Kesän 2019 kuumin päivä - Osa 8 (Hellepäivä 10.9.2019)

Päivitän ajallisesti puolisen vuotta jälkikäteen kesän 2019 loput helletilanteet tähän seurantaan, missä tämän osan 8 julkaisen tänään 15.2.2020 klo. 23:50 - julkaisukohdaksi tälle osalle takautuvana aikana valitsen tämän kertaisen helteen ainoan ja samalla koko kesän 2019 viimeisen sellaisen päivän, eli 10.9., ja kellonajaksi vapaan muodollisesti 23:55.

Syyskuu siis jatkui vielä tavanomaista lämpimämpänä tähän 10.9. olleeseen helletilanteeseen saakka koko ajan. Tälle oli syynä se, kun Länsi-Venäjälle jäi moneksi päiväksi korkeapainetta, joka piti Atlantilta kohti Fennoskandiaa tulleet useat matalapaineet sen verran kurissa, että niiden osakeskukset joutuivat kaartamaan Skandinaviaa pitkin ja Lapin yli koilliseen. 

Siksi tarkastelualue jäi koko ajan kostean ja lämpimän ilmamassan piiriin, mutta myös ajoittain sekä rintamasateita ja kuuroja tuli oikeastaan päivittäin lyhyiden poutahetkien kera ja paikoin satoi yhä kesäisen rankastikin ukkosen kera - ajoittain päivälämpötilat olivat n. +20 astetta poutahetkillä ja yöt olivat hyvin leutoja etenkin meren äärellä.

Manner-Euroopassa ja Länsi-Venäjällä tämä tarkoitti kesälämmön jatkumista ajankohtaan nähden normaalia laajemmin ja voimakkaammin useiden päivien ajan, mutta varsinaiset helteet yli +25 asteen lukemineen alkoivat jäämään jo syyskesälle tyypilliseen tapaan enimmäkseen Välimerelle ja Mustanmeren seudulle tässä vaiheessa.

Kuitenkin tuo Länsi-Venäjän korkeapaine vahvistui ja laajeni sitten 7. - 9.9. niin, että yhtäältä Atlantin matalapaineet joutuivat kaartamaan jo ennen Fennoskandiaa Jäämerelle, ja toisaalta Skandinaviaan jäänyt vanha matalapaineen etelä-pohjoissuuntainen vyöhyke jäi surkastumaan sijoilleen ja jätti epävakaisen vyöhykkeen Etelä-Suomeen. Samalla tuon idän korkeapaineen länsireunalla alkoi voimistumaan Mustanmeren hellealueelta virtausta kohti Suomea.

Kesäinen hellelämpö jäi kuitenkin vasta täpärästi tyrkylle 8. ja 9.9. Baltiaan, koska Etelä-Suomeen jäi vellomaan aluksi helleilmamassan etureunalla hajanainen sadealue, mikä piti päivälämpötiloja tarkastelualueella +15 asteen vaiheilla, kun Baltiassa oli samalla yli +25 astetta. Länsi-Eurooppa oli tässä vaiheessa itää selvästi viileämpi.

Sitten 10.9. edellispäivänä Saksan ja Puolan ukkosmyrskyjen mukana ja helleilmamassan rajalla muodostunut pieni matalapaine voimistui ja liikkui kohti Ruotsia pohjoiseen: tämä voimisti itäpuolellaan etelävirtausta sen verran hyvin Suomeen, että helleilmamassa pääsi Baltiasta perille Etelä-Suomeen ja näin etenkin tarkastelualueen kaakkoisosissa mitattiin hellelukemia ko. päivänä.

Tämä hyvinkin erikoisen myöhäinen helletilanne jäi kuitenkin vain tähän yhteen päivään, koska tuo etelästä Ruotsiin noussut matalapaine siirtyi sitten jo 11.9. rintamasateineen kohti Etelä-Suomea sulautuen samalla Pohjois-Atlantilta Fennoskandiaan saapuneeseen voimakkaaseen ja laajaan matalapaineeseen: tämän takia lounaasta ja lännestä alkoi viileämmän ilman virtaus ja lämpötilat jäivät siitä lähtien jo pysyvästi alle +20 asteen päivälläkin.

Noiden kahden päivän 10. ja 11.9. aikoina esiintyi tähän helleilmamassaan liittyen myös kaksi kertaa ajankohtaan nähden voimakasta ukkos- ja kaatosadetilannetta: Ensimmäinen tilanne syntyi 10.9. yöllä ja varhain aamulla, kun tuon etelästä saapuneen kostean helleilman etureunalla Hankoniemen tienoilta Hämeenlinnan seudun kautta Päijänteen itäpuolelle kaarsi voimakas ukkos- ja kaatosadealue ajankohtaan nähden hyvin runsaan salamoinnin kera. 

Toinen tilanne oli sitten 11.9. tuon em. viileämmän ilman saapumisessa Etelä-Suomeen helleilman perään rintamasysteemin yhteydessä, missä Uudellemaalle tuli iltapäivällä-alkuillalla hyvin rankkoja kuurosateita ukkosen kera, ja siitä aiheutui mm. taas pääkaupunkiseudulla (erityisesti Espoossa ja Vantaalla) merkittäviä taajamatulvia - iltasanomien juttu.

Sitten jatko alkoi olemaan jo syksyn saapumisen esivaihetta, missä aluksi 12. - 15.9. Fennoskandia pysyi yhä runsaitakin rintama- ja kuurosateita vyöryttäneessä länsivirtauksen vyöhykkeessä. Siinä lämpötilat asettuivat ajankohdalle tyypillisiin lukemiin, eli tarkastelualueella öiden +10 asteen vaiheilta päivien +15 asteen tienoille; viileintä oli jakson lopussa. Etelämpänä manner-Euroopassa ja Länsi-Venäjän eteläosissa jatkui tässä vaiheessa silti vielä kesäinen lämpö ajoittain jopa yli +25 asteen päivälämpötiloineen.

