Viikon 42 kasvivalokuva: Nenäliinapuu (Davidia involucrata)

Ruskansa huipentumaa lähestyneitä nenäliinapuun (Davidia involucrata) lehtiä kuvattuna keskiviikkona 16.10.2013 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa.


Nyt on vuorossa jälleen talvenarka erikoisuus, mutta joka on silti kokeilemisen arvoinen ja hyvällä kasvupaikalla sen saa menestymäänkin aivan kohtuullisesti eteläisimmässä Suomessa: Kyseessä on keskikokoinen - isohko nenäliinapuu (Davidia involucrata), jonka luontainen alue kattaa lounaisessa ja etelä-keskisessä Kiinassa pienet alueet. Puun löysi siltä alueelta länsimaiden käyttöön ensimmäisen kerran ranskalainen Armand David, jonka mukaan lajin tieteellinen nimi on laadittu. Kew Gardens -kasvitieteellisen puutarhan sivustolta löytyy puolestaan hurja tarina siitä, kuinka puulaji löysi viimein tiensä Englantiin.

Sittemmin puusta on tullut suosittu koristepuu lauhkean - temperaattisen alueen puistoihin ja puutarhoihin, mutta täällä Suomessa sen menestyminen on laitettu epävarmaksi jopa vyöhykkeellä I. Niinpä lajista kannattaa odottaa täällä kunnon puun sijasta pikemminkin vain pensasta. Lajin istutuskokeiluista omalla kohdallani on tuttu ainoastaan tämä Kaisaniemen paikka, mutta muuallakin sitä lienee kokeilussa vähän; kaikki Suomessa olevat yksilöt lienevät puulajin maailman pohjoisimmat esiintymät, ellei Norjan länsirannikolla ole sitä vieläkin pohjoisempana!...

Nenäliinapuulla on itse asiassa monta synonyymiä, joista on ollut käytössä mm. nimet "kyyhkyspuu" ja "kummituspuu"; kaikille näille nimille tyypillistä tuota nykyään virallista nenäliinapuu-nimeä myöten on viittaus lajin hyvin erikoiseen ja näyttävään kukintaan >> Kukinta muodostuu pallomaisesta varsinaisesta kukinnosta, joka on violetin - purppuran värinen, pörröinen ja pallomainen kokoelma heteitä ja emejä läpimitaltaan 1 - 2 cm. Kunkin kukkapallon suojana on kaksi eri kokoista, mutta hyvin isoa ja valkoista suojuslehteä pituudeltaan 12 - 25 cm. Nämä suojuslehdet roikkuvat alaspäin ja niitä on runsaina ja näyttävinä riveinä pitkin lajin leveälle ulottuvia oksia erottuen täysikokoisten lehtien seasta pikantisti.

Tuon kukinnan muodostuminen voi olla epävarmaa Suomessa, mutta eri lähteiden perusteella arvioimalla totean sen sattuvan Etelä-Suomen oloissa suunnilleen seuraavasti: Parhaimmillaan valkoiset suojuslehdet olisivat kesäkuussa loppupuolipainotteisesti eli suunnilleen samaan aikaan esim. kultasateen (Laburnum alpinum) kukinnan kanssa. Sitä ennen nuo suojuslehdet ilmestyvät vähitellen kasvaen vihertävinä - kellertävinä toukokuun loppupuolelta alkaen, kun lehdet ovat ensin puhjenneet hiirenkorvalle. Britteinsaarilla paras kukinta on wikipedia-lähteen mukaan toukokuun lopussa. 

Kukista kehittyy vihreän suojakuoren ympäröimiä kovia pähkinämäisiä hedelmiä, joiden sisällä on 3 - 10 siementä; näiden kehittyminen on Suomen oloissa kukintaakin epävarmempaa. Läpimitaltaan 3 - 4 cm hedelmä on kypsänä kuoreltaan violettinen ja se asettuu n. 10 cm pitkien varren päähän usein vinosti. Hedelmät säilyisivät oksilla kauan lehtien varisemisen jälkeen; ainakin alkutalveen.

Lehteen laji puhkeaa siis jo toukokuun alkupuolelta lähtien eli varsin varhain Suomenkin oloissa ja puhkeamissävy on heleä vaaleanvihreä. Talvisilmut ovat voimakkaan violetin - purppuran värisiä ja teräväkärkisiä. Täysikoon lehtensä saavuttavat jo kesäkuun alkupuolella ja ne muistuttavat raikkaan vihreinä suuresti lehmusten (Tilia sp.) lehtiä ollen mm. herttatyvisiä; erotuksena ovat kuitenkin seuraavat seikat. Lehtilapa on vähän suurempi eli 10–20 cm ja lavan reuna on harvaan sahalaitainen. Myös lehtisuonitus on voimakkaammin esillä ja se tuo lehtiin keraamisuuden tuntua.

Nenäliinapuun toinen näyttävä koristeominaisuus on sen ruska ja yllä olevassa kuvassa siitä on hyvä esimerkki. Syysväritys alkaa häilyvänä lokakuun alussa, jolloin myöhemmin värihuipennuksessa oranssiset - punertavat sävyt ovat aluksi violetin - purppuran vivahteisia ja myös punaruskeaa sävyä voi olla tietyssä vaiheessa mukana. Myöhemmässä vaiheessa lokakuun mittaan keltainen väri tulee enenevästi mukaan ja se ilmenee enemmän lehvästön sisäosissa punertavampien sävyjen ollessa lehvästön ulkopinnoilla - oksien kärjissä. Tämä kirjavuus antaa olettaa, että ruskansa on erilainen lajin eri yksilöillä. Latvus näyttää kuitenkin värittyvän yleensä kerralla kauttaaltaan ruskaan eikä niinkään osittain.

Tämä syysvärinäytelmänsä tapahtuu Etelä-Suomen olosuhteissa vasta niin myöhään lokakuussa, että se voi keskeytyä hyvin herkästi yöpakkasiin. Lehtensä ovat nimittäin arkoja sillä tavalla, että ne varisevat kertaiskusta erittäin herkästi heti ensimmäisen yöpakkasen jälkeen aamulla. Kuitenkin lajille on useimmiten ehtinyt muodostua ainakin pariksi viikoksi näyttävää ruskaa ennen sitä tällä kasvupaikalla. Ruskanäytöksen varmistamiseksi laji pitää aina istuttaa mahdollisimman suojaisaan kasvupaikkaan, kuten esim. ylispuuston alle / lämpimälle seinustalle tai atriumpihalle.

Etelärannikollakin nenäliinapuu siis jäänee vain pensaaksi, mutta voinee parhaimmilla paikoilla saavuttaa 2 - 5 metrin mittaa; tästä ei ole vielä kokemusta lajin kokeilun tuoreudesta johtuen. Kylmimpien talvien jälkeen on kuitenkin syytä varautua oksistovaurioihin, mutta tuota Kaisaniemen yksilöä seurattuani olen havainnut sen esim. viime vuosien melko ankarienkin talvien ikeessä yllättävän kestäväksi ilman vaurioita.

Lajin istutuspaikkaa valittaessa on siis syytä varautua myös siihen, että se kasvaakin yllättävän isoksi odotuksiin nähden; siksi sille kannattaa varata kasvutilaa ainakin sen verran kuin sen kuvittelisi saavuttavan pensaan sijasta seminormaalin pikkupuun koon. Kotiseudullaan ja istutettuna lämpimissä maissa laji saavuttaa jopa n. 20 m korkeuden ja on leveälatvuksinen etenkin alaoksiltaan eli hieman "havupuumainen - kuusimainen". Siksi olenkin vähän huolestunut tuosta Kaisaniemen kasvupaikasta, koska laji on ahdettu siinä muiden arkojen lajien sekaan, missä sillä nyt n. 2 m korkeana pensaana on jo ahtausongelmaa.

Istutuspaikan on siis oltava lämmin ja halloilta mahdollisimman suojaisa. Muutoin nenäliinapuu viihtyy puolivarjosta aurinkoon ja maaperän on oltava ravinteikas ja tuore. Normaali puutarhamaa siis riittää, mutta savisessa maaperässä lajin talvenkesto kärsii selvästi >> Toisaalta liian hiekkainen / karu maa voi aiheuttaa kuivuusongelmia.

Esteettisessä katsannossa nenäliinapuu on lehdistöltään sen verran näyttävä, että ilman kukinnan kehittymistäkin sitä kannattaa ottaa viljelyohjelmaan; keväällä lehtiensä vaaleanvihreä puhkeaminen on koristeellista siksikin, kun varhaisessa lehtitötteröstä avautuvassa kasvuvaiheessa lehtisuonitukset korostuvat vahvan laskoksellisina. Vaaleanvihreä heleys kontrastoituu silloin hienosti mm. vihreästä poikkeavien kevätlehtivärien kanssa; mm. katsuran (Cercidiphyllum japonicum) punaruskea alkuvaiheessa. 

Syksyn ruskansa on oivallinen korostus- ja katseenvangitsijaelementti, kun jo melko monella muulla lajilla ruska on jo pääosin ohi samaan aikaan. Toisaalta samaan aikaan sen kanssa voimakkaassa ruskassa olevien lajien kanssa syntyy herkullista ruskasommittelua; mm. kokonaan keltaiset sävyt ovat silloin hieno pari nenäliinapuun puna-kelta -kirjavuudelle tai lähiväriharmoniana muut punertavat - ruskehtavat ruskavärit. Viime vuonna esittelemäni tulppaanipuu (Liriodendron tulipifera) on tässä esimerkki keltaisesta ruskasta sen pariksi.

Vaikka nenäliinapuu on siis arka, niin siitä voidaan saada silti niin yksityispihoille kuin julkisillekin viheralueille parhaimpien kasvupaikkojen pikantti lisämauste, jolla mm. voidaan jatkaa syksyn ruskaa Etelä-Suomen pääruskahuipentumasta vähän eteen päin varsinkin leutoina lokakuina. Jos lajin kukinta alkaa joskus onnistumaan täällä, niin sekin on sitten toki erittäin herkullinen alkukesän koristuttaja!... Kukintaa voi joutua kuitenkin odottamaan joka tapauksessa pitkään, sillä lajin taimet tulevat sukukypsäksi vasta usean vuoden ikäisenä.

Vuoden 2012 viikon 42 kasvivalokuvaesittely >> Viikon 42 kasvivalokuva: Fotinia (Photinia villosa).

Valokuvaongelma blogikirjoituksiani varten on ratkaistu!: Picasa-albumi on hylätty ja korvaajana on Albumini.fi -palvelu

Nyt voin iloisesti ilmoittaa, että valokuvaongelma blogikirjoituksiani varten on ratkaistu! :) Parin viime viikon aikanahan olen pähkäillyt asian kanssa ja nämä kaksi kirjoitusta saavat jäädä siitä aiheutuneen harmin dokumentaatioksi >> Valokuvabloggaamiseni toistaiseksi keskeytyksissä Bloggerin Picasa-albumin kuvalataamisongelman takia: Joissakin valokuvissa ilmennyt väärävärisyyshaittaa ja Valokuvalataamisongelma blogikirjoituksia haitaten jatkuu ratkaisuyrityksistä huolimatta: koe-esittelyä värivirheistä - Lisäksi sääennustetta lähipäiville; kylmää ja epävakaista.

Olen nyt valinnut uudeksi nettivalokuva-albumiksi Bloggerin valokuvajulkaisua varten palvelun nimeltä Albumini.fi. Päädyin siihen lopulta vain hyvin pienellä marginaalilla Photobucket -palveluun verrattuna. Joka tapauksessa epäluotettavaksi levähtänyt Picasa-albumi on nyt lopullisesti hylätty käytöstäni ja vain sinne jo aikaisemmin ladatut kuvat saavat jäädä.

Valintaprosessista sen verran, että lopulta havaitsin Photobucketin oikeastaan aivan hyväksi palveluksi vertaamalla sinne ladattuja kuvia kahdelta erilaiselta näyttöpäätteeltä tarkastellen, joiden näyttöasetuksissa tiesin olevan sävyeroja; toisessa värisaturaation valjuus oli ilmeisesti näyttöpäätelähtöistä eikä Photobucketia siksi tarvitsisikaan niinkään kritisoida; kokeilen ja tarkkailen silti edelleen Photobucketin toimintaa ja se voi tulla kyseeseen toisella tavalla valokuvieni säilytykseen ja / tai esittelyyn eli ei siis vain Bloggeria varten.... 

Toisaalta Photobucket on vähän inhottavalla tavalla korostuneen kaupallinen ja se ilmenee mm. ilmaisversiossa mainosten pakkosyöttämisenä; jokaisen kuvalataamisen yhteydessä esim. viime aikoina Justin Timberlaken Pohjoismaiden konserttisarjan mainostamista. 

Siksi osaltaan valitsin Albumini.fi -palvelun, koska siellä ei ole mainosten pakkosyöttöä. Kaikkein tärkeintä on kuitenkin se, että sen ilmaisen version puitteissa Photobucketin tapaan saa 2 gigatavua vapaata tallennustilaa ja testilataamisissa havaitsin valokuvien vastaavan sinne tallennettuina tarkasti omissa tiedostoissani olevien vastaavien kuvien laatua. Tuo 2 gigatavun tallennustila turvannee valokuvallisen julkaisemiseni Bloggerissa ainakin seuraaviksi 5 - 10 vuodeksi ja ehkä pidemmäksikin aikaa...

Tämä toistaiseksi ratkaistuna kerron nyt lopuksi rästiin jääneiden valokuvallisten bloggausteni takautuvasta julkaisemisesta >> Nämä kattavat ainakin Viikon kasvivalokuva -sarjan osat viikolta 40 alkaen ja ehkä jotain muutakin, mistä en ole tehnyt vielä päätöstä... Ainakin seuraava viikko menee näitä tehdessä ja muidenkin kiireideni takia taitaa yhteiskunnallispoliittinen kirjoitteluni olla siksi edelleen tauolla, mikä voi olla tähän väliin hyväkin asia.

Julkaisen kunkin puuttuneen valokuvakirjoituksen takautuvasti niiden omille paikoilleen menneisyyteen, mutta ilmoitan tämän kirjoituksen lopussa päivityksissä niiden julkaisuista, niin löydätte ne helpommin linkkeinä tästä blogin etusivulta.

Päivitys sunnuntaina 20.10.2013 klo. 00:50: Nyt olen julkaissut viikon 40 kasvivalokuvan paikoillensa päivälle sunnuntai 6.10.2013! >> Viikon 40 kasvivalokuva: Kuriilienkirsikka (Prunus nipponica).

Päivitys tiistaina 22.10.2013 klo. 23:50: Nyt olen julkaissut viikon 41 kasvivalokuvan paikoillensa päivälle sunnuntai 13.10.2013! >> Viikon 41 kasvivalokuva: Amurinkorkkipuu (Phellodendron amurense).

PS.: keskiviikkona 23.10.2013 klo. 2:00: Huomaan, että tämä Albumini.fi -palvelun käyttö Bloggerissa aiheuttaa valokuviini itsepäisen harmillisesti "Albumini.fi" -logon ja samalla iso kuvakoko muuttuu paljon normaalia pienemmäksi. Kuvien uudestaan lataaminen ym. manipulaatio ei auta...

Kylläpä taas vituttaa ja mietityttää, että tuleeko tästä valokuvabloggaamisesta taaskaan mitään vai joudunko tyytymään tällaiseen torsoiluun ja spedeilyyn! :/ .....

