Viikon 45 sää vuonna 2013: Tavanomaista leudompaa ja kostean - vaihtelevan epävakaista; ajoittain kovia tuulia ja runsaita vesisateita (Päivitetty!)

Yleiskuvaus viikon 45 - 2013 säästä Etelä-Suomeen: Jakso oli koko ajan tavanomaista leudompi koko alueella ja lämpötilat pysyttelivät etelärannikolla - lounaassa koko ajan selvästi plusasteilla ja suurimman osan aikaa siitä reilussa +5 asteessa. Sisämaassa oli kylmempää, mutta melkein koko ajan lämpötilat pysyivät sielläkin pääosin +2 ja +5 asteen välillä; ainoastaan ke-to välisenä yönä sisämaassa oli paikoin n. nolla astetta. Näin ollen etelärannikolla kasvukausi jatkui vielä osittaisena. Leutoon säätyyppiin kuului jatkuvasti vallinneet etelän ja lännen väliset virtaukset, missä liikkui sadealueita ja kuurosateita; maanantaina oli viikon runsain sadealue ja siitä aiheutui suuria sademääriä paikoin tulvien kera: Poikkeuksellisia / erikoisia säätilanteita valokuvin: Etelärannikkopainotteiset runsaat sateet viikolla 45 / 2013 - Tulvimista Espoon Tapiolassa. Tiistaina oli puolestaan reippaiden kuurosateiden kera viikon myrskyisin matalapaine, jossa Varsinais-Suomesta Keski-Suomeen ulottuneella kaistalla syntyi myrskytuhoja: Yli 30 000 ollut ilman sähköjä - myrskytuuli piiskasi Suomea. Voimakkaasti tuuli myös sunnuntain yönä - aamuna ja la-su välisenä yönä myös satoi taas paikoin runsaasti. Ti ja la välisenä aikana aurinkoakin pilkahteli ja sateet olivat melko vähäisiä kuuroja. Tähän väliin sattui myös hyvin heikkotuulinen vaihe.

Euroopan mittakaavassa matalapaineet sateineen ja leuto sää olivat myös laajasti pääosassa jakson aikana; matalapainetoiminnan keskus oli aluksi ma-ti Fennoskandiassa, jonka myötä leudoimmat ilmavirtaukset ohjautuivat etenkin manner-Euroopan itäosiin ja Länsi-Venäjän eteläosiin. Tässä vaiheessa Britteinsaarille ja Länsi-Eurooppaan saatiin hieman syksykoleaa ilmaa. Lapissa - Uralilla vallitsi talvi; Uralilla melko kireinekin pakkasineen. Ke - pe aikana matalapaineen keskusalueeksi muodostui Islannin etelä-lounaispuoli, mikä alkoi ylläpitää leutoa länsi-lounaisvirtausta manner-Eurooppaan ja Fennoskandian eteläosiin; manner-Euroopassa syksykolea ilma siirtyi aluksi sen edellä idemmäksi. Mustanmeren yli Länsi-Venäjälle vallitsi samalla erikoisen leuto etelä-lounaisvirtaus, missä takakesää saatiin Mustanmeren pohjoisrannoille ja lopulta Jäämeren rannalla ja jopa Uralin talvi antoi periksi suojasäälle. Loppuviikolla matalapaine venyi Islannin eteläpuolelta Norjanmerelle ja toisaalta voimistuvan osakeskuksen kera Etelä-Skandinaviaan ja Etelä-Suomeen; tämän takareunalla uusi entistä koleampi syksyannos pääsi pohjoisesta Britteinsaarille ja manner-Eurooppaan sunnuntaina. Viikonloppuna myös Länsi-Venäjän leutous hellitti sen verran, että Vienanmereltä Uralille talvi palasi heikkona pakkasena. Lapissa sen sijaan leudontui hetkeksi, mutta Skandinaviaankin tuli talvisempaa ilmaa jo sunnuntaina.

Ruskan kokonaan päättymisen eteläraja eteni ko. viikolla jo Skandinavian eteläosissa ja Baltiassa sekä siitä Ukrainan tienoilta Mustanmeren pohjoisreunalle; siellä hyvin leuto sää toisaalta jarrutti ruskan loppumista. Manner-Euroopan itäosissa ruskaa oli hajanaisesti eriaikaisena eri puulajeissa ja länsiosissa oli monin paikoin kyseessä ruskan huipennus. Tosin eriaikaisuus eri puulajien kesken etenkin kaupungeissa oli vieläkin selvempää; osa puista oli jo varistumassa alastomaksi ja osa oli toisaalta lähes kesäsussakin. Ruskan päättyminen pitkittyy tyypillisesti tällaisilla alueilla useamman viikon mittaiseksi joulukuulle saakka. Välimerellä viileillä alueilla esiintyi jo myös varsin paljon ruskaa laikuttain, mutta toisaalta näillä alueilla on paljon myös ainavihantia puulajeja ja ruskaa voi olla pitkittyvästi lähes koko talvenkin ajan. Tulevat mahdolliset pakkasjaksot nopeuttavat manner-Euroopassakin ruskan päättymistä >> Jatkossa kavennan näistä ruskatilanteista mainitsemisia jollakin tavalla, mutten kuitenkaan vielä lopeta ruska-arvioideni esittämistä tältä vuodelta.  

Euroopan mittakaavassa em. tilanteet ilmenivät tarkemmin näin: Wetter3 -arkisto A ja Wetter3 -arkisto B (Esim. valinnat "Niederschlagstaerke und -form" ja "2 m Temperatur" tuovat tuttuja sääkarttatyyppejä).

Maanantai 4.11.2013: Skandinavian eteläpuoliskolle jäi matalapaine, mutta sen rintamasysteemi ylitti Etelä-Suomea hitaasti koilliseen ja sen yhteydessä pieni ja raju matalapaineen osakeskus siirtyi kaakonkulmaa viistäen Laatokan yli myös koilliseen. Toinen pieni matalapaine siirtyi Britteinsaarten eteläreunalta Etelä-Ruotsiin. Islannin länsi-lounaispuolella velloi uusi laaja matalapaine, jonka rintamasysteemeitä alkoi tulla lännestä Britteinsaarille. Ennen niitä Britteinsaarilta käsin viileni manner-Euroopan länsiosissakin syksykoleammaksi, mutta leutoa lounaisvirtausta riitti vielä itäosista Länsi-Venäjän eteläosiin ja takakesä voimistui Mustallamerellä. Lapista Uralille talvi piti otteensa; Uralilla ankarimmin, mutta vähitellen leudontuvana. Tarkastelualueella em. rintaman sadealue eteni yön - keskipäivän aikana hitaasti ja monin paikoin runsassateisena koilliseen; etenkin etelärannikon tuntumassa tuli tulvimistakin aiheuttaneita sademääriä. Iltapäivällä lounaasta alkaen sade lakkasi jyrkkärajaisesti ja sadealueen takareunalla pilvipeite rakoili sen verran, että länsiosissa näkyi hetken upeaa iltaruskoa. Illalla alapilvinä ollut kumpukerrospilvisyys jäi silti vallitsemaan tiheänä. Viimeiset sateet kaikkosivat itäosista vasta illalla. Ennen rintamaa alkupäivällä kaakkoistuuli oli aluksi kohtalaista - navakkaa, mutta heikkeni lähes tyyneksi rintaman kohdalla ja käänsi suuntaansa itään. Heti rintaman takareunalla pohjois-luoteistuuli alkoi vaikuttaa ja kääntyi melko pian illalla heikkona - kohtalaisena lännen kautta lounaaseen lounaasta alkaen. Lämpötila nousi yöllä etelärannikolla ja lounaassa +5 ja +8 asteen välille ja sisämaassa +3 ja +5 asteen välille; näissä lukemissa lämpötila pysyi sitten koko loppupäivän.

Tiistai 5.11.2013: Skandinaviaan jäi heikkoa matalapainetta ja Laatokan ylittänyt pieni matalapaine heikkeni pois koilliseen etääntyneen okluusiorintaman mukana. Sen sijaan Etelä-Ruotsiin tullut pieni matalapaine voimistui rajuksi ja siirtyi keskukseltaan Selkämeren kautta Keski-Suomeen myrskyisänä. Sen okluusiorintama ylitti Etelä-Suomen alkupäivällä koilliseen ja siitä kiertyi etelään pitkä rintamasysteemi Itä-Euroopan kautta keskisen Välimeren pieneen matalapaineeseen; tämän itäpuolella erittäin leuto / lämmin lounais-etelävirtaus voimistui Itä-Euroopassa ja Mustanmeren yli Venäjälle. Talvi piti silti vielä otteensa Lapin - Uralin alueella. Britteinsaarille ja Länsi-Eurooppaan tuli lännestä rintamasysteemeitä sateineen leudomman ilman kera Islannin etelä-lounaispuolen laajan matalapaineen kierrättämänä. Tarkastelualueella alkupäivällä jatkui runsas yhtenäinen pilvisyys ja aamuksi lounaasta tuli kuurottaisia sateita; eniten satoi länsiosissa. Pian puolenpäivän jälkeen sää poutaantui etelästä käsin ja pilvipeite alkoi rakoilla; kuurosateita jäi kuitenkin pidemmälle sisämaahan vielä iltapäiväksi. Illalla koko alueelle asettui pouta ja rakoillut ohut kumpukerrospilvisyys. Etelätuuli voimistui nopeasti yöllä ja oli aamuksi navakkaa - lännessä ajoittain kovapuuskaista. Iltapäivällä tuuli kääntyi lounaaseen ja kapealla alueella matalan keskuksen etelä-kaakkoisreunalla Varsinais-Suomesta Keski-Suomeen esiintyi myrskyisiä puuskia ja muuallakin tuuli jatkui navakkana - ajoittain kovana. Illalla lounais-länsituuli heikkeni nopeasti vain heikoksi - kohtalaiseksi. Lämpötila pysyi muutoin lähes ennallaan sisämaassa +3 ja +5 asteen välillä ja etelärannikolla - lounaassa +5 ja +7 asteen välillä, mutta puolenpäivän tienoilla - alkuiltapäivällä +5 asteen ylittänyt raja oli hetken pohjoisempana sisämaassa.

Keskiviikko 6.11.2013: Keski-Suomeen tullut raju pieni matalapaine heikkeni nopeasti ja siirtyi Etelä-Lappiin kuolemaan pois. Baltian eteläpuolelta siirtyi samalla pieni matalapaineen osakeskus Suomen itäpuolelle rintamasysteemissä, joka ulottui etelään Mustanmeren länsipuolelta Välimerelle ja hivuttautuen vähitellen itään; tämän itäpuolella erityisen leuto etelä-lounaisvirtaus alkoi ulottua yhä pohjoisemmaksi Länsi-Venäjällä ja siksi suojasäätä kiilautui jo Lapin ja Uralin talvipakkasten väliin. Mustanmeren pohjoisreunalla oli takakesäistä. Islannin etelä-lounaispuolella vaikutti edelleen laaja matalapaine ja rintamasysteemeitä sateineen siirtyi sen auttamana Länsi-Euroopassa itään; niiden mukana levisi leutoa säätä, mutta osaan Itä-Eurooppaa asettui kolean ja hallaisen sään alue. Tarkastelualueella pilvisyys vaihteli koko päivän siten, että lauttailuna olivat sekaisin hahtuva- ja kumpukerrospilvet sekä seassaan ajoittain heikkoja - kohtalaisia pieniä kuurosateita. Ajoittain aurinko paistoi hyvin keskipäivällä. Illalla oli utua ja paikoin usvaa sisämaassa. Länsi-lounaistuulet olivat koko päivän enimmäkseen heikkoja ja ajoittain oli tyyntä. Lämpötila oli lähes koko päivän lounaassa ja etelärannikolla +5 ja +8 asteen välillä ja sisämaassa +3 ja +5 asteen välillä; keskipäivällä oli asteen - pari leudompaa. Illalla kylmeni sisämaassa paikoin lähelle 0 astetta ja etelärannikolla vajaaseen +5 asteeseen.

