Kesä 2025 on tullut kalenterin muodossa päätökseen ja samalla edellisestä blogikirjoituksestani on jo lähes 4 kuukautta aikaa; näissä merkeissä päätin nyt viimein tehdä uuden kirjoituksen, jossa kerron kesän aikaisia ja tämän hetken kuulumisiani eri aspekteista ja asioista pitkänä selostuksena.
Valitettavasti koko mennyt kesä ja tämä syyskesä on ollut minulle jopa pelättyäkin vaikeampi ja haasteellisempi monin osin; eli mm. suurin osa tuossa edellisessä blogikirjoituksessani mainitsemistani hankaluuksista ja ongelmista osoittautuivat sittenkin kesän mittaan entistäkin pahemmiksi, ja mm. siksi somessa olen ollut melkoisen hiljaa edelleen siihen muutenkin kuuluneiden motivaatio-ongelmien ja jopa inhon tunteiden takia.
Näistä asioista ja muustakin haluan nyt tässä purkaa kattavasti sydäntäni ikään kuin muutosta parempaan odotellen tai ainakin toivoen vuodenaikojen ko. taitekohdan ollessa siihen nyt hyvä tekosyy, ja samalla pohdin tässä edelleen koko someroolini ja -asenteeni mahdollisia jatkoaikeita tämän vuoden lopulle ja siitä eteen päin...
Aloitan tällä kertaa omaishoitajan roolistani muistisairaan (Alzheimerin tauti) äitini kotihoidossa:
Tässä seuraa itse asiassa hyvinkin seikkaperäinen ja monivaiheinen kuvaus aiheesta, koska haluan tällä osoittaa minkälaista on olla nimen omaan vähävarainen omaishoitaja nyky-yhteiskuntamme rappioprosessien keskellä!
Sinänsä hyvänä asiana on ollut koko tämän vuoden mittaan se, miten mm. uudella lääkityksellä äitini muistisairauden eteneminen on pysynyt hyvin kurissa, eli mitään havaittavaa huononemista siinä ei näytä tapahtuneen ainakaan n. puoleen vuoteen ja äitini toimintakunto, kommunikaatiokyky ja muu vointi on edelleen ns. "kohtalaista" ja välillä jopa "ok-luokkaa" -- ilman apua hän ei kuitenkaan pärjää arjessaan yksin.
Tässä hoitotyössäni ja äitini arjessa on ollut koko kesän mittaan pahoina ja pahentuneina ongelmina siihen liittyneet talous- ja rahaongelmat sekä äidilläni että itselläni -- kerronkin tässä seuraavaksi näistä aspekteista kuvauksen, koska se myös osaltaan osoittaa tämän yhteiskuntamme rappioprosessin luonteesta omaa sisältöään!
Jo tuolloin toukokuussa tuon edellisen blogikirjoitukseni aikaan nämä rahaongelmat olivat olemassa ja eskaloitumassa, ja isoina syinä siinä olivat Kanta-Hämeen hyvinvointialueen (missä siis äitini hoito tapahtuu kotonaan) tuottamien kotihoitopalvelujen kalleus ja sekä toisaalta meidän (minun ja äitini) heikko maksukyky ko. palvelujen ns. ostamisessa -- tästähän jo tuolloin toukokuussa mainitsin kärkevään sävyyn.
Yhtenä ongelmien eskalaatiokohtana samaan aikaan Kanta-Hämeen hyvinvointialueen toiminnassa oli ollut menossa tuolloin tämän vuoden alkupuolella isoja organisaatiomuutoksiaan, jotka vaikuttivat noiden kotihoitopalvelujen laskutuksessa meille sen, että heidän laskutustoiminta katkesi useaksi kuukaudeksi pois, mutta sitten yhtäkkiä keväällä ko. katkoksen jälkeen yhdellä kertaa tulivatkin maksuun kolmen kuukauden laskut alkuvuodelta, josta kertyi jo toukokuussa reilusti yli 1000 euroa maksuvelkaa äidilleni.
Se aiheutti jo sinällään maksukykyymme shokin, kun äitini eläke ja hoitotuet Kelalta hänelle eivät ole kovin suuria, ja kun itse olin siinä vaiheessa auttamiskyvytön omissa talousongelmissani, koska olin ollut jo viime vuodesta saakka itse vain omaishoitajan palkkion (siinäkin vain alin tuloluokka) ja yleisen asumistuen saaja tulojeni osalta.
Valitettavasti myös seuraavien kahden kuukauden kotihoitolaskut tulivat myös erääntymään lähes täysimääräisinä, joka aiheutti pahimmillaan alkukesällä jopa jo yli 2000 euron hoitolaskuvelan äidilleni ja yhä pahemman maksukyvyttömyyden haitaten jo muutakin laskujenmaksu- ja taloustoimintaa sekä äidilläni että itselläni!
Tämä kotihoitolaskutus on koostunut siitä, kun Kanta-Hämeen hyvinvointialue tarjoaa oman omaishoitajan työni tueksi kotihoitopalveluja; se siis tarkoittaa sitä, että omien äitini luota poissaolojeni ajoiksi heiltä on mahdollisuus saada kotihoitokäyntejä äitini luokse maksimissaan kolme kertaa vuorokaudessa, mutta heillä onkin ns. "ovela" tapa laskuttaa äidiltäni niitä käyntejään >>
Kanta-Hämeen hyvinvointialue on kehittänyt kuukausittaisen laskutusrakenteensa ja -kaavansa siinä niin, että käytännössä yhden tai useamman kotihoitovuorokauden päälle jatkoksi tulee aina viisi ns. "omavastuun" vuorokautta, joka tarkoittaa siis esim. kuuden vuorokauden mittaista laskutusta yhden kotihoitoja sisältäneen vuorokauden tapauksessa!
