Pekka Himasen "Kestävän kasvun malli – Globaali näkökulma" -raportti hyvinvointivaltion tuhoamisen käsikirjana taloususkonnollis-imperiaalisten agendojen hyväksi

Nyt löytyi sopiva yhteiskunnallispoliittisen kirjoittamiseni uudelleenaktivoinnin syy! >> Ns. filosofi Pekka Himasen "Kestävän kasvun malli – Globaali näkökulma" -raportti, jonka julkaisu oli tänään torstaina 7.11.2013. Sitä oli jo edeltänyt viime keväänä väliraporttina ns. "Sininen kirja", jonka sisältöön jo olin samaan tapaan skeptinen ja otsakurttuinen kuin mitä tässä alla esitän vieläkin vahvemmin ja vakuuttuneemmin.

Eli: Tässä tuon esille Aalto-yliopiston professori Pertti Haaparannan todella erinomaisen kyseenalaistuksen ja kritiikin (Henkisestä kestävyysvajeesta) ko. Himasen ja työryhmänsä tuottamasta "henkisen kestävyysvajeen" kyhäyksestä! Se on kuitenkin myös paljon muuta

>> Silmäni nimittäin avautuivat tästä Pertti Haaparannan kritiikistä yhä kauhistuttavammin tajuamaan sen, kuinka ko. Himas-projekti on vaarallista propagandaa hyvinvointivaltion ja nimenomaan kansallisvaltioperiaatteiden tuhoamiseksi tarkoituksella ja suunnitelmallisesti hyvin katalin taka-ajatuksin!

Tilalle tarjotaan nimittäin mistään aidosta hyvinvoinnista, humaanista taloudesta ja renessanssillisista yhteiskuntaperiaatteista mitään ymmärtämätöntä, harhaista ja propagandistista "hyvinvointiyhteiskunnan" mallia. Mitä ilmeisimmin sillä on tarkoitukselliset juuret länsieliitin manipuloimissa Agenda 21- ja muissa "globalisaatio"-dystopioissa.

Himasen "tutkimuksen" lähtökohdat on siksi jo valittu ennen tutkimuksen tekoa juuri niiden perusteella ja tuotettu tulos on kömpelö ja propagandistinen tarkoitushakuisuuden kiteytymä länsieliitin agendoja varten.

Sen jo mitä ilmeisimmin osoittaa tässä Pertti Haaparannan havainnollistamassa kritiikissä Himasen luokaton ja välinpitämättömän lepsu "tieteellinen" harhailu ristiriitaisuuksineen ja puutteineen, jotta tuo harhainen "hyvinvointiyhteiskunnan" malli saataisiin muka perusteltua joka tapauksessa ja kaikesta välittämättä.

Tämä ei tosiaan ole tiedettä, vaan rajua eliittihegemoniallista politiikkaa suunnitelmallisena agendallisuutena!

Lisäksi mm. "luova tuho" -termi esiintyy Himasen tekstissä juuri siten kuin länsieliitin antihumaaneimmat imperialistit sitä jatkuvasti käyttävät uskotellessaan rahatalousparasiittisten imaginaariteorioiden ja reaalitaloutta - hyvinvointiperiaatteita juurikin tuhoavan toiminnan olevan muka hieno juttu.

EI!! - Se ei ole hieno juttu, vaan täyttä sekopäistä ideologiaa vailla tajua yhteiskuntasysteemien tarkoituksesta yhteishyvällisinä, luovina ja kehittävinä periaatteina, joiden luomisella nykymuotoonsa on ollut valtavan pitkä ja vaikea taistelu juurikin eliitin talous- ja imperialismipahuutta vastaan vuosisatojen ajan!

Nyt sitten tulee tällainen Himas-tutkimus, jonka tarkoitus on mitätöidä tämän vuosisataisen taistelun ja ajatushistoriallisen prosessin yhteishyvälliset saavutukset muitta mutkitta täysin vailla kunnollisia perusteluja! Ja vieläpä juurikin vuosisataisen oligarkki-imperialismihegemonian pirulliseksi hyväksi! Hyi hitto!!

Miksi Katainen on tilannut tällaisen "tutkimuksen"? Vastaus on selvä >> Länsieliitin promotoiman ja parhaillaan aikomansa neofeodaalisen yhteiskuntadystopian kuorruttamiseksi "tieteelliseen" ja "kehitysaspektia" korostavaan "hyvinvoinnin" valeasuun sen muka luomiseksi uskottavammaksi ja oikeutetummaksi.

Katainen ja tulevat vastaavat imperialistiagentit tällaisen prosessin asiamiehinä saavat Himasen tutkimuksesta käsivartta pidempää osoittaakseen muka oikeiksi ne neofeodaalistavat poliittiset ohjelmat, minkä perustoilla lepää kansallisvaltioperiaatteiden korvaaminen imperiaalisilla ja taloususkonnollisilla vallankeskittämis- ja maailmanhallintoharhoilla.

Se ei onnistu! - Ei varsinkaan pidä!

En tiedä, kuinka hyväuskoinen tai suunnitelmallinen Himasen rooli tässä on ollut asenteena, mutta Katainen ja kumppanit länsieliitin asiamiehinä tekevät kuitenkin juuri tuollaista imperiaalista ja taloususkonnollista dystopiaa erittäin suunnitelmallisen ja tahallisen agendan ohjelmaperiaatteiden mukaan myös tässä "henkisen kestävyysvajeen" tyyppiesimerkissä, joka hakee akateemisessa rimanalituksessaan vertaistaan koko Suomen historiassa!

Seuraavaksi listaan vielä tuonne alle lainauksina tästä Pertti Haaparannan kritiikistä ne keskeiset kohdat, joissa Himasen aidon hyvinvointivaltion tarkoitushakuiset ja dystooppisideologiset kyseenalaistamiset toimivat radikaaleimmin sivistyneen kulttuurin tuhoamismalleina länsieliitin imperialismia ja taloususkontoa varten.

Nimittäin kansallisvaltionperiaatteiden yhteishyvälliset ilmentymät ovat aina olleet rahatalousparasiitin eli länsieliitin kartelli- ja pankkiirisysteemien lihottamisen tiellä ja nyt he haluavat näistä "haitoista" eroon sumuttamalla, valehtelemalla ja manipuloimalla, mikä toteutuu kuitenkin käytännössä hyökkäyksenä ihmisyyttä vastaan! >>>>>

Lainaukset Pertti Haaparannan kirjoituksesta: " “Luova tuho” ei ole mikään kasvun lähde, vaan seuraus tietyntyyppisistä innovaatioista. “Luova tuho” voi olla myös ongelmallista ja heikentää kansalaisten hyvinvointia, tämän Himanen olisi oppinut Aghionin ja Howittin aikaisemmasta, enemmän tutkimuksellisesta kirjasta. Mitään perusteita Himanen ei kirjassa esitä sille, miksi yhteiskunnan pitäisi suosia sellaisia innovaatioita, joista seuraa “luovaa tuhoa”.".

"Ensimmäinen väite on, että perinteinen hyvinvointivaltio poisti kurjuutta ja kurjuuden poistaminen ei ole sama kuin hyvinvoinnin kasvu. Mitään perustetta tälle väitteelle hän ei esitä, mutta jos niiltä, joilta kurjuus on poistettu, kysyttäisiin, onko heidän hyvinvointinsa kasvanut, niin mitähän he sanoisivat? Himasella ei myöskään ole mitään empiiristä näyttöä väitteelleen, eikä sitä voisi ollakaan. Sosiaaliapu tai toimeentulotuki on tietysti osa hyvinvointivaltiota, mutta se ei ole kaikki.".

"Toinen Himasen väite on, että hyvinvointivaltio on vain korjaava ei ennakoiva, se tulee hätiin vasta, kun onnettomuus on tapahtunut. Tosiasia tietysti on, että iso, ellei sitten suurin osa, hyvinvointivaltion toimista on ennakoivaa. Luultavasti kaikki olemme käyneet pikkulapsina neuvolassa rokotuksissa ja äitimme ja isämme saamassa hoito-ohjeita. Laajemmin koko sosiaalivakuutusjärjestelmä on ennakoiva, kuten muutkin vakuutukset, niillä on merkitystä silloinkin, kun emme niitä tarvitse. Sosiaalivakuutusjärjestelmä antaa meidän ottaa riskejä, jotta pääsisimme elämässä eteenpäin. Hyvinvointivaltioon on kuulunut ilmainen ja pakollinen peruskoulutus, eikö tämä ole ennakoivaa?".

"Kolmas Himasen väite on, että hyvinvointivaltio vain korjaa muualla yhteiskunnassa syntyviä ongelmia, kun hyvinvointiyhteiskunta edistää kokonaisvaltaisesti hyvinvointia koko yhteiskunnassa. Minulle ei ole selvää, mitä ihmettä Himanen tuolla hyvinvointiyhteiskunnan luonnehdinnalla tarkoittaa, mutta sanoisin kuitenkin, että ainakin minun tähänastisen elämäni aikana hyvinvointivaltio on tavalla tai toisella ollut mukana melkein kaikessa, tämä on esimerkiksi sosiaalivakuutuksen ajatus.".

"Neljäs väite on, että hyvinvointivaltio pitää kansalaisiaan kohteina kun taas hyvinvointiyhteiskunta pitää heitä toimijoina. Himanen väittääkin, että hyvinvointivaltiossa ihmiset odottavat muiden huolehtivan heidän hyvinvoinnistaan eivätkä tee itse mitään asioiden eteen.

Mitenhän Himanen selittää sen, että Pohjoismaissa, joisssa on vankka hyvinvointivaltio, ihmiset ovat pääosin onnellisia ja mm. luottavat toisiinsa enemmän kuin muissa maissa? Näinhän ei voisi olla, jos Himasen väite pitäisi paikkansa, me vain odottaisimme toisten auttavan itseämme, ja jos kaikki tekisimme näin, niin hyvinvointimme olisi alhainen. Loogisesti toinen vaihtoehto on, että kaikki auttaisimme toisia ihmisia saavuttamaan korkeamman hyvinvoinnin, vaikka Himasen väitettä noudattaen emme huolehtisikaan lainkaan omasta hyvinvoinnistamme. En usko, että Himanen ajoi tätä takaa.

Väite on ongelmallinen myös historian valossa: Äänestysprosentit Suomen vaaleissa olivat paljon suuremmat silloin, kun hyvinvointivaltiota luotiin, kuin nykyään ja eniten ääniä saivat puolueet, jotka ajoivat hyvinvointivaltiota. Olisiko mahdollista, että ihmiset tietoisesti halusivat rakentaa hyvinvointivaltiota?".

Lopuksi vielä pari muuta aiheeseen liittyvää juttua:

Himasen tekeleestä murska-arviot >> Seppo Oikkosen lukijakommentti: "Keskiaikaisen skolastisen käsiterealismin paluu on koko akateemista maailmaa yhä pahemmin vaivaava ajatussairaus. Filosofian lokerossa on suorastaan houkuttelevaa noitua oma ymmärrys megalomaanisilla yleiskäsitteillä.

