Jalokärhöjen kukintaa

Jalokärhöt ovat olleet kukassa jo heinäkuun lopulta lähtien. Monet lajikkeet ovat edelleen vahvassa kukkaloisteessa. Kuvassa on viime tiistaina 2.8.2005 Kaisaniemen kasvitieteellisessä kuvattuna jalokärhölajike (Clematis "Fujimusume"). Tässä, tässä ja tässä on listaa monista muista lajikkeista ja lajeista. Tästä löytyy myös laaja kärhölista kuvineen. Virossa kärhöjen kasvatus ja kärhölajikkeiden jalostaminen on ollut pitkään omaa luokkaansa pohjoismaiden piirissä. Tästä linkistä löytyy ko. virolaisia lajikkeita.

Osa näistä kaikista kärhöistä on arkoja Etelä-Suomessakin, mutta esim. noita virolaisia lajikkeita on mahdollista kasvattaa hyvin ainakin Etelä-Suomessa ja miksei kokeilla myös Keski-Suomessa hyvillä paikoilla. Tähän mennessä tunnetuimmat jalokärhölajikkeet Suomessa ovat olleet: (C. "Jackmanii"), (C. "Ville de Lyon") ja (C. "Nelly Moser"), joita on voinut kasvattaa kunnolla vain vyöhykkeillä I - III. Lajikevalikoima on kuitenkin hyvin suuri ja yksi suosikkini on esim. kirkkaan punakukkainen (C. "Madame Julia Correvon") em. lisäksi. Monia kannattaa kokeilla, vaikka ne olisivat arkoja; lämpimillä seinustoilla ja muureilla hyvin perustetussa maassa ja talveksi suojattuna menestyminen voi olla yllättävää. Jalokärhöt kukkivat heinäkuusta syyskuulle, mutta eniten kukkia on juuri elokuussa. Lämpimämmissä maissa niiden kukintaa on pitkin kesää jopa keväästä lähtien. Muutamat muut kärhölajit ovat tehneet jo kauniita hedelmärykelmiä. Siitä myöhemmin lisää.

Suomessakin on viime aikoina ollut lisääntyvää kiinnostusta erilaisten kärhöjen kasvatukseen. Lajikevalikoimaa pitäisikin entisestään monipuolistaa taimimyymälöissä ja kokeilla niiden käyttöä enemmän julkisissakin istutuksissa, vaikka monta kestävää ja hienoa lajia ja lajiketta onkin jo kasvatuksessa. Kärhöjen kasvattamiseen liittyy maailmalla myös samantyyppistä kulttimaista "lahkolaisuutta" kuin vaikkapa ruusujen kasvatukseen. Tässä on esimerkki siitä. Ihmekös se, koska kärhöt ovat erinomaisia kauniskukkaisia köynnöksiä, joilla monilla on etuna juuri pitkä ja myöhäinen kukinta-aika. Koska köynnösruusut ovat jo menettäneet parhaan loistonsa, ovat nimenomaan jalokärhöt ottaneet tähän aikaan niiden paikan kauneimpana köynnöskoristeena.