Varsinaisesti syksy alkoi tarkastelualueella(kin) todenteolla heti 15.9. jälkeen, kun lännestä Fennoskandian yli itään liikkunut voimakas matalapaine sijoittui Suomen itäpuolelle päästäen sitten usean päivän ajaksi pohjoisesta hyvin kylmän virtauksen koko Fennoskandiaan ja myös Itä-Eurooppaan ja Länsi-Venäjällekin - palaan kertaamaan näitä syksyn tulon ja etenemisen säävaiheita syksyn 2019 ruskavaiheita Etelä-Suomen osalta havainnollistavassa ja analysoivassa kirjoituksessa, minkä tulen sijoittamaan blogissa jälkikäteen lokakuun 2019 loppuun...

Seuraavaksi tämän kesän 2019 viimeisen helletilanteen lämpötilalistaukset tilanneselostuksen kera >>

Lämpötilat on poimittu Ilmatieteen laitoksen säähavaintoarkistosta, ja lukemat pyöristän aina puolivälistä asteita ylöspäin lähimpään kokonaislukuun. 

Hämeenlinnan tietoja edustaa Hattulan Lepaan sääasemalta saadut lukemat ja Sopenkorven sääasemalta saadaan Lahden lukemat näissä seurannoissa. Tarvittaessa myös muiden asemien kohdalla tietojen silloin tällöin puuttuessa (valitettava ongelma nykyään!) valitsen kulloinkin korvaaviksi tiedoiksi seuraavaksi lähimmän aseman lukemat.

Tässä on viime kesän uudistuksesta tuttu selitys lukemamerkinnöistä: Ylipäätään hellelukemiin (tasan +25 astetta ja sen yli +29 asteeseen saakka) päätyvät maksimilämpötilojen arvot merkitsen punaisella. Sitten +30 asteen ja sitä korkeammat helteet +34 asteeseen saakka merkitsen paksufonttisella punaisella. Lopulta +35 asteen helteet ja sitä kuumemmat lukemat laitan puolestaan paksufonttisella ruskehtavan punaisella.


Tiistain 10.9.2019 ylimmät päivälämpötilat: Maarianhamina +21 astetta, Turku +24 astetta, Salo +24 astetta, Pori +25 astetta, Hämeenlinna +23 astetta, Tampere; Härmälä +22 astetta, Tampere; Siilinkari +22 astetta, Helsinki (Kaisaniemi) +22 astetta, Vantaa +23 astetta, Hyvinkää +24 astetta, Lahti +24 astetta, Kouvola +24 astetta, Porvoo +23 astetta, Lappeenranta; Lepola +25 astetta, Lappeenranta; Konnunsuo +26 astetta, Kotka (Rankki; esimerkki merellisestä paikasta) +20 astetta, Mikkeli +21 astetta, Jyväskylä +20 astetta, Savonlinna +19 astetta, Joensuu +19 astetta ja Ilomantsi +18 astetta.

Saksan ja Puolan rajalta saapui päivän aikana Etelä-Ruotsiin matalapaine, jonka myötä etelätuulet voimistuivat vähitellen päivän mittaan tuoden ajankohtaan nähden erittäin kuuman helleilman annoksen Baltiasta perille tarkastelualueelle. Aluksi tähän tilanteeseen liittyi yöllä ja aamulla em. voimakkaan ukkosalueen liikkuminen Hankoniemen tienoilta Hämeenlinnan seudun kautta Päijänteen itäpuolelle - muualla tarkastelualueella pilvisyys oli vaihtelevaa, ilma hyvin utuista ja paikoin esiintyi myös sumuja ja sumupilviä.

Aamupäivään mennessä sumut ja sumupilvet haihtuivat ja sää muutenkin selkeni, joten iltapäivällä oli vielä laajalla alueella jopa täysin selkeääkin lukuun ottamatta kostean helleilmamassan utuista sameutta. Illalla puolestaan tuon Ruotsin matalapaineen kierrättämänä ja siihen liittyneen kylmän rintaman lähestyttyä etelästä ja lounaasta alkoi tulla alueelle aluksi untuvapilvilauttoja jo iltapäivällä, ja myöhemmin yhä paksumpaa pilveä; sateiden tulo jäi kuitenkin vielä seuranneen päivän puolelle.

Yllä olevasta lämpötilalistauksesta havaitaan, miten yksittäiset hellelukemat sijoittuivat lähinnä vain kaakkoisosan sisämaahan eikä helleilman nousu pohjoiseen jaksanut enää saavuttaa Keski-Suomen puolella olleita alueita ja itä-koilliskolkkaa merkkinä syksyn tulon väistämättömyydestä. Tämän vuorokauden yö ja vielä seurannut yökin olivat erittäin lämpimiä minimilämpötilojen oltua melko laajasti jopa +15 asteen yläpuolella.

---- Tähän päättyy koko kesän 2019 helleseuranta!

Viimeisenä kertaan tässä vaiheessa ilmenneitä luonnon kasvillisuuden kehityksen ja vesistöjen lämpötilojen vaiheita: Tämä syyskuun alkupuolen kesäinen lämpö 11.9. saakka piti ruskan alkamista vielä hyvin kurissa, mutta tuohon viimeiseen helletilanteeseen mennessä Etelä-Suomen maisemissa oli jo paikoin ruskan alkua nähtävissä, missä aikaisemmassa osassa mainittu punasaarni (Fraxinus pennsylvanica) oli edelleen selvästi etuaikainen ruskansa kehittämisessä. Osa sen lajin puista nimittäin kehittyi syyskuun alkupuolella jo peräti ruskahuipentumaansakin saakka. 

