Isokuunlilja (Hosta elata)

Tässä on sikermä joitakin suosikkiperennojani ajankohtaisine kukkineen. Kukinta-ajat eivät kuitenkaan ole näiden lajien kesken yhteneväisiä alku- ja loppupäiltään, mutta tälle viikolle sattui niiden kukintaa samalla kertaa.

Perhoangervo kukkii jopa n. kuukauden kesä- heinäkuussa, mutta näillä lämmöillä kukinta jäänee lyhyemmäksi. Joka tapauksessa ko. laji on esimerkki siitä, kuinka vaatimattoman kokoiset kukat voivat olla erityisen kauniita. Keltaängelmää näyttävämpi on jaloängelmä (Thalictrum delavayi), jolla on vaaleanpunaiset kukat, mutta kuvankin laji käy mainiosti herkästä kukkanäytöksestä. Kukinta alkoi juhannuksen jälkeen. Jättipoimulehden lehdet ovat huomionarvoisia myös ilman kukintaa. Kaste ja sade muodostavat niiden pinnoille helposti helmimäisiä pisaroita lehtien vahapeitteen vuoksi, mikä on selvä lisäarvo. Lajin kukinta pysyy pitkään (pari- kolme viikkoa) kuvan tavalla voimakkaana; alkoi jo juhannuksen tienoilla. Neljänneksi ylimmässä kuvassa olevat kolme lajia näyttävät sen, kuinka perennoilla saa hyvin aikaan upeita sommitelmia samaan aikaan kukkivilla lajeilla, missä eri väriset lehdetkin ovat sommitelmien osatekijöinä. Kuningaslilja on liljoista suurikukkaisin ja muutenkin isoin. Monet liljat kukkivat samaan aikaan, joten pelkästään niidenkin avulla voi sommitella monipuolisia ryhmiä. Kuvan laji on täydessä kukassa vasta alkavalla viikolla. Palavarakkaus on ollut kukassa jo edellisellä viikolla, mutta vasta tällä viikolla kukinta on ollut runsaimmillaan. Laji tuottaa harvinaisen puhdasta punaista sävyä kukissaan. Jaloritarinkannusta on useita eri lajikkeita. Ihastuin niistä kolmeen itse asiassa juuri Mäntsälän "taimikasvatuspaikalla" jo lapsena (vanhempien omakotitalon tontilla siis), mutta ko. kukkia ei ole ollut olemassa enää moneen vuoteen. Ritarinkannusten kukinta-aikaa pidentää kukkavanojen silmujen avautuminen vähitellen alhaalta ylöspäin hieman maitohorsman tapaan. Täysi kukinta on alkavalla viikolla. Japaninkurjenmiekka on yksi arkkityyppisistä japanilaisten puutarhojen kasveista, joka menestyy Suomessakin aika hyvin. Lajikkeita on runsaasti, joista kuvan lajike on ollut kukassa jo kesäkuun lopulla ja alkavalla viikolla kukinta kääntyy lopuilleen. Kuunliljoista pidän eniten juuri isokuunliljasta, sillä ko. lajissa ilmentyvät kuunliljan suvun ominaisuudet tehokkaimmin; hienostunut lehdistö ja aavemaisen herkkä kukinta. Täysi kukinta on alkavalla viikolla. Ukonkello on kellokukkien suvun isoin, runsaskukkaisin ja kukinta-aika on myös pitkä; se aloitti näytöksensä jo ennen juhannusta. Kukinta päättyy alkavalla viikolla. Japaninkurjenmiekkakuva on otettu maanantaina 4.7.2005 Espoon Tapiolassa. Kaikki muut kuvat ovat Kaisaniemen kasvitieteellisestä puutarhasta perjantailta 8.7.2005.