Jos kotihoitokäyntejä tulee sillä tavalla ripotellen pitkin yhtä kuukautta niin, ettei tuo kuuden vuorokauden mittainen laskutusjakso missään vaiheessa katkea, niin ko. kuukauden hoitolaskuksi muodostuu koko maksimimäärä huolimatta siitä, että kotihoitokäyntejä olisi ollut oikeasti vain esim. 5 - 10 vuorokautena kuukaudessa -- Kanta-Hämeen hyvinvointialueen tapauksessa tänä vuonna yhden kuukauden täysimääräinen kotihoitolaskutus on ollut hinnaltaan jopa yli 600 euroa.
Tämä on meidän (kuten siis sekä äitini että minä) vähävaraisten kannalta hyvin katala ja epäreilu tapa laskuttaa, koska nyt tässä meidän tapauksessa nähtävään tapaan se on omiaan aiheuttamaan isoja taloushaasteita ja -ongelmia, jos mielii käyttää kunnolla ja hoitoon määritetyllä tavalla hyväkseen näitä kotihoitopalveluja heiltä (he ovat itse asiassa ulkoistaneet ko. palvelun tuottamisen yksityiselle kotihoitofirmalle) -- tässäkin piilee siis jo yksi tämän yhteiskuntarappiomme pahuus; ahneuden ja taloususkonnon määräämä rahatuottojen maksimointi ihmisten väärällä ja epäeettisellä kustannuksella!
Niinpä vielä keväällä olin liian sinisilmäisesti luottamassa siihen, miten silloin oli äidilleni vetämässä tekemäni (minä siis olen hoitanut käytännössä äitini muistisairauden vuoksi kaikki hänen talous- ja muut käytännön viralliset asiointinsa, ja teen kaikki päätökset niissä) hakemus noiden kotihoitomaksujen huojennusta / perumista varten.
Liika sinisilmäisyyteni johti sitten siihen, miten annoin noiden kevään kotihoitokäyntien rullata varsin "leväperäisesti" ja kerrytin siten "huomaamatta" noita kuukausittaisia hoitolaskuja hyvin kalliiksi äitini haitaksi -- lopulta kävi sitten ilmi se, että eipä Kanta-Hämeen hyvinvointialueella ollut haluja myöntää hakemukseen mitään hyvitystä eli päätöksenä tuli hylky ja kaiken kukkuraksi tuon hakemuksen päätöskin viipyi matkallaan useita kuukausia vuodenvaihteesta kesäkuun alkuun!
Siksi päätöksen tultua kesäkuussa kävi karusti ilmi se, että jouduimme yli 2000 euron hoitomaksuvelkaisina pitkäaikaiseen huonoon talouden jamaan, ja siitä alkoi seuraava vaihe selviytymissaagassamme:
Viimeisenä oljenkortena ensinnäkin laadin tuohon päätökseen oikaisuvaatimuksen ja laitoin sen heinäkuun alussa vetämään, mutta keskusteltuani tilanteestamme Kanta-Hämeen hyvinvointialueen sosiaaliasioiden vastaavan kanssa kävi edelleen ilmi seuraavaa; oikaisuvaatimuksissa on kuulemma paljon käsittelyruuhkaa ja siksi voi olla pahimmillaan edessä se, että asiamme tulee käsittelyyn vasta ehkä jopa lokakuussa... Eikä ole takeita oikaisuvaatimuksen tuottavan mitään muutosta alkuperäiseen päätökseen...
Muuten: tuon hylkäämispäätöksen tekijän titteli Kanta-Hämeen hyvinvointialueen piirissä on näissä ja ko. yhteiskuntarappion aspekteissa hyvin kuvaavan kuuloinen: "tulosaluejohtaja" -- eikös vain kuulostakin tuon perusteella siltä, että juuri tuloksen tekeminen taloususkonnon autoritaarisia ja ylikorostuneita rahavaatimuksia varten on yhteiskunnassamme se kaikkein määräävin tekijä tässäkin, ja siksi mm. ihmisten hyvinvointi ja terveys tulee korkeintaan kakkosena jos edes sitäkään?!...
Joka tapauksessa nyt me siis odotamme edelleen, josko tuosta oikaisuvaatimuksesta tulee jotain, mutta kaikkein todennäköisimmin joudumme edelleen toimimaan tuon hoitomaksuvelan lyhentämisen merkeissä seuraavasti ja ilmeisesti koko loppuvuoden ajankin sen mukaan:
Tässä kesäkuussa huippuunsa eskaloituneessa huonossa taloustilanteessa jouduin tekemään ratkaisuja ensinnäkin niin, että päätin jättää lähes täysin käyttämättä nuo kotihoitopalvelut ja jouduin rakentamaan omat poissaoloni äitini luota sen mukaisesti uudelleen -- joka tapauksessa poissaoloja jouduin ja edelleen joudun tekemään, koska omia asioitani pitää myös hoitaa kotonani Espoossa.