Sitä en ymmärrä miksi poliitikot tarvitsevat tällaisia himasia. Onko se sitä että isolla rahalla pitää edes yrittää ostaa edes jonkinlaisten "auktoriteettien" hyväksyntää, kun arkityötään tekeviltä ihmisiltä pian ei saa muuta kuin buuauksia.

No, suomalaiset ovat historiallisesti alistettua kansaa, ja meillä vallitsee yhä sankka harras kunnioitus hallintoeliittiä kohtaan. Kun emme osaa buuata ruotsiksi, emme tohdi tehdä sitä suomeksikaan.".

Professorien leuat loksahtivat Himasen tekstistä: "Kukaan ajatteleva ihminen ei voi olla... >>

Lainaus: "Tylyimmän palautteen antaa Aalto-yliopiston professori Pertti Haaparanta.
– Siihen ei kukaan ajatteleva ihminen voi olla tyytyväinen, Haaparanta sanoi lyhyesti IS:lle.
– Se herättää ihmetystä, että miten ihmeessä tilanne on tällaiseksi päässyt, että tuollaista raporttia kysytään ja julkistetaan.".

Castells: Suomen epäsolidaarisuus muita maita kohtaan voi vielä kostautua >>

Lainaus: "Castellsin mielestä Suomi on lähtenyt puolustuskannalle täysin turhaan. Hänen mielestään ongelmia koituu päinvastoin siitä, jos Suomi sulkeutuu eikä lähde mukaan kansainväliseen kehitykseen." >> Kun kansainväliseen kehitykseen mukaan meno tarkoittaa (Ja näillä näkymin se nimenomaan tarkoittaa) liikaa imperiaaliseen ja eliittihegemonialliseen taloususkontoon alistumista neofeodalismi ja Agenda 21 -tyrannia seurauksinaan, niin Castells(kin) on joko pihalla / propagandisti!

Lainaus: "Hän huomautti, että maiden nykyiset talousongelmat eivät ole niiden tavallisten kansalaisten syytä." >> Tässä Castells on tosin oikeassa; syyllisiä ovat nimenomaan käytännön tasolla transatlanttisen oligarkki-pankkiirieliitin muodostaman rahatalousparasiittisen kartellin pääpirut asiamiehineen. Toisaalta me kaikki länsimaalaiset olemme ajatushistoriallisissa vääristymissämme myös osasyyllisiä kollektiivisessa katsannossa...

Vaan tajuaako Castells tämän / onko ajatellut - havainnut loppuun saakka? Himanen mitä ilmeisimmin ei tajua eikä ole ajatellut loppuun saakka...

Lue myös >> Himasen pamfletti loukkaa tieteentekijän oikeustajua >>

Lainaus: "Edelle kuvaamaani taustaa vastaan katsottuna Himasen erityiskohtelu pääministerin toimesta harmittaa. Hän on saanut kilpailuttamatta Suomen Akatemialta ison tutkimusrahan - todennäköisesti siksi, ettei Akatemian pääjohtaja ole uskaltanut vastustaa pääministeriä - ja on kehdannut sen suuremmin vaivaa näkemättä tuottanut saamallaan rahoituksella poliittisen pamfletin.

Filosofi Himanen ei siis ole ollut röyhkeä yksin rahaa hakiessaan ja vastaanottaessaan vaan myös sitä käyttäessään. Tämä loukkaa syvästi oikeudentajuani tieteentekijänä; ja erityisesti se loukkaa sitä tuntematonta tieteentekijää, jonka asiallinen tutkimushanke jäi rahoittamatta Himaselle suunnatun pamfletinkirjoitusrahoituksen takia.".

Päivitys 8.11.2013 klo. 13:00: Timo Harakaltakin oikein onnistunut Himas-raportin kyseenalaistus >> Kataisen parta.

PS.: Olen ollut tämän blogissani ilmenneen yhteiskunnallispoliittisen kirjoittamistaukoni aikana kuitenkin edelleen sosiaalisessa mediassa (Facebookissa) ahkera niiden asioiden suhteen >> Lähiaikoina ajattelin taas tehdä tänne siellä tekemistäni aihioista kritiikki- ja kyseenalaistamiskoosteita viime aikaisista tapahtumista - sisällöistä...

Viikon 44 kasvivalokuva: Mustatammi (Quercus velutina)

Mustatammen (Quercus velutina) lähes ruskahuipennusta kuvattuna lauantaina 2.11.2013 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa.


Tasan vuosi sitten esittelin tässä valokuvasarjassa täällä päin maailmaa vielä tuntemattomaksi jääneen pohjoisamerikkalaisen tammilajin - otatammen (Quercus palustris); siitä linkki alimmaisena. Niinpä päätin myös tänä vuonna esitellä täsmälleen samalla viikolla toisen vieläkin tuntemattomamman pohjoisamerikkalaisen tammilajin - Mustatammen (Quercus velutina). Myös se on ruskansa suhteen myöhäinen Etelä-Suomen oloissa ja loistaa siksi muutoin jo lähes täysin alastomassa maisemassa upeasti loka-marraskuussa - marraskuun alussa.

Mustatammi kasvaa luontaisena laajalla alueella Yhdysvaltain itäosissa ja kattaa siten suureksi osaksi saman kasvualueen kuin tuo otatammikin. Kasvupaikkojen suhteen näillä lajeilla on kuitenkin keskenään eroja; mustatammi pitää kuivemmista kasvupaikoista ja kasvaakin siksi paljon rinteillä eikä niinkään esim. jokilaaksoissa, kuten otatammi. Riittävästi kosteutta sekin silti kaipaa ja toisaalta sietää hieman otatammen tapaan myös savista - humuksista maaperää. Liian syvä varjo on sille haitaksi taimivaiheessa.

Yhdysvalloissa mustatammi kasvaa monesti myös metsien pääpuulajina joko yksinään tai sekaisin monien muiden tammien, vaahteroiden, jalavien, hikkorien, tupeloiden, tulppaanipuiden ym. tyypillisten Yhdysvaltain itäosan lehtometsälajien kanssa. Täällä Suomessa lajin kokeileminen on vasta hyvin tuoretta ja vähäistä, joten sen kasvattamisesta ja menestymisestä on vasta vähän tietoa; tähän mennessä se on menestynyt havaintoni mukaan muutaman vuoden oikein hyvin tuolla Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa.

Ruskansa suhteen mustatammikin muodostaa paljon kirkkaita punaisia värejä, mutta on myös taipuvainen kirjavaan ruskaan eri yksilöiden kesken; joissakin puissa ruska voi olla keltaisempaa / oranssimpaa. Tyypillistä mustatammelle on myös se, että ruskan edetessä erilaiset ruskeat sävyt tulevat myös mukaan varsinkin yöpakkasten myötä ja tietyssä vaiheessa esim. punaiset ja ruskeat sävyt voivat sekoittua uskomattoman hienoiksi tiilenpunaisiksi hehkuiksi, kuten yllä olevassa kuvassa jonkin verran näin oli käynyt. Mustatammen ruska on parhaimmillaan siis vasta noin loka-marraskuun vaihteessa - marraskuun alussa ja siksi sisämaassa / pakkasherkillä kasvupaikoilla se voi jäädä kunnolla tulematta yöpakkasten palelluttaessa lehtiä.

Keväällä mustatammen lehdet puhkeavat hieman aikaisemmin hiirenkorvalle kuin otatammen lehdet, mutta silti vähän kotoista metsätammeamme (Q. robur) myöhemmin. Käytännössä Etelä-Suomen oloissa se tapahtuu ko. lajilla siis toukokuun loppupuolella ja puhkeamissävynä on aluksi hyvin pikantti punainen ja samalla lehdet ovat aluksi myös tiheään valkokarvaisia etenkin alapinnoiltaan. Nuoret lehdet ovat hallanarkoja! Punaisuus haalistuu kuitenkin pian kellertävän vihreän kautta pois ja lehdet tulevat kesäkuun alkupuolella täyteen kokoon. Syvän tummanvihreä ja kiiltävä kesäsävy muodostuu kesäkuun loppupuolen aikana, mutta lapojensa alapinta pysyy vaaleana ja kellertävän - vihertävänruskeana. Täysikoossa n. 10 - 20 cm pituisina mustatammen lehdet ovat otatammen lehtiä paljon isompia ja lavoiltaan paljon leveämpiä, mutta niilläkin lehtien laita on teräväliuskainen. Kotoisen metsätammemme lehdet ovat myös mustatammen lehtiä pienempiä.

Kukinta on mustatammellakin hyvin samankaltainen kuin muillakin tammilla; lehtien puhjetessa / hiirenkorvavaiheessa oksillansa on roikkuvat ja kellertävät hedenorkot rykelminä ja emikukat ovat pieniä ja huomaamattomia lehtihangoissa. Myös mustatammen terhojen kypsyminen vie kaksi kasvukautta aikaa, kuten otatammellakin; sato valmistuu syksyisin noin ruskan aikaan.

Mustatammi on otatammea selvästi ns. "tammimaisempi"; otatammeahan kuvailin jonkin verran "epätammimaiseksi". Mustatammi kasvaa leveälatvukselliseksi, monihaaraiseksi, paksurunkoiseksi, kaarnaltaan uurteiseksi ja oksansa ovat otatammea jykevämpiä. Kooltaan mustatammi kasvaa luontaisen alueensa pohjoisosissa n. 20 - 25 m korkeaksi, mutta etelämpänä voi saavuttaa jopa n. 40 m korkeuden. Täällä Suomessa ei siis ole kokemusta siitä, kuinka isoksi puuksi mustatammi voisi kasvaa, mutta hyvällä kasvupaikalla voisin ennustaa sille 10 - 20 m mittaa keskikokoisena puuna...

Suomalaisia menestymisvyöhyketietoja tällekään pohjoisamerikkalaiselle tammilajille ei siis sen kokeilun puutteen vuoksi vielä ole. Eteläisimmässä Suomessa siitä voisi silti olla tulossa yksi elävöittävä puulaji niin yksityisille kuin julkisillekin viheralueille, missä etenkin sen myöhäinen punavoittoinen ruska on uusi esteettinen elementti suomalaisiin maisemiin.

Myöhäistä ruskaansa kannattaakin siksi hyödyntää istutuspaikoilla katseenvangitsijan / korostuskasvin tapaan ja toisaalta aikaisemmin syksyllä lajin vielä kesäasuinen latvus on hyvä kontrasti varhaisille ruskaväreille. Kevätkesällä lehtien myöhäinen puhkeaminen voimakkaan punertavana on hienosti erikoinen kontrastielementti esim. muille jo lähes - kokonaan täysilehtisille puille / pensaille tai samaan aikaan kukkiville puille. Toisaalta otatammen keltaisten nuorten lehtien kanssa mustatammi parinaan syntyy myös kiinnostava kontrastitilanne touko-kesäkuussa.

