Olen miettinyt viime aikoina myös ihmisten vaalimia sokeita pisteitä ajattelussaan: Pohdinnan tuloksena tässä on ensimmäinen osa analyysiä ja todennäköisesti aihetta on syytä jakaa ehkä useampaankin eri kirjoitukseen...
Yritän toki pohtia samalla myös oman elämäni kannalta näitä samoja asioita jossakin jatkon kirjoituksessa - sillekin tavallaan alustuksena tein eilen tämän erittäin avoimen tilityksen omasta elämästäni: Analyysiä elämästäni aktivistina, koulukiusattuna, itsenäisenä ajattelijana ja kuoleman portilta selviytyjänä - Ihmisenä kehittymisen sosiologiaa ja psykologiaa...
Olen perehtynyt muutenkin ihmisenä ja aktivistina olemisen problematiikkaan viime vuosina etenkin lukemalla / katselemalla paljon mm. Seppo Oikkosen (Alkon kassalla ja Kuinka Karl Marx tavataan) ja Teal Swanin tuottamia kirjoitus- ja Youtube-videoiden aineistoja, ja nyt siis myös ko. aiheeseen sopien voin soveltaa heiltä(kin) oppimaani.
Heti alkuun minua ihmetytti suuresti ko. aiheen pohdinnoissani se, miten joillekin ajattelunsa sokeiden pisteiden turvassa pitäminen on niin ääritärkeää, ettei sinne sisälle pääse tunkeutumaan minkäänlainen sellainen tieto, joka haastaisi sen sokean pisteen muurina toimivan toisenlaisen tiedon - vaikka se "muuritieto" ilmiselvästi olisi miten harhaista ja ongelmallista tahansa, ja se "haastava tieto" miten vakuuttavaa ja perinpohjaista tahansa.
Ja vaikka he väittävät ja osoittavatkin muutoin olevansa valistumisen ja totuuden asialla hyvin paradoksaalisella tavalla tuohon sokean pisteensä dilemmaan nähden.
Kyse ei varmaankaan ole tiedon omaksumisen ongelmasta sinänsä, vaan sosiologiset ja psykologiset aspektit ovat varsin määräävässä roolissa... Ryhmäkäyttäytyminen tulee siinä myös kyseeseen...
Mitä se ajattelun sokea piste ja sitä suojaava "muuritieto" on sisällöltään ja rakenteeltaan, ja mitä sen olemassa olo tarkoittaa?... Miksi "haastava tieto" on sokean pisteen roolille myrkkyä, ja miksei sellaista tilaa vaaliva ihminen pysty ottamaan jopa ollenkaan vastaan sellaista tiettyä "väärää" tietoa?...
Yritän pohtia etenkin sellaisia ongelmia nyt tässä kirjoituksessa:
Lähden liikkeelle varsin tutusta suunnasta, kun mietitään ihmisajattelun ongelmia ja yleensäkin psykologisia ja sosiologisia kipupisteitä ja vääristymiä >> Lapsuuden aikana syntyneistä traumoista.
Niiden traumojen ei välttämättä tarvitse olla todella dramaattisia (kuten pedofiliasta, väkivallasta yms. johtuvia), vaan oikeastaan myös melko "arkipäiväisetkin" perhe-elämän häiriöt ja ongelmat saattavat olla perheen lapselle / lapsille sellaisia traumoja luovia, missä myöhemmin heidän aikuisuudessa voi aktivoitua oireina mm. noita ajattelun sokeita pisteitä.
Näitä traumavaikutuksia miettiessäni sainkin siis oivalluksia siitä, miten tuo yllä kuvattu ajattelun "sokea piste"-dilemma on eräänlainen lapsuuden traumoista johtuva aikuisuuteen projisoitunut mielenrakenne, toki "vain" yksi monista...
