Kesän 2017 kasvukauden vaiheita, sääolosuhteita ja muita kokemuksiani valokuvin kesäkuun lopusta elokuun loppuun

Tässä tulee viimein lupailemani valokuvallinen kooste viime kesästä Juhannuksen jälkeiseltä ajalta omien kokemusteni ja havaintojeni mukaan!

Päättynyt kesä 2017 jäi monelle suomalaiselle mieleen tavallaan "kesänä jota ei ollut", koska kunnon helleaallot jäivät Suomesta puuttumaan ja niinpä säät olivat enimmäkseen epävakaisia tai sateisiakin, mutta toisaalta lämpötiloiltaan melko tasaisen normaaleita lukuun ottamatta hyvin kylmää kesäkuun alkua ja jo melko syksyisen oloista elokuun loppua.

Valikoin valokuvaussadostani tähän viiden teeman mukaisia valokuviani, jotka olen ryhmitellyt seuraavasti aiheittain kattaen siis ajan suunnilleen Juhannuksen jälkeiseltä viikolta elokuun loppuun >> Ylimpänä on 13 kpl. valokuvia kasvien ja kasvukauden kehitysvaiheista, sitten on 15 kpl. kuvia pääteemanaan sääolosuhteet, seuraavana on vuorossa 7 kuvan verran arkkitehtuuripainotteista sisältöä, minkä jälkeen on kaksi kolmen kuvan sarjaa viimeiseksi; ylempi niistä ottaa esille luonnon muotojen ja valojen estetiikkaa sekä alempi Suomen tunnetuimman taidemonumentin osaksi yllättävälläkin tavalla kuvattuna....

Ko. kesän sääoloista en tuota yllä mainittua enempää kertaa tässä, mutta koostan ennen kuvakavalkadia linkkisikermän blogissani aikaisemmin tekemistäni ko. kesän sääoloja ja luontoaiheita käsitelleistä kirjoituksistani, mistä pääsette kertaamaan paremmin menneen kesän sää- ja luontovaiheita >>

-- Kesän 2017 kuumin päivä - Osa 1.

-- Poikkeuksellisen kylmä kesäkuun alku viikolla 22/2017 - Analyysiä maksimilämpötiloineen vuorokausille 1. - 3.6.

-- Valokuvallinen tervehdykseni juhannukseksi 2017! - Juhannusviikon kasvikukintaa Espoossa ja Hämeenlinnassa.

-- Kiira-rajuilman vaiheita lauantaina 12.8.2017 illalla - Valokuviani selostuksen kera ja eri medioiden uutisjuttuja.

-- Kesän 2017 kuumin päivä - Osa 2.

-- Loppukesän ja alkusyksyn sää- ja luontoanalyysiä vuonna 2017 - Aikaisemman epävakaisen tasapaksuuden on nyt korvaamassa ajankohtaan nähden lämmin ja pitkäkestoinen korkeapainesää.


Kesän 2017 kasvukauden vaiheita ja piirteitä kesäkuun viimeiseltä viikolta elokuun loppuun (kronologisessa järjestyksessä ja ylimpänä uusin kuva) >>

Syyshortensian (Hydrangea paniculata "Grandiflora") kukintaa kuvattuna Hämeenlinnan Kaurialassa 28.8.2017 - Koko kesäkauden n. parin viikon mittaisena pysynyt kasvukauden kehitysviive lähinnä erittäin kylmän toukokuun alkupuolen ja kesäkuun alun takia merkitsi sitä, että myös elokuun lopussa viiveen takia syyshortensiat eivät olleet vielä kaikkialla aivan täysikukassa saati vaaleanpunaisessa vaiheessa, kuten tässä.

Jättibalsamin (Impatiens glandulifera) kukintaa kuvattuna Hämeenlinnan keskustan pohjoisreunan metsikkö-niittyalueella 28.8.2017 - Epävakainen ja kostea kesäsää yhtäältä mahdollisti tämän rehevän kasvin saavuttamaan erityisen runsaita kasvustoja, ja toisaalta tuo kasvun kehitysviive jätti lajin parhaan kukintavaiheen vasta elo-syyskuun vaihteen tienoille.

Hedelmätähkävaiheessa ollleita maitohorsmia (Chamerion angustifolium) etualalla ja taustalla reilut puolikypsää vehnää pellolla kuvattuna Espoon Leppävaaran urheilukeskuksen länsipuolella 25.8.2017 - Maitohorsmasta näki hyvin koko heinä- ja elokuun ajan tuon parin viikon kasvuviiveen normaaliin nähden; tässä esimerkkinä ko. lajin hedelmävillavaiheen poikkeuksellinen viivästyminen.

