Sirotuomipihlaja (Amelanchier laevis) on näin upea täydessä kukassa ollessaan. Kukinta ajoittuu hieman päällekkäin rusokirsikan (Prunus sargentii) kukinnan kanssa. Tässä vaiheessa lämpimillä paikoilla olevat rusokirsikat ovat kuitenkin jo päättäneet kukkaloistonsa. Ylimmässä kuvassa nähdään sirotuomipihlajan kanssa myös katsura (Cercidiphyllum japonicum) kellertäväoranssilehtisenä, punertavalehtisenä ja pian ko. lajin jälkeen kukkaan tuleva rusotuomipihlaja (Amelanchier lamarckii), vasemmassa alareunassa (myös keskimmäisessä kuvassa) viinivaahtera (Acer circinatum) ja isorunkoisena puuna kanadanpoppeli (Populus X canadensis). Merkinnässä Kevätväritystä keväältä 2001 näkyvät nämä samat kasvit hieman eri kasvukauden tilanteessa.

Myös tuomipihlajien kukintaa voi ns. venyttää, jos sommittelee useita eri tuomipihlajalajeja samaan ryhmään. Ensimmäisenä kukkii juuri tämä kuvien laji ja kaikki muut lajit tulevat n. viikon viiveellä perässä suunnilleen samaan aikaan kuin tuomen (Prunus padus) kukinta. Eli täällä Etelä-Suomessa normaalisti juuri toukokuun viimeisellä viikolla, kuten tänä vuonna tapahtuu. Tuomipihlajat ovat erittäin suositeltavia pikkupuita myös lehtiensä kevätvärien ja syksyn voimakkaan punasävyisen ruskan ansiosta.