Harkitsen taas seuraavaa siirtoa ja siksi bloggaaminen jäätyy nyt taas joksikin aikaa. Perhanan perhana!!

Viikon 41 sää vuonna 2013: Alussa leutoa ja kosteaa länsi-lounaisvirtausta epävakaisena, lopussa poutaisempaa ja vähän viileämpää; su raju kylmeneminen (Päivitetty!)

Yleiskuvaus viikon 41 - 2013 säästä Etelä-Suomeen: Jakson säätä sävytti aluksi leuto ja kostea länsi-lounaisvirtaus torstaihin saakka, missä pilvisyys pysyi pääasiassa runsaana alapilvien takia. Myös utuja ja sumuja oli tyypillisesti. Rintamasateita saatiin etenkin ke aikana ja tihkusateitakin esiintyi. Niinpä lämpötilat olivat ko. aikana yötä-päivää lähes samat +10 asteen vähän molemmin puolin; eniten yli +10 asteen päästiin alueellisesti etelärannikolla ja lounaassa sekä ajallisesti ma ja to, jolloin lähes +15 astetta saavuttui iltapäivisin. Pe - la aikana säässä alkoi tapahtua muutosta, kun Jäämeren voimakas matalapaine kierrätti länsi-luoteesta jo kuivempaa, mutta vielä melko leutoa ilmaa; sateet loppuivat, udut hälvenivät ja pilvisyys vaihteli. Tällöin etenkin sisämaassa yölämpötilat laskivat jo vajaaseen +5 asteeseen, mutta päivälämpötiloissa +10 asteen ylikin vielä päästiin. Sunnuntai oli rajun muutoksen hetki, kun idässä-koillisessa olleen voimakkaan matalapaineen länsireunalla raju osakeskus käänsi tuulet pohjoiseen Lapin - Itä-Suomen osalta tuhoisan myrskyisästi: Pohjoisen kovat tuulet yllättivät meteorologitkin. Tällöin annos kylmää säätä valtasi Suomen Jäämereltä; tarkastelualueella tosin heikkotuulisemmin ja pilvipoutaisena.

Euroopan mittakaavassa manner-Eurooppaa alkoi aluksi helliä laajasti takakesäisehkö lämpö korkeapainesäässä, mutta Britteinsaarten ja Länsi-Euroopan osalta siihen tuli pohjoisesta kolea muutos ke aikana; lähes koko loppuviikon sillä alueella Keski-Eurooppakin mukaan lukien vallitsi kolea ja epävakainen sää ja pouta-alueilla oli paikoin hallaa. Sen sijaan manner-Euroopan itäosissa sekä Länsi-Venäjän eteläosissa poutainen leutous pääsi vallitsemaan viikonloppuun saakka ja yöpakkasia ei edellisviikon tapaan enää esiintynyt; Mustanmeren pohjoispuolella tosin oli sekä aluksi että viimeiseksi su viileämpää. Venäjällä syntyi jyrkkä jako eteläosan lähes takakesäiseen leutouteen ja Vienanmereltä Uralille vallinneeseen kylmään säähän; etenkin Uralilla talvi kiristi viikon mittaan otettaan, missä ke - to yöpakkasta oli jo paikoin n. -20 asteen verran. Pe-su puolestaan Jäämereltä kohti Uralia asettunut voimakas matalapaine yhtäältä leudonsi säätä siellä osin suojaksi, mutta laajasti alkoi esiintyä runsaitakin lumipyryjä; lumensyvyydet alkoivat olla siellä paikoin jo paljon yli 10 cm. Kontrastina Välimerellä esiintyi vieläkin paikoin hellettä joka päivä; loppuviikolla enää itäosissa.

Ruskan kokonaan päättymisen pohjoisraja pysyi Fennoskandiassa lähes ennallaan noin Etelä-Lapin tasalla, mutta ruskan huipentuminen tapahtui Etelä-Suomen tasalla ja siirtyi myös Baltiaan su mennessä. Länsi-Venäjällä ruskan kokonaan päättymisen pohjoisraja alkoi kattaa yhä laajemmin myös Etelä-Suomen tasaa. Etelä-Venäjän leudontuneessa säässä ruskahuipennus puolestaan alkoi nopeasti kattamaan alueita laajasti Moskovan pohjoispuolelta lähes Mustanmeren rannalle saakka edellisviikon yöpakkasten virittämänä. Ruska eteni laikuttaisena - monivaiheisen osittaisena manner-Euroopassa ja Britteinsaarilla siten, että lähelle huipennusta alettiin tod. näk. päästä paikoin Skotlannissa sekä Itä-Euroopassa Puolan - Ukrainan tasalla.

Euroopan mittakaavassa em. tilanteet ilmenivät tarkemmin näin: Wetter3 -arkisto A ja Wetter3 -arkisto B (Esim. valinnat "Niederschlagstaerke und -form" ja "2 m Temperatur" tuovat tuttuja sääkarttatyyppejä).

Maanantai 7.10.2013: Norjan ja Grönlannin puoliväliin jäi vellomaan matalapaine, joka syötti lännestä Fennoskandian yli leudossa länsivirtauksessa rintamasysteemeitä; yksi ylitti yöllä - aamulla Etelä-Suomen ja jälkeensä Keski-Suomeen jäi itä-länsisuuntainen rintamavyöhyke. Skotlannin pohjoispuolelle tuli lounaasta uusi matalapaine ja Uralille siirtyneen matalapaineen jälkipuolella kylmää talvi-ilmaa pääsi Länsi-Venäjän pohjoisosiin. Manner-Euroopassa lämpeni edelleen lännestä alkaen korkeapaineen vallattua alueen laajasti Mustanmeren pohjoispuolelta Ranskan yli länteen. Tarkastelualueella yöllä - aamulla oli runsaspilvistä ja vähäisiä sadekuuroja. Aamusta alkaen oli poutaa ja rakoilevana pilvipeitteenä vallitsivat vaihtelevasti hahtuva-, verho- ja palleropilvet ajoittain erittäin kauniisti aaltokuvioisina; illalla tämä mahdollisti upeaa iltaruskoa. Länsituulet olivat aluksi kohtalaisia - ajoittain navakoita, mutta iltapäivällä - illalla enimmäkseen heikkoja. Yölämpötila oli +10 asteen vaiheilla; sisämaassa vähän vajaa. Päivälämpötila kohosi +12 ja +15 asteen välille.

Tiistai 8.10.2013: Matalapaine velloi laajana Suomen länsipuolella, missä Skotlannin pohjoispuolinen osakeskus siirtyi hitaasti Keski-Skandinaviaan, Islannista siirtyi toinen osakeskus kaakkoon ja Norjan - Grönlannin välinen matalapaine heikkeni sijoillaan; tämän myötä rintamasysteemi vallitsi Britteinsaarilta Lappiin ja sen eteläpuolella leuto länsi-lounaisvirtaus kosteutui. Manner-Euroopassa vallitsi lämmin korkeapaine; se asettui vähitellen enemmän Mustallemerelle. Uralilla kylmä matalapaine jäi kierrättämään Länsi-Venäjän pohjoisosiin talvista ilmaa. Tarkastelualueella kosteutuva virtaus lännestä tuotti jo yöllä utuista ja paikoin sumuista säätä ja sen jälkeen koko loppupäivän vallitsi tiiviinä alapilvikantena sumupilvet ja utu jatkui. Illalla sumuja oli yleisemmin ja paikoin tihkusateita. Yöllä oli enimmäkseen tyyntä, mutta sitten länsi-lounaistuulet olivat heikkoja - kohtalaisia. Lämpötilan vuorokausivaihtelu lähes lakkasi; lämpötilat olivat yöllä +10 asteen vaiheilla ja päivällä asteen pari korkeampia; leudointa lounaassa.

Keskiviikko 9.10.2013: Keski-Skandinaviaan tullut matalapaine siirtyi vähän voimistuen kohti Lappia ja sen kylmä rintama saapui vähitellen Suomen länsiosiin. Islannista kaakkoon matkannut matalapaine siirtyi Norjan ja Britteinsaarten välistä kohti Tanskaa tuoden kylmän rintaman jälkeen pohjoisesta voimakkaasti koleaa Britteinsaarille korkeapaineen muodostuttua samalla saarten länsipuolelle. Näiden matalapaineiden itä-kaakkoispuolella manner-Euroopan lämpimältä alueelta vallitsi vielä leuto ja kostea lounaisvirtaus Baltiaan, Etelä-Suomeen ja Länsi-Venäjän eteläosiin. Uralilla oli yhä talvista. Tarkastelualueella jatkui koko päivän sumupilvinen, utuinen ja ajoittain sumuinen sää. Lisäksi yöllä - aamulla tuli lounaasta annos kuurottaisia sateita ja senkin jälkeen etenkin länsiosissa esiintyi kuurosateita lähestyneen kylmän rintaman takia. Tihkusateita oli myös koko päivän ajoittain. Lounaistuulet olivat kohtalaisia - ajoittain navakoita; illalla tuulet vähitellen heikkenivät. Lämpötila oli ympäri vuorokauden lähes sama; sisämaassa +10 asteen vaiheilla ja etelärannikolla - lounaiskolkassa +12 asteen vaiheilla.

Torstai 10.10.2013: Matalapaine tuli Tanskaan ja siirtyi siitä hitaasti Saksan tienoille; sen itäpuolella Baltiaan ja Etelä-Suomeen syöttyi vielä etelästä leutoa ilmaa vähän vähemmän kosteana. Sen länsipuolella Britteinsaarilta Ranskaan virtasi pohjoisesta koleaa ilmaa. Toinen matalapaine siirtyi voimistuen Lapin yli Jäämerelle tuoden lännestä viileämpää säätä Skandinaviaan ja Lappiin; kylmä rintama alkoi ylittää Etelä-Suomea etelään illalla, kun Britteinsaarilta alkoi kiertyä korkeapainetta kiilana Etelä-Skandinaviaan. Toinen korkeapaine etääntyi Mustaltamereltä vähän itään, mutta leuto sää vallitsi vielä laajasti Itä-Euroopassa ja Länsi-Venäjän eteläosissa; Uralilla pysyi talvi ankaroituneena. Tarkastelualueella yöllä - aamulla oli vielä runsas sumupilvikansi ja paikoin sadekuuroja, mutta sitten pilvikansi muuttui kumpukerrospilveksi alkaen rakoilla ajoittain hahtuvapilvilauttojen kera aamupäivällä - iltapäivällä. Illalla saapui kylmän rintaman paksumpi verhopilvikansi, mutta sadekuuroja oli vain heikkoina jonoina. Utua vallitsi aluksi ja illalla usvaa, mutta loppuillalla ne alkoivat hälvetä pois. Lounaistuulet olivat heikkoja ja iltapäivällä - illalla oli ajoittain tyyntä. Loppuillalla pohjoistuulet alkoivat viritä lännestä alkaen. Lämpötila oli yöllä +10 asteen vaiheilla; leudointa lounaassa. Lämpötila kohosi iltapäivällä eteläisimmissä osissa +11 ja +14 asteen välille, mutta oli muutoin yhä sama kuin yöllä ja illalla etenkin lännessä se laski +5 ja +8 asteen välille.

Perjantai 11.10.2013: Korkeapaine asettui Suomen länsipuolelle kattaen Skotlannin - Etelä-Skandinavian. Matalapaine puolestaan jäi voimakkaana Jäämerelle ja siten aikaisempaa kuivempi ja vähän viileämpi länsi-luoteisvirtaus vallitsi Suomessa. Matalapainetta jäi heikkona Saksan - Ranskan alueelle osakeskuksineen; siellä oli epävakaisen koleaa, mutta itäpuolella Itä-Euroopasta Länsi-Venäjän eteläosiin yhä hyvin leutoa. Jäämeren matalapaine työnsi Uralille leudompaa säätä, mutta lumipyryjäkin. Tarkastelualueella yöllä etelään kaikonneen kylmän rintaman verho- ja hahtuvapilviä oli aluksi runsaasti ja seassaan aamuun saakka kumpukerrospilvikokkareita, mutta sitten alkuiltapäivään saakka oli vain vähän untuva- ja harsopilvivyöhykkeitä. Iltapäivällä oli hetken laajasti selkeää, mutta illalla esiintyi uudestaan hajanaista untuvapilvilauttailua. Yöllä pohjois- ja sitten länsi-luoteistuulet olivat heikkoja - kohtalaisia. Yölämpötila oli sisämaassa +2 ja +5 asteen välillä; paikoin hallaa. Etelärannikolla +5 ja +8 asteen välillä. Päivälämpötila oli +10 asteen vaiheilla - etelärannikolla ja lounaassa vähän yli.

Lauantai 12.10.2013: Korkeapaine muotoutui Suomen länsipuolella siten, että sen painopiste siirtyi vähän Skotlanti - Etelä-Skandinavia -alueelta pohjoisemmaksi ja samalla siitä venyi selännettä Baltian kautta Itä-Eurooppaan. Voimakas matalapaine siirtyi vähitellen Jäämereltä Uralille ja sen lounaisreunalla pieni matalapaineen osakeskus ylitti rintamineen Pohjois-Suomea itä-kaakkoon tuoden eteläpuolellaan mukanaan leudompaa säätä lännestä. Länsi- ja Keski-Euroopassa pysyi heikkoa ja koleaa matalapainetta, mutta idempänä manner-Euroopassa - Etelä-Venäjällä oli yhä leutoa; Mustanmeren länsipuolella oli jopa paikoin hellettä. Länsi-Venäjän pohjoisosissa oli aikaisempaa leudompaa, mutta runsaita lumi-räntäpyryjäkin; Uralilla pakkastalven tilalla oli osaksi suojaa. Tarkastelualueella pohjoispuolisten rintamien untuva- ja harsopilvilauttaa levisi koko päivän mittaan luoteesta kaakkoon vaihtelevasti; aamulla ja illalla ne tarjosivat upeita ruskoja. Samalla seassa lipui ajoittain kumpukerrospilvilauttoja pilvistäen säätä hetkittäin kokonaankin. Länsi-luoteistuulet olivat aluksi heikkoja, mutta illalla luoteistuulet alkoivat voimistua. Yölämpötila oli sisämaassa +2 ja +5 asteen välillä paikoin hallan kera; etelärannikolla ja lännessä +5 ja +8 asteen välillä. Päivälämpötila oli lännessä +11 ja +14 asteen välillä ja idässä +10 asteen vaiheilla.