Torstai 7.11.2013: Lappiin muodostui pieni pakkaskorkeapaine, mutta eteläpuolella Fennoskandiassa alkoi voimistua leuto länsi-lounaisvirtaus, kun Islannin eteläpuolinen laaja matalapaine venytti osakeskusta kohti Norjanmerta. Rintamasysteemi sateineen vallitsi leudossa länsivirtauksessa pitkin manner-Eurooppaa ja itäosien kolea ilmamassa siirtyi vähenevänä idemmäksi. Erityisen leuto etelä-lounaisvirtaus Länsi-Venäjällä kapeni samalla idemmäksi, mutta Suomen itäpuolella ollut pieni matalapaineen osakeskus toi vesisateista suojasäätä myös Uralille siirryttyään Barentsinmerelle. Tarkastelualueella jatkui lähes koko päivän vaihteleva pilvisyys siten, että sekaisin olivat hahtuva-, kumpukerros-, kuurosade- ja harsopilvet; vesikuurot olivat heikkoja - kohtalaisia ja pienialaisia ja niitä esiintyi ajoittain pitkin päivää. Loppuillalla kuuroja oli eniten heikon okluusiorintaman saavuttua lounaasta. Ajoittain myös utua ja usvaa oli rakoilevan pilvisyyden aikoina. Länsi-lounaistuuli oli aluksi heikkoa ja ajoittain oli tyyntä. Illalla lounaistuuli voimistui vähän. Yölämpötila oli sisämaassa paikoin nollan tienoilla ja muutoin +1 ja +3 asteen välillä sekä etelärannikolla +5 asteen vaiheilla. Iltapäivästä alkaen koko loppupäivän lämpötilat olivat taas sisämaan +3 ja +5 asteen väliltä etelärannikon - lounaan +5 ja +8 asteen välille.

Perjantai 8.11.2013: Matalapaine jonoutui ulottuen Islannin lounaispuolelta Norjanmerelle ja siitä vähän Jäämerellekin. Britteinsaarten eleläosista alkoi siirtyä itään uusi matalapaineen osakeskus rintamasysteemeineen. Sekä manner-Euroopassa että Fennoskandian eteläosissa vallitsi täten leuto länsi-lounaisvirtaus kuurosateineen, mutta Lappiin jäi vielä vangiksi tyynituulinen pakkasilmamassa. Länsi-Venäjällä kaikkein leudoin ilmamassa surkastui pois, mutta Euroopasta käsin virtasi korvaavaa leutoutta; Uralilla ja Jäämeren rannalla jatkui laajasti ainakin osaksi suojasää, mutta Mustanmeren pohjoisreunalla ei enää ollut takakesää. Mustanmeren länsipuolella takakesää sen sijaan yritti hetkeksi Välimeren lämmöstä. Tarkastelualueella yöllä oli heikon okluusiorintaman ylityksen myötä runsasta pilvisyyttä ja kuurosateita, mutta aamusta alkaen vallitsi vaihteleva kumpukerrospilvisyys osittain hahtuvapilvimäisenä ja rakoilevana. Illalla länsi-lounaasta saapui paikoin lisää kuurosateita etenkin meren äärelle. Lounaistuuli vaihtui yön jälkeen länsituuleksi ja oli heikkoa - ajoittain kohtalaista. Illalla kohtalainen tuuli kääntyi lounaaseen. Lämpötila oli koko päivän lähes sama ollen etelärannikolla ja lounaassa +5 ja +8 asteen välillä ja sisämaassa +3 ja +5 asteen välillä.

Lauantai 9.11.2013: Matalapaine heikkeni pois Islannin eteläpuolelta, mutta Norjanmerellä ollut matalapaine voimistui. Samalla Britteinsaarten eteläosista lähtenyt uusi osakeskus siirtyi voimistuvana nopeasti Etelä-Skandinaviaan ja illalla kohti Suomea keskukseltaan Selkämeren eteläosiin; okludoituva rintamasysteeminsä tuli illalla lounaasta Etelä-Suomeen ja etelätuulet leudonsivat Lappia osaksi suojasäälle. Britteinsaarten eteläosiin tuli lännestä lisää rintamasysteemeitä pienine osakeskuksineen. Korkeapainetta vahvistui Mustanmeren koillispuolella; leuto sää jatkui laajasti Länsi-Venäjällä muutoin, mutta korkeapaineen alueella seuraava yö alkoi olla edeltäneitä kylmempi ja Uralin - Vienanmeren alueella heikentynyt länsi-lounaisvirtaus palautti heikkoa pakkasta. Tarkastelualueella yöllä - aamulla oli runsasta pilvisyyttä ja kuurosateita monin paikoin, mutta pilvipeite pyrki rakoilemaan aamupäivän - iltapäivän aikana; vaihtelevasti hahtuva-, kumpukerros- ja lopuksi myös lähestyneen rintamasateen verhopilviä. Illalla alkoi vesisade ja osa sateista oli runsaita. Ilmamassa oli vähän utuinen. Tuulet kääntyivät vähitellen iltapäivään mennessä lounaasta etelään ja olivat heikkoja - kohtalaisia. Illalla etelä-kaakkoistuulet voimistuivat navakoiksi. Lounaiskolkassa loppuillalla tuuli alkoi kääntyä lounaaseen. Lämpötila oli yöllä sisämaassa +3 ja +5 asteen välillä, mutta etelärannikolla - lounaassa +5 ja +8 asteen välillä koko päivän. Iltapäivällä lämpötila oli hetken sisämaassakin reilussa +5 asteessa laajasti, mutta illalla sateen etureunalla se laski siellä taas +3 ja +5 asteen välille.

Sunnuntai 10.11.2013: Norjanmeren matalapaine siirtyi Jäämerelle ja pieni - pippurinen matalapaine siirtyi keskukseltaan Selkämeren eteläosasta Keski-Suomen yli Kuolanniemimaalle ja heikkeni nopeasti loppupäivällä. Samalla Britteinsaarten ylittäneiden osakeskusten ja rintamasysteemien liike muotoutui eteläpohjoissuuntaiseksi matalapainejonoksi Italiasta Baltiaan, missä Italiaan syntyi voimakas matalapaine; tämän systeemin länsipuolella yöllä - aamulla Britteinsaarille ja sitten laajasti manner-Eurooppaan tuli pohjoisesta annos kylmää ilmaa. Britteinsaarilla seurasi nopeasti korkeapaineen selänne ja illalla Islannin länsipuolelle tulleen uuden laajan ja voimakkaan matalapaineen myötä uusia rintamasateita lännestä. Länsi-Venäjällä eteläinen korkeapaine vetäytyi vähän itään ja päästi leutoa lounais-etelävirtausta elpymään siellä ja kohti Uralia pyrki taas uutta suojasäätä. Tarkastelualueella em. matalapaineen ja okluusiorintaman viimeiset vesisateet kastelivat vielä yöllä - aamulla, mutta loppupäivän oli poutaa; iltapäivällä - illalla pilvisyytenä vallitsi ajoittain rakoillut kumpukerrospilvilautta osaksi hahtuvapilvimäisenä. Yöllä - aamulla tuulet kääntyivät rintaman jälkipuolella länsilounaaseen ja voimistuivat hetkeksi jopa kovapuuskaisiksi. Aamupäivällä tuulet heikkenivät selvästi ja iltapäivästä alkaen vallitsivat kohtalaiset ja vähitellen luoteeseen kääntyneet tuulet. Lämpötila oli yöllä - iltapäivällä etelärannikolla - lounaassa +6 ja +9 asteen välillä ja sisämaassa + 5 asteen vaiheilla. Illalla lämpötila laski sisämaassa 0 ja +3 asteen välille ja etelärannikolla +3 ja +5 asteen välille.

Alkaneen viikon 46 sääennuste Etelä-Suomeen (Päivitetty!): Toteutunutta säätä on jälleen kuluvalta viikolta 46 jo ma - la välinen jakso; sitä kuvasi manner-Euroopassa luoteesta-pohjoisesta tulvahtanut syyskylmä ilmamassa jo heti viikon alussa, jonka jälkeen lännestä ulottuneen korkeapaineen alla kolea sää jäi laajasti vaikuttamaan halloineen ja yöpakkasineen. Ainoastaan Britteinsaarille ulottui lännestä ajoittain leudompaa ilmaa säärintamien kera. Fennoskandiaan sen sijaan tuli lännestä leutoa ilmaa paremmin Islannista Jäämerelle suuntautuneiden matalapaineiden eteläpuolitse; tarkastelualueella ensimmäinen leuto vaihe oli ti - ke ja ke - to välisen hetkellisen kylmähkön vaiheen jälkeen tällä hetkellä on menossa eilen pe alkanut hyvin leuto vaihe, missä tänään la lämpötilat ovat kohonneet jopa +10 asteen vaiheille lounaassa ja etelärannikolla. Näistä tarkemmin seuraavassa viikkosääraportissa viikolla 47. 

Nyt sääennusteeseen, jossa on näkyvissä huomiselle sunnuntaille erittäin raju myrsky!! Teen tästä erillisen myrskyseurannan, mutta sanottakoon tässä se, että voimakkaimpien myrskypuuskien reitti kulkee Pohjanmaalta Keski-Suomen yli Itä-Suomeen; tarkastelualueellekin tulee silti hyvin rajua länsi-luoteismyrskyä ja myrskyvahinkoja on tulossa. Syypää tähän on pieni matalapaine, joka jo nyt on hirmumyrskyisä Norjan rannikolla ja siirtyy sunnuntain aikana keskukseltaan Oulun seudun - Etelä-Lapin yli itäkaakkoon. Pilvisyys on vähäistä myrskystä huolimatta tarkastelualueella ja sateita ei tule. Lämpötila on aluksi yöllä - aamulla hyvin leuto eli pääosin +5 ja +9 asteen välillä. Iltapäivästä alkaen myrskyn jälkipuolella luoteesta tulee kylmempää ilmaa ja illalla alkaa jo pakastumaan lievästi sisämaassa tuulen heikennyttyä nopeasti.

Ensi viikon 47 alussa maanantain yönä on siis aluksi heikkoa pakkasta, mutta etelä-kaakkoispuolinen korkeapaine ja Norjan länsireunalle tuleva uusi matalapaine kääntävät jo maanantain iltapäiväksi tuulet leudolle lounaan suunnalle; kostea ja voimakas virtaus tuo runsasta pilvisyyttä, muttei aluksi niinkään sateita. Lämpötilat kohoavat taas +5 asteen vaiheille ja etenkin etelärannikolla - lounaassa ylikin.

Tätä leutoa vaihetta näyttäisi kestävän keskiviikkoon saakka runsaspilvisenä tihku- ja kuurosateineen, mutta ke-to alkanee sellainen kylmeneminen, jossa etelästä lähestyvä matalapaineen osakeskus toisi Etelä-Suomeen lumisateitakin ja sen perään pakkasta ympäri vuorokauden etenkin sisämaahan. Joidenkin ennusteiden mukaan tämä talvikylmyys olisi jo niin pysyvää, että talvi olisi termisestikin alkamassa tarkastelualueella, mutta jotkut toiset mallit toisivat aivan viikon lopussa mahdollisesti vielä uuden leudon annoksen lännestä Atlantin matalapainetoiminnan ansiosta... Tästä ei enempää, vaan kerron vielä ensi viikon alkupuolella tässä päivityksessä tarkennusta ja ratkaisua talventulon mahdollisuuteen.

