasäätä. Yöpakkaset palasivat pe-la ja la-su öiksi, mutta tuulet ja kuuropilvet pitivät kovimmat pakkaset aluksi kurissa; la-su yönä lounaassa-lännessä heikenneet tuulet mahdollistivat silti jo -5 astetta kylmempiä minimilämpötiloja.
Euroopan mittakaavassa pysyvimmäksi elementiksi muodostui Britteinsaarten länsipuolella ma-ti alkaen koko viikon vellomaan jäänyt laaja matalapaine, jossa eli eri osakeskuksia; to yksi osakeskus irtosi siitä itään ja saapui em. matalapaineena to-pe Etelä-Suomeen ja siitä Kuolanniemimaalle. Toinen pysyvämmän matalapaineen paikka oli Mustanmeren tienoo to - la; itäpuolelleen kehittyi takakesä, mutta Mustanmeren pohjoispuolella oli ennen sitä leutoa ja lopussa koleaa. Tuo Britteinsaarten länsipuolinen matalapaine alkoi syöttää manner-Eurooppaan yhä leudompaa ilmaa lounaasta etenkin viikon lopussa, jolloin ajoittain oli etenkin länsiosissa kyse takakesästä. Toisaalta to - la välillä oli hetken koleampaa yöhalloineen keski- ja itäosissa ja ke Britteinsaarillakin. Sen sijaan Fennoskandia ja Länsi-Venäjän pohjoisosat olivat koko viikon jyrkästi paljon kylmempiä; Lapissa ja siitä itään talvi saapui ja jopa ankaroitui koko ajan la saakka. Etenkin Uralilla mitattiin lopulta jo kireitäkin yöpakkasia -20 asteen kylmemmällä puolella, mutta Lapissa vasta -10 ja -20 asteen välisiä lukemia eikä siellä lumipeitettäkään saatu vielä kaikkialle. Toisaalta tuo viikonlopun Kuolanniemimaan voimakas matalapaine leudonsi Uralia miedompiin pakkasiin aivan viikon lopussa ja muuta Länsi-Venäjän pohjoisosaa osin suojallekin, mutta samalla sikäläiset lumipeitteet kasvoivat monin paikoin lisää.
Ruskan eteneminen jatkui viikon mittaan yhä laajemmin ja pohjoisessa sen päättyminen kokonaan alkoi kattaa Lapin pääosan lisäksi jo Fennoskandian keskiosiakin monin paikoin sekä tietenkin Kölivuoristoa laajasti. Länsi-Venäjän pohjoisosissa ruskaton alue alkoi ulottua jo Etelä-Suomen tasan eteläpuolellekin. Ruskahuipentuma poistui Etelä-Suomesta alkuviikolla jo nopeasti ja valtasi yhä enemmän Baltiaa, Skandinavian eteläosia ja manner-Euroopan itäosia sekä Länsi-Venäjällä se jäi entistä enemmän Moskovan eteläpuolelle ja saapui Mustanmeren pohjoisrannoille monivaiheisena. Muualla manner-Euroopassa ja Britteinsaarilla ruska jatkui monivaiheisena ja laikuttaisena, mutta eteni yhä uusiin puulajeihin; läntisimmissä osissa ja etenkin Ranskassa leudot säät toisaalta hidastivat ruskan kehittymistä. Alpeilla ruska alkoi myös jo olla monin paikoin ohi. Häilyvää ruskan alkua alkoi olla Välimeren viileimmissä osissa kesävihannissa lehtipuissa.
Tämä Wikipedian ruska-artikkeli sisältää "ulkomailla"-osionsa kera lähteenä rungon sille, miten arvioin näitä ruskavaiheita Euroopan mittakaavassa.
Euroopan mittakaavassa em. tilanteet ilmenivät tarkemmin näin: Wetter3 -arkisto A ja Wetter3 -arkisto B (Esim. valinnat "Niederschlagstaerke und -form" ja "2 m Temperatur" tuovat tuttuja sääkarttatyyppejä).
Maanantai 14.10.2013: Heikko korkeapaine sijaitsi yöllä - aamulla Etelä-Suomen yllä, mutta se siirtyi päivän mittaan Baltiaan ja alkoi sulautua Itä-Euroopan - Mustanmeren tienoon isompaan ja osin takakesäiseen korkeapaineeseen; Mustanmeren länsipuolella lämpeni taas lähes helteeksi ja pohjoisreunalla jatkui leutous. Jäämerellä vaikuttanut matalapaine alkoi ulottua säärintamineen Lappiin ja sen lounaispuolitse alkoi tulla leudompaa ilmaa lännestä Suomeen. Englannin tienoille pysynyt pieni matalapaine ja Britteinsaarten länsipuolinen laaja matalapaine osakeskuksineen ylläpitivät manner-Eurooppaan leudontunutta länsi-lounaisvirtausta. Tarkastelualueella yöllä - aamulla oli laajoilla alueilla selkeää ja kylmää. Sitten päivän mittaan untuva- ja harsopilvet lisääntyivät vähitellen seassaan paikoin voimakkaita lentokonejuovia. Illalla pilvitilanne mahdollisti upeaa iltaruskoa. Aivan loppuillalla lännestä alkoi tulla alapilveksi kumpukerrospilviä. Yöllä - aamulla oli enimmäkseen tyyntä. Sitten päivän mittaan länsituulet virisivät heikoiksi - kohtalaisiksi. Yölämpötila oli sisämaassa -1 ja -4 asteen välillä ja etelärannikolla -1 ja +3 asteen välillä; lounaissaaristossa n. +5 astetta. Päivälämpötila oli +5 ja +9 asteen välillä; leudointa lounaassa.
Tiistai 15.10.2013: Lappiin tullut matalapaine siirtyi voimistuvana vähitellen Vienanmeren itäpuolelle ja sen jälkipuolella Lapista käsin alkoi purkautua kylmää ilmaa etelään; kylmä rintama alkoi ylittää loppupäivällä tarkastelualuetta pohjoisesta. Englannin pieni matalapaine siirtyi Pohjois-Saksaan - Tanskaan, mutta Britteinsaarten länsipuolinen laaja ja voimakas matalapainetoiminta pysyi aloillaan; sen säärintamat ulottuivat silti Britteinsaarille ja Ranskaan. Manner-Euroopassa oli leutoa ja etenkin idässä osin takakesäistä. Tarkastelualueella yöstä alkaen kumpukerrospilvisyys vallitsi koko päivän tiiviinä ja yhtenäisenä em. kylmän rintaman tuloon saakka; rintaman ylitys oli illalla kuiva, missä aluksi kumpukerrospilvet katosivat nopeasti kokonaan ja sitten jäljelle jäi siirtymään vyöhykkeittäin ja profiilikkaina lauttoina rintaman verho- ja hahtuvapilviä. Länsi-luoteistuulet olivat ennen rintamaa enimmäkseen kohtalaisia; rintaman tultua kohdalle tyyntyi hetkeksi loppuillalla. Yö- ja päivälämpötilojen välillä ei tässä vaiheessa ollut juuri eroa; lämpötila pysyi enimmäkseen +6 ja +10 asteen välillä; leudointa etelärannikolla. Loppuillalla sisämaassa ehti kylmetä kylmän rintaman ylityksessä jo vajaaseen +5 asteeseen.
Keskiviikko 16.10.2013: Matalapaine etääntyi itään Suomen itäpuolella levittäen jälkipuolellaan laajemmin hyvin kylmää ilmaa myös Länsi-Venäjän pohjoisosiin. Suomeen saapui Skandinaviasta heikkoa korkeapainetta. Kylmää ilmaa rajannut rintamasysteemi jäi ulottumaan Etelä-Skandinaviasta Baltian kautta Venäjälle; länsipäässä muodostui heikkoa matalapainetta. Tanskan - Pohjois-Saksan matalapaine siirtyi Mustanmeren länsipuolelle voimistuen ja viilensi mukanaan manner-Euroopan säätä; Mustanmeren pohjoispuolella tosin lämpeni lisää. Britteinsaarten länsipuolinen voimakas matalapaine alkoi syöttää paremmin säärintamia Britteinsaarten yli idemmäksi pienen osakeskuksen kera. Tarkastelualueella alkuyöllä tapahtui vielä edellispäivän kylmän rintaman ylityksen viimeiset vaiheet ylä- ja keskipilvillauttoina, mutta sitten oli vähäpilvistä ajoittaisten untuvapilvilauttojen ominaisuudessa; eniten untuva- ja harsopilviä oli illalla ja etelärannikon tuntumassa liittyen eteläpuolelle jääneeseen rintamasysteemiin. Yöllä aluksi oli tyyni hetki, kunnes em. kylmän rintaman jälkeinen pohjoistuuli oli heikkoa - kohtalaista. Illalla tuulet tyyntyivät taas. Yölämpötila oli sisämaassa nollan tienoilla - paikoin asteen-pari pakkasella ja etelärannikolla +1 ja +4 asteen välillä. Päivälämpötila jäi etelärannikolla +5 asteen vaiheille; sisämaassa jopa vain +1 ja +4 asteen välille. Illalla etenkin sisämaassa pakastui paikoin jo edellisyötä kylmemmäksi.
Torstai 17.10.2013: Kylmä korkeapaine siirtyi Suomesta yön jälkeen nopeasti Länsi-Venäjän pohjoisosiin ja tilalle alkoi saapua matalapainetta lounaasta; Etelä-Skandinaviassa muodostunut ja Britteinsaaria ylittänyt osakeskus yhdistyivät yhdeksi voimakkaammaksi matalapaineeksi alkaen siirtyä illalla Baltian ja Etelä-Suomen päälle. Toinen matalapaine jäi vellomaan Mustanmeren tienoille ja laaja matalapaine jäi yhä Britteinsaarten länsipuolelle. Korkeapaineen selännettä syntyi Länsi-Euroopan - Britteinsaarten ylle; manner-Euroopan länsiosat saivat uuden leudon annoksen. Tarkastelualueella yöllä - aamulla eteläpuolinen säärintama alkoi jo siirtyä takaisin alueelle ja voimistua em. matalapaineen lähestyttyä; untuva- ja harsopilvisyys lisääntyivät ja aamusta alkaen seassa lipui kumpukerrospilvilauttoja. Osassa länsiosia alkoi myös jo satamaan vettä ja räntää aamupäivällä. Iltapäivän - illan aikana pilvisyys runsastui yhtenäiseksi ja sateet yleistyivät; jyrkkärajaisesti räntää ja luntakin satoi n. Hämeenlinna - Tampere -väliltä pohjoiseen ja etelämpänä vain vettä. Yöllä oli tyyntä, mutta jo aamusta ja lännestä alkaen etelätuulet voimistuivat kohtalaisiksi ja iltapäivällä tuulet olivat ajoittain navakoita. Illalla tuulet heikkenivät ja alkoivat kääntyä sisämaassa itään matalapaineen keskuksen lähestyttyä. Yölämpötila oli sisämaassa -2 ja -5 asteen välillä ja etelärannikolla +1 ja -2 asteen välillä. Iltapäivästä iltaan saakka lämpötila jäi sisämaassa 0 ja +3 asteen välille. Etelärannikolla lämpötila oli iltapäivällä aluksi +3 ja +5 asteen välillä, mutta jyrkkärajaisesti sisämaahan verrattuna se alkoi kohota illalla yli +5 asteen.
Perjantai 18.10.2013: Yöllä - aamulla matalapaine oli ylittämässä Etelä-Suomea itäkoilliseen ja siirtyi sitten vähitellen kohti Vienanmerta yhä voimistuen; jälkipuolellaan pääsi koko Suomeen hyvin kylmä pohjois-luoteistuuli, kuten koko Fennoskandiaan ja lopulta osaan Itä-Eurooppaa. Britteinsaarten länsipuolella yhä vellonut iso matalapaine alkoi syöttää Länsi-Eurooppaan yhä lämpimämpää ilmaa; korkeapaineen selänne siirtyi ulottumaan Keski-Euroopasta Etelä-Skandinavian kautta Grönlantiin. Mustallamerellä jatkoi vellomistaan matalapaine; sen itäpuolella takakesä voimistui entisestään, mutta jyrkkärajaisesti Länsi-Venäjän keskellä erottui kylmä talvisää pohjoispuolelle. Tarkastelualueella yöllä - aamulla satoi laajasti, paikoin runsaasti ja sisämaassa satoi yhä myös räntää ja lunta; aamun - aamupäivän aikana viimeiset sateet ennen poutaantumista tulivat myös etelärannikolla osin räntänä. Lumipeitettä ehti muodostua sisämaahan monin paikoin. Iltapäivästä alkaen alapilveksi jäänyt kumpukerrospilvikansi aukkoili ja väheni pikkuhiljaa pois illan mittaan päästäen komean kuutamon valaisemaan. Länsirannikolta käsin alkoi kuitenkin lumikuurottelemaan loppuillalla. Yöllä - aamulla tuulet olivat heikkoja ja suunnaltaan vaihtelevia, mutta lännessä jo aamusta alkaen ja muualla puoleenpäivään mennessä pohjois-luoteistuuli voimistui navakaksi ja puuskissa lännessä ajoittain jopa kovaksi. Illalla tuulet heikkenivät vain vähän. Lämpötila käyttäytyi yöllä - aamulla erikoisen jyrkkärajaisesti; sisämaassa se pysyi 0 ja +2 asteen välillä ja kerkesi ensimmäisenä poutaantuneessa länsiosassa laskea asteen pari pakkasellekin, mutta kerkesi kohota etelärannikolla - kaakonkulmalla paikoin jopa +9 asteen paikkeille aamuyöllä. Aamun ja aamupäivän aikana pohjoistuulen tulvahtaminen romahdutti nekin lämpötilat nopeasti 0 ja +2 asteen välille. Iltapäivällä lämpötila jäikin koko alueella +1 ja +4 asteen välille; lounaissaaristossa oli n. +5 astetta. Illalla alkoi pakastaa etenkin sisämaassa.
Lauantai 19.10.2013: Matalapaine jäi voimakkaana pyörimään keskukseltaan Kuolanniemimaalle; Fennoskandia pysyi hyvin kylmänä ja kylmyyttä pääsi Baltian kautta myös Mustanmeren pohjoisreunalle takakesän alkaessa kaventua itäpuolella. Korkeapaine siirtyi manner-Euroopassa itäosiin yön halloineen ja Britteinsaarten länsipuolinen matalapaine alkoi täten pumpata lounaasta lämmintä ilmaa myös vähitellen Keski-Eurooppaankin; Ranskan alueella oli jo takakesäistä. Britteinsaaret olivat säärintamien ylityksessä epävakaiset. Tarkastelualueella yöllä - aamulla luoteistuulet toivat Pohjanlahdelta lumikuuroja lähes koko alueelle vaihtelevan runsaassa pilvisyydessä kuutamon välillä pilkahdeltua. Aamupäivän - keskipäivän aikana oli hetken selkeämpää, mutta iltapäivällä harsoisia ja nopealiikkeisiä lumi-räntä-lumiraekuuropilviä syntyi taas yleisesti; osa kuuroista oli hetken sakeita. Illalla kuuropilvet hajaantuivat vähitellen. Säilyvää lumipeitettä syntyi paikoin lisää sisämaassa. Luoteistuulet olivat edelleen kohtalaisia - navakoita; puuskat voimakkaimpia iltapäivän kuuroissa. Illalla tuulet heikkenivät etenkin länsi-lounaiskolkassa. Yölämpötila pysyi tuulten ja kuurojen takia kurissa; sisämaassa pakkasta oli -1 ja -4 asteen välillä ja etelärannikolla lämpötila oli 0 vaiheilla. Päivälämpötila oli etelärannikolla ja lounaassa +5 asteen vaiheilla ja sisämaassa +1 ja +3 asteen välillä. Illalla pakastui etenkin länsiosissa heikenneen tuulen alueella.