Suosittelen mustatammea otettavaksi yhä runsaampaan ja rohkeampaan kokeiluun, jotta sen menestymisen äärirajat alkavat selvitä paremmin ja menestyneimmillä alueilla se kannattaakin sitten ottaa yleiseen viljelyyn. Taimimateriaalin alkuperällä on menestymisessä toki suuri merkitys; parhaimmat alkuperät löytyisivät lajin luontaisen kasvualueensa äärimmäisestä pohjoiskolkasta, mikä näyttää olevan Suurilla järvillä nippa nappa Kanadan puolella.

Vuoden 2012 viikon 44 kasvivalokuvaesittely >> Viikon 44 kasvivalokuva: Otatammi (Quercus palustris).

Poikkeuksellisia / erikoisia säätilanteita valokuvin: Sunnuntain 3.11.2013 sakeat ja laajat sumut

Nyt on vuorossa toinen tänään sunnuntaina 10.11.2013 takautuvasti julkaistava säävalokuvaussarjani osa, jonka laitan tällä kertaa sunnuntain 3.11.2013 kohdalle ja aiheena siinä on hyvin sakeat sumut.

Tämän syksyn tähän mennessä ylivoimaisesti sakein ja laajin sumutilanne nimittäin syntyi juuri sunnuntaina 3.11.2013, kun Suomen alueella kosteassa ja leudossa ilmamassassa virtauskenttä (tuuli) tyyntyi yöksi - aamuksi laajasti. Tällöin kosteus tiivistyi helposti tiheäksi sumuksi lämpötilan samalla laskettua hitaasti sisämaassa vajaaseen +5 asteeseen ja etelärannikolla +5 asteen vaiheille. Tilannetta edesauttoi myös se, että ko. rajakerroksen sumupeitteen yläpuolella pilvisyys oli vähäistä matalapainetoiminnan hetkeksi rauhoituttua. Tietenkin myös vuodenaika oli edesauttava; loppusyksyn kosteudessa ja vähäisessä auringonpaisteessa sumut ovat keskimäärin vuoden yleisimmillään.

Poikkeuksellisen tästä tilanteesta teki ensinnäkin sumun yleinen kattavuus; käytännössä aamuyön ja puolenpäivän välisenä aikana koko Suomen eteläpuolisko oli yhtenäisesti sumuinen noin Oulun - Etelä-Lapin tasalta etelään! Toisekseen sumut sakenivat monin paikoin jopa niin, että näkyvyys lyheni vain 100 metrin tienoille - peräti sen allekin! Lisäksi merkittävää oli sumun sakeus ja pitkäkestoisuus myös meren äärellä etelärannikolla, kun syksyisinhän sumut ovat tyypillisempiä sisämaassa Etelä-Suomen alueella.

Uutisjuttuja aiheesta >> Sankka sumu hitaasti hälvenemässä ja Puoli Suomea ihan sumussa - vasta iltapäivällä kirkastui.

Sumutilanne siis alkoi helpottamaan vasta iltapäivällä, kun lounaasta lähestynyt matalapaine ja sen okluusiorintama alkoivat voimistamaan edellään etelä-kaakkoistuulia lännestä alkaen. Sumuja säilyi kuitenkin etenkin sisämaassa vielä alkuiltaan saakka, vaikka sää oli jo tuulista. Viimeiset sumut hälvenivät uduksi vasta rintamasateen alettua illalla.

Seurantapaikkani sumutilanteessa oli Hämeenlinna ja valokuvasin siitä kuvasarjaa äitini asunnon parvekkeelta, mistä alla on 5 kuvan esitys; kronologia kuvissa on ylhäältä lukien uusimmasta vanhimpaan. Lisään tämän säävalokuvasarjan osan linkiksi viikkosääraporttiini "Viikon 44 sää". 

Edellisen kerran tässä säävalokuvaussarjassa esittelin sumutilanteita viime syyskuussa, kun silloin jopa kahden viikon aikana oli poikkeuksellisen monena yönä-aamuna sakeita sumuja kosteissa ja ajankohtaan nähden hyvin kesäisissä ilmamassoissa >> Poikkeuksellisia / erikoisia säätilanteita valokuvin: Viikkojen 36 ja 37 lähes jokaisen yön-aamun sumut sisämaapainotteisena sumana.


Sumutilanteiden vaihtelut eri sankkuuksina ja eri vuorokauden aikoina sunnuntaina 3.11.2013 >>

Sumutilanne sunnuntaina 3.11.2013 klo. 18:44 kuvattuna Hämeenlinnan keskustassa; tässä vaiheessa lounaasta lähestyneen okluusiorintaman sateet olivat alkaneet tihkutyyppisesti ja sumun hälveneminen uduksi paljasti viimein kuvan taaimmaisen yli 1 km:n päässä olevan maiseman. Sumupilvet velloivat kuitenkin edelleen hyvin matalalla, mutta tuuli muotoili niitä alempiin kuviin nähden kokkareisemmiksi liikkeessään.

Sumutilanne sunnuntaina 3.11.2013 klo. 16:49 kuvattuna Hämeenlinnan keskustassa; alempaan kuvaan verrattuna iltahämärän tummennuttua kaupunkivalaistus oli tässä vaiheessa jo syttynyt luomaan kohtalaiseen sumuun värikästä tunnelmaa; tumma sinisyys alkoi muuttua violetihkon kautta keltaoranssiksi. Etelä-kaakkoistuuli oli edelleen kohtalaista.

Sumutilanne sunnuntaina 3.11.2013 klo. 16:19 kuvattuna Hämeenlinnan keskustassa; kohtalainen sumutilanne värjäytyi hyvin voimakkaasti siniseksi iltahämärän alkuvaiheessa, kun auringonlasku oli edennyt horisontissa riittävästi iltaruskovaiheen ohi ja kun samalta laskunsa suunnalta lounaasta yläpuolella paksuuntuivat jo lähestyneen okluusiorintaman ylä- ja keskipilvet. Etelä-kaakkoistuuli voimistui jo ajoittain kohtalaiseksi.

Sumutilanne sunnuntaina 3.11.2013 klo. 14:13 kuvattuna Hämeenlinnan keskustassa; viimein tässä vaiheessa alkuiltapäivää sakein sumutilanne hellitti, kun etelä-kaakkoistuuli oli virinnyt liikuttamaan sumupatjaa ja suurin kosteus ei enää jäänyt vellomaan paikoilleen hyvin märän maaperän lähelle. Tällöin sumun alapuoli harveni vähän ylöspäin.

Sumutilanne sunnuntaina 3.11.2013 klo. 10:04 kuvattuna Hämeenlinnan keskustassa; sakein sumutilanne oli alkanut varhain aamulla / aamuyöllä, kun edeltäneen päivän kostea etelä-lounaistuuli oli kokonaan tyyntynyt. Aamu-unisena en kuitenkaan jaksanut nousta valokuvaamaan aamuvarhaisen hämärä-pimeätilanteita sakeassa sumussa, mutta tässä valokuvassa havainnollistuu kuitenkin erinomaisesti se, kuinka vain nuo lähimmät noin 100 metrin päässä olevat kohteet nipin napin erottuivat esille tiheimmän sumuvaiheen läpi.

Kaupunkikeskus Ainoan ensimmäisen vaiheen avajaiset Espoon Tapiolassa lokakuussa 2013: Ulkotilaesittelyä valokuvin

Espoon Tapiolassa on ollut viime vuosina erittäin paljon rakennustoimintaa, joista merkittävin projekti on ollut tietenkin kaikki uuteen Länsimetron linjaan liittyvä. Viime viikolla torstaina 24.10.2013 kuitenkin ensimmäisenä valmistui jo käyttöön reilun vuoden remontoimisen jälkeen entisen Sokos-tavaratalon kiinteistöön luotu uusi tavaratalo, joka sai Kalevala-aiheisesti nimen Ainoa tai AINOA. Se nimi kuvaa itse asiassa Tapiolan koko ns. kaupunkikeskushanketta, jonka kotisivuilla kuvataan sen rakentumista valmiiksi vaihe vaiheelta vuosien 2013 - 2017 aikana.

Aivan aluksi rakennushankkeen tyyliä kuvaten ko. kotisivujen Info-osasta: "AINOAn materiaali- ja väri -valinnoissa on otettu huomioon Tapiolan puutarhakaupungin piirteitä ja kuvituksessa Kalevala-aiheita. Tästä hyviä esimerkkejä ovat AINOAssa käytössä olevat vihreä väri, tammipaneeli ja opasteiden kuvioinnit.".

Sitten ko. rakennusvaiheista tietoja eli Rakentumisosiossaan kerrotaan näistä kolmesta vaiheesta seuraavasti:

Vaihe 1 - 2013 >> "AINOA avattiin 24.10.2013. Tavoitteena on rakentaa elävä ja monipuolinen kaupunkikeskus, jossa on korkeatasoiset joukkoliikenneterminaalit toimivat pysäköinti- ja huoltojärjestelyt, monipuoliset palvelut sekä viihtyisät jalankulkualueet ja kohtaamispaikat.

Alueelle avattiin ensimmäisessä vaiheessa noin 30 erikoisliikettä, useita kahviloita, ravintoloita ja kattava päivittäistavarakauppa.

Tapionaukiolle avattiin väliaikainen bussiterminaali ja Tapiola Park pysäköintilaitoksessa on 450 autopaikkaa, joista 120 Tapionaukiolla ja 331 maan alla.

AINOAn alapuolelle kallioon tulee lisäksi 1600 autopaikan jättimäinen pysäköintihalli, jonka louhintatyöt ovat parhaillaan käynnissä.".

Vaihe 2 - 2015 >> "Tapiolan keskuksen lähituntumaan rakennetaan uusia asuntoja tuhansille ihmisille. Asutuksen lisääntyminen palveluiden ja hyvien joukkoliikenneyhteyksien yhteyteen on kestävän kehityksen periaatteiden mukaista ja turvaa keskuksen elinvoiman ja elävyyden jatkuvuuden.

Stockmann muuttaa uusiin liiketiloihin ja laajenee osaksi AINOAa. Muutto tapahtuu siten, että tavaratalo ei joudu sulkemaan oviaan vaan pysyy koko ajan auki asiakkailleen.

Länsimetro aloittaa liikennöinnin. Metro-asema Tapiolan liikekeskuksen alla sekä liityntäliikenneasema tuovat paikalle 30 000 matkustajaa päivittäin.

Vastavalmistunut Tapiolan keskuspysäköinti tarjoaa nyt yhteensä runsaat 2000 autopaikkaa.".

Vaihe 3 - 2017 >> "AINOA puhkeaa täyteen kukoistukseen! Kaupunkikeskus tarjoaa tyyliä ja elämyksiä sekä laatua että palveluja kaikenikäisille. Stockmannin tavaratalon nykyiset tilat muokataan erikoisliikkeiksi ja ravintoloiksi uudistuksen kolmannessa vaiheessa. AINOAn ympäristö on osa Suomen suurinta kävelykeskustaa ja täynnä mukavia kohtaamispaikkoja.