Osittaista hedelmävillavaihetta maitohorsmilla (Chamerion angustifolium) kuvattuna Espoon Leppävaaran keskustan luoteispuolella 16.8.2017 - Yllä olevaan kuvaan verrattuna kaikkein lämpimimmillä kasvupaikoilla sentään elokuun puolivälissä osa maitohorsmista alkoi jo hieman pukkaamaan hedelmävillaansa esille; kuten tässä.

Kukinnan puolivälin ylittäneitä maitohorsmia (Chamerion angustifolium) etualalla ja taustalla vasta kypsymään alkanutta vehnää pellolla kuvattuna Espoon Leppävaaran urheilukeskuksen länsipuolella 8.8.2017 - Kasvukauden kehitysviiveen takia maitohorsmien kukintaa pitkittyi poikkeuksellisen paljon elokuun puolelle. Myös peltoviljelyssä viive oli jo jonkin verran huolestuttava tässä vaiheessa, kun normaalisti puinnit olisivat jo olleet alussa monin paikoin.

Etualalta taakse lukien viitakastikan (Calamagrostis canescens), rohtovirmajuuren (Valeriana officinalis) ja maitohorsman (Chamerion angustifolium) kukintaa kuvattuna Espoon Leppävaaran keskustan luoteispuolella 30.7.2017 - Kasvukauden kehitysviiveestä huolimatta heinä- ja tosiaan vielä osin elokuussakin saatiin ihailla kosteiden olosuhteiden ansiosta rehevän näyttävää, ja toisaalta juuri helteettömien säiden ansiosta pitkään kestänyttä keskikesän kukkaloistoa; kuten tässä.

Etualalta taakse lukien mesiangervon (Filipendula ulmaria) ja maitohorsman (Chamerion angustifolium) kukintaa kuvattuna Espoon Leppävaaran keskustan luoteispuolella 30.7.2017 - Normaalisti tämänlainen tyypillinen heinäkuun kukkaloisto olisi sattunut enemmänkin ko. kuun puolivälin paikkeille ilman kuluneen kesän kehitysviivettä.

Kultapiiskun (Solidago virgaurea) kukintaa Pohjoisen Uunisaaren kalliolla taustanaan Helsingin Ullanlinnan rantaa ja kuvattuna 20.7.2017 - Tämä kallion kukkaloisto paljasti sen, että päättyneestä kesästä sekä puuttui helteet että sadetta saatiin melko paljon; tuloksena näistä oli siis hyvin karunkin paikan rehevää kasvillisuutta, kun sen sijaan hellepaahteella tällainen kalliokasvusto kokisi helposti selviä kuivuusongelmia.

Maitohorsman (Chamerion angustifolium) ja kultapiiskun (Solidago virgaurea) kukintaa Helsingin Pohjoisen Uunisaaren rantahietikolla taustanaan Liuskasaarta ja kuvattuna 20.7.2017 - Kasvukauden kehitysviive näkyi selvästi näissäkin horsmissa, koska kukkavanoissaan oli avautuneet vasta melko alhaalla olleet kukat.

Mesiangervon (Filipendula ulmaria) ja rohtovirmajuuren (Valeriana officinalis) kukintaa sekaisin etualalla Pohjoisen Uunisaaren rannalla ja taustalla Helsingin Ullanlinnaa kuvattuna 20.7.2017 - Epävakainen ja viileä kesä oli toki myös hyvin kaunis ja näyttävä sopivassa katsannossa, kuten tässä tuon taustan tumman kuuropilven kontrastoimana etualan kukkiin nähden.

Leimuniityn pensasryhmiä taustanaan uudistuvaa Espoon Tapiolan keskustaa kuvattuna 20.7.2017 - Vasemmalla ja eniten etualalla on syyshortensiaa (Hydrangea paniculata "Grandiflora"), jonka kehitysviive paljastui tässä vaiheessa vasta hyvin mitättöminä kukkaterttualkuina uusien oksien kärjissä. Oikealla oli sentään täydessä kukassa valamonruusua (Rosa "Splendens").

Leimuniityn uudistettuja perennaryhmiä ja nurmikenttää Espoon Tapiolan keskustan itäpuolella kuvattuna 20.7.2017 - Leimuniitty on läpikäynyt Tapiolan keskustan uudistamisen yhteydessä myös kohennusremontin; tässä nähdään etualalla riveissä eri lajikkeita jaloangervoja (Astilbe "Arensii" -ryhmä) kukintansa alussa. Epävakaisesta kesästä huolimatta huomatkaa uudistetun nurmikon sadetus!