Sunnuntai 20.10.2013: Matalapaine jatkoi vielä yöllä voimakkaana Kuolanniemimaan paikkeilla aiheuttaen Lappiin taas rajuja pohjoistuulia; loppupäivän aikana se etääntyi koilliseen. Britteinsaarten länsipuolella kehittyi uuttakin laajaa matalapainetta, mutta aikaisempi matalapaine venyi viimein kiilana itään niin, että okludoituva rintamasysteeminsä itä-länsisuunnassa alkoi ulottua Tanskan kautta Baltian eteläosiin sateineen. Sen myötä korkeapaine syrjäytyi Itä-Euroopasta Mustallemerelle, mutta em. rintaman pohjoispuolelle jäi kylmää korkeapaineen selännettä Baltian pohjoisosista Skandinavian kautta Grönlantiin. Rintaman eteläpuolella manner-Eurooppa lämpeni yhä laajemmin itään joten ko. rintama alkoi jakaa lämpötiloja hyvin jyrkästi kahtia. Tarkastelualueella alkuyöllä oli liikkeellä vielä yksittäisiä heikkoja lumikuuroja, mutta aamuksi selkeni laajasti. Tosin etelärannikolle alkoi ulottua aamuksi etelästä em. rintaman ulommaisinta untuvapilvivyöhykettä terävärajaisena. Se vetäytyi loppupäivällä takaisin etelämmäksi. Muutoin jatkui selkeä sää, paitsi sisämaassa syntyi iltapäivällä vähän ohutta kumpukerrospilvikokkaretta. Luoteistuulet olivat lounaisosan heikkotuulista aluetta lukuun ottamatta vielä aluksi kohtalaisia. Illalla tuulet heikkenivät selvästi muuallakin. Yölämpötila oli lännen sisämaassa paikoin -5 asteen kylmemmällä puolella mukaan lukien jopa Ahvenanmaa. Muutoin minimilämpötila oli enimmäkseen -1 ja -5 asteen välillä; leudointa etelärannikolla. Päivälämpötila oli lounaassa - etelärannikolla +5 asteen vaiheilla ja sisämaassa +1 ja +4 asteen välillä. Illalla pakastui taas nopeasti etenkin sisämaassa.
Alkaneen viikon 43 sääennuste Etelä-Suomeen (Päivitetty!): Toteutunutta säätä on taas jo ma - to välinen aika ja osaksi tätä julkaisuhetken perjantaita. Niinpä ennuste koskee taas vain viikonloppua sekä ensi viikon 44 alkupuolta. Tuosta toteutuneesta säästä tässä sen verran, että tarkastelualueella ma - ti olivat vielä hyvin kylmiä korkeapainesäässä, jolloin yöpakkasissa mitattiin sisämaassa jopa -5 ja -10 asteen välisiä lukemia. Sitten keskiviikkona korkeapaineen väistyttyä kaakkoon läntinen voimakas matalapainetoiminta toi leudontavat voimakkaat lounaistuulet tilalle vesisadealueen kera ja torstaihin mennessä kostean utuisessa ja osin sumuisessa säässä lämpötilat kohosivat yötä-päivää +10 asteen vaiheille ja ajoittain jopa n. +12 asteeseen saakka.
Tänään perjantaina vähän viileämpi ja kuivempi länsituuli on vallinnut ja lämpötilat ovat jääneet pääasiassa vähän vajaaseen +10 asteeseen, mutta etelärannikolla - lounaassa +10 asteen ylityksiä on tehty tänäänkin. Torstain udut, tihkusateet ja kuurot ovat kuitenkin poistuneet ja jäljellä on ollut alapilvikantena rakoilemaan yrittävät kumpukerrospilvet. Nyt illalla on selkenemässä osaksi, kun lännestä tulee heikko korkeapaineen selänne ja näin ollen pe-la yöksi sisämaassa lämpötilat voivat laskea 0 ja +4 asteen välille ja etelärannikolla +5 asteen lähelle.
Jatkossa huomenna la läntinen matalapainetoiminta tuo taas annoksen leutoa ilmaa lounaasta runsaan vesisadealueen kera, kun rintamasysteemi ylittää alueen itäkoilliseen. Ilmamassan utuisuus lisääntyy samalla uudestaan ja lounaistuulet voimistuvat. Lämpötilat kohoavat taas +10 asteen vaiheille iltaan mennessä; leudointa lounaassa.
Sunnuntaina Britteinsaarten luoteiskulmalla on hyvin laajan ja voimakkaan matalapaineen keskus, joka kierrättää lounaasta hyvin leutoa ja kosteaa ilmaa Suomeen ja tarkastelualueella jatkuu pilvinen, utuinen ja ajoittain tihkusateinen sää. Lämpötilat ovat +10 asteen vaiheilla yötä-päivää ja ajoittain taaskin jopa reilut +10 astetta sisämaatakin myöten.
Ensi viikon alussa jännitetään rajun myrskyn tuloa!! >> Näillä näkymin jo su aikana tuon em. laajan matalapaineen lounais-eteläreunalla syntyy nopeasti hyvin raju osakeskus, jonka liikerata ma-ti aikana olisi Englanti - Benelux-maat - Tanska / Etelä-Ruotsi - Baltia; osakeskus saapuisi ma-ti yönä - ti aamuna suoraan Etelä-Suomen päälle, mutta sen eteläpuoliset voimakkaimmat tuulet jäisivät siten täpärästi Baltian puolelle... Tätä myrskyä on seurattava ja tarkennusta sen reittiin ja luonteeseen tulee sunnuntaina!...
Joka tapauksessa ma - ti aikana jatkuu edelleen hyvin leuto ja kostea voimakkaiden etelän ja lännen välisten tuulten sää, missä lämpötilat ovat vähän +10 asteen molemmin puolin. Sateita voi tulla ajoittain jo ma aikana, mutta joka tapauksessa ti tuo raju osakeskus tuo runsaita sateita, joista voi olla tulvien aiheuttajaksikin...
Tuon osakeskuksen tulon jälkeen keskiviikkona jälkipuolella ainakin Lappiin tulee pohjoisesta lisää kylmää talvi-ilmaa, mutta tarkastelualueelle se ei ulottune; kuitenkin lännestä-luoteesta käsin viilenee ja ilmamassa kuivuu; utu hälvenee ja pilvipeite alkaa rakoilla. Torstaina olisi vuorossa korkeapaineen selänne lännestä ja mahdollisesti hetken yöpakkasta sisämaassa, mutta lännessä muhiva uusi voimakas matalapainetoiminta toisi kuitenkin pian taas perään hyvin leutoja ja voimakkaita länsi-lounaistuulia sateiden kera...
Euroopan mittakaavassa talvinen sää on siis ahtaalla lähipäivinä ja se keskittyy vain Lappiin ja Länsi-Venäjällä pohjoisimpiin Jäämeren läheisiin osiin sekä Uralille; näillä seuduilla lämpötila pysyy pakkasella koko ajan, mutta lännestä-lounaasta Fennoskandian ylittävät em. sadealueet tuovat monin paikoin runsaasti lisää lunta. Viikonvaiheessa tilapäistä suojasäätä voi olla vähän laajemmin siellä. Etelämpänä on siis länsi-lounaisvirtauksessa pääasiassa hyvin leutoa, kuten on ollut koko viikon manner-Euroopassa ja sitten ke alkaen Fennoskandian eteläosissakin; manner-Euroopassa etenkin tänä viikonloppuna on yhä jopa takakesäisen lämmintä, missä ajoittaisiin rintamasateisiin voi liittyä yhä paikoin ukkostakin. Myös Länsi-Venäjän eteläosissa alkaa leudontua lisää / uudestaan. Ensi viikolla 44 manner-Euroopassa voi jonkin verran viiletä lännestä käsin alueelle tulevan korkeapaineen takia, jolloin pouta-alueilla hallan mahdollisuus voi kasvaa. Erittäin leuto sää siirtyy silloin Itä-Eurooppaan ja Länsi-Venäjän eteläosiin surkastuen siellä pois ja siis to alkaen uusi annos leutoa säätä ohjautuu silloin Atlantilta ja osin Britteinsaarilta Fennoskandiaan.
Näin ollen syksy etenee jatkossa vain hitaasti laajalla alueella, mutta kontrastina sille Lapin - Uralin -välisellä kaistaleella talvi jatkuu ja ilmenee etenkin lumipeitteiden huomattavan reippaana karttumisena ajankohtaan nähden.
Päivitys sunnuntaina 27.10.2013 klo. 23:00: Sääennustepäivityksessä päähuomio kohdistuu jo nyt Britteinsaarten eteläisimmissä osissa alkaneeseen suorastaan hirmumyrskyyn!! >> Tällä hetkellä arvioituna ko. matalapaineen keskuksen reitti ei ole kovinkaan paljoa muuttunut tuosta em. vanhemmasta arviosta. Sen eteläreunalla ovat rajuimmat myrskypuuskat lounais-länsituulina ja niiden ennustettu reitti suht kapeana vyöhykkeenä näyttää seuraavanlaiselta aikataulutettuna:
Myrskytuhoja runsaasti kokevat alueet maanantain ja tiistain aikana! >> Tästä hetkestä alkaen maanantain puolelle alkuyöhön Englannin eteläosat > Alkuyöstä aamuun Hollanti > Aamu ja aamupäivä Tanska > Aamupäivästä iltapäivään Etelä-Ruotsi > Iltapäivällä ja alkuillalla pahin myrsky alkaa sitten ylittämään Itämerta ja rantautuminen Baltiaan alkaa: Tässä vaiheessa menee Etelä-Suomen kannalta hyvin mielenkiintoiseksi, kun joissakin sääennustemalleissa hyvin rajuja puuskia voisi sittenkin ulottua jo maanantain illasta alkaen myös Varsinais-Suomeen, Uudellemaalle ja Kymenlaaksoon... Pahimman myrskyn kouriin joutunee silti varmimmin juurikin Viro. Myrsky pitää lähes täyden voimansa vielä tiistaina yöllä - aamulla ja ko. matalapaineen keskuksen tarkasta reitistä Etelä-Suomen yli sinä aikana riippuu sitten se, kuinka rajut puuskat mahdollistuvat edelleen tarkastelualueella ja etenkin etelärannikolla. Sitten myrskymatalapaine alkaa vihdoin selvemmin heiketä, mutta länsi-luoteistuulet pysyvät kuitenkin pitkään tiistaina senkin jälkeen vielä hyvin voimakkaina tarkastelualueella.
Myrskytuhoihin ja sähkökatkoihin kannattaa siis joka tapauksessa varautua ma illasta alkaen. Aloitan huomenna maanantaina tarkemman myrskyseurannan viimeistään alkuillalla!... Viimeistään siinä on sitten ns. lopullisesti selvillä rajuimpien tuulien osumistarkkuus Etelä-Suomeen!...
Muilta osiltaan tuo em. ennuste pitää edelleen hyvin kutinsa alkavalle viikolle 44, joten siihen ei ole oikeastaan paljoakaan lisättävää / muutettavaa näillä näkymin. Voidaan todeta kuitenkin vielä, että ensi yönä lounaasta ulottuu erityisen leutoa annosta tarkastelualueelle, joten yölämpötila voi jäädä jopa +10 asteen yläpuolelle monin paikoin. Tänäänhän on ollut manner-Euroopan keski- ja itäosissa sekä Etelä-Skandinaviassa ja Baltiassa huippulämpötiloja; mm. Varsovassa yli +20 astetta, Kööpenhaminassa +17 astetta, Tukholmassa +15 astetta ja Baltian eteläosissakin yli +15 astetta!
Leutous pysyy huomattavana tuon myrskymatalapaineen tuloon saakka, mutta sen mukana kiertyy sitten lännestä - luoteesta viileämpää ja kuivempaa ilmamassaa, jolloin lämpötiloissa aletaan jäämään tiistaina vajaaseen +10 asteeseen. Ajoittaisia vesisateita esiintyy jo maanantaina alkupäivälläkin, mutta tuo myrskymatalapaine tuo runsaita sateita ma-illasta tiistaille alkupäivään; ti iltapäivällä viimeistään alkaa poutaantumaan ja pilvipeite voi rakoilla.
Keskiviikkona heikkenevä luoteistuuli tuo edelleen vähän viileämpää ilmaa ja pilvipoutaisessa säässä lämpötilat pysyvät +5 ja +9 asteen välillä. Torstain yönä voi olla alle +5 astetta etenkin sisämaassa, mutta näillä näkymin jo to päivällä länsi-lounaisvirtaus voimistuu uudelleen ja leuto sää jatkunee koko loppuviikon voimakkaiden matalapaineiden sarjan asettuessa pohjoiselle reitille Atlantilta Lappiin / Jäämerelle; seassa voi olla osakeskuksia, joista joku voi osua myös Etelä-Suomeen muuttaen länsivirtausrakennetta... Tästä tarkennusta seuraavassa viikkosääraportissa, mutta ensi viikon loppu ollee joka tapauksessa leuto, epävakainen ja ehkä taas ajoittain hyvin voimakastuulinenkin...
Tässä on lopuksi linkit tuota myrskyä koskeviin uutisjuttuihin >> Travel warnings as UK braced for severe storm and rain ja Voimakas syysmyrsky saapuu Britanniaan – Suomeen odotettua aiemmin.
Sääennusteisiin lähteenä on mm.: Weatheronline, Expert Charts.
Luontohavaintoja viikolta 42 - 2013: Ruskan huipentuminen ohittui nopeasti etelärannikoltakin tällä jaksolla, mihin olivat suurena syynä su-ma yön pakkanen ja sitten lähes jatkuva yöpakkaskylmyys loppuviikolla: Tämä varisutti ruskaantuneita lehtiä tehokkaasti pois ja niinpä sisämaassa lehtien varistumisen aste alastomaksi jo maanantaista alkaen oli maisemissa reippaasti yli puolet. Etelärannikolla varistumisen aste viipyi vielä monin paikoin vajaassa puolessa tuonne viikon loppupuolen kylmään jaksoon saakka, mutta sitten silläkin alueella varistuminen kiritti yli puoleen vaiheeseen. Sisämaassa alkoi olla alueita silloin jo kokonaankin alastomana. Kylmä sää toisaalta hidastutti vielä vihreiden lehtien ruskaantumista paljon; viikon lopussa se oli jopa jumissa.
Seuraavassa kasvilajikohtaista pitkää analyysiä viikon ruskavaiheista perustuen pääasiassa edellisviikonkin lajivalikoimaan >>
Jo alkuviikosta lähtien varistuneita - lähes varistuneita olivat mm. lehtosaarni (Fraxinus excelsior), virpiangervo (Spiraea chamaedryfolia), viitapihlaja-angervo (Sorbaria sorbifolia), mantsurianonnenpensas (Forsythia mandshurica), kirsikkasorvarinpensas (Euonymus planipes), ussurinpäärynä (Pyrus ussuriensis) sekä osa amurinkorkkipuista (Phellodendron amurense). Edellisviikolta saakka jo loppuunvaristumista vielä enemmän ilmensivät viimeisetkin tuomet (Prunus padus) sekä kaikki ensimmäisen ruskavaiheen metsävaahterat (Acer platanoides). Kaikki nämä olivatkin sitten käytännössä kokonaan alastomia viikon loppuun mennessä.
