Odotetusti nyt on aika Etelä-Suomen tämän talven kylmimmän (yön) kartoittamisen toiselle osalle. Alkaneesta pakkastilanteesta tein jo alkuviikolla ennakkovaroituksen, jonka toteutuminen on alkanut juuri siten, että Venäjälle muodostunut hyvin laaja ja vahva pakkaskorkeapaine on lähtenyt hivuttautumaan pitkulaistuvana kohti Suomea. Jopa arktisen kylmää pakkasilmamassaa kiertyy korkeapaineen eteläreunalla tullen kaakkoistuulten mukana tänne. Venäjällä tämä pakkaskorkeapaine on jo aiheuttanut useana päivänä ajankohtaan nähden poikkeuksellisen ankaria - jopa ennätyksellisiä pakkasia ja myös hyvin laajalla alueella; Iltalehden juttu ja Verkkomedian juttu.
Uusimpien tietojen mukaan tämä korkeapaine ei kuitenkaan näyttäisi pääsevän kokonaan Suomen päälle la - su ajaksi heikkotuuliselta osaltaan eli se jää melko itäpainotteiseksi, koska lännessä Pohjois-Atlantilla muhiva voimakas matalapainetoiminta pistää sen verran vastaan. Niinpä kovimmat pakkaset eivät näytä pääsevän läntisimpään Suomeen / lounaiskolkkaan ja varsinkaan lounaissaaristoon, missä pakkanen jäänee koko ajan heikoksi. Etelärannikkokin pysyy sisämaata paljon leudompana. Samasta syystä pakkasilmamassa ei pääse etenemään manner-Euroopassa Saksaa lännemmäksi ja Ranskassa - Britanniassa on ajoittain hyvin leutoa ja Britanniassa lisäksi rankkoja tulvasateita.
Ensi viikon alussa tämä korkeapaine näyttää edelleen antavan periksi lännen matalapainetoiminnalle, jolloin etelän ja lännen välisissä / eteläisissä tuulissa lauhtuminen alkaa Suomessa Jouluaattona. Mielenkiintoinen seikka tässä Joulun ajan leudontumisessa näyttää nyt olevan Joulupäivän ja Tapaninpäivän vaihteessa Etelä-Suomeen suoraan lounaasta tuleva voimakas matalapaineen osakeskus, joka voi tuoda jopa lumimyrskyiset runsaan pyryn olosuhteet silloin. Siinä vaiheessa suojasäätä ulottuisi Tapaninpäivänä vain eteläisimpään Suomeen - etelärannikolle tilapäisesti...
Sen jälkeenkin matalapaineinen sää näyttäisi jatkuvan lännestä käsin, mutta leudot länsi-lounaisvirtaukset ohjautuisivat lähinnä Suomen eteläpuolelle Itä-Eurooppaan. Toisaalta ankarat pakkaset näyttävät kaikkoavan Venäjälläkin kauas Siperiaan Joulun leudontavan matalapainetoiminnan myötä. Lappiin tosin näyttää jäävän kovan pakkasen aluetta ja siellä kylmintä saattaakin tulla monin paikoin vasta Joulun jälkeen... Tarkennusta vielä myöhemmin.
Sääennustepäivitys 24.12.2012 klo. 00:40: Aikaisempiin ennusteisiin nähden nyt näyttää juuri alkaneen Jouluaaton kohdalla siltä, että läntisen matalapaineen ja osakeskuksiensa lännestä-lounaasta syöttämä leudompi ilmamassa ei pääse vielä Joulun pyhinä pureutumaan kunnolla Suomeen, vaan länsi-lounaisvirtauksen leudoin suojasäinen pusku suuntautuu paljon vain Suomen eteläpuolelle ja Baltian yli Venäjälle. Tilanteessa ei myöskään ole enää näkyvissä voimakasta lumipyrytilannetta / lumimyrskyä, vaan vain ajoittaisia lumisateita heikoissa lännestä tulevissa rintamasysteemeissä. Tosin lumisateet saattavat paikoin olla meren vaikutuksesta sakeita etelärannikolla jo tästä aattopäivästä alkaen.
Sää siis kuitenkin muuttuu epävakaisemmaksi ja leudontuu sen verran, että kireimmät pakkaset jäävät vähitellen taakse. Suojasäätä voidaan näillä näkymin odotella vain etelärannikolle vasta Tapaninpäivän illasta alkaen ajoittain; saaristossa vähän aikaisemminkin...
Manner-Euroopassa länsiosissa jatkuu erittäinkin leuto sää (Esim. Ranskassa on ollut viime päivinä ajoittain peräti yli +15 astetta lämmintä!) ajoittaisine vesisateineen ja voimakkaine tuulineen etenkin Britanniassa, missä myös tulvaiset tilanteet voivat runsaiden sateiden takia jatkua vielä pitkäänkin. Venäjällä ankarat pakkaset kaikkoavat Joulusta alkaen varsin hyvin Siperiaan tuon Euroopasta tulevan leudon puskun ansiosta, joskin Vienanmeren itäpuolelle jäänee kovaakin pakkasta pienelle alueelle. Lapissakin pakkaset heikkenevät vähitellen, mutteivät juurikaan -10 asteen leudommalle puolelle muutamaan päivään.
Vuodenvaihdetta lähestyttäessä (28.12. jälkeen) lounaasta alkaisi vyörymään paremmin ehkä hyvinkin leutoa säätä Fennoskandiaan Pohjois-Atlantin voimakkaan matalapainetehtaan ansiosta, jolloin suojasäätä voisi tulla ainakin pariksi päiväksi ehkä jopa lähes koko Suomeenkin voimakkaissa lounaistuulissa ja tietenkin monen olomuotoisten sateiden kera; usean plusasteen vesikeliä Etelä-Suomeen... --- Päivitysennuste päättyy.
Viime osassa en vielä käyttänyt / tuonut esille viime vuosilta tuttuja värikoodeja, mutta tähän on jo syytä ottaa ne mukaan. Tuttuun tapaan poimin kunkin vuorokauden minimilämpötilat Ilmatieteen laitoksen paikallissääsivuston lämpötilakuvaajista ja käytän pakkaslukemien merkkaamisessa siis värikoodausta, missä -30 asteen ja sitä kylmemmät pakkaset ovat sinisellä sekä -35 asteen ja sitä kylmemmät pakkaset ovat punaisella. Aloitan seurannan eilisestä keskiviikosta ja se siis jatkuu ensi maanantaihin Jouluaattoon.
Keskiviikon 19.12.2012 alimmat (yö)lämpötilat: Maarianhamina -5 astetta (Keskipäivällä), Turku -8 astetta (Aamulla), Salo -9 astetta, Pori -8 astetta, Hämeenlinna -12 astetta (Iltapäivällä), Tampere -11 astetta, Helsinki (Kaisaniemi) -9 astetta, Vantaa -9 astetta, Hyvinkää -11 astetta, Lahti -16 astetta (Alkuillalla), Kouvola -20 astetta (Iltapäivällä), Porvoo -10 astetta (Alkuillalla), Lappeenranta -23 astetta (Aamulla ja illalla), Kotka (Rankki; esimerkki merellisestä paikasta) -10 astetta, Mikkeli -27 astetta, Jyväskylä -20 astetta (Alkuillalla), Savonlinna -25 astetta, Joensuu -21 astetta ja Ilomantsi -22 astetta (Alkuillalla). Koko Suomen kylmintä oli Sallan Naruskassa -34,1 astetta.
Tämä päivä toi ensimmäisen annoksen kaakosta arktista pakkasilmamassaa alueen itäosiin jo ko. päivän yöstä alkaen, missä kylmyyspisteeksi muodostui Lappeenranta - Savonlinna - Mikkeli -alue, koska kylmä pääsi sinne parhaiten Karjalankannakselta käsin ja sää oli riittävän selkeää. Idempänä oli havaittavissa vielä osaksi sulan Laatokan leudontavaa vaikutusta kaakkoistuulissa, mutta monin paikoin tällä koko itäalueella tulikin jo heti kättelyssä tämän talven tähän mennessä kireimmät pakkaset. Lännempänä kylmin ilmamassa ei vielä päässyt etenemään, vaikkakin lähes koko alueella lämpötilat olivat laskusuunnassa sielläkin illan mittaan päivän minimilukemiin. Pääkaupunkiseudulla oli ko. päivän illalla kylmenevässä kaakkoistuulessa Suomenlahden itäosista virrannutta ja kuuraa muodostanutta jääsumua ja jäätävää tihkusadetta.
Tuossa päivän listauksessa kaikki sulkuhuomauttamattomat paikat merkkaavat siis sitä, että ko. alin lämpötila tuli niissä vasta illan mittaan puoleenyöhön mennessä. Suluissa on mainittu siitä poikkeukset, jotka johtuivat tyypillisesti pilvisyyden vaihteluista sopivasti. Tässä talvipäivänseisauksen ajan tienoolla aurinko vaikuttaa lämpötiloihin koko vuoden vähiten, joten kovissa pakkasissa pilvisyyden vaihtelut heiluttavat lämpötilaa rajustikin lyhyilläkin matkoilla ja mihin aikaan vuorokaudesta tahansa.
Torstain 20.12.2012 alimmat (yö)lämpötilat: Maarianhamina -4 astetta (Koko päivän), Turku -12 astetta (Illalla), Salo -15 astetta (Alkuillalla), Pori -12 astetta (Illalla), Hämeenlinna -13 astetta (Iltapäivällä), Tampere -15 astetta (Illalla), Helsinki (Kaisaniemi) -11 astetta (Aamupäivällä), Vantaa -13 astetta (Aamupäivällä), Hyvinkää -14 astetta (Aamupäivällä), Lahti -16 astetta (Ennen puoltayötä), Kouvola -20 astetta (Alkuillalla), Porvoo -14 astetta (Aamulla), Lappeenranta -21 astetta (Alkuyöllä), Kotka (Rankki; esimerkki merellisestä paikasta) -13 astetta (Illalla), Mikkeli -26 astetta (Alkuyöllä), Jyväskylä -22 astetta (Alkuillalla), Savonlinna -25 astetta (Alkuyöllä), Joensuu -21 astetta (Alkuyöllä) ja Ilomantsi -29 astetta (Aamulla). Koko Suomen kylmintä oli Kuusamon Kiutankönkäällä -34,7 astetta.
Tämän päivän minimilämpötilat sattuivat eri paikkakunnilla erittäin paljon eri aikaan vuorokaudesta keskenään. Syynä oli kaakkoisvirtauksessa sattumanvaraisesti levinnyt kosteus ensinnäkin kauempaa Mustaltamereltä ja Kaspianmereltä sekä lähempää Suomenlahdelta ja Laatokalta. Nämä kosteudet aiheuttivat ajoittain ohutta pilvisyyttä ja pakkaslumisadetta etelärannikon lisäksi myös varsin syvällä sisämaassakin. Alueella oli kuitenkin havaittavissa edelleen jako leudompaan länsiosaan ja itäosien ajoittain kireisiin pakkasiin selkeillä ja heikkotuulisilla hetkillä. Itäosissa kylmintä oli monin paikoin jo vuorokauden alussa alkuyöllä, mutta loppupäivänä em. kosteudet pilvineen leudonsivat lämpötiloja hetkeksi sisämaassakin paikoin jopa -10 ja -15 asteen välille. Lännessä lämpötilan vaihtelu oli pienempää totaalisemmin vallinneen pilvipeitteen ja voimakkaampien itä-kaakkoistuulten takia, Lounaissaaristossa lämpötila jopa pysyi lähes samana koko päivän.
Tällä kertaa laitoin jokaisen paikkakunnan minimilämpötilalukeman perään sulkuihin maininnan sen sattumisajasta, koska siinä oli vaihtelua siis niin paljon; kuitenkin siis tyypillinen pimeimmän vuodenajan pakkasilmiö. Mainittakoon myös, että kohtalaiset kaakkois-itätuulet varistivat edellispäivänä muodostunutta puustokuuraa pois pääkaupunkiseudulla.
Perjantain 21.12.2012 alimmat (yö)lämpötilat: Maarianhamina -6 astetta (Alkuillalla), Turku -11 astetta (Alkuyöllä), Salo -10 astetta (Aamulla), Pori -15 astetta (Aamupäivällä), Hämeenlinna -15 astetta (Aamulla), Tampere -17 astetta (Yöllä), Helsinki (Kaisaniemi) -11 astetta (Aamulla ja puoleenyöhön mennessä), Vantaa -13 astetta (Aamulla ja puoleenyöhön mennessä), Hyvinkää -14 astetta (Aamulla), Lahti -15 astetta (Alkuyöllä ja illalla), Kouvola -17 astetta (Alkuyöllä), Porvoo -13 astetta (Yöllä ja puoleenyöhön mennessä), Lappeenranta -17 astetta (Alkuyöllä), Kotka (Rankki; esimerkki merellisestä paikasta) -13 astetta (Yöllä), Mikkeli -21 astetta (Alkuyöllä), Jyväskylä -19 astetta (Yöllä), Savonlinna -22 astetta (Alkuillalla), Joensuu -23 astetta (Puoleenyöhön mennessä) ja Ilomantsi -26 astetta (Illalla). Koko Suomen mitassa ei tällä kertaa rikottu em. kylmintä lukemaa.
Koko alueella pakkaset pysyivät edellispäivän kaltaisissa lukemissa jakaantuen leudompaan länsiosaan ja kylmempään itäosaan; tosin lämpötilaero oli pienentynyt alueiden välillä. Yhä vallinneessa kaakkoisvirtauksessa ajoittaiset pilvilautat ja heikot pakkaslumisateet vaikuttivat yhä minimilämpötilojen sattuma-aikohin hyvin vaihtelevasti; siksi laitoin taas jokaisen paikkakunnan perään ko. minimilukemien sattumisajat. Esim. Uudellamaalla ja Kymenlaakson tienoilla pilvisyys piti sään leudoimpana keskellä päivää, missä osassa aluetta kylmintä oli sekä vuorokauden alku- että loppupäissä. Itäisimmissä osissa alkoi illalla vaikuttamaan Venäjältä lähestyneen korkeapaineen keskuksen tyynituulinen alue, jonka myötä heikenneissä itä-kaakkoistuulissa pilvisyydestäkin huolimatta sää kylmeni siksikin selvästi.
Lauantain 22.12.2012 alimmat (yö)lämpötilat: Maarianhamina -6 astetta (Iltapäivällä), Turku -13 astetta (Illalla), Salo -14 astetta (Aamulla ja illalla), Pori -17 astetta (Puoleenyöhön mennessä), Hämeenlinna -17 astetta (Aamulla), Tampere -17 astetta (Puoleenyöhön mennessä), Helsinki (Kaisaniemi) -13 astetta (Aamulla), Vantaa -15 astetta (Aamulla), Hyvinkää -16 astetta (Aamulla), Lahti -20 astetta (Alkuillalla), Kouvola -20 astetta (Puoleenyöhön mennessä), Porvoo -16 astetta (Illalla), Lappeenranta -18 astetta (Puoleenyöhön mennessä), Kotka (Rankki; esimerkki merellisestä paikasta) -13 astetta (Yöllä ja aamulla), Mikkeli -22 astetta (Puoleenyöhön mennessä), Jyväskylä -22 astetta (Puoleenyöhön mennessä), Savonlinna -20 astetta (Aamulla ja iltapäivällä), Joensuu -24 astetta (Aamuyöllä ja illalla) ja Ilomantsi -29 astetta (Aamulla ja puoleenyöhön mennessä). Em. koko Suomen tähänastinen talven pakkasennätys jäi yhä voimaan.
Tämän päivän aikana Länsi-Venäjän pakkaskorkeapaineen keskus siirtyi lähimmäksi Suomea asettuen vähän Laatokan itäpuolelle. Tämän myötä korkeapaineen heikko-tyynituulinen alue alkoi vaikuttaa vähitellen lännempänä, mutta Päijänteen tasan länsipuolella ja etelärannikolla jatkui edelleen kohtalainen kaakkoistuuli. Tällä tuulisemmalla alueella lämpötilat laskivat kuitenkin lähemmäksi idän lukemia lukuun ottamatta lounaissaaristoa ja paikoin etelärannikkoa. Idän heikkotuulisemmalla alueella alkoi selvästi kylmetä uudestaan illalla laajemminkin kuin vain itäisimmässä kolkassa. Vaihteleva pilvisyys (Jääsumuja ja sumupilvilauttoja) vaikutti monin paikoin edelleen lämpötiloihin niin, että vuorokauden alimmat lukemat sattuivat varsin eri aikoihin vuorokaudesta; idässä tosin ilmeni selvemmin tuota iltakylmenemistä. Sulkeissa taas kaikkien paikkojen minimilämpötila-ajankohdat.