Sunnuntai 13.10.2013: Korkeapainetta vahvistui enemmän Norjanmeren ja Skandinavian ylle ja samalla Uralin tienoon voimakas ja yhä paikoin runsaslumipyryinen matalapaine sai länsireunalleen rajun osakeskuksen, joka muodostui Lapin itäpuolella ja siirtyi kaakkoon. Sen takia Pohjoisnavalta kylmää säätä tuonut pohjoistuuli äityi tuhoisaksi myrskyksi Lappiin - Itä-Suomeen; kylmä rintama alkoi ylittää rauhallisemmin Etelä-Suomea etelään tuoden kylmää säätä Lapista. Illalla korkeapaine työntyi lännestä Etelä-Suomeen. Manner-Euroopan länsiosissa alkoi vähän leudontua, kun pieni ja runsassateinen matalapaine muodostui Englantiin. Venäjällä em. myrskymatalapaine toi viileämpää pohjoisesta lähemmäksi Mustaamerta ja lumipyryjä laajemmin pohjoisosissa. Tarkastelualueella jatkui alkupäivän ajan untuva- ja harsopilvien hajanainen lauttailu pohjoisluoteesta ja seassa oli vaihtelevasti kumpukerrospilviä kokkareina ja lauttoina. Iltapäivästä lähtien kaikki pilvilajit vähenivät ja loppuillalla oli laajasti selkeää. Kohtalaiset - ajoittain navakat tuulet kääntyivät yöllä pohjoisen kautta osittain koilliseen aamuksi; itäkolkassa tuuli oli puuskissa aamulla kovaa. Iltapäivällä tuulet heikkenivät ja illalla tyyntyi nopeasti lännestä alkaen. Yölämpötila oli +5 ja +9 asteen välillä; leudointa etelärannikolla. Päivälämpötila oli etelärannikolla - lounaassa vielä +10 asteen tienoilla - vähän yli, mutta etenkin idän sisämaassa se jäi yhä +5 ja +9 asteen välille. Illalla kylmeni huomattavasti; etelärannikolla - lounaassa +2 ja +5 asteen välille ja sisämaassa 0 asteen tienoille; idässä eniten jo heikkoa pakkasta.

Alkaneen viikon 42 sääennuste Etelä-Suomeen (Päivitetty!): Sääennustetta voidaan laatia taaskin vain viikonlopun osalta - ensi viikolle 43, kun ko. viikon ma - pe osuus on jo toteutunutta säätä; toteutunut sää oli lyhyesti mainittuna kylmää ja epävakaista, missä ma alkoi yöpakkasella ja sen perään oli vähän leudompaa ti - ke länsi-luoteisvirtauksessa runsaiden pilvien kera. Ke-to yönä Lapin kaakkoon ylittäneen matalapaineen jälkipuolella tuli pohjoisesta taas annos kylmää säätä, mikä huipentui ke-to yönä pakkasiin etelärannikkoa myöten. Sen jälkeen tuli lännestä matalapaine, joka siirtyi to-pe aikana Etelä- ja Keski-Suomen itäreunalle tuoden jälkipuolellaan tänään pe entistäkin kylmempää ilmaa pohjoisesta; matalapaineen sadealue tuotti jo myös ensilumen tarkastelualueen sisämaassa monin paikoin. Tarkemmat selitykset seuraavassa viikkosääraportissa.

Sitten ennustetta aluksi lähes suorana lainauksena itseltäni alemmasta blogikirjoituksesta >> La ja su matalapaine sijoittuu voimakkaana keskukseltaan Kuolanniemimaan paikkeille ja jää vellomaan sijoilleen; niinpä se jää myös kierrättämään kylmää ilmaa Lapin kautta Etelä-Suomeenkin (Lapissa ja Koillismaalla taas vaarallisen voimakasta myrskytuulta!); sää on tarkastelualueellakin melko tuulista aluksi la, mutta vähitellen tuulet heikkenevät su ja enimmäkseen poutaisessa säässä pilvisyys vaihtelee selkeästä runsaahkopilviseen. Länsirannikolla lumi-räntäkuurot ovat meren takia mahdollisia, mutta ajoittain myös muualla la aikana. Su on selkeämpää. Päivälämpötilat jäävät sisämaassa vain asteen pari plussalle ja etelärannikollakin vain +5 asteen vaiheille. Öisin on pakkasta koko alueella; sisämaassa paikoin -5 asteen paikkeille saakka.

Ensi viikolla 43 kylmä yöpakkassää jatkunee aluksi huipentuen tyyntyvässä ja vähäpilvisessä säässä su-ma ja ma-ti öinä sisämaassa -5 ja -10 asteen välisiin pakkasiin ja etelärannikollakin -2 ja -5 asteen välille. Tässä vaiheessa Baltian ylittää itään matalapaine, mutta Etelä-Suomi jää noin itä-länsisuuntaisen kylmän korkeapaineen selänteen alueelle. Lapissa jatkuu edelleen talvipakkanen.

Tämän kuluvan viikon 42 lopussa Atlantilla muhiva laaja ja voimakas matalapainetoiminta kierrättää jo Länsi- ja Keski-Eurooppaan lounaasta hyvin leutoa ja kosteaa ilmaa ja se jatkuu myös tulevan viikon 43 alussa. Tuon em. kylmyyshuipentuman jälkeen ti-ke aikana korkeapaine näyttää sijoittuvan vahvistuvana Suomen kaakkoispuolelle, jonka ansiosta Atlantin voimakas matalapainetoiminta pääsee Jäämerelle suuntautuen työntämään hyvin leudon lounaisvirtauksen jopa lähes koko Fennoskandiaan; virtaus alkaa rintamasateilla (Ainakin Lapissa aluksi lumisadetta, mutta pian vesisadetta sielläkin) keskiviikkona ja sen jälkeen hyvin leuto sää jatkuisi ainakin koko loppuviikon Lappia myöten ja tarkastelualueella päästään lämpötiloissa +10 asteen tienoille. 

Loppuviikolla korkeapaine asettuisi manner-Eurooppaan - Mustanmeren pohjoispuolelle ja hyvin voimakkaiden matalapaineiden sarja pohjoisella reitillä ylläpitäisi voimakasta länsi-lounaisvirtausta yhä niin, että runsaspilvisessä, ajoittain sateisessa ja utuisen kosteassa säässä lämpötilat olisivat yötä päivää +10 asteen tienoilla ja ajoittain vuodenaikaan nähden jo hyvin poikkeuksellisesti reilustikin yli +10 astetta sisämaata myöten... Tarkennusta seuraa päivityksessä vielä sunnuntaina.

Euroopan mittakaavassa totean vielä syksyn ja talven etenemisistä, että manner-Euroopassa etenkin länsi- ja keskiosissa sekä Itä-Euroopassa ainakin Mustanmeren länsipuolella on siis odotettavissa lähipäivinä ja ensi viikolla syksyn etenemisen hidastumista hyvin leudoissa, vaikkakin lännessä ajoittain epävakaisissa ja etenkin Britteinsaarilla myös tuulisissa olosuhteissa. Sen sijaan jyrkkärajaisesti eteläiseen leutouteen nähden Fennoskandiassa syksyn sekaan tulee ensi viikon alkuun saakka vielä hyvinkin talvista luonnetta yöpakkasineen ja Lapissa jatkuvat talvipakkaset ympärivuorokautisesti jäädyttäen jo järviä jäähän ja maata routaan ahkerasti. Sama talvipakkastilanne koskee myös Länsi-Venäjän pohjoisosia ja etenkin Uralia. Venäjällä etelämpänä on leudompaa syksyä, mutta lämpöolot vaihtelevat kylmästä leutoon edestakaisin pitkälle ensi viikkoon. 

Fennoskandia siis saa ensi viikon 43 puolivälistä alkaen hyvin leutoa säätä lounaasta, mutta tämä leutous ei enää pysty syrjäyttämään Uralin tienoon talvea, vaikka siihen liittyen matalapaineita on sinnekin tulossa Lapin kautta; sen sijaan ne tuovat sinne lumipyryjä yhä lisää ja lumipeitteet sen kuin paksunevat jo huipputalvisiksi sillä seudulla. Lapissa lumipeitteet ja routa sen sijaan sulavat pois ainakin eteläosiltaan ensi viikon leutoudessa...

Päivitys sunnuntaina 20.10.2013 klo. 23:55: Uusimpienkin tietojen mukaan em. ennuste toteutuu alkavalla viikolla to saakka lähes täysin, kuten olen arvioinut, joten siitä ei sen enempää. Sen sijaan torstaista lähtien on tullut muutoksia >> Perjantaina voimakkaiden matalapaineiden sarja vallitsee Britteinsaarilta Norjan ja Lapin kautta Uralille; tämän myötä pohjoisin Lappi jää niukasti talvisen sään ja lumipyryjen piiriin, mutta Uralille pukkaa aikaisempaa ennustetta enemmän leudompaa suojasäätä länsilounaasta. Toisaalta yhä lisää luntakin. Tarkastelualue jää vielä manner-Euroopasta käsin vaikuttavan erittäin leudon ja kostean lounaisvirtauksen piiriin n. +10 asteen lämpötiloineen.

Lauantaina näyttää sitten siltä, että Lapista siirtyy voimakas matalapaine itään ja sen jälkeen pohjoisesta pääsee virtaamaan sen verran kylmää ilmaa, että se pakottaa lännestä tulevaa matalapainejonoa eteläisemmälle reiltille. Samalla Norjanmerelle ja siitä su mennessä Lappiin muodostunee korkeapaine. Näin ollen la - su tarkastelualuetta lähestyy pohjoisesta taas kylmempää ilmaa ja samalla matalapaine siirtyy lännestä melko suoraan Etelä-Suomeen tai vähän etelämmäksi; tämä tietäisi lämpötilojen laskua lähemmäksi nollaa ja tuon matalapaineen sateet saattaisivat tulla ainakin sisämaassa lumena. Tuuletkin saattavat olla varsin voimakkaita, joten pahimmillaan tästä voisi tulla jopa talvikauden 2013 - 2014 ensimmäisen lumimyrskyn mahdollisuus... Tästä tulee tarkennusta vielä alkavalla viikolla uudessa viikkosääraportissa.

Näillä näkymin seuraavaksi maanantaiksi tulisi sitten kylmä korkeapaineen selänne lännestä pian tilalle pakkasineen, mutta heti sen perään Atlantilla muhiva uusi voimakas matalapainetoiminta toisi uusia leutoja länsi-lounaistuulia ja epävakaista säätä vesisateineen. Eli seuraavan reilun viikon aikana sää vaihtelee laidasta toiseen edestakaisin kuin jojo!

Sääennusteisiin lähteenä on mm.: Weatheronline, Expert Charts.

Luontohavaintoja viikolta 41 - 2013: Ruska siis huipentui Etelä-Suomessa tämän jakson aikana; ensin sisämaassa etenkin ma - to aikana ja etelärannikolla myös koko loppuviikon aikana. Ruskan huipennus tapahtui normaalia paljon nopeammin, koska edeltäneen viikon 40 kylmyys ja yöpakkaset virittivät kesän mittaan paljon etuaikaistuneen kasvukauden erittäin hyvin valmistamia puita ja pensaita hyvin herkkään ruskaantumisvauhtiin leudontuneessa säässä. Niinpä tuloksena oli ko. viikolle hyvin yhtaikainen ja siksikin hyvin värikäs ruska. Lisäksi ruskavärit olivat kuin olivatkin monin paikoin erittäin kirkkaita, vaikka oli alkuun pelättävissä niiden valjuuntumista erittäin lämpimän syyskuun takia; osasyynä em. kylmä ja leuto -vaihtelun lisäksi oli siinä myös kolmen viime viikon vähäsateisuus lounaiskolkkaa lukuun ottamatta. 

Tässä ruskahuipennuksessa ilmeni kasvilajeittain mm. seuraavanlaista varsin perinpohjaisena havainnollistuksena >>

Jo edellisviikolla kaikilta yksilöiltään alastomana olleen punasaarnen (Fraxinus pennsylvanica) seuraan kokonaan varistuneeksi alkoivat tulla suurin osa tuomista (Prunus padus) sekä kaikki ensimmäisen ruskavaiheen metsävaahterat (Acer platanoides) ja varhaisimmat haavat (Populus tremula). Huomattavaa alastomaksi varistumista viikon loppuun mennessä ilmensivät myös lehtosaarni (Fraxinus excelsior), virpiangervo (Spiraea chamaedryfolia), mantsurianonnenpensas (Forsythia mandshurica), kirsikkasorvarinpensas (Euonymus planipes) sekä osa amurinkorkkipuista (Phellodendron amurense) ja ussurinpäärynöistä (Pyrus ussuriensis). 

Näistä em. lajeista ko. pääruskahuipennuksen kanssa omaa ruskahuipennustaan oli joissakin muissa yksilöissään eniten vielä virpiangervolla, amurinkorkkipuulla, pilvikirsikalla ja isotuomipihlajalla.

Etelä-Suomen ko. ruskahuipennukseen omalla ruskahuipennuksellaan osallistuivat parhaiten, mutta varhaisemmassa joukossa mm. toisen ruskavaiheen metsävaahterat sekä monet mongolianvaahterat (Acer tataricum ssp. ginnala) ja muutamat muut ulkomaiset vaahteralajit. Myös kotipihlaja (Sorbus aucuparia) monilta osin sekä monet muut ulkomaiset pihlajalajit leiskuivat huipussaan; osa kotipihlajista oli tosin jo lähes alastomia. Tässä joukossa loistivat parhaimmassa väriloistossaan etenkin alkuviikolla etelärannikon katsannossa myös katsura (Cercidiphyllum japonicum), ruosteviini (Vitis coignetiae) ja villiviinit (Parthenocissus sp.).

Vähän myöhäisempänä ryhmänä myös Etelä-Suomen ruskahuipennuksen kanssa parhaiten samassa huipennusvaiheessa olivat mm. lajit: rusokirsikka (Prunus sargentii), mustamarjaorapihlaja (Crataegus douglasii), monet omenapuut (Malus sp.), humalapyökki (Ostrya virginiana), vuorijalava (Ulmus glabra), kynäjalava (Ulmus laevis), koivuangervo (Spiraea betulifolia), seppelvarpu (Stephanandra incisa), monet aronialajit (Aronia sp.), monet tuhkapensaslajit (Cotoneaster sp.), korallikanukka (Cornus alba "Sibirica") ja amerikantaikapähkinä (Hamamelis virginiana). Myöhäisimmät kotipihlajat ja toisen ruskavaiheen metsävaahteroista myöhäisemmät kuuluivat myös tähän ja näillä ruskan huipennus oli enemmän viikon loppupuolen asiaa etelärannikolla.

Tästä ruskahuipennuksesta poikkesivat hieman pensaiden osalta vaihtelevasti mm. pikkuherukka (Ribes glandulosum), jolla ruska oli pitkittynyt laajaksi semihuipennukseksi jatkuen vielä ko. viikolla. Sen sijaan tuomipihlajissa (Amelanchier sp.) em. laji mukaan lukien ruskahuipennus oli erikoinen tänä syksynä, koska normaalisti myöhään ruskaantuva rusotuomipihlaja (Amelanchier lamarckii) oli laajasti ruskahuipennuksessa samaan aikaan tuon varhaisemman ruskahuipennusryhmän kanssa ja täten myös muiden tuomipihlajalajien kanssa suunnilleen yhtäaikaa; syynä siis oli todennäköisimmin etenkin tätä lajia pitkin kesää pahasti vaivannut ja siten ruskaa varhaistanut härmäsieni lehdissään. Tästä syystä ruska oli monilla tuomipihlajilla myös tavanomaista keltaisempi punaisten värien sijaan.

Muista pensaista ruskan osittaisessa alussa jo melko pitkällä alkoivat olemaan mm. em. lajia myöhäisemmät onnenpensaslajit (Forsythia sp.) sekä yllättävän varhaisessa jo norjanangervo (Spiraea "Grefsheim"). Syyshortensian (Hydrangea paniculata "Grandiflora") ruska oli huipentumassa lähes samaan tahtiin kuin pääruskahuipentuma ja sillä edellisviikon pakkasista selvinneitä vaaleanpunaisia kukkaterttuja loisti yhä ruskansa kanssa kilpaa. Norjanangervoa lukuun ottamatta näillä oli edellisviikolta myös pakkasvaurioita etenkin sisämaassa.

