Tähkäkimikki ja vähän valtikkanauhusta (Ligularia przewalskii)

Yllä oleva kuvasarja on kuvattu Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa tiistaina 26.7.2005. Juuri kukinnan aloittanutta syyspäivänliljaa lukuun ottamatta kaikki muut ovat aloittaneet kukinnan jo n. kaksi viikkoa ennen kuvauspäivää. Kukinta jatkuu kaikilla kuitenkin selvästi elokuun puolelle. Tällä kertaa on huomioitava myös se, että kasvukausi on ollut reilun viikon edellä tavanomaista aikatauluaan.

Tähkäkimikin kukinnot pysyvät pystyasennossa, mutta toisen lajin, euroopankimikin (Cimicifuga europaea) kukinnot ovat myöhemmässä kukinnan vaiheessa (elokuussa) osaksi riippuvia. Laavatatar on esimerkki ns. jättiläisperennasta. Sen kukat muuttuvat koristeellisiksi siipipalteisiksi hedelmystöiksi elokuun aikana ja syys- lokakuussa on perennoille poikkeuksellinen punainen ja oranssi ruska. Kultanauhus on yksi monista tällä hetkellä kukkivista nauhuslajeista. Viimeisenä nauhuksista on kukassa soihtunauhus (Ligularia X hessei); aloittaa vasta 1 - 2 viikon kuluttua. Syyskaunosilmä on erinomainen pieni perenna loppukesän yleensä rotevien ja isojen kukkijoiden joukossa. Syyspäivänlilja on yksi monista päivänliljoista, joista osa kukkii jo kesäkuun puolella. Niidenkin avulla saa siis sommiteltua pitkäaikaista samantyyppistä kukintaa samaan ryhmään. Rohtosuopayrtti esiintyy myös Suomen luonnossa ja onkin erinomainen esimerkki luonnonkasvin käytöstä koristekasvina. Lajilla on myös hyöty- ja rohdosarvoa. Väriminttu on värikkyydessään hieno laji korostusperennaksi. Tavallaan se jatkaa samantyyppistä punalatvaista kukintaa kuin palavarakkaus (Lychnis chalcedonica) aikaisemmin kesällä. Syysleimuja on monia eri lajikkeita, joilla kukinta-ajat (heinä- syyskuu), kukkien värit ja koot sekä lehtien härmänkestävyys vaihtelevat. Tuossa kuvassa oleva tunnistamaton lajike kärsii tyypillisesti hyvin paljon härmästä, joten siksi sen lehdet näyttävät harmailta. Toisaalta tuollaiseen härmänäytökseen voi suhtautua positiivisesti ikään kuin koristeena. Ylimmän kuvan syyshohdekukasta löytyy myös keltakukkaisia lajikkeita ja hopeamaruna sopii juuri tällaisten puna- tai sinikukkaisten perennojen ja muidenkin kesäkukkien pikantiksi pariksi.

Pidän erityisesti tällaisista loppukesän perennoista, koska monesti ihmiset alkavat virittäytymään syksyyn jo tässä vaiheessa ja minä taas haluan tähdentää, että Suomen kesässä riittää kasvien kannalta ihmeteltävää vielä pitkään ilman syksyn merkkejä. Tarkoitan, että kesä on etenkin Etelä-Suomen luonnossa ja puutarhoissa pidempi kuin monesti ymmärrämmekään, mutta samaan aikaan myös turhan lyhyt. Kesää saa pidennettyä hyvin suosimalla myös myöhään kukkivia perennoja, jolloin ne entisestään korostavat aikaa ennen oikean syksyn alkua. Kesä ei todellakaan ole vielä ohi elokuussa. Itse asiassa termisen määritelmän mukaan syksy alkaa Etelä-Suomessa keskimäärin vasta syyskuun puolivälin tienoilta ja huomaahan sen luonnossakin, koska varsinainen ruska-aalto ilmenee vasta siitä ajankohdasta lähtien. Ennen sitä on syyskuun alkupuolella vain esiruskaa paikoitellen. Lisäksi myöhäisimmin kukintansa aloittavat perennat eivät edes ole vielä kunnolla nupullakaan, joten kukkivaa puutarhaa /puistoa saa aikaiseksi helposti vielä ruskan jo alettuakin. Monet kesäkukat kukkivat myös pakkasiin asti. Silloin tosin pitää olla tarkkana, jotta ruska- ja kukintanäytös olisivat harmonisesti esillä eivätkä söisi toisiaan. Lopuksi täytyy vielä kertoa, että syksy ja ruska-aika ovat toki paljon mieleeni, mutta ennen sitäkin on vielä runsaasti kesäisiä asioita edessä.