Aikaisemmin minun oli mahdollista olla viikoittain maksimissaan 2-3 vuorokautta poissa ja ne myös putkeenkin poissa äitini luota ja asettaa siihen noita Kanta-Hämeen hyvinvointialueen tuottamia kotihoitokäyntejä, mutta kesäkuusta alkaen heti tuon em. hylkäämispäätöksen myötä laitoin siis kotihoitokäynnit lähes kokonaan pannaan, ja sekä sen mukaisesti että minun kokeilujeni tuloksena olen nyt päätynyt käyttämään poissaolojani äitini luota uudella tavalla.
Poissaolokokeiluni ovat nyt tuottaneet sellaisen metodin noin keskikesästä alkaen, että kerrallaan pystyn olemaan poissa äitini luota maksimissaan yhden vuorokauden ilman noita ulkopuolisia kotihoitokäyntejä, ja nekin poissaolot on aseteltava niin, että yksi poissaolovuorokausi tapahtuu alkuillasta seuraavaan alkuiltaan.
Äitini hoitamisessa tämän olen nyt havainnut maksimimääräksi äidin yksinoloa kerrallaan, jonka puitteissa äidin olosuhteet pysyvät vielä ok:n rajoissa; ehkä myöhemmin kerron erikseen tarkemmin, mitä äitini muistisairauden hoito vaatii kotioloissaan käytännössä ja ajallisesti, mutta nyt en tässä kirjoituksessa selosta sitä enempää...
Näin siis yhden vuorokauden mittaisten kertapoissaolojen turvin olen pystynyt järjestämään poissaoloni niin, että noin kesäkuun puolivälistä tähän saakka Kanta-Hämeen hyvinvointialueen järjestämiä kotihoitokäyntejä olen laittanut käyttöön yhteensä koko aikana vain kahtena vuorokautena, ja sama menetelmä jatkuu ilmeisesti koko loppuvuodenkin ja etenkin, jos tuo em. oikaisuvaatimus ei tuota tulosta tai sen käsittely viipyy vielä kuukausia...
Tämä ulkopuolisen kotihoitomahdollisuuden poisjättäminen tähän tapaan on ollut täten yksi oleellinen osa myös tuon em. hoitomaksuvelan lyhentämistä varmuuden vuoksi ja joka tapauksessa, kävi miten kävi tuossa oikaisuvaatimuskäsittelyssä: nimittäin hoitomaksuvelkaa ei ole ollut järkevää kasvattaa enää lisää, vaikka sen myötä tullut muutos on siis tuonut aikaisempaan nähden jonkin verran heikkolaatuisemman hoidon äidilleni.
Tähän mennessä tuota hoitomaksuvelkaa olemme saaneet lyhennettyä vasta n. puolella kesäkuusta lähtien, ja yhtä hitaana se lyhennys jatkunee myös koko syksyn mittaan, joten taloustilanne on kohentumassa vain vähän kerrallaan -- tosin äitini asuntoon on tulossa ensi vuoden alussa koko taloyhtiötä koskevan putkiremontin vaihe, ja siitä seuraa myös hänen yhtiövastikkeeseensa korotusta ja muuta käytännön haittaa, joka on myös yksi valitettava lisähaitta tähän kaikkeen talousahdinko- ja hoito-ongelmasumaan...
Taloustilanteemme (sekä äitini että minä) kohentumista silti sentään edes vähän tapahtuu tässä loppuvuonna, ja siinä ovat nyt viime aikoina auttaneet myös seuraavat seikat: yhtäältä sain neuvoteltua ko. kotihoitolaskujen eräpäiviin myöhennyksiä jopa syys- ja lokakuille saakka, joka toki on ollut oikein hyvä asia -- Nyt kuitenkin edelleen näyttää siltä, ettei viimeisten laskujen hoitamiseen edes tuo lokakuun eräpäiväkään ole tarpeeksi myöhäinen...
Omaan taloustilanteeseeni näitä tilanteita nivoutuen itse jouduin turvautumaan tulojeni osalta kesäkuusta lähtien em. omaishoitajan palkkion ja yleisen asumistuen lisäksi taas toimeentulotukeen, ja onneksi sitä on nyt viime kuukausina myönnettykin minulle ja jopa työmatkakorvausten (liikkumiseni kotini ja äitini asunnon välillä) kera.
Tämä toimeentulotuki on ollut nyt oleellista, koska keväällä ja alkukesällä omakin taloustilanteeni heikkeni niin paljon, että jouduin kohtuuttomasti käyttämään myös äitini rahoja avustuksina omankin talouteni turvaamiseksi, koska minulla alkoi olla esim. oman kämppäni vuokran maksuissa reilusti yli kuukauden mittaista maksuviivettä.
Kun aloitin viime vuoden alussa tämän omaishoitajan työn, niin kuvittelin siitä itselleni saadun omaishoitajan palkkion, yleisen asumistuen ja äidiltäni saamani rahallisen avustuksen turvin sekä äitini että oman talouden hoituvan tällä metodilla "yhteistaloutena" nippa nappa kohtuullisesti ilman, että siihen tarvitsisi laittaa likoon muuta tulolähdettä, kuten itselleni toimeentulotukea tai muuta tuloa -- äitinihän ei saa tulojensa (eläkkeensä ja Kelalta saamansa muut hoitotuet) takia toimeentulotukea ja omistusasuntonsa takia ei edes yleistä asumistukeakaan.