Heinäkuun puolelle pitkittymässä ollutta kultasateen (Laburnum alpinum) erittäin runsasta kukintaa Espoon Leppäsillan ja Karakallion välillä Rastaalantien varrella ja kuvattuna 29.6.2017 - Moisesti runsaan kukinnan pitkittyminen oli myös hyvä sattuma näissä helteettömissä oloissa, mutta toisaalta todennäköisesti tämän kesän helteettömyyskin huomioiden (ei tarpeeksi lämpöä ko. lajille valmistaa seuraavan kesän kasvuaiheita silmuihin) on seuraavaksi vuodeksi tulossa tälle lajille kukintatauko...


Kesän 2017 sääolosuhteista muutamia kiteyttäviä poimintoja kesäkuun lopulta elokuun loppuun (kronologisessa järjestyksessä ja ylimpänä uusin kuva)  >>

Heikosti ukkostaneen kuuropilven muotoja Hämeenlinnan keskustan alueella kuvattuna 22.8.2017 klo. 15:05 - Näitä polaari-ilmamassan kuurosateita oli pitkin päättynyttä kesää hyvin monena päivänä, mutta kunnon ukkosia niistä ei herunut ja siksi siihen elokuun 12. päivän Kiira-rajuilmaan saakka koko Suomen salamointimäärä oli ennätyksellisen vähäisessä kertymismoodissa.

Polaari-ilmamassan kumpupilviä ja heikkoa lounaistuulen tekemää aallokkoa Vanajaveden pinnalla kuvattuna Hämeenlinnassa Varikonniemen luoteispuolelta kohti Hämeen linnaa 15.8.2017 klo. 12:11 - Kuurosateiden ja yhtenäistenkin sadealueiden väleissä kesä sisälsi toki joitakin poutapäiviäkin, kuten tässä; nekin päivät menivät kuitenkin polaari-ilmamassan piirissä ilman helteitä, mutta +20 asteen ylitykset olivat yleisiä poutapäivinä.

Kiira-rajuilman vaiheita Espoossa 12.8.2017 kuvattuna parvekkeeltani kaakkoon - Yllä linkkilistamaani Kiira-rajuilmaseurantaan nähden tässä on neljän kuvan verran hieman uutta näkökulmaa ko. megaukkoseen; tämä kuva klo. 21:24 havainnollisti iltaruskon valolähteen siirtyneen kuvaajan selän taakse.

Kiira-rajuilman vaiheita Espoossa 12.8.2017 kuvattuna parvekkeeltani kaakkoon - Yllä linkkilistamaani Kiira-rajuilmaseurantaan nähden tässä on neljän kuvan verran hieman uutta näkökulmaa ko. megaukkoseen; tämä kuva klo. 21:08 havainnollisti ns. mammatuspilvistä heijastunutta iltaruskovaloa suoraan kuvaajaa kohti.

Kiira-rajuilman vaiheita Espoossa 12.8.2017 kuvattuna parvekkeeltani kaakkoon - Yllä linkkilistamaani Kiira-rajuilmaseurantaan nähden tässä on neljän kuvan verran hieman uutta näkökulmaa ko. megaukkoseen; tämä kuva klo. 19:06 havainnollisti ukkosrintaman etummaisen puuskavaiheen saapumista piiskaavine sadepöllyineen asfaltilla. Mainittakoon, etten saanut kuvattua lyhyttä kovimpien puuskien vaihetta kunnolla.

Kiira-rajuilman vaiheita Espoossa 12.8.2017 kuvattuna parvekkeeltani kaakkoon - Yllä linkkilistamaani Kiira-rajuilmaseurantaan nähden tässä on neljän kuvan verran hieman uutta näkökulmaa ko. megaukkoseen; tämä kuva klo. 19:03 havainnollistaa ukkosrintaman pimeimmän vyörypilvivallin saavuttaneen alueen juuri hetkeä ennen kovien puuskien ja kaatosateen alkamista.

Heikosti-kohtalaisesti ukkostaneen kuuron rankkasadetta Espoon Leppävaaran keskustassa kuvattuna 22.7.2017 klo. 16:25 - Näitä polaari-ilmamassan miniukkosia oli etelärannikolla hyvin vähän, ja ne keskittyivätkin tyypilliseen kesätapaan enemmänkin sisämaahan; tämä tilanne esim. koko heinäkuun osalta olikin tällä paikalla suuri harvinaisuus ja itse asiassa taisi olla niin, että edellisen kerran selvää ukkosen jyrinää olin kuullut alueella toukokuun lopussa.

Kuurosateen jälkeistä auringonpaistetta Helsingin Kaivopuiston nurmikentällä kuvattuna Ehrenströmintien varrelta 20.7.2017 klo. 14:52 - Tässä oli mielenkiintoista tuo nurmikolle sijoitettu aita; se oli ilmoituskyltin mukaan Helsingin kaupungin koe ohjata valkoposki- ja kanadanhanhien laumakäyttäytymistä eli liikkumista.