Muutoin mm. metsävaahteran (Acer platanoides) ensimmäisenä ruskaantuvissa puissa, tuomissa (Prunus padus) ja kotipihlajissa (Sorbus aucuparia) ilmaantui vasta vähän laikuttain kirkasta ruskaa syyskuun kahden ensimmäisen viikon aikana - ruskavaiheista sitten lisää aikanaan siinä em. syksyn 2019 ruska-analyysissä...

Etelä-Suomen maisemat pysyivät siis vieläkin melko kesäisen näköisinä myös sen takia, kun ruostesienien aiheuttamaa valeruskaa ilmeni edelleen vain vähän mm. koivikoissa (Betula sp.). Puistoissa ja puutarhoissa jatkui myös edelleen kuun puoliväliin saakka nurmikoiden rehevä ja vehreä kasvu varsin nopeasti ajankohtaan nähden näiden myöhäisten kesälämpöjen ja runsaiden sateiden ansiosta. 

Sieniä alkoi esiintyä nurmikoilla ja metsissä yhä enemmän, kun maaperän kosteus oli ollut elokuun puolivälistä saakka jo hyvää. Samalla sammalien vihreys palasi kirkkaammaksi yhä enemmän.

Toisaalta kasvukauden koko tehtävänsä jo paljon etuajassa tehneillä ruohovartisilla lajeilla eteni myös loppunuutumiset ja -ruskat etuajassa, jolloin mm. maitohorsman (Chamaenerion angustifolium) ja monien heinien kasvustot alkoivat olla lähes kokonaan täysin ruskeaksi kuolleita syyskuun alkupuolen mittaan. 

Vesistöissä kesäisen uimakauden loppu alkoi olla vääjäämättä käsillä, vaikka normaalia lämpimämpää säätä olikin vielä 11.9. saakka - Auringon säteilytehon nopea heikkeneminen ja epävakaisen sään runsaspilvisyys pitivät pintavesien lämpötiloja jo koko ajan vajaassa +20 asteessa kaikkialla. Kuitenkin vasta siitä em. syyskuun puolivälissä tapahtuneesta voimakkaasta syyskylmenemisestä lähtien alkoi vesistöissä selvempi pintalämpötilojen lasku.

Kesän 2019 kuumin päivä - Osa 7 (Hellejakso 26.8. - 2.9.2019)

Päivitän ajallisesti puolisen vuotta jälkikäteen kesän 2019 loput helletilanteet tähän seurantaan, missä tämän osan 7 julkaisen tänään 15.2.2020 klo. 23:05 - julkaisukohdaksi tälle osalle takautuvana aikana valitsen tämän kertaisen helteen viimeisen päivän, eli 2.9. ja kellonajaksi vapaan muodollisesti 23:55.

Matalapaineiden reitti pysyi 17. - 23.8. jaksolla edelleen linjalla Britteinsaarilta Fennoskandiaan siten, että tarkastelualue pysyi lähes koko ajan matalapaineiden vyöhykkeen kostealla ja lämpimällä sivulla - muutoksena aikaisempaan oli kuitenkin se, että helle voimistui korkeapainesäässä manner-Euroopassa vähitellen, ja 23.8. mennessä siellä oli jo laajasti yli +25 asteen päivälämpötiloja. Tarkastelualueella jatkuivat mukavan loppukesäiset lämmöt poutahetkien reilun +20 asteen päivälämpötiloineen.

Tuossa jaksossa Suomi ja tarkastelualue saivat edelleen lähes päivittäin sekä rintamasateita että kuurosateita, missä osa kuuroista oli edelleen hyvin rankkoja ukkosten kera: merkittävin rankkasade-episodi niistä sattui laajasti pääkaupunkiseudulle 23.8. aamulla-aamupäivällä, jolloin kaikkein runsaimmat yhtäkkiset sademäärät (jopa yli 50 mm parissa tunnissa!) romahtivat keskelle Helsinkiä aiheuttaen isoja taajamatulvia ja mm. Helsingin metrolle vakavia tulvatuhoja! - ylen juttu.

Sitten 24. ja 25.8. alkoi muodostumaan suursäätilassa esivaihe seuraavalle tarkastelualueen hellejaksolle, missä Itä-Euroopassa voimistui korkeapainetta ja samalla siitä pohjoiseen ulottunut ensimmäinen korkeapaineen selänne siirtyi Suomen yli itään pakottaen matalapaineiden reittiä Fennoskandiasta hieman pohjoisemmaksi: sää poutaantui ja päivälämpötilat alkoivat kohota yhä enemmän yli +20 asteen yleisesti.

Ensimmäisen kerran hellelukemia alkoi esiintyä kuitenkin vasta 26.8. alkaen, kun Lapin yli itään liikkuneen matalapaineen myötä länsilounaasta alkoi tulla manner-Euroopan helleilmamassasta (siellä yhä laajemmin taas yli +30 asteen kuumuutta) ensimmäinen kunnon annos lämpöä Suomeen. 

Sitten 27. - 29.8. helle voimistui tämän jakson huippuunsa tarkastelualueella, kun tuosta Itä-Euroopan korkeapaineesta vahvistui ensin Suomen yli pohjoiseen toista selännettä, joka sitten siirtyi Suomen itäreunalle: tämä mahdollisti manner-Euroopan helteestä ajankohtaan nähden erittäin kuuman annoksen ilmaa etelätuulilla Suomeen.