Luonnossa haavan (P. tremula) kasvustoista pääosa oli ruskan huipennuksessa vielä alkuviikolla, mutta loppuviikolle tultaessa tämäkin osa alkoi olla jo pitkälle varistunut. Toisaalta joitakin kasvustojaan oli vielä viikon lopussakin ruskahuipennuksessa ja yksittäisiä kasvustojaan oli vasta ruskaantumisen alussa.

Koivujen (Betula sp.) ruskahuipennus pääosaltaan oli sisämaassa alkuviikkopainotteista, mutta osittain myös koko viikon jatkunutta. Etelärannikolla ruskansa huipennus oli enemmän viikon lopulla ja sillä alueella joitakin puita säilyi osittain jopa vielä vihreänä viikon loppuunkin saakka. Etenkin sisämaassa kokonaan varistuneiksi alkoivat toisaalta tulla syyskesällä pahiten ruostesienistä kärsineet jotkut koivikot. Varistumisen edetessä alkoi sisämaasta alkaen ilmenemään myös nuorten puidensa ja taimiensa latvatupsuisuus, missä pääversojensa lehdet niiden latvoissa säilyvät muuta oksistoa selvästi pidempään kiinni ja ruskaantuvat myöhemmin.

Lepillä (Alnus sp.) lehtivarisemisen aikataulu noudatti lähes samaa tahtia kuin koivuilla, mutta vähän tasaisemmin; toisaalta ruostesienistä pahiten kärsineet kasvustot olivat jo edellisviikolta alkaen kokonaan alastomia.

Raita (Salix caprea) ja monet pajut olivat ruskassaan myöhemmässä ja vielä viikon lopussakin niiden ruskahuipennus oli vasta tulossa; raita oli kuitenkin jo monin paikoin vaihtelevasti keltainen ja ruskehtava viikon mittaan. Hopeasalava (Salix alba "Sibirica") noudatti normaalia nopeampaa varistumista; osa puista alkoi olla jo puolityhjiä lehdistään viikon lopussa. Syynä ruostesienet.

Metsätammella (Quercus robur) ruskaantuminen eteni kaksijakoisesti; osa puista pysyi vielä lähes kesäasussa tai oli vasta ruskaantumisen alussa, mutta toinen osa saavutti viikon loppuun mennessä ruskansa huipennuksen ainakin melkein. Myös pähkinäpensas (Corylus avellana) eteni ruskassa kaksijakoisesti lähes samaan tapaan.

Metsätammen kanssa suunnilleen yhtä myöhään ruskaansa edistivät myös mongoliantammi (Quercus mongolica), amerikanpyökki (Fagus grandifolia) ja euroopanvalkopyökki (Carpinus betulus). Euroopanpyökki (Fagus sylvatica) pysyi yhä pääosin täysin kesäasussa. Pohjoisamerikkalaisista tammilajeista kesäasussa pysyivät vielä keltatammi (Quercus muehlenbergii) ja mustatammi (Quercus velutina). Sen sijaan ruskansa alkuun normaalia aikaisemmin näyttivät virittyvän jo otatammi (Quercus palustris) ja keskilännentammi (Quercus ellipsoidalis). Näillä viimeksi mainituilla kasvukauden hurjan etukaikaisuuden aiheuttama talveenvalmistamisetu näkyi ilmeisesti ruskaan virittymisen herkkyytenä.

Poppeleiden (Populus sp.) suvussa ruskan eriaikaisuus ja kahtiajaot kärjistyivät viikon mittaan entisestään >> Lajikohtaisesti täysin kesäasussa pysyivät edelleen mm. kanadanpoppeli (Populus X canadensis "Regenerata") ja wilsoninpoppeli (Populus  wilsonii). Sen sijaan ruskansa huipennuksen saavuttivat jo koreanpoppeli (Populus koreana) ja ainakin osittain balsamipoppeli (Populus balsamifera). Jotkin yksilöt balsamipoppeleista olivat ruostesienien takia jo kokonaankin varistuneita. Ruskan alussa melko pitkällä olivat isopoppeli (Populus X generosa), jättipoppeli (Populus trichocarpa) ja harmaapoppeli (Populus canescens).

Puistolehmuksien (Tilia X vulgaris) ruska eteni viikon loppuun mennessä monin osin jo huipennukseen; pieni osa säilyi vielä osittain vihreinä, mutta edellisviikon pakkasissa pahiten kuritetut puistolehmukset sisämaassa varistuivat paikoin jo lähes tyhjiksi. Loppukesän ruostesienien takia alastomaksi varistuminen oli joillakin puillaan sitäkin pidemmällä.

Metsävaahteran kolmannen eli viimeisen ruskavaiheen puut aloittivat osittain ruskansa ja toisilta osin säilyivät vieläkin kesäasussa; tämän ruskavaiheensa syysväri on kokonaan keltainen. 

Yleisistä lajeista ruskan alkuun pääsivät vasta mm. monet kuusamat (Lonicera sp.), jasmikkeet (Philadelphus sp.) sekä jotkut atsaleat (Rhododendron sp.); osa atsaleoista oli jo pitkällä ruskassa. Sama koski suunnilleen myös höyhenpensasta (Fothergilla major), neilliaa (Neillia sinensis) ja kerriaa (Kerria japonica). Kellokuusama (Kolkwitzia amabilis) oli yhä pääosin kesäasussa. Villaheisillä (Viburnum lantana) puolestaan ilmeni edellisviikon tapaan häilyvää ruskan alkua.

Osa tarhaomenapuista (Malus X domestica) oli siis jo ruskahuipennuksessa, mutta jotkut lajikkeet säilyivät edelleen lähes kesäasussa. Kesäasuissaan olivat pääosin myös hapankirsikka (Prunus cerasus) ja imeläkirsikka (Prunus avium), mutta niillä oli jo osittain kirkastakin ruskaa. 

Magnoliat (Magnolia sp.) pysyivät vaihtelevasti hyvässä ruskan alussa - melkein kesäasussa - osittain edellisviikon pakkasten vaurioruskaannuttamina. Pihasyreenin (Syringa vulgaris) varhaisin ruskaosa alkoi saavuttaa ruskahuipennustaan, mutta myöhäisempi osa sinnitteli edelleen lähes kauttaaltaan kesäasussa. Muut syreenilajit saavuttivat tasaisemmin ruskahuipennustaan ja varistuivat osittain jo varsin alastomaksikin.

Jalopähkinöillä (Juglans sp.) ja siipipähkinöillä (Pterocarya sp.) osa puista varistui jo kokonaan alastomaksi, mutta toisaalta kaksijakoisesti muut olivat saavuttamassa ruskahuipennustaan / olivat tulossa ruskansa alkuun. Sisämaan pakkasissa jotkut puunsa olivat varistuneet alastomaksi jo edellisviikolla. Balkaninhevoskastanjan (Aesculus hippocastanum) jotkut yksilöt saavuttivat ruskahuipennuksen, mutta pääosa oli vasta aloittanut ruskaansa / oli siinä häilyvästi; toisaalta ruskeaksi edellisviikolla pakkasvaurioituneet lehtensä alkoivat varistua.

Ulkomaisista harvinaisuuksista ruskansa huipennusta lähestyivät jumaltenpuu (Ailanthus altissima), lakkipuu (Cladrastis kentuckea) ja maakkia (Maackia amurensis). Osittaisessa / häilyvässä ruskassa etenivät nenäliinapuu (Davidia involucrata), tulppaanipuu (Liriodendron tulipifera) ja samettisumakki (Rhus hirta). Osittaista ruskaa teki jo myös poimuetelänpyökki (Nothofagus antarctica). Helsingin Kaisaniemen tarkkailupaikalla näillä ei juuri ollut edellisviikosta pakkasvaurioita.

Lähes täysin kesäasussa olivat siellä vielä neidonhiuspuu (Ginkgo biloba) sekä hernekasvipuista valeakaasia (Robinia pseudoacacia), kolmioka (Gleditsia triacanthos) ja kentuckynpapupuu (Gymnocladus dioica). Näillä edellisviikon yöpakkasvauriot jäivät Kaisaniemen tarkkailupaikalla vähäisiksi; mutta kolmiokalla esiintyi lehtien osittaista varisemista sen takia. Kokonaan kesäasussa sinnitteli yhä jalokastanja (Castanea sativa). Keltatrumpettipuu (Catalpa ovata) saavutti ruskahuipennustaan ja tuli pian jo lähes alastomaksi, mutta sukulaisensa eteläntrumpettipuu (Catalpa bignonioides) oli vielä lähes kesäasussa lukuun ottamatta edellisviikolla tulleita pakkasvaurioitaan.

Siperianlehtikuusi (Larix sibirica) alkoi saavuttaa ruskahuipennustaan, mutta muut lehtikuusilajit joko pysyivät vieläkin kesäasussa tai alkoivat vasta ruskaantua. Tuolla Kaisaniemessä suosypressi (Taxodium distichum) ruskaantui edelleen normaalia hämmästyttävästi aikaisemmin, mutta lähes samannäköinen kiinanpunapuu (Metasequoia glyptostroboides) pysyi yhä lähes kesäasussa.

Näin ollen loppuyhteenvetona voidaan todeta, että edellisviikolla vielä normaalia myöhemmässä ollut ruska kiritti kehitystään ko. viikolla vähintään normaaliin aikatauluun ja osittain jo peräti siitä vähän edellekin; viime vuoden ruskatilanteeseen verrattuna ainakin jo edelle. Ruskahuipennuksen näyttävyyttä lisäsi toisaalta se, että ko. viikolla ei ollut yöpakkasia nopeuttamassa lehtien varistumista ja tuulten heikkous oli siinä myös syynä.

Sitten vielä muita luontohavaintoja loppuun >> Nurmikoiden kasvu jatkui leudossa säässä normaalia nopeampana, mutta nurmikoiden leikkuut alkoivat olla pääosin jo loppu tältä kasvukaudelta. Perennojen parissa kukintaansa sinnitteli vihonviimeisenä runsaana tuoksuasteri (Aster novae-angliae). Muut perennat alkoivat olla enemmän tai vähemmän ränsistyneitä / ruskansa huipennuksen jo ohittaneita; pionit (Paeonia sp.) ja töyhtöangervo (Aruncus dioica). Toisaalta ruskansa alussa etenivät vasta parsa (Asparagus officinalis) ja rantatyräkki (Euphorbia palustris).

Sienten ja sammalien osalta viikko oli vielä juhla-aikaa leudon ja kostean sään ansiosta. Maaperän kosteus oli vähäsateisuuden ansiosta kuitenkin edelleen ajankohtaan nähden melko hillittyä lukuun ottamatta lounaiskolkkaa. Jokien virtaamat pysyivät normaaleina - vähän sen alle.

Vesistöjen pintavesilämpötilat pysyivät leudon sään ansiosta lähes samoina koko viikon; järvissä lämpötilat olivat pääasiassa +5 ja +9 asteen välillä ja Suomenlahdella sekä sisälahtien että ulapan osalta pääasiassa +10 ja +14 asteen välillä. Tällä meneillään olleella viikolla 42 kylmä sää on aloittanut nopeahkon vesien kylmenemisen etenkin järvissä.

Luontohavaintoihin lähteinä ovat mm.: Siitepölytiedote, Itämeriportaalin meriveden pintalämpötilaennuste ja Ympäristö.fi:n pintavesien lämpötilat.

Valokuvalataamisongelma blogikirjoituksia haitaten jatkuu ratkaisuyrityksistä huolimatta: koe-esittelyä värivirheistä - Lisäksi sääennustetta lähipäiville; kylmää ja epävakaista

Olen jatkanut Bloggerin valkokuvalataamisongelman (Valokuvabloggaamiseni toistaiseksi keskeytyksissä Bloggerin Picasa-albumin kuvalataamisongelman takia: Joissakin valokuvissa ilmennyt väärävärisyyshaittaa... ) tutkimista ja ratkaisua eikä valitettavasti edelleenkään ole näkyvissä poispääsyä harmillisesta pattitilanteesta. Havainnollistan alla neljän valokuvan kera sitä, mistä on kyse.

Kaksi ylintä valokuvaa ovat keskenään tismalleen sama valokuva japaninkesäkamelian ruskasta lähiotoksena, jonka te saatatte muistaa viime vuoden Viikon kasvivalokuva -sarjasta; Viikon 41 kasvivalokuva: Japaninkesäkamelia (Stewartia pseudocamellia).

Kokeilin tällä samalla valokuvalla sitä, että onko Picasa muuttanut jotain valokuvien näkymisasetuksissa päin prinkkalaa parin viime viikon aikana >> Ylempi kuva on ladattu Bloggeria varten Picasa-albumiin tuolloin viime lokakuussa, mutta alempi on ladattu Picasaan tällä viikolla ko. koetta varten. Vaikka kyseessä on tismalleen sama valokuva tismalleen samasta tiedostosta, niin silti mystisesti kuvien välille on ilmaantunut huomattava väriero Picasa-albumiin aivan samalla tavalla ladattaessa.

Näyttää siis siltä, että Picasa on muuttanut aivan viime aikoina valokuvien näkymisasetuksia pois vastaamasta alkuperäistä valokuvaa ja siten siis aivan pieleen omalta kannaltani; nimittäin tuo ylempi kuva kuuluu olla tuolla tavalla saturaatioltaan voimakas ja keltavoittoinen, kun taas alemman valjummat ja sinivoittoisemmat sävyt ovat täysin vääriä siihen nähden, mikä reaalitilanne oli.

Kaksi alinta valokuvaa ovat keskenään myös yksi ja sama valokuva, mutta tällä kertaa aloitin kokeilemaan Photobucket-nimistä nettialbumia verrantona Picasan kanssa. Tämä valokuva on yksi niistä toissa viikolla ottamistani maisemavalokuvista, joiden väripaletti ja saturaatio olivat aivan poskellaan pielessä Picasa-albumiin ladattaessa ja mistä siis havaitsin jonkin pahasti muuttuneen siinä nettialbumissa.

No, ylempi näistä alimmista kuvista on ladattu tuohon Photobucket-albumiin ja siinä kuvan väripaletti säilyy lähellä alkuperäisen valokuvan värimaailmaa eli siis vastaa melkein reaalista tilannetta; kuitenkin se on hieman liian vähän keltainen. Alempi puolestaan on Picasa-albumiin samaa koetta varten tällä viikolla ladattu sama kuva ja siinä nähdään sävyjen vääristyneen ladattaessa aivan pieleen eli todella liian keltaruskeaan suuntaan.

Photobucket siis saattaisi olla mahdollinen korvaaja Picasa-albumille, mutta toisaalta toisissa testilataamisissani olen havainnut ylempien kahden valokuvan kaltaisesti ruskan lähikuvissa Photobucketissakin saturaation valjuutta hieman. Ei silti läheskään yhtä pahasti kuin Picasassa. 

Toisaalta Photobucket tarjoaa valokuvien editointimahdollisuutta myös ilmaiseksi, mutta siinä esim. tähän ym. ongelmaan ratkaisuna tarjolla oleva saturaatiohallinta tuottaa kuitenkin koko kuvaan liian luonnottoman karamellimaista tulosta säädettäessä ns. ylöspäin ja sekään ei ole hyvä asia.

