Palataanpa ajassa hieman taaksepäin. Keskimmäinen (ja ensimmäinen) kuva on otettu 27.3.2005 ja viimeinen viikkoa myöhemmin. Kuten näkyy, niin tällainen lumen sulattamiskeino on hyvin tehokas; hiekan /tuhkan levitys auringon lämmitettäväksi, jolloin lumen sulaminen kiihtyy. Vaikutusta lisää lumen sulettua myös paljastuneiden penkkien lämpeneminen ympäristöään voimakkaammin. Hiekka tai tuhka kannattaa levittää vasta hankikelin aikaan, sillä silloin ei lumen alla piilossa olevat taimet muserru askeleiden alla. Samalla hiekka jää varmasti pinnalle, jossa siitä on suurin hyöty. Jos levittää tuhkaa, on sillä samalla myös lannoittava vaikutus. Molemmat ainekset kannattaa levittää myös tasaisesti (ensimmäinen kuva), sillä silloin vaikutus on tehokkain; ei jää kokkareisia sulamattomia kohtia viivästyttämään tapahtumaa.

Kuvassa naapurin puolella näkyvät terijoensalavat (Salix fragilis "Bullata") on muuten hoidettu esimerkillisesti (tosin tilanahtautta tulee lähivuosina ko. paikalla). Näin pidettynä ko. laji on aivan kaunis, vaikka olen sitä vähän mollannut. Niiden alaoksia pitääkin leikata pois, koska niitä kuolee runsaasti monessa tapauksessa. Leikkaamatta jääneet puut ovat hyvin repsottavan ja ruman näköisiä. Tällaisia pajuja leikataan Suomessa usein myös niin, että sahataan puut "tapille". Niin voi tehdä vain yhdessä tapauksessa. Nimittäin, jos aikoo siitä eteenpäin joka vuosi (tai joka toinen) leikata oksat pois uusien voimakkaiden tieltä. Tapille sahaaminen on periytynyt mm. Isosta Britanniasta, jossa on viljelyssä sellaisia pajulajeja, joiden nuoret oksat ovat värikkäitä. Näitä värikkäitä oksia saadaan runsaasti juuri leikkaamalla joka vuosi oksat pois uusien tieltä tapille sahatuista puista.

Sen sijaan Suomessa usein nähtävä tapille sahaaminen puun "nuorentamiseksi" on erittäin huono tapa, joka perustuu väärinkäsitykseen. Tapille sahaaminenhan on vain juuri tuota koristeellisten nuorten oksien pitämistä varten tehtävä toimenpide. Suomessa ei kaiken lisäksi edes ole kuin muutama pajulaji, joita voisi kuvitella tähän tarkoitukseen kunnolla. Usein tilanne on niin, että puu, kuten hopeapaju (Salix alba "Sibirica") on esim. istutettu liian ahtaaseen paikkaan, jolloin sen kokoa olisi pienennettävä em. tavalla. Tapille sahaamisen jälkeen kuvitellaan, että puu saa näin useita vuosia lisää aikaa kasvaa ikään kuin uudestaan. Näin ei voi mitenkään suositella tehtävän millekään puulajille! Syitä ovat mm. luonnollisen kasvutavan menetys (puulajista riippuen saadun rumuuden aste vaihtelee) ja ennen kaikkea terveen kasvun menetys. Kasvitaudit, kuten laho lisääntyy ja uudet leposilmuista kasvaneet oksat ovat huomattavasti heikkorakenteisempia kuin alkuperäiset vielä useiden vuosienkin jälkeen. Leposilmuoksat ovat näet kiinnittyneet rungon rakenteeseen selvästi pinnallisemmin kuin alkuperäiset oksat ja uusien oksien nopea kasvu aiheuttaa löyhempää ja siten heikompaa solukkorakennetta. Tästä tavasta pitäisikin päästä eroon Suomessa kokonaan ja sallia vain em. oikea tapa ja tarkoitus. Siinäkään kaikki lajit eivät sovellu ko. kasvatustapaan.