Japaninsiipipähkinä (Pterocarya rhoifolia)

Ajattelin näyttää jalopähkinöiden (Juglans sp.) lisäksi muitakin isolehtisiä puulajeja, joita voi kasvattaa ainakin eteläisimmässä Suomessa. Osa näistä on esitelty jo aikaisemminkin tässä blogissa, kuten jumaltenpuu alkukesällä viikon kasvina. Kuten todettua, niin viimeistään nyt tällaisten lajien lehvästöt ovat saavuttaneet käytännössä täyden kokonsa, joten niiden parissa pääsee hyvin nautiskelemaan trooppisen oloisesta rehevyydestä. Osa on melko talvenarkoja ja osa kestäviä, mutta kaikkia suosittelen kokeilemaan. Suojaisilla paikoilla arimmatkin lajit voivat saada aikaan muhkeaa kasvua juuri lehvästönsä koon vuoksi, vaikka lajeista ei muodostuisikaan isoja puita.

Japaninsiipipähkinä olisi vieläkin kivemman näköinen tuossa kuvassa, jos siinä olisi ko. suvulle tyypillisiä hedelmänorkkoja riippumassa. Joka tapauksessa tuollainen monirunkoisuus on lajille ominainen ja lajin keltainen ruska on upea. Siipipähkinät muistuttavat näistä esitellyistä puista eniten jalopähkinöitä ja ne voivat kasvaa melko isoiksi puiksi ollen yli 10m korkeita. Myös siipipähkinät pitävät kosteista kasvupaikoista eivätkä oikeastaan mitkään näistä esitellyistä lajeista samettisumakkia lukuun ottamatta siedä liiemmin kuivuutta.

Amurinkorkkipuu on tunnettu runkonsa hyvin tummasta sävystä ja korkkimaisen pehmeästä, rosoisesta ja paksusta kaarnastaan. Syksyllä lajin kirkkaan vaaleankeltainen ruska ja ko. kaarna ovat säväyttävä yhdistelmä. Emipuissa mustat marjat voivat säilyä pitkälle talveen. Molemmat ensin mainitut lajit menestyvät melko hyvin vyöhykkeillä I - II ja tämäkin laji kasvaa yli 10 korkeaksi hyvällä paikalla.

Samettisumakilla on puolestaan kirkkaan puna-oranssi ruska, mutta se ei aina kerkeä kehittymään edes vyöhykkeen I olosuhteissa, jos ensimmäiset yöpakkaset ovat poikkeuksellisen aikaisessa ja voimakkaita. Kuitenkin lajin emikasveissa kehittyvät Suomenkin parhaissa oloissa erittäin näyttävät kevääseen asti säilyvät hedelmätertut ja kuten kuvasta nähdään, niin oksien karvaisuus on hienoa. Talvella lajin latvus onkin erikoinen sekä paksujen oksien että hedelmien ansiosta. Samettisumakki jää alle 5m korkeaksi ja pensasmaiseksi, mutta laji ei muutenkaan ole mikään iso puu Suomea edullisemmilla alueillakaan.

Jumaltenpuu kasvattaa jopa n. metrin pituisia lehtiä voimakkailla versoilla ja kuvista nähdäänkin, että osa lehdistä on vieläkin kasvussa nuorten lehdenosien punertavine sävyineen.Tämän lajin sekä kukinta että hedelmät ovat myös näyttäviä, mutta Suomen oloissa niitä ei juurikaan voi muodostua. Lehtikasvina laji on kuitenkin erityisen näyttävä mm. juuri puhjenneiden lehtien punaisuuden vuoksi, vaikka laji saattaa palelluttaa talvella oksia runsaastikin. Menestyessään jumaltenpuu olisi iso puu, mutta Suomen oloissa se jää pensasmaiseksi. Usean leudon talven sattuessa peräkkäin mittaa voi kuitenkin tulla lähemmäs 10m. Tuokin kuvan yksilö on kasvanut nyt parissa vuodessa parisen metriä ollen jo n. 5m korkea.

Lakkipuu on samaan tyyliin keltaruskainen kuin amurinkorkkipuukin, mutta tällä lajilla on myös näyttävä valkoinen kukinta kesä- heinäkuun vaihteen tienoilla isoissa riippuvissa tertuissa. Laji menestyy Etelä-Suomessa pääosin hyvin, joten kukintakin onnistuu välillä erinomaisesti. Lajia ei vain juurikaan tunneta vielä. Tässäpä siis huomio lajin yleistämiselle! Lakkipuusta saa hienon jopa yli 10m korkean puun puutarhoihin ja puistoihin.