Helteeseen tuli sitten 30. ja 31.8. pieni notkahdus alle hellerajan, mutta silti lämpö oli ajankohtaan nähden tavanomaista voimakkaampaa, ja yöt pysyivät myös hyvin lämpiminä. Tämä notkahdus johtui siitä, kun Britteinsaarten ja Islannin välissä vellonut matalapaine tuotti Skandinavian keskivaiheille ja siitä Lappiin matalapaineen osakeskuksen, joka pyöräytti tilapäisesti länsilounaasta hieman viileämpää ilmaa Suomeen.

Itä-Euroopan hellekorkeapaine piti silti yhä pintansa ja laajasti manner-Euroopassa jatkuivat yli +30 asteenkin kuumuudet; ne keskittyivät sitten viimeiseksi kuitenkin lähinnä Itä-Eurooppaan länsiosien epävakaistuttua ukkosten kera. 

Syyskuun 1. ja 2. päivinä tuon kaakon korkeapaineen tuotettua kolmannen selänteen Suomen itäreunalle pääsi etelästä taas ajankohtaan nähden erittäin lämmin annos ilmaa Suomeen, missä vielä 1.9. mitattiin paikoin hellelukemia tarkastelualueella. Seuraavana päivänä Norjanmeren matalapaineen syöttämänä Skandinaviasta oli kuitenkin jo lähestymässä Suomeen kylmä rintama, joka päätti tämän erittäin lämpimän jakson rintamasateisiin 2.9. iltapäivän-illan mittaan.

Sitten syyskuu jatkui kuitenkin edelleen tavanomaista lämpimämpänä ja kesäisenä sisältäen vielä jopa yhden helletilanteen tarkastelualueelle 10.9.! - Palaan kertomaan näistä käänteistä tarkemmin vielä tämän kesän 2019 viimeisessä helleseurantaosassa 8, ja nyt seuraa tämän osan lämpötilalistaukset tilanneselostuksineen >>

Lämpötilat on poimittu Ilmatieteen laitoksen säähavaintoarkistosta, ja lukemat pyöristän aina puolivälistä asteita ylöspäin lähimpään kokonaislukuun. 

Hämeenlinnan tietoja edustaa Hattulan Lepaan sääasemalta saadut lukemat ja Sopenkorven sääasemalta saadaan Lahden lukemat näissä seurannoissa. Tarvittaessa myös muiden asemien kohdalla tietojen silloin tällöin puuttuessa (valitettava ongelma nykyään!) valitsen kulloinkin korvaaviksi tiedoiksi seuraavaksi lähimmän aseman lukemat.

Tässä on viime kesän uudistuksesta tuttu selitys lukemamerkinnöistä: Ylipäätään hellelukemiin (tasan +25 astetta ja sen yli +29 asteeseen saakka) päätyvät maksimilämpötilojen arvot merkitsen punaisella. Sitten +30 asteen ja sitä korkeammat helteet +34 asteeseen saakka merkitsen paksufonttisella punaisella. Lopulta +35 asteen helteet ja sitä kuumemmat lukemat laitan puolestaan paksufonttisella ruskehtavan punaisella.


Maanantain 26.8.2019 ylimmät päivälämpötilat: Maarianhamina +25 astetta, Turku +24 astetta, Salo +24 astetta, Pori +22 astetta, Hämeenlinna +24 astetta, Tampere; Härmälä +23 astetta, Tampere; Siilinkari +22 astetta, Helsinki (Kaisaniemi) +23 astetta, Vantaa +24 astetta, Hyvinkää +23 astetta, Lahti +23 astetta, Kouvola +22 astetta, Porvoo +23 astetta, Lappeenranta; Lepola +20 astetta, Lappeenranta; Konnunsuo +21 astetta, Kotka (Rankki; esimerkki merellisestä paikasta) +18 astetta, Mikkeli +20 astetta, Jyväskylä +20 astetta, Savonlinna +19 astetta, Joensuu +20 astetta ja Ilomantsi +19 astetta.

Yöllä Lapin yli itäkaakkoon liikkui matalapaine, joka toi ensimmäisen annoksen hyvin lämmintä ilmamassaa Etelä-Suomeen lännestä mukanaan korkeapaineen pysyttyä Suomen etelä-kaakkoispuolella. Kuitenkin iltapäivällä matalapaineen jälkipuolella pääsi tarkastelualueen etenkin itäosiin luoteesta uudestaan viileämpää ilmaa. Tämä näkyi lämpötilajakaumassa selvästi, jolloin itäkolkassa maksimilämpötilat jäivät "vain" +20 asteen vaiheille ja lounaiskolkka säilyi kuumimpana hellerajalle päässeiden päivälämpötilojen kera.

Pilvisyys pysyi päivän mittaan melko runsaana tuon matalapaineen jälkipuolen rintamasysteemin jäätyä em. tapaan jakamaan tarkastelualueen ylle ilmamassoja; näin ollen rintaman lämpimän kostealla puolella etelä-lounaisosissa oli yöllä-aamulla sumupilviä vaihtelevasti sekä utuista, ja niiden hälvettyä koko alueella jäi vallitsemaan rintaman vaihtelevia yläpilvilauttoja untuva-, harso- ja palleropilvineen. Itäkolkassa esiintyi aluksi hieman sateitakin. Illalla sää selkeni lähes kokonaan, kun etelän korkeapaineesta alkoi työntyä uutta korkeapaineen selännettä Suomeen.