Nopeasti lähes - täysin varistuneiksi kirittivät myös suurin osa mongolianvaahteroista (Acer tataricum ssp. ginnala), katsura (Cercidiphyllum japonicum) ja kotipihlaja (Sorbus aucuparia) monilta osin. Ulkomaisista pihlajista ruskassaan säilyivät vielä näyttävästi monet japaninpihlajat (Sorbus commixta) sekä haaleammin saksanpihlaja (Sorbus aria) ja pyreneittenpihlaja (Sorbus mougeotii) jopa osaksi kesäasussakin. Ruosteviini (Vitis coignetiae) ja villiviinit (Parthenocissus sp.) säilyivät vielä varsin lehtevinä pakkasilta eniten suojaisilla paikoilla; muutoin ne joko varistuivat / monien muidenkin viiniköynnösten kohdalla kärsivät lehdiltään pakkasvaurioita lisää.
Etelä-Suomen ruskahuipennuksen kanssa samaan aikaan parhaiten omaa ruskahuipennustaan edellisviikolla tehneiden lajien joukossa loppuunvariseminen ilmeni eriaikaisesti: Ensimmäisinä niistä lähes alastomiksi ehtivät tulla viikon mittaan jo; rusokirsikka (Prunus sargentii), monet aronialajit (Aronia sp.), korallikanukka (Cornus alba "Sibirica"). Muut kanukkalajit säilyivät paljon lehtevämpinä ja osaksi vielä kesäasussakin.
Selvästi lehtevämpinä niistä säilyivät vielä mustamarjaorapihlaja (Crataegus douglasii), monet omenapuut, humalapyökki (Ostrya virginiana), vuorijalava (Ulmus glabra), kynäjalava (Ulmus laevis), koivuangervo (Spiraea betulifolia), seppelvarpu (Stephanandra incisa), monet tuhkapensaslajit (Cotoneaster sp.) ja amerikantaikapähkinä (Hamamelis virginiana). Pikkuherukka (Ribes glandulosum) alkoi varistua hitaasti alastomaksi, mutta sen pitkittynyt ruska jatkui vielä vajaalehtisenä viikon loppuun.
Myöhäisemmät onnenpensaslajit (Forsythia sp.) sekä norjanangervo (Spiraea "Grefsheim") alkoivat olla osittain ruskahuipennuksessa etenkin niillä alueilla, missä pakkasista oli vähiten varistumis- ja onnenpensaiden tapauksessa pakkasvauriohaittaa. Jotkut näistä varistuivat viikonlopun aikana jo osittain tyhjiksi; etenkin koreanonnenpensas (Forsythia ovata).
Osa omenapuista (Malus sp.) pysyi vielä jopa osittain kesäasussakin, mutta toinen osa varhaisimmista (Malus sp.) varistui jo lähes tyhjiksi. Kesäasuissaan olivat vielä osaksi myös hapankirsikka (Prunus cerasus) ja imeläkirsikka (Prunus avium). Niillä ruska eteni parhaiten jälkimmäisellä jopa poikkeuksellisenkin kirkkaaksi ja punaiseksi; se alkoi viikon lopussa kuitenkin varistua suureksi osaksi jo alastomaksikin ja oli herkkä ottamaan myös pakkasvaurioruskaa lehtiinsä viikon lopussa.
Tuomipihlajat (Amelanchier sp.) varistuivat kaikkien lajien osalta ennenaikaisesti jo lähes - kokonaan alastomaksi viikon aikana, missä siis vaikutti kesällä pitkään vaivanneet härmäsienet etenkin rusotuomipihlajassa (Amelanchier lamarckii).
Metsävaahteran (Acer platanoides) monivaiheisessa ruskassa ensimmäisen ruskavaiheen jo alastomien puiden joukkoon alastomaksi varistuivat nopeasti myös suurin osa toisen ruskavaiheensa puista; pieni osa jäi vielä vähän lehteväksi su mennessä. Sen sijaan kolmannen eli viimeisen ruskavaiheen puilleen oli vasta alkamassa ruskahuipennus ja osa niistä pysyi viikon lopussakin vielä lähes täysin kesäasussa. Näitä puita on lähinnä vain etelärannikolla.
Luonnossa haavan (Populus tremula) kasvustoista pääosa alkoi olla kokonaan varistunut jo viikon alussa, mutta pieni osa myöhäisimmistä haavoista säilyi vielä jopa osittain kesäasussakin. Toisaalta jotkut niistä alkoivat varistaa lehtiään vajaaruskaisenakin. Pylväshaapa (Populus tremula "Erecta") pysyi pääosin kesäasussa edelleen, mutta ruskaantuminen eteni osassa niitä jo runsaisiin kirkkaisiin väreihin.
Koivujen (Betula sp.) ruska eteni haapoja selvästi myöhemmässä; kokonaan varistuneita olivat jo edellisviikon puolelta ruostesienistä pahiten kärsineet puut etenkin sisämaassa, mutta etelärannikolla puolestaan ruskahuipennuksessa säilyi viikon mittaan vielä suurin osa puista ja jotkut olivat jopa osittain kesäasussakin vielä koko viikon. Toisaalta viikon loppuun mennessä etelärannikonkin ruostesienikärsimättömistäkin koivuista moni alkoi olla lähes varistuneita. Sisämaassa kokonaan varistuneiden koivujen määrä alkoi ylittää puolet. Lepillä (Alnus sp.) lehtivarisemisen aikataulu noudatti yhä lähes samaa tahtia kuin koivuilla; lehtevimpinä säilyivät jotkut tervalepät (Alnus glutinosa).
Raita (Salix caprea) ja monet pajut olivat pääosaltaan vasta saavuttamassa ruskahuipennustaan; raita värjääntyi vaihtelevasti keltaisen ja ruskean huipennukseen viikon mittaan yöpakkasten vaikutettua. Jotkut myöhäisimmät raidat säilyivät etenkin etelärannikolla osaksi kesäasussa viikon lopussakin. Toisaalta eniten kesän aikana ruostesienistä tai härmästä kärsineet raidat alkoivat varistua tyhjiksi.
Hopeasalava (Salix alba "Sibirica") noudatti yhä normaalia aikaisempaa varistumista; puunsa olivat viikon mittaan puoliksi - lähes tyhjiksi varistuneita. Syynä ruostesienet. Harvinainen toisusupaju (Salix urbaniana) / (Toisusu urbaniana) pysyi kesäasussa edelleen, muttei kärsinyt pakkasvaurioita.
Metsätammella (Quercus robur) ruskaantuminen eteni yhä kaksijakoisesti; monet puunsa olivat viikon mittaan pitkän aikaa kelta-ruskeassa ruskahuipennuksessa ja osittain alkoivat varistua kunnolla viikon lopussa. Toisaalta joitakin muita puitansa säilyi yhä osittain kesäasussa koko viikon.
Myös pähkinäpensas (Corylus avellana) eteni ruskassa kaksijakoisesti lähes samaan tapaan, mutta varhaisimmat yksilönsä alkoivat olla jo kokonaankin varistuneita viikon lopussa. Yksittäisiä rehevimpiä pähkinäpensaita säilyi lähes täysin kesäasussa, mutta sisämaassa lehtiensä pakkasvaurioitakin ilmeni sellaisilla yksilöillä.
Mongoliantammi (Quercus mongolica), amerikanpyökki (Fagus grandifolia) ja euroopanvalkopyökki (Carpinus betulus) etenivät osittain ruskahuipennukseen, mutta näistä mongoliantammi alkoi varistua alastomaksi muita paljon nopeammin viikon lopussa. Euroopanpyökki (Fagus sylvatica) alkoi viimein ruskaantua osaksi, mutta paljon kesävihreää säilyi viikon loppuun saakka; sillä ilmeni hieman myös pakkasvarioruskistumista.
Pohjoisamerikkalaisista tammilajeista keltatammi (Quercus muehlenbergii) ja mustatammi (Quercus velutina) alkoivat viimein tulla ruskan alkuun, mutta jo lähes ruskahuipennuksessa etenivät otatammi (Quercus palustris) ja keskilännentammi (Quercus ellipsoidalis). Näitä yleisempi punatammi (Quercus rubra) oli lähes samassa tahdissa ruskahuipennuksessa kuin em. metsätammi.
Poppeleilla ruskan eriaikaisuus ilmeni yhä jyrkän kontrastisesti: Kanadanpoppeli (Populus X canadensis "Regenerata") jatkoi koko viikon kesäasussa, mutta osittain ruskaantumaan alkanut wilsoninpoppeli (Populus wilsonii) alkoi varisuttaa lehtiään jopa kerralla osittain vihreinä viikonlopun yöpakkasissa. Ruskan huipentumassa olivat viikon mittaan isopoppeli (Populus X generosa), jättipoppeli (Populus trichocarpa) ja harmaapoppeli (Populus canescens), joista runsaiten varistuneeksi su mennessä tuli isopoppeli. Koreanpoppeli (Populus koreana) tuli jo kokonaan alastomaksi viikon mittaan. Balsamipoppeli (Populus balsamifera) oli yhtäältä jo alaston sekä vielä osaksi lehtevä / ruskan huipennuksessa.
Puistolehmuksien (Tilia X vulgaris) ruska saavutti viikon mittaan viimeisiltä osiltaankin huipennuksen ja monet puunsa alkoivat varistua alastomiksi; viikon lopussa lähes alastomia olivatkin jo suurin osa. Etenkin sisämaassa monet lehtevänä sinnitelleen puunsa saivat myös pakkasvaurioruskeutta yhä lisää ennen alastomuutta. Ensimmäisinä täysin alastomia olivat ruostesienistä loppukesällä kärsineet puut.
Kuusamat (Lonicera sp.) ja jasmikkeet (Philadelphus sp.) etenivät ruskansa alussa, mutta pysyivät vielä paljon kesäasussakin; etenkin sisämaassa jasmikkeiden lehdille tuli lisäksi pakkasvaurioita ja niillä lehdet varisivat osaksi vihreinäkin sen takia varsin paljon. Höyhenpensasta (Fothergilla major), neilliaa (Neillia sinensis) ja kerriaa (Kerria japonica) koski edelleen lähes sama, mutta näillä sisämaassa olisi tullut paljon enemmänkin pakkasvaurioita lehtiinsä; niistä ei ole havaintomateriaalia sisämaassa. Kellokuusama (Kolkwitzia amabilis) pysyi edelleen lähes - kokonaan kesäasussa ja villaheisillä (Viburnum lantana) jatkui vasta häilyvä ruskan alkuvaihe.
Magnoliat (Magnolia sp.) alkoivat saamaan viikon yöpakkasista yhä enemmän ruskeaa pakkasvaurioväriä lehtiinsä sekä varistumaan siksi yhä enemmän, mutta etelärannikon suojaisimmilla paikoilla säilyi joitakin pensaitaan vauriotta varsinaisen ruskansa alkuvaiheissa - lähes huipennuksessa; näin mm. Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Atsaleoilla (Rhododendron sp.) oli lähes vastaava tilanne, mutta varsinaisessa ruskassaan pisimmällä olleet lajit / lajikkeet alkoivat varistua osin jo tyhjiksi ja myöhäisimmät olivat yhä lähes kesäasussa.
Syyshortensian (Hydrangea paniculata "Grandiflora") ruska lakkasi myös varsin nopeasti viikon mittaan ja sen kukintotertut ruskeentuivat entisestään lisää ja yleisemmin viikon yöpakkasissa. Toisaalta etelärannikon suojaisimmilla paikoilla su saakka säilyi vielä yksittäisiä pensaita vaaleanpunaisessa kukkaterttuvaiheessa lähes lehdettömänäkin.
Pihasyreenin (Syringa vulgaris) varhaisin ruskaosa alkoi varistua jo tyhjäksi lehdistä, mutta myöhäisin ruskaosa sinnitteli edelleen lähes kesäasussa; sisämaassa niiden lehdilleen tuli paikoin vähäistä pakkasvioitusta / varistuivat osaksi vihreinäkin.
Jalopähkinöillä (Juglans sp.) ja siipipähkinöillä (Pterocarya sp.) osa puistaan oli jo viikon alkuun mennessä alastomia ja su-ma yön pakkaset varisuttivat lisääkin yksilöitään alastomaksi; osa kuitenkin säilyi etelärannikolla viikon lopulle lehtevänä etenemässä ruskahuipennuksessa - ruskan alussa. Viikonlopun - viikonvaihteen pakkaset alkoivat varistaa sitten niitäkin alastomaksi kerralla.
Balkaninhevoskastanjan (Aesculus hippocastanum) varhaisimmat yksilöt ohittivat ruskahuipennuksen ja alkoivat varistua tyhjiksi. Sama varistuminen koski jo aikaisemmin pahiten lehdiltään pakkasvioittuneita puita. Sen sijaan pakkasvioittumattomia myöhäisiä yksilöitään sinnitteli edelleen osittain - lähes kokonaankin kesäasussa.
Ulkomaisista harvinaisuuksista seuraavat ruskatilanteet ovat peräisin Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä tehdyistä havainnoista >> Ruskassaan aivan viikon loppuun liiemmittä pakkasvaurioitta selvisivät jumaltenpuu (Ailanthus altissima), lakkipuu (Cladrastis kentuckea) ja maakkia (Maackia amurensis). Samalla tavalla häiriintymättä ruskahuipennustaan saavuttivat nenäliinapuu (Davidia involucrata), tulppaanipuu (Liriodendron tulipifera) ja samettisumakki (Rhus hirta), josta havaintoesimerkki on myös Espoon Tapiolasta ja vain siellä sen yksilö oli saavuttamassa ruskahuipennustaan punaisena lajityypillisesti. La-su välisen ja viimeistään su-ma välisen yön pakkanen oli ko. paikalla jo sillä tavalla kohtalokas, että jommalla kummalla kerralla lehtensä varistivat kokonaan kertaiskusta nenäliinapuu ja jumaltenpuu. Muilla lehdet säilyivät ainakin osittain ja eniten lähes kokonaan tulppaanipuulla ja samettisumakilla.
Lähes täysin kesäasussa - ruskansa alussa olivat Kaisaniemessä vieläkin neidonhiuspuu (Ginkgo biloba) sekä hernekasvipuista valeakaasia (Robinia pseudoacacia), kolmioka (Gleditsia triacanthos) ja kentuckynpapupuu (Gymnocladus dioica); näillä nuo samat viikonlopun - viikonvaihteen 42 / 43 yöpakkaset vaikuttivat siten, että neidonhiuspuu varistui kerralla kokonaan, valeakaasian lehdet kuivuivat pakkasvarioissaan kurttuun suureksi osaksi, kentuckynpapupuun lehdet saivat laikuttaisesti ruskeaa vaurioväriä ja kolmioka säilyi vain vähäisillä ruskehtavilla vauriosävyillä - varistui osittain lisää.
Jalokastanja (Castanea sativa) säilyi pakkasvaurioitta, mutta alkoi viimein tulla ruskaantumisen alkuun. Keltatrumpettipuu (Catalpa ovata) varistui jo kokonaan tyhjäksi, mutta eteläntrumpettipuulla (Catalpa bignonioides) jo aikaisemmin osittain pakkasvaurioituneet lehtensä vaurioiutuivat lisää etenkin tuon viikonvaihteen 42 / 43 pakkasissa, mutta säilyi vielä lähes varistumatta.
