Hurmevaahteran (Acer platanoides "Faassen's Black") lehvästöt ovat saavuttaneet lopullisen kesäsävynsä heinäkuun aikana. Nyt elokuussa nämä puut ovat olleet samannäköisiä koko ajan. Alakuvasta nähdään, että lehtiin on muodostunut jonkin verran vihreää sävyä, mikä näkyy selvimmin lehtien alapuolella ja varjokohdissa. Tämän lajikkeen lehdethän puhkesivat kokonaan tummanviininpunaisina. Siitä sävy sitten tummui lisää ja kesän mittaan tuota vihreää sävyä on siis tullut myös mukaan, jolloin sävy on vaalentunut hiukan. Kuten kuvista nähdään, niin sävyn laatu vaihtelee eri kulmista ja etäisyyksiltä nähtynä. Tummimmalta puut näyttävät auringonvalon suunnasta ja etäältä katsottuna. Punaisinta ja vaaleinta sävy on tyypilliseen tapaan vasten valoa katsottuna valon siivilöidyttyä lehtien läpi. Tässä tapauksessa sävy on myös ruskehtava.

Lajikkeen ruska on punaoranssi ja keltaisia sävyjä ei ole koskaan, kuten normaalityypillä metsävaahteralla. Ruska ilmenee kunnolla vain osassa lehvästöä ja se alkaa myöhemmin kuin metsävaahteralla. Yleensä ruska on lajikkeella parhaimmillaan vasta selvästi lokakuun puolella. Joskus lehdet eivät kokonaan ehdi värittyäkään lokakuun loppupuolella, kun pakkaset nipistävät niistä elon pois ja sitten ne varisevat tumman ruskehtavina. Keväällä lehtien puhjetessa keltainen kukinta on viiniinpunaisten lehtien kera säväyttävä yhdistelmä. Silloin etäämmältä katsottuna puu on erikoisen sävyinen, kun kukat ja lehdet sekoittuvat yhtenäiseksi värimassaksi; sävyä voisi kuvata ruskehtavanoranssiksi.

Joka tapauksessa tämä lajike on metsävaahteran lajikkeista kaikkein voimakassävyisin ja tummin. Se on verivaahteran (Acer platanoides "Schwedleri") kanssa yleisin ns. väripuu Etelä-Suomessa. Niitä näkee niin yksittäin kuin tällaisina laajoinakin ryhminä, kuten yllä olevissa kuvissa Espoon Tapiolassa kuvattuna 20.8.2005. Hurmevaahteran seuraan sopii vaaleammin /vähemmän punalehtiset lajikkeet, vaaleanvihreä- ja kellertävälehtiset lajit ja lajikkeet, jolloin valöörikontrastikin on raju. Myös sinertävät havukasvit ja kirkaskukkaiset lajit luovat hurmevaahteran seurassa valööritunnelman vaihteluita sävyerojen lisäksi. Kirkkaana ko. lajiketta ennen ruskaan tulevat lajit ovat samoin hienoja näyttävän sommitelman aikaansaamiseksi. Vähemmän päällekäyvää sommitelmaa saa, kun laittaa esim. neutraalisti tummia havupuita lajikkeen seuraan. Lajikkeen käyttö rakennusten kanssa on helppoa; kaikki vaaleat rakennukset ovat oivallisia taustoja. Tummien rakennusten kohdalla erityisesti eri tavoin punatiiliset seinät luovat hienostuneen vähäeleisiä väri- ja valööriyhdistelmiä.