Sunnuntain 23.12.2012 alimmat (yö)lämpötilat: Maarianhamina -7 astetta (Aamulla), Turku -14 astetta (Yöllä), Salo -15 astetta (Aamulla), Pori -17 astetta (Puolenyön jälkeen), Hämeenlinna -17 astetta (Aamulla), Tampere -17 astetta (Puolenyön jälkeen), Helsinki (Kaisaniemi) -12 astetta (Alkuyöllä), Vantaa -14 astetta (Aamulla), Hyvinkää -16 astetta (Aamupäivällä), Lahti -22 astetta (Aamulla), Kouvola -20 astetta (Aamulla), Porvoo -18 astetta (Aamulla), Lappeenranta -20 astetta (Aamulla), Kotka (Rankki; esimerkki merellisestä paikasta) -7 astetta (Vuorokauden alku- ja loppupäät), Mikkeli -28 astetta (Aamupäivällä), Jyväskylä -28 astetta (Illalla), Savonlinna -29 astetta (Illalla), Joensuu -25 astetta (Illalla) ja Ilomantsi -29 astetta (Puolenyön jälkeen ja illalla uudestaan -26 astetta). Tälläkään kertaa ei enää rikottu koko Suomen tämän talven pakkasennätystä.
Tänä päivänä idän korkeapaineen heikkotuulinen alue vaikutti tarkastelualueen itäosiin etenkin alkupäivällä vielä niin paljon, että siellä mitattiin vähäpilvisessä säässä paikoin tämän pakkasjakson kylmimmät lukemat; ko. sääasemilla -30 asteen raja jäi kuitenkin täpärästi rikkomatta, vaikka ilmeisesti katvealueella paikoin niin pääsi käymään. Länsiosissa sen sijaan kaakkoistuuli piti edelleen pakkaslukemat kohtuullisina ja lisäksi etelärannikolta käsin tuli Uudellemaalle ja Hämeeseen pieni annos muuta aluetta leudompaa säätä jo yöstä - aamusta alkaen mukanaan yläpilvilauttaa; tällä alueella lauhtui paikoin jopa vain -5 asteen vaiheille varsin nopeasti. Illalla idän korkeapaine alkoi vetäytymään idemmäksi ja etelä-kaakkoistuulet alkoivat voimistua sen myötä koko alueella, jolloin pakkanen alkoi leudontua laajemminkin kauimmaisia itä-pohjoiskolkkia lukuun ottamatta.
Maanantain 24.12.2012 alimmat (yö)lämpötilat: Maarianhamina -5 astetta (Illalla), Turku -10 astetta (Illalla), Salo -11 astetta (Alkuillalla), Pori -12 astetta (Alkuillalla), Hämeenlinna -13 astetta (Alkuillalla), Tampere -12 astetta (Illalla), Helsinki (Kaisaniemi) -10 astetta (Illalla), Vantaa -11 astetta (Illalla), Hyvinkää -13 astetta (Puoleenyöhön mennessä), Lahti -13 astetta (Illalla), Kouvola -13 astetta (Yöllä), Porvoo -11 astetta (Illalla), Lappeenranta -16 astetta (Yöllä), Kotka (Rankki; esimerkki merellisestä paikasta) -10 astetta (Illalla), Mikkeli -20 astetta (Heti puolenyön jälkeen), Jyväskylä -25 astetta (Alkuyöllä), Savonlinna -25 astetta (Alkuyöllä), Joensuu -25 astetta (Alkuyöllä) ja Ilomantsi -23 astetta (Alkuyöllä). Koko Suomen mitassa jäi yhä voimaan alimpana lukemana tuo em. -34,7 astetta.
Ko. päivänä Venäjän pakkaskorkeapaineen keskus lähti etääntymään selvemmin Suomen kaakkoispuolelle ja lännessä olevasta laajasta matalapaineesta alkoi tulla ensimmäinen pieni matalapaineen osakeskus Baltiaan, mistä ulottui ajoittaisia lumisateita alueelle ja etelärannikolle mereistä sakeaakin lumipyryä (Lisää lunta paikoin jopa yli 10 cm). Osakeskuksen tulo kuitenkin tyrehtyi, jolloin vielä varsin kylmä etelä-kaakkoisvirtaus jäi vallitsemaan. Etenkin alkupäivällä ko. tuuli oli yleisesti myös navakkaa ja siten purevan viiltävää. Tilanteessa tarkastelualueen itä- ja pohjoiskolkkien edellisvuorokauden puolelta tämän vuorokauden alkuyöhön venyneet pakkashuipentumat lauhtuivat viimein pois aamuksi, mutta länsiosissa edellispäivänä jo alkanut leudontuminen kääntyi illalla uuteen lievään kylmenemiseen. Näistä suluissa ajankohtamaininnat. Iltaan mennessä lopputuloksena oli kuitenkin se, että pakkanen vaihteli koko alueella -10 asteen tienoilta -15 asteen vaiheille; lounaissaaristossa oli taas tätä leudompaa.
Tämä on tämän seurantaosan viimeinen päivitys. Loppuyhteenvetona voidaan todeta: Tarkastelualueen länsiosissa (Päijänteen tasan ollessa suunnilleen jakolinjana) jäivät edelleen voimaan edellisen pakkasjakson kylmimmät lukemat tähänkin saakka kylmimpinä, koska kaakkoistuuli piti sillä alueella pakkasten kiristymistä koko ajan sen verran kurissa. Sen sijaan tarkastelualueen itäosissa Venäjältä nipin napin jakson lopulla ulottunut pakkaskorkeapaineen heikkotuulinen alue kiristi siellä pakkaset ylivoimaisen selvästi tämän talven tähän mennessä kylmimmiksi.
Tänään Joulupäivänä 25.12. lännestä on tullut uusi voimakkaampi matalapaineen osakeskus lumipyryineen Etelä-Suomeen. Sen reitti on nyt kuitenkin sen verran eteläinen, että aikaisemmin näkyvissä ollut suojasäämaistiainen jää tulematta etelärannikolle; koko alueella jäädään siis selvästi pakkaselle ja pohjoisosissa lämpötilat ovat yhä -10 asteen kylmemmälläkin puolella.
Tämä uusi matalapaine siirtyy yön aikana pois itään, jonka jälkeen nyt näyttää siltä, että Tapaninpäiväksi tulee korkeapaineen selänteen myötä hetkellinen pakkasen kiristyminen ennen seuraavan päivän selvästi leudompaa matalapaineannosta... Teen tästä Tapaninpäivän pakkaskiristymisestä uuden seurantaosan erikseen, jossa mainitsen sitten myös lisää muustakin säästä lumensyvyysennätyksineen ja vuodenvaihteen lauhan sään suhteen...
Thursday, December 20, 2012
Syksyn 2012 ruska-analyysi Etelä-Suomeen: Sekoitus normaaliutta, ennätyssateiden poikkeutuksia ja ennätysmäistä ruostesieni-invaasiota
Talven edetessä tällä hetkellä tavanomaista paljon ankarampana on oivallinen hetki muistella päättynyttä syksyä Etelä-Suomen ruska-analyysin kera. Ruska oli täällä viime vuoden ruskaan verrattuna selvästi normaalimpi, mutta tänäkin vuonna erikoispiirteenä oli ennätysmäinen ruostesienien aiheuttama valeruskainvaasio, joka lisäksi näytti levinneen aikaisempaa voimakkaammin myös uusiin lajeihin vanhojen tuttujen koivujen (Betula sp.) seuraksi. Sateinen kesä tuotti heinäkuusta alkaen myös härmää monien puiden ja pensaiden lehtiin, joka paikoin ennenaikaisti ja toisaalta latisti ruskaa.
Viime vuonna tein Etelä-Suomen poikkeuksellisen erikoisesta ruskasta pikkutarkan analyysin (Syksyn 2011 poikkeuksellisen erikoinen Etelä-Suomen ruska ennätyslämpimän kasvukauden tuloksena), jota käytän tämän kertaisen analyysin pohjana ja vertailukohteena; poimin kasvilajiesittelyt ruska-analysoitaviksi lähes samassa järjestyksessä ja ryhmittelyissä kuin tuossa viime vuoden analyysissä, joten se kannattaa lukea ensin alustuksena tälle uudelle.
Tuohon viime vuoden analyysiini tein nyt yhden muutoksen >> Sen lopussa oli liitteenä ilmastonmuutosalarmismia ruotinut osa, mutta poistin sen siitä lopusta ja tein siitä oman blogimerkintänsä samalle päivälle 20.12.2011 merkittynä. Näin haluan nämä erottamalla mahdollistaa niiden erikseen linkittämisen ja lainaamisen tuleviin kirjoituksiini.
Tämän kertainen ruska-analyysini >>
Tänä vuonna kasvukausi ei sisältänyt lämpötiloiltaan läheskään niin poikkeavia piirteitä kuin edellisvuoden ennätyslämpimän kasvukauden piirissä. Huhtikuusta elokuuhun lämpöolot olivat nyt Etelä-Suomessa pääasiassa hyvin normaaleja eikä suuria poikkeamia kylmään eikä lämpimään suuntaan esiintynyt. Sen sijaan syys-, loka- ja marraskuut olivat selvästi tavanomaista leudompia ja sen sekaan lokakuun viimeisellä viikolla sattui muutaman päivän mittainen ajankohtaan nähden poikkeuksellisen kylmä pakkasjakso (Poikkeuksellisen kylmä viikko 43 lokakuussa 2012: Kylmimpien öiden listaus). Se käytännössä päätti kasvukauden suunnilleen normaaliin - vähän normaalia myöhempään aikaan, vaikka sitten marraskuussa olikin vielä useita päiviä yli +5 asteen vuorokausikeskilämpötiloja kasvua (nurmikot) ja loppuruskaa vielä vähän edesauttaen. Ja vielä hyvin muistetaan, kuinka sitten tämä talvi alkoi yhtäkkisen rajusti marras-joulukuun vaihteessa Antti-myrskyn kera.
Tämän vuoden kasvukauden erikoisimmat piirteet sääolojen suhteen olivat sateet: Jo kesästä muodostui lähes kauttaaltaan tavanomaista selvästi runsassateisempi, joka poiki mm. Pohjanmaalle suuria tulvia jo heinäkuussa. Kaikkein hämmästyttävin runsassateisuus sattui kuitenkin alkusyksyyn, missä syys- ja lokakuun sateet tuottivat mm. etelärannikolle syyskuuksi ennätyssademääriä ja lokakuussa Länsi-Suomeen sekä taas Pohjanmaalle erikoisen ankaria suurtulvia (Etelä-Pohjanmaan poikkeukselliset tulvat runsassateisen alkusyksyn säähuipentumana). Helsingin Kaisaniemen sääasemalla syyskuusta tuli paikan koko mittaushistorian runsassateisin (MTV 3:n juttu: Sade-ennätys Helsingissä - sateisin syyskuu ainakin 168 vuoteen)!
Näistä sääoloista juuri runsaat sateet aiheuttivat normaaliin Etelä-Suomen ruskakehitykseen selvimpiä poikkeutuksia ja ne olivat varmasti osaltaan syynä myös tänä vuonna ilmenneeseen ruostesieni-invaasioon. Siitä kerron lopuksi havaintojani ja arvioitani, mutta ensin vedän yhteen varsinaisen ruskan piirteitä tämän vuoden syksyltä.
Suomen luontaisista ja viljellyistä puista - pensaista varhaisimmin kasvunsa päättävät eli kuluvan kesän oksansa ja talvisilmunsa talvikuntoon ensimmäisenä valmistavat lajit etenivät aluksi normaalissa aikataulussa kirkkaan ruskansa alkuun. Viime vuotinen ennätyslämmön takia varhaistunut elokuinen ruska puuttui näiltä tänä vuonna, mutta ennätyssateinen syyskuu vesitti niiden normaalia syyskuun lopun - syys-lokakuun vaihteen ruskahuipennusta selvästi haaleampaan ja vähitellen lehtiään varistaneeseen suuntaan.
Eli nämä ko. lajit tekevät kaikkein ensimmäisiä syysvärejä ja niitä on normaalisti nähtävissä jo elo-syyskuun vaihteesta alkaen, kuten tänä vuonna. Näitä lajeja ovat mm. tuomi (Prunus padus), punasaarni (Fraxinus pennsylvanica), virpiangervo (Spiraea chamaedryfolia), viitapihlaja-angervo (Sorbaria sorbifolia), pikkuherukka (Ribes glandulosum) sekä kotipihlajista (Sorbus aucuparia) se osa, joilla on varhaisin ruskakehitysaika.
Toiseksi varhaisimmin kasvunsa päättävät eli kuluvan kesän oksansa ja talvisilmunsa talvikuntoon toisessa vaiheessa valmistavat puu- ja pensaslajit (Joilla myös ruska on tässä tapauksessa keskimäärin toiseksi varhaisinta) etenivät ensimmäisiin ruskavaiheisiinsa myös aluksi suunnilleen normaalissa aikataulussa ilmentäen ensimmäisiä kirkkaita värejä syyskuun alkupuolelta lähtien.
Hyvin runsaat sateet ja osaltaan leudot säät kuitenkin alkoivat pitkittää ja viivyttää näiden lajien ruskaa syyskuun lopulla jonkin verran, mutta niiden ruskahuipentuma sattui kuitenkin varsin normaaliin aikaan lokakuun alussa viikolla 40 ja osittain runsaiden sateiden vesittämänä tavanomaista haaleampaan suuntaan. Kirkkaimpia ruskavärejä onnistuivat tekemään etenkin ulkomaiset ja eteläiset kategorian lajit sateista huolimatta. Lisäksi on huomattava, että kaikkien näidenkin varhain ruskaantuvien lajien ruskaan ei vaikuttanut pakkanen ollenkaan hallattomuuden ja yöpakkasettomuuden takia.
Näitä lajeja olivat mm. haapa (Populus tremula) sekä ensimmäisen ja toisen ruskavaiheen metsävaahterat (Acer platanoides) ja mongolianvaahtera (Acer tataricum subsp. ginnala). Metsävaahteran lisäksi jaloista lehtipuistamme lehtosaarni (Fraxinus excelsior), vuorijalava (Ulmus glabra), kynäjalava (Ulmus laevis) ja ensimmäisen ruskavaiheen pähkinäpensaat (Corylus avellana) ilmensivät tällaista ruskakäyttäytymistä. Kategoriaan kuului viljellyistä ulkomaisista lajeista mm. amurinkorkkipuu (Phellodendron amurense), humalapyökki (Ostrya virginiana), ussurinpäärynä (Pyrus ussuriensis), varhaisimmin ruskaantuvat tarhaomenapuut (Malus X domestica) ja rusokirsikka (Prunus sargentii), sekä monet eri ulkomaiset pihlajat ja vaahterat, joilla on suunnilleen sama tai vähän myöhäisempi ruska-aika kuin em. suomalaisilla ko. sukujen lajeilla ja itse asiassa sama ruskaantumisaikataulu Etelä-Suomen luontaiseen kokonaisruskaan verrattuna.
Lisäksi tasaisemmin yksilöidensä keskisen ruskan läpikäyvistä lajeista tähän ryhmään voidaan lukea myös monet koristepensaat, kuten monet tuhkapensaat (Cotoneaster sp.), aroniat (Aronia sp.) ja angervot (Spiraea sp.). Ryhmään kuuluvat myös ne koivut (Betula sp.), joilla ennenaikaista valeruskaa aiheuttaneet koivunruostesienen vaikutukset jäivät tänäkin vuonna vähäiseksi.
Noista lajeista kirkasta ruskaa normaaliin tapaan teki siis esim. rusokirsikka ja osittain metsävaahtera ja haapa, mutta jälkimmäisen kahden lajin yksilöiden kesken oli tyypillisesti suurta vaihtelua ja haapa kärsi lisäksi ennen näkemättömän paljon ruostesieni-invaasion tekemästä ennenaikaisesta valeruskasta. Sateiden haalentamasta ruskasta kärsivät etenkin jotkut haavat, lehtosaarni ja melko iso osa koivuista. Niinpä Etelä-Suomen kokonaisruska etenkin maaseudulla jäi tavanomaista vaisummaksi tämänkin takia.
Vetreimmät koivut sekä osa raidoista (Salix caprea) ja metsävaahteroiden kolmannen eli viimeisen ruskavaiheen yksilöt etenkin etelärannikolla tyhjentyivät lehdistä alastomiksi vasta selvästi tavanomaista myöhemmin; nämä puut alkoivat ruskaantua vasta lokakuussa ja pitivät lehtiään pitkälle lokakuun loppuun leudon ja ennätyssateisen sään pitkittämänä ja vasta tuo lokakuun lopun pakkasjakso toi näiden puiden yksilöille lehtien lopullisen varisemisen; osa niiden lehdistä etenkin metsävaahteran tapauksessa ei ehtinyt edes kunnolla ruskaantumaan ennen ko. pakkastilannetta. Tuohon pakkasjaksoon saakka näiden ruskakäyttäytyminen noudatti kuitenkin samaa kaavaa kuin viime vuonnakin.
Viime vuoden ennätyslämmin kasvukausi tuotti ns. pioneeripuille ennätyspitkää pää- ja latvaversokasvua niiden taimilla ja nuorilla yksilöillä, mutta tänä vuonna se kasvu oli normaalina selvästi vähäisempää. Viime analyysistä lainaten: "Näitä versoja eniten kasvattavia ns. pioneerilajeja ovat Suomessa tyypillisesti juuri koivut, lepät (Alnus sp.), monet pajut (Salix sp.) ja haapa. Myös muut poppelit (Populus sp.) sekä monet vaahterat ja jalavat tuottavat herkästi tällaisia voimakkaita latva- ja pääversoja nuorina. Normaalistikin näillä kaikilla on usein se taipumus, että ko. pääverso- ja latvaversolehdet ovat muita kunkin yksilön lehtiä isompia ja ne ovat muita kunkin yksilön lehtiä nuorempia eli muita vähäisemmin - myöhemmin virittyviä tulevaan ruskaan. Koivuilla myös vähäisemmin virittyviä - saastuvia tuohon ruostesieniruskaankin.".