Siperianlehtikuusi (Larix sibirica) eteni koko viikon ruskahuipennuksessaan ja alkoi varistua osaksi jo yli puolityhjäksi viikon lopussa. Muut lehtikuuset olivat vasta ruskaantumisen alussa / osittain täysin kesäasussakin. Tuolla Kaisaniemessä suosypressi (Taxodium distichum) alkoi saavuttaa ruskahuipennustaan normaalia paljon aikaisemmin, mutta kiinanpunapuu (Metasequoia glyptostroboides) eteni hitaasti vasta ruskaantumisen alussa; jälkimmäiselle tuli myös vähän pakkasvaurioruskeutta lehtiinsä.
Sitten vielä muita kasvi- ja luontohavaintoja >> kukintaa ilmeni vielä hiipuvasti tuoksuasterilla (Aster novae-angliae), myöhäisillä ryhmäruusuilla (Rosa cv.) sekä monilla pensashanhikeilla (Dashipora sp.). Luonnossa saunakukan (Tripleurospermum inodorum) kukintaa riitti yhä monin paikoin. Ruskansa huipentumaa alkoivat saavuttaa perennoista parsa (Asparagus officinalis) ja rantatyräkki (Euphorbia palustris).
Nurmikoiden kasvu oli lähes täysin pysähtynyttä kylmyyden takia ja sisämaassa näin oli erityisesti, mutta niiden vihreys säilyi yhä varsin hyvin. Yöpakkaset alkoivat lopettaa sienten valtakautta, mutta sammalilla jatkuivat hyvät olosuhteet haihdunnan vähennyttyä jo lähes minimiin. Maaperän kosteus säilyikin jo varsin hyvin ja to-pe sateista märkyyttä tulikin laajasti paljon lisää; paikoin jopa lieviksi tulviksi asti.
Lisäksi siis to-pe sadealueesta sisämaahan saatiin monin paikoin ensimmäinen parin - kolmen sentin lumipeite, jossa lumisimmat alueet olivat Pirkanmaa, osa Kanta-Hämeen eteläosista, Uusimaa sisämaaosaltaan, Päijät-Häme sekä osa Kymenlaakson sisämaata sekä näiltä alueilta kohti Keski- ja Itä-Suomea. Viikonloppu oli niin kylmä, että lumi pysyi maassa varjopaikoilla lähes sulamatta, vaikka päivälämpötila oli asteen pari plussalla. Lisäksi la lumikuuroista saatiin lisääkin lunta n. sentin verran monin paikoin sisämaassa.
Yöpakkaset puolestaan jäädyttivät etenkin sisämaassa maata jo parin - kolmen sentin verran jäähän ja la - su iltapäivien auringonpaisteessakaan se ja jäätyneet lätäköt eivät jaksaneet sulaa kuin vain pieneksi osaksi. Myös etelärannikolla lätäköt pysyivät osittain jäässä aamusta iltaan.
Jokien virtaamat pysyivät ajankohdalle normaaleissa korkeuksissa. Vesistöjen pintavesilämpötilat laskivat etenkin viikon loppupuolen kylmässä säässä ja järvissä tyypillisesti eniten; kylmeneminen oli erilaista eri kokoisissa - syvyisissä järvissä, joten lämpötilaeroja ilmeni joidenkin vesien kylmettyä sunnuntaihin mennessä selvästi alle +5 asteen ja joissakin isoissa järvissä ulapoilla pysyi vielä reilun +5 asteen lämpötiloja. Viikonlopun yöpakkaset myös jäädyttivät seisovavetisiä poukamia ja lampia ensimmäisiin ohuisiin jääkansiin. Suomenlahden vedet sen sijaan kylmenivät paljon järviä hitaammin; viikon loppuun mennessä sisälahdissa pintavedet kylmenivät toki jo selvemmin alle +10 asteen, mutta ulapalla säilyi yhä myös reilun +10 asteen pintavesilämpötiloja.
Luontohavaintoihin lähteinä ovat mm.: Siitepölytiedote, Itämeriportaalin meriveden pintalämpötilaennuste ja Ympäristö.fi:n pintavesien lämpötilat.
Euroopan mittakaavassa pysyvimmäksi elementiksi muodostui Britteinsaarten länsipuolella ma-ti alkaen koko viikon vellomaan jäänyt laaja matalapaine, jossa eli eri osakeskuksia; to yksi osakeskus irtosi siitä itään ja saapui em. matalapaineena to-pe Etelä-Suomeen ja siitä Kuolanniemimaalle. Toinen pysyvämmän matalapaineen paikka oli Mustanmeren tienoo to - la; itäpuolelleen kehittyi takakesä, mutta Mustanmeren pohjoispuolella oli ennen sitä leutoa ja lopussa koleaa. Tuo Britteinsaarten länsipuolinen matalapaine alkoi syöttää manner-Eurooppaan yhä leudompaa ilmaa lounaasta etenkin viikon lopussa, jolloin ajoittain oli etenkin länsiosissa kyse takakesästä. Toisaalta to - la välillä oli hetken koleampaa yöhalloineen keski- ja itäosissa ja ke Britteinsaarillakin. Sen sijaan Fennoskandia ja Länsi-Venäjän pohjoisosat olivat koko viikon jyrkästi paljon kylmempiä; Lapissa ja siitä itään talvi saapui ja jopa ankaroitui koko ajan la saakka. Etenkin Uralilla mitattiin lopulta jo kireitäkin yöpakkasia -20 asteen kylmemmällä puolella, mutta Lapissa vasta -10 ja -20 asteen välisiä lukemia eikä siellä lumipeitettäkään saatu vielä kaikkialle. Toisaalta tuo viikonlopun Kuolanniemimaan voimakas matalapaine leudonsi Uralia miedompiin pakkasiin aivan viikon lopussa ja muuta Länsi-Venäjän pohjoisosaa osin suojallekin, mutta samalla sikäläiset lumipeitteet kasvoivat monin paikoin lisää.
Ruskan eteneminen jatkui viikon mittaan yhä laajemmin ja pohjoisessa sen päättyminen kokonaan alkoi kattaa Lapin pääosan lisäksi jo Fennoskandian keskiosiakin monin paikoin sekä tietenkin Kölivuoristoa laajasti. Länsi-Venäjän pohjoisosissa ruskaton alue alkoi ulottua jo Etelä-Suomen tasan eteläpuolellekin. Ruskahuipentuma poistui Etelä-Suomesta alkuviikolla jo nopeasti ja valtasi yhä enemmän Baltiaa, Skandinavian eteläosia ja manner-Euroopan itäosia sekä Länsi-Venäjällä se jäi entistä enemmän Moskovan eteläpuolelle ja saapui Mustanmeren pohjoisrannoille monivaiheisena. Muualla manner-Euroopassa ja Britteinsaarilla ruska jatkui monivaiheisena ja laikuttaisena, mutta eteni yhä uusiin puulajeihin; läntisimmissä osissa ja etenkin Ranskassa leudot säät toisaalta hidastivat ruskan kehittymistä. Alpeilla ruska alkoi myös jo olla monin paikoin ohi. Häilyvää ruskan alkua alkoi olla Välimeren viileimmissä osissa kesävihannissa lehtipuissa.
Tämä Wikipedian ruska-artikkeli sisältää "ulkomailla"-osionsa kera lähteenä rungon sille, miten arvioin näitä ruskavaiheita Euroopan mittakaavassa.
Euroopan mittakaavassa em. tilanteet ilmenivät tarkemmin näin: Wetter3 -arkisto A ja Wetter3 -arkisto B (Esim. valinnat "Niederschlagstaerke und -form" ja "2 m Temperatur" tuovat tuttuja sääkarttatyyppejä).
Maanantai 14.10.2013: Heikko korkeapaine sijaitsi yöllä - aamulla Etelä-Suomen yllä, mutta se siirtyi päivän mittaan Baltiaan ja alkoi sulautua Itä-Euroopan - Mustanmeren tienoon isompaan ja osin takakesäiseen korkeapaineeseen; Mustanmeren länsipuolella lämpeni taas lähes helteeksi ja pohjoisreunalla jatkui leutous. Jäämerellä vaikuttanut matalapaine alkoi ulottua säärintamineen Lappiin ja sen lounaispuolitse alkoi tulla leudompaa ilmaa lännestä Suomeen. Englannin tienoille pysynyt pieni matalapaine ja Britteinsaarten länsipuolinen laaja matalapaine osakeskuksineen ylläpitivät manner-Eurooppaan leudontunutta länsi-lounaisvirtausta. Tarkastelualueella yöllä - aamulla oli laajoilla alueilla selkeää ja kylmää. Sitten päivän mittaan untuva- ja harsopilvet lisääntyivät vähitellen seassaan paikoin voimakkaita lentokonejuovia. Illalla pilvitilanne mahdollisti upeaa iltaruskoa. Aivan loppuillalla lännestä alkoi tulla alapilveksi kumpukerrospilviä. Yöllä - aamulla oli enimmäkseen tyyntä. Sitten päivän mittaan länsituulet virisivät heikoiksi - kohtalaisiksi. Yölämpötila oli sisämaassa -1 ja -4 asteen välillä ja etelärannikolla -1 ja +3 asteen välillä; lounaissaaristossa n. +5 astetta. Päivälämpötila oli +5 ja +9 asteen välillä; leudointa lounaassa.
Tiistai 15.10.2013: Lappiin tullut matalapaine siirtyi voimistuvana vähitellen Vienanmeren itäpuolelle ja sen jälkipuolella Lapista käsin alkoi purkautua kylmää ilmaa etelään; kylmä rintama alkoi ylittää loppupäivällä tarkastelualuetta pohjoisesta. Englannin pieni matalapaine siirtyi Pohjois-Saksaan - Tanskaan, mutta Britteinsaarten länsipuolinen laaja ja voimakas matalapainetoiminta pysyi aloillaan; sen säärintamat ulottuivat silti Britteinsaarille ja Ranskaan. Manner-Euroopassa oli leutoa ja etenkin idässä osin takakesäistä. Tarkastelualueella yöstä alkaen kumpukerrospilvisyys vallitsi koko päivän tiiviinä ja yhtenäisenä em. kylmän rintaman tuloon saakka; rintaman ylitys oli illalla kuiva, missä aluksi kumpukerrospilvet katosivat nopeasti kokonaan ja sitten jäljelle jäi siirtymään vyöhykkeittäin ja profiilikkaina lauttoina rintaman verho- ja hahtuvapilviä. Länsi-luoteistuulet olivat ennen rintamaa enimmäkseen kohtalaisia; rintaman tultua kohdalle tyyntyi hetkeksi loppuillalla. Yö- ja päivälämpötilojen välillä ei tässä vaiheessa ollut juuri eroa; lämpötila pysyi enimmäkseen +6 ja +10 asteen välillä; leudointa etelärannikolla. Loppuillalla sisämaassa ehti kylmetä kylmän rintaman ylityksessä jo vajaaseen +5 asteeseen.
Keskiviikko 16.10.2013: Matalapaine etääntyi itään Suomen itäpuolella levittäen jälkipuolellaan laajemmin hyvin kylmää ilmaa myös Länsi-Venäjän pohjoisosiin. Suomeen saapui Skandinaviasta heikkoa korkeapainetta. Kylmää ilmaa rajannut rintamasysteemi jäi ulottumaan Etelä-Skandinaviasta Baltian kautta Venäjälle; länsipäässä muodostui heikkoa matalapainetta. Tanskan - Pohjois-Saksan matalapaine siirtyi Mustanmeren länsipuolelle voimistuen ja viilensi mukanaan manner-Euroopan säätä; Mustanmeren pohjoispuolella tosin lämpeni lisää. Britteinsaarten länsipuolinen voimakas matalapaine alkoi syöttää paremmin säärintamia Britteinsaarten yli idemmäksi pienen osakeskuksen kera. Tarkastelualueella alkuyöllä tapahtui vielä edellispäivän kylmän rintaman ylityksen viimeiset vaiheet ylä- ja keskipilvillauttoina, mutta sitten oli vähäpilvistä ajoittaisten untuvapilvilauttojen ominaisuudessa; eniten untuva- ja harsopilviä oli illalla ja etelärannikon tuntumassa liittyen eteläpuolelle jääneeseen rintamasysteemiin. Yöllä aluksi oli tyyni hetki, kunnes em. kylmän rintaman jälkeinen pohjoistuuli oli heikkoa - kohtalaista. Illalla tuulet tyyntyivät taas. Yölämpötila oli sisämaassa nollan tienoilla - paikoin asteen-pari pakkasella ja etelärannikolla +1 ja +4 asteen välillä. Päivälämpötila jäi etelärannikolla +5 asteen vaiheille; sisämaassa jopa vain +1 ja +4 asteen välille. Illalla etenkin sisämaassa pakastui paikoin jo edellisyötä kylmemmäksi.
Torstai 17.10.2013: Kylmä korkeapaine siirtyi Suomesta yön jälkeen nopeasti Länsi-Venäjän pohjoisosiin ja tilalle alkoi saapua matalapainetta lounaasta; Etelä-Skandinaviassa muodostunut ja Britteinsaaria ylittänyt osakeskus yhdistyivät yhdeksi voimakkaammaksi matalapaineeksi alkaen siirtyä illalla Baltian ja Etelä-Suomen päälle. Toinen matalapaine jäi vellomaan Mustanmeren tienoille ja laaja matalapaine jäi yhä Britteinsaarten länsipuolelle. Korkeapaineen selännettä syntyi Länsi-Euroopan - Britteinsaarten ylle; manner-Euroopan länsiosat saivat uuden leudon annoksen. Tarkastelualueella yöllä - aamulla eteläpuolinen säärintama alkoi jo siirtyä takaisin alueelle ja voimistua em. matalapaineen lähestyttyä; untuva- ja harsopilvisyys lisääntyivät ja aamusta alkaen seassa lipui kumpukerrospilvilauttoja. Osassa länsiosia alkoi myös jo satamaan vettä ja räntää aamupäivällä. Iltapäivän - illan aikana pilvisyys runsastui yhtenäiseksi ja sateet yleistyivät; jyrkkärajaisesti räntää ja luntakin satoi n. Hämeenlinna - Tampere -väliltä pohjoiseen ja etelämpänä vain vettä. Yöllä oli tyyntä, mutta jo aamusta ja lännestä alkaen etelätuulet voimistuivat kohtalaisiksi ja iltapäivällä tuulet olivat ajoittain navakoita. Illalla tuulet heikkenivät ja alkoivat kääntyä sisämaassa itään matalapaineen keskuksen lähestyttyä. Yölämpötila oli sisämaassa -2 ja -5 asteen välillä ja etelärannikolla +1 ja -2 asteen välillä. Iltapäivästä iltaan saakka lämpötila jäi sisämaassa 0 ja +3 asteen välille. Etelärannikolla lämpötila oli iltapäivällä aluksi +3 ja +5 asteen välillä, mutta jyrkkärajaisesti sisämaahan verrattuna se alkoi kohota illalla yli +5 asteen.