Tiistain 27.8.2019 ylimmät päivälämpötilat: Maarianhamina +24 astetta, Turku +25 astetta, Salo +25 astetta, Pori +26 astetta, Hämeenlinna +26 astetta, Tampere; Härmälä +26 astetta, Tampere; Siilinkari +25 astetta, Helsinki (Kaisaniemi) +21 astetta, Vantaa +24 astetta, Hyvinkää +26 astetta, Lahti +25 astetta, Kouvola +24 astetta, Porvoo +23 astetta, Lappeenranta; Lepola +22 astetta, Lappeenranta; Konnunsuo +22 astetta, Kotka (Rankki; esimerkki merellisestä paikasta) +21 astetta, Mikkeli +24 astetta, Jyväskylä +24 astetta, Savonlinna +22 astetta, Joensuu +22 astetta ja Ilomantsi +21 astetta.

Korkeapaineen selänne vahvistui yön ja aamun aikana etelästä Suomeen, ja loppupäivän aikana se siirtyi Suomen itärajalle. Näin etelästä alkoi Baltian kautta virtaamaan tarkastelualueelle entistä helteisempää ilmaa heikoilla tuulilla - ensimmäisenä helle vaikutti lounais- ja eteläosissa, jolloin lievästi hellerajan yläpuolella olleita päivälämpötiloja mitattiin etenkin Varsinais-Suomessa, Satakunnassa, Kanta- ja Päijät-Hämeessä sekä Uudellamaalla. Itä-koilliskolkassa jäi vielä vaikuttamaan muuta aluetta enemmän viileämpi ilmamassa.

Hellelukemia edesauttoi myös se, että koko päivän ajan sää oli lähes selkeää ja aurinkoista; päivän mittaan taivaalla oli vaihtelevasti vain vähäistä untuva- ja harsopilvilauttailua. Syyskesälle jo tyypillisesti kuivahkossa ilmamassassa kumpupilviä ei jaksanut muodostua sisämaassa auringonsäteilyn oltua jo niin paljon heikentynyttä. Illalla alueelle tuli hieman runsaampaa yläpilvilauttailua, kun etelästä alkoi entistä lämpimämmän ja kosteamman ilman virtaaminen.

Keskiviikon 28.8.2019 ylimmät päivälämpötilat: Maarianhamina +25 astetta, Turku +27 astetta, Salo +26 astetta, Pori +27 astetta, Hämeenlinna +26 astetta, Tampere; Härmälä +27 astetta, Tampere; Siilinkari +25 astetta, Helsinki (Kaisaniemi) +23 astetta, Vantaa +25 astetta, Hyvinkää +26 astetta, Lahti +26 astetta, Kouvola +25 astetta, Porvoo +24 astetta, Lappeenranta; Lepola +24 astetta, Lappeenranta; Konnunsuo +25 astetta, Kotka (Rankki; esimerkki merellisestä paikasta) +21 astetta, Mikkeli +26 astetta, Jyväskylä +26 astetta, Savonlinna +24 astetta, Joensuu +23 astetta ja Ilomantsi +23 astetta.

Korkeapaineen keskus asettui Suomen kaakkoispuolelle melko lähelle ja sen selänne siirtyi maamme itärajalta hieman idemmäksi. Näin ollen Baltian kautta etelästä jatkui helleilman virtaaminen tarkastelualueelle heikoilla tuulilla siten, että kuumin vyöhyke pysyi edelleen etelä- ja lounaisosissa ja itä-koilliskolkkaan jäi viileämpää ilmaa - hellealue kuitenkin hieman laajeni ja maksimilämpötilat hieman kohosivat edellispäivään verrattuna, jolloin päästiin ylimmillään ajankohdalle varsin huikeasti +27 asteen paikkeille. Etelärannikolla korostui etelätuulilla meren vilentävää vaikutusta iltapäivällä.

Yöllä ja aamulla etelästä alkaneen kosteamman ilman virtaaminen alueelle manifestoitui heikoissa tuulissa monin paikoin yö- ja aamusumuina, jotka kuitenkin jo klo. 9:00 maissa hälvenivät ja siitä lähtien päivä oli lievästä utuisuudesta huolimatta lähes täysin selkeä; vain yksittäisiä untuvapilvilauttoja esiintyi ajoittain ja sisämaassa ei syntynyt kumpupilviä iltapäivällä.

Torstain 29.8.2019 ylimmät päivälämpötilat: Maarianhamina +23 astetta, Turku +26 astetta, Salo +25 astetta, Pori +27 astetta, Hämeenlinna +25 astetta, Tampere; Härmälä +26 astetta, Tampere; Siilinkari +25 astetta, Helsinki (Kaisaniemi) +22 astetta, Vantaa +24 astetta, Hyvinkää +25 astetta, Lahti +25 astetta, Kouvola +24 astetta, Porvoo +24 astetta, Lappeenranta; Lepola +23 astetta, Lappeenranta; Konnunsuo +25 astetta, Kotka (Rankki; esimerkki merellisestä paikasta) +21 astetta, Mikkeli +25 astetta, Jyväskylä +25 astetta, Savonlinna +25 astetta, Joensuu +24 astetta ja Ilomantsi +24 astetta.

Korkeapaineen selänne siirtyi yhä hieman idemmäksi Suomen itäpuolella, jolloin eteläinen ilmavirtaus hieman voimistui. Samalla lännestä alkoi lähestymään kylmä rintama: ennen rintamaa vallitsi kuitenkin täysin selkeä sää ja ilmamassa oli lisäksi kuivahtanut sen verran edellispäivästä, ettei yöllä ja aamulla ollut niin paljoa sumuja tai sumupilviä.