Näkymää Suomenlinnan saarille Ehrenströmintien varrelta kuurosateen jälkeen kuvattuna 20.7.2017 klo. 14:49 - Kohtalaisen rankka kuurosade meni meren ylle hajoamaan, mistä kuvassa nähdäänkin enää jäänteenä tuo verhopilvimäinen massa taivaalla; ko. päivänä vallitsi heikko luoteistuuli, missä juuri pääkaupunkiseudulle syntyi paikallista kuurosolukkoa alkuiltapäivällä.

Purjealus matkalla ulapalle kuvattuna heikkotuulisissa olosuhteissa Helsingin Pohjoiselta Uunisaarelta etelään 20.7.2017 klo. 13:34 - Ennen em. kuurosadetilannetta ko. alueella vallitsi mukavan kesäinen sää, vaikkakin tälläkin kertaa vuorokauden maksimilämpötilat ylittivät vain niukasti +20 astetta.

Uimareiden sijasta valkoposkihanhia Helsingin Pohjoisen Uunisaaren rantahietikolla kuvattuna 20.7.2017 klo. 13:21 - Tässä kiteytyy täydellisesti päättyneen kesän helteettömät olosuhteet, kun uimareiden säännönmukainen poissaolo oli jättänyt jälkeensä niin rauhallisen rannan, että nämä hanhet olivat sen omineet sitten helposti itselleen.

Näkymää Helsingin Kaivopuiston mäen päältä kohti Harakka-saarta ja merta kuvattuna 20.7.2017 klo. 12:48 - Itselleni on ja oli harvinaista herkkua päästä valokuvaamaan merellistä säänäkymää, vaikka asunkin melko lähellä Suomenlahden rannikkoa; kuvassa nähdään verhopilvien (Altostratus) ja kumpukerrospilvien (Stratocumulus) yhdessä muodostamaa pilvikantta polaari-ilmamassassa.

Näkymää Hämeen linnalle ja Linnapuistoon Linna Jazzien aikaan kuvattuna Hämeenlinnassa 16.7.2017 klo. 16:25 - Ko. musiikkitapahtuma sai sattumalta koko heinäkuun parhaimpiin kuuluneen sään, kun päivä oli tuolla tavalla vähäisesti kumpupilvinen, heikkotuulinen ja lämpötila kohosi lähes hellelukemiin +24 asteen paikkeilla.

Täysin tyyntä Vanajaveden pintaa ja matalapaineen keskuksen kuuropilvikehitystä kuvattuna Hämeenlinnassa Varikonniemen luoteispuolelta kohti Hämeen linnaa 4.7.2017 klo. 12:13 - Välillä epävakainen / sateinen sää ei tarkoita tuulista säätä, vaan esim. tässä olevaan tapaan matalapaineen heikkotuulinen keskusalue mahdollistaa tällaisen upean vesipeilipinnan; myöhemmin ko. päivänä tuli niitä kuluneen kesän tyypillisiä polaari-ilmamassan miniukkos- ja sadekuuroja.

Kuuropilvestä ryöpsähtänyttä rankkasadetta ja sen tekemää mattakuviointia Vanajaveden pinnalla kuvattuna Hämeenlinnassa 26.6.2017 klo. 12:54 - Näistä miniukkoskuuroista tuli toki hetkittäin pitkin kesää varsin rankastikin sadetta, mitkä pitivät yllä enimmäkseen sopivaa kosteutta kasvien kasvulle; vain harvoilla paikoilla satoi liikaa tai selviin tulvimisiin saakka koko kesän katsannossa. Poikkeuksena oli toki monin paikoin se Kiira-rajuilma, mutta siinäkin rankimman sateen vaihetta kesti niin lyhyen aikaa, ettei rankkasadetulvista tullut erityisiä.


Kesän 2017 arkkitehtuuriannosta mm. erään sukulaisperheen vierailun yhteydessä nähtynä >>

Helsingin Hietaniemen hautausmaan pääsisäänkäyntiä kuvattuna 20.7.2017 - Erikoista; jollakin tuolla penkillä istujalla oli ilmeisesti ollut levottomat jalat...

Uudistuvaa Espoon Tapiolan keskustaa kuvattuna 20.7.2017 - Tämä otos on kuvattu alemmassa kuvassa nähtävän uuden asuintornin viereiseltä kattoterassilta keskitasolla, missä on tällainen puolijulkinen sisäpiha / kattopuutarha katutasosta paljon korkeammalla.

Uudistuvaa Espoon Tapiolan keskustaa kuvattuna 20.7.2017 - Em. uusi asuintorni on sijoitettu uuden Stockmann-tavaratalon päälle tuollaiseksi kuutiomaiseksi elementiksi, jossa nuo hulppeat parvekkeet katsovat auringonlaskun suuntaan länteen.