Perjantai 18.10.2013: Yöllä - aamulla matalapaine oli ylittämässä Etelä-Suomea itäkoilliseen ja siirtyi sitten vähitellen kohti Vienanmerta yhä voimistuen; jälkipuolellaan pääsi koko Suomeen hyvin kylmä pohjois-luoteistuuli, kuten koko Fennoskandiaan ja lopulta osaan Itä-Eurooppaa. Britteinsaarten länsipuolella yhä vellonut iso matalapaine alkoi syöttää Länsi-Eurooppaan yhä lämpimämpää ilmaa; korkeapaineen selänne siirtyi ulottumaan Keski-Euroopasta Etelä-Skandinavian kautta Grönlantiin. Mustallamerellä jatkoi vellomistaan matalapaine; sen itäpuolella takakesä voimistui entisestään, mutta jyrkkärajaisesti Länsi-Venäjän keskellä erottui kylmä talvisää pohjoispuolelle. Tarkastelualueella yöllä - aamulla satoi laajasti, paikoin runsaasti ja sisämaassa satoi yhä myös räntää ja lunta; aamun - aamupäivän aikana viimeiset sateet ennen poutaantumista tulivat myös etelärannikolla osin räntänä. Lumipeitettä ehti muodostua sisämaahan monin paikoin. Iltapäivästä alkaen alapilveksi jäänyt kumpukerrospilvikansi aukkoili ja väheni pikkuhiljaa pois illan mittaan päästäen komean kuutamon valaisemaan. Länsirannikolta käsin alkoi kuitenkin lumikuurottelemaan loppuillalla. Yöllä - aamulla tuulet olivat heikkoja ja suunnaltaan vaihtelevia, mutta lännessä jo aamusta alkaen ja muualla puoleenpäivään mennessä pohjois-luoteistuuli voimistui navakaksi ja puuskissa lännessä ajoittain jopa kovaksi. Illalla tuulet heikkenivät vain vähän. Lämpötila käyttäytyi yöllä - aamulla erikoisen jyrkkärajaisesti; sisämaassa se pysyi 0 ja +2 asteen välillä ja kerkesi ensimmäisenä poutaantuneessa länsiosassa laskea asteen pari pakkasellekin, mutta kerkesi kohota etelärannikolla - kaakonkulmalla paikoin jopa +9 asteen paikkeille aamuyöllä. Aamun ja aamupäivän aikana pohjoistuulen tulvahtaminen romahdutti nekin lämpötilat nopeasti 0 ja +2 asteen välille. Iltapäivällä lämpötila jäikin koko alueella +1 ja +4 asteen välille; lounaissaaristossa oli n. +5 astetta. Illalla alkoi pakastaa etenkin sisämaassa.
Lauantai 19.10.2013: Matalapaine jäi voimakkaana pyörimään keskukseltaan Kuolanniemimaalle; Fennoskandia pysyi hyvin kylmänä ja kylmyyttä pääsi Baltian kautta myös Mustanmeren pohjoisreunalle takakesän alkaessa kaventua itäpuolella. Korkeapaine siirtyi manner-Euroopassa itäosiin yön halloineen ja Britteinsaarten länsipuolinen matalapaine alkoi täten pumpata lounaasta lämmintä ilmaa myös vähitellen Keski-Eurooppaankin; Ranskan alueella oli jo takakesäistä. Britteinsaaret olivat säärintamien ylityksessä epävakaiset. Tarkastelualueella yöllä - aamulla luoteistuulet toivat Pohjanlahdelta lumikuuroja lähes koko alueelle vaihtelevan runsaassa pilvisyydessä kuutamon välillä pilkahdeltua. Aamupäivän - keskipäivän aikana oli hetken selkeämpää, mutta iltapäivällä harsoisia ja nopealiikkeisiä lumi-räntä-lumiraekuuropilviä syntyi taas yleisesti; osa kuuroista oli hetken sakeita. Illalla kuuropilvet hajaantuivat vähitellen. Säilyvää lumipeitettä syntyi paikoin lisää sisämaassa. Luoteistuulet olivat edelleen kohtalaisia - navakoita; puuskat voimakkaimpia iltapäivän kuuroissa. Illalla tuulet heikkenivät etenkin länsi-lounaiskolkassa. Yölämpötila pysyi tuulten ja kuurojen takia kurissa; sisämaassa pakkasta oli -1 ja -4 asteen välillä ja etelärannikolla lämpötila oli 0 vaiheilla. Päivälämpötila oli etelärannikolla ja lounaassa +5 asteen vaiheilla ja sisämaassa +1 ja +3 asteen välillä. Illalla pakastui etenkin länsiosissa heikenneen tuulen alueella.
Sunnuntai 20.10.2013: Matalapaine jatkoi vielä yöllä voimakkaana Kuolanniemimaan paikkeilla aiheuttaen Lappiin taas rajuja pohjoistuulia; loppupäivän aikana se etääntyi koilliseen. Britteinsaarten länsipuolella kehittyi uuttakin laajaa matalapainetta, mutta aikaisempi matalapaine venyi viimein kiilana itään niin, että okludoituva rintamasysteeminsä itä-länsisuunnassa alkoi ulottua Tanskan kautta Baltian eteläosiin sateineen. Sen myötä korkeapaine syrjäytyi Itä-Euroopasta Mustallemerelle, mutta em. rintaman pohjoispuolelle jäi kylmää korkeapaineen selännettä Baltian pohjoisosista Skandinavian kautta Grönlantiin. Rintaman eteläpuolella manner-Eurooppa lämpeni yhä laajemmin itään joten ko. rintama alkoi jakaa lämpötiloja hyvin jyrkästi kahtia. Tarkastelualueella alkuyöllä oli liikkeellä vielä yksittäisiä heikkoja lumikuuroja, mutta aamuksi selkeni laajasti. Tosin etelärannikolle alkoi ulottua aamuksi etelästä em. rintaman ulommaisinta untuvapilvivyöhykettä terävärajaisena. Se vetäytyi loppupäivällä takaisin etelämmäksi. Muutoin jatkui selkeä sää, paitsi sisämaassa syntyi iltapäivällä vähän ohutta kumpukerrospilvikokkaretta. Luoteistuulet olivat lounaisosan heikkotuulista aluetta lukuun ottamatta vielä aluksi kohtalaisia. Illalla tuulet heikkenivät selvästi muuallakin. Yölämpötila oli lännen sisämaassa paikoin -5 asteen kylmemmällä puolella mukaan lukien jopa Ahvenanmaa. Muutoin minimilämpötila oli enimmäkseen -1 ja -5 asteen välillä; leudointa etelärannikolla. Päivälämpötila oli lounaassa - etelärannikolla +5 asteen vaiheilla ja sisämaassa +1 ja +4 asteen välillä. Illalla pakastui taas nopeasti etenkin sisämaassa.
Alkaneen viikon 43 sääennuste Etelä-Suomeen (Päivitetty!): Toteutunutta säätä on taas jo ma - to välinen aika ja osaksi tätä julkaisuhetken perjantaita. Niinpä ennuste koskee taas vain viikonloppua sekä ensi viikon 44 alkupuolta. Tuosta toteutuneesta säästä tässä sen verran, että tarkastelualueella ma - ti olivat vielä hyvin kylmiä korkeapainesäässä, jolloin yöpakkasissa mitattiin sisämaassa jopa -5 ja -10 asteen välisiä lukemia. Sitten keskiviikkona korkeapaineen väistyttyä kaakkoon läntinen voimakas matalapainetoiminta toi leudontavat voimakkaat lounaistuulet tilalle vesisadealueen kera ja torstaihin mennessä kostean utuisessa ja osin sumuisessa säässä lämpötilat kohosivat yötä-päivää +10 asteen vaiheille ja ajoittain jopa n. +12 asteeseen saakka.
Tänään perjantaina vähän viileämpi ja kuivempi länsituuli on vallinnut ja lämpötilat ovat jääneet pääasiassa vähän vajaaseen +10 asteeseen, mutta etelärannikolla - lounaassa +10 asteen ylityksiä on tehty tänäänkin. Torstain udut, tihkusateet ja kuurot ovat kuitenkin poistuneet ja jäljellä on ollut alapilvikantena rakoilemaan yrittävät kumpukerrospilvet. Nyt illalla on selkenemässä osaksi, kun lännestä tulee heikko korkeapaineen selänne ja näin ollen pe-la yöksi sisämaassa lämpötilat voivat laskea 0 ja +4 asteen välille ja etelärannikolla +5 asteen lähelle.
Jatkossa huomenna la läntinen matalapainetoiminta tuo taas annoksen leutoa ilmaa lounaasta runsaan vesisadealueen kera, kun rintamasysteemi ylittää alueen itäkoilliseen. Ilmamassan utuisuus lisääntyy samalla uudestaan ja lounaistuulet voimistuvat. Lämpötilat kohoavat taas +10 asteen vaiheille iltaan mennessä; leudointa lounaassa.
Sunnuntaina Britteinsaarten luoteiskulmalla on hyvin laajan ja voimakkaan matalapaineen keskus, joka kierrättää lounaasta hyvin leutoa ja kosteaa ilmaa Suomeen ja tarkastelualueella jatkuu pilvinen, utuinen ja ajoittain tihkusateinen sää. Lämpötilat ovat +10 asteen vaiheilla yötä-päivää ja ajoittain taaskin jopa reilut +10 astetta sisämaatakin myöten.
Ensi viikon alussa jännitetään rajun myrskyn tuloa!! >> Näillä näkymin jo su aikana tuon em. laajan matalapaineen lounais-eteläreunalla syntyy nopeasti hyvin raju osakeskus, jonka liikerata ma-ti aikana olisi Englanti - Benelux-maat - Tanska / Etelä-Ruotsi - Baltia; osakeskus saapuisi ma-ti yönä - ti aamuna suoraan Etelä-Suomen päälle, mutta sen eteläpuoliset voimakkaimmat tuulet jäisivät siten täpärästi Baltian puolelle... Tätä myrskyä on seurattava ja tarkennusta sen reittiin ja luonteeseen tulee sunnuntaina!...
Joka tapauksessa ma - ti aikana jatkuu edelleen hyvin leuto ja kostea voimakkaiden etelän ja lännen välisten tuulten sää, missä lämpötilat ovat vähän +10 asteen molemmin puolin. Sateita voi tulla ajoittain jo ma aikana, mutta joka tapauksessa ti tuo raju osakeskus tuo runsaita sateita, joista voi olla tulvien aiheuttajaksikin...
Tuon osakeskuksen tulon jälkeen keskiviikkona jälkipuolella ainakin Lappiin tulee pohjoisesta lisää kylmää talvi-ilmaa, mutta tarkastelualueelle se ei ulottune; kuitenkin lännestä-luoteesta käsin viilenee ja ilmamassa kuivuu; utu hälvenee ja pilvipeite alkaa rakoilla. Torstaina olisi vuorossa korkeapaineen selänne lännestä ja mahdollisesti hetken yöpakkasta sisämaassa, mutta lännessä muhiva uusi voimakas matalapainetoiminta toisi kuitenkin pian taas perään hyvin leutoja ja voimakkaita länsi-lounaistuulia sateiden kera...
Euroopan mittakaavassa talvinen sää on siis ahtaalla lähipäivinä ja se keskittyy vain Lappiin ja Länsi-Venäjällä pohjoisimpiin Jäämeren läheisiin osiin sekä Uralille; näillä seuduilla lämpötila pysyy pakkasella koko ajan, mutta lännestä-lounaasta Fennoskandian ylittävät em. sadealueet tuovat monin paikoin runsaasti lisää lunta. Viikonvaiheessa tilapäistä suojasäätä voi olla vähän laajemmin siellä. Etelämpänä on siis länsi-lounaisvirtauksessa pääasiassa hyvin leutoa, kuten on ollut koko viikon manner-Euroopassa ja sitten ke alkaen Fennoskandian eteläosissakin; manner-Euroopassa etenkin tänä viikonloppuna on yhä jopa takakesäisen lämmintä, missä ajoittaisiin rintamasateisiin voi liittyä yhä paikoin ukkostakin. Myös Länsi-Venäjän eteläosissa alkaa leudontua lisää / uudestaan. Ensi viikolla 44 manner-Euroopassa voi jonkin verran viiletä lännestä käsin alueelle tulevan korkeapaineen takia, jolloin pouta-alueilla hallan mahdollisuus voi kasvaa. Erittäin leuto sää siirtyy silloin Itä-Eurooppaan ja Länsi-Venäjän eteläosiin surkastuen siellä pois ja siis to alkaen uusi annos leutoa säätä ohjautuu silloin Atlantilta ja osin Britteinsaarilta Fennoskandiaan.
Näin ollen syksy etenee jatkossa vain hitaasti laajalla alueella, mutta kontrastina sille Lapin - Uralin -välisellä kaistaleella talvi jatkuu ja ilmenee etenkin lumipeitteiden huomattavan reippaana karttumisena ajankohtaan nähden.
Päivitys sunnuntaina 27.10.2013 klo. 23:00: Sääennustepäivityksessä päähuomio kohdistuu jo nyt Britteinsaarten eteläisimmissä osissa alkaneeseen suorastaan hirmumyrskyyn!! >> Tällä hetkellä arvioituna ko. matalapaineen keskuksen reitti ei ole kovinkaan paljoa muuttunut tuosta em. vanhemmasta arviosta. Sen eteläreunalla ovat rajuimmat myrskypuuskat lounais-länsituulina ja niiden ennustettu reitti suht kapeana vyöhykkeenä näyttää seuraavanlaiselta aikataulutettuna:
Myrskytuhoja runsaasti kokevat alueet maanantain ja tiistain aikana! >> Tästä hetkestä alkaen maanantain puolelle alkuyöhön Englannin eteläosat > Alkuyöstä aamuun Hollanti > Aamu ja aamupäivä Tanska > Aamupäivästä iltapäivään Etelä-Ruotsi > Iltapäivällä ja alkuillalla pahin myrsky alkaa sitten ylittämään Itämerta ja rantautuminen Baltiaan alkaa: Tässä vaiheessa menee Etelä-Suomen kannalta hyvin mielenkiintoiseksi, kun joissakin sääennustemalleissa hyvin rajuja puuskia voisi sittenkin ulottua jo maanantain illasta alkaen myös Varsinais-Suomeen, Uudellemaalle ja Kymenlaaksoon... Pahimman myrskyn kouriin joutunee silti varmimmin juurikin Viro. Myrsky pitää lähes täyden voimansa vielä tiistaina yöllä - aamulla ja ko. matalapaineen keskuksen tarkasta reitistä Etelä-Suomen yli sinä aikana riippuu sitten se, kuinka rajut puuskat mahdollistuvat edelleen tarkastelualueella ja etenkin etelärannikolla. Sitten myrskymatalapaine alkaa vihdoin selvemmin heiketä, mutta länsi-luoteistuulet pysyvät kuitenkin pitkään tiistaina senkin jälkeen vielä hyvin voimakkaina tarkastelualueella.
Myrskytuhoihin ja sähkökatkoihin kannattaa siis joka tapauksessa varautua ma illasta alkaen. Aloitan huomenna maanantaina tarkemman myrskyseurannan viimeistään alkuillalla!... Viimeistään siinä on sitten ns. lopullisesti selvillä rajuimpien tuulien osumistarkkuus Etelä-Suomeen!...