Merituulentien bussiterminaali siirtyy sisätiloihin ja välivaiheen bussiterminaali maisemoidaan puistoalueeksi. Metroaseman tuntumaan tulee runsaasti pyörätelineitä.

AINOAn valmis palveluympäristö tulee täyttämään vaativimpienkin asiakkaiden tarpeet. Kolmannessa vaiheessa on liiketilaa tarjolla huimat 40 000 neliötä ja yksittäisiä liikkeitä noin 100 kappaletta.".

Tuo mainittu kuulostaa kovin lupaavalta ja mielenkiintoiselta minunlaisellekin Tapiolassa jo yli 10 vuotta asuneelle, mutta joitakin skeptisyyttä ja epäilyjä herättäviä seikkoja on myös tässä vaiheessa mielessäni. Kuten esim. >> 

Tämäkin rakennusprojekti on kietoutunut hyvin vahvasti kaupallisuuden ja kuluttamisen sekä toisaalta viihteen ympärille ja tämä kuvaa hyvin konkreettisesti länsimaiden ylikorostunutta talouden vaikutusta ns. taloususkontona: Sen hegemonian ikeessä on korostunut täten myös se seikka, että innovatiivisin ja keskeisin arkkitehtuuri ja kaupunkisuunnittelu on usein lähtökohdiltaan ostos- ja viihdekeskuspainotteista. Innovatiivisuuttahan tässä uudessa Ainoa-tavaratalossa toki on mm. energia- ja infraratkaisuiltaan. 

Yhtäältä tämä ostoskeskuspainotteisuus luo toki juuri sellaisista ympäristöistä hulppeankin hienoja, mutta toisaalta muu ympäristö jää vähemmälle huomiolle aikana, jolloin esim. pitäisi kiinnittää huomiota enemmän infrastruktuurin parantamiselle yleisestikin ja maisema-arkkitehtuurillisten visioiden kehittämiseen myös kauniimpaan ja luovempaan sekä toisaalta vaalivaampaankin suuntaan mm. vanhan arkkitehtuurin arvostamisena ja kulttuurimaiseman hoitona ja suojeluna. Hämeenlinnahan on tässä yksi hyvä esimerkki, josta kerroin viime kesänä. Toisaalta Tapiolassa on myös sellaisia rumia kohteita (Kuten vesiputoustalon ympäristö), jotka saisi räjäyttää vaikka heti pois.

Maisema-arkkitehtuurilliset ja puisto- / puutarhataiteelliset seikat eivät ole Suomessa oikein koskaan päässeet täyteen kokoistukseen niin paljon kuin esim. naapurimaassamme Ruotsissa. Tässä Tapiolan kohentamisprojektissa juuri puistoihin liittyen skeptisyyteni - epäilykseni on suurimmillaan, kun sentään on kyse puutarhakaupungista 

>> Kaupunkikeskus Ainoa sisältäisi tuon viimeisen vaiheen tuottamana itäpuolellaan ilmeisesti hienoksi puistoksi kaavaillun viheralueen; en ole nähnyt sitä koskevia suunnitelmia vielä, mutta varsinkin kasvillisuuden käytön suhteen olen siinä pessimistinen >> Tuskin siinä osataan / halutaan luoda oikeasti jotain uutta - rohkeaa - innovatiivista kasvilajivalintojen ja / tai niiden visuaalisuuden suhteen. Harvinaista, näyttävää ja uutta ei tarpeeksi kokeilla - suosita.... 

Mielestäni Suomen puistosuunnittelussa on ollut yhä liikaa tapana pitäytyä totunnaisessa kasvilajivalikoimassa ja tylsässä massatuotantomoodissa, mitä esim. puiden ja pensaiden valintaan rakennettaville viheralueille tulee ja epäilen tämän koskevan liikaa myös tätä kohdetta. No, aika näyttää sen, oliko näillä epäilyilläni perusteita vai yllätynkö positiivisesti...

Itse en käynyt paikalla ko. avajaispäivänä, mutta sen sijaan viikko sen jälkeen 31.10.2013 päätin valokuvata tämän uusitun tavaratalon ympäristöä ns. sillä silmällä ja tässä esittelen viiden valokuvan avulla lokakuun 2013 tilannetta maisema-arkkitehtuurin / kaupunkitilojen näkökulmista. Itse tavaratalon sisälläkin kävin ja totesin sen monin paikoin suorastaan korumaisen kauniiksi; ehkä jossain vaiheessa teen siitä sisustusarkkitehtuurillisen jutun valokuvineen...

Mainitsen vielä, että Tapiolassa on menossa siis tämän kaupunkikeskushankkeen ja Länsimetro-linjan luomiseen liittyvien infran ja muun rakentamisen lisäksi myös alueen koristevesialtaan paikalle tekojääradan mahdollistavien rakennelmien teko ja se projekti on aivan näinä aikoina valmistumassa käyttöön tulevaksi talveksi. 

Näistä kaikista olen jo myös tehnyt jonkin verran valokuvaseurantaa ja palaan niihinkin ajallaan. Sama koskee myös Hämeenlinnassa meneillään olevaa moottoritiekatteen ja siihen liittyvien ostoskeskus- ja asuinrakennusprojektien rakentamista... Tästähän mainitsin jo viime kesänä tässä arkkitehtuuriaiheisessa jutussani: Vanhan empirerakennuksen siirto Hämeenlinnassa: Pääkaupunkiseutu - Hämeenlinna -akselin rakennusprojektien seurantaesittelyt alkuun.

Tässä alla on lopuksi neljästä eri kohtaa Ainoa-tavaratalon vierus- / lähinäkymiä ulkotiloista sekä alimmaisena tavaratalon pohjimmaisesta kellarikerroksesta hallikäytävänäkymää. Käyn vähän läpi kuvien sisältöä seuraavaksi kuvateksteinä. Kaikki nämä valokuvani on siis otettu torstaina 31.10.2013:


Ainoa-tavaratalon ulkotilanäkymiä lokakuussa 2013 >>

Tässä on näkymää Tapiolan keskustorilla itään kohti Ainoa-tavaratalon pääsisäänkäyntiä; tämä näkymä on itse asiassa kaikkein vähiten muuttunut näistä neljästä tässä vaiheessa, koska tuon julkisivun ulkoasu on pidetty hyvin uskollisesti entisenlaisena. Tästä kuvasta oikealla eli vastapäätä tuota Ainoa-tavarataloa on vanha kauppakeskus, jonka tiloista K-supermarket muutti tuohon Ainoa-tavaratalon kellarikerrokseen ja se vanha rakennus siis puretaan ja sen tilalle syntyy Stockmann-tavaratalolle uudet tilat vuoteen 2015 mennessä.

Tässä ja alemmassa kuvassa ovat näkymät vastakkaisiin suuntiin Ainoa-tavaratalon samasta pohjoisseinustan vieressä olevasta kävelykadun pätkästä; tässä itään olevassa näkymässä päätteenä työmaa-alueella on säilytetty hienot vanhat metsämännyt (Pinus sylvestris). Sen sijaan ko. kävelykadulla tuon tavaratalon seinustalta oikealla on poistettu jo lähes ko. seinän korkuisiksi kasvaneet metsämännyt ja hurmevaahterat (Acer platanoides "Faassen's Black") sekä niiden alla kasvaneet marjakuuset (Taxus sp.) ja muut pensaat, joten tämä ulkotila vaikuttaa sen myötä nyt paljon entistä kolkommalta. Kävelykatutilaa on levennetty kasvillisuuden kustannuksella; länsimainen tehokkuus- ja esteettömyysajattelu ylikorostuksena.

Tässä ja ylemmässä kuvassa ovat näkymät vastakkaisiin suuntiin Ainoa-tavaratalon samasta pohjoisseinustan vieressä olevasta kävelykadun pätkästä; tämän länteen olevan näkymän päätteenä ovat hienosti asuinkerrostalot, mutta ko. poistettujen puiden aiheuttama kolkkous hallitsee silti aivan liikaa. Tuon matalamman liikekiinteistön reunaltakin on poistettu metsävaahteroita (Acer platanoides), mutta havaitsin kuitenkin tehdyn siihen ilmeisesti jonkinlaisia uusia istutusaltaita, joita nuo työmaa-aidat rajaavat; aika näyttää, onko niihin tulossa jotain mielekästä kasvilajistoa poistettujen korvaajiksi... Hyvänä pointtina totean, että kävelykadun laatoitus on uusittu ja vaikuttaa ok:lta tähän paikkaan.

Tämä näkymä on Ainoa-tavaratalon pohjoispuoliselle sisäänkäynnille, joka on vastakkaisessa päässä rakennuksen pääsisäänkäyntiin nähden, mikä on siis esillä tuossa ylimmässä kuvassa. Tätä kuvaa ylemmän valokuvan otin tämän kuvan sisäänkäynnin kohdalta oikealle tästä näkymästä katsoen. Tässä etelään suuntautuvassa näkymässä on kasvillisuutta myös poistettu; tuon vihreän työmaa-aidan kohdalla oli aidanteena hurmehappomarjaa (Berberis X ottawensis "Superba"). Oikealla puolella kävelykatua oli tuon valko-puna-keltakirjavan työmaa-aidan rajaamassa kohdassa puolestaan upeita lännenhemlokkeja (Tsuga heterophylla) sekä puistoalppiruusuja (Rhododendron Catawbiense -ryhmä); niiden poisto tuntuu nyt eniten mokalta tässä kohdassa varsinkin, jos ko. paikalle ei tule aikanaan hyviä korvaavia kasveja... Tragikoomisinta olisi, jos samat kasvilajit istutetaan uusina; vanhoja kasveja ei silloin osata arvostaa, vaan istutuksia uusitaan lyhytnäköisesti ja vuosikymmenien mittaisia prosesseja tajuamatta.

Tässä viimeisessä kuvassa on näkymä Ainoa-tavaratalon alimpaan kellarikerrokseen siirtyneen K-supermarketin viereisessä hallikäytävässä, missä kuvaajan takana on tavaratalon itäpuolinen ja maanalainen pysäköintitila autoille. Hienona seinäelementtinä tuossa on otettu ko. kaupunkikeskushankkeen rakennusprojektia kuvaava aikajana kaukaa historiasta tulevaisuuteen, jossa tietyt merkkipaalut kertovat seuraavaa lainauksena >>

Maailman synty: 

"Veen emonen, ilman impi,
nosti polvea merestä,
lapaluuta lainehesta
sotkalle pesän sijaksi,
asuinmaaksi armahaksi" ~ Kalevalan ensimmäisestä runosta.

1300-luku: "Kuninkaantie Turusta Viipuriin kulkee Espoon kautta".

1950-luku: "Ainutlaatuisen suomalaisen puutarhakaupungin rakentaminen alkaa Tapiolassa".

2012: "Tapiolan uuden keskuksen ja Ainoan rakennustyöt alkavat".

2013: "Ainoan ensimmäinen vaihe on valmis".

2015: "Länsimetro kulkee".