Puistoaralia on Etelä-Suomessa menestyksellä viljeltävistä puuvartisista aralioista se vähemmän piikkinen. Piikkisempi piikkiaralia (Aralia elata) on lehdiltäänkin hyvin piikkinen. Molemmilla on erittäin isot kukinnot heinäkuussa ja tähän aikaan niistä on kehittynyt mustamarjaisia ja notkuvia hedelmystöjä. Tänä vuonna tuo kuvan ryhmä ei ole kukkinut. Molempien lehdet ovat hieman samaan tyyliin kahteen kertaan parilehdykkäisiä kuin kentuckynkahvipuun lehdet. Molemmat jäävät alle 5m korkeiksi, mutta pieninä puina ne ovat silti nähtävyys jopa pelkkine paksuine oksineenkin.

Hevoskastanjoista isoimmat lehdet tekee japaninhevoskastanja. Lajin kukinta ei ole yhtä näyttävä kuin tunnetumman balkaninhevoskastanjan (Aesculus hippocastanum), mutta lehdet ovat jotain huikeaa. Tuossa kuvassakin yksittäisen lehdykän koko on pituudeltaan reilut 50cm! Kukinta-aika on parisen viikkoa myöhemmin verrattuna muihin Etelä-Suomessa kasvatettaviin hevoskastanjalajeihin. Vaikka laji menestyy hyvin, niin silti se on erittäin harvinainen. Sääli! Kuvan oikeassa reunassa nähdään lajin rotevaa runkoa, josta nähdään, että lajista kasvaa merkittävän iso puu; korkeus selvästi yli 10m.

Kentuckynkahvipuu tekee tavallaan näiden puiden kesken kaikkein isoimmat lehdet. Sitä ei helposti huomaa, koska lajin lehdet ovat erikoisesti kahteen kertaan parilehdykkäiset. Lehdille kertyy mittaa helposti yli metrinkin voimakkailla oksilla. Ruskan viime vaiheissa lehtien pääruodit jäävät vielä vähäksi aikaa yksin oksiin kiinni ja ne näyttävät silloin hauskoilta lisäoksilta. Tuossa kuvassa tilanne on se, että varsinaisia oksia on vain yksi kappale maasta vesonneena. Laji on siis jonkin verran arka ja se voi palelluttaa paksuja oksiaan, mutta vesoo näyttäväksi lehtikasviksi. Lajista ei ole vielä paljoa kokemusta Suomessa, mutta hyvällä paikalla kasvatus voi olla palkitsevaa, jolloin käsissä voi olla jopa 5 - 10m korkea puu. Exotic Garden myy lajin siemeniä, joista olen kasvattanut monta yksilöä.

Eteläntrumpettipuuta eli katalpaa koskee oikeastaan sama kuin jumaltenpuuta; lajin arkuuden vuoksi näyttävää kukintaa muodostuu vain hyvin harvoin. Kukinta-aika olisi vasta myöhään heinä- elokuussa. Lajin hedelmät ovat erikoisen pitkiä ja palkomaisia kotia. Pelkkänä lehtikasvina laji on kuitenkin myös oivallinen, kuten kuvassa maasta uudestaan kuluvana kesänä vesonneesta ryhmästä nähdään. Hyvällä paikalla lajista voi odottaa jopa pikkupuuta. Exotic Garden myy tämänkin lajin siemeniä, mutta itselläni olevista trumpettipuista suurin osa on peräisin Sveitsin Baselista.

Monille näille esitellyille lajeille on tyypillistä hidas ja myöhäinen lehteen puhkeaminen. Se tapahtuu japaninsiipipähkinällä ja amurinkorkkipuulla toukokuun puolivälin tienoilta lähtien, mutta jumaltenpuulla, trumpettipuulla sekä kentucynkahvipuulla vasta kesäkuun alusta lähtien. Samettisumakki ja lakkipuu ovat vähän aikaisempia ja ne ovat hiirenkorvalla toukokuun lopussa. Aikaisimmin näistä on lehdessä tuo japaninhevoskastanja, joka tyypilliseen hevoskastanjoiden tapaan puhkaisee lehtensä melko aikaisin ja nopeasti toukokuun alkupuolelta lähtien, mutta selvästi myöhemmin kuin hyvin aikainen balkaninhevoskastanja. Puistoaraliallakin on melkein yhtä kiire lehvästön kehittämisessä.

Ruskan kehittyessä laitan uudestaan kuvallista kavalkadia ainakin osasta näistä jättilehtilajeista. Kaikki nuo yllä olevat kuvat on otettu tiistaina 16.8.2005 Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa.