Näissä kuvissa näkyy kaikki ulkona olevat taimikasvatuspaikat kuvattuna viikonloppuna 9. -10.4.2005. Ylimmässä ja keskimmäisessä kuvassa nähdään kanaverkot, jotka laitoin suojaksi jäniksiä vastaan. Tällä alueella jänikset viihtyvätkin, koska monenmoista herkkua olisi talvella tarjolla. Jänikset pitävät erityisesti muutamista Prunus -suvun lajeista, vaahteroista, tammista, jalavista ja omenapuista. Muutamat kasvit jätin verkottamatta taimikasvatuspellolla, mutta laitoin Mota -nimistä karkoteainetta oksiin. Aineen teho perustuu pahaan hajuun, jonka vuoksi jäniksien syömishalut vähenevät sen kasvin suhteen. Teho ei ollut tänä talvena aivan hyvä, koska mm. vuorijalavan (Ulmus glabra) oksia syötiin hieman. Lisäksi aineella on taipumus heikentää kasvin talvenkestoa ja siis ihan vahingoittaa oksaa. Hyöty on kuitenkin enimmäkseen hyvä talvenkestävillä lajeilla.

Pienilmastollisesti paikat ovat hyviä. Keskimmäisessä kuvassa mäntyjen alla olevat kasvit saavat ympäristöään enemmän lämpöä, koska jo aamupäivän aurinko lämmittää tehokkaasti mäntyjä. Paikka on muissa kuvissa näkyvän talon luoteiskulmalla. Aurinkoa tulee paikalle hyvin myös iltapäivällä ja illalla. Talvisin olen luonut lunta näiden kasvien päälle, jotta ne saavat hyvän pakkassuojan. Luotaessa lumen on oltava kevyttä pakkaslunta, jottei kasvien oksat murru käsittelyn vuoksi. Siinä onkin pähkäilemistä, jos jatkuvasti sataa vain suojalunta... Alimman kuvan taimipurkit saavat aamupäivän aurinkoa. Iltapäivällä paikka jää vähitellen talon varjoon. Kaikkein lämpimimmät olosuhteet ovat ko. kuvassa etäimmällä olevien isojen purkkien kohdalla, mihin aurinko paistaa pisimmän aikaa. Pieni halla ei ulotu kunnolla ikkunan alla oleville purkeille, joten se on puolestaan siinä mielessä hyvä paikka. Samoin mäntyjen alla oleva kasvatuspaikka on pienen hallan kannalta hyvä paikka; puiden oksat ehkäisevät ulossäteilyn vaikutusta ja näin halla jää miedoksi tai tulematta. Mäntyjen alla on tosin siinä mielessä huonompaa, että sade ei välttämättä kastele kunnolla. Näin ollen kastelun tarve on kesällä olemassa kohtalaisenkin sateen jälkeen. Alimmassa kuvassa talon katos aiheuttaa myös sen, että seinän vieressä ja ikkunan alla olevia purkkeja joutuu kastelemaan rankastakin sateesta huolimatta. Tuulen suunta sateen aikana tosin vaikuttaa tähän jonkin verran. Taimikasvatuspellosta olenkin kertonut jo aikaisemmin omassa merkinnässä (kts. Taimikasvatuspelto).

Tässä taimikasvatuspaikkojen sisältöä. Ylimmän kuvan pellossa on tällä hetkellä mm. seuraavaa: imeläkirsikka (Prunus avium), hapankirsikka (Prunus cerasus), japaninsiipipähkinä (Pterocarya rhoifolia), amurinkorkkipuu (Phellodendron amurense), balkaninhevoskastanja (Aesculus hippocastanum), koristeomenoista (Malus sp.) saatuja siementaimia; mielenkiintoisia jälkeläisiä, joilla mm. eri tavoin punaiset lehdet, mustakuusi (Picea mariana), siipiköynnös (Tripterygium regelii), leppälaji (Alnus hirsuta var. sibirica), saarnivaahtera (Acer negundo), tuomi (Prunus padus) ja risteymä (Prunus padus X virginiana), vuorijalava, valkomulperi (Morus alba), peruukkipensas (Cotinus coggygria), iso- ja sirotuomipihlaja (Amelanchier spicata) ja (A. laevis) sekä tervaleppä (Alnus glutinosa), missä yksi on mielenkiintoinen punertavalehtinen mutaatio. Kaikki lajit ovat iältään 2 - 5 vuotta vanhoja.