2017: "Ainoa valmistuu kokonaisuudessaan. Puutarhakaupunki herää uuteen kukoistukseen".

Viikon 43 sää vuonna 2013: Alussa hyvin kylmää yöpakkaspoutaa; muutoin pääosin erittäin leutoa ja pilvisen kosteaa vesisateiden ja sumujen kera

Nyt uusi viikkosääraporttini on myöhästynyt niin paljon tavallisesta, että on syytä taas muistuttaa tässä sunnuntain 3.11. julkaisuhetkessä tämän raportin toteutuneiden säiden ja havaittujen ruska- ja luontotapahtumien koskevan edellistä viikkoa 43 eikä vielä tätä jo melkein loppunutta viikkoa 44. Seuraava viikon 44 tapahtumia koskeva raportti julkaistaneen kuitenkin aikaisemmin ensi viikolla 45... 

Yleiskuvaus viikon 43 - 2013 säästä Etelä-Suomeen: Aluksi vallitsi korkeapaineessa tavanomaista paljon kylmempi ja edellisviikon puolelta jatkunut lähes talvi (Poikkeuksellisia / erikoisia säätilanteita valokuvin: Viikonvaihteen 42 / 43 kylmyyshuipennus ja sisämaan ensilumi vuonna 2013), missä vähäpilvisessä - osaksi selkeässäkin säässä yöpakkaset kiristyivät sekä su-ma että ma-ti öinä sisämaassa -5 ja -10 asteen välille ja etelärannikollakin paikoin lähes -5 asteeseen. Sitten ti - ke alkoi voimakas muutos erittäin leudoksi sääksi loppuviikoksi, missä korkeapaine kaikkosi kaakkoon ja antoi tilaa läntisten matalapaineiden lounaasta - lännestä pumppaamalle virtaukselle manner-Euroopan erittäin lämpimältä ja takakesäiseltä alueelta. Niinpä loppuviikolla useita yhtenäisen ja kuurottaisen sateen alueita saapui lounaasta-lännestä alueelle ja sää oli lähes koko ajan täysipilvistä. Tosin pilvipeite rakoili vähän silloin tällöin; eniten perjantai-iltana. Kosteat ilmamassat olivat myös ajoittain utuisia ja sumuisia; sakeinta sumua esiintyi lauantain aikana. Lämpötilat olivat to - su suuren osan ajasta jopa +10 asteen vaiheilla ja parisen astetta välillä ylikin; leudointa lounaassa - etelärannikolla. Tilapäinen kylmeneminen sisämaassa lähelle nollaa sattui pe-la yöksi vähäpilvisen vaiheen kohtaan. Sisämaassa kasvukausi päättyi alkuviikon koviin yöpakkasiin, mutta etelärannikolla se pääsi jatkumaan vielä osittaisena.

Euroopan mittakaavassa talvinen sää siis vallitsi suuressa osassa Länsi-Venäjän pohjoisosaa ja Fennoskandiaa ma - ti, mutta sitten se vetäytyi ke alkaen pohjoisemmaksi Etelä- ja Keski-Suomen tasalle lounaasta tulleen leudon länsi-lounaisvirtauksen takia; Pohjois-Lapista kapealla alueella Uralille talvi silti jäi koko loppuviikoksi ja matalapaineet toivat paikoin paljon lisää luntakin; Uralilla 50 cm:n ylityksiä. Pakkanen tosin heikkeni ajoittain, mutta viikonloppuna Uralilla kireät pakkaset yleistyivät. Jo alkuviikolla hyvin suurena kontrastina ko. talveen verrattuna manner-Euroopassa vallitsi yleisesti koko viikon erittäin leuto / lämmin sää, joka huipentui ajoittain kesäisiin yli +20 asteen päivälämpötiloihin; hellettäkin mitattiin tilapäisesti lännessä Pariisia myöten alkuviikolla ja useana päivänä Mustanmeren länsipuolella. Loppuviikolla itäosien lämpöhuipennus sattui sunnuntaille, jolloin Puolan tasalla ylitettiin +20 astetta ja Tanskassa, Etelä-Ruotissa ja Baltiassa ylitettiin +15 astetta! Toisaalta Atlantin voimakas matalapainetoiminta toi ajoittain etenkin Länsi-Eurooppaan säärintamia sateineen ja paikoin jopa ukkosineen; etenkin loppuviikolla siellä ja varsinkin Britteinsaarilla sää myös viileni asteittain. Sunnuntaina illalla Britteinsaarten eteläosiin saapui lännestä hirmumyrskyinen matalapaineen osakeskus, jonka tuhoisa reitti oli oleva Tanska - Etelä-Ruotsi - Baltia seuranneen maanantain aikana >> Poikkeuksellisen raju myrsky kylvänyt paljon tuhoa Länsi-Euroopassa ja Skandinavian eteläosissa: Myrskyuutisten kooste - Etelä-Suomessa myrsky jäämässä vaisuksi.

Ruskan eteneminen huipentumaan alkoi vaisuuntua manner-Euroopan alueella siellä koko viikon vaikuttaneen erittäin lämpimän sään takia; huipentuma-alue alkoi ko. viikon mittaan siirtyä Baltiasta ja Fennoskandian eteläosista vähitellen yhä enemmän Itä- ja Keski-Eurooppaan, mutta lämpimässä säässä ruska alkoi mm. hajaantua yhä eriaikaisemmaksi usean eri puulajin kesken varsinkin kaupunkialueilla. Sama päti Länsi-Euroopassa ja Britteinsaarilla, missä ruska oli jo myöhästymässä selvästi ja siellä monin paikoin kesävihreitäkin alueita pysyi / ruska viipyi vain laikuttaisena. Mustanmeren pohjoispuolella sen sijaan ruskan huipentuma alkoi jo hiipua ja keskittyä lähinnä vain aivan ko. meren rantaviivoille, vaikka leutoa säätä piisasi siellä. Ruskan huipentuman jälkeinen lähes kokonaan varistunut alue kattoi viikon mittaan Fennoskandiassa n. Etelä-Suomen tasaa - Viroa ja Venäjällä alueita vähän Moskovan tasan molemmin puolin. Ruskaa ei enää ollut laajasti Lapissa ja Venäjällä n. Etelä-Suomen tasalta pohjoiseen.

Euroopan mittakaavassa em. tilanteet ilmenivät tarkemmin näin: Wetter3 -arkisto A ja Wetter3 -arkisto B (Esim. valinnat "Niederschlagstaerke und -form" ja "2 m Temperatur" tuovat tuttuja sääkarttatyyppejä).

Maanantai 21.10.2013: Baltiasta Grönlantiin ulottuneessa kylmässä korkeapaineen selänteessä oma korkeapaine vahvistui Etelä- ja Keski-Suomen päälle. Britteinsaarten länsipuolella pysyneestä laajasta matalapaineesta jäi ulottumaan sijoilleen rintamasysteeminsä kera matalapainetta kiilamaisena jonona itään yli Tanskan ja Baltian eteläosien Mustanmeren pohjoispuolelle jakaen eteläpuolelleen hyvin lämpimän ilmamassan; Länsi-Eurooppaan tuli lounaasta entistäkin kesäisempää lämpöä. Sen sijaan talvi vankisti otettaan Fennoskandian ja Länsi-Venäjän pohjoisosissa. Tarkastelualueella yöllä - aamulla oli selkeää, tyyntä ja hyvin kylmää. Iltapäivällä syntyi vähän ohuita kumpukerrospilviä lauttoina. Illalla ne muuntuivat osittain hahtuvapilviksi, mutteivät hajonneet kokonaan. Länsiosiin tuli samalla lännestä untuva- ja harsopilvivyöhykettä. Tuulet olivat koko päivän enimmäkseen tyyniä, mutta ajoittain heikkoja tuulia virisi kääntyen pohjoisesta vähitellen itään - kaakkoon. Yölämpötila oli sisämaassa -5 asteen vaiheilla siten, että länsiosissa minimilukemat olivat monin paikoin -6 ja -10 asteen välillä. Etelärannikolla ja saaristossa yölämpötila oli -1 ja -4 asteen välillä. Päivälämpötila oli +1 ja +4 asteen välillä; lounaiskolkassa leudointa.

Tiistai 22.10.2013: Etelä-Suomen päällä vielä yöllä ollut korkeapaine siirtyi vähitellen kaakommaksi alkaen päästää länsipuoleltaan huomattavasti leudompaa ilmaa lounaasta Fennoskandiaan. Korkeapaineen itäpuolella kylmää ilmaa alkoi toisaalta virrata Venäjällä tilapäisesti kohti Mustaamerta. Manner-Euroopan etenkin länsiosat kylpivät erittäin lämpimässä takakesässä laajan matalapaineen oltua yhä Britteinsaarten länsipuolella; Britteinsaarille tuli runsaita ja osin ukkostavia sateita rintamasysteemien mukana ja ko. matalapaine alkoi venyä Norjanmerelle työntäen lämmintä rintamaa Etelä-Skandinaviassa kohti Suomea. Tarkastelualueella yöllä - aamulla muutoin oli vähäpilvistä, mutta etelärannikon tuntumassa hahtuva- ja kumpukerrospilvisyys säilyi ja vahvistui; tuulten käännyttyä etelään mereltä niiden seassa tuli rannikolle myös lumi- ja lumiraekuuroja. Aamupäivällä se pilvisyys poistui, mutta jäljelle jäi jo aikaisemmin koko alueen vallannut untuva- ja harsopilvikansi, joka em. lämpimän rintaman lähestyttyä paksuuntui lounaasta alkaen vähitellen verho- ja hahtuvapilviksi; illalla länteen saapui rintaman vesisadealue siirtyen vähitellen koilliseen. Sisämaassa osa sateista oli aluksi hetken räntää. Yöllä oli tyyntä, mutta jo aamulla etelätuulet alkoivat voimistua lännestä alkaen ja iltapäivällä - illalla ne olivat navakkapuuskaisia - lounaassa ja etelärannikolla ajoittain jopa kovia. Yölämpötila oli sisämaassa pääosin -5 ja -10 asteen välillä; etelärannikolla -2 ja -5 asteen välillä ja lounaissaaristossa n. 0 astetta. Lämpötila kohosi koko loppupäivän vaiheittain lounaasta käsin; iltapäivällä se pysyi vielä +1 ja +4 asteen välillä, mutta illalla lounaiskolkassa se kohosi nopeasti n. +10 asteeseen ja muualla länsiosissa yli +5 asteen.

