Yläkuvassa ovat vuoden vanhoina koulitut kirsikkasorvarinpensaat (Euonymus planipes). Laji tulee lehteen erittäin aikaisin huhti-toukokuussa, jolloin silmut ovat erikoisen pitkiä ja punaisia ennen avautumistaan. Syksyllä lehdissä vallitsevat punaiset ja oranssit värit kuulakkaasti. Sorvarinpensaiden hedelmät ovat näyttävän koristeellisia myös lehtien varisemisen jälkeen. Eritoten tällä lajilla, sillä se tekee suvun lajeista isoimmat hedelmät. Siitä johtuu lajin määrite; "kirsikka". Vielä sulkeutuneina olevat punaiset hedelmäkodat ovat kuin riippuvia kirsikoita hieman etäämmältä katsottuna. Arboretumalueella on jo ennestään tätä lajia reilu 15 kpl. viime vuonna istutettuina kahtena ryhmänä.

Alakuvassa alemmassa rivissä on samasta vuoden vanhasta kylvöksestä koulittua viime keväänä itänyttä pteleaa (Ptelea trifoliata). Sen lehdet ovat puhjenneet vasta näinä aikoina, kuten ulkona talven taimikasvatuspaikalla olleet osoittavat. Nuo kaikki kuvien lajit ovatkin saaneet kasvihuoneessa reilun lämpöannoksen aikaisemmin keväällä, joten siksi lehdet ovat jo noin isoja. Ptelean hedelmät muistuttavat huomattavasti jalavien (Ulmus sp.) hedelmiä, mutta lajit eivät ole kuitenkaan sukua toisilleen. Pteleankin hedelmät säilyvät pitkään koristeellisina ryppäinä lehtien varistua. Pteleoiden yläpuolella on viiniköynnöksiä (Vitis sp.) myös samasta kylvöksestä kuin aikasemmatkin lajit. Tarkempi lajimäärite on törmäviini (Vitis riparia), joka on eteläisimmän Suomen oloissa menestyvä ja hedelmääkin tuottava laji. Itse asiassa olen kerännyt ko. lajin siemeniä ihan Suomesta. Viiniköynnöksiä minulla on useita kappaleita muuallakin taimikasvatuspaikalla ja arboretumalueella kaksi kappaletta kolmesta ovat säilyneet hengissä jo kaksi talvea.