Ryhdyin kuvittelemaan sellaisen rakenteen syntyä ja projisoitumismekanismia lapsuudesta saakka "nykyaikuisuuden" puitteisiin, ja tulin hyvin mielenkiintoisiin johtopäätöksiin heti alkuunkin: koska "sokeaa pistettä" suojataan em. "muuritiedolla", niin sen pisteen "sisällön" on oltava tietenkin henkilölleen äärimmäisen herkkänä ja elintärkeänä koettu "turvallinen satama", jota ainakin näennäisesti kannattaisi ylläpitää jopa "viimeiseen asti"...
Vai kannattaako?!...
Vakuutuin siitä, että se pisteen "sisältö" on ihmisen aikuisuudessaan "takautuva kompensaatioalue" lapsuuden traumoille - Monesti vieläpä niin, että sellainen kompensointi on yritys edelleen suojata sellaista ehkä ainoaa lapsuudessa traumoilta (aggressiolta / tuholta) säilynyttä "pakopaikkaa" myös aikuisuudessa silloin käytettävissä olevilla ajatustyökaluilla ja psykologis-sosiologisilla mekanismeilla-elementeillä; kuitenkin hyvin alitajuisesti ja vaistomaisesti...
Ihmisajattelussa tai koko ihmiskokemuksessa on yhtenä määräävänä tekijänä sekin, että me kaikki yritämme olla subjekteina mahdollisimman "eheitä" ja "hyviä ihmisiä", ja että sisäistämämme maailmankuva on sellaisen minuutemme kanssa harmoniassa - Tai ainakin pyrimme aina näkemään itsemme tietoisessa mielessämme noissa katsannoissa, vaikka oikeasti sisällämme olisikin vakavia häiriöitä ja tuhoja, eli traumoja vääristämässä ja saastuttamassa koherenssipyrkimystämme ja jopa koko ihmiskokemustamme.
Tästä johtuu sitten se, miten suorastaan kaikki ajatuskeinot sellaisen omakuvallisen koherenssin ylläpitämiseksi tulevat kyseeseen traumavaikutusten velloessa henkilössä itsessään, ja niin monesti myös ulkoisten kriisien laukaisemina.
Ajattelun sokean pisteen pääroolina on siis toimia omaa minuutta uhkaavan häiriön patoamismekanismina, jossa häiriönä on tyypillisesti menneisyyden tiedostamaton traumavaikutus ja sitä kontrolloidaan vaistomaisesti mm. estämällä "vääränlaisen" tiedon tuleminen sotkemaan ko. minä- ja maailmankuvallisen koherenssin toteutumista.
Se "väärä" tieto on sitä "muuritietoa" kyseenalaistavaa "haastavaa tietoa". Siinä sisäisessä vastakkainasetelmassa valikoidaan persoonan kehityksen ja ulkoisten olosuhdevaiheiden aikana alitajuisesti kullekin tiedon puolelle "sopivasti" ne elementit, jotka voisivat yhdessä muodostaa traumaiselle henkilölle sen "takautuvan kompensaatioalueen" nykyaikuisuuteensa saakka muhineille traumavaikutuksilleen - se on sokean pisteen "aluerajaus" ja "sisältömääritys", ja se on jokaiselle eri ihmiselle käytännössä erilainen.
Sokean pisteen muodostuminen ajatteluun traumakompensaationa on siis lopulta eräs minä- ja maailmankuvallisen koherenssin ylläpitoyritys - Mutta tässä huomataankin hyvin oleellisesti se, että siinä kyse ei olekaan traumojen parantamisen prosessista, vaan päinvastoin traumojen kohtaamisen ja käsittelyn välttelystä sekä sen mukaisesta nippanappa selviytymisstrategiasta! Mikäli edes selviytyy...
Traumojen parantaminen tähtää traumavaikutusten poistamiseen juurineen eikä niiden "vaalimiseen" traumojen tuollaisellakin käsittelemättömyydellä!
Teal Swanin termein ilmaistuna kyse moisessa välttelyssä on siis "varjominuuden" kieltämisestä, eli aidon parantumisen ja eheytymisen viivyttämisestä tekosyiden ja kompensaatiotaktiikoiden avulla yhtenä oireenaan mm. "sokean pisteen" ajattelumallit.