Keskiviikko 23.10.2013: Kylmä yöpakkaskorkeapaine asettui Mustanmeren pohjoispuolelle päästäen länsi-luoteispuolellaan erittäin leudon lounaisvirtauksen ulottumaan manner-Euroopasta Fennoskandian eteläosiin; lämmin rintama sateineen ylitti Etelä-Suomen itäkoilliseen alkupäivällä ja matalapaine siirtyi lounaasta Norjan länsireunalle ja osakeskus Etelä-Lapin yli itään. Lapin ja Länsi-Venäjän pohjoisosan talvea ko. leudontavat tuulet eivät siksi jaksaneet syrjäyttää. Manner-Euroopassa jatkui erittäin lämmin takakesä, mutta länsiosissa liikkui runsassateisia ja ukkostavia säärintamia ja Britteinsaarille kiertyi luoteesta kylmempää ilmaa. Tarkastelualueella koko päivä oli yhtenäisen runsaspilvinen; alkupäivällä ko. rintaman vesisateet ylittivät alueen ja heti niiden jälkipuolella maisemat valtasi utu ja ajoittain sumu tihkusateineen. Illalla lännestä alkaen utu vähän lieveni ja alapilvikansi muuttui kokkareisemmaksi. Etelä-lounaistuulet olivat rintaman ylityksessä aluksi navakkapuuskaisia, mutta iltapäivästä alkaen länsi-lounaistuulet olivat selvästi heikompia. Lämpötila jatkoi kohoamistaan koko päivän vaiheittain; jo yöllä länsiosissa se oli ylittämässä +10 astetta ja oli siellä +10 ja +13 asteen välillä koko loppupäivän. Itäosissa lämpötila oli aluksi +1 ja +4 asteen välillä, mutta ko. rintaman ylityksen jälkeen se kohosi nopeasti iltaan mennessä +6 ja +10 asteen välille; kylmintä vielä itäkolkassa.

Torstai 24.10.2013: Matalapaine venyi sarjamaiseksi jonoksi Norjan länsipuolelta Fennoskandian keskiosien yli Venäjälle ja kohti Uralia jättäen pohjoispuolelleen talvisään. Eteläpuolellaan Fennoskandiaan ulottui aluksi kosteaa ja erittäin leutoa syyssäätä; Etelä-Norjasta käsin viileni - kuivui ja kaksi kylmää rintamaa ylitti päivän aikana Etelä-Suomen itään. Manner-Euroopassa jatkui erittäin leuto ja yhä osin kesäinen sää ajoittain epävakaisena, missä uusi matalapaine Länsi-Euroopan länsipuolella alkoi syöttää etelästä uutta lämpöä Britteinsaarillekin ja toisaalta Mustanmeren länsipuolelta Länsi-Venäjän eteläosiin alkoi tulla leutoa lounaisvirtausta kylmän korkeapaineen tilalle. Tarkastelualueella jatkui lähes koko päivän täysipilvinen sää; yöllä - aamulla utu tiheni ja monin paikoin syntyi myös sumuja tihkusateiden kera. Em. kahden kylmän rintaman mukana tuli heikkoja sadekuuroja ja kunkin ylityksen myötä udut ja sumut hälvenivät asteittain, kunnes illalla oli udutonta ja kokkereistunut alapilvikansi alkoi lännestä alkaen vähän rakoilla. Loppuillalla uusia kuurosateita tuli lännestä alkaen. Yöllä - aamulla länsi-lounaistuulet olivat heikkoja - kohtalaisia, mutta loppupäivällä länsituulet voimistuivat ajoittain navakoiksi. Lämpötila oli lännessä yhä +10 ja +13 asteen välillä, mutta kohosi alkuiltapäivään mennessä lopulta itäkolkassakin +10 asteen vaiheille; illalla viileni +7 ja +10 asteen välille koko alueella. 

Perjantai 25.10.2013: Matalapainetta jäi heikkona jonona Etelä-Lapista Uralille, minkä pohjoispuolella edelleen jäi vallitsemaan talvinen pakkassää. Atlantilla muhi voimakasta matalapainetta ja ennen sitä toinen matalapaine alkoi ylittää Britteinsaarten länsipuolelta käsin Skotlantia koilliseen; Skandinaviaan syntyi sitä edeltänyt heikko korkeapaineen selänne, joka tuli illalla Suomeen. Manner-Euroopassa jatkui laajasti erittäin leuto sää, joka alkoi ulottumaan entistä enemmän myös Länsi-Venäjän eteläosiin. Länsi-Euroopassa ja Skandinavian eteläosissa säärintamat toivat sateita. Tarkastelualueella alkupäivällä vallitsi enimmäkseen täysipilvisesti kumpukerrospilvi ja paikoin esiintyi sadekuuroja. Iltapäivästä alkaen pilvisyys alkoi vähitellen hälvetä lännestä alkaen ja auringonlaskun aikana harventuneet kumpukerrospilvet loivat upeaa iltaruskoa. Loppuillalla oli jo laajasti selkeää, mutta usvaa ja sumua alkoi syntyä sisämaasta alkaen. Lännestä luoteeseen kääntyneet tuulet olivat aluksi kohtalaisia - ajoittain navakoita, mutta iltapäivästä alkaen tuulet heikkenivät selvästi ja illalla oli jo ajoittain tyyntä. Lämpötila pysyi tasaisesti yöstä iltapäivään +7 ja +10 asteen välillä; leudointa etelärannikolla. Illalla lämpötila laski sisämaassa 0 ja +3 asteen välille ja etelärannikolla +5 asteen vaiheille.

Lauantai 26.10.2013: Talvisäätä pohjoispuolelleen jakanut rintamasysteemi jäi yhä Etelä-Lappi - Ural -janalle ja sen seuraan Skotlantia ylittänyt pieni matalapaine siirtyi Keski-Fennoskandiaan lounaasta; okludoituvan rintaman vesisateet alkoivat ylittää Etelä-Suomea lännestä tuoden mukanaan uuden kostean ja leudon ilma-annoksen. Manner-Euroopassa lounais-länsivirtaus voimistui ja uusia sateisia rintamasysteemeitä tuli lännestä Britteinsaarten länsipuolella muhineen laajan ja voimakkaan matalapaineen takia; hyvin leuto sää jatkui siellä kuitenkin laajasti yhä osittain jopa kesäisenä ja leutoutta ulottui Länsi-Venäjän eteläosiin. Tarkastelualueella yöllä syntyi laajasti sumua sakeanakin ja siitä lähtien koko loppupäivä oli täysipilvinen; em. rintaman vesisateet saapuivat iltapäiväksi sumut hälventäen ja ne olivat osittain tihkusateisia. Tihkupainotteisia sateita esiintyi edelleen illallakin ja samalla rintaman jälkipuolella syntyi taas monin paikoin sakeaakin sumua. Yöllä oli aluksi lähes tyyntä, mutta lounaistuulet virisivät jo aamuksi; ennen ko. rintamaa etelätuulet olivat sitten kohtalaisia - navakoita ja rintaman jälkeen länsi-lounaistuulet vähän heikompia. Lämpötila oli aluksi yöllä sisämaassa nollan vaiheilla ja etelärannikolla +2 ja +5 asteen välillä; lounaiskolkassa oli jo reilut +5 astetta. Aamusta alkaen leudontui taas ja iltapäivästä lähtien lämpötila oli länsiosissa koko ajan +10 asteen vaiheilla, mutta idässä leudontuminen yli +5 asteen eteni selvemmin vasta illalla.

Sunnuntai 27.10.2013: Atlantin laaja ja voimakas matalapaine siirtyi keskukseltaan Skotlannin luoteiskulmalle ja sen lounaisreunalla Atlantilla syntyi erittäin raju matalapaineen osakeskus hirmumyrskytuulineen; se saapui su illalla nopeasti lännestä Britteinsaarten eteläosiin tuhoamaan. Lappiin tullut pieni matalapaine sulautui osaksi ko. lännen laajaa matalapainetta ja sen mukana Fennoskandiaan tullut okluusiorintama jäi lähes sijoilleen ulottuen Lapista kaakkoon Venäjälle; sen pohjois-koillispuolella jatkui yhä talvi, joka ankaroitui Uralin tienoilla taas koviksi pakkasiksi. Manner-Euroopassa jatkui kostea ja erittäin leuto sää, mikä huipentui itäosissa takakesän lämpimimpään vaiheeseen ja ulottui erittäin leutona myös Länsi-Venäjän eteläosiin ja etenkin Baltiaan - Skandinavian eteläosiin. Tuo laaja matalapaine kierrätti lännestä kuitenkin viilentävää rintamasysteemiä laajasti ja sen rintamasateet saapuivat okludoituvassa muodossa illalla lounaasta myös Suomeen. Ko. myrskymatalapaine toi runsaita sateita Länsi-Eurooppaan illalla. Tarkastelualueella yöllä - aamulla sumut ja lähes utukin hälvenivät pois ja aamusta illansuuhun pilvipeite rakoili hahtuva- ja kumpukerrospilvinä. Illalla tuon uuden vesisadealueen myötä esiintyi ajoittain sakeaa sumua erittäin leudon ja kostean ilman yritettyä Baltiasta perille. Länsituulet olivat aluksi heikkoja, mutta iltapäivästä alkaen ne kääntyivät lounaaseen ja alkoivat voimistua kohtalaisiksi - loppuillalla ajoittain navakoiksi. Lämpötila oli koko päivän lounaassa - etelärannikolla +10 asteen vaiheilla - ajoittain vähän sen yli. Muualla lämpötila oli +7 ja +10 asteen välillä. Loppuillalla +10 asteen ylittävä raja valtasi aluetta enemmän koilliseen.

Alkaneen viikon 44 sääennuste Etelä-Suomeen (Päivitystä ei tule): Toteutunut sää kattaa siis tässä raportin julkaisuvaiheessa jo lähes koko viikon 44 sunnuntain iltaa lukuun ottamatta; sää on toteutunut aikaisemman raportin ennusteiden mukaan lähes täysin. Se oli pääosin ajankohtaan nähden hyvin leutoa, kosteaa, runsaspilvistä ja ajoittain varsin runsassateistakin länsi-lounaisvirtauksissa lännestä Lappiin ja yli tulleiden matalapaineiden takia. Lisäksi siis alkuviikolla ma-ti etelärannikkoa uhkasi tuo Länsi-Euroopan - Etelä-Skandinavian hurja myrsky, mutta sen vaikutus jäi täällä vaisuksi. Se toisaalta karkotti viimein manner-Euroopasta takakesäisen sään ja toi tilalle uudessa viileämmässä korkeapaineessa sinne syksyisemmän sään loppuviikoksi; Länsi-Venäjän eteläosissa leutous piti pintansa koko viikon ja huipentui ti-ke erityiseksi. Toisaalta Atlantin uudet matalapaineet leudonsivat viime päivinä säätä manner-Euroopassakin vähän uudestaan. Lapin - Uralin välillä ollut talvi antoi periksi ma - ke suojasäälle, mutta nyt loppuviikolla talvinen sää on palannut etenkin Uralin seudulle, missä kireitä -20 ja -30 asteen välisiä pakkasia on tullut uudestaan.