Päivitys torstaina 21.11.2013 klo. 23:55: Bloggaamiseni on ollut keskeytyksissä flunssan sairastamiseni takia, mutta nyt lyhyt sääpäivitys, ennenkuin kerkeän tekemään seuraavan viikkosääraportin (Tod. näk. vasta lauantaina). Eli >> Eilen ke Etelä-Suomessa alkoi kylmeneminen ja sisämaassa lämpötila laski ke iltaan mennessä nollan tienoille. Viime yönä etelästä nousi pieni matalapaineen osakeskus sateineen tarkastelualueelle ja edeltäneen kylmenemisen takia sisämaassa noin Hyvinkää-tasalta pohjoiseen osa sateista tuli tänään iltapäivään saakka lumena; lumipeitettä muodostui 1 - 4 cm. Kuitenkin matalapaine on tuonut leudompaa säätä mukanaan ja näin ollen vesisateen raja on siirtynyt nyt illan mittaan Tampereen pohjoispuolelle ja eteläisimmässä Suomessa lämpötila on noussut jopa +7 asteen paikkeille. Vesisateet ovat olleet runsaita; mm. Espoon Tapiolassa nurmikentillä tulvii taas huomattavasti.

Tuo pieni matalapaine sulautuu huomenna pe keskukseltaan Jäämerellä olevaan laajaan ja voimakkaaseen matalapaineeseen; pilvinen ja leuto sää jatkuu, mutta vesisateita tulee vain vähän ja ajoittain. Sumut ovat mahdollisia aluksi tyyntyneissä tuulissa. Lauantaina Jäämeren matalapaine tulee keskukseltaan lähemmäksi Pohjois-Lappia ja alkaa kierrättää luoteesta kuivempaa ja kylmempää ilmaa myös Etelä-Suomeen; tuulet voimistuvat, pilvisyys vähenee ja sisämaasta alkaen alkaa pakastumaan. Sunnuntaina kylmeneminen jatkuu; lumikuuroja voi vielä tulla läntisten merien äärellä ja lämpötila alkaa laskea yhä enemmän pakkaselle. Näillä näkymin ensi viikon 48 alussa talvinen kylmyys huipentuu, jolloin lännestä saapuvassa korkeapaineen selänteessä on selkeää ja sisämaassa pakkasta ympäri vuorokauden -5 asteen paikkella - paikoin ankaramminkin sekä etelärannikollakin parisen astetta. Lumipeitteitä ei kuitenkaan laajasti ole, joten routaa alkaa syntyä ja järvet alkavat jäätymään puhtaaseen jäähän.

Näillä näkymin ensi viikon alun jälkeen alkaa nopeaan tahtiin edestakaisin lauhan ja talvisen pakkasään välinen vaihtelu, jossa matalapaineita rintamasateineen ja niiden välisine korkeapaineen selänteineen vyöryy lännestä >> Osa sateista on lunta ja ehkä etelärannikollekin voidaan tuolloin saada ensimmäiset lumipeitteet pariksi tunniksi... Lisää seuraavassa viikkosääraportissa.

Lopuksi Euroopan mittakaavassa voidaan todeta, että laajasti manner-Euroopassakin on jo melko talvisen oloista lähipäivinä, mutta Länsi-Venäjällä on puolestaan tavanomaista leudompaa, joskin sielläkin laajasti pakkasia Mustanmeren lähisiä hyvin leutoja alueita lukuun ottamatta. Kylmintä on kuitenkin alkuun lähipäivinä Fennoskandian pohjoisosissa eli Lapissa; tällä viikolla jo tutuksi tulleita -20 astetta kovempia pakkasia voi yhä olla siellä. Ensi viikon 48 puolella kylmyyspiste alkanee sitten siitymään pois Lapista kohti Uralia ja tässä vaiheessa hetkittäin Fennoskandiaan sekä eniten Britteinsaarille ja osaan Länsi-Eurooppaa saadaan leutoja annoksia Atlantilta...

Sääennusteisiin lähteenä on mm.: Weatheronline, Expert Charts.

Luontohavaintoja viikolta 45 - 2013: Ko. viikolla luontaisten lehtipuiden ruska kaikkosi viimein kokonaan myös etelärannikolta, mutta etenkin juuri etelärannikolla joidenkin ulkomaisten lehtipuiden ja -pensaiden pariin jäi edelleen sekä osittaista viipyilevää ruskaa että jopa vielä ruskahuipennustakin sekä osaksi kesäasuistakin lehtevyyttä. Hyvin leuto sää alkoi selvästi pitkittämään näitä vihonviimeisiä ruskatapahtumia >>

Raita (Salix caprea) ja monet pajut pysyivät etelärannikolla aluksi joiltakin viimeisiltä yksilöiltään vielä osaksi lehtevinä ruskassaan. Sama koski viimeisenä ruskaantuneita metsätammia (Quercus robur). Hopeasalava (Salix alba "Sibirica") varistui jo alastomaksi, mutta moniin muihin salaviin jäi vielä runsaasti lehtiä ruskaisina. Harvinainen toisusupaju (Salix urbaniana) / (Toisusu urbaniana) oli vielä aluksi ruskahuipennuksessa Kaisaniemessä, mutta varistui vähitellen viikon mittaan yli puolialastomaksi.

Kanadanpoppeli (Populus X canadensis "Regenerata") viimeisenä lehtevänä poppelilajina näissä seurannoissani mainituista varistui keskenruskaisena yli puolilehtevästä melkein kokonaan alastomaksi viikon mittaan.

Pohjoisamerikkalaisista tammilajeista keltatammi (Quercus muehlenbergii) ja mustatammi (Quercus velutina) varistuivat ruskahuipennusvaiheesta lähes alastomiksi viikon loppuun mennessä. Otatammi (Quercus palustris) ja keskilännentammi (Quercus ellipsoidalis) alkoivat sen sijaan saavuttaa jo kokonaan sitä vaihetta varistumisessaan, jossa osa lehdistä jää talveksi puuhun.

Amerikanpyökki (Fagus grandifolia), euroopanpyökki (Fagus sylvatica) ja euroopanvalkopyökki (Carpinus betulus) varistuivat jo myös siihen vaiheeseen, missä vain talveksi puihin kiinni jäävät lehdet jäivät jäljelle kahteen ensinmainittuun lajiin.

Viimeisen eli kolmannen ruskavaiheen metsävaahterat (Acer platanoides) tulivat viimein kokonaan alastomiksi. Sen sijaan niverävaahtera (Acer campestre) oli vielä viikon alussa ruskahuipennuksessa ja varistui vähitellen reilut puolialastomaksi su mennessä. Vuorivaahtera (Acer pseudoplatanus) varistui viikon mittaan melkein alastomaksi.

Seuraavilla lajeilla paras ruska oli jo auttamatta ohi ja lisäksi monet niiden lajien yksilöt olivat jo edellisviikollakin alastomia, mutta sitkeästi joihinkin niiden lajien yksilöihin jäi vielä osaksi lehtevyyttä viikon mittaan >> Myöhäisimmät omenapuut (Malus sp.), koivuangervo (Spiraea betulifolia), seppelvarpu (Stephanandra incisa), amerikantaikapähkinä (Hamamelis virginiana), myöhäiset onnenpensaslajit (Forsythia sp.) sekä norjanangervo (Spiraea "Grefsheim").

Hapankirsikalla (Prunus cerasus) ja imeläkirsikalla (Prunus avium) myöhäisimmät puunsa olivat vielä viikon mittaan osaksi lehteviä ruskaisina, mutta jo su mennessä alastomia.

Kuusamat (Lonicera sp.) ja jasmikkeet (Philadelphus sp.) olivat myös melko samassa tilanteessa, mutta em. lajeja vähän lehtevämpinä keskimäärin; näillä osa lehdistään oli lisäksi vieläkin lähes kesäasussa. Mukaan tähän sarjaan kuuluu myös lumimarja (Symphoricarpos rivularis). Kellokuusama (Kolkwitzia amabilis) varistui vähitellen n. puolialastomaksi keskenruskaisena eli osaksi vihreänä. 

Lehtevän ruskaisena pysyi vielä myös monia pensasruusulajeja, kuten yleinen kurtturuusu (Rosa rugosa). Köynnösruusuissa oli vielä suureksi osaksi kesäasuisiakin lajikkeita.

Höyhenpensas (Fothergilla major), neillia (Neillia sinensis) ja kerria (Kerria japonica) olivat vielä viikon alussa osaksi parhaassa ruskassaan, mutta varistuivat viikon loppuun mennessä yli puoliksi alastomiksi.

Villaheisi (Viburnum lantana) tuli viikon mittaan yllättävän aikaisin kokonaan - lähes kokonaan alastomaksi, mutta vähän lehtevämpinä säilyivät vielä hammasheisi (Viburnum dentata), viitaheisi (Viburnum cassinoides) ja myöhäisimmät lumipalloheisit (Viburnum opulus "Roseum").

Magnoliat (Magnolia sp.) tulivat ko. viikolla kaikki jo alastomaksi, mutta atsaleoilla (Rhododendron sp.) ilmeni monivaiheista ruskaa seuraavasti koko viikon >> Osa lajikkeista oli jo alastomia, mutta edelleen jotkut sinnittelivät joko ruskahuipennuksessaan / olivat yhä vasta tulossa siihen osaksi kesäasuisina. Pihasyreenin (Syringa vulgaris) myöhäisimmät yksilöt alkoivat viimein varistua alastomiksi.

Balkaninhevoskastanja (Aesculus hippocastanum) varistui viimeisiltä puiltaankin jo alastomiksi.

Ulkomaisista harvinaisuuksista Helsingin Kaisaniemessä etelärannikolla hernekasvipuut alkoivat olemaan muutoin viimein alastomia, mutta kaikilla pysyi vielä tyypillisesti lehtien pääruoteja kiinni; valeakaasia (Robinia pseudoacacia) ja kentuckynpapupuu (Gymnocladus dioica) pitivät ruodeistaan paremmin kiinni kuin lakkipuu (Cladrastis kentuckea), kolmioka (Gleditsia triacanthos) ja maakkia (Maackia amurensis).

Eteläntrumpettipuulla (Catalpa bignonioides) säilyi edelleen yksittäisiä viimeisiä lehtiä ruskaantumassa lisää. Samettisumakki (Rhus hirta) eteni ruskassaan yhä kaksijakoisesti >> Espoon Tapiolan esimerkkiyksilö tuli alastomaksi, mutta Kaisaniemen esimerkkiyksilö oli ruskahuipennuksessaan suurimman osan viikkoa. Jalokastanja (Castanea sativa) varistui puolialastoman ja lähes alastoman välillä. Samaa teki poimuetelänpyökki (Nothofagus antarctica).

Suosypressi (Taxodium distichum) alkoi varistua vähitellen lähes täysilehtisen ja puolialastoman välillä. Viikon 45 kasvina esittelemäni kiinanpunapuu (Metasequoia glyptostroboides) pysyi vielä suurimman osan viikkoa ruskahuipennuksessaan, mutta varistui jo hieman viikon lopussa.

