Viikon 26 kasvi: valeakaasia

Valeakaasia (Robinia pseudoacacia)

Tässäpä sitä on esimakua valeakaasian kaikkien aikojen parhaasta kukinnasta arboretumalueellani. Oikeutetusti valitsinkin lajin tämän viikon kasviksi. Yhteensä 5 eri yksilöä on aloittanut kukinnan viime viikon aikana ja tätä näytöstä on odotettavissa koko tämän viikon ja vähän ensi viikon puolellekin. Jatkossa tällä viikolla seuraa runsaasti lisää kuvia tästä kukinnasta ja kasvista.

Valeakaasia on yksi monista ko. suvun lajeista. Tämä laji kasvaa luontaisena Pohjois-Amerikassa Yhdysvaltain keski- ja itäosissa, missä se on kookaskin puu ollen siellä n. 15m korkea ja parhailla paikoilla jopa enemmänkin. Suomessa laji on talvenarka ja se jää alle 10m korkeaksi parhaillakin paikoilla ja on enemmän pensasmainen. Puumaisia valeakaasioita on tai on ollut ainakin Ahvenanmaalla. Yhdysvalloissa valeakaasian luontaisia kasvupaikkoja ovat lähinnä ylänkömaiden tammi- hikkorimetsät, mutta laji on sopeutuvainen monenlaisiin kasvupaikkoihin. Laji on yleisesti viljelty Euroopassa ja Yhdysvalloissa, missä sitä näkee puistoissa, puutarhoissa ja katupuuna. Valeakaasia leviää melko helposti viljellyistä puista ja esim. Sveitsissä olen nähnyt sitä luonnossa monin paikoin villiytyneenä.

Valeakaasia on piikkinen ja latvukseltaan vähän epäsäännöllinen puu. Oksat voivat olla latvuksessa hieman mutkikkaita ja kerroksittain. Lehteen laji puhkeaa Etelä-Suomen olosuhteissa myöhään toukokuun lopussa ja on täysilehtinen vasta kukinnan alkaessa kesäkuun lopussa. Lehtien puhkeamissävy on kellertävänvihreä. Myöhäiset keväthallat saattavat vikuuttaa nuoria lehtiä joinakin vuosina, jolloin kukintakin voi jäädä pois lupaavasta alusta huolimatta hallanaroilla paikoilla. Kukinta ajoittuu siis kesä- heinäkuun vaihteeseen, jolloin 10 - 15cm pitkissä ja enimmäkseen riippuvissa tertuissa on runsaasti voimakkaan tuoksuisia valkoisia kukkia. Pian kukinnan jälkeen kehittyy punaruskeita palkohedelmiä, joissa on mustanruskeita siemeniä. Palot voivat pysyä puussa pitkälle talveen. Lokakuun aikana kehittyy haalean kellertävää ruskaa, jos aikaiset yöpakkaset eivät vaurioita lehtiä ennen sitä. Pakkasen puremat lehdet varisevat harmaan- ruskean vihertävinä ja kuivuneina vähän pakkasjakson jälkeen. Leutoina syksyinä lehdet varisevat vasta lokakuun lopulla - marraskuun alussa ainakin osittain ruskaantuneina.

Lajin käyttömahdollisuudet rajoittuvat Suomessa vain menestymisvyöhykkeille I - II ja hyvin suotuisilla paikoilla vyöhykkeelle III. Kasvupaikaksi sopivat aroille kasveille tyypilliseen tapaan erityisesti rakennusten lämpimät seinustat, ylispuuston alla olevat suojaisat alueet, mäkien etelä- lounaisrinteet ja esim. atriumpihat. Hiekkapitoinen /hieman kivikkoinen, mutta ei liian kuiva ja köyhä maa on myös eduksi. Laji tosin sietää jonkin verran myös kuivuutta. Talveksi kannattaa suojata juuristoalue katteella (kuiva lehtimassa) etenkin, jos kasvupaikka on epäsuotuisa. Itse en ole suojannut kuvan yksilöäkään mitenkään ja silti se voi hyvin. Hyvällä paikalla menestyminen voikin olla yllättävän hyvää, jos ei satu vuosisadan kylmintä talvea. Olen kertonut kuitenkin, että nämä kasvattamani valeakaasiat ovat kestäneet yllättävän hyvin jopa -31 asteen pakkasen! Kasvihuoneilmiön voimistuminen parantaa lajin elinmahdollisuuksia lisää tulevina vuosikymmeninä. Normaaleina vuosina paleltuminen on talven jälkeen edellisvuoden versoissa yleensä vain n. 10 - 30% koko verson pituudesta. Laji tekee myös hieman juuri- ja tyvivesoja, jolloin poikkeuksellisen ankaran talven jälkeen laji uudistuu, jos vain juuristo pysyy terveenä. Vanhemmiten kestävyys lisääntyy, mutta uudestaan maasta vesoneet versot ovat arkoja, jos kasvu on ollut hyvin voimakasta.