Näin ollen iltapäivällä helle jatkui edelleen edellispäivän kaltaisesti yhtä kuumana laajalla alueella ja paikoin +27 asteen paikkeille päässeiden maksimilämpötilojen kera, ja tässä vaiheessa helleilmaa levisi paremmin myös itä-koilliskolkkaankin etelätuulilla. Etelärannikolla korostui etelätuulilla meren vilentävää vaikutusta tänäkin päivänä. Maarianhaminan alle hellerajan jääneessä lukemassa korostui puolestaan lännestä saapuneiden pilvien vaikutus.

Kylmän rintaman lähestymisen merkkinä nimittäin iltapäivän ja illan aikana ukkosti melko voimakkaasti Baltiassa ja Ruotsin puolella, josta lounaissaaristo sai nuo em. pilvensä. Silti vasta illalla tarkastelualueen länsiosissa mantereelle alkoi tulla rintamaan ja noihin ukkostelualueisiin jäänteinä liittyneitä pilviä etelästä-lounaasta.

Perjantain 30.8.2019 ylimmät päivälämpötilat: Maarianhamina +22 astetta, Turku +23 astetta, Salo +23 astetta, Pori +22 astetta, Hämeenlinna +23 astetta, Tampere; Härmälä +22 astetta, Tampere; Siilinkari +22 astetta, Helsinki (Kaisaniemi) +21 astetta, Vantaa +23 astetta, Hyvinkää +23 astetta, Lahti +22 astetta, Kouvola +20 astetta, Porvoo +22 astetta, Lappeenranta; Lepola +21 astetta, Lappeenranta; Konnunsuo +23 astetta, Kotka (Rankki; esimerkki merellisestä paikasta) +19 astetta, Mikkeli +20 astetta, Jyväskylä +19 astetta, Savonlinna +22 astetta, Joensuu +22 astetta ja Ilomantsi +23 astetta.

Päivän mittaan kylmä rintama ylitti tarkastelualueen vähitellen itään, jolloin ennen puoltapäivää rintamasateita tuli lähinnä Päijänteen tasan länsipuolella. Sitten iltapäivällä rintamasateet siirtyivät Päijänteen tasan itäpuolelle ja länsiosissa alkoi vaiheittainen sään selkeneminen rintamapilvien ja jälkipuolelleen tulleiden kumpukerrospilvien kaikkoamisena; viimeisenä illalla jäljelle jäi rintaman takaosassa vallitsemaan vielä yläpilvivyöhykkeitä rintaman suuntaisina valleina. Ennen rintamaa ja rintaman kohdalla oli utuista ja sen jälkeen utu hälveni.

Rintamasateet heikkenivät jo yöllä tultuaan Suomen ylle, joten rankkoja kuuroja ehti olla paikoin vain läntisimmissä osissa; muutoin sade jäi tasaisehkoksi ja kuurot kohtalaisiksi. Tuulet olivat myös heikkoja ja kääntyivät vähitellen etelästä länsilounaaseen rintaman ylityksen mukaan; rintaman kohdalla oli myös tyyniä hetkiä.

Päivän ylimmät lämpötilat jakautuivat melko tasaisesti +20 ja +24 asteen välille koko tarkastelualueella, koska ensinnäkin runsaspilvisessä idässä ilmamassa oli länttä lämpimämpää, ja toisaalta lännen ensimmäisenä lähes kokonaan seljenneessä iltapäivässä ilmamassa ehti viilentyä sen verran auringonpaisteen palautumisesta huolimatta.

Lauantain 31.8.2019 ylimmät päivälämpötilat: Maarianhamina +21 astetta, Turku +23 astetta, Salo +22 astetta, Pori +21 astetta, Hämeenlinna +23 astetta, Tampere; Härmälä +22 astetta, Tampere; Siilinkari +21 astetta, Helsinki (Kaisaniemi) +21 astetta, Vantaa +23 astetta, Hyvinkää +22 astetta, Lahti +23 astetta, Kouvola +23 astetta, Porvoo +22 astetta, Lappeenranta; Lepola +22 astetta, Lappeenranta; Konnunsuo +23 astetta, Kotka (Rankki; esimerkki merellisestä paikasta) +20 astetta, Mikkeli +23 astetta, Jyväskylä +22 astetta, Savonlinna +22 astetta, Joensuu +22 astetta ja Ilomantsi +21 astetta.

Baltiassa vahvistui uudestaan korkeapainetta, minkä ansiosta etelän ja lännen välistä alkoi päivän mittaan kiertymään manner-Euroopasta uudestaan lämpimämpää ilmamassaa; tuulet pysyivät kuitenkin melko heikkoina.

Lämpimämmän ilman virtaamisen myötä taivaalla lipui lännestä käsin hajanaisesti koko päivän ajan yläpilviharsoja, mutta aurinko pääsi paistamaan niistä huolimatta varsin hyvin lähes koko ajan. Iltapäivällä syntyi myös hieman ohuita ja pieniä kumpupilviä siellä täällä.

Päivän ylimmät lämpötilat jakautuivat taas melko tasaisesti +20 ja +24 asteen välille, mutta vielä ei päästy hellerajalle aurinkoisehkosta säästä huolimatta syyskesän edettyä koko ajan kiihtyvästi lyhyempään päivänpaisteaikaan ja heikompiin Auringon säteilytehoihin.

Etelärannikolla ja lounaissaaristossa oli taas lievää meren viilentävää vaikutusta; tässä vaiheessa tosin näinä kaikkina vuorokausina tässä hellejaksossa kesän jäljiltä lämpimänä säilyneellä merellä oli nimen omaan yölämpötiloihin selvää lämmittävää vaikutusta, joten sisämaassa yöt alkoivat olla etenkin selkeinä öinä rannikkoalueita selvästi viileämpiä.