Uudistuvaa Espoon Tapiolan keskustaa kuvattuna 20.7.2017 - Tuo em. asuinkuutio toisesta suunnasta kuvattuna.

Uudistuvaa Espoon Tapiolan keskustaa kuvattuna 20.7.2017 - Edelliseen kuvaan nähden samasta paikasta samaan suuntaan otettu kuva, mutta alemmas suuntautuen, missä nähdään tuo uusi Stockmann-tavaratalo.

Uudistuvaa Espoon Tapiolan keskustaa kuvattuna 20.7.2017 - Tuon Stockmann-tavaratalon ja asuinkuution vieressä länsipuolella oli vielä laaja työmaamonttu, joten Tapiolan keskusta tulee vielä muuttumaan merkittävästi lisää...

Uudistuvaa Espoon Tapiolan keskustaa kuvattuna 20.7.2017 - Tapiolan keskustan itäpuolella oli vielä työmaata, missä tuolla taustalla on em. uusittua Leimuniittyä; tämä työmaa-alue rakennetaan vielä puistoksi Tapiolan uudistamisen loppusilaukseksi... Kuva on otettu em. uuden asuintornin kattoterassille vievän portaikon reunalta.


Kesän 2017 joitakin erikoisia löytöjä >>

Helsingin Kaivopuiston kallioseinämien välistä kapeaa portaikkoa kuvattuna 20.7.2017 - Nämä kallioelementit ovat ilmeisesti jopa kolmen miljardin vuoden ikäisiä, eli tavallaan kyseessä on silloin Suomen ylivoimaisesti vanhimpiin kuuluva rakennuselementti tämä portaikkokokonaisuus huomioiden! Portaat on toki rakennettu ko. väliin "hieman" myöhemmin ;)

Helsingin Kaivopuiston kallioseinämien välistä kapeaa portaikkoa kuvattuna 20.7.2017 - Sama portaikkoväli siis vastakkaisesta suunnasta kuvattuna ylempään kuvaan nähden.

Auringonvalon heijastumaa kuvattuna Espoon Leppävaaran keskustassa 28.6.2017 klo. 16:27 - Kesän aurinko paistaa korkealta, jolloin varjot ja valoheijastumat ovat omanlaisiaan; tässä valo heijastui edessä näkyvän seinän metallisista pinnoitteista, kun aurinko pääsi paistamaan vasemmalla olevan korkean rakennuksen yli sen yläpäähän.


Suomen tunnetuin taideteos myös uudesta näkökulmasta havainnoituna ;) ......

Taide kohtaa politiikan: kuvattuna 20.7.2017 - "Stop Nato!"...

Ylemmän kuvan samaa taidemonumenttia tässä hieman laajemmin kuvattuna.....

....Ja tässä tämän kolmen viimeisen valokuvan teemassa ko. muistomerkki kokonaisena maisemassaan, eli sehän onkin siis Helsingin Sibelius-monumentti kuvattuna 20.7.2017! :)

Loppukesän ja alkusyksyn sää- ja luontoanalyysiä vuonna 2017 - Aikaisemman epävakaisen tasapaksuuden on nyt korvaamassa ajankohtaan nähden lämmin ja pitkäkestoinen korkeapainesää

Tänään on ollut ajankohtaan nähden erittäin ihana sää (aurinkoista ja lämpötila reilusti yli +15 astetta), joten sen inspiroimana jälleen valitettavan pitkäksi venynyt bloggaamistaukoni päättyy - Jatkan siis nyt edelleen sääaiheisella kirjoituksella, missä edellisten Kiira-rajuilmaa ja helleseurantaa käsitelleiden kirjoitusteni jälkeen sekä toteutunut että ennustettu tuleva sää on nyt ruodinnassani muiden luontohavaintojen ja -analyysien kera:

Tuon koko kesän ainoan kunnollisen ukkosmyrskyn jälkeen loppukesän ja aloittelevan syksyn sää Etelä-Suomessa onkin ollut lähinnä saman tasapaksuuden jatkoa, mitä oli koko kesäkin - pääasiassa siis viileän polaari-ilmamassan piirissä matalapainevoittoista, epävakaista ja sateista säätä vain lyhyiden poutahetkien kera - syyskuun alkupuolella oli ajoittain jopa hyvinkin runsaita sateita. 