Kuitenkin viimeistään tuo kotihoitovelan määrän eskaloituminen äidilleni sitten osoitti kesään mennessä sen, etten esim. minä yksinäni eikä äitini ja minä yhdessäkään pärjää tuolla metodilla arjessa, vaan olen taas pakotettu käyttämään toimeentulotukea -- minullahan oli ollut ennen tätä omaishoitajan rooliani pitkä monivuotinen vaihe jo ennestään toimeentulotuen käyttäjänä, ja kuvittelin viime vuonna viimein päässeeni nippa nappa eroon sen käytöstä, mutta tässä sitä taas joudutaan olemaan Kelan "sossupummi".
Mutta tämähän kertoo myös kieltään siitä, kuinka tässä rappioituvassa yhteiskunnassa ei enää monetkaan pärjää omillaan kunnolla ja monella tavalla ilman toimeentulotukea, vaikka olisi muitakin tuloja olemassa, koska mm. taloususkonto ja se mukainen valtiovelan paheneva loukku ja siitä johdettavat ns. talousriihien leikkuu- eli neofeodaalistamistoimenpiteet vievät omaan kitaansa hyvinvointivaltiota edelleen pala palalta!
Ja kuten olemme sen lisäksi nähneet osana valtion talousongelmia, niin mm. myös sairaan russofobinen ja sotakiimainen pelkotila Ukrainan super-"tukemisessa" Venäjää vastaan on viemässä koko maamme taloutta osaltaan edelleen ojaan yhä pahemmin ja yhä sokeammin, joka siis vaikuttaa varmasti tulevaisuudessakin monivaiheisesti myös esim. Kanta-Hämeen hyvinvointialueenkin taloudenpitoon yhä sairaammin...
Pärjätköön siinä ikeessä Suomen vähävaraiset omaishoitajat ja muistisairaat muiden muassa miten kuten, kunhan Ukrainan "vihreäpaita" saa (korruptio)rahaa aina vain lisää ja lisää ykkösprioriteettina! -- Ja toki "huonolaatuiset" maahanmuuttajatkin ovat aina myös etusijalla globalistien "taloudenhoidossa" ja monikultturismiuskonnossaan, kuten Britannian ääri-"esimerkki" on tänä kuluneena kesänä osoittanut sen(kin) maan kaaokseen ja sen kautta totalitarismiin yhä pahemmin ajaen...
Kyllähän noiden takia ja näissä merkeissä toisaalta on ihan oikea ylpeys olla ns. sossupummi ja käyttää luovalla tavalla hyväkseen tämän yhteiskunnan viimeisiä sivistysjäänteitä taloudenhoidossaan, kun ei ole enää varmaa sekään onko niitäkään enää muutaman vuoden kuluttua olemassa -- ainakin, jos EU:ssa menossa olevat nykypolitikan em. ja muut pakkomielteet vain jatkuvat kyseenalaistamatta, loppumatta ja jopa pahentuen!...
Kuten jo näistä em. talousasioista omassa elämässäni näette, niin eipä tässä kuluneessa kesässä ole ollut tosiaankaan juuri mitään hurraamista, vaan tämä on ollut varsin kauttaaltaan ja kokonaisvaltaisesti selviytymistä, taistelua ja selviytymistaistelua! -- eikä tässä vielä kaikki, kun selostan seuraavaksi muitakin kiirastuli- ja vaikeusasioita elämässäni >>
Viime kertaisessa blogikirjoituksessani oli pääosassa vuodenkiertovalokuvauksen projektissani silloiset ongelmat ja haasteet, ja valitettavasti siis siinäkin tuli kesän mittaan yhä lisää ongelmia ja jotkut menossa olleet ongelmat pahentuivat yhä lisää; joten kerron seuraavaksi näistä:
Kesän aikainen sää oli suurimman osan aikaa tuolloin toukokuussa pelkäämäni mukaisesti juuri jopa odotettuakin pahempi; valokuvauskertoja varten metsästämiäni hyväpilvisiä ja siten sopivaa ja kunnollista valoa sisältäviä säätilanteita oli harmillisen vähän, koska maisemavalokuvauksessa ne eniten vihaamani erilaiset kumpu- ja kuuropilvitilanteet olivat niin runsaita ja vallitsevia. Ja usein etenkin alkukesällä ja nyt viimeisimpänä elokuun loppupuoliskolla oli myös paljon liian sateisia ja tuulisia säitä -- heinäkuun alusta elokuun alkuun kestäneen poikkeuksellisen hellejakson aikana toisaalta oli sitten selvästi parempia valokuvaussäitä, mutta toisaalta välillä liiankin tukalan kuumaa tehdä niitä valokuvauslenkkejä.
Tämän em. takia kaikilla kolmella valokuvausreitilläni Espoossa ja Hämeenlinnassa oli koko kesän mitassa hyvin vaikeaa löytää kuvauskertoja, ja siksi valokuvaamisesta tuli hyvin rikkonaista ja jouduin usein odottelemaan hyviä säitä liian pitkiä aikoja.
