Auringontähti (Telekia speciosa)

Nyt onkin hyvä ajankohta esitellä kuvakavalkadin avulla aikaisemmin mainitsemaani seikkaa kuihtuneiden perennakukintojen /niiden hedelmystöjen esteettisestä tärkeydestä. Kaikki yllä olevat kuvat on kuvattu torstaina 25.8.2005 Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa.

Puutarhaan ja puistoon siis kuuluu vuodenaikojen ilmentyminen myös kuoleman ja kypsymisen merkeissä. Tämä aspekti toimii paitsi yksinään, mutta myös edelleen kukkivien muiden perennojen ja kesäkukkien kanssa yhdessä. Siitäkin olen laittanut kuvaa tähdennykseksi. Yllä olevat lajit ovat eräitä parhaimpia esimerkkejä kuoleman ja kuihtumisen olemuksesta juuri näin elokuun lopussa. Väriopillisesti ruskeat sävyt ovat tietenkin erinomaisia tasapainottavia ja rauhoittavia sävyjä kirkkaiden päävärien joukossa ja ne saavat esim. juuri keltaisen tuntumaan hyvin miellyttävästi lämpimältä. Graafisessa mielessä kuihtuneet kukkavanat ja hedelmystöt ovat muotokieleltään rikkaita ja tekstuuriltaan mielenkiintoisia.

Auringontähti kukki heinä- elokuussa, mutta nyt sen hedelmäpallot ovat kypsyneet. Toisessa kuvassa taustalla edelleen kukkiva kompassikukka tarjoaa jännite-eron niin kasvutilanteensa kuin värien ja muotojensa puolesta. Seuraavana kuvana laitoin kontrastiksi samansukuista muotoa esittävän, mutta eri kukintavaihetta elävän sinipallo-ohdakkeen, jossa osa palloista kukkii ja osa on jo lähes hedelmävaiheessa. Valeangervojen kukinta oli jo kesä- heinäkuussa, mutta vasta nyt on koittanut hedelmien kypsyminen. Osa tertuista on hyvin hienostuneesti vaaleanruskeita entisen kukkapohjan muuttaessa väriään, kun hedelmäkodat kypsyvät. Onneksi tässä Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa on älytty säilyttää töyhtöangervonkin kuihtuneet hedekukinnot. Lajin kukinta oli myös jo kesä- heinäkuussa, mutta nyt nuo kukkavanat ovat olleet jo viikkoja kukinnanjälkeisen aikansa parhaimmassa visuaalisessa kunnossa. Emikukinnot kantavat parhaillaan nuokkuvina pieniä vihreitä kotahedelmiä, jotka nekin muuttuvat näinä aikoina ruskeiksi. Samassa kuvassa edelleen kukkiva soihtunauhus tarjoaa jännän vastaparin kuihtuneille tertuille. Mooseksenpalavapensas on lehdiltään hyvin eloisa ja hienostunut, jolloin sen karkeat hedelmäkodat elävät kuin eri maailmassa lehdistön yllä, kuten töyhtöangervolla. Siinäpä hienot esimerkit vastakkaisten ominaisuuksien yhteispelistä samassa kasvissa. Hyvin pitkän ajan (kesä- elokuu) kukkinut jättipoimulehti on muuttunut kukinnoiltaan ruskeaan suuntaan elokuun aikana ja sekin on nyt tavoiltaan samaan tyyliin kaksijakoinen; elävä ja kuollut.

Näin päästiin tämän merkinnän mukana yhä lähemmäksi syksyä, mutta ei kesä vielä ole ohi. Jatkossa seuraa edelleen mm. Ajankohtaista kukintaa -artikkeleita kuvineen ja sitä paitsi sää lämpenee tämän viikon aikana. Termisen määritelmänkin mukaan syksy alkaa vasta, kun vuorokauden keskilämpötila on ollut ainakin viiden päivän ajan alle +10 astetta. Tällä viikolla ollaan vielä reilusti sen yläpuolella. Pian syksy kuitenkin saa ja sepä vasta kuvauksellinen vuodenaika onkin. Tätä blogia seuranneet tietävätkin jo, että haluan nähdä kasvimaailmaa hyvin ekspressiivisesti ja taidetermiä lainatakseni pyrin noudattamaan myös tietyllälailla impressionistista tyyliäkin. Maailmani sisältää siis sekä pastellista hempeyttä että kirkasta räväkkyyttä vaihtelevasti ja ajoittain maanläheisten mausteiden kera. Niinpä osaan todella nauttia ruskastakin monella tavalla. Kuvasarjaa sen kehityksestä linkoutuu tälle foorumille runsaasti aina lokakuun loppuun - marraskuun alkuun asti. Sen voin jo luvata.