Tänä vuonna näillä pioneeripuiden taimilla ja nuorilla yksilöillä ei ollut täten tavanomaista enempää viimeisenä lehtensä pitäviä latvusruskatilanteita, kuten viime vuoden syksyllä kävi. Tänäkin syksynä tämä latvusruska kuitenkin viivästyi samaan tapaan lokakuun loppupuolelle, mutta päättyi kuitenkin sekin tuohon lokakuun lopun pakkasjaksoon, vaikka pääosa latvuslehdistä nimenomaan myöhäisruskaisilla poppeleilla oli vielä kesävihreitä.
Muutoinkin kaikkein myöhäisruskaisimpien poppeleiden syysvärit eivät ehtineet kehittyä aivan loppuun saakka ennen tuota pakkasta, joka palellutti ko. lehdet osittain - kokonaan kesken ruskakehityksen osaksi vihreinä. Näitä olivat esim. kanadanpoppeli (Populus X canadensis "Regenerata") ja harvinainen erikoisuus toisusu (Toisusu urbaniana). Niiden lehdet ruskistuivat ja varisivat pian perään pois ko. pakkasjakson takia.
Viime vuonnahan marraskuun alkupuolelle saakka jatkunut ennätyksellisen hallaton - pakkaseton jakso mahdollisti myöhäisten ja viimeisten ruskavaiheiden kehittymisen alusta loppuun saakka puhtaina ilman pakkasvaurioita. Lisäksi ennätyslämpimyys mahdollisti silloin ylipäätään eteläisimpien viljelylajien kehityksen ruskavirittyneiksi tavanomaista paremmin. Tänä vuonna ensinnäkin tuo lokakuun lopun pakkanen siis keskeytti tai jopa esti nämä ruskatapahtumat. Toisaalta tuo ruskavirittyminenkään ei ollut tällä kertaa yhtä hyvää kuin viime vuonna. Katsotaanpa laajemmin ja tarkemmin miten tämä ilmeni kasvilajeittain / -kategorioittain >>
Talvenarimpien ja lehdiltään hallanarimpien lajien ryhmään tässä kuuluvat mm. nenäliinapuu eli kyyhkyspuu (Davidia involucrata), neidonhiuspuu (Ginkgo biloba), aitoviikuna (Ficus carica), kentuckynpapupuu (Gymnocladus dioica), kolmioka (Gleditsia triacanthos), valeakaasia (Robinia pseudoacacia), keltatrumpettipuu (Catalpa ovata), eteläntrumpettipuu (Catalpa bignonioides), samettisumakki (Rhus hirta), jumaltenpuu (Ailanthus altissima), tulppaanipuu (Liriodendron tulipifera), japaninkesäkamelia (Stewartia pseudocamellia) ja sinisade (Wisteria sinensis).
Niistä ennen lokakuun lopun pakkasta ruskaa parhaiten ehtivät tekemään; nenäliinapuu, keltatrumpettipuu, tulppaanipuu ja japaninkesäkamelia. Niillä ruska ehti juuri ja juuri huipentua täyteen loistoon, mutta ensimmäinen kunnon yöpakkanen varisutti lehdet käytännössä kokonaan ko. pakkasviikolla 43.
Muilla ruskaantuminen ehti edetä vain osaksi ja häilyvästi, kunnes tuo pakkastilanne ruskisti lehdet kuolleiksi ja / tai varisti ne kokonaan ensimmäisen yöpakkasen myötä; varisevinta sorttia olivat eteläntrumpettipuu ja jumaltenpuu, joiden kaikki lehdet varisivat kerralla ensimmäisessä yöpakkastilanteessa. Kaikkein huonoiten ruskaa ehti tekemään aitoviikuna; sen lehdet sekä ruskistuivat että varisivat kokonaan kerralla ensimmäisessä kunnon yöpakkasessa suoraan kesäasusta eli tänä vuonna viimevuotisen kaltaista varsinaista ruskaa (keltainen väri) ei sille ehtinyt tulemaan ollenkaan.
Myöhäisimmin ruskaantuvat kesävihannat havupuut kiinanpunapuu (Metasequoia glyptostroboides) ja suosypressi (Taxodium distichum) olivat ruskahuipennuksessaan tänä vuonna marraskuun alussa huolimatta tuosta lokakuun lopun pakkasjaksosta; jonkin verran siitä kuitenkin aiheutui niille lisää ruskeaa sävyä varsinaisen ruskan sekaan, mutta marraskuun leutous mahdollisti kuitenkin sen, että niiden neulaset varistuivat kokonaan vasta tuon marras-joulukuun vaihteen talventulon myötä.
Tuosta lokakuun lopun pakkasjaksosta selvisi lehtevinä sellaisia myöhään lehtensä säilyttäviä lajeja, joiden lehdet kestävät pakkasta melko hyvin ja siten niiden lehdet pääsivät vielä ainakin osittain kehittämään varsinaista ruskaansa katkonaisesti loppuun marraskuun leutouden ansiosta. Täysin puhdasta varsinaista ruskaa ne eivät kuitenkaan enää kyenneet tekemään varsinkaan sisämaan ankarampien pakkasten alueilla; lehdet varisivatkin niiltä marraskuun mittaan osittain ruskeina - vihreinä ja viimeistään tuo marras-joulukuun vaihteen talventulo päätti niiden ruskakauden. Näillä lajeilla alkusyksyn runsaat sateet ja leutous poikkeuttivat ruskan etenemistä lokakuussa tavanomaista myöhemmäksi ja siksikin ne pysyivät varsin lehtevinä lokakuun lopun pakkasiin. Alla mainituista myöhäisimmin ruskaantuvat lehtikuuset noudattivat em. suosypressin ruskaantumisaikataulua ja -kaavaa tänäkin vuonna.
Näitä viimeisiä suhteellisen kestävälehtisiä ruskalajeja olivat mm. monet lehtikuuset (Larix sp.), monet poppelit (Populus sp.), monet kuusamat (Lonicera sp.), monet kanukat (Cornus sp.), monet happomarjat (Berberis sp.) ja monet jasmikkeet (Philadelphus sp.), monet pensasruusut (Rosa sp.), monet atsaleat (Rhododendron sp.) sekä pihasyreenistä (Syringa vulgaris) myöhäisimmin varistuvat yksilöt. Ryhmään voidaan lukea myös norjanangervo (Spiraea "Grefsheim"), villaheisi (Viburnum lantana), lumimarja (Symphoricarpos rivularis), kerria (Kerria japonica), neillia (Neillia sinensis), kellokuusama (Kolkwitzia amabilis), tyrni (Hippophae rhamnoides), karhunvatukka (Rubus allegheniensis) ja pensaspajuista mm. koripaju (Salix viminalis) ja punapaju (Salix rubra).
Vähän varhaisemmin ruskaansa tekeviä lajeja löytyy myös sellaiseksi ryhmäksi, jotka tänä vuonna eivät ehtineet varistumaan aivan lehdettömäksi ennen tuota lokakuun lopun pakkasta, mutta ehtivät varsinaiseen ruskaan varsin hyvin etenkin runsaiden sateiden aiheuttamasta ruskaviivästymisestä huolimatta. Nämä olivat lehdiltään siitä huolimatta sellaisia, että tuo pakkasjakso ei kyennyt heti varistamaan ruskaantuneimpiakaan lajeja kokonaan kerralla lehdettömäksi aivan kaikilta yksilöiltään.
Tähän kategoriaan voidaan lukea mm. metsätammi (Quercus robur) sekä punatammi (Quercus rubra) ja muutamat muut pohjoisamerikkalaiset tammilajit, jalokastanja (Castanea sativa), euroopanpyökki (Fagus sylvatica), amerikanpyökki (Fagus grandifolia) ja karoliinanvalkopyökki (Carpinus caroliniana). Näillä tosin on tyypillistä myös se, että osa lehdistä voi jäädä joka vuosi jopa talveksi kiinni ruskeiksi kuivuneina.
Muita ryhmän lajeja, joilla lehtiä ei jää talveksi (Ja nämä varistuivat tuossa lokakuun lopun pakkasessa eniten eli osittain jopa kokonaan): Puistolehmus (Tilia X vulgaris), balkaninhevoskastanja (Aesculus hippocastanum), poimuetelänpyökki (Nothofagus antarctica), mustaselja (Sambucus nigra), koiranheisi (Viburnum opulus), varhaisemmin varistuvat pihasyreenit ja monet muut syreenit (Syringa sp.), myöhään ruskaantuvat tarhaomenapuut (Malus X domestica), myöhään ruskaantuvat pähkinäpensaat sekä em. tapaan siis viimeisen ruskavaiheen metsävaahterat, viimeiset rauduskoivut (Betula pendula) ja monet raidat (Salix caprea) sekä monet salavat lajikkeineen (Salix alba -ryhmä) ja (Salix fragilis -ryhmä).
Lehdiltään pakkasenarkoja, mutta ruskaantumisessaan melko varhaisia lajeja ovat mm. jo em. lehtosaarni ja amurinkorkkipuu sekä jalopähkinät (Juglans sp.), siipipähkinät (Pterocarya sp.), lakkipuu (Cladrastis kentukea), imeläkirsikka (Prunus avium), katsura (Cercidiphyllum japonicum) ja monet onnenpensaat (Forsythia sp.). Nämä ehtivätkin tänä vuonna tekemään ruskansa loppuun - lähes loppuun saakka ennen tuota lokakuun lopun pakkasjaksoa eli niiden lehdet ehtivät kirkkaaseen ruskahuippuun ja myös varisemaan kokonaan - lähes kokonaan ennen ko. pakkasta. Runsaat alkusyksyn sateet eivät näyttäneet juurikaan vaikuttaneen poikkeuttavasti näiden lajien ruskaan lukuun ottamatta lehtosaarnea.
Samaan ryhmään voidaan lukea loppukesän ja syksyn kukinnoistaan tunnettu yleinen syyshortensia (Hydrangea paniculata "Grandiflora"), jonka kukintojen ruskeentuminen ensimmäisissä pakkasissa on tunnettu ilmiö. Tänä vuonna ko. kukinnot tulivat syksyn vaaleanpunaiseen vaiheeseen viime vuotta selvästi myöhemmin, mutta tuo lokakuun lopun pakkasjakso ruskeennutti kukinnot kerralla kokonaan hienoiksi talventörröttäjiksi.
Myös monet lehdiltään - varsiltaan pitkään vihreinä säilyvät, mutta pakkasenarat perennat voidaan lukea tähän muutoin kestävään, mutta lehdiltään arkaan ryhmään. Näin esim. japanintatar (Reynoutria japonica), joka ei tänä vuonna ehtinyt tuottamaan juuri ollenkaan ruskaa ennen kuin se paleltui varsiltaan kokonaan ruskeiksi lokakuun lopun pakkasissa. Viime vuonnahan tällekin ehti tulla keltaista varsinaista ruskaa erittäin erikoisesti loka-marraskuussa.
Hedelmäkyspymisestä vielä mainittakoon, että tämän vuoden korkeintaan vain vähän tavanomaista isommiksi kasvaneet tehoisat lämpösummat mahdollistivat mm. mustaseljalla (Sambucus nigra), viiniköynnöksillä (Vitis sp.) ja tarhaomenapuilla ns. talviomenien tapauksissa vain nipin napin hedelmiensä loppuun kypsymistä lokakuun mittaan; pieneksi osaksi ne jäivät jopa vähän raaoiksi ja esim. joillakin viiniköynnöksillä jäi lievästi raakoja marjoja lokakuun lopun pakkasten kouriin pilaantumaan.
Mainittakoon myös hyötykasveihin liittyen, että maaseudun peltoviljely kärsi paikoin erittäin pahasti mainituista ennätyksellisistäkin sateista >> Monet viljat jäivät peltoon korjaamatta sekä homeiden pilaamina ja lakoontuneina että myös sen takia, kun liikamäriksi vettyneille pelloille ei päästy sadonkorjuupuinteihin kunnolla raskailla työkoneilla ja traktoreilla. Marraskuussa vähäsateisuuden ja leutouden ansiosta ko. pelloillekin näytettiin pääsevän kuitenkin viimein tekemään kyntöjä niiden talvikuntoon laittamiseksi. Ns. syysviljojen kylvöjä ehdittiin tekemään ajallaan ja ne itivät talvehtivalle oraalle pääasiassa hyvin syys-lokakuussa; jonkin verran liikamärkyyden aiheuttamaa kellastumista / epätasaista itämistä oli silti näkyvissä.
Mielenkiinnosta myös: Tänä vuonna koivuilla oli keväällä ennätysrunsas kukinta etenkin hedenorkkojen osalta, mutta tämän kesän tuloksena niille muodostui ensi kevättä varten päinvastainen ennätystilanne >> Talvehtivia hedenorkkoaiheita ei jaksanut muodostua jopa laajasti ollenkaan - lähes ollenkaan eli ensi keväänä on ennätysvähäinen koivukukinta tulossa ja siten äärimmäisen vähäinen allergiatilanne. Sen sijaan lepillä ja pähkinäpensaalla (Corylus avellana) muodostui loppukesällä kuitenkin myös tänä vuonna varsin paljon hedenorkkojen talvehtivia aiheita ensi kevättä varten.
Havupuista lyhyesti: monilla kuusilla (Picea sp.) ja männyillä (Pinus sp.) uusi oksisto oli täysin valmis normaalin aikataulun mukaisesti ja sama koski myös käpyjen muodostusta eli niiden suhteen ei tullut mitään poikkeavaa. Männyillä syyskuun vanhojen neulasvuosikertojen variseminenkaan ei poikennut merkittävästi normaalista, mutta joillakin sembramännyillä (Pinus cembra) oli havaittavissa etuaikaisuutta ko. varisemisessa. Joillakin eteläisillä havupuulajeilla pää- ja latvaversojen kehittyminen valmiiksi uhkasi jäädä hieman keskenkin ennen kasvukauden päättymistä; mm. joillakin pihdoilla (Abies sp.), valesypresseillä (Chamaecyparis sp.), tuijilla (Thuja sp.) ja varjostinkuusella (Sciadopitys verticillata). Varjostinkuusella tämä voi olla selvä haitta talvenkeston kannalta...
Vielä lopuksi tuosta ruostesieni-invaasiosta >> Ruostesienien aiheuttama valeruskan esiintyminen alkoi hyvin runsaana jälleen viime vuosien tapaan monilla koivuilla, missä yksittäiset yksilöt alkoivat sen takia kellastumaan jo elokuun lopulla; jotkut olivat jo syyskuulle tultaessa jopa täyskellastuneita ja pian lähes lehdettömiäkin. Tämä oli erikoispiirteenä aikaisempaa voimakkaammin havattavissa täällä pääkaupunkiseudulla urbaanissa ympäristössä.
Muutoin maaseudulla viimeistään syyskuun lopulla oli taas monin paikoin lähes kokonaan kellastuneita koivikoita ruostesieniruskassaan viime vuotiseen tapaan ja osaksi sen takia tänä vuonna jo em. vesisadehaalistumisenkin lisäksi ruskahuipennus jäi maaseudun maisemissa vaisuksi jakaantuen syyskuun lopun valeruskahuippuun ja lokakuun alun varsinaisen ruskan huippuun limittyvästi.
Ruostesieniruskaantumisen erikoispiirre tänä vuonna oli ko. invaasion leviäminen uusiin lajeihin aikaisempaa paljon runsaammin. Huomiota herättävä laji tässä oli haapa, missä joihinkin sen lajin kasvustoihin ilmaantui jo syyskuun alussa huomattavan totaalista ruostesienikellastumista ja jo syyskuun lopulla osa näistä kasvustoista oli varistunut osittain - jopa kokonaankin alastomaksi huomattavan ennenaikaisesti.
Toinen huomiota herättävä puuryhmä tässä oli myös lepät ja siinä etenkin harmaaleppä (Alnus incana), jonka lehdet alkoivat omituisesti ruskistumaan ja varisemaan peräti jo elokuun alkupuolelta alkaen etenkin maaseudulla; ainakin valtateiden vierellä näitä kasvustoja oli paikoin runsaasti nähtävissä; olivatko tiesaasteet yksi edesauttava tekijä...?
Myös viljellyissä puu- ja pensaslajeissa puistoissa, puutarhoissa ja katupuissa näkyi ruostesienikellastumista paikoin runsaasti, mutta tämänlainen kellastuminen oli pääosiltaan kuitenkin maaseudun luontaisissa puulajeissa. Siinä em. lisäksi myös kotipihlajiin näytti paikoin iskeneen runsasta ruostesieniruskaa sekä vanhaan malliin moniin pajuihin ja raitaan.