Sunnuntain 1.9.2019 ylimmät päivälämpötilat: Maarianhamina +24 astetta, Turku +25 astetta, Salo +24 astetta, Pori +26 astetta, Hämeenlinna +24 astetta, Tampere; Härmälä +24 astetta, Tampere; Siilinkari +23 astetta, Helsinki (Kaisaniemi) +22 astetta, Vantaa +23 astetta, Hyvinkää +24 astetta, Lahti +24 astetta, Kouvola +24 astetta, Porvoo +22 astetta, Lappeenranta; Lepola +23 astetta, Lappeenranta; Konnunsuo +24 astetta, Kotka (Rankki; esimerkki merellisestä paikasta) +21 astetta, Mikkeli +24 astetta, Jyväskylä +22 astetta, Savonlinna +22 astetta, Joensuu +22 astetta ja Ilomantsi +22 astetta.

Baltian korkeapaine muotoutui taas selänteeksi Suomen ylle etelästä käsin, ja päivän aikana se siirtyi jo idemmäksi antaen vähitellen voimistuneille etelätuulille tilaa tuoda helleilman annoksen tarkastelualueelle. Ruotsin puolelta alkoi samalla lähestymään eteläpohjoissuunnassa pitkä kylmä rintama Norjanmerellä olleen matalapaineen syöttämänä.

Parhaiten helleilma pääsi perille lounaiskolkkaan, missä ainoastaan päästiin paikoin hellerajalle ja sen yli päivälämpötiloissa. Muutoin päivälämpötilat olivat muualla edellispäivän luokkaa tai vain n. asteen korkeampia.

Aluksi sää oli muutoin selkeää, mutta etenkin sisämaassa oli yöllä ja aamulla monin paikoin sumuja tai sumupilveä. Iltapäivään saakka olikin muutoin aurinkoista vain pienien kumpupilvien synnyttyä hajanaisesti. Illalla lännestä lähestyneen kylmän rintaman pilvisyys saavutti tarkastelualueen läntisimmät osat, mutta rintamasateet jäivät vielä merelle.

Maanantain 2.9.2019 ylimmät päivälämpötilat: Maarianhamina +20 astetta, Turku +21 astetta, Salo +23 astetta, Pori +21 astetta, Hämeenlinna +24 astetta, Tampere; Härmälä +24 astetta, Tampere; Siilinkari +23 astetta, Helsinki (Kaisaniemi) +23 astetta, Vantaa +23 astetta, Hyvinkää +24 astetta, Lahti +23 astetta, Kouvola +22 astetta, Porvoo +23 astetta, Lappeenranta; Lepola +22 astetta, Lappeenranta; Konnunsuo +23 astetta, Kotka (Rankki; esimerkki merellisestä paikasta) +20 astetta, Mikkeli +23 astetta, Jyväskylä +23 astetta, Savonlinna +24 astetta, Joensuu +22 astetta ja Ilomantsi +23 astetta.

Etelä-pohjoissuuntainen kylmä rintama ylitti tarkastelualuetta hyvin hitaasti lännestä itään päivän aikana, mihin liittyi kapealla alueella kohtalaisia ja paikoin rankkojakin rintamasateita; vasta alkuillalla rintamasateet saavuttivat Päijänteen tasan, ja myöhään illalla ne eivät olleet ehtineet vielä itäkolkkaan. Illalla samaan aikaan länsiosissa sää selkeni vähitellen. 

Ennen rintamaa oli utuista ja esiintyi vaihtelevasti hahtuva- ja kumpukerrospilviä sekä selkeääkin säätä. Rintamasateiden tulo näkyi melko teräväreunaisesti tummuneena läntisenä taivaana. Rintaman ylityksen jälkeen utu hälveni ja taivas selkeni vähitellen vaiheittain kumpukerrospilvistä ylä- ja keskipilvilauttailuksi. Heikot-kohtalaiset etelätuulet kääntyivät yhtäkkisesti länteen rintaman ylityksen kohdalla.

Näissä vaiheissa päivän ylimmät lämpötilat jakautuivat taas melko tasaisesti koko alueella, mutta kuitenkin sen verran itäosapainotteisesti lämpimällä tavalla, missä lounaiskolkka erottui hieman muuta aluetta viileämpänä.

Tämän päivän jälkeen oli tulossa muutama epävakaisempi ja siten päivälämpötiloiltaan viileämpi päivä pääosin hieman vajaine +20 asteen maksimilämpötiloineen (silloin tällöin yhä jopa n. +20 astetta), mutta matalapaineen lämpimällä sivulla pysyttäessä ja lounaasta syöttyneissä paikoin runsaissakin sateissa korostui hyvin lämpimät yöt etenkin meren rannikoilla - kesän 2019 viimeinen helletilanne tuli sitten vielä 10.9., johon palaan seurantaosassa 8.

Viimeisenä kertaan tässä vaiheessa ilmenneitä luonnon kasvillisuuden kehityksen ja vesistöjen lämpötilojen vaiheita: tämä elokuun loppupuolisko helteineenkin oli jo koko ajan niin kostea 10. - 23.8. välillä sattuneiden runsaiden sateiden turvin, että kuivuusongelmia kasvillisuudelle ei enää ollut missään. Niinpä kasvukauden loppuvaiheet pääsivät etenemään erinomaisesti tavanomaista lämpimämpien säiden turvin parannellen kasvien heinäkuun kuivuuden tuhoja / vioituksia sekä valmistellen niitä tulevaan talveen ja ruskan alkamiseen.