Siperianlehtikuusi (Larix sibirica) varistui monilta yksilöiltään kokonaan alastomaksi, mutta joissakin puissaan jäi sinnittelemään ruskaisia neulasia vähän. Monilla muilla lehtikuusilajeilla ruskahuipennus jatkui ja varistuminen oli vasta alkuvaiheessa - puolivälissä. Yksittäiset myöhäisimmät yksilöt sinnittelivät joitakin neulasiaan yhä jopa osaksi kesäasussa.

Muita luontohavaintoja >> Tuoksuasteri (Aster novae-angliae) ja saunakukka (Tripleurospermum inodorum) sinnittelivät yhä osittaisessa kukassa leudon sään turvin, mutta jotkut myöhäiset ryhmäruusut ja köynnösruusut (Rosa cv.) sekä pensashanhikit (Dashipora sp.) lopettivat viimeiset kukkimisensa jo lähes kokonaan.

Nurmikoiden vihreys ja kasvu säilyi etelärannikolla leutouden takia osittain jopa niin, että viikon mittaan yksittäisillä paikoilla jouduttiin leikkaamaan nurmikoita kasvukauden viimeisen kerran. Sisämaassa nurmikot olivat jo kellertävämpiä ja kasvu vain hyvin minimaalista leutoudesta huolimatta. Sammalet pysyivät koko alueella kosteissa ja leudoissa oloissa sen sijaan yleisesti raikkaan vihreinä.

Maaperän märkyys oli huipussaan viikon alussa, kun monin paikoin runsaat sateet aiheuttivat tulvimistakin mm. nurmikoiden notkopaikoilla ja alavilla tiivillä mailla mm. maaseudun pelloilla. Viikon loppua kohden tulvat poistuivat ja märkyys vähän helpotti. Märkyys alkoi silti haittaamaan alavilla pelloilla syysviljojen (ruis ja syysvehnä) oraita ainakin paikoin - hieman. Jokien virtaamat pysyivät pääasiassa tulvakorkeuksien alapuolella, mutta yksittäisillä alavilla seuduilla oli lievää tulvimista alkuviikolla. 

Vesistöissä pintavesien lämpötilat pysyivät koko viikon lähes samoina järvissä hyvin leutojen säiden jatkuttua; pääosin ne pyörivät vähän +5 asteen molemmin puolin ja olivat siten ajankohtaan nähden 2 - 5 astetta normaalia lämpimämpiä. Normaalisti tähän aikaan sisämaan järvissä pitäisi olla alkanut jo jäätyminen. Normaalia lämpimämpiä vedet olivat myös Suomenlahdella, muttei niin korostuneesti kuin järvissä; ulapalla lämpötilat laskivat keskimäärin hyvin hitaasti vähän +10 asteen alapuolelle ja sisälahdissa lämpötilat pysyivät +5 ja +8 asteen välillä.

Luontohavaintoihin lähteinä ovat mm.: Siitepölytiedote, Itämeriportaalin meriveden pintalämpötilaennuste ja Ympäristö.fi:n pintavesien lämpötilat.

Viikon 45 kasvivalokuva: Kiinanpunapuu (Metasequoia glyptostroboides)

Pitkittynyttä ruskahuipennusta kiinanpunapuulla (Metasequoia glyptostroboides) kuvattuna lauantaina 9.11.2013 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa.


Vaikka Etelä-Suomen luontainen ruska alkoi olla ko. viikolla jo etelärannikollakin lähes kaikkialla kokonaan ohi, niin silti ulkomaisten viljeltyjen puu- ja pensaslajien joukossa riitti yhä näyttävää ruskaa. Niistä poimin nyt esittelyyn kiinanpunapuun (Metasequoia glyptostroboides), joka on luonnonvaraisella alueellaan Kiinassa erittäin uhanalainen, iso ja nopeakasvuinen kesävihanta havupuu. Lajia kasvaa luontaisesti vuoristolaaksojen mm. kosteissa rotkoissa ja purovarsilla vain Hubein–Sichuanin raja-alueella Keski-Kiinassa.

Laji on ns. elävä fossiili ja se tuli (länsimaiselle) tieteelle ja yleisölle tunnetuksi vasta 1940 -luvulta alkaen >> Wikipedia-artikkeli kertoo näin: "Kiinanpunapuu oli tieteelle tuntematon ennen 1940-lukua, mutta se tunnettiin elinalueellaan paikallisesti. Laji sai tieteellistä huomiota ensimmäisen kerran, kun Nanjingin yliopiston professori huomasi yhden puun Modaoqin kylässä Sichuanissa vuonna 1941. Lajista kerättiin näytteitä ensimmäisen kerran vasta vuonna 1944. Aluksi näytteiden luultiin edustavan mahdollisesti uutta deltasypressilajia (Glyptostrobus), mutta vuonna 1945 lajin todettiin edustavan jotakin ennestään Kiinan luonnosta tuntematonta sukua. Vuonna 1946 lähetettiin retkikunta keräämään lisää näytteitä. Samana vuonna laji tunnistettiin kuuluvaksi aiemmin vain fossiileista tunnettuun kiinanpunapuiden sukuun Metasequoia.".

Kiinanpunapuun kaikki länsimaiset istutukset ovat siis peräisin aikaisintaan vain n. 60 - 70 vuoden takaa! Laji on tullut kuitenkin sittemmin suosituksi koristepuuksi yleisesti ympäri maailmaa lauhkealla vyöhykkeellä ja siten sen olemassaolo on turvattu luontaisen alueensa uhanalaisuudesta huolimatta. Siksikin tämän puun ottaminen viljelyyn olisi oivallinen teko täällä Suomessakin.

Täällä laji on kuitenkin arka; ongelmana on erityisesti liian lyhyt, viileä ja kuiva kesä, koska kiinanpunapuun kunnolliselle talveenvalmistautumiselle on vaatimuksena kesien kuumuus, runsassateisuus ja kunnollinen pituus. Pakkasenkestävyyttä lajille arvioidaan silti eri lähteiden mukaan jopa -29 ja -32 asteen välillä ja taimien vartuttua muutaman vuoden ajan tämä saavuttuu yhä paremmin.

Lajin menestymistä on arvioitu täällä vyöhykkeelle I ja sielläkin vain lämpimät kasvupaikat tulevat kyseeseen. Toki lajia voi yrittää kokeilla myös vähän pohjoisempana (Vyöhyke II - III), koska toisaalta kesät ovat keskimäärin etelärannikkoa vähän lämpimämpiä Varsinais-Suomen ja Uudenmaan - Kymenlaakson sisämaassa sekä Hämeessä - Etelä-Savossa (Saimaalla) ja siitähän kiinanpunapuu tykkää. Kuitenkin sisämaassa lajin talvenkeston kannalta liian ankarien talvipakkasten vaara vaanii enemmän.

Kiinanpunapuu muistuttaa paljon viime vuoden marraskuussa eli tasan vuosi sitten esittelemääni suosypressiä; linkki siitä alhaalla. Kiinanpunapuun ja suosypressin yhtäläisyyksiä ovat >> Molemmilla kesävihannat neulaset ovat kiinnittyneinä kahdentyyppisiin oksiin; talvehtiviin ja kesäoksiin / pysyvät ja varisevat oksat. Lisäksi molemmilla on pallomaiset kävyt erikoisen muhkuraisina ja uurrekuvioisina. Molemmilla hedekukinnot kehittyvät jo edelliskesänä talvehtivien oksien kärjissä riippuviin ja norkkomaisiin rykelmiin, jotka talvehtivat ja levittävät siitepölynsä seuraavana keväänä.

Erojakin on näiden lajien välillä ja parhaiten kiinanpunapuun erottaa suosypressistä kesällä lehtevänä; kiinanpunapuun neulaset ovat isompia (n. 1,5 cm:n pituuteen saakka) ja kiinnittyvät varisevissa oksissaan selkeästi kahteen säännölliseen ja tiiviiseen riviin vastakkaisille puolille, kuten yllä olevassa kuvassa havaitaan. Lisäksi nämä hyvin säännöllisen sulkamaiset varisevat oksat kiinnittyvät varsinaisiin oksiin myös säännöllisen kaksirivisesti vastakkain. Suosypressillä tämä varisevien oksien kiinnittyminen on vuorottaista ja epäsäännöllistä.

Syksyllä molemmilla lajeilla ruska ilmenee siis hyvin myöhään Etelä-Suomen oloissa alkaen lokakuun lopulla ja huippuvaihe on usein vasta selkeästi marraskuun puolella. Tänä syksynä olen kuitenkin havainnut suosypressin virittyneen Kaisaniemessä edeltäneen lämpimän kesän ansiosta vähän aikaisemmin ruskaan kiinanpunapuuhun verrattuna. Kiinanpunapuun ruska on yleensä punertavampi kuin suosypressin ruska; väreinä ovat vaihtelevan kirjavasti oranssi, punainen ja purppura sekoittuneena ruskealla erilaisiksi punaruskean sävyiksi. Yöpakkasista ruskansa saa lisää erilaisia ruskeiden sävyjä, mutta kirkkaimmillaan kiinanpunapuun ruska on täällä hyvin leutoina loka- ja marraskuina. Marraskuun jatkuminen pitkään leutona merkitsee tyypillisesti myös sitä, että ruskansa pitkittyy ja huippuvaihetta saattaa kestää jopa 2 - 3 viikkoakin ennen alastomaksi varisemista marraskuun lopussa.

Keväällä kiinanpunapuu alkaa puhjeta hiirenkorvalle jo melko varhain toukokuun alkupuolelta alkaen, mutta heleimmin vaaleanvihreä hiirenkorva - puolilehtivaihe ilmenee vasta toukokuun loppupuolella. Neulaset kasvavat aluksi ruusukkeena esille, mutta oikenevat em. sulkamaiseen kasvumuotoon kesäkuun alkupuolella. Varisevat oksat kasvavat sulkamaiseen täysikokoonsa siis pian, mutta voimakkaimmat varsinaiset versot jatkavat kasvuaan elokuulle tuottaen kärjistään koko kasvunsa ajan lisää sulkamaisia varisevia oksia.

Kesäsävyssään kiinanpunapuun neulaset ovat raikkaan vihreitä ja siten siis paljon vaaleampia kuin ainavihannilla havupuilla. Lisäksi neulasten kasvumuoto luo puun latvukseen pehmeän pitsimäistä tuntua, muttei niin paljon kuin suosypressin miniatyyrimäisempien neulasten tapauksessa.

Lajin kukinta ei onnistune Suomen oloissa, mutta eri lähteistä saamieni tietojen mukaan sen kukinta olisi suosypressiä aikaisemmin keväällä viimeistään lehtien puhjetessa eli toukokuun alkupuolella. Kävyt valmistuisivat saman kasvukauden aikana syksyllä kypsiksi, jos niitä meikäläisissä olosuhteissa muodostuisi...

Kiinanpunapuu on siis isoksi puuksi kasvava lämpimissä maissa, mutta toistaiseksi länsimaiden istutukset ovat siis vasta korkeintaan reilun 50 vuoden ikäisiä. Toisaalta vain siinä ajassa isoimmat puut ovat saavuttaneet jo peräti yli 20 metrin pituuksia! Niinpä lajista on harkittu myös metsätalouspuuta. Luontaisella alueellaan ja vanhempana muualla lämpimissä maissa laji voi saavuttaa jopa 40 - 50 metrin mitan ja runkonsa tulee alapäästään paksuksi ja lankkujuuriseksi. Kasvutavaltaan laji on kartiomainen eli kuusimainen; nuorena kapea ja vanhemmiten levenevä.