Sellainen "varjominuus" on siis kaapannut varsinaisen minuuden mädätykseensä ja huijaukseensa, ja vaikuttaa sen kautta alitajuisesti henkilön ajatteluun ja edelleen toimintaan kulloisenkin traumasisällön ja vaikutuksensa mukaisesti.
Koska kyseessä on alitajuinen prosessi, niin tämän ongelmakokonaisuuden ymmärtäminen ja havaitseminenkin on tietenkin todella todella vaikeaa itse kullekin. Kaikki alitajuinenhan on aina tietoiselle mielelle enemmän tai vähemmän häilyvää, epäselvää, rajatonta sekä ajassa sattumanvaraisesti muuntelevaa ja eri tilanteiden konteksteissa ilmenemismuotoaankin vaihtelevaa.
Lisäksi esim. Teal Swan on osoittanut, miten tuollainen traumoista juontuva "varjominuus" aiheuttaa henkilössä persoonan pirstaloitumista, mikä edelleen vaikeuttaa mm. ajattelun sokeista pisteistä selville pääsyäkin.
Pirstaloituminen on siis sitä, missä varsinainen minuus jakautuu kahtia trauman kohdalla, kun traumasisällön poikkeuttava paino aiheuttaa niin suuren ristiriidan varsinaisen minuuden tahdon, tarpeiden ja toiminnan kanssa, ja usein estäenkin varsinaista minuutta toteuttamasta itseään.
Trauma siis alkaa toimimaan "varjona" jakautumisen toisella puolella ja hajottaa persoonan koherenssia. Paradoksaalisesti siis ajattelun sokeiden pisteiden vaaliminen "minäkuvallisen koherenssin yrityksenä" on pinnallisen ristiriitainen liike sisäisen todellisuuden tilanteeseen nähden eikä paranna oikeaa ongelmaa.
Varjominuus syntyy jakautumisessa ja jatkaa sitten muotoutumistaan, kun persoonan jatkokehityksessä käsittelemättömät traumat pääsevät muhimaan pitkään ja osallistumaan mm. juuri ajattelumallien kehitykseen luoden potentiaaleja myös ajattelun sokeiden pisteiden muodostumiselle aikuisuudessa.
Teal on tähdentänyt, että traumojen ei siis tarvitse olla välttämättä dramaattisia synnyttääkseen näitä mielen ja persoonan kieroutumia ja hajoamisia, vaan itse asiassa traumat näine vaikutuksineen ovat nykymaailmassa todellisuudessa hyvin yleisiä, arkipäiväisiä ja melkein jokaisella ihmisellä varsin "tavallisia".
Traumojen laatu ja intensiteetti voi toki vaihdella paljon vaikutuksineen, mutta voi olla yllättävänkin laajasti esiintyvää sekin, että jollakin samalla henkilöllä voi olla kannettavanaan useita eri traumoja ja jollakin toisella yksi trauma voi manifestoitua hyvin monella tavalla ajatteluun ja käytökseen.
Ajattelun sokeat pisteetkin voivat siksi olla sisällöllisesti todella monenlaisia ja käytännössä hyvin runsaita, ja niiden mukaiset käyttäytymis- ja ajattelumallit voivat liittyä hyvin moniin yhteisöjen, ryhmien, kollektiivisten ajatusmuotojen, yhteiskuntarakenteiden ja historiallisten prosessien tapoihin toimia.
Tämä on erittäin oleellinen havainto juuri yhteiskunnallispoliittisen aktivismin kohdalla, ja yleensäkin kaikessa virallisessakin politiikassa!...
Tässä on todennäköisesti yksi oikein hyvä avain ja lähtökohta ymmärtää ajattelun sokeita pisteitä ja niiden usein hyvin totaalistakin pysyvyyttä, sekä sellaisten vaikutuksia ajattelusta kaikenlaiseen toimintaan yksilö- ja ryhmätasoilla yhteiskunnan eri rakenteissa - jatketaan siis eteen päin aihepiirin pohtimista seuraavissa kirjoituksissa...
Subscribe to:
Posts (Atom)