Keskimmäisen kuvan tämän hetken lajistoa: hapankirsikka, tuomi, virginiantuomi (Prunus virginiana), oratuomi (Prunus spinosa), kultasade (Laburnum alpinum), japanin- ja mantsurianjalopähkinä (Juglans ailanthifolia) ja (J. mandshurica), katsura (Cercidiphyllum japonicum), punavaahtera (Acer rubrum), vuorivaahtera (A. pseudoplatanus), vaahteralaji (A. tschonoskii), hurmevaahteran (A. platanoides "Faassen's Black") eri tavoin punalehtisiä siementaimia, metsävaahtera (A. platanoides), idänvaahtera (A. mono), tähkävaahtera (A. spicatum), likusterisyreeni (Syringa reticulata), isolehtilehmus (Tilia platyphyllos), metsälehmus (T. cordata), marjaomenapuu (Malus baccata), ptelea (Ptelea trifoliata), hevoskastanjalajit (Aesculus hippocastanum ja A. X hybrida), saarnilaji (Fraxinus chinensis var. rhyncophylla), piikkiaralia (Aralia elata), hopeapoppeli (Populus alba), suomenpihlaja (Sorbus hybrida), vuorijalava, mustakuusi, purppurapihta (Abies amabilis), makedonianmänty (Pinus peuce) ja hopeakuusen (Picea pungens "Glauca") vaihtelevia siementaimia. Nämäkin lajit ovat 2 - 5 vuotta vanhoja. Tällä kasvatuspaikalla ovat olleet pääasiassa ne, jotka odottavat istuttamista kuluvana vuonna tai viimeistään seuraavana. Kuvassa näkyy myös vuoden vanhoja kylvöksiä, joissa on mm. itäneitä havukasveja. Niistä myöhemmin lisää.

Alimmassa kuvassa ikkunan alla ja etäimmällä olevat ovat niitä, jotka siirsin tähän paikalle kylmävarastosta. Etäimmällä lämpimällä kohdalla olevat ovat niitä arimpia, kuten keisaripuu (Paulownia tomentosa), trumpettipuu (Catalpa bignonioides), japaninvaahtera (Acer palmatum), kolmioka (Gleditsia triacanthos) ja valeakaasialajit (Robinia pseudoacacia) ja (R. fertilis). Ikkunan alla on isoissa purkeissa valkomulperia, kirsikkaluumua (Prunus cerasifera) ja räystään lähellä trumpettiköynnökset (Campsis radicans) ja sinisateet (Wisteria sinensis). Pienissä purkeissa on vaahterat; (Acer mono), (A. campestre), (A. sieboldianum) ja (A. miyabei). Purkkien vihreät ja mustat värit ovat muuten hyvä koodi muistamista varten, kun on lähekkäin samannäköisiä lajeja. Nimilappuja on näet turha tuhlata joka purkkiin. Keskellä lehtikatteella peitetyt purkit sisältävät mm. lajeja; viinivaahtera (Acer circinatum), punamarjakanukka (Cornus mas), ptelea, ussurinpäärynä (Pyrus ussuriensis), kynäkataja (Juniperus virginiana) ja kirsikkaluumu. Nämä olivat talven yli ulkona ko. kohdassa. Tähänkin kasasin lunta talven aikana kasvien suojaksi. Tuon puisen seinän takana on itse asiassa varasto mm. juuri tämän projektin tarvikkeille; lapiot, talikot, yms. ja suuri määrä taimipurkkeja. Ovi sinne on piilotettu ovelasti ko. seinään.

Muutamia huomioita vielä lopuksi. Aikaisemmin mainittujen tuomen ja kirsikkasorvarinpensaan (Euonymus planipes) lisäksi silmuja ovat jo selvästi raottaneet myös em. tuomipihlajat ja japaninruusukvitteni (Chaenomeles japonica), mikä on yksi jäänne pensaskokeiluistani. Se on jopa kunnolla hiirenkorvalla! Nämä lajit ovat onneksi sellaisia, että ne eivät välitä yöpakkasista juuri ollenkaan lehtien puhjettuakaan. Em. kirsikkaluumut, jotka olivat talven yli tuossa alimman kuvan keskimmäisessä kohdassa, ovat näyttäneet puolestaan ottavan kunnolla nokkiinsa. Melko arkahan laji on, mutta keräsin niiden siemenet pääkaupunkiseudulta eräästä erittäin mainiosti voineesta vanhasta puusta. Nyt näyttää tämä kokeilu menneen pieleen talvituhon vuoksi...

Tässä olikin taas runsasta lajivalikoimaa. Lienee tarpeen jossain vaiheessa kertoa tarkemmin, miksi olen haalinut juuri näitä lajeja ja laajemmin, minkälaisista kasveista pidän eniten ja miksi. Sitä ennen kavalkaadi jatkukoon muissa merkeissä.