Näistä toteutuneista säistä tarkemmin seuraavassa viikkosääraportissa, mutta seuraavaksi vielä ennustetta ensi viikolle 45 >> Tänään sunnuntainakin Pohjois-Atlantin matalapainetoiminta on jatkunut voimakkaana osakeskuksineen, mutta sen edesauttamassa leudossa ja kosteassa lounaisvirtauksessa muodostui tänään tyyni alue Suomeen, missä tarkastelualueellakin syntyi siksi erittäin sakeita sumuja yleisesti eikä sumuista ole monin paikoin päästy koko päivänä eroon. Muutoksen tuo kuitenkin jo ensi yönä lounaasta saapuva runsas sadealue ja sen edellä voimistuvat kaakkoistuulet; sumut hälvenevät. Lämpötilat ovat laskeneet tänään aikaisemmasta n. +10 asteesta sisämaassa vajaaseen +5 asteeseen ja etelärannikolla +5 ja +9 asteen välille eikä huomenna ma siihen tule suurta muutosta em. sadealueen ylittäessä tarkastelualuetta vähitellen koilliseen runsaana. Tähän sadealueeseen liittyy huomenna rajuksi voimistuva pieni matalapaineen osakeskus, joka siirtyy Suomen kaakkoiskulmaa viistäen koilliseen; sen myrskytuulet jäävät ulottumatta Suomeen, mutta tuulensuunnat vaihtuvat jyrkästi ja nopeasti kaakosta länteen.

Etelä-Skandinaviassa kärkkyy kuitenkin pian perään toinen pieni ja pippurinen matalapaine, joka saapuu tiistaiksi Etelä-Suomeen; siinä yhteydessä etelä-lounaistuulet voivat olla hetken yllättävän rajuja ja kuurottaisia sateita tulee runsaasti ja rankkoinakin. Lämpötiloissa ei tapahdu suurta muutosta. Illalla ko. pieni matalapaine kaikkoaa Lappiin - Vienanmerelle ja tuulet heikkenevät nopeasti.

Keskiviikkona Atlantin voimakkaasta ja laajasta matalapaineesta kuroutuu taas uusi osakeskus Etelä-Skandinaviaan, mutta ennen sitä tarkastelualueella vallitsee heikkotuulinen, runsaspilvinen ja enimmäkseen poutainen sää, missä lämpötilat ovat yhä yötä-päivää plussalla, mutta pientä kylmenemisen trendiä alkaa olla.

Torstaina matalapainetta ulottuu heikkona jonona Etelä-Skandinaviasta Baltian yli Venäjälle ja tarkastelualue voi saada siitä vähän vesisateita - sisämaassa mahdollisesti osaksi räntää; runsaspilvinen ja heikkotuulinen sää jatkuu silti joka tapauksessa. Lämpötila laskee vielä vähän, mutta on sisämaassa asteen pari plussalla. Toisaalta pilvipeitteen rakoillessa lievää pakastumista voi sattua sisämaassa ke-to ja / tai to-pe yönä...

Loppuviikolla pe - su läntinen matalapainetoiminta voi tuoda taas lisää leudompaa ilmaa lounaasta-lännestä ja rintamasateita, mutta matalapaineen osakeskusten ja ilmamassojen tarkka sijoittaminen - ajoittaminen ei onnistu vielä tarkkaan...

Euroopan mittakaavassa talvinen sää pysyy edelleen kurissa vain Lapin ja Länsi-Venäjän pohjoisosien alueilla; toisaalta Venäjän puolella suojasäätä on tiedossa loppuviikolla läntisten matalapaineiden ohjatessa lounaisvirtausta silloin etenkin Uralin suuntaan Suomen eteläpuolelta. Lappiin näyttäisi jäävän kylmän pakkasilman laikku vangiksi pitkin viikkoa. Manner-Euroopassa ja Länsi-Venäjän eteläosissa jatkuu enimmäkseen hyvin leuto sää, mutta lännestä vyöryvät säärintamat epävakaistavat säätä usein; tuulisinta ja epävakaisinta on länsiosissa ja etenkin Britteinsaarilla sekä toisaalta Skandinaviassa (Norjassa). Mustanmeren pohjoispuolelle ja laajasti Länsi-Venäjälle pääsee viikon puolivälissä sikäläisittäin taas ajankohtaan nähden aivan erityisen leutoa / lämmintä ilmaa... Välimerellä jatkuu enimmäkseen poutainen ja normaalia lämpimämpi syyskesä, kuten jo pitkään on ollut viime viikkoina; tosin alkuviikolla sielläkin on parisen päivää matalapainetta sateineen.

Näin ollen syksyn eteneminen on manner-Euroopassa ja Länsi-Venäjällä sekä Fennoskandian eteläosissa yhä normaalia hitaampaa ja talven eteneminen on pysähtynyttä Lapissa / Uralilla voi jopa kääntyä kovista pakkasista suojasääksikin.

Sääennusteisiin lähteenä on mm.: Weatheronline, Expert Charts.

Luontohavaintoja viikolta 43 - 2013: Ruska alkoi olla loppusuoralla Etelä-Suomessa ja kääntyi lopuilleen varsinkin edellisviikon puolelta jatkuneissa alkuviikon melko kovien yöpakkasten kourissa. Silti monia lajeja säilyi vielä lehtevinä pakkasia seuranneen leudon jaksonkin aikana, missä vielä vihreinä alkuviikolla säilyneet lehdet alkoivat saamaan varsinaista ruskaa nopeasti. Tässä seuraavaksi alla siitä tarkempaa analyysiä >> 

Alastomia jo viikon alussa olivat seuraavat aikaisemmin tässä ruskahavaintosarjassa esiintyneet lajit ja näistä en siksi enää kerro havaintoesimerkkejä jatkossa: punasaarni (Fraxinus pennsylvanica), lehtosaarni (Fraxinus excelsior), virpiangervo (Spiraea chamaedryfolia), viitapihlaja-angervo (Sorbaria sorbifolia), mantsurianonnenpensas (Forsythia mandshurica), kirsikkasorvarinpensas (Euonymus planipes), ussurinpäärynä (Pyrus ussuriensis), amurinkorkkipuu (Phellodendron amurense), katsura (Cercidiphyllum japonicum), tuomi (Prunus padus), pilvikirsikka (Prunus pennsylvanica), ensimmäisen ja toisen ruskavaiheen metsävaahterat (Acer platanoides), mongolianvaahtera (Acer tataricum ssp. ginnala), kotipihlaja (Sorbus aucuparia), rusokirsikka (Prunus sargentii), monet aronialajit (Aronia sp.), korallikanukka (Cornus alba "Sibirica"), varhaiset omenapuut (Malus sp.), tuomipihlajat (Amelanchier sp.) sekä jalopähkinät (Juglans sp.) ja siipipähkinät (Pterocarya sp.).

Ulkomaisista harvinaisuuksista Helsingin Kaisaniemessä seuraavat lajit olivat myös jo alastomia ko. viikon alussa johtuen osittain jo edellisviikon puolella iskeneistä yöpakkasista; neidonhiuspuu (Ginkgo biloba), nenäliinapuu (Davidia involucrata), jumaltenpuu (Ailanthus altissima) ja keltatrumpettipuu (Catalpa ovata); näistä tosin jumaltenpuulla säilyi tyypillisesti vielä runsaasti lehtiensä pääruoteja yksinään oksillansa.

Luonnossa melkein kaikki koivut (Betula sp.), lepät (Alnus sp.) sekä haapa (Populus tremula) olivat myös jo alastomia viikon alussa etenkin sisämaassa, joten kokonaisalastomuus lehtipuisissa maisemissa kattoi jo sisämaassa lähes 100 % puustoista ja etelärannikolla 75 - 90 %. Näistä etenkin etelärannikolla jotkut haavat ja koivut sinnittelivät vielä runsaslehtisinä ja saavuttivat ko. yöpakkasjakson jälkeisenä leutona jaksona ruskansa huipennusta viimeisiltä osiltaan. 

Viljelty pylväshaapa (Populus tremula "Erecta") pysyi suureksi osaksi kesäasuisen lehtevänä alkuviikon pakkasissa, mutta siinä yhteydessä jo ruskaantuneet lehtensä varisivat heti leudon jakson alettua. Leudon jakson aikana muut lehtensä alkoivat ruskaantua viimein kunnolla.

Raita (Salix caprea) ja monet pajut olivat varistumassa alastomaksi ko. yöpakkasjakson jälkeisen leudon jakson aikana etenkin sisämaassa, mutta toisaalta etenkin etelärannikolla ko. pakkasissa lähes - osittain kesäasussa sinnitelleet raidat alkoivat vasta saavuttaa ruskahuipennustaan viikon lopussa. Istutetuista pajuista hopeasalava (Salix alba "Sibirica") varistui lähes alastoman ja puolialastoman välillä. Harvinainen toisusupaju (Salix urbaniana) / (Toisusu urbaniana) etelärannikolla alkoi selvemmin ruskaantumaan leudon jakson aikana.

Poppeleilla ruskan eriaikaisuus ilmeni vielä jyrkän kontrastisesti: Kanadanpoppeli (Populus X canadensis "Regenerata") jatkoi aluksi kesäasussa, mutta leudon jakson myötä se alkoi viimein saamaan varsinaista ruskaa. Koreanpoppeli (Populus koreana) ja pääosin wilsoninpoppelikin (Populus wilsonii) olivat jo edellisviikon puolelta saakka alastomia ja pian ko. viikolla myös jättipoppeli (Populus trichocarpa), harmaapoppeli (Populus canescens) ja balsamipoppeli (Populus balsamifera) leudon jakson alettua.

Metsätammella (Quercus robur) ruskaantuminen eteni yhä kaksijakoisesti niin, että ko. yöpakkasten myötä varhaisempi osa niistä varistui jo lähes alastomaksi, mutta myöhäisemmät puunsa alkoivat vasta ruskaantumaan huipennukseen pakkasia seuranneen leudon vaiheen aikana. Punatammi (Quercus rubra) noudatti lähes samaa kaavaa. Mongoliantammi (Quercus mongolica) varistui tammista ensimmäisenä kokonaan alastomaksi ko. yöpakkasten jälkeen.

Pohjoisamerikkalaisista tammilajeista keltatammi (Quercus muehlenbergii) ja mustatammi (Quercus velutina) olivat yöpakkasten aikana ruskan alussa ja lehtensä kärsivät vähän ruskeista pakkasvaurioista; varsinainen ruskansa alkoi edetä niillä selvemmin leudon vaiheen aikana. Ruskahuipennuksessaan ja osittain lehdiltään pakkasvaurioituneina alkoivat varista jo osaksi alastomaksi otatammi (Quercus palustris) ja keskilännentammi (Quercus ellipsoidalis); osa niistä sai myös vielä lisää varsinaista ruskaa leudon jakson aikana.

Amerikanpyökki (Fagus grandifolia) sekä varsinkin euroopanpyökki (Fagus sylvatica) ja euroopanvalkopyökki (Carpinus betulus) saivat lehtiinsä paljon pakkasvaurioita, mutta toisaalta niiden varsinainen ruska huipentui samalla ko. yöpakkasten jälkeen ja lehtiensä variseminen nopeutui samalla.

