Esiruskaa on hyvä tutkia metsävaahteran (Acer platanoides) avulla, joka on yksilöstä toiseen erittäin vaihteleva puulaji. Siksi otin tähän esille kuvia ko. lajista, vaikka kerron myös muuta yleistä parin viime viikon aikana ilmenneestä esiruskasta ja mainitsen muitakin lajeja.

Nythän on niin, että on vielä osittain tulkinnanvaraista se, onko kyseessä ns. aito syysruska vai ruska jostain muusta johtuen. "Jostain muusta" merkitsee yleensä erilaisten tautien, tuhoeläinten ja poikkeuksellisten sääolojen (kuivuus tai liian kosteuden aiheuttamat sienitaudit) aiheuttamaa ennenaikaista ruskaa. Aito syysruska ilmenee tosin jo tähän aikaan häivähdyksinä ja pistemäisesti, vaikkakin sen määrä on ollut vasta parin prosentin luokkaa koko lehvästömassasta Etelä-Suomessa.

Ensin mainitussa tapauksessa ennenaikainen ruska ilmenee erityisen helposti esim. lehmuksissa (Tilia sp.) ja koivuissa (Betula sp.). Molemmat ovat paikoin kellastuttaneet lehtiään, mikä on tyypillistä juuri tähän vuodenaikaan. Lehmuksilla esim. kirvojen suuri määrä voi edesauttaa ruskan aikaistumista. Kummankin varsinainen ruska ilmaantuu kuitenkin myöhemmin, jolloin etenkin koivuilla nähdään siinä välissä uudestaan vihertynyt vaihe. Lehmuksilla varsinainen ruska on pääosin vasta selvästi lokakuun puolella. Lehmukset ovatkin yksi myöhäisimmistä lehtensä varistavista puulajeista. Isolehtilehmus (Tilia platyphyllos) on tässä mielessä myöhäisimpiä; se on monesti vihreä vielä lokakuun alussakin. Yksilöllisiä eroja kuitenkin on kasvupaikan ja alkuperän mukaisesti vaihdellen. Tammellakin (Quercus robur) ilmenee näinä aikoina pistemäisesti kellastuneita kohtia latvuksen sisäosissa ennen varsinaista lokakuun alun ruskaansa.

Jälkimmäisessä tapauksessa aito syysruska ilmenee erityisen hyvin juuri metsävaahteralla, mistä nuo yllä olevat kuvatkin kertovat. Kuvat on otettu 20.8.2005 Espoon Tapiolassa. Näin elokuun puolenvälin jälkeen ja paikoin jo elokuun alkupuolellakin nähdään, että osassa näiden puiden lehvästöä on haaleita ruskasävyn alkuja laikuittain. Se voi näkyä pistemäisesti, kuten alakuvassa. Silloin yksilön heikoin oksa ruskaantuu ensimmäisenä. Se voi olla myös koko puun latvuksessa, kuten yläkuvassa. Osa metsävaahteroista on puolestaan kokonaan vihreitä pitkälle syyskuuhun. Tämä häilyvä ruskavaihe voi kestää itse asiassa lähes muuttumattomana pari- kolmekin viikkoa ja vasta lähestyttäessä syyskuun puoltaväliä ruska leimahtaa nopeasti. Tämän häilyvän ruskavaiheen käyttäytymisestä voidaan myös nähdä ruskan kehityksen ominaisuuksia säätilanteiden vaikutusten mukaan; sadejakso ja lämpöaalto jarruttavat ruskan leimahtamista vielä syyskuun alussa.

Metsävaahteran lisäksi tuollaista häilyvää ja laikuttaista ruskaa ilmenee tässä vaiheessa mm. joillakin haapakannoilla (Populus tremula), kotipihlajalla (Sorbus aucuparia), monilla pensasangervoilla (Spiraea sp.), kiiltotuhkapensaalla (Cotoneaster lucidus), monilla muillakin vaahteroilla, kuten mongolianvaahteralla (Acer tataricum subsp. ginnala), viitapihlaja-angervolla (Sorbaria sorbifolia), monilla orapihlajilla (Crataegus sp.) ja tuomella (Prunus padus). Vuorijalava (Ulmus glabra) on hyvä esimerkki siitä, että kasvupaikkaolosuhteet voivat vaikuttaa paljon. Kuivalla paikalla lajin keltainen ruska on nimittäin jo ilmennyt useita viikkoja ennen normaaleimmilla kosteilla paikoilla kasvaviin vuorijalaviin verrattuna. Sama pätee vaihtelevasti toki muillakin lajeilla.

Tässä vaiheessa on hyvä mainita uudestaan sitten kevään myös se, että ruskan kehittyminen on vahvasti sidoksissa geeneihin, jolloin ruska ilmenee pääpiirteissään samanlaisena joka vuosi. Sääolosuhteet maustavat jokaisen eri vuoden ruskan korkeintaan hieman erilaiseksi keskenään. Niinpä tuossa yläkuvassakin oleva vaahtera on ollut tässä vaiheessa tyystin samannäköinen jokaisena viitenä vuotena, minkä ajan olen ko. puuta nähnyt. Nytkin voi hyvin ennustaa, että syyskuun lopussa tuo puu on kirkkaan punakirjava.

Tämä ennustettavuus liittyy myös keväällä metsävaahteran nuorten lehtien kevätväreihin; punaruskeat hiirenkorvat ennustavat enemmän punaista ruskaa kuin vaaleanvihreät hiirenkorvat eikä tässä ole kyseessä edes eri lajikkeet, vaan sama metsävaahteralaji. Niinpä tässäkin pystyy taktikoimaan keväällä taimimyymälässä ostoksia tehdessään. Näin elokuun lopussa tuo häilyvä ruska antaa myös hyvin vihjeen; vaalealta näyttävä vaahtera tarjoaa enemmän keltaista ruskaa ja tumma sekä jo violettiin vivahtava puu enemmän punaista. Lisäksi pitkään kokonaan vihreinä säilyvät vaahterat muodostavat paljon selvemmin vain keltaista ruskaa kuin jo tähän aikaan värittymisensä aloittaneet yksilöt. Kuivilla kasvupaikoilla punainen väri ilmenee myös runsaammin kosteisiin verrattuna.