Täällä Suomessa lajista voidaan odottaa lähinnä pensasmaista pikkupuuta sen arkuuden takia; parhailla paikoilla sille voi silti vuosien mittaan kertyä pituutta yli 10 m arvioni mukaan ja siksi tuo Kaisaniemen kasvupaikka on lajille ahdas muiden arkojen lajien seassa. Lajin viljelyssä on siis syytä huomioda sille riittävä kasvutila, vaikka se aluksi saattaisi pitkään juroa pensasmaisesti!

Kiinanpunapuu vaatii kasvupaikallaan riittävästi kosteutta eli kuivuus on sille haitaksi. Paahteisuuden aiheuttamaa kuivuusongelmaa on siis vältettävä. Toisaalta täällä Suomessa liiallinen talvimärkyys voi haitata talvenkestoaan etenkin taimena, joka ilmenee esim. routavaurioina. Aurinko - puolivarjo on soveliasta valaistuksen suhteen, mutta kasvupaikan on oltava suojaisa; kuten esim. ylispuuston alla tai lämpimillä rakennusten seinustoilla / rinteillä. Toisaalta laji sietää hyvin hapantakin maata eli siinä mielessä se soveltuu tänne Suomeen viljelyyn; multavuus ja keski-runsasravinteisuus on eduksi.

Esteettisessä katsannossa kiinanpunapuun merkittävin koristeominaisuus ovat sen neulaset ja varsinkin niiden myöhäinen näyttävä ruska, joka erottuu jo muutoin hyvin alastomaksi varisseissa maisemissa pikanttina katseenvangitsijana. Yhtä myöhään ruskassa olevat lajit luovat sen kanssa hienoja lähiväriharmonioita, kuten esim. monien pohjoisamerikkalaisten punaruskavoittoisten tammien (Quercus sp.) kanssa. Toisaalta hienoa kontrastista ruskaparia sille voi hakea myöhään keltaiseksi ruskaantuvien lehtikuusten (Larix sp.) seurasta. Keväällä - kevätkesällä lajin heleän vaaleat nuoret neulaset ovat hienona parina tummille havupuille ja -pensaille. Toki pitkin kesääkin, muttei niin kontrastisesti. Toisaalta syksyn ruskansa suorastaan kirkuu tummien ainavihantien havupuiden kanssa. Alkusyksyn kirkkaille lehtipuu- ja lehtipensasruskaväreille lajin vielä kesäinen latvus on myös upea sommitteluelementti. Latvuksensa kesävihanta tekstuuri on pehmeä pari rotevalehtisille lehtipuille.

Eli kiinanpunapuullekin pätee melko sama estetiikankin suhteen kuin suosypressille; laji pääsee oikeuksiinsa näkyvillä ja / tai paraatipaikoilla.

Suosittelen kokeilemaan kiinanpunapuuta rohkeammin Etelä-Suomessa sen viljelymahdollisuuksien parantamiseksi täällä, koska kyseessä on erittäin koristeellinen havupuu ja sen luontaisen alueensa suuren uhanalaisuuden takia sen viljeleminen on hyvä teko täälläkin.

Vuoden 2012 viikon 45 kasvivalokuvaesittely >> Viikon 45 kasvivalokuva: Suosypressi (Taxodium distichum).

Poikkeuksellisia / erikoisia säätilanteita valokuvin: Etelärannikkopainotteiset runsaat sateet viikolla 45 / 2013 - Tulvimista Espoon Tapiolassa

Olen palannut luomaan säävalokuvaussarjaani uusia osia, kun olen äskettäin saanut valokuvabloggaamiselleni raamit toimivaksi. Ensin tein tänään sunnuntaina 10.11.2013 muutaman viime viikon aikana puuttuneet kaksi osaa takautuvasti valmiiksi ja mainostan niitä tässä heti alkuun linkkeinä >> Poikkeuksellisia / erikoisia säätilanteita valokuvin: Viikonvaihteen 42 / 43 kylmyyshuipennus ja sisämaan ensilumi vuonna 2013 ja Poikkeuksellisia / erikoisia säätilanteita valokuvin: Sunnuntain 3.11.2013 sakeat ja laajat sumut.

Sitten reaaliaikaisempaan säävalokuvausbloggaamiseen >> Kuluneen viikon 45 aikana runsaat sateet nousivat nimittäin taas korostettuun asemaan Etelä-Suomessa ja varsinkin etelärannikon tuntumassa. Jo edeltäneenäkin viikkona 44 sateita oli tullut varsin paljon, joten pohjalla oli jo ennen maanantaita 4.11. edellisviikolta yli 20 mm suuruisia sademääriä monin paikoin.

Ko. viikko alkoi hyvin runsailla sateilla maanantaina. Sen lisäksi tiistaina saatiin vielä reipasta kuurottaista sadetta alkupäivästä ja siihen liittyi myrskyvahinkoja aiheuttanut tuuli Varsinais-Suomesta Pirkanmaan yli koilliseen iltapäivällä. Sitten ke - la välisenä aikana sateet jäivät vain lähinnä vähäisiksi - kohtalaisiksi kuuroiksi. Kuitenkin la-su välisenä yönä etenkin etelärannikolla saatiin taas paikoin varsin rankkaa sadetta. 

Niinpä viikon 45 sademäärä on kohonnut esim. pääkaupunkiseudulla jopa yli 50 mm ja näin jopa koko marraskuun normaali sademäärä on jo käytännössä saavutettu ko. kuun ensimmäisen reilun viikon aikana! 

Runsaimpien sateiden keskittyminen etelärannikon tuntumaan on auttanut toisaalta siinä, että jokien virtaamat eivät ole nousseet Etelä-Suomessa hälyyttävästi tulvakorkeuksiin niiden valuma-alueiden oltua vähäsateisemmassa sisämaassa sen verran. Taajamatulvimista ja maaseudulla mm. peltojen painanteiden tulvimista esiintyi kuitenkin jonkin verran etenkin alkuviikosta.

Nämä suuret sademäärät ilmenivät Espoon Pohjois-Tapiolassa olevalla alavalla nurmikentällä taas voimakkaana tulvimisena. Tänä vuonna tämä nurmikenttä onkin tulvinut erikoisen usein ja kahteen otteeseen aikaisemmin näitä sateiden aihettamia tulvatilanteita sillä paikalla on jo ollut tässä säävalokuvaussarjassani >> Poikkeuksellisia / erikoisia säätilanteita valokuvin: Espoon Tapiolan erittäin runsas rankkasadekuuro sunnuntaina 1.9.2013 ja Poikkeuksellisia / erikoisia säätilanteita valokuvin: Etelärannikon - pääkaupunkiseudun rankkasateet viikolla 33 / 2013.

Viime keväänäkin ko. nurmikenttä tulvi runsaasti lumien pääsulamisen aikana >> Poikkeuksellisia / erikoisia säätilanteita valokuvin: Lumien nopea pääsulaminen ja ennätysmäiset sulamistulvat viikolla 16 / 2013.

Erikoista on kuitenkin myös se, että tälle etelärannikon paikalle sattui viime kesänä jyrkän kontrastisesti varsin ankaraa kuivuuttakin ollen näiden tulva-aikojen välissä >> Poikkeuksellisia / erikoisia säätilanteita valokuvin: Uudenmaan / etelärannikon kuivuus vs. sisämaan kosteus viikoilla 29 ja 30 / 2013.

Tästä viikon 45 / 2013 tulvimisesta Espoon Tapiolassa koostin alle 4 ottamani valokuvan sarjan, missä tulvan tilanne havainnollistuu maanantain 4.11. huippuvaiheesta torstain 7.11. poistumiseen; jo edeltävällä viikolla maanantaina 28.10. ko. paikalla oli myös tulvimista, muttei näin pahasti. Kuitenkin siitä oli jo pohjaksi tälle tulvimiselle. Ko. valokuvat ovat kronologisesti ylhäältä alaspäin lukien uusimmasta vanhimpaan.

Loppuviikon osalta tuo la-su välinen rankkasade todennäköisesti palautti tulvimista ko. Tapiolan paikalle jälleen, mutta siitä palaan ottamaan alueelle selvää huomenna maanantaina 11.11.; todennäköisesti uudesta tulvalammikosta saattaa olla silloin jotain vielä jäljellä ja lisään mahdollisesti päivityksessä alla olevaan kuvasarjaan ylimmäiseksi siitä yhden valokuvan... Päivitys 13.11.2013 klo. 00:10: En lisää kuvaa, koska jonkin verran uusiutunut tulvalammikko oli jo lähes imeytynyt maahan ja en saanut riittävän hyvää kuvaa auringonlaskua vasten.


Espoon Pohjois-Tapiolan tulvatilanteita kuvasarjana viikolla 45 / 2013 valokuvattuna samasta kuvakulmasta samalle nurmikentälle >>

Tulvatilannetta nurmikentällä Espoon Pohjois-Tapiolassa valokuvattuna torstaina 7.11.2013 klo. 09:48; edeltäneen yön aikana tulvavesi oli viimein imeytynyt maahan, mutta nurmikko jäi heikon haihdunnan takia litisevän märäksi seuraavaan la 9.11. - su 10.11. välisen yön rankkasateeseen asti. Torstai oli jo toinen peräkkäinen hyvin leuto, mutta samalla osaksi auringonpaisteinenkin päivä; erikoista tavallaan sekin.

Tulvatilannetta nurmikentällä Espoon Pohjois-Tapiolassa valokuvattuna keskiviikkona 6.11.2013 klo. 13:02; sateiden jäätyä tiistain alkupäivän jälkeen vähäisemmiksi kuuroiksi alkoi tulvajärven madaltuminen näkymään selvemmin; nurmikon kellastuminen alkoi liikamärkyydessä voimistumaan tällä kohdalla. Ko. päivänä marraskuussa harvinainen auringonpaistekin pääsi osaksi ilahduttamaan leudossa säässä.

Tulvatilannetta nurmikentällä Espoon Pohjois-Tapiolassa valokuvattuna tiistaina 5.11.2013 klo. 11:35; tiistaina alkupäivällä vettä satoi vielä sen verran runsaasti, että tulvajärven madaltuminen oli vasta hyvin hidasta. Kuvassa näkyy edellispäivään verrattuna paljon tuulisempi tilanne aallokkona hyvin konkreettisesti; tälläkin paikalla lounaistuulipuuskat olivat ajoittain kovia, vaikka myrskyiset puuskat jäivät paikan luoteispuolelle em. tapaan.

Tulvatilannetta nurmikentällä Espoon Pohjois-Tapiolassa valokuvattuna maanantaina 4.11.2013 klo. 15:23; ko. päivän yöstä iltapäivään saakka satoi hyvin runsaasti vettä Etelä-Suomessa ja esim. tällä pääkaupunkiseudun paikalla vuorokauden sademäärä oli arviolta jopa yli 30 mm! Kuvanottohetkellä sade oli juuri tunnin sisällä lakannut ja heikossa tuulitilanteessa laajimmillaan ollut tulvajärvi oli jännän peilityyni.

Viikon 44 sää vuonna 2013: Tavanomaista leudompaa, kosteaa, runsaspilvistä ja epävakaista; ti - to tilapäinen normaalikolea poutavaihe (Päivitetty!)