Mainittavia kuivuusongelmia ei enää edes tuon elokuun viimeisen viikon helteessäkään pystynyt uusiutumaan, koska Auringon säteilyteho oli siinä jo heikentynyt niin paljon ja öiden pimeys lisääntynyt vastaavasti, jolloin veden haihtuminen oli jo paljon heinäkuuta vähäisempää.

Kasvukauden kehitysasteen etuaikaisuus kasvoi syyskuun alkuun mennessä vielä lisää huippulämmöissä, jolloin hedelmäkypsymisiä tapahtui edelleen hyvin etuaikaisesti: esim. aronioilla (Aronia sp.) ja lumimarjoilla (Symphoricarpos sp.) sadot kypsyivät kokonaan poikkeuksellisesti jo ennen syyskuuta. Samoin puutarhojen omenalajikkeiden sadot olivat kiivaassa kypsymisvaiheessa edelleen, ja nyt myös myöhäisempienkin lajikkeiden osalta. Lisäksi arkojen ja eteläisten hedelmien kypsyminen myöhemmin syyskuun aikana mahdollistui myös erinomaisesti tämän hellejakson turvin, kuten esim. viiniköynnösten (Vitis sp) kohdalla.

Syyshortensioiden (Hydrangea paniculata "Grandiflora") kukinta oli jo koko elokuun loppupuoliskon ajan vaaleanpunaisen loppuvaiheensa koristelemaa, ja paikoin punaisuus äityi erityisen näyttäväksi syyskuun alkuun mennessä tuon elokuun lopun hellejakson osaltaan edesauttamana. 

Luonnossa viimeisenä kukkivat monivuotiset ruohovartiset lajit lopettelivat kukintaansa etuajassa ja valmistivat siemeniään pian perään: näin mm. pujolla (Artemisia vulgaris), joka selvisi heinäkuun kuivuudesta monia muita luonnonkasveja rehevämpänä syyskuun alkuun. Toisaalta yksittäisiä uudelleen elokuun sateiden myötä kukkimaan alkaneita ruohovartisia lajeja jatkoi edelleen kukintaansa, kuten monin paikoin saunakukka (Tripleurospermum inodorum).

Aikaisemmin kukkineet ja siementäneet ruohovartiset lajit alkoivat tulla jo etuajassa syksyn ruskaan ja näivettymiseen uudesta kosteudesta ja normaalia lämpimämmistä säistä huolimatta, kun ne olivat jo koko kasvukauden tehtävänsä saaneet loppuun kaikki siemenensäkin levitettyään ja myös ne aikaisemmat kuivuushaitat kärsittyään: siksi esim. maitohorsmalla (Chamaenerion angustifolium) esiintyi punaista ruskaansa ja loppunäivettymistä jo elokuun lopulla tavanomaista runsaammin.

Puuvartisten kasvien parissa ainoa etuaikaisesti ruskaansa jo elokuun viimeisellä viikolla aloittanut laji oli pohjoisamerikkalainen punasaarni (Fraxinus pennsylvanica) puistoissa ja puutarhoissa yksittäisissä yksilöissään: siinä näytti siltä, että ne reagoivat osaksi viiveellä noihin edeltäneisiin kuivuushaittoihin, sekä myös hyvin etuaikaisen kasvukauden etenemisen asteen tultua sen kohdalla niin hyvin täysivalmiiksi ruskan virittymiselle.

Muutoin maisemissa ruskan alkamisesta ei ollut vielä selvää merkkiä syyskuun alettuakaan, koska tuo uusi maaperän kosteus ja erittäin kesäisenä jatkunut lämpö toimivat viivyttävinä syinä. Toki esim. metsävaahteroiden (Acer platanoides) ensimmäisenä ruskaantuvien yksilöiden lehdissä näkyi jo häilyvää ruskan esiastetta osassa oksistojaan, kuten niillä on aina joka vuosi jo elokuussa tapana tehdä sääolosuhteista riippumatta.

Puutarhojen ja puistojen nurmikot kasvoivat elokuun lopussa ja syyskuun alettuakin ajankohtaan nähden jopa selvästi kiivaammin ja rehevämmin, kun ne olivat nyt riittävän kosteat maaperät saatuaan hyvin uusiutuneessa kasvuvoimassa.

Maisemat olivat täten edelleen erittäin kesäisen näköisiä, kun myös edeltäneen kuivuuden heinäkuussa kellastuttamat lehtipuiden lehdet olivat varisseet jo elokuun puoliväliin mennessä kaikkialta pois, ja tyypillistä syyskesäistä ruostesienien aiheuttamaa valeruskaa esim. koivuissa (Betula sp.) ei ollut syntynyt lähes ollenkaan tai vain paikoin hyvin vähän syyskuun alkuun mennessä.

Maaseudulla viljojen puintia saatiin tehtyä loppuun erinomaisesti tämän elo-syyskuun hellevaiheen aikana, joten ns. sänkipeltoja oli jo ennen syyskuun alkua hyvin paljon tavanomaiseen verrattuna, ja ensimmäisinä jo heinä-elokuussa puiduilla pelloilla oli ehtinyt kasvaa rikkaruohokasvustoja runsaastikin syyskuun alkuun mennessä.

Vesistöissä pintavesien lämpötilat nousivat monin paikoin ainakin järvissä vielä viimeisiä kertoja yli +20 asteen tässä elokuun viimeisen viikon hellevaiheessa, ja muutenkin syyskuun alettua pintavesilämpötilat olivat yhä selvästi ajankohdan normaaleita korkeampia yleisesti +16 ja +20 asteen välisine lukemineen. Niinpä uintikausi pitkittyi normaalia pidemmälle syyskesään.