Muilta osiltaan tuo em. ennuste pitää edelleen hyvin kutinsa alkavalle viikolle 44, joten siihen ei ole oikeastaan paljoakaan lisättävää / muutettavaa näillä näkymin. Voidaan todeta kuitenkin vielä, että ensi yönä lounaasta ulottuu erityisen leutoa annosta tarkastelualueelle, joten yölämpötila voi jäädä jopa +10 asteen yläpuolelle monin paikoin. Tänäänhän on ollut manner-Euroopan keski- ja itäosissa sekä Etelä-Skandinaviassa ja Baltiassa huippulämpötiloja; mm. Varsovassa yli +20 astetta, Kööpenhaminassa +17 astetta, Tukholmassa +15 astetta ja Baltian eteläosissakin yli +15 astetta!
Leutous pysyy huomattavana tuon myrskymatalapaineen tuloon saakka, mutta sen mukana kiertyy sitten lännestä - luoteesta viileämpää ja kuivempaa ilmamassaa, jolloin lämpötiloissa aletaan jäämään tiistaina vajaaseen +10 asteeseen. Ajoittaisia vesisateita esiintyy jo maanantaina alkupäivälläkin, mutta tuo myrskymatalapaine tuo runsaita sateita ma-illasta tiistaille alkupäivään; ti iltapäivällä viimeistään alkaa poutaantumaan ja pilvipeite voi rakoilla.
Keskiviikkona heikkenevä luoteistuuli tuo edelleen vähän viileämpää ilmaa ja pilvipoutaisessa säässä lämpötilat pysyvät +5 ja +9 asteen välillä. Torstain yönä voi olla alle +5 astetta etenkin sisämaassa, mutta näillä näkymin jo to päivällä länsi-lounaisvirtaus voimistuu uudelleen ja leuto sää jatkunee koko loppuviikon voimakkaiden matalapaineiden sarjan asettuessa pohjoiselle reitille Atlantilta Lappiin / Jäämerelle; seassa voi olla osakeskuksia, joista joku voi osua myös Etelä-Suomeen muuttaen länsivirtausrakennetta... Tästä tarkennusta seuraavassa viikkosääraportissa, mutta ensi viikon loppu ollee joka tapauksessa leuto, epävakainen ja ehkä taas ajoittain hyvin voimakastuulinenkin...
Tässä on lopuksi linkit tuota myrskyä koskeviin uutisjuttuihin >> Travel warnings as UK braced for severe storm and rain ja Voimakas syysmyrsky saapuu Britanniaan – Suomeen odotettua aiemmin.
Sääennusteisiin lähteenä on mm.: Weatheronline, Expert Charts.
Luontohavaintoja viikolta 42 - 2013: Ruskan huipentuminen ohittui nopeasti etelärannikoltakin tällä jaksolla, mihin olivat suurena syynä su-ma yön pakkanen ja sitten lähes jatkuva yöpakkaskylmyys loppuviikolla: Tämä varisutti ruskaantuneita lehtiä tehokkaasti pois ja niinpä sisämaassa lehtien varistumisen aste alastomaksi jo maanantaista alkaen oli maisemissa reippaasti yli puolet. Etelärannikolla varistumisen aste viipyi vielä monin paikoin vajaassa puolessa tuonne viikon loppupuolen kylmään jaksoon saakka, mutta sitten silläkin alueella varistuminen kiritti yli puoleen vaiheeseen. Sisämaassa alkoi olla alueita silloin jo kokonaankin alastomana. Kylmä sää toisaalta hidastutti vielä vihreiden lehtien ruskaantumista paljon; viikon lopussa se oli jopa jumissa.
Seuraavassa kasvilajikohtaista pitkää analyysiä viikon ruskavaiheista perustuen pääasiassa edellisviikonkin lajivalikoimaan >>
Jo alkuviikosta lähtien varistuneita - lähes varistuneita olivat mm. lehtosaarni (Fraxinus excelsior), virpiangervo (Spiraea chamaedryfolia), viitapihlaja-angervo (Sorbaria sorbifolia), mantsurianonnenpensas (Forsythia mandshurica), kirsikkasorvarinpensas (Euonymus planipes), ussurinpäärynä (Pyrus ussuriensis) sekä osa amurinkorkkipuista (Phellodendron amurense). Edellisviikolta saakka jo loppuunvaristumista vielä enemmän ilmensivät viimeisetkin tuomet (Prunus padus) sekä kaikki ensimmäisen ruskavaiheen metsävaahterat (Acer platanoides). Kaikki nämä olivatkin sitten käytännössä kokonaan alastomia viikon loppuun mennessä.
Nopeasti lähes - täysin varistuneiksi kirittivät myös suurin osa mongolianvaahteroista (Acer tataricum ssp. ginnala), katsura (Cercidiphyllum japonicum) ja kotipihlaja (Sorbus aucuparia) monilta osin. Ulkomaisista pihlajista ruskassaan säilyivät vielä näyttävästi monet japaninpihlajat (Sorbus commixta) sekä haaleammin saksanpihlaja (Sorbus aria) ja pyreneittenpihlaja (Sorbus mougeotii) jopa osaksi kesäasussakin. Ruosteviini (Vitis coignetiae) ja villiviinit (Parthenocissus sp.) säilyivät vielä varsin lehtevinä pakkasilta eniten suojaisilla paikoilla; muutoin ne joko varistuivat / monien muidenkin viiniköynnösten kohdalla kärsivät lehdiltään pakkasvaurioita lisää.
Etelä-Suomen ruskahuipennuksen kanssa samaan aikaan parhaiten omaa ruskahuipennustaan edellisviikolla tehneiden lajien joukossa loppuunvariseminen ilmeni eriaikaisesti: Ensimmäisinä niistä lähes alastomiksi ehtivät tulla viikon mittaan jo; rusokirsikka (Prunus sargentii), monet aronialajit (Aronia sp.), korallikanukka (Cornus alba "Sibirica"). Muut kanukkalajit säilyivät paljon lehtevämpinä ja osaksi vielä kesäasussakin.
Selvästi lehtevämpinä niistä säilyivät vielä mustamarjaorapihlaja (Crataegus douglasii), monet omenapuut, humalapyökki (Ostrya virginiana), vuorijalava (Ulmus glabra), kynäjalava (Ulmus laevis), koivuangervo (Spiraea betulifolia), seppelvarpu (Stephanandra incisa), monet tuhkapensaslajit (Cotoneaster sp.) ja amerikantaikapähkinä (Hamamelis virginiana). Pikkuherukka (Ribes glandulosum) alkoi varistua hitaasti alastomaksi, mutta sen pitkittynyt ruska jatkui vielä vajaalehtisenä viikon loppuun.
Myöhäisemmät onnenpensaslajit (Forsythia sp.) sekä norjanangervo (Spiraea "Grefsheim") alkoivat olla osittain ruskahuipennuksessa etenkin niillä alueilla, missä pakkasista oli vähiten varistumis- ja onnenpensaiden tapauksessa pakkasvauriohaittaa. Jotkut näistä varistuivat viikonlopun aikana jo osittain tyhjiksi; etenkin koreanonnenpensas (Forsythia ovata).
Osa omenapuista (Malus sp.) pysyi vielä jopa osittain kesäasussakin, mutta toinen osa varhaisimmista (Malus sp.) varistui jo lähes tyhjiksi. Kesäasuissaan olivat vielä osaksi myös hapankirsikka (Prunus cerasus) ja imeläkirsikka (Prunus avium). Niillä ruska eteni parhaiten jälkimmäisellä jopa poikkeuksellisenkin kirkkaaksi ja punaiseksi; se alkoi viikon lopussa kuitenkin varistua suureksi osaksi jo alastomaksikin ja oli herkkä ottamaan myös pakkasvaurioruskaa lehtiinsä viikon lopussa.
Tuomipihlajat (Amelanchier sp.) varistuivat kaikkien lajien osalta ennenaikaisesti jo lähes - kokonaan alastomaksi viikon aikana, missä siis vaikutti kesällä pitkään vaivanneet härmäsienet etenkin rusotuomipihlajassa (Amelanchier lamarckii).
Metsävaahteran (Acer platanoides) monivaiheisessa ruskassa ensimmäisen ruskavaiheen jo alastomien puiden joukkoon alastomaksi varistuivat nopeasti myös suurin osa toisen ruskavaiheensa puista; pieni osa jäi vielä vähän lehteväksi su mennessä. Sen sijaan kolmannen eli viimeisen ruskavaiheen puilleen oli vasta alkamassa ruskahuipennus ja osa niistä pysyi viikon lopussakin vielä lähes täysin kesäasussa. Näitä puita on lähinnä vain etelärannikolla.
Luonnossa haavan (Populus tremula) kasvustoista pääosa alkoi olla kokonaan varistunut jo viikon alussa, mutta pieni osa myöhäisimmistä haavoista säilyi vielä jopa osittain kesäasussakin. Toisaalta jotkut niistä alkoivat varistaa lehtiään vajaaruskaisenakin. Pylväshaapa (Populus tremula "Erecta") pysyi pääosin kesäasussa edelleen, mutta ruskaantuminen eteni osassa niitä jo runsaisiin kirkkaisiin väreihin.
Koivujen (Betula sp.) ruska eteni haapoja selvästi myöhemmässä; kokonaan varistuneita olivat jo edellisviikon puolelta ruostesienistä pahiten kärsineet puut etenkin sisämaassa, mutta etelärannikolla puolestaan ruskahuipennuksessa säilyi viikon mittaan vielä suurin osa puista ja jotkut olivat jopa osittain kesäasussakin vielä koko viikon. Toisaalta viikon loppuun mennessä etelärannikonkin ruostesienikärsimättömistäkin koivuista moni alkoi olla lähes varistuneita. Sisämaassa kokonaan varistuneiden koivujen määrä alkoi ylittää puolet. Lepillä (Alnus sp.) lehtivarisemisen aikataulu noudatti yhä lähes samaa tahtia kuin koivuilla; lehtevimpinä säilyivät jotkut tervalepät (Alnus glutinosa).
Raita (Salix caprea) ja monet pajut olivat pääosaltaan vasta saavuttamassa ruskahuipennustaan; raita värjääntyi vaihtelevasti keltaisen ja ruskean huipennukseen viikon mittaan yöpakkasten vaikutettua. Jotkut myöhäisimmät raidat säilyivät etenkin etelärannikolla osaksi kesäasussa viikon lopussakin. Toisaalta eniten kesän aikana ruostesienistä tai härmästä kärsineet raidat alkoivat varistua tyhjiksi.
Hopeasalava (Salix alba "Sibirica") noudatti yhä normaalia aikaisempaa varistumista; puunsa olivat viikon mittaan puoliksi - lähes tyhjiksi varistuneita. Syynä ruostesienet. Harvinainen toisusupaju (Salix urbaniana) / (Toisusu urbaniana) pysyi kesäasussa edelleen, muttei kärsinyt pakkasvaurioita.
Metsätammella (Quercus robur) ruskaantuminen eteni yhä kaksijakoisesti; monet puunsa olivat viikon mittaan pitkän aikaa kelta-ruskeassa ruskahuipennuksessa ja osittain alkoivat varistua kunnolla viikon lopussa. Toisaalta joitakin muita puitansa säilyi yhä osittain kesäasussa koko viikon.
Myös pähkinäpensas (Corylus avellana) eteni ruskassa kaksijakoisesti lähes samaan tapaan, mutta varhaisimmat yksilönsä alkoivat olla jo kokonaankin varistuneita viikon lopussa. Yksittäisiä rehevimpiä pähkinäpensaita säilyi lähes täysin kesäasussa, mutta sisämaassa lehtiensä pakkasvaurioitakin ilmeni sellaisilla yksilöillä.
Mongoliantammi (Quercus mongolica), amerikanpyökki (Fagus grandifolia) ja euroopanvalkopyökki (Carpinus betulus) etenivät osittain ruskahuipennukseen, mutta näistä mongoliantammi alkoi varistua alastomaksi muita paljon nopeammin viikon lopussa. Euroopanpyökki (Fagus sylvatica) alkoi viimein ruskaantua osaksi, mutta paljon kesävihreää säilyi viikon loppuun saakka; sillä ilmeni hieman myös pakkasvarioruskistumista.
Pohjoisamerikkalaisista tammilajeista keltatammi (Quercus muehlenbergii) ja mustatammi (Quercus velutina) alkoivat viimein tulla ruskan alkuun, mutta jo lähes ruskahuipennuksessa etenivät otatammi (Quercus palustris) ja keskilännentammi (Quercus ellipsoidalis). Näitä yleisempi punatammi (Quercus rubra) oli lähes samassa tahdissa ruskahuipennuksessa kuin em. metsätammi.
Poppeleilla ruskan eriaikaisuus ilmeni yhä jyrkän kontrastisesti: Kanadanpoppeli (Populus X canadensis "Regenerata") jatkoi koko viikon kesäasussa, mutta osittain ruskaantumaan alkanut wilsoninpoppeli (Populus wilsonii) alkoi varisuttaa lehtiään jopa kerralla osittain vihreinä viikonlopun yöpakkasissa. Ruskan huipentumassa olivat viikon mittaan isopoppeli (Populus X generosa), jättipoppeli (Populus trichocarpa) ja harmaapoppeli (Populus canescens), joista runsaiten varistuneeksi su mennessä tuli isopoppeli. Koreanpoppeli (Populus koreana) tuli jo kokonaan alastomaksi viikon mittaan. Balsamipoppeli (Populus balsamifera) oli yhtäältä jo alaston sekä vielä osaksi lehtevä / ruskan huipennuksessa.
Puistolehmuksien (Tilia X vulgaris) ruska saavutti viikon mittaan viimeisiltä osiltaankin huipennuksen ja monet puunsa alkoivat varistua alastomiksi; viikon lopussa lähes alastomia olivatkin jo suurin osa. Etenkin sisämaassa monet lehtevänä sinnitelleen puunsa saivat myös pakkasvaurioruskeutta yhä lisää ennen alastomuutta. Ensimmäisinä täysin alastomia olivat ruostesienistä loppukesällä kärsineet puut.
Kuusamat (Lonicera sp.) ja jasmikkeet (Philadelphus sp.) etenivät ruskansa alussa, mutta pysyivät vielä paljon kesäasussakin; etenkin sisämaassa jasmikkeiden lehdille tuli lisäksi pakkasvaurioita ja niillä lehdet varisivat osaksi vihreinäkin sen takia varsin paljon. Höyhenpensasta (Fothergilla major), neilliaa (Neillia sinensis) ja kerriaa (Kerria japonica) koski edelleen lähes sama, mutta näillä sisämaassa olisi tullut paljon enemmänkin pakkasvaurioita lehtiinsä; niistä ei ole havaintomateriaalia sisämaassa. Kellokuusama (Kolkwitzia amabilis) pysyi edelleen lähes - kokonaan kesäasussa ja villaheisillä (Viburnum lantana) jatkui vasta häilyvä ruskan alkuvaihe.
Magnoliat (Magnolia sp.) alkoivat saamaan viikon yöpakkasista yhä enemmän ruskeaa pakkasvaurioväriä lehtiinsä sekä varistumaan siksi yhä enemmän, mutta etelärannikon suojaisimmilla paikoilla säilyi joitakin pensaitaan vauriotta varsinaisen ruskansa alkuvaiheissa - lähes huipennuksessa; näin mm. Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Atsaleoilla (Rhododendron sp.) oli lähes vastaava tilanne, mutta varsinaisessa ruskassaan pisimmällä olleet lajit / lajikkeet alkoivat varistua osin jo tyhjiksi ja myöhäisimmät olivat yhä lähes kesäasussa.
