Viikon 18 aikana tehdyt purkitukset näkyvät tässä. Alimmassa kuvassa ovat 5.5.2005 pellosta purkitetut purppuratuomen (Prunus padus "Colorata") siementaimet. Keskimmäisessä ovat puolestaan 8.5. purkitetut tuomen ja virginiantuomen (Prunus padus X virginiana) risteymän taimet. Ylimmässä kuvassa ovat saman päivän muut purkitukset yleisnäkymänä. Siinä jo kesäasussa olevat kasvit ovat kasvihuoneen lämmöstä siirretyt aprikoosit (Prunus armeniaca), jotka vaihdoin suurempiin purkkeihin. Eräs purkittamisen laji sekin. Pienissä purkeissa olevat ovat kylvölaatikosta koulitut siperianlehtikuusi (Larix sibirica), kuriilienlehtikuusi (Larix gmelinii var. japonica) ja kolmessa purkissa mustamänty (Pinus nigra).

Näissä hommissa huomioitavaa on mm. se, että täyttää purkit täyteen mullalla. Tämä siksi, koska multa tiivistyy ajan mittaan ja haluan kasveilleni mahdollisimman paljon kasvualustaa. Kasteluvedelle ei tarvitse jättää lilluntatilaa, koska laitan purkkien päälle lehti-havukatetta. Kosteus pysyy sen turvin hyvin mullassa ja tällöin kasteluvesi imeytyy helposti kohollaankin olevan multapinnan läpi. Multaa ei vain pidä päästää kuivumaan liikaa, jos ei sadakaan vettä moneen päivään. Purkin uudestaan kostuttaminen voi silloin olla vaikeaa. Tällaiset taimikasvatuspurkit kuivuvat helteellä yllättävän nopeasti. Kastelutarve varjoissassakin paikassa on silloin käytännössä päivittäistä ja sellainen 5 - 10mm sadekaan ei tunnu joissakin tapauksissa juuri missään, koska osa vedestä valuu kasvin lehtiä pitkin purkin ulkopuolelle. Kuivana kesänä eniten aikaa ja vaivaa vaativa toimenpide onkin juuri kastelu. Voi sitä veden määrää, joka kesällä 2003 meni...

Purkitusmullaksi olen valinnut Kekkilän Puutarhamullan, jota ostan 55 litran säkeissä. Multaa menee joka vuosi 20 - 30 säkkiä käytännössä vain näihin erilaisiin purkituksiin, joten siitä on tullut kohtalainen menoerä. Hyviä puolia tässä mullassa on sen koostumus. Se sisältää oivallisessa suhteessa orgaanista ja kivennäismaa-ainesta. Suurimmalle osalle kasveista muodostuu tällöin sopivan läpäisevä ja kuohkea ravinteita pidättävä kasvualusta. Huonoksi puoleksi olen havainnut sen, että multa haihduttaa vettä turhan nopeasti pois. Runsailla sateilla, kuten viime kesänä on myös lievä liiallisen liettymisen riski, sillä seos sisältää hieman saveakin. Erittäin hyvin ko. mullalla olen kuitenkin pärjännyt.

Purkittamisessa käyttämistäni nikseistä mainitsen vielä muutaman seikan. Paras purkittamissää on pilvinen. Silloin pellosta ylös kaivettujen kasvien juuristot eivät ole auringon paahteen kuivattamisvaaran alaisia. Tätä ideaalia ei kuitenkaan aina voi noudattaa, koska aikataulujen säätäminen ajaa välillä edelle. Paras tapa tiivistää multaa laitettaessa kasvia purkkiin on laittaa vettä sekaan mullan täyttämisen eri vaiheissa. Samalla täytyy tärisyttää /ravistaa purkkia, kun vesi on vielä siinä. Tällöin vesi kuljettaa mullan tarkasti juuriston pientenkin osien sekaan ja kasvi saa hyvän "otteen" alustastaan heti kättelyssä. Samalla tulee hoidettua kastelu.