Yleiskuvaus viikon 44 - 2013 säästä Etelä-Suomeen: Jakson sää oli lähes koko ajan tavanomaista leudompi ja kostean epävakainen länsi-lounaisvirtauksissa, mutta su-ma aikana Britteinsaarilta Etelä-Skandinavian kautta Baltiaan ulottuneen rajun myrskymatalapaineen jälkipuolella tilapäisesti tiistain illasta torstain iltaan oli kylmempi vaihe, missä vähäpilvisessä poutasäässä sattui viikon ainoa heikon yöpakkasen - hallan hetki torstain yölle - aamulle. Leudointa oli ennen sitä ma - ti, jolloin lämpötilat olivat pääasiassa sisämaata myöten yötäpäivää yli +5 asteessa ja etelärannikolla - lounaassa ajoittain +10 asteen paikkeilla. Viikonloppuna oli myös leutoa, mutta +10 astetta ei enää saavutettu ja lisäksi sunnuntaina kylmeni tyynessä ja erittäin sumuisessa (Poikkeuksellisia / erikoisia säätilanteita valokuvin: Sunnuntain 3.11.2013 sakeat ja laajat sumut) säässä sisämaassa alle +5 asteen. Runsaimmat sateet tulivat maanantain illalla ko. myrskymatalapaineeseen liittyen ja toisaalta perjantaina; paikoin yli 20 mm yhteensä. Leuto sää ylläpiti kasvukautta vielä osittaisena etenkin etelärannikolla; monet vihreinä säilyneet ruohovartiset lajit jatkoivat kasvuaan.

Euroopan mittakaavassa historiallinen tapahtuma oli siis jopa hirmumyrskypuuskia sisältäneen matalapaineen osakeskuksen liike Länsi-Euroopasta Etelä-Skandinavian kautta Etelä-Suomeen maanantain aikana; rajuimmat tuulet olivat sen eteläreunalla ja jäivät ulottumatta Suomeen (Poikkeuksellisen raju myrsky kylvänyt paljon tuhoa Länsi-Euroopassa ja Skandinavian eteläosissa: Myrskyuutisten kooste - Etelä-Suomessa myrsky jäämässä vaisuksi). 

Myrskymatalapaineen jälkipuolella myös manner-Eurooppa sai laajasti viileämpää ja vähän kuivempaa säätä muutamaksi päiväksi syrjäyttäen takakesän ja tuoden ke - pe aikana monin paikoin hallaakin korkeapainesäässä. Takakesä jatkui kuitenkin lähes koko ajan Mustanmeren länsipuolella. Toisaalta ko. myrskymatalapaineen sääsysteemit toivat Länsi-Venäjälle erittäin leudon annoksen alkuviikolla ja se toi jopa Uralille tilapäisen suojasään keskeyttäen siellä muutoin lähes koko ajan vallinneen melko ankaran pakkastalven; kovimmat pakkaset -20 ja -30 asteen välillä. Uralin lumipeitteet jatkoivat kasvuaan yli 50 cm:n. Lapissakin oli lähes koko ajan melko talvista ja lumisateitakin tuli viikon matalapaineista. Loppuviikolla Atlantin matalapainetoiminta suuntautuikin osakeskuksineen Fennoskandian pohjoisosiin ja samalla leuto ja kostea lounaisvirtaus vallitsi taas laajasti manner-Euroopassa, Fennoskandian eteläosissa ja lopulta uutena leutona annoksena myös Länsi-Venäjän eteläosissa. Välimerellä jatkui lämmin syyskesä.

Ruskan huippuvaihe oli vesittymässä manner-Euroopan alueella edeltäneen viikon erittäin leutojen - jopa kesäisen lämpimien säiden takia, mutta tällä ko. viikolla se eteni laajalla alueella itä- ja keskiosissaan sekä vähitellen myös länsiosissa ja etenkin Britteinsaarilla. Monivaiheisuus ja eriaikaisuus eri puulajien kesken oli korostunutta. Itä-Euroopassa ja Länsi-Venäjän eteläosissa ruskan huippuvaihetta alkoi olla enää Mustanmeren ympäristössä, mutta takakesä jumitti ruskan etenemistä Mustanmeren länsipuolella. Laikuttainen ruskan alkuvaihe alkoi edetä vähitellen yhä enemmän Välimeren viileimmille alueille. Ruskan lähes kokonaan päättymisen alue eteni Etelä-Skandinaviassa ja Baltiassa sekä viipyi vielä Suomessa etelärannikolla. Venäjällä se alue vallitsi pääasiassa n. Moskovan tasalta lähes Mustanmeren rannalle. Täysin talvistuneet / ruskattomat alueet olivat täten saavuttaneet etelärajaltaan ko. viikolla Fennoskandiassa jo Etelä-Suomen tasan ja Venäjällä lähes Moskovan tasan. Samoin vuoristoissa oli jo laajasti toteutunut ruskan kokonaan loppuminen, kuten Skandinaviassa ja Alpeilla. 

Euroopan mittakaavassa em. tilanteet ilmenivät tarkemmin näin: Wetter3 -arkisto A ja Wetter3 -arkisto B (Esim. valinnat "Niederschlagstaerke und -form" ja "2 m Temperatur" tuovat tuttuja sääkarttatyyppejä).

Maanantai 28.10.2013: Laajan matalapaineen keskusalue levisi vähitellen Skotlannin pohjoisreunalta kohti Fennoskandian pohjoisosaa. Samalla sen eteläreunalla hirmumyrskytuulia nostattanut pieni ja pippurinen matalapaineen osakeskus siirtyi päivän aikana nopeasti Britteinsaarten eteläosista Tanskan ja Etelä-Ruotsin yli kohti Etelä-Suomea: hirmumyrskyiset tuulet olivat matalan keskuksen eteläreunalla ja jäivät täpärästi tulematta tarkastelualueelle. Tuo myrskymatalapaine alkoi tuomaan mukanaan manner-Eurooppaan lännestä viileämpää ilmaa, mutta erittäin leuto sää pysyi vielä ennen sitä Itä-Euroopassa, Baltiassa ja Länsi-Venäjän eteläosissa; Mustanmeren länsipuolella oli yhä poikkeuksellisen kesäistä. Uralilla pysyi talvinen pakkassää. Tarkastelualueella edellisillasta alkaen koilliseen ylittäneen okluusiorintaman vesisateita oli vielä yöllä utujen ja sumujen kera, mutta sen jälkeen oli pääasiassa poutaa alkuiltaan saakka runsaan alapilvikannen kera ja utu hälveni vähän. Myrskymatalapaineen sadealue saapui illalla runsaana lounaasta ja ennen sitä alapilvikansi kokkaroitui jonomaisiksi muodostelmiksi voimistuneen tuulen takia. Tuulensuunta vaihteli etelän ja lännen välillä ollen voimakkuudeltaan aluksi kohtalaista - navakkaa ja illalla ajoittain kovapuuskaista. Lämpötila vaihteli koko päivän +10 asteen vaiheilla; ajoittain oli reilut +10 astetta etelärannikolla - lounaassa. 

Tiistai 29.10.2013: Myrskymatalapaine raivosi vielä yöllä siten, että sen keskus ylitti Etelä-Suomea koilliseen ja myrskytuulet velloivat sen eteläpuolella Baltiassa. Aamusta alkaen se nopeasti heikkeni ja siirtyi Vienanmerelle sulautuen osaksi Fennoskandian länsi-pohjoisosaan asettuneeseen laajempaan matalapaineeseen. Illalla matalapaine alkoi jonoutua Lapin - Uralin välille. Manner-Euroopassa viileämpi ja kuivempi länsivirtaus valtasi alaa idemmäksi, mutta samalla Fennoskandian matalapaine työnsi hyvin leutoa säätä rintamasateineen Mustanmeren länsipuolen kesäsääalueelta vielä lisää Venäjälle ja Uralilla alkoi suojasää. Tarkastelualueella yöllä oli myrskymatalapaineen keskuksen reitin mukaan vaihtelevasti tyyntä ja ajoittain kovia etelä-lounaispuuskia runsaan pilvisyyden liikuttua vinhaa vauhtia kuurottaisten sateiden kera. Aamusta alkaen pilvipeite alkoi ajoittain rakoilemaan, mutta sadekuuroja tuli yhä ajoittain ja paikoin ravakoina. Illalla kuurot vähenivät ja kumpukerrospilvipeite alkoi selvemmin rakoilemaan. Aamusta alkaen länsituuli oli navakkapuuskaista; illan mittaan se heikkeni ja alkoi kääntyä luoteeseen. Lämpötila oli yöllä vielä +10 asteen vaiheilla, mutta laski aamuksi +5 ja +8 asteen välille. Iltapäivällä lämpötila nousi vielä takaisin parisen astetta, mutta laski illalla +5 asteen vaiheille; kylmintä sisämaassa.

Keskiviikko 30.10.2013: Matalapainetta pysyi heikkenevänä jonona Lapista Uralille, minkä eteläpuolella viileä länsivirtaus alkoi päästä vähitellen Venäjällekin ja samalla Uralille alkoi tulla Jäämereltä uudestaan talvista pakkasilmaa. Manner-Eurooppaan työntyi lännestä kapeana kiilana viileä korkeapaine ja kylmää korkeapaineen selännettä syntyi Skandinaviaan alkaen tulla Suomeen illalla. Islannin lounaispuolella vellonut uusi laaja ja voimakas matalapaine toi rintamasysteemeitä lännestä Britteinsaarille. Tarkastelualueella yöllä - aamulla alapilvikantena ollut kumpukerrospilvisyys aukkoili ajoittain lähes selkeäksi sääksi, mutta varsinaisesti laajasti lähes - kokonaan selkeää oli iltapäivästä alkaen koko loppupäivä kuulaan kirkkaassa ilmamassassa; merellä säilyi runsaampaa pilvisyyttä lähes koko päivän. Länsi-luoteistuuli oli enimmäkseen heikkoa - kohtalaista ja illalla tuulet tyyntyivät vähitellen. Yölämpötila oli sisämaassa +1 ja +4 asteen välillä ja etelärannikolla +5 asteen vaiheilla. Päivälämpötila oli sisämaan +5 asteen vaiheilta etelärannikon +7 ja +10 asteen välille. Illalla sisämaassa alkoi jo pakastumaan.

Torstai 31.10.2013: Manner-Eurooppaan kiilana tullut korkeapaine alkoi vahvistua itäosiltaan Mustanmeren luoteiskulmalle. Lapin - Uralin jonomainen matalapaine heikkeni ja kaikkosi itään. Samalla laaja ja voimakas matalapaine asettui keskukseltaan lähemmäksi Islannin eteläreunaa ja kierrätti epävakaista säätä rintamasysteemeineen etelä-kaakkoispuolitseen länsilounaasta etenkin Fennoskandiaan; samalla matalapaineen osakeskuksia syntyi reunoillaan. Tämän myötä manner-Eurooppaan ja Fennoskandiaan alkoi tulla uudestaan leudompaa ilmaa lounaasta, mutta Mustanmeren länsipuolinen takakesä heikkeni vähän ja Venäjällä etenkin pohjoisessa oli aikaisempaa kylmempää. Uralilla talvipakkanen ankaroitui edelleen. Tarkastelualueella yöllä - aamulla oli selkeää, mutta aamupäivästä alkaen lännestä tulleen okluusiorintaman pilvisyys saapui vaiheittain ensin yläpilviharsoina ja paksuuntuen verhopilvien kautta täysipilveen. Illalla tuli vähän rintaman vesisateita ja utu lisääntyi. Yöllä - aamulla oli lähes tyyntä - heikkoa länsituulta. Aamupäivästä ja lännestä lähtien lounaistuuli voimistui ja oli illalla ajoittain navakkaa. Yölämpötila oli +1 ja -3 asteen välillä; leudointa etelärannikolla. Iltapäivällä lämpötila oli sisämaassa +5 asteen vaiheilla ja etelärannikolla - lounaassa vähän sen yli; illalla lämpötila kohosi koko alueella +6 ja +10 asteen välille; leudointa lounaiskolkassa.

