Isohirvenjuuri (Inula helenium)

Kaikki nämä kuvien (otettu Kaisaniemessä 9.8.2005) lajit soihtunauhusta ja tarhapiiskua lukuun ottamatta ovat aloittaneet kukintansa jo selvästi heinäkuun puolella. Kaikkien kukinta-aika on kuitenkin pitkä kestäen vähintään reilun kuukauden. Osa jatkaa kukintaansa jopa pitkälti syyskuun puolelle. Yhteistä näille lajeille on myös enemmän tai vähemmän rehevä ja roteva kasvu. Lajeilla onkin kestänyt kasvaa kukkivaan vaiheeseen. On toki olemassa vieläkin myöhemmin kukkivia perennoja, kuten syysasteri (Aster novi-belgii), joka aloittaa kukinnan yleensä vasta syyskuussa. Siitä ajallaan myöhemmin, kuten joistakin muista tykkäämistäni pienemmistä myöhään kukkivista perennalajeista.

Isohirvenjuuri on lehdiltäänkin näyttävä, sillä ne ovat erittäin isoja ja sijaitsevat enimmältä osaltaan ruusukkeena maassa ja pitkin varsiakin. Kuvasta nähdään, että tämä laji on jo osaksi päättämässä kukintaa, joten sitä ei kestä aivan yhtä pitkälle loppukesään kuin muilla kuvien lajeilla. Kompassikukan erikoisuutena on versojen nelisärmäisyys, joka on erityisen huomattavaa. Aivan kuin joku olisi veistänyt ne millin tarkasti. Päivänsilmä on tunnettu ja perinteikäs perenna tässä joukossa, kuten tarhapiiskukin. Molempia näkeekin myös vanhoissa pihoissa, joissa niiden lisäksi samaan aikaan keltaisena kukkii usein myös kultapallo (Rudbeckia laciniata "Goldball"). Soihtu- ja kallionauhus ovat viimeiset kukkijat nauhuksista. Kallionauhus aloittaa kukkimisen tosin vähän ennen (tänä vuonna jo heinäkuun lopussa) soihtunauhusta, mutta molempien kukinta jatkuu pitkään. Tuo lajike "Desdemona" on lehdiltään punertava, kun normaalityyppi on tummahkonvihreä. Ko. lajiketta on istutettu melko yleisesti uusiin ja uudehkoihin julkisiin puistoihin viimeisen n. 10 vuoden aikana.