Visuaalisessa ja maisema-arkkitehtoonisessa mielessä hyviä sijoituspaikkoja lajille ovat näkyvät paikat, koska kukinta voi olla Suomenkin olosuhteissa näyttävää. Myös lehdistö on koristeellinen ja talvella piikkiset oksat ovat jonkin verran huomiota herättäviä. Lajia voi istuttaa joko yksittäin tai useamman yksilön massana. Esim. ylispuiden alla laji voi olla mielenkiintoinen pikkupuu /pensas massaistutuksena ikään kuin aliskasvoksena, jota voi kokeilla esim. metsäpuutarhassa ja paikallisesti urbaaneimpien alueiden puistometsiköissä. Maalaismiljöössä kaikenlaiset puutarhat ja pihat ovat sopivia lajin kokeiluille, missä laji asetetaan siis mieluiten näkyvälle paikalle em. arkuusvaatimukset huomioiden. Urbaaneilla alueilla lajia voi kokeilla yksityispihojen lisäksi puistojen suojaisilla paikoilla, joissa se pääsee näkyväksi pensaaksi /pikkupuuksi joko yksittäin tai pienenä massana. Kukinta-aikana kontrastiksi sopivat muut paitsi valkoisena kukkivat kasvit ja syksyllä pitkään vihreänä pysyvä lehdistö on oiva tausta /ryhmän osa kirkasruskaisille lajeille.

Lajia saa Suomessa joistakin taimimyymälöistä, joten eikun kokeilemaan! Laji kukkii jo nuorellakin iällä, josta koituu selvää lisäarvoa. Hoito-ohjeeksi kerron sen, että typpipitoista lannoitetta ei pidä antaa enää liian myöhään kesällä eikä muutenkaan liikaa, koska se heikentää talvesta selviytymistä selvästi. Aroille kasveille ei tehdä myöskään mitään muita leikkaushoitoja paitsi kuolleiden oksien poistoja kasvun lähdettyä käyntiin; kasvu paljastaa kuolleet osat.

Samaan aikaan tapahtuvia muita kasvutilanteita muilla kasveilla ovat tällä viikolla mm. mustaseljan (Sambucus nigra) kukinnan alkuvaihe, eri jasmikkeiden (Philadelphus sp.) kukinta jne. Lakkipuukin (Cladrastis kentukea) kukkisi tähän aikaan, mutta tietämäni puut pitävät tänä vuonna taukoa kukinnasta. Muutamat edelliset merkinnät kertovat ajankohtaisesta muusta kukinnasta lisää. Suomen luonnossa kukintansa on aloittanut tässä vaiheessa maitohorsma (Epilobium angustifolium) ja lupiinit (Lupinus polyphyllus) alkavat jo menettää parasta teräänsä. Peltoviljelyssä rypsi (Brassica rapa ssp. oleifera) on joko kukinnan alussa tai täydessä kukassa paikasta riippuen. Hedelmiään on tehnyt kypsäksi tässä vaiheessa mm. rusokirsikka (Prunus sargentii). Juhannuksen ajan lämmin sää ja viime päivien viileys ovat tehneet sen, että kasvukausi on tällä viikolla edelleen suhteellisen normaalissa aikataulussa.