Vuorijalava (Ulmus glabra) ja kynäjalava (Ulmus laevis) varistuivat lähes alastomaksi jo alkuviikon pakkasissa, mutta pieni osa oli vähän lehteviä vielä viikon lopussakin. Pähkinäpensas (Corylus avellana) eteni kaksijakoisesti ruskassaan siten, että varhaisimmat alkoivat varistua jo kokonaan alastomaksi alkuviikon pakkasten myötä. Myöhäisimmät vielä osittain kesäasussa alkuviikolla olleet pähkinäpensaat saivat paikoin pakkasvaurioita lehtiinsä, mutta seuranneen leudon jakson myötä ne alkoivat myös saamaan varsinaista keltaista ruskaa viimein kunnolla.

Puistolehmuksien (Tilia X vulgaris) jäljellä säilyneet lehdet saivat alkuviikon pakkasista lisää vaurioita ja leudon jakson alettua kaikki sen lajin puut varistuivat nopeasti kokonaan alastomiksi; vain hedelmystöt jäivät. Viimeisen eli kolmannen ruskavaiheen metsävaahterat (A. platanoides) olivat vielä osittain kesäasussa alkuviikon yöpakkasissa ja alkoivat saamaan vasta leudon jakson aikana kunnolla varsinaista ruskaa.

Mustamarjaorapihlaja (Crataegus douglasii), monet omenapuut (Malus sp.), muutamat ulkomaiset pihlajalajit (Sorbus sp.), humalapyökki (Ostrya virginiana), koivuangervo (Spiraea betulifolia), seppelvarpu (Stephanandra incisa), monet tuhkapensaslajit (Cotoneaster sp.) ja amerikantaikapähkinä (Hamamelis virginiana) pysyivät vielä osittain lehtevinä ko. yöpakkasten ylikin, mutta suurin osa niistä tuli jo kokonaan alastomaksi viikon loppuun mennessä. Pikkuherukka (Ribes glandulosum) tuli viimein alastomaksi. Myöhemmässä ruskaantumisensa huipennukseen olivat vasta tulossa leudon jakson alettua monet muut kanukat (Cornus sp.) - paitsi em. korallikanukka - sekä monet pensasruusut (Rosa sp.). 

Alkuviikon pakkasissa myöhäisemmät onnenpensaslajit (Forsythia sp.) sekä norjanangervo (Spiraea "Grefsheim") saivat lisää pakkasvaurioita etenkin ensin mainittujen osalta ja alkoivat varistua kunnolla; toisaalta leutoon jaksoon saakka säilyneet lehtensä saivat vielä lisää varsinaista ruskaa ennen varisemista. Koreanonnenpensas (Forsythia ovata) alkoi tulla näistä ensimmäisenä alastomaksi. 

Myöhäisimmät omenapuut sekä hapankirsikka (Prunus cerasus) ja imeläkirsikka (Prunus avium) saivat etenkin kahden jälkimmäisen osalta pakkasvaurioita lehtiinsä alkuviikolla ja alkoivat varistua osittain nopeasti. Toisaalta seuranneen leudon jakson aikana jäljelle jääneet lehtensä ruskaantuivat vielä lisää ennen varisemista.

Kuusamat (Lonicera sp.) ja jasmikkeet (Philadelphus sp.) olivat vasta ruskansa alussa alkuviikon pakkasissa, mutta varistuivat niiden takia osittain lisää sekä jälkimmäisen osalta saivat vaurioitakin lehtiinsä; toisaalta leudon jakson aikana jäljellä olleet lehtensä saivat varsinaista ruskaa lisää ja osittainen ruskahuipentuma alkoi. Höyhenpensasta (Fothergilla major), neilliaa (Neillia sinensis) ja kerriaa (Kerria japonica) koski lähes sama, mutta kellokuusama (Kolkwitzia amabilis) sinnitteli yhä koko viikon lähes kesäasussa. Villaheisikin (Viburnum lantana) varisti lehtiään osittain keskenruskaisina alkuviikon yöpakkasissa, mutta vähemmän kuin nuo muut ja pysyi eniten kesäasuisena myös leudon jakson aikanakin.

Magnoliat (Magnolia sp.) saivat alkuviikon yöpakkasista niin paljon vaurioita lisää ja varistuivatkin samalla nopeutuvasti niin, että leudon jakson aikana ne tulivat jo kokonaan alastomiksi suurelta osin. Vain suojaisimmilla etelärannikon paikoilla osa niistä pysyi vielä ruskaantuvina koko viikon. Syyshortensia (Hydrangea paniculata "Grandiflora") oli lehdiltään jo alaston alkuviikolla ja ruskeentuneet kukkaterttunsa pysyivät hienoina koristeina. Osa atsaleoista (Rhododendron sp.) oli jo alastomia - lähes alastomia viikon alussa, mutta myöhäisemmät yöpakkasista selvinneet lajikkeet jatkoivat varsinaista ruskaantumistaan leudon jakson aikana vielä osittain kesäasuisina - ruskahuipennuksessa.

Pihasyreenin (Syringa vulgaris) varhaisimmat yksilöt olivat jo alkuviikolla alastomia, mutta myöhäisimmät jatkoivat osittain kesäasuisina ruskaantumista vasta yöpakkasvaiheen jälkeen; yöpakkasista tuli toisaalta niille vähän lisää lehtivaurioitakin etenkin sisämaassa.

Balkaninhevoskastanjan (Aesculus hippocastanum) jotkut puut olivat jo alkuviikolla osaksi - kokonaan alastomia ja osalle tuli alkuviikon pakkasista lisää lehtivaurioita tummanruskeina. Pakkasista parhaiten selvinneet lehtevät puunsa saivat leudon jakson aikana lisää varsinaista ruskaakin ennen varisemista. 

Ulkomaisista harvinaisuuksista Helsingin Kaisaniemessä etelärannikolla seuraavat olivat yhä osittain - lähes kokonaan lehteviä, mutta saivat alkuviikon yöpakkasista lisää lehtivaurioita; valeakaasia (Robinia pseudoacacia), kolmioka (Gleditsia triacanthos) ja kentuckynpapupuu (Gymnocladus dioica). Kaikki nämä olivat ennen vauriovaihettaan vasta korkeintaan ruskansa alussa, mutta säilyivät vaurioituneenakin vielä osittain lehtevinä leudon vaiheenkin aikana. Eteläntrumpettipuulla (Catalpa bignonioides) jo edellisviikolla vaurioita saaneet lehtensä vaurioituivat myös lisää, mutta ne varistuivat leudon jakson alettua nopeasti lähes kokonaan.

Noita enemmän ruskassa ehtivät olla osittain jopa huipennuksessa lakkipuu (Cladrastis kentuckea) ja maakkia (Maackia amurensis), tulppaanipuu (Liriodendron tulipifera) ja samettisumakki (Rhus hirta); alkuviikon pakkaset varisuttivat näistä jo alastomaksi lakkipuun ja maakkian, mutta muissa lehtevyyttä säilyi leudolle jaksollekin saamaan vielä lisää varsinaista ruskaa pakkasvaurioruskan sekaan. Jalokastanja (Castanea sativa) säilyi yhä lähes pakkasvaurioitta ko. etelärannikon paikalla ja alkoi saamaan leudon jakson aikana selvemmin varsinaista ruskaa.

Noiden Kaisaniemen kasvitieteellisen puutarhan ulkomaisten harvinaisuuksien joukossa suosypressi (Taxodium distichum) oli koko viikon ruskahuipennuksessa ja sitä sävytti myös alkuviikolla tulleet lievät pakkasvauriot neulasissaan. Myöhemmässä ruskassaan leudon vaiheen aikana alkoi hitaasti edetä kohti huipennusta osittaisten pakkasvaurioiden kera kiinanpunapuu (Metasequoia glyptostroboides).

Siperianlehtikuusi (Larix sibirica) eteni viikon mittaan ruskahuipennuksesta yhä enemmän jo osittain - lähes kokonaan varistuneeksi. Muut lehtikuusilajit alkoivat vasta osittain saavuttaa ruskahuipennustaan pakkasten jälkeisen leudon vaiheen aikana. Jotkut pysyivät jopa vieläkin lähes kesäasussa koko viikon.

Muita luontohavaintoja >> Alkuviikon pakkasista etenkin etelärannikolla säilyi vielä osittain vähäisesti kukkivina tuoksuasteri (Aster novae-angliae), jotkut myöhäiset ryhmäruusut ja köynnösruusut (Rosa cv.), pensashanhikit (Dashipora sp.) sekä luonnossa saunakukka (Tripleurospermum inodorum). 

Nurmikoiden vihreys alkoi kääntymään etenkin sisämaassa osittain kellertävään suuntaan ko. yöpakkasten takia ja se ilmeni pakkasia seuranneen leudon jakson aikana. Toisaalta etenkin etelärannikolla parhaiten vihreänä säilyneiden nurmikoiden ja niiden osien kasvustot palautuivat vielä uudestaan kasvamaan leudon jakson aikana alkaen ilmentämään vielä viimeistä leikkaustarvetta paikoin. Sammaleiden juhlakausi parani viikon loppupuolen hyvin leudoissa ja kosteissa oloissa.

Alkuviikolla etenkin sisämaassa maaperä pysyi pari-kolme senttiä jäässä yöpakkasten takia ja sisämaassa edellisviikolla tulleet 1 - 5 cm paksuiset lumipeitteet eivät sulaneet kuin osaksi auringonpaisteessa. Keskiviikkona alkanut leuto jakso sulatti kaiken lumen ja kaiken jäätyneen hyvin nopeasti torstaihin mennessä. Maaperä jäi yleisesti hyvin kosteaksi - märäksi ja sai märkyyttä lisää leudon jakson vesisateista. Samasta syystä jokien virtaamat alkoivat nousta, mutta tulvia ei muodostunut; tosin taajamissa ja notkoisilla nurmikoilla esiintyi ajoittain paikallista lievää tulvimista.

Vesistöissä pintavesilämpötilat laskivat järvissä alkuviikon yöpakkasissa edelleen ja alkoivat olla yhä yleisemmin vain +1 ja +5 asteen välillä; seisovavetisissä poukamissa ja lahdissa jääkannetkin yleistyivät entisestään mukaan lukien Suomenlahden sisimmät ja pienimmät lahdet. Sitten loppuviikon leuto jakso sulatti to mennessä nopeasti kaiken jäätyneen ja pintavesilämpötilat alkoivat nousta takaisin +5 asteen vaiheille ja vähän ylikin. Suomenlahdella ulapalla pintavesilämpötilat pysyivät koko viikon lähes ennallaan +10 asteen vaiheilla ja sisälahdissa ne vaihtelivat pääosin +5 ja +9 asteen välillä viikon ilman lämpötilojen mukaan lukuun ottamatta noita sisimpiä järvivesien kaltaisesti käyttäytyneitä sisimpiä - pienimpiä lahtia.

Luontohavaintoihin lähteinä ovat mm.: Siitepölytiedote, Itämeriportaalin meriveden pintalämpötilaennuste ja Ympäristö.fi:n pintavesien lämpötilat.