Syyshortensian (Hydrangea paniculata "Grandiflora") ruska lakkasi myös varsin nopeasti viikon mittaan ja sen kukintotertut ruskeentuivat entisestään lisää ja yleisemmin viikon yöpakkasissa. Toisaalta etelärannikon suojaisimmilla paikoilla su saakka säilyi vielä yksittäisiä pensaita vaaleanpunaisessa kukkaterttuvaiheessa lähes lehdettömänäkin.
Pihasyreenin (Syringa vulgaris) varhaisin ruskaosa alkoi varistua jo tyhjäksi lehdistä, mutta myöhäisin ruskaosa sinnitteli edelleen lähes kesäasussa; sisämaassa niiden lehdilleen tuli paikoin vähäistä pakkasvioitusta / varistuivat osaksi vihreinäkin.
Jalopähkinöillä (Juglans sp.) ja siipipähkinöillä (Pterocarya sp.) osa puistaan oli jo viikon alkuun mennessä alastomia ja su-ma yön pakkaset varisuttivat lisääkin yksilöitään alastomaksi; osa kuitenkin säilyi etelärannikolla viikon lopulle lehtevänä etenemässä ruskahuipennuksessa - ruskan alussa. Viikonlopun - viikonvaihteen pakkaset alkoivat varistaa sitten niitäkin alastomaksi kerralla.
Balkaninhevoskastanjan (Aesculus hippocastanum) varhaisimmat yksilöt ohittivat ruskahuipennuksen ja alkoivat varistua tyhjiksi. Sama varistuminen koski jo aikaisemmin pahiten lehdiltään pakkasvioittuneita puita. Sen sijaan pakkasvioittumattomia myöhäisiä yksilöitään sinnitteli edelleen osittain - lähes kokonaankin kesäasussa.
Ulkomaisista harvinaisuuksista seuraavat ruskatilanteet ovat peräisin Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä tehdyistä havainnoista >> Ruskassaan aivan viikon loppuun liiemmittä pakkasvaurioitta selvisivät jumaltenpuu (Ailanthus altissima), lakkipuu (Cladrastis kentuckea) ja maakkia (Maackia amurensis). Samalla tavalla häiriintymättä ruskahuipennustaan saavuttivat nenäliinapuu (Davidia involucrata), tulppaanipuu (Liriodendron tulipifera) ja samettisumakki (Rhus hirta), josta havaintoesimerkki on myös Espoon Tapiolasta ja vain siellä sen yksilö oli saavuttamassa ruskahuipennustaan punaisena lajityypillisesti. La-su välisen ja viimeistään su-ma välisen yön pakkanen oli ko. paikalla jo sillä tavalla kohtalokas, että jommalla kummalla kerralla lehtensä varistivat kokonaan kertaiskusta nenäliinapuu ja jumaltenpuu. Muilla lehdet säilyivät ainakin osittain ja eniten lähes kokonaan tulppaanipuulla ja samettisumakilla.
Lähes täysin kesäasussa - ruskansa alussa olivat Kaisaniemessä vieläkin neidonhiuspuu (Ginkgo biloba) sekä hernekasvipuista valeakaasia (Robinia pseudoacacia), kolmioka (Gleditsia triacanthos) ja kentuckynpapupuu (Gymnocladus dioica); näillä nuo samat viikonlopun - viikonvaihteen 42 / 43 yöpakkaset vaikuttivat siten, että neidonhiuspuu varistui kerralla kokonaan, valeakaasian lehdet kuivuivat pakkasvarioissaan kurttuun suureksi osaksi, kentuckynpapupuun lehdet saivat laikuttaisesti ruskeaa vaurioväriä ja kolmioka säilyi vain vähäisillä ruskehtavilla vauriosävyillä - varistui osittain lisää.
Jalokastanja (Castanea sativa) säilyi pakkasvaurioitta, mutta alkoi viimein tulla ruskaantumisen alkuun. Keltatrumpettipuu (Catalpa ovata) varistui jo kokonaan tyhjäksi, mutta eteläntrumpettipuulla (Catalpa bignonioides) jo aikaisemmin osittain pakkasvaurioituneet lehtensä vaurioiutuivat lisää etenkin tuon viikonvaihteen 42 / 43 pakkasissa, mutta säilyi vielä lähes varistumatta.
Siperianlehtikuusi (Larix sibirica) eteni koko viikon ruskahuipennuksessaan ja alkoi varistua osaksi jo yli puolityhjäksi viikon lopussa. Muut lehtikuuset olivat vasta ruskaantumisen alussa / osittain täysin kesäasussakin. Tuolla Kaisaniemessä suosypressi (Taxodium distichum) alkoi saavuttaa ruskahuipennustaan normaalia paljon aikaisemmin, mutta kiinanpunapuu (Metasequoia glyptostroboides) eteni hitaasti vasta ruskaantumisen alussa; jälkimmäiselle tuli myös vähän pakkasvaurioruskeutta lehtiinsä.
Sitten vielä muita kasvi- ja luontohavaintoja >> kukintaa ilmeni vielä hiipuvasti tuoksuasterilla (Aster novae-angliae), myöhäisillä ryhmäruusuilla (Rosa cv.) sekä monilla pensashanhikeilla (Dashipora sp.). Luonnossa saunakukan (Tripleurospermum inodorum) kukintaa riitti yhä monin paikoin. Ruskansa huipentumaa alkoivat saavuttaa perennoista parsa (Asparagus officinalis) ja rantatyräkki (Euphorbia palustris).
Nurmikoiden kasvu oli lähes täysin pysähtynyttä kylmyyden takia ja sisämaassa näin oli erityisesti, mutta niiden vihreys säilyi yhä varsin hyvin. Yöpakkaset alkoivat lopettaa sienten valtakautta, mutta sammalilla jatkuivat hyvät olosuhteet haihdunnan vähennyttyä jo lähes minimiin. Maaperän kosteus säilyikin jo varsin hyvin ja to-pe sateista märkyyttä tulikin laajasti paljon lisää; paikoin jopa lieviksi tulviksi asti.
Lisäksi siis to-pe sadealueesta sisämaahan saatiin monin paikoin ensimmäinen parin - kolmen sentin lumipeite, jossa lumisimmat alueet olivat Pirkanmaa, osa Kanta-Hämeen eteläosista, Uusimaa sisämaaosaltaan, Päijät-Häme sekä osa Kymenlaakson sisämaata sekä näiltä alueilta kohti Keski- ja Itä-Suomea. Viikonloppu oli niin kylmä, että lumi pysyi maassa varjopaikoilla lähes sulamatta, vaikka päivälämpötila oli asteen pari plussalla. Lisäksi la lumikuuroista saatiin lisääkin lunta n. sentin verran monin paikoin sisämaassa.
Yöpakkaset puolestaan jäädyttivät etenkin sisämaassa maata jo parin - kolmen sentin verran jäähän ja la - su iltapäivien auringonpaisteessakaan se ja jäätyneet lätäköt eivät jaksaneet sulaa kuin vain pieneksi osaksi. Myös etelärannikolla lätäköt pysyivät osittain jäässä aamusta iltaan.
Jokien virtaamat pysyivät ajankohdalle normaaleissa korkeuksissa. Vesistöjen pintavesilämpötilat laskivat etenkin viikon loppupuolen kylmässä säässä ja järvissä tyypillisesti eniten; kylmeneminen oli erilaista eri kokoisissa - syvyisissä järvissä, joten lämpötilaeroja ilmeni joidenkin vesien kylmettyä sunnuntaihin mennessä selvästi alle +5 asteen ja joissakin isoissa järvissä ulapoilla pysyi vielä reilun +5 asteen lämpötiloja. Viikonlopun yöpakkaset myös jäädyttivät seisovavetisiä poukamia ja lampia ensimmäisiin ohuisiin jääkansiin. Suomenlahden vedet sen sijaan kylmenivät paljon järviä hitaammin; viikon loppuun mennessä sisälahdissa pintavedet kylmenivät toki jo selvemmin alle +10 asteen, mutta ulapalla säilyi yhä myös reilun +10 asteen pintavesilämpötiloja.
Luontohavaintoihin lähteinä ovat mm.: Siitepölytiedote, Itämeriportaalin meriveden pintalämpötilaennuste ja Ympäristö.fi:n pintavesien lämpötilat.
Tuesday, October 22, 2013
Poikkeuksellisia / erikoisia säätilanteita valokuvin: Viikonvaihteen 42 / 43 kylmyyshuipennus ja sisämaan ensilumi vuonna 2013
Tämä osa tähän sääaiheiseen valokuvasarjaan on nyt julkaistu takautuvasti sunnuntaina 10.11.2013 klo. 19:45 tähän tiistain 22.10.2013 kohdalle, jonka aamuna päättyi tässä kyseessä kuvailtavana oleva talvisen kylmän sääjakso. Lisään tämän säävalokuvasarjan osan linkiksi viikkosääraporttiin "Viikon 43 sää".
Itse asiaan >> Lokakuun viikoilla 41 ja 42 muutoin leudon syksyn keskellä sattui tavallaan erikoisen poikkeavaa kylmyyttä, joka toi huipennuksessaan viikonvaihteessa 42 / 43 Etelä-Suomeen loppuvuoden ensimmäiset varsin tuhdit yöpakkaset ja sisämaahan monin paikoin ensilumen. Sinällään nämä eivät olleet erityisen poikkeuksellisia ajankohtaan nähden; ensilumi tosin satoi jopa reilut kaksi viikkoa normaalia aikaisemmin esim. alla esittelyssä olevan Hämeenlinnan alueella (Ilmatieteen laitoksen lumitilastot).
Alla esittelen valokuvin kylmän sääjakson huipennusvaihetta siis lauantain 19.10. - tiistain 22.10. välisenä aikana, jossa osa esittelee ensilumitilanteita, toinen osa kuuratilanteita ja yksi ensimmäistä järvijäätilannetta.
Sisämaassa ensilumi satoi laajasti kuitenkin jo edeltäneen perjantain 18.10. aikana, mutta alla esittelyssä oleva Hämeenlinna sai lunta vasta lauantain 19.10. yönä ja aamuna lumikuuroista. Yöpakkaset olivat kireimmillään tässä kylmyyshuipennuksessa su-ma ja ma-ti välisinä öinä eli 20. - 22.10. välisenä aikana. Tällöin sisämaassa, kuten Hämeenlinnassakin minimilämpötilat olivat -5 ja -10 asteen välillä. Alla esittelyssä myös olevan Espoon Tapiolan alueella eli etelärannikollakin saavutettiin monin paikoin lähes -5 asteen pakkasia.
Päivälämpötilat olivat samalla sisämaassa vain asteen-pari nollan yläpuolella ja etelärannikolla +5 asteen vaiheilla, joten kaikki jäätynyt ja satanut lumi ei ehtinyt päivisin sulaa etenkään varjopaikoilla pois. Etelärannikolla mainittavia lumipeitteitä ei kuitenkaan tullut, joten Espoon Tapiolassakin ensilumen sataminen jäi tuonnemmaksi; sen sijaan talvisesta säästä muistuttivat siellä yö-aamupakkasten myötä kuuratilanteet.
Tiistaista 22.10. eteen päin alkoi sitten hyvin leuto sääjakso ja kaikki jäätynyt ja satanut lumi sulivat torstaihin 24.10. mennessä nopeasti pois Etelä-Suomen alueelta.
Seuraavaksi itse valokuvaesittely, jossa kronologiana on viimeisimmän päivän kuvat ylimpänä >>
Pakkaskuuraa koristevesilammikon leveäosmankäämien (Typha latifolia) jäänteissä ja taustan niittykasvustossa valokuvattuna aamulla tiistaina 22.10.2013 Espoon Tapiolassa; ko. aamuna klo. 09:22 kuura oli vielä noin sulamatta, vaikka lämpötila oli jo kohoamassa nopeasti nollan yläpuolelle. Taustalla näkyy vielä ruskaisaa koivikkoa (Betula sp.). Tästä siis alkoi monta päivää kestänyt erittäin leuto jakso eli paluu "normaaliin päiväjärjestykseen".
Pakkaskuuraa nurmikentällä valokuvattuna aamulla tiistaina 22.10.2013 Espoon Tapiolassa; tätä edeltänyt yö oli siis viimeinen kylmässä sääjaksossa ja leudontuminen alkoi mereltä tulleiden heikkojen lumi-lumiraekuurojen kera, jotka olivat tuossa lounaistaivaalla nousemassa paikalle kuvaustilanteessa. Alempaan kuvaan verrattuna tässä nähdään melkein saman näkymän metsävaahterat (Acer platanoides) tuossa oikealla paljon varistuneempina ko. pakkasten edesauttamana.
Osittain sulanutta pakkaskuuraa nurmikentällä valokuvattuna maanantaina 21.10.2013 Espoon Tapiolassa; kuvaustilanteessa melkein keskipäivällä klo. 11:05 kuuraa oli vielä sulamatta näin paljon, mikä kuvasi yhtäältä yöpakkasen voimakkuutta etelärannikollakin ja toisaalta kertoi päivälämpötilan nousseen hitaasti vain vähän nollan yläpuolelle. Sulaminen kuvioitui hyvin taiteellisesti varjo-auringonpaistetilanteiden mukaan. Kuvan keskellä ovat samat metsävaahterat (Acer platanoides) toisen - kolmannen ruskavaiheensa aikana kuin ylemmässä kuvassakin.
Pakkaskuuraa nurmikentällä valokuvattuna lähes keskipäivällä maanantaina 21.10.2013 Espoon Tapiolassa; varjoisilla paikoilla kuura säilyi sulamatta puolillepäiville ja osittain jopa koko päivänkin seuraavaan yöpakkaseen. Tässä nähdään myös hienosti kerroksellinen puustonäkymä, missä etummaisina jo alastomina olivat rusotuomet (Prunus virginiana "Schubert"). Niiden takana on aidanteena vuorimäntyä (Pinus mugo) ja niiden taustalla varttunut koivikko (Betula sp.) oli vielä n. puolilehdessä ruskaisena.
Osittain sulanutta ensilunta nurmikentällä valokuvattuna alkuiltapäivällä sunnuntaina 20.10.2013 Hämeenlinnassa; edellispäivän yönä - aamuna sataneen ensilumen sulamista tapahtui niukasti nollan yläpuolelle kohonneissa päivälämpötiloissa ainakin auringonpaisteisilla paikoilla. Tässä siitä erikoisen kuviollinen esimerkki, jossa tuon mulloksen lumet jäivät muuhun nurmikkoon nähden osittain sulamatta, koska ne olivat tiiviimmin kosketuksissa edeltäneiden öiden yöpakkasten takia parin - kolmen sentin verran jäädyttämää maata vasten. Kuvassa on myös kuvaaja ;)
Seisovavetisen lahdenpoukaman tuoretta jääkantta Vanajavedessä valokuvattuna alkuiltapäivällä sunnuntaina 20.10.2013 Hämeenlinnassa; alempaan kuvaan verrattuna tässä on kyseessä sama lahdenpoukama ja edeltäneen yön pakkanen oli viimein riittävä jäädyttämään rannan vettä noin 0,5 - 1,0 cm:n verran jäähän ja jääkansi pysyi sulamatta koko päivän vahvistuen vielä lisää seuraavina kahtena pakkasyönä. Kuvan vasemman laidan puistolehmusten (Tilia X vulgaris) lehdet olivat jo kärsineet paljon pakkasvaurioista ja siksi ruskeentuneet; seuraavan muutaman päivän aikana puut tulivatkin pian jo kokonaan alastomiksi.