Lämpötiloissa puolestaan ei ole ollut ihmeellisiä poikkeamia normaalista suuntaan eikä toiseen; voidaan sanoa, että syksyistä esimakua on tullut ajoittain ihan tyypillisinä annoksina elokuun lopusta alkaen, mutta toisaalta syyskuun alkupuolellakin on ollut vielä kesäisen oloisia päiviä lähes +20 asteen päivälämpötiloineen - mutta äärilämpötiloja ei siis ole ollut, mikä on toistaiseksi tarkoittanut syyskuun osalta sekä laajojen alueiden säilyttyä edelleen hallattomina että toisaalta sitä, ettei syyskuun korkein mitattu lämpötila ole vielä ylittänyt +20 astetta (Ilmatieteen laitoksen kuukausitilastot - syyskuu)...

Euroopan mittakaavassa tämän tasapaksuuden on voinut edelleen havaita lähes koko kesältä tutussa muodossa kahtiajakona viileän epävakaiseen pohjoisosaan ja erityisen helteiseen eteläosaan myös syyskuun aikana > Erityisen merkille pantavaa on ollut se, miten kuumuutta on keskittynyt viime viikkoina Mustanmeren pohjoispuolisille alueille (Ukraina), missä ihan viime päivinäkin on ollut ajankohtaan nähden ja sikäläisittäin ennätyksellisiä yli +30 asteen helteitä (syyskuun keskimääräinen ylin päivälämpötila Kiovassa on tietääkseni n. +19 astetta)!

Eilisen ja tämän päivän aikana on kuitenkin vihdoin tapahtunut sekä Euroopan mittakaavassa että Suomenkin osalta hyvin merkittävä suursäätilallinen muutos! > Nimittäin laaja megakorkeapaine on vahvistunut entisestään Suomen päälle itäpainotteisesti - itäpuolelle, ja samalla sen mukana kaakosta eli tuolta Ukrainan hellealueelta on alkanut virrata ajankohtaan nähden lämmintä ilmaa koko Suomeen.

Näillä näkymin tätä korkeapainetilannetta jatkuu koko ensi viikon ajan sekä mahdollisesti siitäkin yhä jopa selvästi lokakuun puolelle! :O - Yhdessä ennustemallissa eilisten viimeisten vesisateiden jälkeen on näkynyt jopa sellainen skenaario, että seuraavan kerran Etelä-Suomessa sataisi vasta lokakuun 5. päivän tienoilla, ohhoh!...

Melkoisen pitkä lämpöaaltokin on siis seuraavaksi mahdollinen, missä ainakin nyt viikonloppuna ja ensi viikon alkupuoliskolla päivälämpötilat voivat kohota Etelä-Suomessa jopa lähelle +20 astetta ja yötkin ovat suhteellisen leutoja eli hallanvaaraa ei ole ollenkaan - Jos lämpöä piisaa sopivan yhtämittaisesti lokakuullekin saakka, niin se voisi tarkoittaa myös sitä, että terminen kesä jatkuisi eteläosissa lokakuuhun saakka!... Se olisikin hauskan paradoksaalista, koska kesä muutoin oli yleiskuvaltaan kuin "kesä, jota ei ollut", mutta silti kesästä tulisi normaalia paljon pidempi.

Lisään kuriositeettina tähän sen, millaista säätä keskellä kesää tällainen megakorkeapaine olisi tuonut > No, kaikesta päätellen Suomea kohtaisi moisessa parin-kolmen viikon yhtämittainen erityisen kuuma helleaalto, missä melkein joka päivä olisi yli +30 astetta. Päättyneenä kesänä nämä korkeapaineet jäivät puuttumaan kokonaan, mutta saas nähdä miten ensi kesänä...

Tässä alkaneessa korkeapainetilanteessa on huomioitava myös se, että ko. korkeapaineen itäpuolella Uralille leviää pohjoisesta kylmää ilmaa yöpakkasineen, ja ensi viikon lopulla voi olla mahdollista, että korkeapaineen eteläpuolitse sieltä voisi kiertyä jonkin verran viileämpää ilmaa Suomeenkin... Pahimmillaan korkeapainesäässä se tietäisi silloin mm. hallanvaaran yleistymistä, jos on selkeäsäistä öisin... 

Lisäksi tällaisissa syyskuun lopun korkeapaineissa on sekin ominaisuus kosteissa ja lämpimissä ilmamassoissa, että öisin ja aamuisin muodostuu sumuja etenkin sisämaassa, ja niillä voi olla potentiaalia välillä aiheuttaa koko päiväksikin vellomaan jäävää sumupilvikantta, vaikka itse sumut hälvenisivät maan pinnalta - sellaisissa pilvisissä tilanteissa päivälämpötilat jäävät sitten tietenkin alle +15 asteen.