Siksi monilla kuvauskohteilla kuvanottokertojen aikavälit venyivät pahimmillaan jopa 2-3 viikon luokkaan, kun tavoite oli ollut mieluiten 1-2 viikon luokkaa kuvasarjojen aikaväleiksi -- esim. elokuussa sattui monilla kuvauskohteilla sekä Espoossa että Hämeenlinnassa vain yksi kuvauskerta koko kuukauden aikana, kun mieluiten olisi ollut parempi ainakin 2-3 kuvauskertaa.
Samasta hankaluussyystä johtuen jouduin myös usein arvioimaan sitä, että mille joillekin kohteille oli ko. ja muista vaikeuksista huolimatta hyvä tehdä erikseen ylimääräisiä kuvauskertoja, ja saada ainakin niiden parissa pienennettyä kuvauskertojen aikavälejä (esim. eniten muutoksia maisemassa ajan kanssa sisältäneet kohteet piti osata ottaa tähän mukaan) -- tähän pähkäilyyn vaikuttivat myös ko. ympäristössä olleet rakennus- ja muut ulkopuoliset työt sekä yllättävät tapahtumien aiheuttamat seikat-haitat, ja näistä sitten seuraavaksi:
Viime kertaisessa kirjoituksessa mainitsin sen, miten Espoon Keran alueella oli silloin menossa sähkö- ja valokuitukaapeleiden maahankaivuutyöt, mistä koitui oman valokuvausprojektini piiriin haittoja, kuten kuvauskohteissa työkoneita ja työmaa-aitoja valokuvaamiseni tiellä, kulkuyhteyksien hankaluuksia ja heidän kaivuun jälkeisiä teiden, väylien ja viheralueiden maisemointi- ja korjaustöitä omine haittoineen.
Kävikin sitten koko kesän mittaan ilmi juurikin hyväuskoisuuteni vastaisesti (olin kuvitellut pääseväni eroon siitä haitasta alkukesään mennessä), miten tuo maahankaivuutyö kaikkineen kiemurtelikin edetessään koko kesän ajan monilla kuvausalueeni kohteilla aiheuttaen pulman jos toisenkin, ja vasta nyt syyskuun alussa se työ on viimeinkin poistumassa kuvausalueeni ulkopuolelle pois haittaamasta.
Lisäksi Espoon Leppävaaran länsipuolella minut yllätti Tapiola festivaalin siirtyminen elokuussa siellä olevalle golf-kentälle, ja siitäkin koitui minulle ylimääräistä päänvaivaa valokuvaukseen, koska sen alueen piirissä minulla on myös useita kuvauskohteita.
Kesätapahtumista jonkin verran haittaa kuvauskohteilleni oli myös mm. Leppävaarassa urheilupuistossaan olleista Kalevan kisoista ja triathlon-kisoista sekä Hämeenlinnassa Linnanpuistossa olleista festivaaleista alku- ja keskikesällä.
Hämeenlinnan Linnanpuistossahan (ja viereisessä Karnaalinpuistossa) alkoi sitten elokuun alusta iso puistoremontti (valmistuu ensi kesänä), joka toki oli ollut tiedossani jo viime vuodesta saakka kuvausreittejäni sille alueelle uudestaan sen takia järjestäen: olin varautunut siihen poistamalla kuvauslenkkini siltä osalta työmaa-alueella olevat kuvanottopaikat jo viime marraskuussa, mutta nyt elokuussa sen remontin alettua kävikin ilmi, että jouduin luopumaan vielä yhdestä kuvanottopaikasta ennakointini vastaisesti.
Espoossa Leppävaarasta länteen kulkevan ison junaratatyömaan takia jouduin kesän mittaan myös ylimääräisiin ongelmiin valokuvauksessa, koska kesä- ja heinäkuussa noin kuukauden ajaksi kuvauslenkkini reitti katkaistiin Kilon juna-aseman kohdalla työmaansa erään vaiheen takia, ja jouduin siksi käyttämään sillä alueella hankalaa kiertotietä kuvauslenkilläni, joka aiheutti kuvauslenkkini kierron tarkassa aikataulussa pysymiseen oman ongelmansa; niinpä kiertotie piti kiertää joka kerta juoksemalla, ja tuohon aikaan lähes joka kerta myös tukalassa helteessä.
Näiden työmaidenkin (kuten em. tapahtumissakin oli kyse) takia olin siis pakotettu myös välillä löytämään niiden piireissä ylimääräisiä tai korvaavia valokuvanottokertoja tietyille kuvanottopaikoille, jotta pääsin tietyistä haitoista eroon -- ajallisesti ylimääräisiä-korvaavia kuvanottokertoja piti osalta mm. valikoida joko viikonloppuun tai viikonloppujen ulkopuolelle tietyille arkipäiville kulloisistakin tilanteista ja olosuhteista riippuen.
Tämä johti täten siihen, että aikataulutus valokuvaamishommia varten oli jatkuvasti ja lennossa muuttuva "epämuotoinen ja häilyvä otus", jolloin usein ei ollut varmaa pystyykö hommat tekemään kulloinkin edes osaksi suunnittelemaansa ja ennakoimaansa sekä etenkin juuri haluamaansa tapaan.