Mistä sitten tällainen mega-invaasio johtui? >> Syyt ovat varmasti monenlaisia ja toteutuivat yhteisvaikutuksena. Yhtäältä edellisvuosien runsaat ruostesieni-invaasiot olivat jo pohjustuksena tuottaneet paljon itiöitä valmiiksi uutta invaasiota varten. Sitten ne itiöt selvisivät viime talvesta maassa talvehtivina hyvin, koska viime talvi oli aluksi hyvin leuto ja sitten tammi-helmikuun ankaran talven aikana lumipeite oli hyvin paksuna routaa ehkäisevää ja sitenkin ko. itiöiden selviytymistä edesauttavaa. Lisäksi tosiaan tämän vuoden kesän ja syksyn hyvin kosteat olosuhteet osaltaan edistivät sitten itiöiden kasvua lehtiä kellastuttaneeseen invaasiovaiheeseen taas hyvin runsaasti ja erikoisen laajamittainen invaasiotulos kokonaisvaikutuksena sukeutui esille.
Joitakin merkkejä havaitsin joillakin keskustelupalstoilla myös siitä, että tällaista lehtien sairastumista syytettiin osaltaan viime vuoden kevään Japanin Fukushiman ydinvoimalaonnettomuuden aiheuttaman globaalin lisäsäteilyn aikaansaamaksi. Tätä on kuitenkin vaikeaa - mahdotonta todistaa esille noiden kaikkien muiden vaikutusten yhteismerestä. Ehkä ei voida kuitenkaan kokonaan sulkea pois sitä, että jokin osa tästä ruostesieni-invaasiosta hyötyi jonkinlaisesta säteilysairauden aiheuttamasta puiden lehtien heikentymisestä...?
Viime vuonna tein Etelä-Suomen poikkeuksellisen erikoisesta ruskasta pikkutarkan analyysin (Syksyn 2011 poikkeuksellisen erikoinen Etelä-Suomen ruska ennätyslämpimän kasvukauden tuloksena), jota käytän tämän kertaisen analyysin pohjana ja vertailukohteena; poimin kasvilajiesittelyt ruska-analysoitaviksi lähes samassa järjestyksessä ja ryhmittelyissä kuin tuossa viime vuoden analyysissä, joten se kannattaa lukea ensin alustuksena tälle uudelle.
Tuohon viime vuoden analyysiini tein nyt yhden muutoksen >> Sen lopussa oli liitteenä ilmastonmuutosalarmismia ruotinut osa, mutta poistin sen siitä lopusta ja tein siitä oman blogimerkintänsä samalle päivälle 20.12.2011 merkittynä. Näin haluan nämä erottamalla mahdollistaa niiden erikseen linkittämisen ja lainaamisen tuleviin kirjoituksiini.
Tämän kertainen ruska-analyysini >>
Tänä vuonna kasvukausi ei sisältänyt lämpötiloiltaan läheskään niin poikkeavia piirteitä kuin edellisvuoden ennätyslämpimän kasvukauden piirissä. Huhtikuusta elokuuhun lämpöolot olivat nyt Etelä-Suomessa pääasiassa hyvin normaaleja eikä suuria poikkeamia kylmään eikä lämpimään suuntaan esiintynyt. Sen sijaan syys-, loka- ja marraskuut olivat selvästi tavanomaista leudompia ja sen sekaan lokakuun viimeisellä viikolla sattui muutaman päivän mittainen ajankohtaan nähden poikkeuksellisen kylmä pakkasjakso (Poikkeuksellisen kylmä viikko 43 lokakuussa 2012: Kylmimpien öiden listaus). Se käytännössä päätti kasvukauden suunnilleen normaaliin - vähän normaalia myöhempään aikaan, vaikka sitten marraskuussa olikin vielä useita päiviä yli +5 asteen vuorokausikeskilämpötiloja kasvua (nurmikot) ja loppuruskaa vielä vähän edesauttaen. Ja vielä hyvin muistetaan, kuinka sitten tämä talvi alkoi yhtäkkisen rajusti marras-joulukuun vaihteessa Antti-myrskyn kera.
Tämän vuoden kasvukauden erikoisimmat piirteet sääolojen suhteen olivat sateet: Jo kesästä muodostui lähes kauttaaltaan tavanomaista selvästi runsassateisempi, joka poiki mm. Pohjanmaalle suuria tulvia jo heinäkuussa. Kaikkein hämmästyttävin runsassateisuus sattui kuitenkin alkusyksyyn, missä syys- ja lokakuun sateet tuottivat mm. etelärannikolle syyskuuksi ennätyssademääriä ja lokakuussa Länsi-Suomeen sekä taas Pohjanmaalle erikoisen ankaria suurtulvia (Etelä-Pohjanmaan poikkeukselliset tulvat runsassateisen alkusyksyn säähuipentumana). Helsingin Kaisaniemen sääasemalla syyskuusta tuli paikan koko mittaushistorian runsassateisin (MTV 3:n juttu: Sade-ennätys Helsingissä - sateisin syyskuu ainakin 168 vuoteen)!
Näistä sääoloista juuri runsaat sateet aiheuttivat normaaliin Etelä-Suomen ruskakehitykseen selvimpiä poikkeutuksia ja ne olivat varmasti osaltaan syynä myös tänä vuonna ilmenneeseen ruostesieni-invaasioon. Siitä kerron lopuksi havaintojani ja arvioitani, mutta ensin vedän yhteen varsinaisen ruskan piirteitä tämän vuoden syksyltä.
Suomen luontaisista ja viljellyistä puista - pensaista varhaisimmin kasvunsa päättävät eli kuluvan kesän oksansa ja talvisilmunsa talvikuntoon ensimmäisenä valmistavat lajit etenivät aluksi normaalissa aikataulussa kirkkaan ruskansa alkuun. Viime vuotinen ennätyslämmön takia varhaistunut elokuinen ruska puuttui näiltä tänä vuonna, mutta ennätyssateinen syyskuu vesitti niiden normaalia syyskuun lopun - syys-lokakuun vaihteen ruskahuipennusta selvästi haaleampaan ja vähitellen lehtiään varistaneeseen suuntaan.
Eli nämä ko. lajit tekevät kaikkein ensimmäisiä syysvärejä ja niitä on normaalisti nähtävissä jo elo-syyskuun vaihteesta alkaen, kuten tänä vuonna. Näitä lajeja ovat mm. tuomi (Prunus padus), punasaarni (Fraxinus pennsylvanica), virpiangervo (Spiraea chamaedryfolia), viitapihlaja-angervo (Sorbaria sorbifolia), pikkuherukka (Ribes glandulosum) sekä kotipihlajista (Sorbus aucuparia) se osa, joilla on varhaisin ruskakehitysaika.
Toiseksi varhaisimmin kasvunsa päättävät eli kuluvan kesän oksansa ja talvisilmunsa talvikuntoon toisessa vaiheessa valmistavat puu- ja pensaslajit (Joilla myös ruska on tässä tapauksessa keskimäärin toiseksi varhaisinta) etenivät ensimmäisiin ruskavaiheisiinsa myös aluksi suunnilleen normaalissa aikataulussa ilmentäen ensimmäisiä kirkkaita värejä syyskuun alkupuolelta lähtien.
Hyvin runsaat sateet ja osaltaan leudot säät kuitenkin alkoivat pitkittää ja viivyttää näiden lajien ruskaa syyskuun lopulla jonkin verran, mutta niiden ruskahuipentuma sattui kuitenkin varsin normaaliin aikaan lokakuun alussa viikolla 40 ja osittain runsaiden sateiden vesittämänä tavanomaista haaleampaan suuntaan. Kirkkaimpia ruskavärejä onnistuivat tekemään etenkin ulkomaiset ja eteläiset kategorian lajit sateista huolimatta. Lisäksi on huomattava, että kaikkien näidenkin varhain ruskaantuvien lajien ruskaan ei vaikuttanut pakkanen ollenkaan hallattomuuden ja yöpakkasettomuuden takia.
Näitä lajeja olivat mm. haapa (Populus tremula) sekä ensimmäisen ja toisen ruskavaiheen metsävaahterat (Acer platanoides) ja mongolianvaahtera (Acer tataricum subsp. ginnala). Metsävaahteran lisäksi jaloista lehtipuistamme lehtosaarni (Fraxinus excelsior), vuorijalava (Ulmus glabra), kynäjalava (Ulmus laevis) ja ensimmäisen ruskavaiheen pähkinäpensaat (Corylus avellana) ilmensivät tällaista ruskakäyttäytymistä. Kategoriaan kuului viljellyistä ulkomaisista lajeista mm. amurinkorkkipuu (Phellodendron amurense), humalapyökki (Ostrya virginiana), ussurinpäärynä (Pyrus ussuriensis), varhaisimmin ruskaantuvat tarhaomenapuut (Malus X domestica) ja rusokirsikka (Prunus sargentii), sekä monet eri ulkomaiset pihlajat ja vaahterat, joilla on suunnilleen sama tai vähän myöhäisempi ruska-aika kuin em. suomalaisilla ko. sukujen lajeilla ja itse asiassa sama ruskaantumisaikataulu Etelä-Suomen luontaiseen kokonaisruskaan verrattuna.
Lisäksi tasaisemmin yksilöidensä keskisen ruskan läpikäyvistä lajeista tähän ryhmään voidaan lukea myös monet koristepensaat, kuten monet tuhkapensaat (Cotoneaster sp.), aroniat (Aronia sp.) ja angervot (Spiraea sp.). Ryhmään kuuluvat myös ne koivut (Betula sp.), joilla ennenaikaista valeruskaa aiheuttaneet koivunruostesienen vaikutukset jäivät tänäkin vuonna vähäiseksi.
Noista lajeista kirkasta ruskaa normaaliin tapaan teki siis esim. rusokirsikka ja osittain metsävaahtera ja haapa, mutta jälkimmäisen kahden lajin yksilöiden kesken oli tyypillisesti suurta vaihtelua ja haapa kärsi lisäksi ennen näkemättömän paljon ruostesieni-invaasion tekemästä ennenaikaisesta valeruskasta. Sateiden haalentamasta ruskasta kärsivät etenkin jotkut haavat, lehtosaarni ja melko iso osa koivuista. Niinpä Etelä-Suomen kokonaisruska etenkin maaseudulla jäi tavanomaista vaisummaksi tämänkin takia.
Vetreimmät koivut sekä osa raidoista (Salix caprea) ja metsävaahteroiden kolmannen eli viimeisen ruskavaiheen yksilöt etenkin etelärannikolla tyhjentyivät lehdistä alastomiksi vasta selvästi tavanomaista myöhemmin; nämä puut alkoivat ruskaantua vasta lokakuussa ja pitivät lehtiään pitkälle lokakuun loppuun leudon ja ennätyssateisen sään pitkittämänä ja vasta tuo lokakuun lopun pakkasjakso toi näiden puiden yksilöille lehtien lopullisen varisemisen; osa niiden lehdistä etenkin metsävaahteran tapauksessa ei ehtinyt edes kunnolla ruskaantumaan ennen ko. pakkastilannetta. Tuohon pakkasjaksoon saakka näiden ruskakäyttäytyminen noudatti kuitenkin samaa kaavaa kuin viime vuonnakin.
Viime vuoden ennätyslämmin kasvukausi tuotti ns. pioneeripuille ennätyspitkää pää- ja latvaversokasvua niiden taimilla ja nuorilla yksilöillä, mutta tänä vuonna se kasvu oli normaalina selvästi vähäisempää. Viime analyysistä lainaten: "Näitä versoja eniten kasvattavia ns. pioneerilajeja ovat Suomessa tyypillisesti juuri koivut, lepät (Alnus sp.), monet pajut (Salix sp.) ja haapa. Myös muut poppelit (Populus sp.) sekä monet vaahterat ja jalavat tuottavat herkästi tällaisia voimakkaita latva- ja pääversoja nuorina. Normaalistikin näillä kaikilla on usein se taipumus, että ko. pääverso- ja latvaversolehdet ovat muita kunkin yksilön lehtiä isompia ja ne ovat muita kunkin yksilön lehtiä nuorempia eli muita vähäisemmin - myöhemmin virittyviä tulevaan ruskaan. Koivuilla myös vähäisemmin virittyviä - saastuvia tuohon ruostesieniruskaankin.".
Tänä vuonna näillä pioneeripuiden taimilla ja nuorilla yksilöillä ei ollut täten tavanomaista enempää viimeisenä lehtensä pitäviä latvusruskatilanteita, kuten viime vuoden syksyllä kävi. Tänäkin syksynä tämä latvusruska kuitenkin viivästyi samaan tapaan lokakuun loppupuolelle, mutta päättyi kuitenkin sekin tuohon lokakuun lopun pakkasjaksoon, vaikka pääosa latvuslehdistä nimenomaan myöhäisruskaisilla poppeleilla oli vielä kesävihreitä.
Muutoinkin kaikkein myöhäisruskaisimpien poppeleiden syysvärit eivät ehtineet kehittyä aivan loppuun saakka ennen tuota pakkasta, joka palellutti ko. lehdet osittain - kokonaan kesken ruskakehityksen osaksi vihreinä. Näitä olivat esim. kanadanpoppeli (Populus X canadensis "Regenerata") ja harvinainen erikoisuus toisusu (Toisusu urbaniana). Niiden lehdet ruskistuivat ja varisivat pian perään pois ko. pakkasjakson takia.
Viime vuonnahan marraskuun alkupuolelle saakka jatkunut ennätyksellisen hallaton - pakkaseton jakso mahdollisti myöhäisten ja viimeisten ruskavaiheiden kehittymisen alusta loppuun saakka puhtaina ilman pakkasvaurioita. Lisäksi ennätyslämpimyys mahdollisti silloin ylipäätään eteläisimpien viljelylajien kehityksen ruskavirittyneiksi tavanomaista paremmin. Tänä vuonna ensinnäkin tuo lokakuun lopun pakkanen siis keskeytti tai jopa esti nämä ruskatapahtumat. Toisaalta tuo ruskavirittyminenkään ei ollut tällä kertaa yhtä hyvää kuin viime vuonna. Katsotaanpa laajemmin ja tarkemmin miten tämä ilmeni kasvilajeittain / -kategorioittain >>
Talvenarimpien ja lehdiltään hallanarimpien lajien ryhmään tässä kuuluvat mm. nenäliinapuu eli kyyhkyspuu (Davidia involucrata), neidonhiuspuu (Ginkgo biloba), aitoviikuna (Ficus carica), kentuckynpapupuu (Gymnocladus dioica), kolmioka (Gleditsia triacanthos), valeakaasia (Robinia pseudoacacia), keltatrumpettipuu (Catalpa ovata), eteläntrumpettipuu (Catalpa bignonioides), samettisumakki (Rhus hirta), jumaltenpuu (Ailanthus altissima), tulppaanipuu (Liriodendron tulipifera), japaninkesäkamelia (Stewartia pseudocamellia) ja sinisade (Wisteria sinensis).
Niistä ennen lokakuun lopun pakkasta ruskaa parhaiten ehtivät tekemään; nenäliinapuu, keltatrumpettipuu, tulppaanipuu ja japaninkesäkamelia. Niillä ruska ehti juuri ja juuri huipentua täyteen loistoon, mutta ensimmäinen kunnon yöpakkanen varisutti lehdet käytännössä kokonaan ko. pakkasviikolla 43.
Muilla ruskaantuminen ehti edetä vain osaksi ja häilyvästi, kunnes tuo pakkastilanne ruskisti lehdet kuolleiksi ja / tai varisti ne kokonaan ensimmäisen yöpakkasen myötä; varisevinta sorttia olivat eteläntrumpettipuu ja jumaltenpuu, joiden kaikki lehdet varisivat kerralla ensimmäisessä yöpakkastilanteessa. Kaikkein huonoiten ruskaa ehti tekemään aitoviikuna; sen lehdet sekä ruskistuivat että varisivat kokonaan kerralla ensimmäisessä kunnon yöpakkasessa suoraan kesäasusta eli tänä vuonna viimevuotisen kaltaista varsinaista ruskaa (keltainen väri) ei sille ehtinyt tulemaan ollenkaan.
Myöhäisimmin ruskaantuvat kesävihannat havupuut kiinanpunapuu (Metasequoia glyptostroboides) ja suosypressi (Taxodium distichum) olivat ruskahuipennuksessaan tänä vuonna marraskuun alussa huolimatta tuosta lokakuun lopun pakkasjaksosta; jonkin verran siitä kuitenkin aiheutui niille lisää ruskeaa sävyä varsinaisen ruskan sekaan, mutta marraskuun leutous mahdollisti kuitenkin sen, että niiden neulaset varistuivat kokonaan vasta tuon marras-joulukuun vaihteen talventulon myötä.
Tuosta lokakuun lopun pakkasjaksosta selvisi lehtevinä sellaisia myöhään lehtensä säilyttäviä lajeja, joiden lehdet kestävät pakkasta melko hyvin ja siten niiden lehdet pääsivät vielä ainakin osittain kehittämään varsinaista ruskaansa katkonaisesti loppuun marraskuun leutouden ansiosta. Täysin puhdasta varsinaista ruskaa ne eivät kuitenkaan enää kyenneet tekemään varsinkaan sisämaan ankarampien pakkasten alueilla; lehdet varisivatkin niiltä marraskuun mittaan osittain ruskeina - vihreinä ja viimeistään tuo marras-joulukuun vaihteen talventulo päätti niiden ruskakauden. Näillä lajeilla alkusyksyn runsaat sateet ja leutous poikkeuttivat ruskan etenemistä lokakuussa tavanomaista myöhemmäksi ja siksikin ne pysyivät varsin lehtevinä lokakuun lopun pakkasiin. Alla mainituista myöhäisimmin ruskaantuvat lehtikuuset noudattivat em. suosypressin ruskaantumisaikataulua ja -kaavaa tänäkin vuonna.