Tässä vaiheessa voidaan siis sanoa, että Picasa on kummallisesti rojahtanut pieleen ja se on tästä lähtien täysin käyttökelvoton! Tämä on suuri ihme, koska vuodesta 2005 aina tämän kuun alkuun se oli ollut erittäin luotettava ja helppo valokuvieni liittämiseksi Bloggerin blogikirjoituksiin. Nyt mystisesti ilmenee aivan kammottavaa virhettä! Photobucket on hyvin lähellä haluamaani, mutta siinäkin on jotain pielessä sen verran, että en ole vielä halukas ottamaan sitä albumia Picasan korvaajaksi...

Korvaajan etsintä ja tutkinta siis jatkuu edelleen ja siksi toistaiseksi tätä koe-esittelyä lukuun ottamatta valokuvabloggaamiseni ärsyttävä keskeytys jatkuu vielä.... Joka tapauksessa >> Mikä ihme Picasaa on alkanut vaivaamaan?!


Koevalokuvalataamisia >>

Picasa-albumiin lokakuussa 2012 ladattu valokuva; kuva on otettu 13.10.2012 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa.

Picasa-albumiin lokakuussa 2013 ladattu valokuva; kuva on otettu 13.10.2012 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa.

Photobucket-albumiin lokakuussa 2013 ladattu valokuva; kuva on otettu 4.10.2013 Espoon Tapiolassa.

Picasa-albumiin lokakuussa 2013 ladattu valokuva; kuva on otettu 4.10.2013 Espoon Tapiolassa.


PS.: Koska ehdin tehdä vasta aikaisintaan perjantaina valmiiksi seuraavan viikkosääraporttini, niin mainitsenpa tässä lyhyesti ruskan etenemisestä ja tulevien päivien sääennusteesta >>

Facebook-seinälläni kommentoin maanantaina 14.10.2013 Etelä-Suomen ruskatilannetta seuraavasti: Taas ruskatilanteen havaintoja äskeiseltä matkaltani Hämeenlinnasta Espoon Tapiolaan >> Viime yönä sisämaassa vaikuttaneen yöpakkasen takia etelärannikon ja sisämaan (Hämeenlinnan) ruskatilanteen välille muodostui erittäin suuri ero; sisämaassa pakkanen varisutti lehdet jopa niin paljon, että alastomuus kattaa maisemien lehtipuustot siellä jo yhtäkkiä 80 - 95 % verran. Sen sijaan noin Kehä I ja III välimailta meren rantaan olevalla rannikkokaistaleella etenkin taajamissa ruskan huipennus pitkittyy vielä monin paikoin reippaasti yli puolilehtisissä maisemissa. Näin ollen tasan viikko sitten arvioitu "maisemien sammuminen kuin saunalyhty" toteutui jo sisämaassa, mutta toisaalta väri-iloa riittää mm. pääkaupunkiseudulla vielä parisen päivää; ke-to välisenä yönä saattaa olla etelärannikollakin sen verran pakkasta, että sitten täälläkin lehtivariseminen huipentuu....

Sääennusteessa tarkastelualueella eli Etelä-Suomeen on odotettavissa kylmän matalapaineen ja sen sadealueen tulo lännestä suoraan päälle alkaneen torstain aikana, kunhan alkaneesta pakkasyöstä on selvitty; etelärannikkoa myöten voi olla pakkasta ja sisämaassa paikoin -5 asteen paikkeille saakka.

Sateet alkavat jo aamulla länsirannikolla, mutta leviävät hitaasti idemmäksi päivän mittaan. Ilmamassa on niin kylmää, että jännäyksen kohteena on se, kuinka etelässä sisämaassa osa sateista tulee lumena; Keski-Suomeen on ennustettu pe mennessä jopa 10 - 20 cm lumipeitettä!... Etelärannikolle ulottuu etelästä sen verran leutoa ilmaa, että sateet tulevat vain vetenä, mutta Lapissa alkanut pakkastalvinen sää kiertyy matalapaineen jälkipuolella etelään pe yönä ja voi ainakin sisämaassa muuttaa sateet lumisemmiksi viimeistään pe alkupäivän aikana, ennen kuin sateet loppuvat. Pe siis sää poutaantuu, mutta tuulet pysyvät hyvin voimakkaina ja puuskaisina, mitä ne ovat jo to illasta asti; pe suunta on pohjoisen ja lännen väli matalapaineen keskuksen jälkipuolella. Pe aikana jopa myrsky voi olla mahdollista!

La ja su matalapaine sijoittuu keskukseltaan Kuolanniemimaan paikkeille ja jää vellomaan sijoilleen; niinpä se jää myös kierrättämään kylmää ilmaa Lapin kautta Etelä-Suomeenkin; sää on melko tuulista aluksi, mutta vähitellen tuulet heikkenevät ja enimmäkseen poutaisessa säässä pilvisyys vaihtelee selkeästä runsaahkopilviseen; länsirannikolla lumikuurot ovat meren takia mahdollisia. Päivälämpötilat jäävät sisämaassa vain asteen pari plussalle ja etelärannikollakin vain +5 asteen vaiheille. Öisin on pakkasta koko alueella; sisämaassa eniten paikoin -5 asteen paikkeille saakka.

Ensi viikolla kylmä yöpakkassää jatkuisi aluksi, mutta jo tämän viikon lopussa Atlantilla muhiva laaja ja hyvin voimakas matalapainetoiminta kierrättää Länsi- ja Keski-Eurooppaan lounaasta hyvin leutoa ja kosteaa ilmaa, jonka ulottumista Suomeen jännätään sitten ensi viikon mittaan; yhdessä skenariossa erittäin leutoa ilmaa ulottuisi täpärästi Etelä-Suomeen, kun matalapainetta pistäisi kiilamaisesti lounaasta Keski-Suomeen. Samalla Lappiin jäisi kuitenkin yhä talvista pakkasilmamassaa ja tuossa skenariossa jossain Keski-Suomen paikkeilla olisi hyvin jyrkkä lämpötilaero; etelässä jopa yli +10 asteen lukemia ja Lapissa pakkasta jopa -10 ja -20 asteen välillä... Lämpötilarajalla olisi epävakaisinta ja ehkä runsaita lumisateitakin.

Lisää sääennusteita pe viikkosääraportissa.

Em. sääennusteen perusteella ruskasta voidaan lopuksi todeta, että tämän meneillään olevan yönpakkasen sekä to-pe ajan rajujen tuulten takia etelärannikollakin lehtivariseminen tuottaa jo melkein kokonaan varistuneet maisemat; vain yksittäisiä lähinnä ulkomaisia puu- ja pensaslajeja säilyy vielä lehtevänä... Viikonloppuna uudet yöpakkaset viimeistelevät lehtipuita alastomiksi.

Viikon 41 kasvivalokuva: Amurinkorkkipuu (Phellodendron amurense)

Amurinkorkkipuuta (Phellodendron amurense) sekä täydessä ruskassa vasemmalla että jo varistuneena oikealla kuvattuna lauantaina 12.10.2013 Helsingin Meilahden arboretumissa.


Tällä kertaa otan esittelyyn aikaisempiin lajiesittelyihini verrattuna vähän tunnetumman kasvilajin, joka on Itä-Aasian lauhkealla / temperaattisella vyöhykkeellä eli Pohjois-Kiinassa, Mantsuriassa, Koreassa, Ussurilla, Amurilla ja Japanissa luontaisena kasvava amurinkorkkipuu (Phellodendron amurense). Puu kasvaa siellä runsasravinteisissa rinnemetsissä ja jokilaaksoissa monien muiden lehtipuiden ja joidenkin havupuiden seurassa. Muualla lauhkealla vyöhykkeellä laji on monin paikoin suosittu koristepuu ja Yhdysvalloissa se on joillakin alueilla todettu runsaasti istutuksista leviäväksi.

Täällä Suomessa lajia on voitu viljellä varsin menestyksellisesti vyöhykkeillä I ja II sekä parhailla paikoilla vyöhykkeellä III. Arboretum Mustilan lajitiedoissa puusta todetaan sen olevan yllättävän talvenkestävä (Selvinnyt mm. 80-luvun vuosisadan pakkasista!), mutta arka taimivaiheessa kevät- ja syyshalloille. Niinpä lajia voidaan oikeastaan kokeilla myös vyöhykkeellä IV, mutta siellä kevät- ja syyshalloilta suojaisan kasvupaikan löytäminen on erityisen tärkeää. Toisaalta amurinkorkkipuu tulee keväällä niin myöhään lehteen, että hiirenkorvavaiheensa on yleensä jo melko turvassa viimeisiltä halloilta. Laji suosii aurinkoisia, runsasravinteisia ja tuoreita kasvupaikkoja; liika kuivuus - karuus voi olla selvästi haitaksi.

Amurinkorkkipuun lehdet ovat sen parasta koristeantia, koska ne ovat isoja ja kauniisti parilehdykkäisiä; lehtilavan kokonaispituus voi olla jopa n. 30 cm, mutta esim. jalopähkinöiden (Juglans sp.) jättiläismäiseen kokoluokkaan niistä ei aivan ole. Joka tapauksessa lehtensä ovat paljon pihlajien (Sorbus sp.) vastaavia isompia.

Puun lehdet puhkeavat Etelä-Suomen olosuhteissa vasta toukokuun loppupuolella ja ennen hiirenkorvavaihetta edeltää lehtiarpien keskellä sijaitsevien erittäin pienien ja nystymäisten talvisilmujen kasvaminen toukokuun alkupuolella monta kertaa isommiksi ja huppumaisiksi "silmupurjeiksi", mitkä ovat väriltään ruskehtavia ja hennosti silkkikarvaisia. Hiirenkorvavaiheesta noin puolikokoon lehtensä voivat olla touko-kesäkuun vaihteessa hyvinkin voimakkaasti kellertäviä, mutta joskus vähän vähemmän ollen enemmän "vain" heleän vaaleanvihreitä; tähän vaikuttaa lehteenpuhkeamisensa aikainen sää - Viileä sää näyttäisi edistävän keltaisuutta. Täysikoossa lehdet ovat pian kesäkuun alkupuolella ja vaaleanvihreän kautta ne tummuvat Juhannukseen mennessä melko tummanvihreiksi.

Syksyllä on puolestaan vuorossa ruska, mikä amurinkorkkipuulla on hyvin tasaisen ja kirkasvärisen keltainen ja usein koko latvus värittyy kerralla; sävy on etenkin alkuun limenkeltainen, mutta voimistuu ruskan edetessä syvemmäksi ja lämpimämmäksi keltaiseksi. Lopussa seassa voi olla vähän vaaleanruskeaakin. Ruskansa huipentuminen on varsin paljon samaan aikaan, kuin Etelä-Suomen pääruskahuipentuma syys-lokakuun vaihteesta lokakuun puoliväliin; toisaalta eri yksilöt voivat olla huomattavan eriaikaisesti ruskassa, kuten yllä oleva kuva osoittaa. Varhaisimmat yksilöt voivat olla parhaassa ruskassa jo selvemmin syyskuun lopulla. Amurinkorkkipuun ruska voi jäädä lyhyeksi, jos sen kanssa yhtäaikaa sattuu ensimmäisiä kunnon yöpakkasia >> Arat lehtensä voivat varista puusta jopa lähes kerralla pois yhden ainoankin yöpakkasen heti perään.

Lajin kukinta on melko vaatimatonta ollen runsaissa pallomaisissa tertuissa vaaleanvihertävää - kellertävää; yksittäiset kukat ovat pieniä ja samassa puussa voi olla joko vain hede- tai emikukkia tai molempia. Kukinta sattuu noin kesä-heinäkuun vaihteen tienoille - heinäkuun alkuun ja pian sen jälkeen muodostuvat pallomaiset luumarjat, jotka pysyvät raa'an vihreinä jopa ruskan tuloon saakka; yleensä vasta ruskan edetessä marjat kypsyvät tipotellen mustiksi. Ne pysyvät puussa jopa kevääseen; yllä olevassa kuvassa niitä näkyy oikeassa puussa.

Amurinkorkkipuu on vanhan kiinalaisen lääketieteen käyttämä yrtti, jonka sekä kukat että marjat ovat aromaattisen tuoksuisia. Lajin lehdetkin ovat murskattuina pihkamaisen hajuisia. Laji ja koko sukunsa kuuluukin ruutakasvien heimoon (Rutaceae), jossa ovat myös kaikki sitruspuut (Citrus sp.); amurinkorkkipuun marjat ovatkin pisamaiselta näyttävän kuorensa ja nahkamaisen tuntunsa takia kuin miniatyyrimäisiä sitrushedelmiä.

Puu kasvaa täällä Suomessakin parhaimmillaan n. 15 metriä korkeaksi keskikokoiseksi puuksi; koko tosin vaihtelee kasvupaikkaeroittain. Lisäksi sen latvus on vanhemmiten leveä ja oksat ovat kauniisti kerroksittain kaareutuvia. Kotialueellaan luonnossa laji voi kasvaa peräti n. 30 m korkeaksi.

Aivan pienimpiin pihoihin amurinkorkkipuuta ei siis kannata istuttaa, mutta isoissa pihoissa ja julkisissa puistoissa lajista saa hyvin näyttävän maisemapuun, jonka varsinkin ruska loistaa monia muita keltaruskaisia lajeja paremmin näkyville. Niinpä puusta on katseenvangitsijan ja korostuskasvin rooliin ja siksi sitä kannattaa istuttaa hyvin näkyville, mutta muistaen samalla tuo hallasuojaisa istutuspaikka taimivaihetta varten. Jo vain yksittäispuuna puu hallitsee tilaansa hyvin, mutta laajoissa maisemissa sitä voidaan istuttaa myös usean yksilön ryhminä.

Esteettisessä tarkastelussa keväällä lajin myöhään alastomana säilyvä oksistonsa on hauska tekstuurillinen kontrasti aikaisin lehteen tuleville tai keväällä kukkiville muille puille. Samasta syystä kevätkesällä lajin vielä heleä hiirenkorvavaihe kontrastoituu vihreän lähiväriharmoniana muiden jo varsin tummaan täysilehteen tulleiden lajien kanssa. Syksyllä lajin puhdas keltainen ruska on selkeällä tavalla hieno kontrasti mm. punaisille ruskaväreille. Toisaalta myöhään kesäasussa säilyville lajeille tai tummien havupuiden kanssa se on myös upea pari. Talvella mustat marjansa toimivat koristeena alastomilla oksilla.

Muihin puihin verrattuna tämän lajin runkokin on erityisen kaunis; vanhemmiten sen kaarna on paksu ja korkkimainen hyvin uurteikkaana ja rosoisena; lehvästölleen se on rujon upea kontrasti. Lajin kaarnaa onkin esim. Venäjällä käytetty joskus varsinaisen korkin - Korkkitammesta (Quercus suber) saatava - korvikkeena.

Amurinkorkkipuuta kannattaa ottaa laajemmin ja yleisemmin käyttöön esim. julkisten puistojen yhdeksi suorastaan peruspuulajiksi rikastuttamaan syksymme ruskaa värikkäämmäksi ja elävöittämään kesämaisemia iso- ja rehevälehtisyydellään.

Vuoden 2012 viikon 41 kasvivalokuvaesittely >> Viikon 41 kasvivalokuva: Japaninkesäkamelia (Stewartia pseudocamellia).