Sitten jää nähtäväksi se, että miten ensi viikon jälkeen korkeapaine alkaisi hellittää: yksi skenaario näyttäisi olevan se, että korkeapaine siirtyisi vähitellen idemmäksi, jolloin etelätuulet voimistuisivat ennen lännestä tulevia sateita. Tällöin sää lämpenisi tietenkin uudestaan, jos tuohon korkeapaineen sekaan siis tulisi ensi viikon lopulla ensin viileämmän sään vaihe... Voi toisaalta siis olla myös mahdollista, että huippulämmin sää jatkuisi yhtä mittaakin lokakuun alkupuolelle saakka!...

Joka tapauksessa tämä korkeapainevaihe tulee olemaan monessakin mielessä erityisen odotettu ja tarpeellinen lämpönsä kera > Viime tingassa vielä ruskaantumattomat (viljely)kasvit pystyvät kirimään koko kesän aikana olleen parin viikon mittaisen kasvu-kehitysviiveen pois, kun samalla hallanvaaraakaan ei ole: esim. viimeiset perennakukkijat & kesäkukat saavat lisäaikaa loistaa ja myöhään kypsyvät hedelmät saavat mahdollisuuden kehittyä loppuun - Eli esim. etelän viinirypälesadot saattavat sittenkin valmistua.

Lisäksi ko. hyvin pitkä poutajakso tarkoittaa sitä, että maanviljelyssä pellot pääsevät kuivahtamaan syyskuun alun runsaiden sateiden aiheuttamasta liikamärkyydestä, jolloin vielä paljon peltoihin jääneitä viljoja päästään vihdoin puimaan pois >> Tämä megakorkeapaine on siis nyt erittäin tärkeä kadon ehkäisijä!

Peltoviljelyssäkin on ollut lisähaittana myös kasvukauden kehitysviive, joka on ollut aina toukokuusta alkaen n. parin viikon mittainen koko ajan, ja vaikka kylvettyjen viljojen ja kasvukauden etenemisvaiheiden kesken ei ole suoraa korrelaatiota - Viljoja ei ole silti päästy puimaan monin paikoin kehitysviiveidenkään takia, koska ne eivät ole ehtineet tuleentumaan valmiiksi syyskuullekaan tultaessa; osa viljoista on kuitenkin jo puitu parin-kolmen viime viikon aikana ja vapautuneille pelloille kylvetyt ruis ja syysvehnä ovat päässeet itämään, ja tässä alkaneessa poutalämmössä ko. kylvösten oraallekehittyminen jatkuu erinomaisesti talvea vasten.

Tuosta kasvukauden huomattavasta viiveestä on kertonut syyskuulle saakka luonnonkasvien parissa ainakin se, että maitohorsmalla (Chamerion angustifolium) näkyi vielä syyskuun alussakin paikoin sellaisia hedelmäkotia varsiensa latvoissa, joista ei ollut vieläkään ehtinyt paljastua lajin hedelmävillaa esille, ja vaikka niilläkin oli silloin lehdissä alkanut punaoranssi ruskaantuminen suht ajallaan. Samasta syystä osa omenasadostakin on ollut paljon myöhässä. Lisäksi myöhäisimmin kukkivien jättiperennojen kukintaakin on viivästynyt paikoin selvästi ja syyshortensian (Hydrangea paniculata "Grandiflora") kukintavaiheissa vaaleanpunainen loppuvaihe on alkanut vasta selvästi syyskuun puolella kaikkialla.

Syyskuun alkupuolella esiintyneet runsaat sateet ovat puolestaan aloittaneet sammalien vuoden parhaimman juhlakauden, kun lämpöäkin on vielä piisannut. Samasta syystä sieniäkin on putkahdellut runsaasti esille kaikkialla - tuleva pitkä poutajakso voi toisaalta alkaa haitata niiden eloa, vaikka tähän aikaan haihtuminen on jo melko heikkoa ja öisin-aamuisin esiintyy paljon kosteutta kasteena ja sumuina.

Ruskasta seuraavaksi > Ensimmäisenä ruskaantuvat lajit ovat siis kasvukaden viiveestä huolimatta aloittaneet ruskansa varsin ajallaan, kuten monet metsävaahterat (Acer platanoides), punasaarnit (Fraxinus pennsylvanica), pensasangervot (Spiraea sp.), tuomet (Prunus padus) & osa haavoista (Populus tremula) ja koivuista (Betula sp.). Maaruskassa tämä on ollut vieläkin selvempää, missä em. maitohorsmaesimerkin lisäksi mm. kielojen (Convallaria majalis) ja sananjalkojen (Pteridium aquilinum) näyttävät ruskat ovat kehittyneet syyskuun alussa yleisesti ja normaalisti.

