Luontaisista niityistä voi myös kehittyä yhden valtalajin näytöksiä. Lupiini (Lupinus polyphyllus) ja maitohorsma (Epilobium angustifolium) ovat tässä mielessä tunnetuimmasta päästä. Noissa kuvissa kuvattuna tänään 15.8.2005 Mäntsälässä ovat siemenvaiheiset maitohorsmat isona massaesiintymänä. Näin on muodostunut luonnon ikioma maisemapelto. Toki tällaista näytöstä voi ohjailla sopivin niitoin ja ainakin muistamalla sen, että mahdollinen niitto pitää tehdä vasta elokuun lopussa - syyskuun alussa, jotta tämäkin näkymä olisi mahdollinen. Niityille ja kedoille on monia hoito-ohjeita, missä niittoajankohtaa voidaan muuttaa tilanteen mukaan. On kuitenkin huomattava myös se, että monilla loppukesän niityillä on kuvan hedelmäparaatin lisäksi myös myöhään kukkivia lajeja edelleen kukassa. Niinpä avoimena pidettävien alueiden niittohoitoon tulee kiinnittää huomiota viivyttämällä niittoa joillakin paikoilla mahdollisimman myöhään. Tämä koskee mielestäni myös moottoriteiden keskiväliä, jossa pitäisi suosia kukkaniittymäistä kasvillisuutta eikä niittää idioottimaisesti kasvustoja heti Juhannuksen jälkeen tylsäksi niittynurmeksi. Luterilainen säntillisyys siisteyden nimissä ei sovi joka paikkaan, kun sävykkäämpiäkin vaihtoehtoja on olemassa. Toki niittynurmeakin saa olla, mutta se on vain liian yleinen tapa nykyään pitää yllä avointa tilaa, joka ei ole viljeltyä peltoa.

Tuota horsman siemenvillaa on runsaiten juuri tällä viikolla, mutta ensimmäiset niistä alkoivat levittää siemeniään jo reilu viikko sitten. Tässä on jälleen esimerkki myös siitä, että siemenvaiheiset /"kuihtuneet" kasvit ovat oleellinen osa maiseman ja puutarhan estetiikkaa! Samantyyppisen runsaasti siemenhaituvaa ovat viime viikkoina tuottaneet useat eri ohdakkeetkin (Cirsium sp.). Myös virmajuuri (Valeriana officinalis) tekee hahtuvallisia siemeniä, jotka ovat myös alkaneet vapautua ilmaan tähän aikaan pian lajin pitkän kukinnan (kesäkuun lopusta elokuun alkuun) jälkeen. Muiden runsaana esiintyvien niittykasvien siemenet ovat mm. lupiinin osalta lähes mustissa paloissa, mesiangervon (Filipendula ulmaria) kohdalla pienissä ruskeissa kodissa ja karhunputken (Angelica sylvestris) kohdalla siemenet ovat siipipalteisia ja pieniä pähkylöitä. Lupiini on kypsyttänyt siemenensä jo n. pari viikkoa sitten ja muut ovat kypsyttämässä niitä juuri tähän aikaan. Koiranputki (Anthriscus sylvestris) valmisti siemenensä jo heinäkuussa ja nyt sen tämän kesän varret ovat jo täysin ruskeiksi ja kuiviksi kuolleita. Kukintaa Suomen ruohovartisista kasveista jatkavat vielä mm. niityillä pietaryrtti (Tanacetum vulgare), rannoilla rantakukka (Lythrum salicaria) ja kallioilla puuvartinen kanerva (Calluna vulgaris), mutta voimakkain vaihe on niilläkin jo ohitettu.