Viikon 40 sää vuonna 2013: Aluksi hyvin kylmää pilvipoudassa; puolivälin yöpakkasten kautta vähitellen epävakaistuvaa ja heti normaalia leudompaa

Blogikirjoittamiseni ja siten tämä sää- ja luontoraportoimisenikin on ollut melko pysähdyksissä viime päivinä, koska ajankohtaan on sattunut mm. poikkeuksellisen upean ja yhtäkkisen ruskan taltioimista intensiivisesti valokuvaamalla ja muitakin kiireitä. Siksi olen rakentanut taas vasta nyt edellisen viikon säästä kertovan raporttiosan. Lisäksi ovat mietityttäneet aikaisemmin mainitsemani valokuvabloggaamisen ongelmat... 

Olisipa yhteiskunnallispoliittistakin kirjoittamisen aihetta taas paljon mm. Heidi Hautala -gaten ja Yhdysvaltain vakavan kriisin muodoissa, joista etenkin jälkimmäisestä valtamedia ei juurikaan uskalla / osaa kertoa oleellisia asioita...

Joka tapauksessa tämän viikkosääraportin myötä yritän lähiaikoina alkaa taas rukkaamaan blogijulkaisua jonkinlaiseen muottiin ja siinä tulee takautuvasti ainakin Viikon kasvi -osiakin, mistä tulee perinteinen linkkilisäys myös tähän raporttiin. 

Tässä raportissa olen kasvattanut "Luontohavaintoja viikolta xx" -osiossa ruskaan liittyvää kuvailua entistä perinpohjaisemmaksi ennakoiden tämän syksyn upeaa ja erikoista Etelä-Suomen ruskahuipennusta, joka on ollut viime päivinä menossa, muttei kuitenkaan ollut vielä ko. viikolla 40.

Yleiskuvaus viikon 40 - 2013 säästä Etelä-Suomeen: Jakson sää oli kaksijakoinen >> Edellisviikon puolelta jatkui vielä ma - ke välisen ajan tavanomaista paljon kylmempi sää, jossa pilvisyys vaihteli runsaasta ala- ja keskipilvikannesta ti-ke yön länsiosissa vallinneeseen selkeään säähän. Tällöin kylmyys huipentui tuona yönä länsiosien sisämaan jopa n. -5 asteen yöpakkasiin: Yöpakkaset lokakuun 1. ja 2. päivien öinä-aamuina vuonna 2013: Kylmyysaallon huipennus. Kylmän vaiheen aikana päivälämpötilat jäivät kauttaaltaan alle +10 asteen. Ke lämmin rintama toi runsaampaa pilvisyyttä lännestä ja sen jälkeen alkoi koko loppuviikon jatkunut leuto vaihe vähitellen voimistuneessa länsivirtauksessa, joka eteni aluksi korkeapaineen pohjoisreunalla vähäpilvisenä ja to jopa selkeän aurinkoisena. Viikonloppuna lännestä saapui säärintamia, joiden yhteydessä saatiin heikkoja - kohtalaisia vesisateita; yhtäältä la illalla ja seuranneena yönä sekä uudestaan su illalla. Tämän leudon vaiheen lämpötilat ilmenivät aluksi lähinnä korkeina päivälämpötiloina saavuttaen lähes +15 asteen lukemia etenkin lounaassa. Viikonloppuna voimistuneet länsi-lounaistuulet sekä runsastunut pilvisyys nostivat myös yölämpötilat niin, että lämpötila alkoi olla ympäri vuorokauden lähes sama; +10 asteen vähän molemmin puolin, jolloin leudointa yhä lännessä - lounaassa ja päivälämpötilat ylimmillään lähes +15 astetta.

Euroopan mittakaavassa Fennoskandian kylmyys ulottui aluksi laajasti myös Itä-Eurooppaan, Balkanille ja koko Länsi-Venäjälle niin, että lähes kaikkialla ko. alueella mitattiin hallaa ja yöpakkasia jopa Mustanmeren lähes rannikoita myöten. Uralilla oli jopa talvista lumisateineen. Sen sijaan Länsi-Euroopassa ja Britteinsaarilla oli yhä paljon leudompaa, mutta myös epävakaista läntisen matalapaineen takia. Matalapainetta ulottui lännestä myös Välimerelle heikkona vähentäen helteet sieltä yhä enemmän pois ja tuoden hyvin kolean matalapaineen Mustallemerelle ti - pe ajaksi. Muutosta alkoi tapahtumaan, kun Skandinaviassa ollut korkeapaineen selänne muodostui korkeapaineeksi Itä-Eurooppaan ja aivan viikon lopussa Mustallemerelle. Sen myötä matalapainetoiminta alkoi muodostua Britteinsaarten länsipuolelta pohjoiselle reitille noin Islannin suunnasta Norjanmerelle ja siitä Lapin yli itään; tällöin leuto länsi-lounaisvirtaus valtasi siis ensin Fennoskandian ke - to Lappia myöten ja se ulottui lopulta Uralille saakka. Toisaalta idän kylmä ilmamassa osoitti itsepäistä pysyvyyttä viikonloppuun saakka yöpakkasineen etenkin Mustanmeren pohjoispuolella. Viikonloppuna manner-Eurooppaan lännestä tulleen uuden korkeapaineen mukana alkoi kuitenkin lämmetä vähitellen idemmäksi, mutta samalla pohjoinen matalapainetoiminta toi epävakaista säätä rintamineen Fennoskandiaan ja siinä yhteydessä Lappi - Uralin alue alkoi kylmetä uudestaan.

Ruskan kokonaan päättymisen raja siirtyi viikon mittaan arvioilta Lapin tasalla vähitellen etelämmäksi. Venäjän puolella Uralin seutu ja Jäämeren läheiset alueet Vienanmerelle olivat jo edellisviikolla ruskattomia ja ko. viikolla jo monin paikoin Etelä-Suomen tasaa myöten. Ruskahuipentuma alkoi edetä Fennoskandiassa leudontuneen sään myötä nopeammin etelämmäksi saavuttaen su mennessä jo monin paikoin Etelä-Suomen tasaa. Länsi-Venäjällä ruskahuipentuma kattoi alueita laajasti Etelä-Suomen tasalta Moskovan seuduille ja siitä viikon mittaan etelämmäksikin, mutta yhtäältä jatkuvat yöpakkaset ja toisaalta hyvin kolean sään ruskaa hidastanut vaikutus laimensi todennäköisesti ruskavärejä siellä monin paikoin. Manner-Euroopassa eteni vasta laikuttainen ruskan alkuvaihe, mutta nyt entistä laajemmin myös Länsi-Euroopassa ja Britteisaarilla sekä sitä vahvemmin itäosissa Balkania ja Mustanmeren rannikoitakin myöten. Vuoristoissa ruska oli tietenkin paljon ympäröiviä alueita edellä; kuten Alpeilla, jossa ruskahuipennus eteni osin Fennoskandian tapaan ja Skandinavian vuoristossa ruskan päättyminen eteni etelämpänä kuin esim. Suomessa.

Euroopan mittakaavassa em. tilanteet ilmenivät tarkemmin näin: Wetter3 -arkisto A ja Wetter3 -arkisto B (Esim. valinnat "Niederschlagstaerke und -form" ja "2 m Temperatur" tuovat tuttuja sääkarttatyyppejä).

Maanantai 30.9.2013: Korkeapaine ulottui yhä selänteenä Jäämereltä Skandinaviaan ja laaja matalapaine pysyi keskukseltaan Uralin eteläosissa; tämä systeemi kierrätti edelleen koillisesta hyvin kylmää ilmaa etenkin Suomeen ja laajasti Itä-Eurooppaan sekä läntiselle Venäjälle. Britannian länsipuolella velloi voimakas matalapaine ja siitä ulottui rintamasysteemeineen vähäistä matalapainetta Italiaan ja Balkanille. Tarkastelualueella pilvisyys pysyi koko päivän laajasti runsaana, kun koillisvirtauksen mukana tuli jatkuvasti keski- ja alapilvilauttailua; lähinnä hahtuva- ja kumpukerrospilveä ajoittain rakoillen ja toisaalta tiiviin verhopilvimäiseksi välillä tihentyneenä. Sateita ei tullut. Koillistuuli oli koko päivän enimmäkseen kohtalaista. Yölämpötila oli enimmäkseen 0 ja +4 asteen välillä; paikoin hallaa ja sisämaassa joillakin vähäpilvisillä paikoilla lievää yöpakkasta. Päivälämpötila oli +5 ja +9 asteen välillä; leudointa lounaiskolkassa.

Tiistai 1.10.2013: Korkeapaine alkoi vahvistua Skandinaviassa enemmän sen eteläosiin ja Pohjois-Itämerelle alkaen ulottaa illalla selännettä Etelä-Suomeen. Uralin eteläosien talvinen matalapaine alkoi heiketä; koillisvirtaus heikkeni Suomessa ja Jäämeren vähäinen matalapaine alkoi tuoda lännestä leudompaa ilmaa jo Lappiin. Laaja ja voimakas matalapaine jatkoi Britteinsaarten länsipuolella ja Välimerellä vallitsi jonona vähäistä matalapainetta Mustallemerelle, missä osakeskus alkoi voimistua; tämän systeemin pohjoispuolella Itä-Euroopassa jatkui hyvin kolea sää. Tarkastelualueella runsas verhopilvimäinen keskipilvikansi alkoi rakoilla aamuksi monin paikoin; eniten länsirannikon tuntumassa ja lounaissaristossa. Iltapäiväksi koillisesta tuli kuitenkin vielä uusi annos hahtuva- ja kumpukerrospilveä laajana lauttana, mutta illalla sää selkeni laajemmin lännestä alkaen itäosia lukuun ottamatta. Koillistuuli oli aluksi heikkoa - kohtalaista, mutta illalla tuulet tyyntyivät etenkin lännessä. Yölämpötila oli enimmäkseen 0 ja +4 asteen välillä, mutta etenkin em. länsikolkan vähäpilvisellä alueella oli yöpakkasta -1 ja -4 asteen välillä. Päivälämpötila oli +5 ja +9 asteen välillä; leudointa lounaassa. Illalla kylmeni edellisyötä laajemmin jo vähän pakkaselle länsiosissa.

Keskiviikko 2.10.2013: Korkeapaine pysyi yöllä - aamulla Etelä-Skandinavian - Itämeren yllä ulottaen selännettä Etelä-Suomeen. Loppupäivän aikana se siirtyi enemmän Suomen eteläpuolelle päästäen lännestä leudomman länsivirtauksen alkamaan ja siinä lämmin rintama alkoi ylittää Suomea itään. Uralilla oli yhä talvinen matalapaine ja toinen laaja matalapaine pysyi yhä Britteinsaarten länsipuolella nostaen etelästä Länsi-Eurooppaan lisää leutoa ja epävakaista säätä. Kolmas matalapaine jäi vellomaan Mustallemerelle vetäen hyvin kylmää ilmaa Venäjältä länsipuolellensa Balkanille. Tarkastelualueella yöllä - aamulla länsiosissa oli laajasti selkeää - lähes selkeää, mutta itäosissa pysyi ala- ja keskipilvilauttaa. Aamupäivällä tilanteeksi korvautui kaikkialla lännestä saapuneen lämpimän rintaman aluksi yläpilviharsot raitamaisina vyöhykkeinä ja iltapäivällä yhä enemmän myös hahtuva- ja verhopilvivyöhykkeet vaihtelevina ja kauniin aaltomaisina lauttoina. Illalla tämä pilvilauttailu paksuni ajoittain tasaisen tiiviiksi ja luoteesta tuli itäkolkkaan ajoittaista heikkoa sadetta. Yöllä - aamulla oli enimmäkseen tyyntä, mutta sen jälkeen länsituuli virisi heikkona. Yöpakkasta oli lännessä sisämaassa monin paikoin jopa n. -5 astetta ja etelärannikollakin paikoin asteen parin verran. Idän runsaspilvisellä alueella yölämpötila säilyi enimmäkseen -1 ja +4 asteen välillä. Päivälämpötila kohosi lännessä +10 asteen vaiheille, mutta jäi idässä vielä enimmäkseen +5 ja +9 asteen välillä.

Torstai 3.10.2013: Korkeapaine pysyi lähes paikoillaan noin Puola - Itämeri - Baltia -alueella ja Britteinsaarten länsipuolinen matalapaine alkoi heikkenevänä venyä rintamasysteemeineen kohti Norjanmerta; tämän myötä hyvin leutoa ilmaa kiertyi korkeapaineen länsipuolelta länsivirtauksena koko Fennoskandiaan. Korkeapaineen keskuksen alueella ja sen itäpuolella vallitsi laajasti yhä hyvin kylmä ilmamassa Venäjältä Itä-Eurooppaan, Balkanille ja Mustallemerelle saakka. Tarkastelualueella yöllä - aamulla oli vielä itään ylittäneen lämpimän rintaman takaosan keskipilvilauttailua kauniin profiilikkaina hahtuva- ja verhopilvinä, mutta lännestä selkeni aamupäivän aikana ja koko loppupäivän oli enimmäkseen pilvetöntä. Aamulla oli paikoin utua ja usvaa. Länsituulet olivat heikkoja - iltapäivästä alkaen ajoittain kohtalaisia. Yölämpötila oli etelärannikolla ja lännessä +5 asteen vaiheilla ja sisämaassa muutoin 0 ja +4 asteen välillä; kylmintä vähäpilvisillä paikoilla hallan kera. Päivälämpötila kohosi laajasti +11 ja +15 asteen välille, mutta jäi itäkolkassa +10 asteen vaiheille.

Perjantai 4.10.2013: Matalapaineen painopiste siirtyi yhä enemmän Britteinsaarilta ja sen länsipuolelta Norjanmerelle, missä siihen kuulunut etelä-pohjoissuuntainen rintamasysteemi asettui noin linjalle Länsi-Eurooppa Skandinavian länsiosat. Korkeapaine pysyi yhä Itä-Euroopassa ja ulotti selännettä Moskovan seudun yli itäkoilliseen; sen pohjoispuolella leutoa ilmaa pääsi Fennoskandiasta länsivirtauksessa jo Uralille saakka. Mustanmeren matalapaine heikkeni, mutta hyvin kylmä ilmamassa kattoi vielä alueen laajasti Itä-Euroopasta Länsi-Venäjän eteläosiin. Tarkastelualueella yöllä - aamupäivällä oli enimmäkseen selkeää vähäisiä untuva- ja kumpukerrospilvilauttoja lukuun ottamatta; yöllä - aamulla oli myös usvaa ja utua. Iltapäivästä alkaen kumpukerrospilvisyys lisääntyi vähitellen lauttoina ja jonomuodostelmina; illalla oli jo ajoittain täysipilvistä ja ilmamassan utu lisääntyi. Länsi-lounaistuulet olivat aluksi enimmäkseen heikkoja - kohtalaisia, mutta iltapäivästä alkaen ne voimistuivat ajoittain navakoiksi. Yölämpötila oli etelärannikolla ja lännessä +4 ja +7 asteen välillä ja sisämaassa +1 ja +4 asteen välillä; kylmintä idässä paikoin hallan kera. Päivälämpötila oli +10 ja +14 asteen välillä; viileintä itäkolkassa.