Ensilumista polkua vielä sulana olleelle seisovavetiselle lahdenpoukamalle Vanajavedessä valokuvattuna lauantaina 19.10.2013 Hämeenlinnassa; ylempään kuvaan verrattuna tässä on samaa lahdenpoukamaa, mutta tässä vaiheessa edeltäneen yön pakkanen ei ollut vielä riittävää jäädyttämään rauhallista rantavettä, kun edeltäneen hyvin leudon syksyn jäljiltä järviveden kylmeneminen otti aikaa. Edeltäneen yön-aamun lumisateet jäivät kuitenkin hyvin näkyville tasaisille pinnoille. Auringon asema oli jo ajankohdalle tyypillisen matala; aika oli kuvanottohetkellä kesäajan klo. 11:00.
Ensilunta puisella venelaiturilla Vanajaveden rannassa valokuvattuna lähes keskipäivällä lauantaina 19.10.2013 Hämeenlinnassa; edeltäneenä yönä-aamuna satanut ensilumi jäi hyvin näkyville puisille pinnoille, jotka kylmenivät yöpakkasissa nopeasti. Toisaalta myöhemmin auringonpaisteessa ne lämpenivätkin hyvin sulattaen lumet niiltä seuraavaksi päiväksi pois. Taustalla ylävasemmalla nähdään ajankohdan koivikoiden (Betula sp.) ruskaantumisesta hyvä kokonaisotos; osa puista lähes alastomia, toinen osa ruskassa ja kolmas osa vielä osittain kesäasussa.
Ensilunta Citymarketin takana olevalla sorakentällä valokuvattuna lähes keskipäivällä lauantaina 19.10.2013 Hämeenlinnassa; tasaiset hiekka-sorapinnat keräsivät päälleen edeltäneen yön-aamun lumisateista hienon kirkkaita 1 - 2 cm:n lumipeitteitä, mitkä säilyivät auringonpaisteessakin melko hyvin iltapäivään saakka. Tässä on hauskana yksityiskohtana myös miniatyyrilumiukko oikeassa alakulmassa :)
Ensilunta Ystävyydenpuiston muotopuutarhaosassa valokuvattuna keskipäivällä lauantaina 19.10.2013 Hämeenlinnassa; tätä näkymää olen ottanut esille kolmeen kertaan aikaisemminkin tänä vuonna tässä sääaiheisessa sarjassa >> Poikkeuksellisia / erikoisia säätilanteita valokuvin: Uudenmaan / etelärannikon kuivuus vs. sisämaan kosteus viikoilla 29 ja 30 / 2013, Poikkeuksellisia / erikoisia säätilanteita valokuvin: Elviira-myrsky (Ukkossateiden tekemää virtauskuviotaidetta) ja Poikkeuksellisia / erikoisia säätilanteita valokuvin: Viikon 20 poikkeava kesälämpö ja sen ilmeneminen kiivaana kasvien kasvunopeutena. Tässä siis tämän vuoden ensilumitilanteesta esimerkki.
Ensilunta hiekkakäytävällä Vanajaveden rannalla valokuvattuna lähes keskipäivällä lauantaina 19.10.2013 Hämeenlinnassa; edeltäneen yön-aamun lumisateet olivat sen verran vähäisiä (1 - 2 cm) ja tulivat pakkasella, että pitkän niittykasvillisuuden seassa ne katosivat helposti näkyvistä varistuaan sekaansa ja sulivat sitten kasvien päällä nopeasti pois auringossa, kuten tässä vasemman reunan niittyvallilla. Näin syntyi hauskan säännöllinen kontrasti vielä lumisena pysyneen hiekkapinnan kanssa. Kuvan keskellä olevat rauduskoivut (Betula pendula) edustivat keskimyöhäistä ruskaantumista lajinsa piirissä.
Ensilunta Ahveniston hautausmaalla kappelin edustalla valokuvattuna iltapäivällä lauantaina 19.10.2013 Hämeenlinnassa; tasaisille hiekkapinnoille edeltäneenä yönä-aamuna kertynyt ohut lumipeite mahdollisti kuin taustakankaan hienoille valo vs. varjo -leikeille, kuten puustoisissa puistoissa ja puutarhoissa kävi. Iltapäivän jo hyvin pitkät varjot korostivat kuvionäytöstä. Oikeassa yläkulmassa puistolehmus (Tilia X vulgaris) oli vielä lehtevän ruskaisa.
Itse asiaan >> Lokakuun viikoilla 41 ja 42 muutoin leudon syksyn keskellä sattui tavallaan erikoisen poikkeavaa kylmyyttä, joka toi huipennuksessaan viikonvaihteessa 42 / 43 Etelä-Suomeen loppuvuoden ensimmäiset varsin tuhdit yöpakkaset ja sisämaahan monin paikoin ensilumen. Sinällään nämä eivät olleet erityisen poikkeuksellisia ajankohtaan nähden; ensilumi tosin satoi jopa reilut kaksi viikkoa normaalia aikaisemmin esim. alla esittelyssä olevan Hämeenlinnan alueella (Ilmatieteen laitoksen lumitilastot).
Alla esittelen valokuvin kylmän sääjakson huipennusvaihetta siis lauantain 19.10. - tiistain 22.10. välisenä aikana, jossa osa esittelee ensilumitilanteita, toinen osa kuuratilanteita ja yksi ensimmäistä järvijäätilannetta.
Sisämaassa ensilumi satoi laajasti kuitenkin jo edeltäneen perjantain 18.10. aikana, mutta alla esittelyssä oleva Hämeenlinna sai lunta vasta lauantain 19.10. yönä ja aamuna lumikuuroista. Yöpakkaset olivat kireimmillään tässä kylmyyshuipennuksessa su-ma ja ma-ti välisinä öinä eli 20. - 22.10. välisenä aikana. Tällöin sisämaassa, kuten Hämeenlinnassakin minimilämpötilat olivat -5 ja -10 asteen välillä. Alla esittelyssä myös olevan Espoon Tapiolan alueella eli etelärannikollakin saavutettiin monin paikoin lähes -5 asteen pakkasia.
Päivälämpötilat olivat samalla sisämaassa vain asteen-pari nollan yläpuolella ja etelärannikolla +5 asteen vaiheilla, joten kaikki jäätynyt ja satanut lumi ei ehtinyt päivisin sulaa etenkään varjopaikoilla pois. Etelärannikolla mainittavia lumipeitteitä ei kuitenkaan tullut, joten Espoon Tapiolassakin ensilumen sataminen jäi tuonnemmaksi; sen sijaan talvisesta säästä muistuttivat siellä yö-aamupakkasten myötä kuuratilanteet.
Tiistaista 22.10. eteen päin alkoi sitten hyvin leuto sääjakso ja kaikki jäätynyt ja satanut lumi sulivat torstaihin 24.10. mennessä nopeasti pois Etelä-Suomen alueelta.
Seuraavaksi itse valokuvaesittely, jossa kronologiana on viimeisimmän päivän kuvat ylimpänä >>
Pakkaskuuraa koristevesilammikon leveäosmankäämien (Typha latifolia) jäänteissä ja taustan niittykasvustossa valokuvattuna aamulla tiistaina 22.10.2013 Espoon Tapiolassa; ko. aamuna klo. 09:22 kuura oli vielä noin sulamatta, vaikka lämpötila oli jo kohoamassa nopeasti nollan yläpuolelle. Taustalla näkyy vielä ruskaisaa koivikkoa (Betula sp.). Tästä siis alkoi monta päivää kestänyt erittäin leuto jakso eli paluu "normaaliin päiväjärjestykseen".
Pakkaskuuraa nurmikentällä valokuvattuna aamulla tiistaina 22.10.2013 Espoon Tapiolassa; tätä edeltänyt yö oli siis viimeinen kylmässä sääjaksossa ja leudontuminen alkoi mereltä tulleiden heikkojen lumi-lumiraekuurojen kera, jotka olivat tuossa lounaistaivaalla nousemassa paikalle kuvaustilanteessa. Alempaan kuvaan verrattuna tässä nähdään melkein saman näkymän metsävaahterat (Acer platanoides) tuossa oikealla paljon varistuneempina ko. pakkasten edesauttamana.
Osittain sulanutta pakkaskuuraa nurmikentällä valokuvattuna maanantaina 21.10.2013 Espoon Tapiolassa; kuvaustilanteessa melkein keskipäivällä klo. 11:05 kuuraa oli vielä sulamatta näin paljon, mikä kuvasi yhtäältä yöpakkasen voimakkuutta etelärannikollakin ja toisaalta kertoi päivälämpötilan nousseen hitaasti vain vähän nollan yläpuolelle. Sulaminen kuvioitui hyvin taiteellisesti varjo-auringonpaistetilanteiden mukaan. Kuvan keskellä ovat samat metsävaahterat (Acer platanoides) toisen - kolmannen ruskavaiheensa aikana kuin ylemmässä kuvassakin.
Pakkaskuuraa nurmikentällä valokuvattuna lähes keskipäivällä maanantaina 21.10.2013 Espoon Tapiolassa; varjoisilla paikoilla kuura säilyi sulamatta puolillepäiville ja osittain jopa koko päivänkin seuraavaan yöpakkaseen. Tässä nähdään myös hienosti kerroksellinen puustonäkymä, missä etummaisina jo alastomina olivat rusotuomet (Prunus virginiana "Schubert"). Niiden takana on aidanteena vuorimäntyä (Pinus mugo) ja niiden taustalla varttunut koivikko (Betula sp.) oli vielä n. puolilehdessä ruskaisena.
Osittain sulanutta ensilunta nurmikentällä valokuvattuna alkuiltapäivällä sunnuntaina 20.10.2013 Hämeenlinnassa; edellispäivän yönä - aamuna sataneen ensilumen sulamista tapahtui niukasti nollan yläpuolelle kohonneissa päivälämpötiloissa ainakin auringonpaisteisilla paikoilla. Tässä siitä erikoisen kuviollinen esimerkki, jossa tuon mulloksen lumet jäivät muuhun nurmikkoon nähden osittain sulamatta, koska ne olivat tiiviimmin kosketuksissa edeltäneiden öiden yöpakkasten takia parin - kolmen sentin verran jäädyttämää maata vasten. Kuvassa on myös kuvaaja ;)
Seisovavetisen lahdenpoukaman tuoretta jääkantta Vanajavedessä valokuvattuna alkuiltapäivällä sunnuntaina 20.10.2013 Hämeenlinnassa; alempaan kuvaan verrattuna tässä on kyseessä sama lahdenpoukama ja edeltäneen yön pakkanen oli viimein riittävä jäädyttämään rannan vettä noin 0,5 - 1,0 cm:n verran jäähän ja jääkansi pysyi sulamatta koko päivän vahvistuen vielä lisää seuraavina kahtena pakkasyönä. Kuvan vasemman laidan puistolehmusten (Tilia X vulgaris) lehdet olivat jo kärsineet paljon pakkasvaurioista ja siksi ruskeentuneet; seuraavan muutaman päivän aikana puut tulivatkin pian jo kokonaan alastomiksi.
Ensilumista polkua vielä sulana olleelle seisovavetiselle lahdenpoukamalle Vanajavedessä valokuvattuna lauantaina 19.10.2013 Hämeenlinnassa; ylempään kuvaan verrattuna tässä on samaa lahdenpoukamaa, mutta tässä vaiheessa edeltäneen yön pakkanen ei ollut vielä riittävää jäädyttämään rauhallista rantavettä, kun edeltäneen hyvin leudon syksyn jäljiltä järviveden kylmeneminen otti aikaa. Edeltäneen yön-aamun lumisateet jäivät kuitenkin hyvin näkyville tasaisille pinnoille. Auringon asema oli jo ajankohdalle tyypillisen matala; aika oli kuvanottohetkellä kesäajan klo. 11:00.
Ensilunta puisella venelaiturilla Vanajaveden rannassa valokuvattuna lähes keskipäivällä lauantaina 19.10.2013 Hämeenlinnassa; edeltäneenä yönä-aamuna satanut ensilumi jäi hyvin näkyville puisille pinnoille, jotka kylmenivät yöpakkasissa nopeasti. Toisaalta myöhemmin auringonpaisteessa ne lämpenivätkin hyvin sulattaen lumet niiltä seuraavaksi päiväksi pois. Taustalla ylävasemmalla nähdään ajankohdan koivikoiden (Betula sp.) ruskaantumisesta hyvä kokonaisotos; osa puista lähes alastomia, toinen osa ruskassa ja kolmas osa vielä osittain kesäasussa.
Ensilunta Citymarketin takana olevalla sorakentällä valokuvattuna lähes keskipäivällä lauantaina 19.10.2013 Hämeenlinnassa; tasaiset hiekka-sorapinnat keräsivät päälleen edeltäneen yön-aamun lumisateista hienon kirkkaita 1 - 2 cm:n lumipeitteitä, mitkä säilyivät auringonpaisteessakin melko hyvin iltapäivään saakka. Tässä on hauskana yksityiskohtana myös miniatyyrilumiukko oikeassa alakulmassa :)
Ensilunta Ystävyydenpuiston muotopuutarhaosassa valokuvattuna keskipäivällä lauantaina 19.10.2013 Hämeenlinnassa; tätä näkymää olen ottanut esille kolmeen kertaan aikaisemminkin tänä vuonna tässä sääaiheisessa sarjassa >> Poikkeuksellisia / erikoisia säätilanteita valokuvin: Uudenmaan / etelärannikon kuivuus vs. sisämaan kosteus viikoilla 29 ja 30 / 2013, Poikkeuksellisia / erikoisia säätilanteita valokuvin: Elviira-myrsky (Ukkossateiden tekemää virtauskuviotaidetta) ja Poikkeuksellisia / erikoisia säätilanteita valokuvin: Viikon 20 poikkeava kesälämpö ja sen ilmeneminen kiivaana kasvien kasvunopeutena. Tässä siis tämän vuoden ensilumitilanteesta esimerkki.
Ensilunta hiekkakäytävällä Vanajaveden rannalla valokuvattuna lähes keskipäivällä lauantaina 19.10.2013 Hämeenlinnassa; edeltäneen yön-aamun lumisateet olivat sen verran vähäisiä (1 - 2 cm) ja tulivat pakkasella, että pitkän niittykasvillisuuden seassa ne katosivat helposti näkyvistä varistuaan sekaansa ja sulivat sitten kasvien päällä nopeasti pois auringossa, kuten tässä vasemman reunan niittyvallilla. Näin syntyi hauskan säännöllinen kontrasti vielä lumisena pysyneen hiekkapinnan kanssa. Kuvan keskellä olevat rauduskoivut (Betula pendula) edustivat keskimyöhäistä ruskaantumista lajinsa piirissä.
Ensilunta Ahveniston hautausmaalla kappelin edustalla valokuvattuna iltapäivällä lauantaina 19.10.2013 Hämeenlinnassa; tasaisille hiekkapinnoille edeltäneenä yönä-aamuna kertynyt ohut lumipeite mahdollisti kuin taustakankaan hienoille valo vs. varjo -leikeille, kuten puustoisissa puistoissa ja puutarhoissa kävi. Iltapäivän jo hyvin pitkät varjot korostivat kuvionäytöstä. Oikeassa yläkulmassa puistolehmus (Tilia X vulgaris) oli vielä lehtevän ruskaisa.
Subscribe to:
Posts (Atom)