Perjantai 1.11.2013: Laajan matalapaineen keskusalue hivuttautui vähitellen Islannin eteläreunalta idemmäksi; samalla sen reunoilla muodostuneet matalapaineen osakeskukset olivat seuraavat: Lännestä tuli yksi Englanninkanaaliin ja toinen Irlannin länsipuolelle. Fennoskandiassa ensimmäinen siirtyi lounaasta Vienanmerelle ja toinen tuli illalla Pohjanlahdelle. Runsassateisia rintamasysteemeitä siirtyi täten leudossa ja kosteassa lounaisvirtauksessa monimutkaisesti Britteinsaarilta Fennoskandian yli koilliseen ja Länsi-Venäjän eteläosiinkin alkoi tulla Euroopasta uudestaan leudompaa ilmaa. Lapissa pakkanen silti kiristyi vähän ja Uralilla jatkui kova talvipakkanen. Tarkastelualueella yöllä oli tilapäisesti rakoilevaa pilvisyyttä, mutta rintamasateita tuli aamuksi lisää länsilounaasta udun yhä tihennyttyä. Noin puoliltapäivin sateiden loppumisen takareunalla kuurosateet olivat paikoin rankkoja. Iltapäivällä oli vaihtelevapilvisen poutaa ja udutonta, mutta illalla länsilounaasta tuli taas runsasta pilvisyyttä, utua ja kuurottaista sadetta. Lounais-länsituulet olivat enimmäkseen heikkoja - kohtalaisia; ajoittain navakoita etelärannikolla. Lämpötila pysyi koko päivän +5 ja +9 asteen välillä; leudointa etelärannikolla - lounaassa.

Lauantai 2.11.2013: Alkuperäinen laaja matalapaine jäi heikkenemään islannin ja Norjan välille, mutta osakeskukset liikkuivat: Irlannin länsipuolinen voimistui rajuksi matalapaineeksi Britteinsaarille ja Englanninkanaalin osakeskus siirtyi heikkona Itämeren eteläosiin. Fennoskandian keskiosista osakeskus siirtyi heikkona vähitellen Vienanmeren itäpuolelle. Kokonaisuutena manner-Euroopasta Fennoskandian eteläosiin vallitsi yhä hyvin leuto ja kostea lounaisvirtaus ja leutous vahvistui Länsi-Venäjän eteläosissa; illalla virtaus alkoi tyyntyä Fennoskandiassa. Lapissa ja Venäjän Jäämeren lähellä jatkui yhä talvi heikkona ja Uralilla ankarana. Tarkastelualueella pilvisyys jatkui pääosin runsaana ja ilma utuisena, mutta ajoittain pilvipeite rakoili, kuten yöllä ja illalla. Ajoittain tuli tihku- ja kuurosateita; etenkin iltapäivällä. Tuulet olivat aluksi heikkoja - kohtalaisia ja alkoivat kääntyä länsilounaasta enemmän etelään; illalla tuulet alkoivat tyyntyä. Lämpötila pysyi etelärannikolla koko ajan +6 ja +9 asteen välillä. Sisämaassa lämpötila oli lähes sama iltapäivällä, mutta yöllä ja illalla rakoilleessa pilvisyydessä +2 ja +5 asteen välillä.

Sunnuntai 3.11.2013: Fennoskandian itäosissa (Suomessa) virtauskenttä oli aluksi tyyni, kun heikkoa matalapaineiden osakeskusjonoa siirtyi Itämeren eteläosista Baltian kautta Uralin eteläosiin. Britteinsaarilta siirtyi voimakas matalapaine vähitellen Etelä-Norjaan ja sen okludoituva rintamasysteemi tuli lounaasta illalla Etelä-Suomeen. Länsiluoteesta kiilautui uutta matalapainetta Irlannin eteläreunalle. Hyvin leuto ja kostea lounaisvirtaus kaikkosi Britteinsaarilta sinne pohjoisesta tulleen kylmän annoksen myötä, mutta jatkui manner-Euroopassa etenkin itäosissa ulottuen Länsi-Venäjän eteläosiin; Mustanmeren länsipuolella oli taas takakesä. Lapista lähes Uralille säilyi heikko talvi ja itse Uralilla ankara talvi. Tarkastelualueella yöllä syntyi tyyntyneessä tuulessa yleisesti sakeaa sumua, joka säilyi osassa aluetta iltapäivään saakka ja joka tapauksessa oli utuista sumun hälvettyäkin. Runsas ja yhtenäinen pilvisyys vallitsi myös ja illalla saapuivat rintamasateet tihkutuiskuna ja kuurottaisina sateina. Samalla viimeisetkin sumut hälvenivät tuulten myötä. Aluksi oli siis laajasti tyyntä - lähes tyyntä, mutta iltapäivällä etelä-kaakkoistuulet voimistuivat lännestä alkaen ja olivat illalla kohtalaisia - navakoita. Lämpötila laski yöllä ja oli sitten aamusta alkaen lähes koko loppupäivän etelärannikolla +5 asteen vaiheilla - vähän yli ja sisämaassa +1 ja +4 asteen välillä; illalla etenkin lounaassa lämpötila kohosi ja alkoi ylittää +5 astetta yhä enemmän.

Alkaneen viikon 45 sääennuste Etelä-Suomeen (Päivitetty!): Toteutuneen sään osuus kattaa taas jo melkein koko viikon 45, mistä saattaa tulla tapa toistaiseksi jatkoviikoillekin >> Nyt toteutunutta säätä on ma - la välinen aika, jolloin maanantaina runsas sadealue ylitti tarkastelualuetta vähitellen koilliseen. Tähän sadealueeseen liittyi rajuksi voimistunut pieni matalapaineen osakeskus, joka siirtyi Suomen kaakkoiskulmaa viistäen koilliseen; myrskytuulia ei tullut Suomeen. Sen sijaan tiistaina heti perään toisen pienen matalapaineen yhteydessä rajuja tuulia esiintyi Varsinais-Suomesta Pirkanmaan yli koilliseen ja myrskytuhoja ilmeni. Ilmamassat pysyivät siinäkin vaiheessa tavanomaista leudompina ja sama jatkui myös ke ja to sateiden jäätyä kuitenkin tiistaita vähäisemmiksi kuuroiksi ja pilvipeitekin rakoili ajoittain sen verran, että aurinkoakin nähtiin keskipäivisin. Pe ja la eivät tuoneet siihen merkittävää muutosta, vaan lounaasta virtasi edelleen hyvin leutoa ilmamassaa ja runsas pilvisyys rakoili kuurosateiden kera ajoittain; la oli pilvisintä. Seuraavassa raportissa tarkemmin näistä.

Jatkossa eli aluksi sunnuntaina lounaasta tuleva matalapaine kastelee jo tänä yönä tarkastelualuetta paikoin taas runsaasti ja sunnuntaina aamulla eteläisin osa saattaa saada myrskytuulia. Iltapäivällä alkaa kuitenkin vähitellen poutaantua, mutta kuurosateita saadaan aluksi. Lämpötilat ovat vielä varsin leutoja pääosin yli +5 asteessa. Ma - ti sattuu matalapaineen jälkipuolinen kylmempi hetki lännestä käsin ja samalla sää on vähäpilvisen poutaista; ma-ti yönä on siksi odotettavissa heikkoa yöpakkasta yleisesti korkeapaineen selänteessä. Tiistaista alkaa kuitenkin taas useamman päivän jatkuva leutojen länsi-lounaisvirtausten aika, jossa sää on runsaspilvistä, ajoittain rintama- ja kuurosateista sekä kosteaa utuineen ja mahdollisesti ajoittain sumuineenkin. Lämpötilat kohoavat taas plussalle yötäpäivää, mutta +5 asteen ylitykset alkavat silti jäämään jo lähinnä vain etelärannikon ja lounaiskolkan asiaksi. Sateet tulevat silti sisämaassakin ehkä itäkolkkaa lukuun ottamatta pääasiassa vetenä eikä talvesta ole siksi Lappia lukuun ottamatta vaaraa.

Euroopan mittakaavassa leutoa säätä siis piisasi jo tämän kuluneenkin viikon 45 aikana edelleen laajasti manner-Euroopassa ja viikon puolivälin paikkeilla erityisen poikkeuksellisesti Länsi-Venäjän eteläosissa, jolloin Uralilla koettiin myös parin - kolmen päivän lumia sulattanut suojasää. Leutoudessa alkoi kuitenkin olemaan manner-Euroopankin alueella yhä enemmän syksyn tuntua ja alkavalla viikolla 46 syksy vahvistaa otettaan siellä huolimatta Atlantin matalapainetoiminnan Fennoskandiaan länsilounaasta syöttämästä leudosta ilmamassasta viikon loppupuoliskolla. Korkeapainetilanteissa alkaa nimittäin kylmenemään myös esim. Ranskan - Saksan - Puolan alueilla väkisinkin niin, että öisin on hallaa - heikkoa yöpakkastakin. Silti talvi näyttää pysyvän kurissa edelleen myös viikolla 46 ja siksi yhä vain Lapissa ja siitä Uralille talviset säät ovat mahdollisia...

Päivitys keskiviikkona 13.11.2013 klo. 22:15: Tähän väliin lyhyttä tarkennusta loppuviikon säästä, koska ehdin tekemään seuraavan viikkosääraportin jälleen vasta kuluvan viikon to - la välisenä aikana >> Eilen oli siis leuto vesisadepäivä voimakkaissa lounais-länsituulissa, mutta tänään keskiviikkona on ollut pilvipoutainen ja länsituuleltaan vähitellen viilentynyt päivä. Huomenna torstaina länsivirtauksen keskeyttääkin vähäpilvinen korkeapaineen selänne, missä etenkin sisämaassa jo tulevana yönä sekä vielä seuraavanakin voi olla heikkoa pakkasta; vaihtelevapilvisen poutaisessa iltapäivässä lämpötila on niukasti plussalla. Pe - la Norjanmereltä Jäämerelle siirtyy hyvin voimakas matalapaine, joka voimistaa taas tuoksi ajaksi leudon länsivirtauksen tarkastelualueelle ja runsaammassa pilvisyydessä vähäisiä vesisateita voi tulla ajoittain. Lämpötila voi kohota sisämaassakin yli +5 asteen la mennessä. Näillä näkymin la-su aikana Keski-Fennoskandian kohdalta lännestä siirtyy nopeasti raju matalapaineen osakeskus itään ja siinä yhteydessä länsi-luoteistuulet voivat olla myrskyisän rajuja matalapaineen lounaiskulmalla. Tämä matalapaine tuonee ainakin tilapäisesti perässään kylmempää ilmaa luoteesta ja heikkoa pakkasta voi taas tulla su-ma väliseksi yöksi, mutta ainakin alkuviikoksi 47 lounaasta olisi tulossa taas leudompi annos matalapaineen painopisteen jäädessä Länsi-Eurooppaan - Britteinsaarille - Norjanmerelle...

Sääennusteisiin lähteenä on mm.: Weatheronline, Expert Charts.

