Mantsurianvaahtera (Acer mandshuricum)

Viime sunnuntain kuvakavalkadi Kaisaniemen kasvitieteellisestä puutarhasta jatkuu. Tällä kertaa esittelen muutamia vaahteralajeja ja näytän, kuinka eriaikaisia kasvuunlähtöjä eri lajeilla on. Yläkuvassa on tyypillisiä teräväkärkisiä sokerivaahteran kasvaneita silmuja. Sokerivaahteran lisäksi muutama muukin vaahteralaji kasvattaa ennen lehtien puhkeamista tuollaisen pitkän terävän "tötterön". Näitä ovat mm. alakuvan mantsurianvaahtera ja huntuvaahtera (Acer triflorum). Osa vaahteroista kasvattaa puolestaan tylppäkärkisen "tötterön" ennen silmujen avautumista. Näitä ovat mm. vuorivaahtera, viinivaahtera (Acer circinatum) ja japaninvaahtera (Acer palmatum). Kotoinen metsävaahteramme (Acer platanoides) kuuluu sarjaan, jossa silmujen kasvaminen ei ole suhteessa kovin pitkää ja sen silmut ovat myös hyvin tylppäkärkisiä.

Silmunsa kaikkein aikaisimmin tuntemistani vaahteroista puhkaisee viitavaahtera (Acer barbinerve) ja viimeisenä miyabenvaahtera (Acer miyabei). Näiden kahden lehtien puhkeamisessa on väliä jopa n. kuukausi normaaleissa olosuhteissa. Kukinta-ajatkin vaihtelevat suuresti lajeittain. Ensimmäisenä kukkivat ennen lehtien puhkeamista toukokuun alussa /joskus jopa huhtikuun lopussa punavaahtera (Acer rubrum) ja hopeavaahtera (Acer saccharinum). Viimeiset kukkijat ovat tähkävaahtera (Acer spicatum) ja mongolianvaahtera (Acer tataricum ssp. ginnala), joiden kukat levittävät aromiaan ilmaan vasta kesäkuun lopussa - heinäkuun alussa. Kaikki nämä kasvutapahtumat ovat siis Etelä-Suomen olosuhteiden mukaan määriteltyjä. Ruska-ajat sijoittuvat vaahteroilla puolestaan melkolailla samaan aikaan syys-lokakuun tienoille lukuun ottamatta talvenarkoja eteläisiä lajeja, joilla ruska monesti viivästyy loka-marraskuulle ja voi jäädä tulemattakin kylminä syksyinä.