Ainakin nämä ovat muodostaneet tänä vuonna kasvattamistani ns. kesäkukista hienoa kukintaa. Sen verran varmoja miekkaliljat (Gladiolus sp.) ovat, kunhan niille antaa viimeistään toukokuun alusta lähtien sisällä n. kuukauden mittaisen esikasvatuksen kukinnan jouduttamiseksi. Talveksi ne kaivetaan maasta ylös viileään varastoon, koska ne eivät kestä Suomen talvea. Muutama hallayö ei vielä tapa sipuleita, vaikka varret menisivätkin kokonaan. Ennen routaa pitää kuitenkin viimeistään toimia.
Nämä kuvan keimailijat alkoivat kukkimaan elokuun alusta ja näillä näkymin kukkivat pakkasiin asti eli syys- lokakuulle. Kun esikasvattaa sipuleita hieman eri pituisin jaksoin, niin siten saa kukinta-aikaa pidennettyä; osa aloittaa aikaisemmin. Miekkaliljoista saa joka tapauksessa erinomaisia loppukesän ja syksyn koristuksia paitsi puutarhoihin, niin miksei julkisiin puistoihinkin. Nuo kuvan lajikkeet ovat: vaaleanpunainen "Priscilla", punainen "Traderhorn" ja luumunvioletti "Plum Tart". Sipulit ostin huhtikuussa Espoon Leppävaaran taimimyymälä Muhevaiselta.
Tällaisten isojen miekkaliljojen vaikeus kasvatuksessa on kukintojen iso koko. Niinpä sade ja tuuli pieksee niitä helposti. Kuvastakin nähdään, että tuentaa on täytynyt tehdä ja silti kukkavanat ovat hieman sotkussa ja nuokallaan. Se ei kuitenkaan haittaa, sillä tällä tavalla ryhmään asetettuna kukinta on lennokasta ja eriasentoiset kukkavanat vain parantavat asetelman villin voimakasta luonnetta ja antavat tuntuman taiteellisesta sommitelmasta. Miekkaliljoja pitääkin istuttaa juuri useita kappaleita samaa lajiketta omiin rykelmiinsä, jolloin kukkavanat suihkivat rennosti ja kimppumaisesti ilmoille. Yhteen riviin istuttaminen on väärä tapa, koska silloin menetetään myös se seikka, että rykelmässä ne tukisivat myös toinen toisiaan nuokkuessaan eri suuntiin. Kuva on otettu tänään 23.8.2005 Mäntsälän vanhalla taimikasvatuspaikalla.
No comments:
Post a Comment