Näitä viimeisiä suhteellisen kestävälehtisiä ruskalajeja olivat mm. monet lehtikuuset (Larix sp.), monet poppelit (Populus sp.), monet kuusamat (Lonicera sp.), monet kanukat (Cornus sp.), monet happomarjat (Berberis sp.) ja monet jasmikkeet (Philadelphus sp.), monet pensasruusut (Rosa sp.), monet atsaleat (Rhododendron sp.) sekä pihasyreenistä (Syringa vulgaris) myöhäisimmin varistuvat yksilöt. Ryhmään voidaan lukea myös norjanangervo (Spiraea "Grefsheim"), villaheisi (Viburnum lantana), lumimarja (Symphoricarpos rivularis), kerria (Kerria japonica), neillia (Neillia sinensis), kellokuusama (Kolkwitzia amabilis), tyrni (Hippophae rhamnoides), karhunvatukka (Rubus allegheniensis) ja pensaspajuista mm. koripaju (Salix viminalis) ja punapaju (Salix rubra).
Vähän varhaisemmin ruskaansa tekeviä lajeja löytyy myös sellaiseksi ryhmäksi, jotka tänä vuonna eivät ehtineet varistumaan aivan lehdettömäksi ennen tuota lokakuun lopun pakkasta, mutta ehtivät varsinaiseen ruskaan varsin hyvin etenkin runsaiden sateiden aiheuttamasta ruskaviivästymisestä huolimatta. Nämä olivat lehdiltään siitä huolimatta sellaisia, että tuo pakkasjakso ei kyennyt heti varistamaan ruskaantuneimpiakaan lajeja kokonaan kerralla lehdettömäksi aivan kaikilta yksilöiltään.
Tähän kategoriaan voidaan lukea mm. metsätammi (Quercus robur) sekä punatammi (Quercus rubra) ja muutamat muut pohjoisamerikkalaiset tammilajit, jalokastanja (Castanea sativa), euroopanpyökki (Fagus sylvatica), amerikanpyökki (Fagus grandifolia) ja karoliinanvalkopyökki (Carpinus caroliniana). Näillä tosin on tyypillistä myös se, että osa lehdistä voi jäädä joka vuosi jopa talveksi kiinni ruskeiksi kuivuneina.
Muita ryhmän lajeja, joilla lehtiä ei jää talveksi (Ja nämä varistuivat tuossa lokakuun lopun pakkasessa eniten eli osittain jopa kokonaan): Puistolehmus (Tilia X vulgaris), balkaninhevoskastanja (Aesculus hippocastanum), poimuetelänpyökki (Nothofagus antarctica), mustaselja (Sambucus nigra), koiranheisi (Viburnum opulus), varhaisemmin varistuvat pihasyreenit ja monet muut syreenit (Syringa sp.), myöhään ruskaantuvat tarhaomenapuut (Malus X domestica), myöhään ruskaantuvat pähkinäpensaat sekä em. tapaan siis viimeisen ruskavaiheen metsävaahterat, viimeiset rauduskoivut (Betula pendula) ja monet raidat (Salix caprea) sekä monet salavat lajikkeineen (Salix alba -ryhmä) ja (Salix fragilis -ryhmä).
Lehdiltään pakkasenarkoja, mutta ruskaantumisessaan melko varhaisia lajeja ovat mm. jo em. lehtosaarni ja amurinkorkkipuu sekä jalopähkinät (Juglans sp.), siipipähkinät (Pterocarya sp.), lakkipuu (Cladrastis kentukea), imeläkirsikka (Prunus avium), katsura (Cercidiphyllum japonicum) ja monet onnenpensaat (Forsythia sp.). Nämä ehtivätkin tänä vuonna tekemään ruskansa loppuun - lähes loppuun saakka ennen tuota lokakuun lopun pakkasjaksoa eli niiden lehdet ehtivät kirkkaaseen ruskahuippuun ja myös varisemaan kokonaan - lähes kokonaan ennen ko. pakkasta. Runsaat alkusyksyn sateet eivät näyttäneet juurikaan vaikuttaneen poikkeuttavasti näiden lajien ruskaan lukuun ottamatta lehtosaarnea.
Samaan ryhmään voidaan lukea loppukesän ja syksyn kukinnoistaan tunnettu yleinen syyshortensia (Hydrangea paniculata "Grandiflora"), jonka kukintojen ruskeentuminen ensimmäisissä pakkasissa on tunnettu ilmiö. Tänä vuonna ko. kukinnot tulivat syksyn vaaleanpunaiseen vaiheeseen viime vuotta selvästi myöhemmin, mutta tuo lokakuun lopun pakkasjakso ruskeennutti kukinnot kerralla kokonaan hienoiksi talventörröttäjiksi.
Myös monet lehdiltään - varsiltaan pitkään vihreinä säilyvät, mutta pakkasenarat perennat voidaan lukea tähän muutoin kestävään, mutta lehdiltään arkaan ryhmään. Näin esim. japanintatar (Reynoutria japonica), joka ei tänä vuonna ehtinyt tuottamaan juuri ollenkaan ruskaa ennen kuin se paleltui varsiltaan kokonaan ruskeiksi lokakuun lopun pakkasissa. Viime vuonnahan tällekin ehti tulla keltaista varsinaista ruskaa erittäin erikoisesti loka-marraskuussa.
Hedelmäkyspymisestä vielä mainittakoon, että tämän vuoden korkeintaan vain vähän tavanomaista isommiksi kasvaneet tehoisat lämpösummat mahdollistivat mm. mustaseljalla (Sambucus nigra), viiniköynnöksillä (Vitis sp.) ja tarhaomenapuilla ns. talviomenien tapauksissa vain nipin napin hedelmiensä loppuun kypsymistä lokakuun mittaan; pieneksi osaksi ne jäivät jopa vähän raaoiksi ja esim. joillakin viiniköynnöksillä jäi lievästi raakoja marjoja lokakuun lopun pakkasten kouriin pilaantumaan.
Mainittakoon myös hyötykasveihin liittyen, että maaseudun peltoviljely kärsi paikoin erittäin pahasti mainituista ennätyksellisistäkin sateista >> Monet viljat jäivät peltoon korjaamatta sekä homeiden pilaamina ja lakoontuneina että myös sen takia, kun liikamäriksi vettyneille pelloille ei päästy sadonkorjuupuinteihin kunnolla raskailla työkoneilla ja traktoreilla. Marraskuussa vähäsateisuuden ja leutouden ansiosta ko. pelloillekin näytettiin pääsevän kuitenkin viimein tekemään kyntöjä niiden talvikuntoon laittamiseksi. Ns. syysviljojen kylvöjä ehdittiin tekemään ajallaan ja ne itivät talvehtivalle oraalle pääasiassa hyvin syys-lokakuussa; jonkin verran liikamärkyyden aiheuttamaa kellastumista / epätasaista itämistä oli silti näkyvissä.
Mielenkiinnosta myös: Tänä vuonna koivuilla oli keväällä ennätysrunsas kukinta etenkin hedenorkkojen osalta, mutta tämän kesän tuloksena niille muodostui ensi kevättä varten päinvastainen ennätystilanne >> Talvehtivia hedenorkkoaiheita ei jaksanut muodostua jopa laajasti ollenkaan - lähes ollenkaan eli ensi keväänä on ennätysvähäinen koivukukinta tulossa ja siten äärimmäisen vähäinen allergiatilanne. Sen sijaan lepillä ja pähkinäpensaalla (Corylus avellana) muodostui loppukesällä kuitenkin myös tänä vuonna varsin paljon hedenorkkojen talvehtivia aiheita ensi kevättä varten.
Havupuista lyhyesti: monilla kuusilla (Picea sp.) ja männyillä (Pinus sp.) uusi oksisto oli täysin valmis normaalin aikataulun mukaisesti ja sama koski myös käpyjen muodostusta eli niiden suhteen ei tullut mitään poikkeavaa. Männyillä syyskuun vanhojen neulasvuosikertojen variseminenkaan ei poikennut merkittävästi normaalista, mutta joillakin sembramännyillä (Pinus cembra) oli havaittavissa etuaikaisuutta ko. varisemisessa. Joillakin eteläisillä havupuulajeilla pää- ja latvaversojen kehittyminen valmiiksi uhkasi jäädä hieman keskenkin ennen kasvukauden päättymistä; mm. joillakin pihdoilla (Abies sp.), valesypresseillä (Chamaecyparis sp.), tuijilla (Thuja sp.) ja varjostinkuusella (Sciadopitys verticillata). Varjostinkuusella tämä voi olla selvä haitta talvenkeston kannalta...
Vielä lopuksi tuosta ruostesieni-invaasiosta >> Ruostesienien aiheuttama valeruskan esiintyminen alkoi hyvin runsaana jälleen viime vuosien tapaan monilla koivuilla, missä yksittäiset yksilöt alkoivat sen takia kellastumaan jo elokuun lopulla; jotkut olivat jo syyskuulle tultaessa jopa täyskellastuneita ja pian lähes lehdettömiäkin. Tämä oli erikoispiirteenä aikaisempaa voimakkaammin havattavissa täällä pääkaupunkiseudulla urbaanissa ympäristössä.
Muutoin maaseudulla viimeistään syyskuun lopulla oli taas monin paikoin lähes kokonaan kellastuneita koivikoita ruostesieniruskassaan viime vuotiseen tapaan ja osaksi sen takia tänä vuonna jo em. vesisadehaalistumisenkin lisäksi ruskahuipennus jäi maaseudun maisemissa vaisuksi jakaantuen syyskuun lopun valeruskahuippuun ja lokakuun alun varsinaisen ruskan huippuun limittyvästi.
Ruostesieniruskaantumisen erikoispiirre tänä vuonna oli ko. invaasion leviäminen uusiin lajeihin aikaisempaa paljon runsaammin. Huomiota herättävä laji tässä oli haapa, missä joihinkin sen lajin kasvustoihin ilmaantui jo syyskuun alussa huomattavan totaalista ruostesienikellastumista ja jo syyskuun lopulla osa näistä kasvustoista oli varistunut osittain - jopa kokonaankin alastomaksi huomattavan ennenaikaisesti.
Toinen huomiota herättävä puuryhmä tässä oli myös lepät ja siinä etenkin harmaaleppä (Alnus incana), jonka lehdet alkoivat omituisesti ruskistumaan ja varisemaan peräti jo elokuun alkupuolelta alkaen etenkin maaseudulla; ainakin valtateiden vierellä näitä kasvustoja oli paikoin runsaasti nähtävissä; olivatko tiesaasteet yksi edesauttava tekijä...?
Myös viljellyissä puu- ja pensaslajeissa puistoissa, puutarhoissa ja katupuissa näkyi ruostesienikellastumista paikoin runsaasti, mutta tämänlainen kellastuminen oli pääosiltaan kuitenkin maaseudun luontaisissa puulajeissa. Siinä em. lisäksi myös kotipihlajiin näytti paikoin iskeneen runsasta ruostesieniruskaa sekä vanhaan malliin moniin pajuihin ja raitaan.
Mistä sitten tällainen mega-invaasio johtui? >> Syyt ovat varmasti monenlaisia ja toteutuivat yhteisvaikutuksena. Yhtäältä edellisvuosien runsaat ruostesieni-invaasiot olivat jo pohjustuksena tuottaneet paljon itiöitä valmiiksi uutta invaasiota varten. Sitten ne itiöt selvisivät viime talvesta maassa talvehtivina hyvin, koska viime talvi oli aluksi hyvin leuto ja sitten tammi-helmikuun ankaran talven aikana lumipeite oli hyvin paksuna routaa ehkäisevää ja sitenkin ko. itiöiden selviytymistä edesauttavaa. Lisäksi tosiaan tämän vuoden kesän ja syksyn hyvin kosteat olosuhteet osaltaan edistivät sitten itiöiden kasvua lehtiä kellastuttaneeseen invaasiovaiheeseen taas hyvin runsaasti ja erikoisen laajamittainen invaasiotulos kokonaisvaikutuksena sukeutui esille.
Joitakin merkkejä havaitsin joillakin keskustelupalstoilla myös siitä, että tällaista lehtien sairastumista syytettiin osaltaan viime vuoden kevään Japanin Fukushiman ydinvoimalaonnettomuuden aiheuttaman globaalin lisäsäteilyn aikaansaamaksi. Tätä on kuitenkin vaikeaa - mahdotonta todistaa esille noiden kaikkien muiden vaikutusten yhteismerestä. Ehkä ei voida kuitenkaan kokonaan sulkea pois sitä, että jokin osa tästä ruostesieni-invaasiosta hyötyi jonkinlaisesta säteilysairauden aiheuttamasta puiden lehtien heikentymisestä...?
Tuesday, December 18, 2012
Ennakkovaroitus talven 2012 - 2013 toisesta ankarasta pakkasjaksosta Etelä-Suomeen: Ennakkoarvio Joulunkin säästä...
Tämän talven edellisen ankaran pakkasen jakson (Talven 2012 - 2013 kylmin yö - Osa 1) jälkeen talvi on edennyt Etelä-Suomessa lämpötiloiltaan tavanomaisena - kohtalaisesti tavanomaista kylmemmissä oloissa ja niinpä tuossa viime pakkaseurannassani ennustelemani pakkasen mahdollinen kiristyminen viime viikolle jäi tulematta ja uutta pakkasseurantaa ei siksi tullut. Tällä viikolla on kuitenkin viimein odotettavissa tämän talven toinen ankaran pakkasen jakso Etelä-Suomeen, jonka huipennus on näkyvissä ennusteissa pe - ma ajalle. Sen jälkeen eli juuri Jouluksi / Jouluna olisi tapahtumassa raju muutos leudompaan suuntaan... Katsotaanpa tarkemmin >>
Viime viikolla Länsi-Venäjälle muodostunut laaja ja vahva pakkaskorkeapaine ei siis alkanutkaan vielä ujuttautumaan lähemmäksi Suomea. Sen sijaan se pysyi keskukseltaan noin Uralin tienoilla, mutta ei toisaalta päästänyt helposti lännestä matalapaineita Fennoskandiaan. Viime viikon alkupuolella tämä idän korkeapaine ylläpiti säätyyppiä, missä sen länsireunalla Mustaltamereltä Baltiaan ja Skandinaviaan velloi pieniä matalapaineen osakeskuksia, jotka toivat enimmäkseen etelän ja idän välisissä ilmavirtauksissa ajoittain runsaitakin lumisateita alueelle; esim. tiistai oli pääkaupunkiseudullakin varsin lumipyryinen (Muttei aivan lumimyrskyinen ja siksi ei uutta lumimyrskyseurantaakaan tullut).
Ko. viikon lopussa säätyyppi muuttui siten, että Pohjois-Atlantilla voimistui erittäin laaja ja raju matalapaine, mikä toi läntiseen Eurooppaan hyvin leutoa ja kosteaa säätä lännestä, mutta sen itään tulo puristui ja pysähtyi juuri Fennoskandian kohdalla tuota idän korkeapainetta vasten, mikä tiesi etenkin pe - la ajaksi Suomeen erittäin voimakkaiksi (Puuskissa ajoittain myrskyistä) yltyneitä etelä-kaakkoistuulia ja lännestä lumipyryjen ulottumista länsiosiin - Lappiin su; lumisateet olivat taas paikoin runsaita etelässäkin, mutteivät enää su lumimyrskyisiä. Sen sijaan pe - la ilman lumisateitakin tuo raju tuuli pöllytti ja kinosti vahvasti jo monin paikoin 25 - 50 cm paksuksi kertynyttä lumipeitettä sen oltua edelleen vain pakkaslunta, joka ei ollut vieläkään kokenut sulamis-jäätymis -prosessin kovettavaa ja jähmettävää metamorfoosia.
Lämpötilat olivat noissa oloissa Etelä-Suomessa sisämaassa koko ajan pakkasella ja vain lounaissaaristossa oli lyhyitä lieviä suojasäitä ja etelärannikolla esim. pääkaupunkiseudulla oli vain parin pienen hetken verran nollakeliä. Muutoin pakkaslukemat vaihtelivat säätilanteiden mukaan pääasiassa -2 ja -10 asteen välillä ilman matalan auringon vaikuttamaa lämpötilan vuorokausivaihtelua; idässä oli ajoittain kylmempää.
Tällä alkaneella viikolla tuo lännen voimakas matalapaine on alkanut heikkenemään ja antamaan tilaa tuolle idän korkeapaineelle sekä pakkasen leviämiselle lännemmäksi niin manner-Euroopassa kuin Fennoskandiassa. Tilanteessa etelän ja idän väliset tuulet ovat heikentyneet täällä koko ajan, mutta alkaneet jo tuomaan kylmempää ilmamassaa Venäjältä korkeapaineen eteläpuolitse kiertymällä. Tämä prosessi näyttää jatkuvan lähipäivinä ja lopulta viikonloppuna tuosta idän korkeapaineesta näyttää venyvän selänne Suomen yli Skandinaviaan ja jopa oma korkeapaineen keskuksensa näyttää syntyvän Etelä-Skandinavian - Etelä-Suomen tienoille. Samalla koko korkeapaineen alue olisi jo kuitenkin jonkin verran heikkenemässä.