Luontohavaintoja viikolta 44 - 2013: Ruska alkoi siis päättymään Etelä-Suomessa jo kokonaan laajalla alueella lukuun ottamatta aivan etelärannikkoa ja tämä aikataulu on ollut nyt viime vuotta vähän varhaisempi, mutta silti melko normaali. Seuraavia ruskatilanteita oli silti edelleen ja osa kasveista pysyi yhä jopa osittain kesäasussakin >>

Luonnossa kaikki koivut (Betula sp.), lepät (Alnus sp.) sekä haapa (Populus tremula) olivat jo muutoin täysin alastomia etenkin sisämaassa, mutta viikon mittaan vielä etelärannikolla ilmeni yksittäisiä ko. lajien osittain lehteviä ja ruskaisia puita. Viljelty pylväshaapa (Populus tremula "Erecta") oli jo osittain varistunut etenkin sisämaassa, mutta saavutti pääosaltaan ruskan huipentumansa alkuviikolla ja alkoi jo varistua lähes alastomaksi viikon lopussa.

Raita (Salix caprea) ja monet pajut olivat sisämaassa jo pääosin alastomia, mutta etenkin etelärannikolla monien niiden ruskahuipentumaa sekä säilyi että jopa vasta saavuttuikin viikon mittaan. Viikon lopuksi ruskaisia raitoja oli enää etelärannikolla. Istutetuista pajuista hopeasalava (Salix alba "Sibirica") oli tulossa lähes alastomaksi - osittain jo alastomaksi, mutta monet muut salavat olivat vielä runsaassa lehdessä etenemässä ruskahuipennuksessaan. Harvinainen toisusupaju (Salix urbaniana) / (Toisusu urbaniana) saavutti myös ruskahuipennustaan etelärannikolla.

Kanadanpoppeli (Populus X canadensis "Regenerata") saavutti viimein ruskaantumisensa kunnolla, mutta alkoi varistaa lehtiään keskenruskaisena eli osittain vihreinä viikon mittaan. Monet muut poppelilajit olivat jo ehtineet varistua alastomiksi - lähes alastomiksi ko. viikolle mennessä. 

Metsätammella (Quercus robur) ruskaantuminen ilmeni vielä kaksijakoisesti niin, että varhaisimmat puunsa alkoivat olla täysin alastomia ko. viikolla, mutta myöhäisimmät etenivät vielä ruskahuipennuksensa ruskealehtisissä vaiheissa ja alkoivat varistua kunnolla vasta aivan viikon lopussa. Punatammi (Quercus rubra) noudatti yhä lähes samaa kaavaa.

Pohjoisamerikkalaisista tammilajeista keltatammi (Quercus muehlenbergii) ja mustatammi (Quercus velutina) etenivät ruskahuipennuksessaan etelärannikolla (Kaisaniemessä) väreinään varsinainen ruska ja pakkasvaurioruska sekaisin. Otatammi (Quercus palustris) ja keskilännentammi (Quercus ellipsoidalis) olivat ruskaantumisessaan ja alastomaksi varisemisessa pidemmällä, mutta jälkimmäinen alkoi jättämään lehtiään paljon talveksi oksilleen.

Amerikanpyökki (Fagus grandifolia), euroopanpyökki (Fagus sylvatica) ja euroopanvalkopyökki (Carpinus betulus) alkoivat varistua suurimmaksi osaksi alastomaksi viikon mittaan. Vuorijalava (Ulmus glabra) ja kynäjalava (Ulmus laevis) tulivat viimeisiltä osiltaankin täysin alastomaksi viikon mittaan. Viimeisen eli kolmannen ruskavaiheen metsävaahterat (Acer platanoides) olivat vielä viikon alussa ruskahuipennuksessaan monin osin, mutta varistuivat viikon lopuksi nopeasti jo melkein alastomiksi. Sen sijaan niverävaahtera (Acer campestre) tuli viikon ajaksi ruskahuipennukseensa. Vuorivaahtera (Acer pseudoplatanus) on noudattanut ruskaantumisessaan suunnilleen metsävaahteran kolmannen ruskavaiheen puiden tapaa.

Seuraavissa viljellyissä puissa ja pensaissa säilyi vielä viikon mittaan lehtiä ja ruskaa osittain / joissakin yksilöissä muiden yksilöidensä varistuttua jo alastomiksi >> Jotkut omenapuut (Malus sp.), koivuangervo (Spiraea betulifolia), seppelvarpu (Stephanandra incisa), amerikantaikapähkinä (Hamamelis virginiana), myöhäiset onnenpensaslajit (Forsythia sp.) sekä norjanangervo (Spiraea "Grefsheim"). Eniten nämä olivat lehteviä etelärannikolla.

Monet kuusamat (Lonicera sp.) ja jasmikkeet (Philadelphus sp.) olivat lähes samassa tilanteessa, mutta monin paikoin enemmän lehteviä ja osittain yhä kesäasussakin sekä keskenruskaisena varistumistaan vähitellen jatkaneita. Höyhenpensasta (Fothergilla major), neilliaa (Neillia sinensis) ja kerriaa (Kerria japonica) koski lehtevyys samankaltaisesti, mutta niillä oli ruska näyttävämpää ja osittain ruskahuipennuksessa. Kellokuusama (Kolkwitzia amabilis) ruskaantui vähitellen haaleasti osittain kesäasuisena ja alkoi varistaa lehtiään keskenruskaisina. Villaheisi (Viburnum lantana) varisti lehtiään yhä osittain keskenruskaisina, joten sen ruskahuipennus alkoi vesittymään. Sen sijaan kohti näyttävämpää ruskahuipennusta eteni hammasheisi (Viburnum dentata) ja värihuipennuksessa oli jo edellisviikon puoleltakin viitaheisi (Viburnum cassinoides). Lähes sama koski myös lumipalloheisiä (Viburnum opulus "Roseum"). Nämä ruskatilanteet koskivat lähinnä etelärannikolla tehtyjä havaintoja; sisämaassa monet olivat varistuneempia yleisistä lajeista.

Hapankirsikalla (Prunus cerasus) ja imeläkirsikalla (Prunus avium) osa puistaan oli jo alastomia - lähes alastomia, mutta etenkin ensin mainitulla osa puista oli myös ruskahuipennuksessa - tulossa siihen. 

Aikaisemmista yöpakkasista lehtevinä selvinneet magnoliat (Magnolia sp.) alkoivat ohittaa viimeisiltä osiltaankin parasta ruskavaihettaan ja olivat viikon lopussa jo melkein alastomia. Osa atsaleoista (Rhododendron sp.) sen sijaan joko pysyi ruskahuipennuksessaan tai saavutti sitä lisää. Jotkut lajikkeet olivat jopa edelleen vasta osittain ruskaantuneita koko viikon. Pihasyreenin (Syringa vulgaris) myöhäisimmät yksilöt sinnittelivät edelleen varsin runsaslehtisinä ja osittain jopa kesäasussa; toisaalta varistuivat haalean keskenruskaisina vähitellen.

Balkaninhevoskastanjan (Aesculus hippocastanum) jotkut puut pysyivät vielä osittaisessa lehdessä ruskaisina; suurin osa alkoi tulla kokonaan varistuneiksi. 

Ulkomaisista harvinaisuuksista Helsingin Kaisaniemessä etelärannikolla seuraavat olivat varistumassa pakkasvaurioituneina puolilehtisen ja lähes alastoman välillä >> Valeakaasia (Robinia pseudoacacia), kolmioka (Gleditsia triacanthos) ja kentuckynpapupuu (Gymnocladus dioica); kaikilla näillä jäivät hernekasvipuille tyypilliseen tapaan lehtien pääruodit suurimmaksi osaksi vielä oksiin kiinni. Lakkipuu (Cladrastis kentuckea) ja maakkia (Maackia amurensis) olivat jo selvästi alastomampia / kokonaan alastomia, mutta niilläkin lehtiruoteja pysyi vielä paljon kiinni oksillaan.

Eteläntrumpettipuulla (Catalpa bignonioides) säilyi kuin ihmeen kaupalla vielä muutamia lehtiä kiinni selvinneenä aikaisemmista yöpakkasista ja ne alkoivat ruskaantua keltaisiksi. Samettisumakki (Rhus hirta) eteni ruskassaan kaksijakoisesti; Espoon Tapiolan esimerkkiyksilö varistui jo lähes alastomaksi, mutta Kaisaniemen esimerkkiyksilö pysyi runsaslehtisenä ja alkoi lähestyä vähitellen ruskahuipennustaan. Jalokastanja (Castanea sativa) saavutti viikon aikana ruskahuipennuksensa ja alkoi varistumaan. Tulppaanipuu (Liriodendron tulipifera) oli vielä alkuviikolla osittain lehtevä ruskaisena, mutta varistui viikon mittaan alastomaksi. Osittain lehtevä ruskahuipennuksessaan oli poimuetelänpyökki (Nothofagus antarctica).

Suosypressi (Taxodium distichum) pysyi yhä runsasneulasisena ja ruskahuipennuksensa muuttui vähitellen tummemman ruskeaksi. Kiinanpunapuu (Metasequoia glyptostroboides) saavutti ruskahuipennuksensa monen punertavan- ja ruskeankirjavana ja alkoi pysyä siinä.

Siperianlehtikuusi (Larix sibirica) varistui hitaasti puolialastoman ja jo lähes alastoman välillä. Muilla lehtikuusilajeilla monet puunsa saavuttivat viimein ruskahuipennuksen ja osa alkoi varistumaan jo lähes puolialastomiksi. Toisaalta yhä joitakin ko. suvun puita säilyi vielä osittain kesäasussakin.

Muita luontohavaintoja >> Leutojen säiden turvin yhä osittain kukkivina säilyivät / etenivät tuoksuasteri (Aster novae-angliae), jotkut myöhäiset ryhmäruusut ja köynnösruusut (Rosa cv.), pensashanhikit (Dashipora sp.) sekä luonnossa saunakukka (Tripleurospermum inodorum); näistä eniten kukintaansa lopettivat pensashanhikit.

Nurmikoiden vihreys pysyi monin paikoin hyvänä etenkin etelärannikolla, mutta sisämaassa oli paljon osittain kellertäneitä nurmikoita. Leudot säät kuitenkin kasvattivat sielläkin vähän vihreimpiä nurmikoita, mutta varsinkin etelärannikon vetreimmät nurmikot jopa kasvoivat jo leikattaviksi. Sammaleiden juhlakausi jatkui leudoissa ja kosteissa oloissa ja viimeisiä sieniäkin ilmestyi näissä oloissa.

Maaperä pysyi hyvin kosteana ja märkänä; maanantain runsaista sateista syntyi taas jopa lievää tulvimista mm. peltojen ja nurmikoiden notkopaikoilla - muilla alavilla ja tiiviillä mailla. Ojissa ja joissa tulvimista ei sen sijaan merkittävästi syntynyt, vaikka molemmissa virtaamat olivat aikaisempia viikkoja voimakkaampia.

Vesistöissä pintavesilämpötilat asettuivat pysymään viikon leudoissa säissä melkein samoille lukemille pitkin koko viikkoa: Järvissä ne olivat pääasiassa vähän +5 asteen molemmin puolin ja paikoin jopa +8 asteen vaiheilla ajoittain. Suomenlahdella meriveden ulappalämpötilat vaihtelivat edelleen +10 asteen vaiheilla ja lähinnä sisälahdissa pintavesilämpötilat pysyivät vähän alle +10 asteessa.

Luontohavaintoihin lähteinä ovat mm.: Siitepölytiedote, Itämeriportaalin meriveden pintalämpötilaennuste ja Ympäristö.fi:n pintavesien lämpötilat.