Sen sijaan myöhemmin ruskaantuvilla lajeilla ja etenkin monilla ulkomaisilla viljellyillä / talvenaroilla lajeilla on edelleen nähtävissä se, että ruskaantumisviivettä tulee; voi olla mahdollista, että vielä ensi viikon huippulämmössä niillä ruskaantuminen / sen alkaminen on edelleen hidasta, mutta sitten lokakuun puolella Etelä-Suomen ruskahuipentuma muutenkin / yleisesti voi muodostua nopeastikin; varsinkin silloin, jos tuo em. viileä vaihe sattuukin ensi viikon lopussa tuon korkeapainesään sekaan... 

Lisäksi vielä ruskasta huomiona sekin, että tämä korkeapainetilanne tarkoittaa tietenkin myös enimmäkseen heikkoja ja ajoittain jopa tyyniäkin tuulia, jolloin ruskassa se tarkoittaa vastaavasti sitä, että lehtivariseminen on hillittyä, ja silloin värikkäitä lehtiä pysyy tavanomaista runsaammin ja pidempään puissa > ruska voi siis muodostua lokakuun alkuun mennessä monin paikoin hyvin näyttäväksi...

Tämän syksyn ruskassa on myös seuraava kuluneen kesän sääoloista johtuva erikoinen poikkeus, jonka havaitsin olemassa olevaksi elokuun lopussa seuraavalla tavalla >> Nimittäin silloin Espoossa valokuvatessani ja luontoa tarkkaillessani kiinnitti huomioni aikaisempiin vuosiin nähden se, että koivuissa ja pajukoissa ei ollut silloin kehittynyt lähes ollenkaan ruostesienien aiheuttamaa kellastumista, tai vain hyvin vähän - Hyvin monina aikaisempina vuosina viimeistään elokuun viimeisellä viikolla oli ollut paljon runsaammin tätä ruskaa edeltävää lehtien kellastumistyyppiä em. lajeissa.

Syinä moiselle ovat olleet todennäköisesti ainakin seuraavat seikat: 

Kasvukausi oli ollut koko kesän selvästi normaalista myöhässä, jolloin tavallaan tuolloin elokuun lopun hetkillä kasvien lehdistöt olivat tavanomaista "nuorempia" ajankohtaan nähden > Ruostesienet ilmeisesti vioittavat siis paremmin ns. vanhempia lehtiä.

Toinen syy oli varmaankin myös se, kun kesäsää oli kokonaisuudessaan erityisen tasainen, jolloin esim. paahtavien helteiden tai erityisen runsaiden liikamärkyyttä aiheuttavien sateiden stressaava vaikutus puuttui, ja niin ollen puiden lehdet olivat edelleen tauti- ja infektioresistenssejä normaalia paremmin elokuun lopussakin.

Syyskuun alussa ruostesienikellastumista on sitten viimein alkanut tulemaan etenkin koivuihin, mutta tosiaan parisen viikkoa myöhemmin kuin tyypillisesti - tässä on tavallaan se sama viive, mikä on ollut pitkin kesääkin kasvukauden kehitysvaiheissa; eli aika selvä korrelaatio siinä taitaa olla noiden suhteen.

Tämä ruostesienikellastumisen viivästyminen vaikuttaa varsinaiseen ruskaan mm. seuraavalla tavalla > Koska varsin monet ensimmäisenä ruskaantuvat lajit ovat kasvukauden viiveestä huolimatta aloittaneet ruskaantumisensa melko ajallaan em. tapaan, niin tällöin se ruska pääseekin valloittamaan puustojen ja pensaikkojen lehvästöjä normaalia enemmän ruostesienikellastumiseen nähden. 

Niinpä siksi aikaisempiin ruostesienikellastumista enemmän sisältäneisiin syksyihin verrattuna esim. juuri koivuilla ruskasta voidaan odottaa tavanomaista kirkkaampaa - ruostesienikellastumisenhan erottaa varsinaisesta ruskasta siitä, että ensin mainittu on himmeää ja ruskehtavaa. Tosin molemmat voivat esiintyä aina myös samalla kertaa, jolloin niiden erottaminen toisistaan ei olekaan itsestään selvää.

Etenevän ruskan kokonaisuutta pohdittaessa voi siis olla, että tuon em. ruostesienivähyyden lisäksi tässä megakorkeapaineessa ilmenevä pitkäaikainen heikkotuulisuus aiheuttavat yhdessä ruskaan yleisesti normaalia kirkasvärisemmän poikkeaman ainakin lokakuun ensimmäisille päiville mennessä...

Tässä vaiheessa ei enempää näistä aiheista, mutta blogiaktiviteettia jatkanen seuraavaksi kesän ja alkusyksyn aikana kertyneestä valokuvaussadostani poimituilla teemoilla ja kuvaesittelyillä, missä luonto- ja sääasiat ovat toki edelleen keskeisessä roolissa....