Välillä joinakin kertoina jouduin jopa siihen, että seuraavaksi päiväksi aikomaani valokuvaushommaa varten piti edellisiltana käydä tarkistamassa läpi mm. nuo työmaat ja / tai tarkistamaan jonkun tapahtuman aiheuttama haittavaikutus, jotta pystyin varautumaan mm. laatimalla ko. varsinaisen valokuvaushomman jälkeistä mahdollista uusintavalokuvausta tietyn haitan heti poistuttua.
Oma lukunsa oli myös se, miten välillä kaikesta em. suunnittelusta ja oikeaan / hyvään tulokseen pyrkimisestä huolimatta osa (tosin korkeintaan maksimissaan n. 0,1 - 1% kaikista valokuvista) valokuvista jäi ajoittain epäonnistuneiksi varsinaisten kuvauslenkkien teossa, ja niitä piti sitten pyrkiä korjaamaan ylimääräisillä valokuvien otoilla; niistäkin siis koitui lisävaivaa, mutta valitettavasti omaishoitajan roolini takia tämä osa ns. korjausvalokuvaamista jäi suurimmaksi osaksi vain Hämeenlinnan valokuvausreitin piiriin, koska ajallisesti ja käytännön syiden takia vietin siis koko kesästä suurimman osan aikaani tietenkin Hämeenlinnassa -- Espoo oli siis lähinnä vain "ranskalaisten visiittien" aluetta minulle, ja taitaa sellaisena pysyä vielä koko loppuvuodenkin...
Näin ollen kaikki em. ongelmat vuodenkierron valokuvausprojektissani olivat todella omaa henkistä ja fyysistä taakkaani koko kesän ajan myös kasvattaneita asioita, joka tietenkin jo valmiiksi tuon omaishoitajan roolini ongelmataakan lisäksi rasitti ja ahdisti minua erityisellä tavalla koko kesän ajan -- miksi sitten vaivauduin tekemään tuota valokuvausta senkin muututtua yhä vaikeammaksi, ja väsymyksen oltua välillä kovaakin luokkaa?
Toisaalta se koko projekti on ollut tärkeää vastapainoa kaikelle muulle arjessani, ja joka tapauksessa hyvin tärkeä osa INFJ-persoonani tapaa olla luova ja toimintadraivillinen sekä osana keskeisiä kiinnostuksen kohteitani! -- niinpä päätin olla poteva ja päättäväinen siinä edelleen näistä kaikista em. ongelmista huolimatta, ja päätin ottaa hankaluuksista opiksi tulleita henkisiä ja toiminnallisia asioita haltuun hyödyksi jatkolle ja kykyjeni kasvattamiseen monilla tavoilla.
Lisäksi tämän kesän näiden kaikkien ongelmien yksi kohtalokas vaikutus on ollut myös se, miten entistäkin selvemmältä näyttää ja etenkin tuntuu se, miten kesken jääneiden maisema-arkkitehdin opintojeni loppuun saattamiseksi motivaatio ei enää koskaan palaa siihen; olen kertonut jo aikaisemmin tässä minkälaisia monia ongelmia siihen on liittynyt jo alusta alkaen, mutta nyt tämä ja siihen liittyvä jopa koko virallinen maailma on vain yhä enemmän vieraannuttavaa utopiaa tai pikemminkin dystopiaa ja lopullisen pettymyksen tyyssija.
Osaltaan siksikin panostukseni tähän valokuvausprojektiin on arkeni uudelleen järjestämistä tavallaan kompensaationa pettymykselle ja huonoudelle ko. virallista vastaan ja motivaationi kehittämistä vastaamaan sekä sisäisen maailmani linjaamista persoonani mukaan että toimintadraivini muokkaamista soljumaan rappioituvan ulkomaailman puristuksissa edes joten kuten...
Kuitenkin niin ylenmääräisen hankala ja rikkonainen tämä valokuvausprojektini oli kesän mittaan, jolloin siitä jäi niin huonoa makua suuhun, että sen takia olen jo päättänyt jatkaa koko valokuvien ottamisen projektivaihetta sekä Hämeenlinnassa että Espoossa vielä ensi vuodenkin ajan: en nimittäin halua lopettaa projektin valokuvienottovaihetta tämän näin rikkonaisen ja vaikean vuoden loppuun.
Haluan lopettaa valokuvien oton paremman vuoden puitteisiin, josta jää sitten parempi ja kannustavampi maku ja motivaatio projektin seuraavaa vaihetta varten -- seuraavaksi minun pitää vain osata siksi ennakoida ensi vuoden mahdollisia ongelmia entistä paremmin ja suunnitella kuvausreittejäni (tietyn taktisen ja maisemallisen syyn takia taas marraskuusta alkaen) entistä paremmiksi sitä(kin) varten.
On tärkeää saada myös muutenkin jatkettua projektin valokuvausta dokumentoiden myös muissa aspekteissa maisemien ja säidenkin (joissa on ollut ja voi olla jatkossakin kummallisia piirteitä oleellisen dokumentoinnin arvoisesti...) vaiheita, ominaisuuksia, prosesseja ja muutoksia, ja onhan toki jatkossa mielenkiintoista myös seurata edelleen mm. noiden työmaiden etenemisiä ja niiden jälkeisiä vaikutuksia maisemissa ja maastoissa ko. kuvausreiteilläni...