Lauantai 5.10.2013: Matalapaine pysyi lähes sijoillaan Norjamerellä, mutta sen rintamasysteemi ylitti hitaasti Skandinaviaa itään kaksivaiheisena ja se saapui illalla myös Suomeen. Korkeapaine alkoi siirtyi Itä-Euroopassa vähän enemmän Mustanmeren ja sen pohjoispuolen ylle; ilmamassan leudontuminen alkoi vain hitaana sillä alueella. Leutoa ilmavirtausta ulottui yhä Fennoskandiasta Uralille. Korkeapainetta alkoi vahvistua lounaasta kohti Ranskaa ja samalla voimakas uusi matalapaine työntyi sen pohjoispuolella Islannin eteläreunalle tuoden uuden leudon annoksen lounaasta Britteinsaarille - Länsi-Eurooppaan. Tarkastelualueella kumpukerrospilvisyys vallitsi jo alkupäivästä lähes yhtenäisen runsaana; ajoittain oli vähäistä rakoilua. Iltapäivästä iltaan lännestä tulleen rintaman sadealue valtasi alaa aluksi heikkona kuuronauhana ja myöhemmin vähän runsaampana sateena. Ilmamassa oli utuinen ja illalla utu lisääntyi entisestään. Etelä-lounaistuulet olivat kohtalaisia - ajoittain navakoita lähes koko päivän; illalla rintamasysteemin ylityksessä tuulet heikkenivät ja kääntyivät länteen. Lämpötilan vuorokausivaihtelu kaventui lähes olemattomaksi; yölämpötila oli enimmäkseen +6 ja +9 asteen välillä; leudointa lounaiskolkassa. Päivälämpötila oli +10 ja +13 asteen välillä.

Sunnuntai 6.10.2013: Matalapaine pysyi yhä Norjanmerellä ja siitä irtosi osakeskus ylittämään Lappia itään; tämän mukana edellispäivänä Suomeen lännestä tullut rintamasysteemi siirtyi yön - aamun aikana heikkenevänä Venäjälle. Uralilla kylmeni uudestaan. Länsilounaasta Islannin eteläreunalle venynyt matalapaine alkoi sulautua osaksi Norjanmeren matalapainetta ja tässä rintamasysteemeitä siirtyi sarjana lännestä Fennoskandiaan leudossa länsivirtauksessa; illalla taas Suomeenkin. Idän korkeapaine asettui noin Mustanmeren alueelle ja lännestä manner-Eurooppaan pitkulaisena siirtynyt korkeapaine alkoi sulautua siihen alkaen lämmittää säätä laajasti lännestä alkaen; Länsi-Venäjän eteläosissa oli vielä koleaa yöpakkasineen. Tarkastelualueella yöllä - aamulla em. rintaman sateet kastelivat heikkoina - kohtalaisina; rintaman jälkipuolella oli vielä hetken kumpukerrospilvisyyttä, mutta ilmamassan utu hälveni kokonaan. Iltapäivästä alkaen kumpukerrospilvisyys poistui ja jäljelle jäi vaihtelevasti untuva- ja harsopilvilauttoja seassaan paikoin voimakkaita lentokonejuovia. Illalla pilvisyys runsastui näyttävästi profiilikkaiden hahtuvapilvilauttojen kautta ja uuden rintaman heikkoja kuurosateita alkoi esiintyä monin paikoin. Tuulet kääntyivät yöllisen rintaman jälkeen aamuksi luoteeseen ja olivat kohtalaisia. Iltapäivällä ja illalla tuulet kääntyivät vähitellen läntisemmiksi ollen hetken heikkoja, mutta pian taas kohtalaisia - ajoittain navakoita. Lämpötilan vuorokausivaihtelu oli pientä; lämpötila oli yöllä +10 asteen vaiheilla - idässä vähän alle ja päivälämpötila oli +11 ja +14 asteen välillä; leudointa lounaiskolkassa.

Alkaneen viikon 41 sääennuste Etelä-Suomeen (Päivitystä ei tule): Jakson säästä on taas tapahtunut jo ma - la välinen aika; siinä tarkastelualueella jatkui to saakka edelleen hyvin leuto sää, missä ilmamassan kosteus lisääntyi aiheuttaen utujen lisäksi jo ajoittain sumujakin. Lännestä saapuneet säärintamat tuottivat ajoittain vesisateita lähes päivittäin, mutta aurinkoakin pilkahteli välillä. Lämpötilat olivat ko. aikana yötä-päivää lähes samat eli pääasiassa +10 asteen tienoilta ajoittain jopa lähes +15 asteeseen iltapäivisin.

Euroopan mittakaavassa manner-Eurooppaa hallitsi aluksi korkeapaine, joka alkoi kuitenkin keskittyä myöhemmin vain Mustallemerelle. Tilanteessa kehittyi aluksi Fennoskandiaan matalapaine siten, että siinä velloi aluksi kolme osakeskusta noin Islanti - Skotlanti - Skandinavia -alueella. Sitten matalapaine koostui kahdeksi toisistaan erkaneviksi osakeskuksiksi ke - to; toinen siirtyi to-pe aikana Keski-Skandinaviasta Lapin yli Jäämerelle ja toinen Skotlannin ja Norjan välistä Tanskan yli manner-Eurooppaan. Samalla korkeapaine muodostui Britannian länsipuolelle valmiina kiepsahtamaan pohjoiskautta kohti Fennoskandiaa. Tämän koko systeemikehityksen itäpuolella hyvin leutoa säätä virtasi Itä-Eurooppaan ja Länsi-Venäjän eteläosiin lähes takakesäisesti. Sen sijaan systeemin länsipuolella pääsi Britannian kautta pohjoisesta syyskoleaa ilmaa Länsi-Eurooppaan. Fennoskandiassa länsiosat kylmenivät vähän jo ke-to, mutta Etelä-Suomeen siis riitti vielä etelästä leutoa to aikana (Tarkemmat havaintoselitykset alkuviikon säästä viikon 41 sääraportissa ensi viikolla...).

Eilen pe matalapaine asettui Jäämerelle voimakkaana ja lännestä työntyi korkeapaine kiilamaisesti Etelä-Skandinaviaan - Baltiaan. Samalla manner-Euroopan matalapaine heikkeni useaksi pieneksi osakeskukseksi. Tämä asetelma on ollut pysymässä pe - la ajan; tällöin tarkastelualueella on vallinnut kuiva ja leudohko länsi-luoteisvirtaus Kölivuoriston yli, missä sää on ollut vaihtelevapilvisen poutaista ja päivisin osittain aurinkoista. Tilanteessa yölämpötilat ovat olleet 0 ja +5 asteen välillä; leudointa etelärannikolla. Päivälämpötilat ovat olleet kuitenkin melko mukavasti +10 asteen vaiheilla ja etelärannikolla - lounaassa selvästi ylikin; tänään la paikoin jopa +14 asteen vaiheilla.

Huomenna sunnuntaina asetelmassa näyttää tapahtuvan sellainen muutos, että Jäämeren matalapaine työntyy voimakkaana Uralia kohti aiheuttaen myrskytuulisen ja talvisen kylmän purkauksen Lappiin ja eniten Vienanmeren ja Uralin välille. Tarkastelualueella jatkuu vielä lauantaiseen tapaan leppeän pilvipoutainen sää, mutta kylmän rintaman pilvivyöhyke ylittää alueen iltaan mennessä etelään.

Ensi viikolla 42 maanantaina läntinen korkeapaine siirtyy Etelä-Suomen kautta Baltiaan ja keskeyttää tilapäisesti kylmän purkauksen pohjoisesta, kun samalla Lappiin tulee Jäämereltä uusi matalapaineen osakeskus tuoden aluksi lännestä Suomeen uudestaan vähän leudompaa ilmaa. Tarkastelualueella yöllä on vähäpilvistä, tyyntä ja etenkin sisämaassa heikkoa yöpakkasta, mutta yleisesti joka tapauksessa hallaa. Päivällä pilvisyys runsastuu lännestä alkaen ajoittain ja päivälämpötila kohoaa +10 asteen vaiheille lännessä ja jää idässä reiluun +5 asteeseen. 

Tiistaina matalapaine alkaa siirtyä Lapista kaakkoon, mutta vielä aluksi tarkastelualueella jatkuu leudohko länsi-luoteistuuli runsaahkossa pilvisyydessä lämpötilan ollessa yöllä +2 ja +6 asteen välillä ja päivällä +7 ja +11 asteen välillä; leudointa lännessä.

Keskiviikkona näyttää tapahtuvan toinen entistäkin laajempi kylmän purkaus pohjoisesta, kun matalapaine siirtyy Lapista Venäjälle; myös tarkastelualueella pohjoistuuli voimistuu ja vaihtelevassa pilvisyydessä yölämpötila on aluksi +1 ja +5 asteen välillä, mutta kylmän purkauksessa päivälämpötila jää samoille lukemille ja illalla sisämaassa kylmenee jo pakkaselle. Muutoin on poutaa, mutta ke iltapäivällä heikot lumi-räntäkuurot ovat mahdollisia paikoin.

Torstaista eteen päin ennustettavuus on heikkoa, mutta näillä näkymin skenariona on se, että ke-to yönä - aamuna lännestä tulevassa korkeapaineen selänteessä on tarkastelualueella taas vähäpilvistä, tyyntä ja yöpakkasta sillä kertaa jo yleisesti; sisämaassa paikoin -5 asteen paikkeille saakka. Sitten loppuviikoksi näyttäisi tulevan lännestä Fennoskandian päälle matalapaine, joka ei jaksa leudontaa säätä kunnolla, vaan kylmyys jatkuu ja Lapissa alkanut talvi vahvistuu; jopa tarkastelualueelle voi ainakin sisämaahan eksyä ensimmäisiä lumipeitteitä tekeviä lumisateita!... Joka tapauksessa loppuviikko näyttää tuuliselta, epävakaiselta ja kolealta; vaikka yöt leudontuvat, niin lämpötilat alkavat olla yötä-päivää vain +1 ja +5 asteen välillä. Leudointa on etelärannikolla.

Ennusteosion lopuksi vielä syksyn ja talven etenemisestä Euroopan mittakaavassa >> Kuluneella viikolla 41 talven alkaminen on siis vielä pysynyt kurissa, mutta ensi viikolla 42 Lappi ja Länsi-Venäjän pohjoisosat alkavat olla talvisia jo melko pysyvästi ja lumipeitteitä alkaa muodostumaan siellä matalapainesäässä; pakkanen voi kiristyä Lapissa jo -10 asteen kylmemmälle puolelle ja Uralilla -20 asteen kylmemmälle puolelle. Länsi-Euroopassa pitkään jatkunut hyvin leuto sää kääntyi siis tämän kuluvan viikon aikana koleudeksi pohjoisesta alkaen, mutta Atlantilla muhiva matalapainetoiminta leudontaa siellä säätä vähän uudestaan lähipäivinä. Idempänä manner-Euroopassa ja Länsi-Venäjällä on vielä jatkumassa kuluneella viikolla alkanut leuto sää, mutta tuo Fennoskandian ja Länsi-Venäjän pohjoisosan kylmä sää alkaa vaikuttaa ensi viikolla 42 vähitellen kylmentävästi myös sillä alueella...

Sääennusteisiin lähteenä on mm.: Weatheronline, Expert Charts.

Luontohavaintoja viikolta 40 - 2013: Etelä-Suomen kasvukauden värikkäin vaihe alkoi olla jo paikoin käsillä ko. jaksolla, kun ruskassa alkoi monimuotoinen ja yhtäkkinen eteneminen kohti huipennusta. Merkittävää lisävaikutusta siinä aiheutti paikoin ti-ke yönä esiintyneet yöpakkaset tarkastelualueen länsiosissa, mikä tuotti esiintymisensä erojen takia alueellisia vaihteluita ruskan kehittymiseen. 

Ruska oli vielä keskimäärin myöhässä tavanomaisesta aikataulusta, mutta viikon kaksijakoisen sään takia alkoi loppuviikolla ilmetä ruskan etenemisen huomattavaa nopeutumista kohti huipentumaa; pitkä yhtäkkinen kylmä jakso viikolta 39 alkaen ja heti sen perään viikon 40 lopulta alkanut leuto säävaihe oli juuri sopiva kombinaatio sitä varten. Ruskan huipentuma oli kuitenkin tuleva vasta seuraavalla viikolla 41, mutta tässä seuraavassa koostan yhteen tämän viikon 40 aikaisia ruskatapahtumia. Ensin kuvaan varsinaisten ruskavärien etenemistä ja lopuksi em. yöpakkasten vaikutuksia >>

Ainoana puulajina kaikilta viimeisiltäkin yksilöiltään varistui kokonaan alastomaksi jo punasaarni (Fraxinus pennsylvanica); tämä oli muihin lehtipuu- ja pensaslajeihin verrattuna erikoisen eri- ja etuaikaista, johon oli osaltaan syyllinen kasvukauden kehitykseen kesän aikana muodostunut erittäin suuri etuaikaisuus ja tämä puulaji reagoi siihen eniten ruskaherkkyyttään etuaikaistaen. Lehtosaarnella (Fraxinus excelsior) puolestaan oli menossa sekä vielä ruskahuipennusvaihe että lehtien varistuminen lähes tyhjäksi.

Muista varhaisimmista ruskaantujista voidaan todeta seuraavaa. Tuomen (Prunus padus) jotkut yksilöt tulivat viimein kokonaan varistuneiksi, mutta suurimmalla osalla oli vielä lehtiä puissa; niistä osalla vielä lähes kaikkikin ja ne puut olivat lajilla jo viikonloppuna ruskahuipennuksessa, mikä oli lajin toinen sellainen. Muissa yksilöissä lehdet ruskaantuivat loppuun jo ilman ruskahuipennusta. Metsävaahteran (Acer platanoides) ensimmäisen ruskavaiheen yksilöt tulivat viikon mittaan jo kokonaan - lähes kokonaan varistuneiksi kauttaaltaan.

Mantsurianonnenpensas (Forsythia mandshurica), kirsikkasorvarinpensas (Euonymus planipes), pieni osa amurinkorkkipuista (Phellodendron amurense), ussurinpäärynöistä (Pyrus ussuriensis) ja pilvikirsikoista (Prunus pennylvanica) sekä kaikki viitapihlaja-angervot (Sorbaria sorbifolia) ja osa isotuomipihlajista (Amelanchier spicata) etenivät ruskahuipennuksestaan suurimmaksi osaksi varistuneiksi.

Kaikki muut tuomipihlajat alkoivat saavuttaa ruskahuipentumistaan ja siinä etenkin rusotuomipihlaja (Amelanchier lamarckii) oli normaaliin nähden selvästi etuajassa; tätä tuomipihlajaruskan yhtaikaistumista edesauttoi osaltaan päättyneen kesän aikana pitkään vaivanneet härmäsienet etenkin juuri rusotuomipihlajan lehdissä ja samasta syystä etenkin sen lajin ruskavärit ilmenivät normaalia enemmän punaisen sijasta keltaiseen suuntaan haalenneina. Tuomipihlajat olivat päättyneenä kesänä jostain syystä toista vuotta peräkkäin hyvin härmäalttiita.

