Idänunikko (Papaver orientale)

Poikkeuksellisesti ajattelin esitellä teille hieman lempiperennoitani eli monivuotisia ruohovartisia koristekasveja. Olenhan kiinnostunut myös näistä kasveista, vaikka puulajipuistoa perustankin. Pidän erityisesti yllä esitellyn kaltaisista visuaalisesti vahvoista kukista, joiden avulla saa aikaiseksi voimakkaita näkymiä. Monilajisuus on kiinnostavaa kukkasommitelmissa, mutta en pidä kuitenkaan englantilaisesta tavasta laittaa monenlaisia kukkia kirjavaksi sekamelskaksi pitkin kukkaryhmiä. Suunnittelumakuni on selkeä, missä on sekä harmonisia että kontrastisia elementtejä sommiteltuna tosiinsa nähden erilaisina alueina, pintoina, vyöhykkeinä ja raja-alueina. Kuitenkin innovatiivisella ja kokeilevalla tyylillä, mihin voi vaikuttaa hyvin kasvilajivalinnoin. Olen myös sillä kannalla, että yksittäisen ns. kukkakasvin (perenna /kesäkukka /ryhmäruusu) kukinta-ajan ei tarvitse olla tylsästi "koko kesän kestävä", vaan on paremminkin niin, että haluan eriaikaisia ja eripituisia kukinta-aikoja pitkin kasvukautta perennapenkkiin /samalle alueelle.

Olen myös ehdottomasti sitä mieltä, että kaikki kukinnan jälkeen tulevat hedelmystöt ja "kuihtuneet kukkatertut" pitää säilyttää. Joissakin tapauksissa tosin kuihtuneet kukat poistamalla saadaan lisää kukintaa, mutta vähissä ovat ne lajit, joiden parissa se on tehokasta; esim. orvokit (Viola sp.). Luonnonkiertoonhan kuuluu myös kuolema ja kukinnan jälkeiset kasvuvaiheet, jotka haluan pitää esillä ja osana sommitelmia - osana kasvukauden rytmiä. Puutarhoissa ja puistoissa tämä aspekti on monesti ylenkatsottu muka epäsiistinä, mutta siinä jää paljon mielenkiintoista potentiaalia käyttämättä ja piiloon. Monet ihmiset eivät ymmärrä tämän päälle, vaan nyysivät kaiken etäisestikin kuollutta muistuttavan pois heti, kun sellaista ilmaantuu. Se on tylsää ja ankeaa. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että en pitäisi siististä ja hyvin suunnitellusta. Tähdennän vain, että kasveista löytyy monta mielenkiintoista piirrettä myös kukinnan ulkopuolella, jos ne osaa vain nähdä ennakkoluulottomasti. Esim. tuon yllä olevan töyhtöangervon kuihtuneet kukkavanat ovat koristeellisia pitkin loppukesää ja ns. talventörröttäjinä talvellakin. Olen muuten tähän liittyen kuullut ihmisestä, joka riipii kaikki pihasyreenin (Syringa vulgaris) kukkatertut pensaasta pois kukinnan jälkeen... Oi turhuutta ja hulluutta!

Nuo kuvat on otettu Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa viime perjantaina 17.6.2005. Samaan aikaan Etelä-Suomen luonnossa ovat olleet täydessä kukassa mm. lupiinit (Lupinus polyphyllus), koiranputki (Anthriscus sylvestris), monet leinikit (Ranunculus sp.), kurjenjalka (Geranium sylvaticum) ja valkoapila (Trifolium repens). Kesän mittaan voi tulla lisää perenna- ym. kukka-aiheisia merkintöjä...