Kun nyt lasketaan yhteensä sekä nuo omaishoitajan työni että valokuvausprojektini ongelmat, niin niistä käy hyvin ilmi koko kesäni aikaiset arkeni aikatauluttamisen, suunnittelemisen ja toteuttamisen välillä jopa äärimmäiset haasteet -- oli osattava mm. taiteilla toteutukseen myös äitini luota ne yhden vuorokauden kertaluonteiset poissaolemiset luovasti lennossa ja oikeastaan koko ajan muuttuvissa kalenterivaatimuksissa ilman juuri mitään pysyviä ennakointeja ja pitkäaikaisia valmiita suunnitelmia, ja koko ajan ongelmien kasaantumisen / ilmaantumisen vaarat kummittelivat mielessäni eri tavoin.
Huh sentään! -- onneksi syksy näyttää nyt jatkossa vähän helpommalta ainakin tuon valokuvausprojektin parissa ja sääkin näyttää suosivan parempaa valokuvaamista ainakin syyskuun alkupuoliskon mittaan, kun siihen on luvassa sääennusteiden mukaan poikkeuksellisen lämmintä eli ajankohtaan nähden erittäin kesäistä ja jopa korkeapainevoittoista säätä!...
Tässä vaiheessa olettekin jo saaneet hyvän kuvan siitä, miksi em. seikkojen vaikutettua sometoimintani on ollut koko kuluneena kesänä niin olematonta, ja tästä someroolistani kerronkin lisää seuraavaksi:
Täällä blogissani oli siis taukoa toukokuun 10. päivän jälkeen tähän saakka, ja Facebookissa olen ollut omien julkaisujen suhteen lähes kokonaan tauolla saman ajan; itse asiassa tämän toistaiseksi viimeiseksi varsinaiseksi jääneen Fb-julkaisuni kommentteihin kuitenkin lisäilin ko. aihepiirin mukaisesti muita sopivia sisältöjä pikkuhiljaa kesän mittaan.
Lisäksi Fb-toimintani sisälsi silloin tällöin kesän mittaan joidenkin muiden Fb-julkaisujen parissa reagointeja, kuten tykkäämisiä; eli en aivan totaalisesti pystynyt olemaan aiotulla tavalla "täysin" somesta poissa.
Kuitenkin juuri omien Fb-julkaisujen tekeminen on ollut se suurin kynnyskysymys ja näissä mainituissa ongelmissani siitä on ollut koko ajan helppoa pysyä poissa jatkuvasti -- pahoittelen siis sitä teille, kun en ole pystynyt tarjoamaan pitkään aikaan omaa somesisältöä, ja kun jatkossakaan ei ole vielä varmaa tai selvää paluuni sen toiminnan pariin...
Tuollaista "omabanni"-seikkaa korostaa edelleen tälläkin hetkellä se, miten Facebookissa toimiminen tuppaa olemaan ainakin omalla läppärilläni käytettynä aina vain usein jumittavaa ja heikkolaatuista käytettävyydeltään -- tämä ongelmahan on ollut pysyvää minulla jo ainakin korona-ajoista alkaen eli reilut 5 vuotta.
Eipä tällainen ole ollut edelleenkään juuri mitenkään kannustavaa somerooliani pohtiessani, mutta toisaalta huomasin elokuussa sellaisen muutoksen Facebookissa, että se (siis Meta) tarjoaa nyttemmin Fb-käyttäjilleen ns. "ammattilaistiliä", joka mahdollistaa mm. oman sometoiminnan monetisoinnin ja esim. tuo julkaisujen mainostamiseen työkaluja.
Sellainen ansaintamahdollisuus omalla sometoiminnalla voisi olla itse asiassa juuri yksi ratkaisu myös noihin em. talousongelmiini, ja itse asiassa onhan minulla ollut pohdinnassa jo parin-kolmen vuoden ajan muutenkin jonkinlaisen ammattimaisen ja monetisoidun sometoiminnan luominen ainakin jossain kiinnostuksen kohteeni parissa ja esim. YouTubessa, jos ei Facebookissa...
Valitettavasti näissä someasioissa on vain vieläkin liikaa ylipäästävää ja ratkaistavaa ongelmissaan, jotta pääsisin toteuttamaan tuota muutosta ammattimaisempaan suuntaan oikeasti ja kunnolla -- pohdinnoissani tämäkin vaihtoehto kuitenkin pysyy tässä syksyn mittaan, ja ehkä tulosta syntyy viimeistään, kunnes nuo muut ongelmani helpottavat riittävästi...
Niinpä muutin varmuuden vuoksi tuon Fb-tilini ammattilaistiliksi, kun Facebook sitä erään kerran parisen viikkoa sitten sisään kirjatuessani kysyi: "muutetaanko tili ammattilaiseksi vai pysynkö vanhassa?"...
Eli mielessäni kuitenkin siintää jonkinlainen paluumahdollisuus someen tätä mennyttä kesää paremmin, mutta sitäkin varten ja varsinkin ammattilaiskatsannossa mietityttää vielä myös koko someroolini sisällöntuotannon olemus: tunnetustihan olen ollut siis pettynyt sisältökatsannossa etenkin yhteiskunnallis-poliittiseen aktivismiin, jonka takia olen ollut myös melko haluton toimimaan somessa.
Ja etenkin siis Facebookissa tämäkin on korostuneinta niin, että mahdollinen uusi someaktiviteetti tapahtuisi ensimmäisenä mieluummin ja ensisijaisesti täällä blogissa, jos ja kun esim. tässä syksyn mittaan joku uusi inspiraatio nousee ja konkretisoituu...