Seuraavat lajit olivat etenemässä keskimäärin pisimmällä kohti ruskahuipennusta samassa tahdissa kuin mitä Etelä-Suomen luonnonruska keskimäärin tekee; nämä olivat siten suurimmalta osaltaan jo lähes ruskahuipennuksessa ja viikon loppuun mennessä jotkut niiden yksilöistä jo saavuttivatkin sen ja alkoivat sitten nopeasti varistua >> Virpiangervot (Spiraea chamaedryfolia), osa kotipihlajista (Sorbus aucuparia), katsura (Cercidiphyllum japonicum), amurinkorkkipuu (Phellodendron amurense), ruosteviini (Vitis coignetiae), pilvikirsikka (Prunus pennsylvanica), ussurinpäärynä (Pyrus ussuriensis) sekä metsävaahteran toisen eli laajimman ruskavaiheen puunsa. Noilla kotipihlajalla ja metsävaahteralla alkoi viimein esiintyä myös paljon kirkkaita värejä; varhaisimmin ruskaantuneet jotkut kotipihlajat olivat jo lähes alastomia. Köynnöksistä villiviinit (Parthenocissus sp.) olivat myös tässä vaiheessa, mutta piippuköynnös (Aristolochia macrophylla) oli yhä kokonaan - lähes kokonaan kesäasussa.

Seuraavat lajit olivat etenemässä vähän hitaammin kohti ruskahuipennusta, mutta ovat myös osallisina Etelä-Suomen luonnonruskan keskimääräiseen kokonaishuipennukseen; näiden lajien yksilöt olivat siten etenemässä pääosin puoliruskan ja ruskahuipennuksen välimailla >> Mongolianvaahtera (Acer tataricum ssp. ginnala) monivaiheisena sekä monet muut ulkomaiset vaahteralajit, suurin osa kotipihlajista sekä monet muut ulkomaiset pihlajalajit, rusokirsikka (Prunus sargentii), mustamarjaorapihlaja (Crataegus douglasii), monet omenapuut (Malus sp.), humalapyökki (Ostrya virginiana), vuorijalava (Ulmus glabra), kynäjalava (Ulmus laevis), koivuangervo (Spiraea betulifolia), seppelvarpu (Stephanandra incisa), monet aronialajit (Aronia sp.), monet tuhkapensaslajit (Cotoneaster sp.), korallikanukka (Cornus alba "Sibirica"), amerikantaikapähkinä (Hamamelis virginiana) sekä pikkuherukka (Ribes glandulosum), jonka ruskassa alkoi olla pitkittyvää luonnetta yllättävän paljon.

Luonnon puitteissa haapa (Populus tremula) saavutti viikon mittaan suurimmalta osaltaan ruskahuipennuksen; monet haavikot leiskuivat viikon loppuun mennessä kirkkaasti keltaisina. Jotkut varhaisimmin ruskaantuneet haavat varistuivat jo kokonaan alastomiksi ja toisaalta pieni osa lajin kasvustoista oli vielä lähes kesäasussa viikon lopussakin. Kesäasussa olivat yhä pääosin myös pylväshaavat (Populus tremula "Erecta").

Koivujen (Betula sp.) ruska eteni haavoista keskimäärin vähän jäljessä; raudus- ja hieskoivut tässä suvussa edustavat Etelä-Suomen ruskahuipennuksen peruspuulajia runsaudellaan ja yleisyydellään. Viikon loppuun mennessä niiden varsinaiset ruskavärit olivat etenemässä puoliruskan ja ruskahuipentuman välimailla; pieni osa oli jo ruskahuipennuksessakin. Ruostesieni-invaasiosta eniten kärsineissä koivikoissa etenkin maaseudulla osa puista oli toisaalta jo suurimmaksi osaksi varistuneita etenkin viikon loppuun mennessä.

Lepillä (Alnus sp.) lehtien ruskaton variseminen eteni siten, että viikon loppuun mennessä monissa puissa oli vielä suurimmaksi osaksi lehdet. Osa oli n. puoliksi varistuneita ja loppukesällä ruostesienistä eniten kärsineet puut olivat jo koko viikon täysin alastomia. Eniten lehtevänä säilyi tervaleppä (Alnus glutinosa). Monet pajut ja niistä etenkin raita (Salix caprea) oli vielä suurimmaksi osaksi kesäasussa; vain jotkut ruostesienistä aikaisemmin kärsineet yksilöt olivat jo selvästi ruskaisia. Puistoissa ja puutarhoissa hopeasalava (Salix alba "Sibirica") varisti osittain lehtiään ennenaikaisesti ruostesienien takia, mutta suurin osa puista oli vielä lähes kesäasussa.

Myöhään kesäasussa säilyneistä lajeista osittaista ruskaantumista alkoi ilmenemään mm. metsätammella (Quercus robur); tällä lajilla ruskaantuminen ilmeni kaksijakoisena, missä osa puista kellastui ja ruskeentui nopeasti viikon lopulla, mutta monet jäivät vielä jopa täysinkin kesäasuun. Samaan tyyliin ruskan alkuun etenivät myös harvinaiset amerikanpyökki (Fagus grandifolia) ja euroopanvalkopyökki (Carpinus betulus). Euroopanpyökki (Fagus sylvatica) ja monet pohjoisamerikkalaiset tammilajit pysyivät yhä kesäasussa. Pähkinäpensas (Corylus avellana) eteni ruskassa kaksijakoisesti; osa oli yhä kesäasussa ja joidenkin ruska oli jo osittaista viikon loppuun mennessä.

Poppeleiden (Populus sp.) suvussa ilmeni paljon samaa sekä eri lajien että vähemmässä määrin saman lajin eri yksilöiden kesken; ruskaantumisessaan pisimmälle osittaisena ehtivät mm. koreanpoppeli (Populus koreana) ja balsamipoppeli (Populus balsamifera), mutta täysin kesäasussa pysyivät vielä esim. kanadanpoppeli (Populus X canadensis "Regenerata") ja wilsoninpoppeli (Populus  wilsonii). Ruostesienistä pahiten kärsineet jotkut ko. suvun puut sen sijaan olivat jo koko viikon lähes - kokonaan varistuneita.

Puistolehmuksien (Tilia X vulgaris) ruskaantuminen käynnistyi myös viikon lopussa nopeaan tahtiin, mutta värittyminen jäi vielä osittaiseksi ja monet puunsa olivat vielä lähes kesäasussa. Ruostesienistä kärsineet jotkut puunsa alkoivat varistua jo lähes tyhjiksikin. Balkaninhevoskastanjaa (Aesculus hippocastanum) koski varsin paljon sama, muttei niin paljon ruostesienien suhteen; osa sen puista jatkoi vielä täysin kesäasussakin.

Yleisistä lajeista lähes - kokonaan kesäasussa sinnittelivät myös mm. monet kuusamat (Lonicera sp.), jasmikkeet (Philadelphus sp.) sekä jotkut atsaleat (Rhododendron sp.). Sen sijaan ruskaantumisen alkuun pääsivät ainakin osittain / häilyvästi mm. toiset atsaleat, norjanangervo (Spiraea "Grefsheim") ja monet myöhään kesäasussa pysyneet tarhaomenapuulajikkeet (Malus cv.). Hapankirsikka (Prunus cerasus) ja osa imeläkirsikoista (Prunus avium) pysyivät vielä kesäasussa. Metsävaahteran viimeisen eli kolmannen ruskavaiheen puut pysyivät nekin vielä pääosin kesäasussa.

Myös magnoliat (Magnolia sp.) pysyivät vielä pääosin kesäasussa / vain osaksi ruskan alussa. Pihasyreeneillä (Syringa vulgaris) on kuitenkin taipumusta kaksijakoiseen ruskaan ja tänäkin syksynä tässä vaiheessa osa oli jo ruskaantunut pitkälle, mutta toinen osa oli yhä kesäasussa. Muut syreenilajit olivat tasaisemmin ja pidemmällä ruskassa.

Jalopähkinöillä (Juglans sp.) ruska eteni erivaiheisesti; osa puista saavutti ruskahuipentumansa ja varistui jo lähes kokonaan alastomaksi viikon loppuun mennessä. Toiset olivat vaihtelevasti vielä täysin kesäasussa tai etenemässä osittain ruskassa. Suunnilleen sama koski siipipähkinöiden (Pterocarya sp.) sukua.

Ulkomaisista harvinaisuuksista häilyvässä - osittaisessa ruskan alussa etenivät mm. sinisade (Wisteria sinensis), jumaltenpuu (Ailanthus altissima), maakkia (Maackia amurensis), nenäliinapuu (Davidia involucrata), tulppaanipuu (Liriodendron tulipifera) ja samettisumakki (Rhus hirta). Eniten osittaisessa - yli puoliruskassa etenivät lakkipuu (Cladrastis kentukea) sekä keltatrumpettipuu (Catalpa ovata), mutta sukulaisensa eteläntrumpettipuu (Catalpa bignonioides) oli vielä käytännössä kesäasussa.

Myös kokonaan kesäasussa sinnittelivät vielä ulkomaisista harvinaisuuksista mm. aitoviikuna (Ficus carica), jalokastanja (Castanea sativa), neidonhiuspuu (Ginkgo biloba) ja kentuckynpapupuu (Gymnogladus dioica). Valeakaasia (Robinia pseudoacacia) ja kolmioka (Gleditsia triacanthos) pysyivät myös vielä pääosin kesäasussa, mutta niiden nuorten taimien voimakkaimpien pääversojen pituuskasvu oli viimein päättymässä ja ne versot olivat jo paljon yli puoliksi puutuneita. Harvinaisista pensaista vasta osittain häilyvässä ruska-alussa olivat höyhenpensas (Fothergilla major), neillia (Neillia sinensis) ja kerria (Kerria japonica). Kellokuusama (Kolkwitzia amabilis) oli kokonaan kesäasussa.

Monet lehtikuusilajit (Larix sp.) pysyivät muutoin yhä kesäasussa, mutta siperianlehtikuusi (Larix sibirica) niistä ensimmäisenä ruskaantuvana lajina alkoi viikon mittaan värittyä jo selvästi. Yllättävän varhaisessa alkoi ruskaantumaan myös Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa suosypressi tai nykyään nimeltään floridansuosypressi (Taxodium distichum), jonka syynä ollee hyvin paljon etuaikaistuneen kasvukauden sille normaalia enemmän aiheuttama ruskavirittyminen hyvän versokehittymisen ansiosta.

Ko. viikon tuo yöpakkastilanne aiheutti kaikkeen yllä mainittuun nähden lisäksi seuraavanlaista poikkeamaa >> Kaisaniemen kasvitieteellisen tarkkailupaikalla em. ulkomaisiin harvinaisuuksiin tuli lehtien noin - yli puolittaista paleltumista ainoastaan aitoviikunalle. Sen lisäksi vain lievää - kohtalaista pakkasvioitusta ehti ilmetä lehdissään sinisateelle, molemmille trumpettipuille ja jumaltenpuulle sekä vielä vähemmän valeakaasialle ja kolmiokalle. Muissa aroissa lajeissa ei ollut nähtävissä vioituksia mm. sopivan suojaisten kasvupaikkojen ansiosta. Siksi myös viiniköynnökset (Vitis sp.) säilyivät pääosin vaurioitta. Meilahden arboretumissa joillekin magnolioille aiheutui lehtien osittaista pakkasruskeentumista ja hieman myös japaninsiipipähkinälle (Pterocarya rhoifolia).

Yleisten - melko yleisten lajien parissa ankarimman yöpakkasen alueella kävi todennäköisesti mm. seuraavaa: Puistolehmusten lehdet paleltuivat ruskeiksi ja ne ovat sen jälkeen alkaneet varista nopeutetussa tahdissa. Jalopähkinöiden, siipipähkinöiden, katsuroiden, amurinkorkkipuun, lehtosaarnen ja villiviinien arat lehdet paleltuivat todennäköisesti kokonaan kovimmissa pakkasissa ja noiden puiden tapauksissa lehdet varistuivatkin saman tien pois. Myös pitkälle ruskaantuneita lehtiä varisi paljon pois kaikilta muilta kestäviltäkin lajeilta heti yöpakkasen myötä; kuten joidenkin metsävaahteroiden tapauksissa niiden puiden alle varisi värikäs lehtimatto "kaulurimaisesti" rungon ympärille ko. aamuna. Balkaninhevoskastanjalla pakkasvaurioituneet lehdet muuttuivat syvän tummaan kahvinruskeaan sävyyn.

Tuo kokoelma pahimpia paleltumailmiöitä koski kuitenkin vain osaa sisämaasta ja muualla pakkasalueella nuo vauriot olivat vain osittaisia ja heikkoja; esim. lehmuksella ilmeni niillä paikoilla lehtien sellaista osittaista pakkasvaurioruskistumista, minkä sekaan jälkeen päin on alkanut tulla varsinainen keltainen ruskaväri. Samoin noiden muiden puiden lehtien pakkasvaristuminen oli monin paikoin muualla vain osittaista. Yöpakkasettomilla paikoilla ei tietenkään tullut ollenkaan vaurioita, vaan varsinainen ruska on päässyt etenemään sinällään.

Eniten pakkastuhot koskivat kuitenkin maassa olleita kesäkukkia, joista monella paikalla kaikki arat lajit kohtasivat viimein tiensä pään ke aamuun mennessä; pahimmilla pakkasalueilla edes mm. ylispuuston suoja ei todennäköisesti auttanut, mutta monilla heikomman pakkasen paikoilla kylläkin. Joillakin alueilla kesäkukkia ja arkoja perennoja säilyi edelleen vaurioitta laajemminkin. 

Tämä koski myös syyshortensian (Hydrangea paniculata "Grandiflora") vaaleanpunaisina aikaisemmin ilostuttaneita kukintoterttuja; joillakin suojaisilla paikoilla pakkasalueellakin tertut säilyivät edelleen näyttävässä vaiheessa ruskeentumatta ja lisäksi pensaan lehdet alkoivat nopeasti ruskaantumaan keltaisiksi viikon lopussa.

Nurmikoiden kasvu oli aluksi lähes pysähdyksissä kylmän sään takia, mutta viikon lopulla kasvu elpyi yleisesti nopeammaksi sään lämmettyä; edelleen tehtiin paikoin viimeisiä nurmikonleikkuita. Pahimmilla pakkasalueilla sienien valtakausi alkoi päättyä selvimmin, mutta muualla se jatkui vielä hyvin. 

Maaperän kosteus oli suurinta edelleen lounaiskolkassa parin viikon takaisten erittäin runsaiden sateiden takia, kun haihdunta on tähän aikaan jo niin vähäistä. Muualla oli silti vielä monin paikoin tavanomaista kuivempaa sateiden jäätyä vielä aluksi vähiin, mutta viikon lopussa sateet kastelivat maita märemmäksi. Jokien virtaamat pysyivät normaaleina - vähän normaalia vähäisempinä.

Vesistöissä pintavesien lämpötilat saavuttivat alkuviikolla kylmän sään huipentumassa sellaisen asteen, että loppuviikon leudompi sää alkoi pitää lämpötiloja melko tasaisesti siinä paikkeilla; järvissä lämpötilat pysyivät täten koko loppuviikon enimmäkseen +6 ja +10 asteen välillä ja Suomenlahdella sekä sisälahdissa että ulapalla +10 ja +14 asteen välillä. Tällä meneillään olleella viikolla 41 on jatkunut sama.

Valkoposkihanhien (Branta leucopsis) syysmuutto oli alkamassa ja siitä olivat merkkinä lajin erittäin isoiksi kasvaneet parvet mm. pääkaupunkiseudulla; Espoon Tapiolassa niitä oli nurmikentillä useiden satojen yksilöiden kokosina massaparvina ennen näkemättömästi, joka kertoi lajin runsastumisesta.

Luontohavaintoihin lähteinä ovat mm.: Siitepölytiedote, Itämeriportaalin meriveden pintalämpötilaennuste ja Ympäristö.fi:n pintavesien lämpötilat.