Tämän myötä Venäjältä virtaava yhä ankarampi pakkanen kiristyy alueellamme pe - ma välillä entisestään, kun samalla tuulet tyyntyvät ja sää selkenee ainakin osaksi. Odotettavissa on silloin sisämaahan taas monin paikoin -20 astetta kylmempiä lukemia ja meren äärelläkin ainakin -10 ja -20 asteen välisiä lukemia; kireimpien pakkasten tarkka ajoitus ja laajuus on vielä epäselvä ja riippuu korkeapainesysteemin heikko - tyynituulisen alueen muodosta ja sijainnista... Paikoin voi tulla kuitenkin kylmempääkin kuin tuossa edellisessä kovan pakkasen jaksossa.
Tuo raju leudontuminen alkaisi jo ensi maanantaina - tiistaina eli juuri Jouluaattona - Joulupäivänä, kun lännessä kehittyvä uusi voimakas ja laaja matalapaine pääsisi syöttämään lounaasta yhtäkkiä leutoa ilmaa tuon Etelä-Skandinavian - Etelä-Suomen tienoon uuden korkeapaineen siirtyessä nopeasti silloin Suomen eteläpuolelle ja matalapainetoiminnan alkaessa venyä samalla lännestä Lappiin ja Jäämerelle. Suomen eteläpuolelle Itä-Eurooppaan jäisi kuitenkin lähelle tuhtia pakkasta eikä Venäjälläkään pakkaset kovin kauaksi kaikkoaisi...
Tämä kuitenkin mahdollistaisi juuri Joulun pyhiksi voimakkaan etelän ja lännen välisen ilmavirtauksen laajasti pitkältä Azoreilta saakka rintamasateineen, missä voi olla odotettavissa sisämaata myöten suojasäätä viimeistään Tapaninpäiväksi ja sateita sekä lumena, räntänä että vetenä. Tämä näyttäisi olevan kuitenkin vain tilapäinen leuto jakso ja vielä epävarma yksi mahdollinen skenario, mutta tuo ankara pakkanen näyttäisi joka tapauksessa päättyvän Joulun tienoilla...
Tähän lopuksi totean vielä seikkoja lumi- ja jäätilanteesta tällä hetkellä. Edellä jo mainitsin, kuinka viime aikojen lumisateista on Etelä-Suomeen muodostunut jo monin paikoin 25 - 50 cm paksuista lumipeitettä; tarkemmin sanottuna paksuimman peitteen alue näyttää Ilmatieteen laitoksen lumikartan mukaan sijoittuvan noin Hangon tienoilta pääkaupunkiseudun kautta Lahden yli pohjoiseen ulottuvalle alueelle laajahkosti ja sen sekä itä- että länsipuolella on paikoin alle 25 cm lunta. Vähiten länsirannikolla.
Tuon em. tuulikinostumisen takia lumipeitteet ovat taas koko alueella monella tavalla epätasaisesti ja paikallisesti vaihtelevia paksuudeltaan; esim. tuulta vasten olleilla avoimilla rinteillä voi olla paikoin hyvin ohut lumikerros ja toisin paikoin on kinostuneita dyyniä, deltoja, harjanteita sekä laajempia paksun lumen kenttiä. Metsissä lumipeite on tasaisempi ja tuulten takia havupuustotkin ovat laajasti hyvin varistuneita lumikuormista lukuun ottamatta tuulensuojaisimpia paikkoja esim. metsien sisällä ja niiden tuulensuojareunoilla. Rajut tuulet ovat varistaneet lumen sekaan paljon oksia ja havunneulasia.
Vielä tänään tiistaina on tulossa jonkin verran länsipainotteista lumisadetta paikoin muutamia senttejä (Etelärannikolla ehkä paikoin runsaasti merellistä lumikuurolunta; nyt parhaillaan yöllä sataa pääkaupunkiseudulla sakeasti), mutta sitten jatkossa lumitilanne ei juurikaan muutu ennen ensi viikon mahdollista suojasääleudontumista ja mahdollisia sateita siinä yhteydessä; etenkin etelässä ja lännessä voi olla silloin tiedossa selvää lumipeitteen sulamistakin ja loskaista vesikeliä, mutta tuskin valkoinen Joulu on miltään osin uhattuna 25. ja 26. päivinäkään.
Järvissä jäätilanteet ovat edenneet erittäin epätasaisesti, johtuen jo tuolta marras-joulukuun vaihteen talventulosta saakka vallinneista runsaista lumisateista ja ajoittain voimakkaat tuulet ovat myös vaikuttaneet asiaan; jääkansien päälle heti kerääntyneet paksut lumet ovat yhtäältä hidastaneet - jopa kokonaan pysäyttäneet jäiden paksuuntumisen ja osittain jäät ovat lumisohjosta muodostuneita ei-teräsjäitä. Toisaalta voimakkaat tuulet viime pe - la ovat paikoin puhdistaneet jäätä näkyviin, missä jääpaksuuntuminen on vauhdittunut. Jäiden paksuudet vaihtelevatkin monimutkaisesti ja runsaasti lähes nollasta n. 20 cm tienoille. Kuitenkin jo suurtenkin järvien ulapat ovat jäätyneet umpeen, jonka takia niillä alueilla ei enää esiinny pakkasta leudontavaa vaikutusta.
Meren äärellä sen sijaan edelleen esiintyy voimakkaasti leudontavaa vaikutusta, kun merialueiden jäätyminen on edennyt kylmyydestä huolimatta vasta noin normaalissa aikataulussa; Suomenlahdella sisälahdet ja osa saaristosta on saanut jääpeitteen, mutta ulapalla on yhä useankin plusasteen lämpöistä pintavettä muistona tavanomaista leudommasta syksystä.
Jatkossa jäät paksuuntuvat järvissä ohutlumisilla kohdilla voimakkaasti ja merellä jäälaajeneminen jatkuu vähän etuaikaankin normaalista aikataulusta tulevan ankaran pakkasen takia, mutta Suomenlahdella ulappa jää vielä avoimeksi jäästä Jouluun mennessä.
Talven 2012 - 2013 kylmimmän yön seurantani jatkuu siis täten ja aloitan ko. kakkososan joko huomenna ke tai viimeistään to. Siellä kerron lisää arvioita myös tuon Joulun ajan säästä.
Päivitys tiistaina 18.12.2012 klo. 14:15: Viime yönä ja tänä aamuna etelärannikolla tuli etenkin pääkaupunkiseudulla ja siitä paikoin sisämaahankin Hämeenlinnan seudulle yllättävän runsaasti merellistä lumikuurolunta; enimmillään reilut 10 cm. Niinpä lumipeitteen kokonaispaksuus on saavuttanut nyt kinostuneimmilla paikoilla jo 50 cm tienoon etenkin juuri etelärannikon tuntumassa. Havupuustotkin saivat taas lumikuorrutteita, mutta lähinnä vain tuulensuojapaikoilla. Lisäksi järvi- ja merijäiden päälle muodostui näillä lumipyryalueilla jäätymistä ehkäisevää lumisuojapeitettä lisää. Vielä iltaan mennessä lumisateet jatkuvat monin paikoin länsiosissa, mutta huomisesta alkaen pitäisi olla enimmäkseen poutaa. Joskin meren ollessa avoin etelärannikolle voi yhä jäädä riskiä lumikuuroille.
Tässä on Hesarin juttu poikkeuksellisen paksuista tämän hetken lumensyvyyksistä Etelä-Suomessa; paikoin on näemmä jo 50 cm ylitettykin!
Joulun säätilanteista tässä samalla uutta ennustetietoa; nyt näyttää siltä, että tuo em. leudontuminen on jäämässä vaisummaksi eli suojasäätä ei tulisi, mutta kireä pakkanen jäisi taakse ja lännestä / lounaasta olisi tulossa ehkä taas hyvinkin runsaita lumipyryjä viimeistään Tapaninpäiväksi...
Viime viikolla Länsi-Venäjälle muodostunut laaja ja vahva pakkaskorkeapaine ei siis alkanutkaan vielä ujuttautumaan lähemmäksi Suomea. Sen sijaan se pysyi keskukseltaan noin Uralin tienoilla, mutta ei toisaalta päästänyt helposti lännestä matalapaineita Fennoskandiaan. Viime viikon alkupuolella tämä idän korkeapaine ylläpiti säätyyppiä, missä sen länsireunalla Mustaltamereltä Baltiaan ja Skandinaviaan velloi pieniä matalapaineen osakeskuksia, jotka toivat enimmäkseen etelän ja idän välisissä ilmavirtauksissa ajoittain runsaitakin lumisateita alueelle; esim. tiistai oli pääkaupunkiseudullakin varsin lumipyryinen (Muttei aivan lumimyrskyinen ja siksi ei uutta lumimyrskyseurantaakaan tullut).
Ko. viikon lopussa säätyyppi muuttui siten, että Pohjois-Atlantilla voimistui erittäin laaja ja raju matalapaine, mikä toi läntiseen Eurooppaan hyvin leutoa ja kosteaa säätä lännestä, mutta sen itään tulo puristui ja pysähtyi juuri Fennoskandian kohdalla tuota idän korkeapainetta vasten, mikä tiesi etenkin pe - la ajaksi Suomeen erittäin voimakkaiksi (Puuskissa ajoittain myrskyistä) yltyneitä etelä-kaakkoistuulia ja lännestä lumipyryjen ulottumista länsiosiin - Lappiin su; lumisateet olivat taas paikoin runsaita etelässäkin, mutteivät enää su lumimyrskyisiä. Sen sijaan pe - la ilman lumisateitakin tuo raju tuuli pöllytti ja kinosti vahvasti jo monin paikoin 25 - 50 cm paksuksi kertynyttä lumipeitettä sen oltua edelleen vain pakkaslunta, joka ei ollut vieläkään kokenut sulamis-jäätymis -prosessin kovettavaa ja jähmettävää metamorfoosia.
Lämpötilat olivat noissa oloissa Etelä-Suomessa sisämaassa koko ajan pakkasella ja vain lounaissaaristossa oli lyhyitä lieviä suojasäitä ja etelärannikolla esim. pääkaupunkiseudulla oli vain parin pienen hetken verran nollakeliä. Muutoin pakkaslukemat vaihtelivat säätilanteiden mukaan pääasiassa -2 ja -10 asteen välillä ilman matalan auringon vaikuttamaa lämpötilan vuorokausivaihtelua; idässä oli ajoittain kylmempää.
Tällä alkaneella viikolla tuo lännen voimakas matalapaine on alkanut heikkenemään ja antamaan tilaa tuolle idän korkeapaineelle sekä pakkasen leviämiselle lännemmäksi niin manner-Euroopassa kuin Fennoskandiassa. Tilanteessa etelän ja idän väliset tuulet ovat heikentyneet täällä koko ajan, mutta alkaneet jo tuomaan kylmempää ilmamassaa Venäjältä korkeapaineen eteläpuolitse kiertymällä. Tämä prosessi näyttää jatkuvan lähipäivinä ja lopulta viikonloppuna tuosta idän korkeapaineesta näyttää venyvän selänne Suomen yli Skandinaviaan ja jopa oma korkeapaineen keskuksensa näyttää syntyvän Etelä-Skandinavian - Etelä-Suomen tienoille. Samalla koko korkeapaineen alue olisi jo kuitenkin jonkin verran heikkenemässä.
Tämän myötä Venäjältä virtaava yhä ankarampi pakkanen kiristyy alueellamme pe - ma välillä entisestään, kun samalla tuulet tyyntyvät ja sää selkenee ainakin osaksi. Odotettavissa on silloin sisämaahan taas monin paikoin -20 astetta kylmempiä lukemia ja meren äärelläkin ainakin -10 ja -20 asteen välisiä lukemia; kireimpien pakkasten tarkka ajoitus ja laajuus on vielä epäselvä ja riippuu korkeapainesysteemin heikko - tyynituulisen alueen muodosta ja sijainnista... Paikoin voi tulla kuitenkin kylmempääkin kuin tuossa edellisessä kovan pakkasen jaksossa.
Tuo raju leudontuminen alkaisi jo ensi maanantaina - tiistaina eli juuri Jouluaattona - Joulupäivänä, kun lännessä kehittyvä uusi voimakas ja laaja matalapaine pääsisi syöttämään lounaasta yhtäkkiä leutoa ilmaa tuon Etelä-Skandinavian - Etelä-Suomen tienoon uuden korkeapaineen siirtyessä nopeasti silloin Suomen eteläpuolelle ja matalapainetoiminnan alkaessa venyä samalla lännestä Lappiin ja Jäämerelle. Suomen eteläpuolelle Itä-Eurooppaan jäisi kuitenkin lähelle tuhtia pakkasta eikä Venäjälläkään pakkaset kovin kauaksi kaikkoaisi...
Tämä kuitenkin mahdollistaisi juuri Joulun pyhiksi voimakkaan etelän ja lännen välisen ilmavirtauksen laajasti pitkältä Azoreilta saakka rintamasateineen, missä voi olla odotettavissa sisämaata myöten suojasäätä viimeistään Tapaninpäiväksi ja sateita sekä lumena, räntänä että vetenä. Tämä näyttäisi olevan kuitenkin vain tilapäinen leuto jakso ja vielä epävarma yksi mahdollinen skenario, mutta tuo ankara pakkanen näyttäisi joka tapauksessa päättyvän Joulun tienoilla...
Tähän lopuksi totean vielä seikkoja lumi- ja jäätilanteesta tällä hetkellä. Edellä jo mainitsin, kuinka viime aikojen lumisateista on Etelä-Suomeen muodostunut jo monin paikoin 25 - 50 cm paksuista lumipeitettä; tarkemmin sanottuna paksuimman peitteen alue näyttää Ilmatieteen laitoksen lumikartan mukaan sijoittuvan noin Hangon tienoilta pääkaupunkiseudun kautta Lahden yli pohjoiseen ulottuvalle alueelle laajahkosti ja sen sekä itä- että länsipuolella on paikoin alle 25 cm lunta. Vähiten länsirannikolla.
Tuon em. tuulikinostumisen takia lumipeitteet ovat taas koko alueella monella tavalla epätasaisesti ja paikallisesti vaihtelevia paksuudeltaan; esim. tuulta vasten olleilla avoimilla rinteillä voi olla paikoin hyvin ohut lumikerros ja toisin paikoin on kinostuneita dyyniä, deltoja, harjanteita sekä laajempia paksun lumen kenttiä. Metsissä lumipeite on tasaisempi ja tuulten takia havupuustotkin ovat laajasti hyvin varistuneita lumikuormista lukuun ottamatta tuulensuojaisimpia paikkoja esim. metsien sisällä ja niiden tuulensuojareunoilla. Rajut tuulet ovat varistaneet lumen sekaan paljon oksia ja havunneulasia.
Vielä tänään tiistaina on tulossa jonkin verran länsipainotteista lumisadetta paikoin muutamia senttejä (Etelärannikolla ehkä paikoin runsaasti merellistä lumikuurolunta; nyt parhaillaan yöllä sataa pääkaupunkiseudulla sakeasti), mutta sitten jatkossa lumitilanne ei juurikaan muutu ennen ensi viikon mahdollista suojasääleudontumista ja mahdollisia sateita siinä yhteydessä; etenkin etelässä ja lännessä voi olla silloin tiedossa selvää lumipeitteen sulamistakin ja loskaista vesikeliä, mutta tuskin valkoinen Joulu on miltään osin uhattuna 25. ja 26. päivinäkään.
Järvissä jäätilanteet ovat edenneet erittäin epätasaisesti, johtuen jo tuolta marras-joulukuun vaihteen talventulosta saakka vallinneista runsaista lumisateista ja ajoittain voimakkaat tuulet ovat myös vaikuttaneet asiaan; jääkansien päälle heti kerääntyneet paksut lumet ovat yhtäältä hidastaneet - jopa kokonaan pysäyttäneet jäiden paksuuntumisen ja osittain jäät ovat lumisohjosta muodostuneita ei-teräsjäitä. Toisaalta voimakkaat tuulet viime pe - la ovat paikoin puhdistaneet jäätä näkyviin, missä jääpaksuuntuminen on vauhdittunut. Jäiden paksuudet vaihtelevatkin monimutkaisesti ja runsaasti lähes nollasta n. 20 cm tienoille. Kuitenkin jo suurtenkin järvien ulapat ovat jäätyneet umpeen, jonka takia niillä alueilla ei enää esiinny pakkasta leudontavaa vaikutusta.
Meren äärellä sen sijaan edelleen esiintyy voimakkaasti leudontavaa vaikutusta, kun merialueiden jäätyminen on edennyt kylmyydestä huolimatta vasta noin normaalissa aikataulussa; Suomenlahdella sisälahdet ja osa saaristosta on saanut jääpeitteen, mutta ulapalla on yhä useankin plusasteen lämpöistä pintavettä muistona tavanomaista leudommasta syksystä.