Kaikissa em. somen ulkopuolisissa ongelmissa on ollut vähintään sivujuonteena merkittävää myös se, miten olen jumittunut sosiaalisessa katsannossa ja ihmissuhteissa pelkästään vain tuohon "äiti-poika"-suhteeseen ja omaishoitajan rooli siinä tietenkin on omansalainen haaste, ja sen ulkopuolisessa maailmassa olen siis kokenut olevani hyvin yksinäinen ja on ollut hyvin vaikeaa tai jopa mahdotonta ajatella siitä ulospääsyä / mitään muutosta siihen.
Tässä mielessä toisaalta on ollut myös jonkinlainen vahinko, kun en ole pystynyt olemaan somessa kunnolla aktiivinen, joka olisi ollut mm. juuri tänä päättyneenä kesänä edes jonkinlaista korvaavaa / vastapainoista / tasapainottavaa sosiaalista "elämää" itselleni tuon ymmärrettävästi hankalan ja rasittavankin "äiti-poika"-suhteen ohelle...
Ja ilmeisen "ikisinkku"-jumittuneena minun sosiaalinen elämä on myös erittäin rajallista ja vähäistä, koska sekä "oma itse" sisältä päin että ulkopuolelta raaistunut ja narsistinen deittailukulttuuri tuntuvat ja näyttävät muodostavan yhdessä lähes pelkästään vain jotain dystooppisen ja epämuodostuneen oloista sekasikiötä, josta ei löydy sopivaa tai ainakaan kunnollista ratkaisua itselleni uudeksi sosiaaliseksi elämäksi -- toivottomuus, väsymys ja liika hankaluus on siis pääasiallinen mielle varsin kauttaaltaan elämässäni edelleen ja sen luonne pahentui kuluneena kesänä...
Vaikka tuossa edellä mainitsin pettyneeni yhteiskunnallis-poliittiseen aktivismiin enkä ole ollut sen parissa itse someaktiivinen, niin tänä kuluneena kesänä(kin) olen silti seurannut maailman ja Suomen tapahtumia olosuhteisiini nähden varsin aktiivisesti sekä esim. juuri Facebookissa muiden tekemien julkaisujen kautta että mm. erilaisista YouTube-kanavista yms. vaihtoehtomedian sisällöistä -- ja sama koskee myös muita aihepiirejä, joista olen kiinnostunut, kuten musiikki, psykologia ja sosiologia, YouTuben reaktiovideot mm. ihan silkkana viihteenäkin, sää ja meteorologia jne. ...
Elämme toki äärimmäisen merkittäviä ja kriisien täyteisiä historiallisia vaiheita globaalisti politiikassa, joten on ollut siksi tärkeää joka tapauksessa pysyä kärryillä asioista ja tapahtumista, ja sen kera hyvän analyysin piirissä huolimatta näistä ongelmistani ja vaikken ole aktiivisesti tuottanut seuraamani informaation tiimoilta omaa somemateriaalia.
Tämän kirjoitukseni nyt aivan lopuksi laitan kuitenkin eräänlaisena loppukaneettina ja -kommenttina tähän nykymaailmantilaan yhteiskunnallis-poliittisesti pureutuvien YouTube-kanavien listauksen -- nämä kaikki ovat olleet kuluneena kesänä enemmän tai vähemmän seuraamiani joko uusina löytöinä tai aikaisempaan nähden enemmän huomiotani saaneita.
En ota nyt kantaa siihen, että kuinka paljon pidän heidän tuottamiaan sisältöjä oikeina / kunnollisina tai minkälaisia ongelmia tai virheitä olen havainnut heidän toiminnassaan / ajattelussaan -- pääasiassa pidän kuitenkin esim. juuri näitäkin paljonkin parempina tietolähteinä verrattuna länsimaisen valtamedian tuottamaan narratiivipuuroon ja propagandaan, koska sitä vastaan on oleellista pitää ja löytää sopivaa vastanarratiivia, ja muodostaa parempaa ja terveempää kokonaiskuvaa maailmantilasta sen mukaan.
Alla olevista kanavista havaitaan myös keskinäistä vaihtelua, kun joissakin tietyissä asioissa on erilaisia ja osin jopa vastakkaisia näkemyksiä heidän väleillään; esim. jotkut heistä ovat lähes kritiikittömiä Donald Trumpin ihailijoita, kun jotkut toiset puolestaan ovat joko olleet aikaisemminkin tai päätyneet vasta tänä vuonna olemaan hyvin kriittisiä Trumpia kohtaan...
Tässä siis lopuksi pelkistetty ja yksinkertainen YouTube-kanavien listaus, ja sitten jää nähtäväksi joskus myöhemmin se, josko palaan itse tuottamaan vielä yhteiskunnallis-poliittista somesisältöä jossain muodossa... Tai ylipäätään somesisältöä muistakin aiheista.
Yhteiskunnallis-poliittista analyysiä, kommentointia ja uutisointia sisältäviä YouTube-kanavia:
--- Sebastian Sas
--- George Galloway
--- Danny Haiphong
--- Liberal Hivemind
--- MattMorseTV
--- Neil McCoy-Ward
--- Jeff Taylor
--- Bridget Phetasy