Jatkossa jäät paksuuntuvat järvissä ohutlumisilla kohdilla voimakkaasti ja merellä jäälaajeneminen jatkuu vähän etuaikaankin normaalista aikataulusta tulevan ankaran pakkasen takia, mutta Suomenlahdella ulappa jää vielä avoimeksi jäästä Jouluun mennessä.
Talven 2012 - 2013 kylmimmän yön seurantani jatkuu siis täten ja aloitan ko. kakkososan joko huomenna ke tai viimeistään to. Siellä kerron lisää arvioita myös tuon Joulun ajan säästä.
Päivitys tiistaina 18.12.2012 klo. 14:15: Viime yönä ja tänä aamuna etelärannikolla tuli etenkin pääkaupunkiseudulla ja siitä paikoin sisämaahankin Hämeenlinnan seudulle yllättävän runsaasti merellistä lumikuurolunta; enimmillään reilut 10 cm. Niinpä lumipeitteen kokonaispaksuus on saavuttanut nyt kinostuneimmilla paikoilla jo 50 cm tienoon etenkin juuri etelärannikon tuntumassa. Havupuustotkin saivat taas lumikuorrutteita, mutta lähinnä vain tuulensuojapaikoilla. Lisäksi järvi- ja merijäiden päälle muodostui näillä lumipyryalueilla jäätymistä ehkäisevää lumisuojapeitettä lisää. Vielä iltaan mennessä lumisateet jatkuvat monin paikoin länsiosissa, mutta huomisesta alkaen pitäisi olla enimmäkseen poutaa. Joskin meren ollessa avoin etelärannikolle voi yhä jäädä riskiä lumikuuroille.
Tässä on Hesarin juttu poikkeuksellisen paksuista tämän hetken lumensyvyyksistä Etelä-Suomessa; paikoin on näemmä jo 50 cm ylitettykin!
Joulun säätilanteista tässä samalla uutta ennustetietoa; nyt näyttää siltä, että tuo em. leudontuminen on jäämässä vaisummaksi eli suojasäätä ei tulisi, mutta kireä pakkanen jäisi taakse ja lännestä / lounaasta olisi tulossa ehkä taas hyvinkin runsaita lumipyryjä viimeistään Tapaninpäiväksi...
Sunday, December 16, 2012
Yhdysvaltojen Connecticutin koulusurma länsimaiden sosiaalisyhteiskunnallisen rappion monitahoisena pahuuden eskaloijana
Toissapäivänä perjantaina 14.12. Suomen aikaa illalla Yhdysvalloissa Newtownin pikkukaupungissa Connecticutissa sattui taas massamurhainen (koulu)ammuskelu, jossa kuoli jopa 20 lasta ja useita aikuisia ko. ala-asteen koulun henkilökuntaa. Uutena erikoisvakavana piirteenä tässä massamurhassa oli uhrien pääosan hyvin nuori ikä; pikkulapset. Lisäksi väitetty murhaaja Adam Lanza surmasi uutisten mukaan myös ensin äitinsä ennen koululahtaamistaan.
Koostan tähän joitakin ajatuksiani ja havaintojani tapaukseen liittyen ja loppuun laitan vaihtoehtomediasta aiheeseen liittyvää tietoa kyseenalaistamaan valtamediasisältöjä sekä paljastamaan vaiettuja piirteitä tästä aihepiiristä.
Heti ensimmäisenä ampumistapauksesta kuultuani mieleeni tuli, että kuinkakohan monta kouluammuskelua(kin) joudutaan vielä todistamaan ennen kuin ihmiset laajasti ja kunnolla havahtuvat tajuamaan sen, että länsimaat ovat syvästi sairaita ja menossa kohti sivilisaation perikatoa, mistä nämä ammuskelut ovat yksi oire monista?... Ja kuinkakohan monta kertaa osataan vain tuijottaa niihin oireisiin osaamatta puuttua syihin, kun tämän kaltaisten tapausten jälkipyykkiä puidaan?...
Havaitsemani mukaan on aika epätoivoista valistaa sellaista sivilisaation ripettä tunnistamaan monia näitä(kin) ydinsyitä, kun ajatushistoriallinen megatrendimme mm. yli-individuaalina sokeutena on riistänyt siltä mahdollisuudelta pohjaa niin vakavasti. Näkeehän sen koko ajan kaikessa viihteessä, politiikassa ja jopa tieteessäkin... Lähinnä vain vallankeskittäminen, rahataloususkonto, imperialismi, psykopatia, negatiivinen persoonaenergia, ihmisyyden tavarallistaminen kaikkivoivan rahan tarpeisiin jne. ovat keskeisimmin muuttavia voimia tällä hetkellä ja sen vaikutukset ilmenevät mm. näinä ampumisina niin monella tavalla...
... Ja kaikista tärkein vaatimus seuraa tilannetajuamisen myötä >> Koska em. havahtumisen jälkeen aloitamme parantamis- ja puhdistamisoperaation yhteiskuntiemme havaituista saastekerroksista ja myrkyttyneistä toimintatavoista!?...
Alex Jones – The Fix Is In: They’re Coming For Our Guns --> Alex Jones on tässä syystäkin erittäin suuttunut >> Tekopyhyys, kaksinaismoralismi, huijaus, valehtelu ja katalat aikeet eivät ole olleet aikoihin yhtä härskejä ja saatanallisia kuin viime vuosina nähty eskalaatio transatlanttisessa saastuneessa (geo)politiikassa ja ekonomiassa on nähty! Tämä ampumistapaus kiteyttää omalla tavallaan tätä kaikkea niin pikantisti.
Obama liikuttui kyyneliin puhuessaan
>> Eipä hän paljoa ole itkustellut, kun hän on määrännyt mm. miehittämättömiä lennokkimurhia ja aseistanut osana NATO:a jihadeja Syyriassa... Krokotiilinkyyneleet kiteyttävät lännen moraalittoman, pinnallisen ja tavarallistetun "kulttuurin" täysin tässä tapauksessa!
Aiheeseen liittyen >> Faces of Evil Ruling the World.
Obama vaatii tositoimia kouluampumisten estämiseksi
>> Näin se menee: Kaikki kriisit ja tapahtumat palvelevat ja edistävät vain agendaa. Agenda on kaikki kaikessa aina. Uskonto määrää niin. Lisäksi aina puututaan vain oireisiin, jotta syyt voidaan jättää pimentoon, koska vain oireisiin keskittymällä voidaan manipuloida agendan mukaisesti asioita. Tämäkään ampumistapaus ei täten saa osakseen vilpitöntä ja rehellistä käsittelysisältöä valtamediassa ja valtaapitävien leirissä.
Ihmiset tappavat eivät aseet >> Kuka oikeasti luulee, että aseita vähentämällä tappajat vähenevät automaattisesti samassa suhteessa? Kuka oikeasti luulee, että rikolliset eivät saa ollenkaan aseita asekieltotilanteessakin?... Lopulta kuvatun valtaklikin taholta tässäkin on siis paljon kyse kansan orjuuttamisesta totalitarismin alle tekopyhänä manipulaationa; historiassa totalitarismien pystytyksessä aina on ollut yhtenä ennakoivana manipulaationa kansalaisten riisuminen laillisistakin aseista, kuten Neuvostoliitossa ja natsi-Saksassa. Nykyisessä totalitarismin vyörytyksessä asiaan kuuluu suhtautua vertaisellaan vakavuudella.
Kun nyt ei puututa sairaan ja totalitarisoituvan hegemonian ja ryhmäpsykologian piirteisiin ilmapiirin muuttamiseksi tappajia vähentävään suuntaan, on se helposti merkki sekä länsimaiden avuttomuudesta ratkaista perimmäisiä ongelmia että merkki niiden ongelmien käytöstä katalien ja antihumaanien agendojen hyväksi.
"Asefetisistinen aselobbaus on eräs antihumaaneimmista agendoista.", on yksi kohtaamani vastaväite tässä katsannossa. Toki asefetisismi osana länsimaista antihumaania tavarallistamista on yksi osa ko. yhteiskuntaongelmaa, mutta ei perimmäinen syy näihin ampumisiin. Aseiden käytön ja olemassaolon luonne riippuu paljon vallitsevan kulttuurin ominaisuuksista; nykyisessä rappioituvassa länsikulttuurissa aseet ovat vaarallisimpia kuitenkin juuri psykologisista - sosiologisista lähtösyistä käsin. Sivistynyt ja terve kulttuuri osaa käyttää ja hallita laillisia aseita turvallisesti ns. oikeisiin rauhanajan tarkoituksiin.
Jossain määrin on tietysti näkökulma-asia, kumpi ongelmanratkaisu on kulttuurirappiossa toimiva; evätä aseet tiukemmin pois etenkin riskiryhmien ulottuvilta vai ryhtyä panostamaan ko. riskiryhmien psykologiseen - sosiologiseen parantamiseen...? Molempia voitaneen käyttää hallitusti, mutta pääpaino pitää aina siirtää sosiaalisten ongelmien kohdalla niitä synnyttäviin ydinsyihin; se vaatii kuitenkin myös sellaista ryhmäpsykologista ja kollektiivisen tason ymmärrystä dynamiikka-harmonia -osineen, jota ei juurikaan tällä erää länsimaista löydy ja varsinkaan valtapiirin taholta. Tilanne on äärimmäisen vaikeasti ristiriitainen >> Aserajoitukset pelaavat helposti valtapiirin agendojen hyväksi, mutta kollektiivista - sosiaalista parantamista ei osata kunnolla suorittaa...
Tässä kohtaa meidän on havaittava, kuinka osana kulttuurirappiota länsimainen viihde- ja videopelikulttuuri on ruokkinut jo vuosikausia väkivaltaista ja epäsosiaalista käyttäytymistä tarjoamalla jatkuvasti epäkoherentteja sekä suoraan väkivaltaan ja epäempaattisuuteen perustuvia malleja ratkaista ihmissuhde- ja muitakin ongelmia; korostavat entisestään yli-individuaalin sokeuden negatiivisia piirteitä yhteisöjen ja yhteishyvän kustannuksella. Ihmissuhteiden tavarallistuminen ja yhteiskuntarakenteiden hajoaminen perheitä ja humaania kulttuuria epäsuosivaan suuntaan on myös merkittävä rappioelementti ja kaikki nämä luovat yhdessä kasvupohjaa mielenterveysongelmille ja vaarallisellekin epäsosiaaliselle käyttäytymiselle.
Nykytilanteessa on lisäksi muistettava ja ymmärrettävä, että yhteiskunta on rappiolla paljon juuri vastuuhenkilöidensäkin rappion takia >> Eliitti on rappion edesauttajana ja generaattorinakin merkittävä eli he ovat sairaan kasvualustamme usein kaikkein kieroimpia tuotoksia; sellaiset johtajat, millainen kansa - kulttuuri. Sairastunut kulttuuri kannattelee ja jopa viljelee psykopaatteja ja sosiopaatteja hurjana joukkona, jotka eniten valtaa käyttävinä muuttuvat helposti kiteyttäviksi ja toimintaa ohjaaviksi antiroolimalleiksi yhteiskuntasairauden eskaloimiseksi; eliitti muokkaa maailmasta vain itselleen sopivaa nurjaa antimaailmaa. Prosessi on jatkunut vähintään vuosikymmeniä ja luo noidankehämäiset puitteet psykologisten ja sosiologisten ongelmien suon vellomiseen myrkyttyneemmäksi.
Transatlanttisen rahataloususkonnon vaikutuksesta tavarallistunut ja siten ylimedikalisoitunut lääketiedekin osallistuu mielenterveysongelmien lisäämiseen karhunpalveluksena; tässäkin ammuskelutapauksessa ampuja on ollut ilmeisesti sellaisten mielialalääkkeiden vaikutuksen alaisena, minkä parissa on ollut jo aikaisemminkin epäilyjä vaarallisista sivuvaikutuksista; itsemurha- ja väkivaltaoireet. Onko lääketeollisuus tahallaankin tuottamassa tällaista antisosiaalisuutta?...
Itse ammuskelusta on ilmennyt hämäriä ja eriskummallisia seikkoja ja osa niistä on huomiota herättävän yhteneviä edelliseen saman mittakaavan massamurhaan viime heinäkuussa Yhdysvalloissa Coloradon Auroran ns. Batman -joukkomurhassa, jonka väitetty suorittaja oli James Holmes >>
Kummassakin tapauksessa on nimittäin käynyt ensinnäkin ilmi, että molempien ampujiksi syytettyjen isät olivat olleet juuri ennen kumpaakin ampumista aikeissa saapua oikeuteen todistamaan transatlanttisen piirin kaikkien aikojen pankkiskandaalissa, joka tunnetaan nimellä Libor -skandaali / Libor -gate. Todistajina he ovat olleet siten merkitykseltään hyvin suuria. Tämä on jo heti kärkeen yksi huomiota herättävä seikka ja aiheuttaa isoja epäilyjä salaliitosta ko. todistajien hiljentämiseksi näissä merkeissä...
Toisena huomattavana seikkana molemmissa oli heti tapausten jälkeen uutisoidut toiset ampujat monien silminnäkijlöiden mukaan, mutta nämä epäillyt kuitenkin hyssyteltiin valtamediassa hyvin pian pois kentältä ja sen sijaan keskityttiin molemmissa vain yhteen ampujaan; tarkoituksella valittuun / valikoituun syntipukkiinko nimenomaan?...
Molemmissa tapauksissa itse ampujaksi syytetyt olivat olleet luonnehdintojen mukaan mielenterveyslääkkeiden vaikutuksen alaisena ilmeisesti ampumisenkin aikaan; esim. tuon viime kesäisen joukkosurmatapauksen murhaaja James Holmes esiintyi ensimmäisissä oikeuskäsittelykuvissa sekavana kuin vinksahtanut käkikello. Tämän viimeisimmän massamurhan syytetty Adam Lanza kuitenkin uutisten mukaan ampui itsensä murhasuman suoritettuaan. Mielenterveyslääkepilvessä olo on voinut vaikuttaa kahdella tavalla; joko juuri eskaloinut väkivaltakäyttäytymistä tai tehnyt sen mahdottomaksi ja siksi toisen ampujan olemassaolo ampujaksi väitetyn syntipukin taustalla on uskottavampi skenario jälkimmäisessä tapauksessa...
Tämän uusimman tapauksen epäilyttävä piirre onkin myös se, kuinka tämä ampujaksi syytetty Adam Lanza oli esille tulleiden valokuvien ja luonnehdintojen mukaan sen luokan ns. hintelä ja sisäänpäin kääntynyt (autistinen...) "nörtti", että tuntuu hyvin epäuskottavalta hänenlaisensa käyttäytyneen moisesti tehokkaana ampujana kuin Rambo. On väitetty, että hän ei olisi ampunut laukaustakaan ennen tuota tapausta ja olisi ollut sitenkin epäuskottava suorittamaan moisen lahtaamisen. Tämä herättääkin mielenkiinnon tuohon toiseen ns. häivytettyyn ampujaan, joka puolestaan herättää ajatuksia järjestetystä false-flag -iskusta mm. juuri aselakien kiristämisen valeoikeutukseksi.
Sen rinnalle oivallisesti sopivia merkkejä on ilmaantunut myös siitä, että tämä(kin) ampumistapaus olisi osaltaan transatlanttisen eliitin satanistisiiven huolellisesti järjestämä lapsiuhrausriitti omaksi kulttimaiseksi voimaannuttamisekseen sekä samalla eräänlaisena psykologisena joukkotuhoaseena ihmiskunnan kollektiivisen tietoisuuden tahalliseksi vaurioittamiseksi tilanteen tuottaman trauman ja järkytyksen avulla meidän alistamisen helpottamiseksi heidän agendojensa piiriin...
Sen piirissä on ollut väitteitä näiden(kin) ampujien käytöstä ns. mantsurialaisina kandidaatteina eli mielenkontrolloituina kätyreinä (Onko juuri silloin ollut kyseessä valtamediassa syytetty vai se ns. toinen ampuja...?) suorittamaan ennalta ohjattua toimintaa eli siis massamurhaa näissä tapauksissa, jossa ohjaavan eliitin tavoitteet ko. toiminnan kautta olisivat juuri yhtäältä yhteiskunnallispoliittisia ja toisaalta heille rituaalista huvinpitoa heille kuuluvan Luciferilaisen maailmankuvan mukaan...
Sen verran olen minäkin näihin seikkoihin vuosien mittaan tutustunut tutkimuksissani, että näiden hurjimpienkaan mahdollisuutta ei voida sulkea kokonaan pois, vaikka kuinka tahansa uskomattoman pahuudellisilta ne kuulostavatkin. Joskus tosimaailma voi olla hurjempi kuin villeimmätkään kuvitelmat osaavat ennakoida saati yhtään käsittää...
Joka tapauksessa tässäkin ampumistapauksessa kuvastuu länsimaiden kulttuurillinen rappiokierre monisyisenä sosiaalis-poliittis-yhteiskunnallisena vyyhtinä, jonka parantamiseksi on tehtävä paljon paljon muutakin kuin vain keskittyä yksisilmäisesti aseiden hallussapidon kiristämiseen - kieltämiseen. On jopa muutettava kokonainen kulttuuri toisenlaiseksi; humaanimmaksi ja edistyksellisemmäksi uuden olemisen ja uuden sosiaalisen rakenteen maailmankuvaksi, mikä on pohjana koko ihmiskunnan kaikkien piirteiden paremmalle toteutumiselle!...
Lopuksi aihetta koskevia linkkejä lähdeaineistoksi ja syventäväksi sisällöksi >>
'Hunger Games' not mentioned in Sandy Hook Elementary school shooting
This Is Too Freaky: Suzanne Collins, author of ‘The Hunger Games’, lives in Sandy Hook, CT.
Hunger Games plot
Video: 2 Mass Shootings Connected To Libor Scandal?
Aurora theater shooting court documents blows inside job conspiracy wide open
Parents who are horrified by real violence are drowning their children in simulated violence
They Shoot Children, Don’t They?
Left Now Calling For The Killing Of Gun Owners!
Feinstein Targets “Gun Culture” as Democrats Prepare New Attacks on 2nd Amendment
They Have Blood on Their Hands
To stop school shootings, we should let criminals have all the guns, argue gun control advocates
Ban Prozac And Other Mass Murder Drugs Not Guns!
Real Or Fake? “I’m Going to Kill Myself on Friday and it Will Make the News”
School shooter Adam Lanza likely on meds; labeled as having ‘personality disorder’
Newtown school shooting story already being changed by the media
Former FBI Informant: Obama will Destroy America Once He Has All The Guns
Gun Grabbers Call for Murder of NRA President, Supporters in Wake of Mass Shooting
Obama Wipes Away Fake Tears.
Koostan tähän joitakin ajatuksiani ja havaintojani tapaukseen liittyen ja loppuun laitan vaihtoehtomediasta aiheeseen liittyvää tietoa kyseenalaistamaan valtamediasisältöjä sekä paljastamaan vaiettuja piirteitä tästä aihepiiristä.
Heti ensimmäisenä ampumistapauksesta kuultuani mieleeni tuli, että kuinkakohan monta kouluammuskelua(kin) joudutaan vielä todistamaan ennen kuin ihmiset laajasti ja kunnolla havahtuvat tajuamaan sen, että länsimaat ovat syvästi sairaita ja menossa kohti sivilisaation perikatoa, mistä nämä ammuskelut ovat yksi oire monista?... Ja kuinkakohan monta kertaa osataan vain tuijottaa niihin oireisiin osaamatta puuttua syihin, kun tämän kaltaisten tapausten jälkipyykkiä puidaan?...
Havaitsemani mukaan on aika epätoivoista valistaa sellaista sivilisaation ripettä tunnistamaan monia näitä(kin) ydinsyitä, kun ajatushistoriallinen megatrendimme mm. yli-individuaalina sokeutena on riistänyt siltä mahdollisuudelta pohjaa niin vakavasti. Näkeehän sen koko ajan kaikessa viihteessä, politiikassa ja jopa tieteessäkin... Lähinnä vain vallankeskittäminen, rahataloususkonto, imperialismi, psykopatia, negatiivinen persoonaenergia, ihmisyyden tavarallistaminen kaikkivoivan rahan tarpeisiin jne. ovat keskeisimmin muuttavia voimia tällä hetkellä ja sen vaikutukset ilmenevät mm. näinä ampumisina niin monella tavalla...
... Ja kaikista tärkein vaatimus seuraa tilannetajuamisen myötä >> Koska em. havahtumisen jälkeen aloitamme parantamis- ja puhdistamisoperaation yhteiskuntiemme havaituista saastekerroksista ja myrkyttyneistä toimintatavoista!?...
Alex Jones – The Fix Is In: They’re Coming For Our Guns --> Alex Jones on tässä syystäkin erittäin suuttunut >> Tekopyhyys, kaksinaismoralismi, huijaus, valehtelu ja katalat aikeet eivät ole olleet aikoihin yhtä härskejä ja saatanallisia kuin viime vuosina nähty eskalaatio transatlanttisessa saastuneessa (geo)politiikassa ja ekonomiassa on nähty! Tämä ampumistapaus kiteyttää omalla tavallaan tätä kaikkea niin pikantisti.
Obama liikuttui kyyneliin puhuessaan
>> Eipä hän paljoa ole itkustellut, kun hän on määrännyt mm. miehittämättömiä lennokkimurhia ja aseistanut osana NATO:a jihadeja Syyriassa... Krokotiilinkyyneleet kiteyttävät lännen moraalittoman, pinnallisen ja tavarallistetun "kulttuurin" täysin tässä tapauksessa!
Aiheeseen liittyen >> Faces of Evil Ruling the World.
Obama vaatii tositoimia kouluampumisten estämiseksi
>> Näin se menee: Kaikki kriisit ja tapahtumat palvelevat ja edistävät vain agendaa. Agenda on kaikki kaikessa aina. Uskonto määrää niin. Lisäksi aina puututaan vain oireisiin, jotta syyt voidaan jättää pimentoon, koska vain oireisiin keskittymällä voidaan manipuloida agendan mukaisesti asioita. Tämäkään ampumistapaus ei täten saa osakseen vilpitöntä ja rehellistä käsittelysisältöä valtamediassa ja valtaapitävien leirissä.
Ihmiset tappavat eivät aseet >> Kuka oikeasti luulee, että aseita vähentämällä tappajat vähenevät automaattisesti samassa suhteessa? Kuka oikeasti luulee, että rikolliset eivät saa ollenkaan aseita asekieltotilanteessakin?... Lopulta kuvatun valtaklikin taholta tässäkin on siis paljon kyse kansan orjuuttamisesta totalitarismin alle tekopyhänä manipulaationa; historiassa totalitarismien pystytyksessä aina on ollut yhtenä ennakoivana manipulaationa kansalaisten riisuminen laillisistakin aseista, kuten Neuvostoliitossa ja natsi-Saksassa. Nykyisessä totalitarismin vyörytyksessä asiaan kuuluu suhtautua vertaisellaan vakavuudella.
Kun nyt ei puututa sairaan ja totalitarisoituvan hegemonian ja ryhmäpsykologian piirteisiin ilmapiirin muuttamiseksi tappajia vähentävään suuntaan, on se helposti merkki sekä länsimaiden avuttomuudesta ratkaista perimmäisiä ongelmia että merkki niiden ongelmien käytöstä katalien ja antihumaanien agendojen hyväksi.
"Asefetisistinen aselobbaus on eräs antihumaaneimmista agendoista.", on yksi kohtaamani vastaväite tässä katsannossa. Toki asefetisismi osana länsimaista antihumaania tavarallistamista on yksi osa ko. yhteiskuntaongelmaa, mutta ei perimmäinen syy näihin ampumisiin. Aseiden käytön ja olemassaolon luonne riippuu paljon vallitsevan kulttuurin ominaisuuksista; nykyisessä rappioituvassa länsikulttuurissa aseet ovat vaarallisimpia kuitenkin juuri psykologisista - sosiologisista lähtösyistä käsin. Sivistynyt ja terve kulttuuri osaa käyttää ja hallita laillisia aseita turvallisesti ns. oikeisiin rauhanajan tarkoituksiin.
Jossain määrin on tietysti näkökulma-asia, kumpi ongelmanratkaisu on kulttuurirappiossa toimiva; evätä aseet tiukemmin pois etenkin riskiryhmien ulottuvilta vai ryhtyä panostamaan ko. riskiryhmien psykologiseen - sosiologiseen parantamiseen...? Molempia voitaneen käyttää hallitusti, mutta pääpaino pitää aina siirtää sosiaalisten ongelmien kohdalla niitä synnyttäviin ydinsyihin; se vaatii kuitenkin myös sellaista ryhmäpsykologista ja kollektiivisen tason ymmärrystä dynamiikka-harmonia -osineen, jota ei juurikaan tällä erää länsimaista löydy ja varsinkaan valtapiirin taholta. Tilanne on äärimmäisen vaikeasti ristiriitainen >> Aserajoitukset pelaavat helposti valtapiirin agendojen hyväksi, mutta kollektiivista - sosiaalista parantamista ei osata kunnolla suorittaa...
Tässä kohtaa meidän on havaittava, kuinka osana kulttuurirappiota länsimainen viihde- ja videopelikulttuuri on ruokkinut jo vuosikausia väkivaltaista ja epäsosiaalista käyttäytymistä tarjoamalla jatkuvasti epäkoherentteja sekä suoraan väkivaltaan ja epäempaattisuuteen perustuvia malleja ratkaista ihmissuhde- ja muitakin ongelmia; korostavat entisestään yli-individuaalin sokeuden negatiivisia piirteitä yhteisöjen ja yhteishyvän kustannuksella. Ihmissuhteiden tavarallistuminen ja yhteiskuntarakenteiden hajoaminen perheitä ja humaania kulttuuria epäsuosivaan suuntaan on myös merkittävä rappioelementti ja kaikki nämä luovat yhdessä kasvupohjaa mielenterveysongelmille ja vaarallisellekin epäsosiaaliselle käyttäytymiselle.
Nykytilanteessa on lisäksi muistettava ja ymmärrettävä, että yhteiskunta on rappiolla paljon juuri vastuuhenkilöidensäkin rappion takia >> Eliitti on rappion edesauttajana ja generaattorinakin merkittävä eli he ovat sairaan kasvualustamme usein kaikkein kieroimpia tuotoksia; sellaiset johtajat, millainen kansa - kulttuuri. Sairastunut kulttuuri kannattelee ja jopa viljelee psykopaatteja ja sosiopaatteja hurjana joukkona, jotka eniten valtaa käyttävinä muuttuvat helposti kiteyttäviksi ja toimintaa ohjaaviksi antiroolimalleiksi yhteiskuntasairauden eskaloimiseksi; eliitti muokkaa maailmasta vain itselleen sopivaa nurjaa antimaailmaa. Prosessi on jatkunut vähintään vuosikymmeniä ja luo noidankehämäiset puitteet psykologisten ja sosiologisten ongelmien suon vellomiseen myrkyttyneemmäksi.
Transatlanttisen rahataloususkonnon vaikutuksesta tavarallistunut ja siten ylimedikalisoitunut lääketiedekin osallistuu mielenterveysongelmien lisäämiseen karhunpalveluksena; tässäkin ammuskelutapauksessa ampuja on ollut ilmeisesti sellaisten mielialalääkkeiden vaikutuksen alaisena, minkä parissa on ollut jo aikaisemminkin epäilyjä vaarallisista sivuvaikutuksista; itsemurha- ja väkivaltaoireet. Onko lääketeollisuus tahallaankin tuottamassa tällaista antisosiaalisuutta?...
Itse ammuskelusta on ilmennyt hämäriä ja eriskummallisia seikkoja ja osa niistä on huomiota herättävän yhteneviä edelliseen saman mittakaavan massamurhaan viime heinäkuussa Yhdysvalloissa Coloradon Auroran ns. Batman -joukkomurhassa, jonka väitetty suorittaja oli James Holmes >>
Kummassakin tapauksessa on nimittäin käynyt ensinnäkin ilmi, että molempien ampujiksi syytettyjen isät olivat olleet juuri ennen kumpaakin ampumista aikeissa saapua oikeuteen todistamaan transatlanttisen piirin kaikkien aikojen pankkiskandaalissa, joka tunnetaan nimellä Libor -skandaali / Libor -gate. Todistajina he ovat olleet siten merkitykseltään hyvin suuria. Tämä on jo heti kärkeen yksi huomiota herättävä seikka ja aiheuttaa isoja epäilyjä salaliitosta ko. todistajien hiljentämiseksi näissä merkeissä...
Toisena huomattavana seikkana molemmissa oli heti tapausten jälkeen uutisoidut toiset ampujat monien silminnäkijlöiden mukaan, mutta nämä epäillyt kuitenkin hyssyteltiin valtamediassa hyvin pian pois kentältä ja sen sijaan keskityttiin molemmissa vain yhteen ampujaan; tarkoituksella valittuun / valikoituun syntipukkiinko nimenomaan?...
Molemmissa tapauksissa itse ampujaksi syytetyt olivat olleet luonnehdintojen mukaan mielenterveyslääkkeiden vaikutuksen alaisena ilmeisesti ampumisenkin aikaan; esim. tuon viime kesäisen joukkosurmatapauksen murhaaja James Holmes esiintyi ensimmäisissä oikeuskäsittelykuvissa sekavana kuin vinksahtanut käkikello. Tämän viimeisimmän massamurhan syytetty Adam Lanza kuitenkin uutisten mukaan ampui itsensä murhasuman suoritettuaan. Mielenterveyslääkepilvessä olo on voinut vaikuttaa kahdella tavalla; joko juuri eskaloinut väkivaltakäyttäytymistä tai tehnyt sen mahdottomaksi ja siksi toisen ampujan olemassaolo ampujaksi väitetyn syntipukin taustalla on uskottavampi skenario jälkimmäisessä tapauksessa...
Tämän uusimman tapauksen epäilyttävä piirre onkin myös se, kuinka tämä ampujaksi syytetty Adam Lanza oli esille tulleiden valokuvien ja luonnehdintojen mukaan sen luokan ns. hintelä ja sisäänpäin kääntynyt (autistinen...) "nörtti", että tuntuu hyvin epäuskottavalta hänenlaisensa käyttäytyneen moisesti tehokkaana ampujana kuin Rambo. On väitetty, että hän ei olisi ampunut laukaustakaan ennen tuota tapausta ja olisi ollut sitenkin epäuskottava suorittamaan moisen lahtaamisen. Tämä herättääkin mielenkiinnon tuohon toiseen ns. häivytettyyn ampujaan, joka puolestaan herättää ajatuksia järjestetystä false-flag -iskusta mm. juuri aselakien kiristämisen valeoikeutukseksi.
Sen rinnalle oivallisesti sopivia merkkejä on ilmaantunut myös siitä, että tämä(kin) ampumistapaus olisi osaltaan transatlanttisen eliitin satanistisiiven huolellisesti järjestämä lapsiuhrausriitti omaksi kulttimaiseksi voimaannuttamisekseen sekä samalla eräänlaisena psykologisena joukkotuhoaseena ihmiskunnan kollektiivisen tietoisuuden tahalliseksi vaurioittamiseksi tilanteen tuottaman trauman ja järkytyksen avulla meidän alistamisen helpottamiseksi heidän agendojensa piiriin...
Sen piirissä on ollut väitteitä näiden(kin) ampujien käytöstä ns. mantsurialaisina kandidaatteina eli mielenkontrolloituina kätyreinä (Onko juuri silloin ollut kyseessä valtamediassa syytetty vai se ns. toinen ampuja...?) suorittamaan ennalta ohjattua toimintaa eli siis massamurhaa näissä tapauksissa, jossa ohjaavan eliitin tavoitteet ko. toiminnan kautta olisivat juuri yhtäältä yhteiskunnallispoliittisia ja toisaalta heille rituaalista huvinpitoa heille kuuluvan Luciferilaisen maailmankuvan mukaan...
Sen verran olen minäkin näihin seikkoihin vuosien mittaan tutustunut tutkimuksissani, että näiden hurjimpienkaan mahdollisuutta ei voida sulkea kokonaan pois, vaikka kuinka tahansa uskomattoman pahuudellisilta ne kuulostavatkin. Joskus tosimaailma voi olla hurjempi kuin villeimmätkään kuvitelmat osaavat ennakoida saati yhtään käsittää...
Joka tapauksessa tässäkin ampumistapauksessa kuvastuu länsimaiden kulttuurillinen rappiokierre monisyisenä sosiaalis-poliittis-yhteiskunnallisena vyyhtinä, jonka parantamiseksi on tehtävä paljon paljon muutakin kuin vain keskittyä yksisilmäisesti aseiden hallussapidon kiristämiseen - kieltämiseen. On jopa muutettava kokonainen kulttuuri toisenlaiseksi; humaanimmaksi ja edistyksellisemmäksi uuden olemisen ja uuden sosiaalisen rakenteen maailmankuvaksi, mikä on pohjana koko ihmiskunnan kaikkien piirteiden paremmalle toteutumiselle!...
Lopuksi aihetta koskevia linkkejä lähdeaineistoksi ja syventäväksi sisällöksi >>
'Hunger Games' not mentioned in Sandy Hook Elementary school shooting
This Is Too Freaky: Suzanne Collins, author of ‘The Hunger Games’, lives in Sandy Hook, CT.
Hunger Games plot
Video: 2 Mass Shootings Connected To Libor Scandal?
Aurora theater shooting court documents blows inside job conspiracy wide open
Parents who are horrified by real violence are drowning their children in simulated violence
They Shoot Children, Don’t They?
Left Now Calling For The Killing Of Gun Owners!
Feinstein Targets “Gun Culture” as Democrats Prepare New Attacks on 2nd Amendment
They Have Blood on Their Hands
To stop school shootings, we should let criminals have all the guns, argue gun control advocates
Ban Prozac And Other Mass Murder Drugs Not Guns!
Real Or Fake? “I’m Going to Kill Myself on Friday and it Will Make the News”
School shooter Adam Lanza likely on meds; labeled as having ‘personality disorder’
Newtown school shooting story already being changed by the media
Former FBI Informant: Obama will Destroy America Once He Has All The Guns
Gun Grabbers Call for Murder of NRA President, Supporters in Wake of Mass Shooting
Obama Wipes Away Fake Tears.
Subscribe to:
Posts (Atom)
